Miksi sinusta tuli...?

[Eppu83]

En oikeastaan täysin edes tiedä...

Olin jo penskana ihaillut paloautoja ja ambulansseja. Naapurinsetä oli lanssari eli pääsin aina välillä kattelemaan autoa sisältä. Myöhemmin kaveri mainitsi ensihoitoalan ja se jäi jollain tavoin mieleen.

Kuitenkin ammatinvalinta oli lukiossa selvä. Musta tulee eläinlääkäri. Kahdesti hain...ja koska täällä kirjoittelen, en siis sille tielle päässyt. Sit laitoin paperit eh amk- koulutukseen ja pääsin sisää. Ajattelin katella ekan vuoden ja yrittää vielä eläinlääkikseen mut se sit jäi. Nyt valmistuttua en ole muuhun kouluun hakemassa. Työstäni tykkään. Katsotaan sitten uudelleen myöhemmin.

Niin ja hevosala kiinnosti oikeasti tosi paljon, mutta kun tiesin siinä vallitsevat työajat ja varsinkin palkan, niin en edes hakenut (no miten tää tän hetkinen palkkaus eroaa...heh  8)) Mutta hyvä näin. Nyt ainakin hevoset on pysynyt hyvänä harrastuksena.

[nazuu]

Vahingossa kaiketi, aikani tuskailin mikä minusta tulisi isona ja hain sitten lähäriksi. Vielä lähihoitajaksi valmistumisenkin jälkeen mietin onko tää se mitä oikeesti haluan tehdä. Nyt syksyllä alkaa sairaanhoitajaopinnot, että eiköhän sitä tässä ihan omalla alalla olla:)

[Joe]

Vajaan vuoden verran yliopistossa haahuiltuani tajusin, etten viihdy siellä ollenkaan, ja toisaalta kiinnostus hoitotyöhön oli intin hommista jäänyt, joten alanvaihto oli tuolloin helppo ratkaisu, varsinkin kun työtilanne vaikutti lupaavalta. Varsinaisesta sairaanhoitajan työstä minulla ei kuitenkaan ollut mitään käsitystä, ja kieltämättä todellisuus on iskenyt kasvoille aika rajustikin tässä opiskeluiden aikana. Saa nähdä, mistä sitä itsensä muutaman vuoden päästä löytää.

[Astra]

Oli helpointa pyrkiä  :o  Ja duunia aina löytyy vaikken sitä kuuluisaa kutsumusta koskaan olekaan kokenut.

[Exitus]

Tilapäinen mielenhäiriö, joka edelleenkin päällä!!!

[ETI]

....sairaanhoitaja

Teini-ikäisenä olin aina se joka oli selvä. Piti sitten katsoa muiden perään kun "riehuivat" ja teloivat. Mulla oli silloin viikonloppurepussa jo kaikki mahdollinen mukana mm. laastaria, särkylääkettä, sideharsoa ja kondomeja  :D. Kirjoittipa joku mun repun pohjaan T*****a's mediacalservice..

Ilmeisesti kyseinen mielenhäiriö vain jäi päälle... Nykyisin nuo hoitotarvikkeet löytyvät ihan työpaikan puolesta

[201536]

Musta tuli terveydenhoitaja varmaankin siksi, kun olen itse koko pienen ikäni sairastellut ja todennut, että nuo hoitaja-tädit on niin mukavia  ::) Ja on se vähän sukuvikakin, luulisin. Isä on ensihoitaja, sisko lähihoitaja, serkku kätilö, täti terkkari ja toinen täti lähihoitaja. Me voitais perustaa joku yksityinen hoitoyksikkö jo ihan perhevoimin, heh. Ja nimenomaan th:ksi hain kun en niin tosta vuorotyöstä sh-puolella innostunut...

[Nannuskainen]

...lähihoitaja ja kohta sh . Sairaanhoitaja ollut se lapsuuden haave tai oikeastaan ensimmäinen haave on kuulemma ollut hullujen hoitaja, en tiedä mistä moinen tullut joskus mieleen, mutta kun ei tuo lukio napannut niin "piti tyytyä" lähäriksi. Nyt sitten sh:ksi opiskellessa, olen erittäin tyytyväinen, että ensin lähäriksi opiskelin. Mutta ei tässä enää ikuisuuksia mene, niin pääsen lapsuuden haaveammattiin. Tosin ruusuiset kuvitelmat karissut jo aikoja sitten pois

[Pikku myy]

Onnen arpapelillä... Hakuopasta selasin ja umpimähkään sormi osu ensin autonasentaja-koulutukseen, hetken sitä mietittyäni kokeilin samalla pelillä uudestaan ja osuin sis-kir. sairaanhoitajaan. Aattelin hakea, koska päättelin ettei siihen kukaan muukaan hae...  ;)

[-emmi-]

.. lähihoitaja. Kolmen vuoden päästä sairaanhoitaja.

Tää on kai sitä kutsumusta. Aina ollu mun haave ammattia/alaa tämä hoitaminen.

Viime syksynä jäin puolen vuoden sairaslomalle ja jotkut lääkärit puhu siitäkin, ettei ois hyvä ala (mun selälle) ja pohdin sitten pitkään mitä muuta voisin tehdä ja tulin siihen tulokseen, etten voisi edes kuvitella tekeväni mitään muuta.  ;D

[hiiolahoi]

sairaanhoitaja ja hyvin pian kätilö.

En todellakaan tiedä!? Hain lukion jälkeen lääkikseen, mutta kappas, en päässyt sisään. Sitten syksyllä näitä pakkohakuja sh:ksi ja terkaksi, en vieläkään päässyt. No keväällä kahta kauheampi yritys ja sitten pääsin kätilöopiskelijaksi. Enää ei jaksanut lääkikseen lukea, enkä tänä päivänä varmaan enää haluaisikaan.

Kohta valmistumassa ja pientä jännitystä mahanpohjassa, että millaiseen työpaikakkaan sitä pääsee noviisina möhläilemään.

[Polla]

Varmaan siksi musta on tulemassa sairaanhoitaja, koska olen niin vastarannan kiiski. Aina kun uhoon en koskaan, teen sen kuitenkin jossain vaiheessa.. No tosissaan lähiomaisen kuolema tais olla viimenen sysäys tälle alalle. Olin jo pitkään miettiny mikä musta tulis isona. Sitten hokasin että mun pitää tehdä jotain hyödyllistä jne.

[Vieras]

Mä en ole vaan jotenkin koskaan nähnyt itseäni tekemässä muuta kuin hoitotyötä  ::)

Sanokaa sit vaikka kutsumukseksi vaikka se onkin kirosana.

[PublicHealthNurse]

Jaa-ah, viime syksynä kun noita opiskelupaikkoja lukiossa selailtiin niin selailin lääkkiksen (sekä eläinlääkäri että norm. lääkäri) paikkoja. Totesin kuitenkin että sinne asti mulla ei rahkeet riitä, mutta entäpä hoitotyön sitten..? Päätin hakea terkkariksi opiskelemaan ja pääsinkin :) Olen kylllä ihan tähän asti (4 vkoa vasta mennyt  :D) tykännyt opiskelusta: kiva koulu, hyvä luokka, kiinnostavia aiheita  :)

[piperita]

Terkkaritäti... :)

Halusin ammatin, jossa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa ja samalla työn, jota ei tarvitse tehdä vapaa-ajalla (vrt. opettaja). Sairaalat eivät varsinaisesti miuta sytytä. Sitäkin työtä tekee, jos ei muuta ole, mutta... Niinpä siis terkkariksi. Oon kyllä viihtyny työssäni, mutta asiakkaat vaan on niin moniongelmaisia, että tässä oikeesti saa olla psykologi, avioliittoneuvoja, terapeutti, mielenterveyshoitaja ja paljon muuta. Hyvä kun kerkiää terkkari olemaankaan :P

Sitä kyllä mietin, että miksei bioanalytiikka käynyt mielessä silloin kun opiskelemaan hain...? Mielenkiintoista työtä, ihmisiä näkee, mutta asiakaskontakti on lyhyt ;D Joitakin sijaisuuksia tehnyt labran puolella ja niin se taitaa olla, että sinne tää tie tästä vielä vie. Ainakin kovasti jo katselin, missä bioanalyytikkoja koulutetaan...

[kuukkeli]

Aion valmistua neurologiseksi sairaanhoitajaksi.

Neurologia kiinnostanut tieteenä jo yli neljätoista vuotta.

[hippis]

Opiskelen kätilöksi. Esikoisen odotusaikana alkoi ala kiinnostaa, välissä hain liiketaloudenkin alalle mutten onneksi päässyt kouluun. Toimistotyötä tehtyäni päätin ettei se ole mua varten ja päädyin hakemaan kätilöopintoihin. Vielä en ainakaan ole katunut! ;) Jonkinmoisen ammatti-identiteetin olen kohta 3 opiskeluvuoden aikana saanut itselleni koottua ja tuntuu että tulevat harjoittelut toistaan mielenkiintoisempia.

[Avataretar]

Musta tuli sairaanhoitaja, vaikka äiti sanoi, ettei kannata. Olin halunnut sitä jo ala-asteelta. 3 vuotta jaksoin olla eri sairaaloissa ja sitten avautuivat ovet terkkariopintoihin. Sitä sarjaa meni 4 vuotta ja taas halusin jotain lisää. Hakeuduin työterveyshuoltoon ja 4,5 vuoden jälkeen olen nyt tilanteessa, että en tiedä, mitä teen isona. Pe irtisanoin itseni, mulla on 3kk aikaa keksiä se, mitä haluan tehdä seuraavaksi. 

 

muoks: kirjoitusvirheet

[Tucotsu]

Opiskelen siis sairaanhoitajaksi.

Ajatus ammatista, jossa voisi myönteisemmin vaikuttaa ihmisiin alkoi syntymään turvallisuusalan työtehtävissä. Varsinainen kimmoke oli työtehtävissä eteen tullut ensiaputehtävä. Tilanteen jälkeen huomasin, että jotain tällaista työtä olisi huomattavasti palkitsevampaa tehdä. Rajoittamisen sijaan auttaminen tuntui myös persoonaani paljon luontevammalta. Turvallisuusalan tehtävien jälkeen siirryin lastensuojelun pariin, jonka huomasin olevan jälleen hieman lähempänä alaa, jossa haluaisin työskennellä. 
 

Tuolloin  opiskeluvaihtoehtoina olivat sosionomi, sairaanhoitaja ja ensihoitaja. Päädyin sairaanhoitajaan lopulta, koska katsoin sen palvelevan parhaiten omia pyrkimyksiäni ja tavoitteitani. Lisäksi sairaanhoitaja tarjoaa minusta laajan pohjan ponnistaa eri suuntaan sulkematta mitään erityisemmin pois laskuista. Opiskelutaipaleellani olen vasta alkuvaiheessa, mutta tunnen että nyt olen suuntamaassa työmaailmaan, jota halusin vuosia sitten tulevaisuuden työuraltani. Lopullista valintaani en voi tietää ennen kuin olen nähnyt hoitoalan harjoitelu- ja kesätyöpaikkojen kautta eri työtehtäviä. Juuri tällä hetkellä valintani pyörii sairaankuljetuksen ja mt-tehtävien parissa.

Ammatinvalintaani on siis vaikuttanut eniten aikaisempi työkokemukseni. Toisaalta ei voi väheksyä merkityksellisiä ja antoisia keskusteluja eri ammattialojen työntekijöiden kanssa, joihin olen törmännyt eri harjoittelupaikoissa ammatillisen koulutukseni, sekä eri ansiotyöpaikkojen kautta. Kaikki mainitut tilanteet, ihmiset ja kokemukset ovat vaikuttaneet omalta osaltaan siihen, missä nyt olen. 

[Kotsari]

Pikkutirrinä hoivasin sukulaislapsosia asenteella ja olin vakuuttunut että musta tulee lastenhoitaja. No, onneksi järki tuli päähän, mun hermo ei olisi mitenkään kestänyt sitä hommaa. Omat lapset ja harjoittelun päiväkotijakso tekevät ja tekivät melkein hulluksi :D Sitten tuumin että meikästä tulee kätilö. Kävin Kättärillä pääsykokeissakin, mutten päässyt. Hyvä näin, koska en olisi sitäkään hommaa kestänyt. Joku polte oli kuitenkin hoitoalalle, mutta en halunnut osastotyöhön kuitenkaan jostain syystä, en kyllä vieläkään halua. Hain sitten lähäri- ja saikkarikouluun, pääsin sitten sairaanhoito-opistoon ja valmistuin terveydenhoitajaksi. Tässäkään nyt hirmusti järkeä ollut, neuvolatyö ei ole meikää varten enkä ole sitä tehnyt kuten en kouluterkankaan työtä. Saikkarin/terkkarin hommia sitten olen kuitenkin tehnyt avolla ja pääasiassa kotisairaanhoidossa. Nyt oon sellaisessa puoliakuutissa, kotisairaalatoimintaa lähentelevässä kotihoidon yksikössä ja tykkään ihan hirmuisesti :) Saa tehdä vaativia temppuja ja hoitoja, opetella uutta, ottaa vastuuta ilman sitä osastotyötä :D 

 

Mutta silti sitä miettii mikä meikästä tulee isona...?

[vertebra]

Tein joskus ylioppilaskirjoitusten jälkeen vuoden päivät raksalla hommia inttiin menoa odotellessa. Kesällä se oli ihan mukavaa, mutta kun marras-joulukuu koitti ja seisoin räntäsateessa kuramontun pohjalla päätin, että joku sisätyö voisi olla houkuttelevampi vaihtoehto. Hain opiskelemaan insinöörikouluun tietoliikennepuolelle ja sain koulupaikan, jonka aloitusta lykkäsin intin vuoksi.

 

Intissä sitten tuli ajatus, että ehkä se pölyisessä serverihuoneessa kököttäminen ei sittenkään ole niin hienoa. Siitä, mistä sain päähäni hakea ensihoidon koulutusohjelmaan amk:hon, ei ole mitään käryä. Jostain tuli vaan ajatus, että se voisi olla mielenkiintoista hommaa. Käsitys työnkuvasta on toki muuttunut vuosien mittaan aika paljon siitä mitä se oli kouluun hakiessa ja osin vielä koulun aikanakin, mutta ei oikeastaan kaduta että päädyin tähän ratkaisuun enkä ainakaan tällä hetkellä voisi kuvitella tekeväni jotain muuta.

[Emeliia]

Olen juuri valmistunut lanu-koulutusohjelmasta lähihoitajaksi.

 

Lukion jälkeen hain opiskelemaan terkkariksi ja sosionomiksi, mutta molemmat ovet jäivät aukeamatta käytännön kokemuksen puutteeseen. Äitini on lähihoitaja, ja hän kehotti harkitsemaan mitä tahansa muuta koulutusta työn rankkuuden vuoksi. Pidin sitten välivuoden, jonka aikana olin työllistettynä päiväkodissa. Sijaistin työllistämisajan jälkeen siellä, ja heräsi ajatus lähteä lukemaan koulutus lastenhoitopuolelle.

 

Sattumalta näin lehdessä ilmoituksen aikuispuolen näyttötutkintoon valmentavaan lähihoitajakoulutukseen. Myös vastaavaan aikuispuolen lastenohjaajakoulutukseen oli haut, mutta pääsykokeet niihin olivat vasta lähihoitaja-pääsykokeiden jälkeen. Kävin lähihoitaja-pääsykokeissa, ja pääsin opiskelemaan, joten en edes käynyt toisissa pääsykokeissa. Opintojen aikana totesin, ettei minusta sittenkään ole päiväkotiin töihin, vaan nyt työllistyin aikuisten kehitysvammaisten pariin. Koen olevani omalla alallani! Silti haaveissa on jatkaa tulevaisuudessa opintoja terveydenhoitajaksi tai sairaanhoitajaksi.

[Nursewannabe]

Valtakunnallinen kauppketju lopetti toimintansa Suomessa vuonna 2006. Minä sain potkut muiden mukana. Olin silloin raskaana ja äityslomalla oli aikaa pohtia tulevaisuuden suunnitelmia. Sairaanhoitajaksi lukeminen ei  ollut ykkösvaihtoehto, mielummin minä tekisin jotain aivan muuta mutta perheellisenä (ja velallisena) oli pakko miettiä alaa missä työnsaantimahdollisuudet olisivat hyvät ja siitä syystä hain kouluun ja pääsin.

Olin erittäin onnellinen kun pääsin kouluun ja valmistuinkin nopeutetussa aikataulussa. Se onnellisuuden huuma sitten työelämässä pikkuhiljaa haihtuikin..ja nyt toivoisin pääseväni muihin töihin. Vastuu työssä on valtava, kiire painaa  ja palkka on todella huono..

 

[SuuriSopuli]

Työllistyminen.

 

Minulla on toinen ammatti  jo alla, mutta koska ko. alan työllisyys on epävarmaa ja pätkittäistä, luen nyt sitten tähän rinnalle "varman nakin" ettei tarvitse työttömänä olla.

[jnnu]

Ensihoitajan työ on lapsuudesta asti ollut haaveammattini.

 

Peruskoulun jälkeen oli tarkoitus mennä lukioon ja sitä kautta pyrkiä eh linjalle. Pari kuukautta ennen yhteushakua lähinnä perhetilanne ajoi hakemaan toiselle paikkakunnalle lh kouluun ja alusta pitäen oli tarkoitus suorittaa myöskin  ylioppilastutkinto samalla.  Valmistumisen jälkeen olin hetken töissä ja aloitin sh linjalla, jonka jälkeen pääsin seuraavana vuonna eh kouluun.

 

Hetkeäkään ei ole kaduttanut, pikemminkin päinvastoin kyllä tuosta kaksositutkinnosta on hyötyä ollut jatko-opintoihin ja töihin hakiessa.