Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Osku

Tehy: Suomen panostus terveydenhuoltoon nolo

Recommended Posts

Osku

Eilen julkistetun kyselyn mukaan suomalaiset ovat sitä mieltä, ettei terveydenhuoltoon käytetä riittävästi verorahoja. Vain alle 40 prosenttia vastaajista uskoo, että yhteiskunta pystyy tulevaisuudessakin huolehtimaan laadukkaasta sairaanhoidosta. Erityisen tyytymättömiä ollaan hoitohenkilöstön määrään.

- Kansalaisten huoli on aiheellinen, sillä myös OECD:n tilastot osoittavat Suomen riittämättömän panostuksen terveydenhuoltoon. Tänään OECD on julkaissut uusimman tilastonsa, jonka mukaan Suomi käyttää bruttokansantuotteestaan vain 7,5 prosenttia terveydenhuoltoon. Olemme samassa perässähiihtäjien joukossa Turkin, Slovakian ja Tsekin kanssa. Vastaavasti muut Pohjoismaat käyttävät 9,1 prosenttia kansantuotteestaan terveyteen, sanoo Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola.

OECD on tänään julkaissut myös tilaston, jonka mukaan sairaanhoitajien ja lääkärien palkat ovat OECD-maiden häntäpäässä. Sairaanhoitajat saavat ostovoimaan suhteutettuna noin viidenneksen vähemmän palkkaa kuin heidän kollegansa OECD-maissa keskimäärin.

Julkaissut tilastot ja tutkimustulokset eivät tulleet Tehylle yllätyksenä:

- Enää ei ole kuin yksi tie ja se on hoitoalan palkkojen tuntuva korotus, jos jatkossakin halutaan säilyttää terveys- ja sosiaalipalvelut Suomessa. Tämä on päättäjien vihdoin uskottava ja lupaukset hoitajien palkkojen nostamisesta on lunastettava ensi syksynä, Laitinen-Pesola huomauttaa.

Lisätietoja:

Jaana Laitinen-Pesola

puh: (09) 5422 7012

http://www.tehy.fi/?x1536574=12851087

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Auts

Suomi käyttää bruttokansantuotteestaan vain 7,5 prosenttia terveydenhuoltoon.

http://www.tehy.fi/?x1536574=12851087

Juuri tuli uutisissa että luku 7,1%. Oli miten oli, näyttää siltä että olemme todella sivistys ja HYVINVOINTIvaltio huh.gif

Ja tuo viidennes palkkaa lisäähän olisi melkein se palkankorotus mistä puhuttukin, eli noin 400e.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Suomessa taitaa elää vielä nämä kekkosslovakian uskomukset, että miten päin vain, maan terveydenhuolto ja muut palvelut ovat maailman parhaita. Ei ole niiin kovin kauan sitten, kun maan terveydenhuolto rankattiin WHO:n toimesta sijaluvulle 32 - eikä ykköseksi tai kakkoseksi, korkeintaan Ruotsi olisi päästetty edelle.

Näitä erilaisia ulkopuolisten tekemiä vertailuja sitten seliteltiin vaikka mitenkä päin vääriksi ja sitäjatätä huomioimattomiksi. Mutta niiden todellinen ydin jäi näkemättä. Edelleen nämä kuopiolaistohtorit "henkilökuntaa pitää leikata kolmasosa tai puolet" -uutisointeineen valloittavat otsikot eikä siitä sen ihmeellisempää asiakeskustelua synny. Suorastaan hävettää, että Markku Myllykankaan haastattelu televisiossa kääntyi jo muutaman kommentin jälkeen lääkärihelikopterien olemassaolosta itkemiseen, ikäänkuin se kuvaisi yhtään mitään - tai kuin Myllykangas olisi ainoa totuus ja tieto edes siinä asiassa.

Tässä ollaan aika sekavassa tilanteessa, jossa eivät pääse esiin terve kritiikki, rakennemuutosten tarve - kuten myös nykyjärjestelmän hyvätkin puolet joihinkin järjestelmiin verrattuna. Jos Suomen terveydenhuoltoa verrataan iänikuiseen Yhdysvaltoihin, niin kyllä julkinen järjestelmä osaa olla myös kustannustehokas ja kokonaisuuksia hallitsevakin. Jos sitten tutkitusti suomalainen terveydenhuolto on jo yhdysvaltalaistakin monella tapaa eriarvoistavampaa, mikä taas on jäänyt vaille laajaa julkista asiakeskustelua.

Mielenkiintoisesti myös hoito- ja lääkekeskustelussa mikä tahansa kehityssuunta tuntuu olevan lähes saatanallinen. Ihmiset on saatu uskomaan, että kaikki muuttuu täysin hallitsemattomaksi ja kalliiksi, jos annetaan piirukaan periksi. Vuosia vanhoilla tilastoilla uskotellaan vaikka lääkehuollon olevan resursseja väärin käyttävää, ja vaikka monet kiristykset on jo tehty, uskotellaan kaiken paisuneen ja paisuvan, vaikka tuloksia päinkinvastaisesta olisi olemassa. Keskustelu on unohtanut verrata menneisyyttä ja nykyisyyttä, jopa lääkehoitojen tuloksia ja tehokkuutta verrattuna muihin hoitomuotoihin - eikä keskustelussa edes näy, miten nykyinen lääkejärjestelmä kohtelee ihmisiä eriarvoisesti, luo väliinputoajia, tai jättää ihmisiä monia eurooppalaisiakin järjestelmiä enemmän lääkkeiden ulkopuolelle. Missään ei oikein näy edes, miten lääkekulut jakautuvat.

Keskustelun logiikka on kuin mielenterveyspotilaiden kohdalla lamavuosina. Laitosmaisuus oli pahasta, kuten kaikki, mikä edes näennäisesti kasvatti kustannuksia. Jos avohuollon järjestäminen olisi maksanut 1000 euroa, se oli mahdotonta ja järjetöntä, täysin poissuljettu ajatus. Ajattelussa unohtui, että se alasajettu laitoshoito maksoi 10 000 euroa. Silloin hukattiin terveet uudistukset, kustannussäästöt ja potilaiden ihmisarvo. Nyt tehdään sama, mutta potilaiden ihmisarvon ja tarpeiden lisäksi hukataan myös henkilökunnan arvot ja oikeudet. Tapahtuuko nyt samoin? Hoetaan joitain hokemia, mutta uudistukset epäonnistuvat? 1990-luvulla pahimmillaan hukattiin sekä järkevää ja välttämätöntä laitoshoitoa kuten paikoin huikea osa avohoidon eduista ja hyödyistä? Karrikoiva esimerkki, mutta ei täysin kai vääräkään!

Medioissa esitettyjen kommenttien pohjalta terveydenhuoltohan ei edes saisi uudistua. Mikä tahansa muutos johtaa vain kustannuskriisiin. Kuopiolaisprofessorit kiljuvat lääkärihelikoptereista, jotka vievät kaikki resurssit, ja vaativat priorisoimista, joka ratkaisee kaiken. Kuulostaa niin uskottavalta, ettei tavallisesti äärikriittinen toimittajalauma enää viitsi edes miettiä, jos potilas A saa prioriteetin, niin jääkö potilas B täysin hoitamatta.

Kekkosslovakialainen terveydenhuoltokeskustelu on vuonna 2007 lähes yhtä suomettunutta kuin oli maan ulkopolitiikka 1980-luvulla. Junan pysähdyttyä vaan hoettiin, että juna kulkee hyvin, ja kun kaikki tätä hokevat, sen on pakko olla totta. Suhteellisuudentaju hukkui aivan täysin, ja Neuvostoliiton erinomaisuuteen tai Kekkosen erehtymättömyyteen ei voitu edes puuttua. Objektiiviset kommentit ulkopuolelta kiistettiin täysin. No, ihan niin kriisissä ei terveydenhuoltokeskustelu vielä ole, mutta sitä tervettä, loogista ja todellisuuteen perustuvaa, perusteltua suhteellistamista toivoisi. Niin vertaillen faktoja maan sisäpuolella kuin erityisesti ulkopuolella.

Tehyllähän olisi valtikka kädessään. Kansainväliset objektiiviset palkkavertailut tai terveydenhuoltopalveluihin käytetty osuus BKT:sta ovat erinomaisia ja todellisia tietoja. Se vain ei vielä herätä kansaa. On raakaa raadella omaa tonttiaan, mutta joskus niin on vain pakko tehdä. Paikoin umpivääristynyt työkuorma, resursseja syövät rakenteelliset vinoumat, väliinputoajat ja epäkohdat verrattuna parhaisiin eurooppalaisiin eurooppalaisiin järjestelmiin tulisi liittää umpiobjektiivisiin ja kiistämättömiin vertailukiintopisteisiin. Ja vääntää rautalangasta näiden merkitys kansalaiselle. Kansahan on itse asiassa jo tahdollaan - ja saamalla monet poliitikot mukaansa - todennut tarvitsevansa myllykankaiden kiroamat lääkärihelikopterit, ja osoittanut vielä halunsa maksaa niistä. Niin verorahoina kuin jopa vapaaehtoisesti keräyksinä. Siksi, koska kansa koki palvelun tärkeäksi, toimivaksi ja kustannuksiinsa nähden jopa tehokkaaksi. Mutta mikä on muun terveydenhuollon asema? Aivan, se on pelattu nurkkaan, jossa huonosti toimivat palvelut eivät olekaan puuttuvan lääkärihelikopterin rahoituksen vika, vaan jotenkin se apuun kirmaavan lääkärihelikopterin lääkäri, hoitaja ja lentäjä ovat lähtökohtaisesti saamattomia paskoja. Tämähän näkyy potilaiden asenteissa, kaikkimulletännenytheti ja jos sitä ei tule, on hoitaja tai lääkäri asiaansa osaamaton laiska jätös. Miten ihmeeseen tähän on päädytty? Ja millä kumoamattomilla kiintopisteillä näitä asenteita voisi muuttaa?

Medi-Heli onnistui siinä niin hyvin, että toimintamalli levisi ympäri maan. Pitkä oli tie, monta riitaakin välissä, mutta ihme tapahtui, toiminta katsottiin tärkeäksi, arvokkaaksi ja työn tekijöitä alettiin arvostamaan. Kopterista on myös tehty varmaan enemmän positiivisia juttuja televisioon kuin muusta terveydenhuollosta yhteensä. Jotenkin se onnistui. Osattiin näyttää konkreettisesti ja tapauksittain, että jälkeä tulee, työtä tehdään, se yritetään tehdä hyvin, homma maksaa tämän verran, sinun osuutesi voisi vapaaehtoisesti olla tämä, ja vaikka et osallistuisi, saat silti avun. Samalla kansalle valkeni, ettei se saakaan sen hetkisellä ensihoitojärjestelmällä kaikkea hoitoa, mitä se pitää tärkeänä, jopa henkeä pelastavana. Ja tavallaan Medi-Heli oli oikeassa. Ei monen kunnan ensihoitojärjestelmä oikeasti tarjonnut hoitotasoa, kokenutta henkilökuntaa, monipuolista varustusta ja vielä kohtuullisen ripeästi. Keisarilla ei ollutkaan vaatteita.

Eikä Medi-Helillä helikopteri ollutkaan se ihmeellinen taikaväline, vaan symboli. Aivan kuten Medi-Heli itse mainosti. Se oli symboli sille, että asiakasta yritetään auttaa, se vaatii uutta ajattelua, uusia muotoja, vanhoista asenteista luopumista, jopa uusia resursseja. Medi-Heli oli toivon tuoja, ihmiset vakuuttuivat, että jossain maantiellä voikin saada korkeatasoista hoitoa. Ja uskoisinpa, että vastaavaa toivoa moni kaipaisi terveydenhuollon muillakin sektoreilla. Harmi vain, maan terveydenhuollon uudistamista ei tehdä henkilökunnan tai potilaan ehdoilla. Se tehdään kuntatyönantajan ehdoilla, jossa jokainen luovutettu euro on kuin pirulle annettu. Järjestelmät eivät muutu, jotkut sairaalat elävät ikuista 1960-lukuaan, ja valtion on pitänyt puuttua toimintaan ja asettaa aikatakarajoja, jotta asiakkaat pääsisivät edes joskus hoitoon. Silti vastuu lykkääntyy kunnilta, sairaanhoitopiireiltä, KELA:lta, valtiolta, asiakkaalta ja ties miltä aina vain jonnekin muualle. Kokonaisuuksia hallitsee tuskin kukaan. Tehy ei ole toistaiseksi onnistunut poimimaan keskustelussa kelpo kiintopisteitä, ja tekemään medihelejä, eli muokkaamaan tomuisia ja vanhoja rakennelmia kertoen samalla veronmaksaja-asiakkaalle, miten se itsekin hyötyisi uusista malleista ja jopa lisäresurssien käytöstä.

Ja ehkei olekaan ihme, että terveydenhoitojärjestelmämme on kuin Neuvostoliitossa, jossa vaadittiin tuomaan mukanaan omat hoitotarpeet. Näin se jo Suomessakin menee - menet jotain säärihaavaa hoitamaan terveysasemalle, niin sinne pitää jo raahata omat haavanhoitotarpeet apteekista itse noutaen. Ja asiakas noituu tilannetta kuin neuvostoliittolainen, syyttää järjestelmää ja pitää hoitajia tympeinä ja typerinä, kun eivät onnistu hommia muuten hoitamaan. Neuvostomenon, markkumyllykankaiden ja Kekkoslovakian tilalle kaipaisin uutta luovaa medihelimentaliteettia. Suomalainen mentaliteetti on mallia, että ei resursoida, kun ei tehdä hyvää kuitenkaan. Jos kumminkin onnistutaan, ei se ollut niin hyvää, että siitä kannattaisi palkitakaan. Eihän tähän maahan ole koskaan kuulunut ajatusmalli, että jos jokin lopulta saadaan toimimaan hyvin, niin siitä voisi jotain myös takaisin antaakin. Jos jostain kumman syystä markkumyllykankaat saavat näköjään palkkansa.

Muoks: Jos Kuopion yliopistossa luetaan tätä kommenttia, niin ei taida asenne hoitohenkilöstöä kohtaan muuttua positiivisemmaksi. Joten:

Reclaimer: Kirjoittaja on opiskellut myös Kuopion yliopistossa. Kommentti ei vähättele nimeltä mainittua Markku Myllykangasta itsessään, vaan tahtoo sanoa, että varmasti hyvää tarkoittavan Myllykankaan viesti on itsessään saattanut aiheuttaa myös vahinkoakin tässä rakenne- ja keskustelusekamelskassa. Tällä hetkellä suuri yleisö ei ehkä myöskään koe saavansa myöskään sitä hyvää ja tehokasta hoitoa, mitä se myös tosiasiassa useassakin tilanteessa saa. Myös tässä "mediheliajattelu" toimii - kansa lähti mukaan keräyksiin ja adresseihin, kun se uskoi ja luotti Medi-Helin palveluihin. Epäkohta todettiin, ratkaisu siihen annettiin, ja rahoittaja oli valmis lähtemään mukaan Jos ei tullut edellä selväksi. :nauraa:

Ei helkutti tota tekstin pituutta... Ei tainnut eiliset 14 tunnin unet riittää... Joo, jatkamaan unta. Ei jaksa lyhentää...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×