Rankka kutsumus

[Vieras: Rankka kutsumus]

Kaarina Davis on kuvannut hoitotyön raadollisuutta ja todellisuutta hyvin, juuri ilmestyneessä kirjassaan Rankka kutsumus- sairaanhoitajan päiväkirja.

Vihdoinkin joku on totuuden torvena. Suosittelen hoitajille lukemiseksi! Vielä kun sen lukisi tarpeeksi moni päättäjistäkin...

[nanna]

Just lainasin sen kirjastosta, ehkä tänään pääsen aloittamaan. Hassua, että moinen julkaisu on jäänyt minulta kokonaan pimentoon vaikka yleensä olen aika hyvin kärryillä uusista ´julkaistuista kirjoista.. Eipä ole taidettu paljon tätä mainostella?

Edit: Nyt on kirja luettu, eipä kovin kummonen ollut. Olihan siinä faktaa työstä, mutta kirjoitustyylistä en oikein pitänyt. Ja siitä miten arvosteltiin esim. opiskelijaa alussa. Potilaskeissitkin oli aika hyvin kerrottu, jopa huoneen numerot jne.

[OldOne]

Tuolta: www.bookplus.fi

Ylihoitaja sanoo: "Taitaa olla kiirettä?" samaan aikaan kun minä vastaan puhelimeen, teen hoitoisuusluokitusta, haen neurologin puolesta minimentaltestiä ja Auli tulee kansliaan kysymään, ehdinkö nostamaan potilasta. Liisa kirjaa edellisen puhelun tulosta paperille, omainen on ovella kysymässä potilaasta, lääkärillä on jotain asiaa meille ja toinenkin puhelin soi. En vastaa ylihoitajalle.

Kaarina Davis valmistui sairaanhoitajaksi optimistisin mielin vuonna 1995. Hän oli työskennellyt hoitoalalla jo teinitytöstä lähtien, ja sairaanhoitajan työ oli hänen unelma-ammattinsa. Davis jaksoi vuosia pätkätöissä ja lopulta hänet vakinaistettiin. Vähitellen Davisille kuitenkin valkeni, kuinka kestämätön sairaanhoidon tilanne on maassamme: hoitajat uupuvat työtaakkansa alle ja potilaat saavat kelvotonta hoitoa.

Rankka kutsumus -kirjassa Davis kuvaa sairaanhoitajan arkipäiväistä työtä. Hän tarjoaa myös selkeän diagnoosin hoitoalan sairaudesta: naisvaltainen ala, pääosin kunnallinen työ, kutsumusammatin kaiku ja pätkätyöjärjestelmä johtavat siihen, ettei hoitajien työoloja pidetä tärkeänä asiana. Hoitajat itse taas alistuvat osaansa liian kiltisti. "Tämä kirja on kirjoitettu, jotta hoitajat oppisivat pitämään puolensa ja sanomaan ei", Davis kirjoittaa.

Kaarina Davis ei halunnut uhrata itseään, vaan päätyi pitkän pohdinnan jälkeen vaihtamaan alaa.

[Minx]

Itselläni kirja on vielä kesken. Ostin sen omaksi ihan vain kannattaakseni tällaisia totuuden torvia joita saisi olla Suomessa enemmänkin. En osaa vielä sanoa muuta, kuin että kirja voisi olla minun näppikseltäni kirjoitettu.

[Maryam]

Tovin jonottettua sain kirjan lainaksi kirjastosta ja luin sen. Davis muuten kirjoittaa kirjassaan myös siitä, että joukkoirtisanoutumiset tai tarpeelliset sairaslomille hakeutumiset saisivat liikkeelle valtavan muutosvoiman (s. 153). Osuu hyvin tämänhetkiseen tilanteeseen... 

[November]

Kirja on todella loistava, voisi olla kirjoitettu vaikkapa meidän osastosta (ja varmaan monen muunkin työmaalta). En olisi millään malttanut laskea kirjaa käsistäni.. Suosittelen luettavaksi kaikille!

[Nannuskainen]

Tänään kirjan sain viimeinkin hommattua. Puolet kirjasta luettu ja aivan loistava teos. Suosittelen todellakin kaikille tätä kirjaa!

[OldOne]

https://www.tehy.fi/?x20043=15057811

Davisin Sairaanhoitajan työtaakasta kertova kirja "Rankka kutsumus"kilpailee neljän muun tietokirjan kanssa tämänvuotisesta Tieto-Finlandia-palkinnosta.

[JoTh]

Luin kirjaa nyt pätkittäin yövuorossa ja en ollut niin tykästynyt kuin alkuun odotin. Mutta ehdottomasti hyvä, että nämä asiat otetaan puheeksi, kumman tutulta kirjassa kuvatut hoitotilanteet tuntuivat! *pyhimys*

[Nightinmale]

Alkusyksystä tuli lainattua tämä teos ja täytyy sanoa että se pysäytti märkäkorva-noviisin opiskelijan. Herätti paljon kysymyksiä, että mihin tässä nyt onkaan ryhdytty, paikoin kovaakin tekstiä. Lakon jälkimainingeissa on hyvä jatkaa ajatusta eteenpäin: kuinka paljon sairaanhoitajan toimeenkuvaan tulee vielä lisää lääkäreiltä siirrettyjä tehtäviä nyt kun korotukset on sidottu hoitotyön "tehokkuuteen" ja "tuottavuuteen"? Missä kulkee jaksamisen raja?

[Jarmik]

Mielestäni upeaa, että ehdokkaana Tieto-Finlandian saajana. Tehyn työtaistelu on kansalla varmasti tuoreessa muistissa, joten sekin nostaa lukijamäärää. Itse en vielä ole lukenut, mutta mutta ensitilassa aion kirjaan tarttua.

ONNEA Kaarina Davisille kilpailuun!

[Sari-Helena]

Kirja oli tosi hyvä, en meinannut malttaa laskea sitä käsistäni.

Kannattaa lukea  ;D

[Keep the faith]

Sivulla 54, nopea teksti lukea, aloitin koulusta tultuani tänään.

Realismia ja laittaa mukavasti alanvaihtajan miettimään, jotta kaikkeen paskottiin ei viitti käsiään kyllä laittaa... ;)

[Satu]

Iik oonko mä ihan altavastaajan, ostin kirjan juurikin teidän suosittelujen perusteella ja olin kyllä aika pettynyt. Ehkä lähinnä siihen että kerronta ei mielestäni ollut sujuvaa ja itseäni miellyttävää vaikka aihe sitä olisikin ollut. Aika tervanjuontia oli kirjan lukeminen.

- Satu L.

[Annastiina]

Iik oonko mä ihan altavastaajan, ostin kirjan juurikin teidän suosittelujen perusteella ja olin kyllä aika pettynyt. Ehkä lähinnä siihen että kerronta ei mielestäni ollut sujuvaa ja itseäni miellyttävää vaikka aihe sitä olisikin ollut. Aika tervanjuontia oli kirjan lukeminen.

- Satu L.

Tuossapa oikeastaan kaikki mitä kirjasta ajattelen... Ihan realistinen kuvaus sinäänsä, mutta ehkä tarkoituksellakin kirjoitettu liian provosoivaksi...

[Keep the faith]

Kirjan kokonaan luettuani loppuarvostelu omalta osaltani lienee se, että työn kuvaus hyvin realistista, kirjoittajan omat tavoitteet ja halut muuttaa hoitotyön maailmaa jotain muuta.

Luokkakaveri lukee sen nyt, osa luokallani sanoi, ettei halua tai jaksa lukea mitään noin neg.sävytteistä.

OT ehkä mutta onko työstä poisjääneiden mieshoitajien määrä lähes 0% tai vastaavaa?

Burn outin takia?

Löytyykö jostain tilastoa?

Muutoin en osannut ottaa mitään henk.koht. tasolla, kirjoitti sitten lh(ph) tai opiskelijat-nimikkeellä.

Että olisi mennyt tittelinkipeydeksi tai väsynyt opiskelijoista-jutuiksi.

[dino]

OT ehkä mutta onko työstä poisjääneiden mieshoitajien määrä lähes 0% tai vastaavaa?

Burn outin takia?

Empiirinen tilasto parinkymmenen vuoden ajalta kertoo että mieshoitaja jää töistä pois pääsääntöisesti fyysisten sairauksien takia - ei burn outin. Sitä en sitten tiedä mitä oikeat tilastot kertovat.

[Keep the faith]

Eli mitä voisimme oppia teiltä mieheiltä?

Liittyen siis hoitotyöhön, työn tekoon ja ennaltaehkäisyyn?

[dino]

uskoakseni nämä loppuun palamista ehkäisevät ominaisuudet ovat osittain geneettisia ja sukupuoleen sidottuja toisaalta hieman negatiivisia ominaisuuksia. Eli tämä "miesten vahvuus" on usein herkkyyden puutetta ja kyynisyyttä ja ne eivät ole ominaisuuksia joita välttämättä haluaisin nähdä kaikissa naishoitajissa..

[Keep the faith]

Puuh, pitkä jorina katosi jonnekkin... :-

tiivistelmä: voiko työnsä tehdä niin hyvin kuin taitaa ja sulkea oven perässään? Tehden parhaansa ja säilyttäen esim. naiselliset tuntosarvensa tai mitä ne nyt onkaan.

Ymmärtäen sen, että minä tai me emme pysty yksilötasolla korjaamaan kaikkea?

Puhuttiin tästä tänään "tyttöjen" kanssa. Tytöt on luokkakavereitani, kaikilla takana se min 20v. työelämää ja perheet, lainat jo kohta takana ja auto pihassa. Alanvaihtajia.

Jotenkin tuntuu, että me ajattelemme kirjan kirjoittajaan nähden työn erilaiseksi?

Hän oli nuori, tarvitsi pätkätyön tilalle vakityön, pankkilainat sun muut.

Meillä ne on jo...palkkaus kiinnostaa, mutta kun olet syystä tai toisesta tippunut jo kertaalleen työelamästä pois niin ei ne ole kummosia ne tavoitteet.

Tai olemme naiveja, emme  sittenkään vielä tiedä, mitä tuleman pitää.

Väsymme, kyynistymme, menetämme herkkyyden uuteen työhön ja ammattiin.

Kiitos, kun jaksat, dino ::).

Nyt on pakko lentää.....

[OldOne]

Eli mitä voisimme oppia teiltä mieheiltä?

Oppia sanomaan ei, lopettaa ainainen joustaminen ja venyminen oman hyvinvoinnin kustannuksella jne. Siitä nyt aluksi. Väitän että tämä on enemmän naisten ongelma. Iso osa teistä on liian kilttejä  :-

[C/T]

uskoakseni nämä loppuun palamista ehkäisevät ominaisuudet ovat osittain geneettisia ja sukupuoleen sidottuja

Täytyy muistaa että vaikka elämme vuotta 2007, tekee iso osa naisista kahta työtä, ensin sitä palkallista ja sen jälkeen vielä ne kotityöt päälle. Aika ajoin asiasta myös tehdään tutkimuksia, viimeksi otsikoissa luki jotain tämän tapaista: "Miehet auttavat yhä enemmän naisia kotitöissä" . Joten tällä perusteella: mies yksi työpaikka ->ei burn outia ja nainen kaksi työpaikkaa ->burn out. Joten geneettisillä ominaisuuksilla ei ehkä pystytä yksin selittämään tätä naisten suurempaa riskiä sairastua burn outiin, vaan tässä täytyy ottaa huomioon myös se naisten tekemä työmäärä suhteessa miehen tekemään työmäärään, ja ne kotityöt/lastenhoito/etc. täytyy laskea myös mukaan.

Oppia sanomaan ei, lopettaa ainainen joustaminen ja venyminen oman hyvinvoinnin kustannuksella jne. Siitä nyt aluksi. Väitän että tämä on enemmän naisten ongelma. Iso osa teistä on liian kilttejä  :-

Ja tutkimusten mukaan varsinkin siellä kotona.

[Vieras: meho]

Luin hiljattain tuon kirjan Rankka kutsumus ja olin ihan psyykkisesti loppu kun lopetin (luin parissa tunnissa). Se kertoo just meidän osaston kaltaisesta työstä ja kaikki ongelmatkin olivat samanlaisia sekä epäkohdat myös.

Erityisesti jäi mieleen se kun kirjoittaja ihmetteli, että missä ovat perus- ja sairaanhoitajien kokoukset. On pelkästään osastonhoitajien ja ylihoitajien kokouksia. Hyvä kysymys minun mielestäni.

Minä olen opetellut sanomaan ei työssäni. Se vei aikaa useita vuosia että oppi, mutta kyllä kannatti. Varjopuolena meni tietysti ahkerimman työntekijän titteli ja parhaan työkaverin diplomi, mutta mitäs sitten. Nöyristelystä kun ei kruunua saa päähänsä ja kotonakin on jaksettava perheen kanssa vielä touhuta.

Uskon, että ei:n sanominen on miehille helpompaa kuin naisille. Naiset saavat helpommin hankalan työntekijän maineen.

[Oinaspässi]

Usein naiset eivät osaa/halua vetää rajaa, kuinka pitkälle hoitotyönsä päästää sieluunsa hiipimään. Jos lähtee pelastuslinjalle, siinä vaan väsyttää ittensä ja muut. Vaikka yhteiset pelisäännöt olisi sovittu, jotta ei esim. uupumisia tulisi (työturvallisuusjuttu!!) ja työ kävisi helpommin ja mielekkäämin, niin lipsumista tapahtuu luvattoman usein. Miksi?

Ja huom! en hae nyt mitään mies/nainen vastakkainasettelua, vaan ihan raaka huomio todellisuudesta. Työtaistelun aikaankin oli paljon uhoa ja puhetta, täällä ja Tehyn sivuilla, jatkuvan joustamisen lopettamisesta ja "EI" sanan kauniista rakenteesta. Toivon, että ihmiset muistavat tämän työssään.

Ne kotityöt sitten aihe erikseen. Kyllä moni isäkin ihan samat duunit tekee ja huolet kantaa.

[dino]

Eli mitä voisimme oppia teiltä mieheiltä?

Oppia sanomaan ei, lopettaa ainainen joustaminen ja venyminen oman hyvinvoinnin kustannuksella jne.

Totta! Ja yksi asia mitä olen miettinyt on se että jos ne kahvipöydässä käsitellyt kehitysideat ja etenkin epäkohtien ruotimiset puhuttaisiin esimiehille samoilla äänenpainoilla niin olisikohan sitä henkisesti hieman helpompi olla.. Nimimittäin ukkovaltaisen työyhteisön palavereissa on hieman eri tunnelma...

uskoakseni nämä loppuun palamista ehkäisevät ominaisuudet ovat osittain geneettisia ja sukupuoleen sidottuja

Täytyy muistaa että vaikka elämme vuotta 2007, tekee iso osa naisista kahta työtä, ensin sitä palkallista ja sen jälkeen vielä ne kotityöt päälle. Aika ajoin asiasta myös tehdään tutkimuksia, viimeksi otsikoissa luki jotain tämän tapaista: "Miehet auttavat yhä enemmän naisia kotitöissä"

Ja naisten pitää muistaa että kotitöitä on myös talon seinien ulkopuolellakin.. (ainakin täällä mailla)

Joo varmasti kotitöiden epätasainen jakautuminen rassaa, uskoakseni tilanne kodeissa on kuitenkin pikkaisen erilainen kuin esimerkiksi 70-luvulla. Nuorissa lapsiperheissä tuon tilanteen muuttumisen huomaa parhaiten.

Minä olen opetellut sanomaan ei työssäni. Se vei aikaa useita vuosia että oppi, mutta kyllä kannatti. Varjopuolena meni tietysti ahkerimman työntekijän titteli ja parhaan työkaverin diplomi, mutta mitäs sitten.

Ein sanominen on terapeuttista. Ja jos sitä pääsee sanomaan etupäässä pomoille eikä työkavereille, niin mikäs sen parempaa... :o