Rankka kutsumus

[Keep the faith]

Ihan varmasti Cissin mainitsemat "naisen ruuhkavuodet" vaikuttavat asiaan, joskaan en ymmärtänyt sitä heti alkuun sitä kautta miettiä.

En myöskään sillä tavoin sukupuolisidonnaiseksi ymmärtänyt, että kun mies tekee vähemmän kotona(ainakin silloin ennen?) niin siksi ei tule hoitoalalla burn outtia...

Mutta pitää miettiä lisää.

Tästä pääsis vaikka aasinsiltaa siihen, että odottaako asiakas/potilas mieshoitajalta vähemmän kutsumusta työhönsä?

Että vain naisella on kutsumuksensa? Biologinen kutsumus, suorastaan? Joka edellyttää jota sen pikkurouvan on revittävä itsensä kahtia siellä töissäkin, mielummin 4:jään osaan?

Vaikka kaikilla taulukoilla on tod. mm. työn fyysiset vaativuudet. Mieshän on vahvempi, miksi ne ei nostele mummoja kotihoidon ahtaassa wc:eessä?

Ai niin mutku naisvaltainen ala...

Toden totta, ehkä oli viisasta odottaa tätä valon tuloa(=lue kutsumusta) tänne kypsemmälle iälle.

Joko on valmiiksi "v****mainen" tai sitten on taas energiaa suggestoida itsensä sanomaan "ei kiitos".... :o

Laitan vielä senkin, että en missään nimessä halveksi nuoria tulevia kolleegoitani vain siksi, että ovat nuoria, yrittävät parhaansa ja vähän ylikin, koska tarvitsevat vakipaikan ja lainat jne.

Mutta jokin juttu tässä on eri, lähti nimenomaan siis tästä kirjan kirjoittajan näkemyksestä.

[C/T]

uskoakseni nämä loppuun palamista ehkäisevät ominaisuudet ovat osittain geneettisia ja sukupuoleen sidottuja

Täytyy muistaa että vaikka elämme vuotta 2007, tekee iso osa naisista kahta työtä, ensin sitä palkallista ja sen jälkeen vielä ne kotityöt päälle. Aika ajoin asiasta myös tehdään tutkimuksia, viimeksi otsikoissa luki jotain tämän tapaista: "Miehet auttavat yhä enemmän naisia kotitöissä"

Ja naisten pitää muistaa että kotitöitä on myös talon seinien ulkopuolellakin.. (ainakin täällä mailla)

Joo varmasti kotitöiden epätasainen jakautuminen rassaa, uskoakseni tilanne kodeissa on kuitenkin pikkaisen erilainen kuin esimerkiksi 70-luvulla. Nuorissa lapsiperheissä tuon tilanteen muuttumisen huomaa parhaiten.

Leikkasit pois pointtini, eli sen että kyseenalaistin tota loppuun palamista ehkäisevää geneettisten ominaisuuksien suojaavaa tekijää. Jos otetaan vain palkkatyö niin naisten suhde bourn outeihin on korkea, mutta jos otetaan huomioon kokonaisuus, niin tilanne näyttää aika erilaiselta. Naiset tekevät enemmän töitä :), ehkä se selittää tätä burn outien suurta osuutta naissukupuolen edustajilla. Ja liittohan näitä juttuja setvii ja kyllä kuulemma aika usein se koti on se viimeinen niitti joka sen kamelin selän on katkaissut, ainakin meijän puljun (Vårdförbundet) edunvalvojien näppituntuman mukaan. Mutta se ei tarkoita sitä että liitto nyt jättäisi työpaikat rauhaan ja alkaisi taistelemaan kotitöiden tasa-arvoisen jakamisen puolesta. Tämä on vaan yksi palikka joka tähän työntekijän työssä jaksamiseen myöskin vaikuttaa. Mutta siinä olet oikeassa että tilanne on eri kuin 70-luvulla, onneksi. Ja ne ulkotyöt lasketaan niihin kotitöihin...

Muoks. Nyt on 2008, ei 2007 :o...

[Vieras: inkeri 59]

Sorry en jaksanut lukea ketjua mut ajattelin heittää ajatuksiani yövuoroista. Teen kaksivuorotyötä mutta lupauduin tekemään 3 yötä joulupyhien välissä. Sen jälkeen on unirytmi ollut aivan sekaisin ja heräilen yöllä katsomaan paljonko on aikaa nukkua. Lisäksi illasta tahtoo mennä näin myöhään, ja olen vielä koneen ääressä. Miten tästä selviää yli?

Meillä on vakiyököt mutta nyt siitä käytännöstä ollaan luopumassa valvomisen epäterveellisyyden vuoksi. En ymmärrä tätä koska on hoitajia jotka haluavat tehdä yötyötä ja se on heidän valintansa. Sitten on minun kaltaisia joille ei yötyö käy fyysisen oireilun takia. Työpaikallamme ovat kaikki vähän äkäisiä tästä. Eniten póhjois-suomesta tulevat yököt jotka tulevat runsaaksi viikoksi aina Helsinkiin ja matkustavat sitten kotipaikkakunnalleen.

Tässä on työnantajalla taas paikka menettää työntekijöitä. Tuskin kukaan lähtee Inarista pariksi yöksi ´Helsinkiin valvomaan

Voikohan yötyöstä kieltäytyä terveysyihin vedoten ja vielä koeaikana? Tuleekohan saappaasta? Tästä ei loppuunpalaminen ole kaukana jos meno jatkuu samanlaisena.

Lisäksi tänään oli yksi sairaanhoitaja sijaisena joka ei pidä taukoja ollenkaan töissä. Hän tulee aamukahvin ja lounastauon

aikaan kutsumaan kaveria parikseen :o 

[syxid]

Voikohan yötyöstä kieltäytyä terveysyihin vedoten ja vielä koeaikana? Tuleekohan saappaasta? Tästä ei loppuunpalaminen ole kaukana jos meno jatkuu samanlaisena.

Käsittääkseni ei voi. Meillä yksi hoitaja juuri yritti. Ylihoitajan mukaan lääkärin lausunto on suositus, ei määräys. (En kyllä ko. paperia itse nähnyt, joten en tiedä sen sisältöä.)

Ja jos olet allekirjoittanut kaksivuorotyö-sopimuksen, ei sitä voida muuttaa kolmivuorotyöksi ilman sinun suostumusta. Jos taas työsopimuksessasi lukee työmuotona kolmivuorotyö et voi yövuoroista kieltäytyä.

Mutta nythän on työntekijän markkinat, eli kannattaa jutella asiasta pomon kanssa. He tuntuvat olevan yllättävän joustavia nykyään :o

[Vieras: inkeri 59]

Voikohan yötyöstä kieltäytyä terveysyihin vedoten ja vielä koeaikana? Tuleekohan saappaasta? Tästä ei loppuunpalaminen ole kaukana jos meno jatkuu samanlaisena.

Käsittääkseni ei voi. Meillä yksi hoitaja juuri yritti. Ylihoitajan mukaan lääkärin lausunto on suositus, ei määräys. (En kyllä ko. paperia itse nähnyt, joten en tiedä sen sisältöä.)

Ja jos olet allekirjoittanut kaksivuorotyö-sopimuksen, ei sitä voida muuttaa kolmivuorotyöksi ilman sinun suostumusta. Jos taas työsopimuksessasi lukee työmuotona kolmivuorotyö et voi yövuoroista kieltäytyä.

Niin minulla on nyt vuoden sopimus ja siinä on maininta 2-vuorotyöstä. Ehkä sinne saakka saan ainakin tehdä kaksivuorotyötä :-  Sitten täytyy harkita siirtymistä kotihoitoon mitä en kuitenkaan haluaisi tehdä.

Mutta nythän on työntekijän markkinat, eli kannattaa jutella asiasta pomon kanssa. He tuntuvat olevan yllättävän joustavia nykyään ;D

[dino]

Tämän viestiketjun kotitöihin painottunut keskustelu löytyy täältä.

[Jasu]

Rankka kutsumus on todella ajatuksia herättävä kirja. Hienoa nähdä, että joku uskaltaa näin avoimesti kirjoittaa tämän alan epäkohdista. Välillä oli tosin nähtävissä työkavereiden ja opiskelijoiden syyllistämistä ja (turhaa?) arvostelua. Toisaalta siltähän se kiireessä vajaamiehityksellä tuntuu, että missä se työkaveri oikein viivyttelee kun tarvitsisi apua..

Kirjaa lukiessa huomasi kyllä, minkälaista ajattelua pitää välttää, jos haluaa jaksaa työssään. Mielestäni Davis otti  turhaan vastuuta/stressiä koko terveydenhuollon järjestämisestä ym. asioista, jotka eivät ole työntekijän vastuulla. Työntekijänä ainakin minulle riittää, että olen työajan töissä ja teen omat työni. Ei pidä suostua lähtemään vapaapäivänä vartin varoitusajalla töihin.. Jos ei osaa sanoa "EI", hyväksikäytöllä ei ole mitään rajaa. Jokaisen on itse osattava pitää puolensa ja on rajattava oma työ- ja vapaa-aikansa erilleen. Sillä mitä työnantaja kehtaa pyytää ei useinkaan ole mitään rajaa. Tietysti lama-aikana oli asiat eri tavalla kuin nykyään ja työpaikasta oli pidettävä kynsin ja hampain kiinni..

On myös osattava jättää työasiat työpaikalle, eikä murhehtia niitä kotona. Tulee ymmärtää, ettei ne asiat yöllä kotona suremalla parane. Jos oikeasti muistaa, että jotain tärkeää on unohtunut, voi soittaa työkaverille ja pyytää tekemään, vuorotyön hyvä puoli, että aina joku tulee jatkamaan siitä mihin itse on jäänyt.

Osastolla, jossa Davis työskenteli, vaikutti olevan aivan erityisen huono johto ja hallinto. Tässäkin työtekijöiden pitäisi joukolla vaikuttaa asiohin. Jos esim. kaikki yhdessä vaativat järkevämpää työvuorosuunnittelua, jotain voisi tapahtuakin. Ja mitä tulee uhkailuihin virkavirheestä, jos ei suostu potilashuoneessa kaikkien kuullen raporttia pitämään, niin tuskin menee moiset syytökset läpi kun vaitiolovelvollisuuskin on olemassa.. Ja vielä sijaisten kohtelusta. Kun kerran keikkalaisia ja sijaisia tarvitaan jatkuvasti nykyäänkin, niin ei uskoisi, että olisi ylivoimaista esim. sellaiset yksinkertaiset asiat kuin sijaisen pukukaappi ja laukkukaappi järjestää.

Onneksi nykyään on työntekijän markkinat, eikä Davisin ex-työpaikan kaltaisella osastolla ole kenenkään pakko pysyä. Kannattaa muistaa, että sairaanhoitajan koulutuksella on hyvinkin paljon mahdollisuuksia erilasiin työpaikkoihin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Aika masentava olo kirjan lukemisesta tuli, mutta toisaalta hyvä muistutus, että miksi pitäisi kärvistellä huonossa työpaikassa, kun voi hakea muutakin..

[-VF-]

No tulipa näin yövuoron aluksi luettua ko. kirja. Ei kyllä ollut mikään kirjallisuuden merkkiteos, eikä tarjonnut mitään ihmeellistä elämystä. Ehkäpä kirja tarjoaa alalla työskentelemättömille jonkinlaisen näkemyksen siitä, mitä se hoitajan arki on.

Toisaalta jatkuva voivottelu siitä, että ei ehdi tehdä töitänsä ja ei pysty tarjoamaan sellaista hoitoa mitä itse haluaisi ja kuinka työasiat seurasivat kotiin pisti tökkimään. Kirja tuntui olevan synninpäästö kirjoittajalleen siitä, että hän ei pystynyt toteuttamaan niitä (epärealistisia) haaveita hoitotyöstä joita hänellä oli. Sääli, että häneltä meni vuosia huomata hoitoalan olevan väärä valinta.

[Vieras]

Surkea kirja. Odotukset sitä kohtaan olivat suuremmat. Kirjoittajasta sellainen ylitunnollisen hoitajan fiilis, ja tuntuma, että hän olisi sairastunut psyykkisesti lopetettuaan hoitajan hommat. (Kirja ei ollut huono tämän takia vaan ylimalkaan, pelkkää marinaa ja rutinaa, toki toinen puoli tottakin, mutta ei avartanut ainakaan mulle hoitotyön arkea). Suosittelisin ehkä hoitotyöstä haaveilevalle /koulutukseen halajavalle, realismia tihkuva teos.

[-emmi-]

Mä luin kans tän kirjan ja odotukset oli suuremmat. Tuli ihan sellanen tunne kirjaa lukiessa, et tätähän tää on. Kaikki tuntui niin tutulta.

Toivon ja luulen, et maallikolle ton kirjan lukeminen ois kuitenkin sellainen silmiä avaava opus. Ja voisin sitä monelle suositellakin. Ei olis enään niillä valittajilla (jotka omaisilleen vaatii kaikkea), niin ruusuinen kuvitelma siitä mitä me siellä tuunipaikalla teemme..

[kattiriina]

Luin myös opuksen. Eipä juuri herättänyt suuria tunteita, lähinnä heräsi ymmärrys siihen miksi kyseinen ihminen sairastui ja vaihtoi alaa. Työ on vaativaa ja raskasta, palkkaus ja mikään muukaan ei ole kohdallaan, mutta. Kaikesta ei ole pakko tehdä henkilökohtaista missiota ja lienee myös persoona kysymys miten asiat näkee, kokee ja käsittelee.

[lähisairaanhoitaja]

Olen yrittänyt etsiä kirjaa kaupoista sekä nettikirjakaupoista mut kaikista loppuun myyty... Kirjastoissakin tuntuu olevan kaikki painokset lainassa! Olis kiva kyllä lukea jos vain jostain käsiin sais..