Mimmu Posted July 1, 2007 Posted July 1, 2007 Kun tuo aihe tuli nyt ajankohtaiseksi tänä aamuna (RV7) niin kertokaapa asiantuntijat pitääkö paikkaansa että pahoinvointi jotenkin suojaa sikiötä. Näin olen kuullut, että keskenmenoriski olisi pienempi niillä joilla on pahoinvointia. Onko urbaanilegendaa vai... :o sairaanhoidon sekatyöläinen
Naina Posted July 1, 2007 Posted July 1, 2007 Kun tuo aihe tuli nyt ajankohtaiseksi tänä aamuna (RV7) niin kertokaapa asiantuntijat pitääkö paikkaansa että pahoinvointi jotenkin suojaa sikiötä. Näin olen kuullut, että keskenmenoriski olisi pienempi niillä joilla on pahoinvointia. Onko urbaanilegendaa vai... :o Mielenkiintoinen artikkeli aiheesta: http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Raskausajan+kuvotus+on++kahden+perim%C3%A4n+kahnausta/HS20060815SI1AT01xna
Mimmu Posted July 1, 2007 Author Posted July 1, 2007 " Tutkimukset myös osoittavat, että kaksosraskauksiin liittyy "tuplapahoinvointi" ja että oksentelevalla äidillä on pienempi keskenmenon riski. " (Lainaus edellisestä linkistä) Eli siis jotain perää on. sairaanhoidon sekatyöläinen
Rotta_45 Posted July 4, 2007 Posted July 4, 2007 Todennäköisesti raskauspahoinvointi johtuu raskaushormonin korkeasta määrästä. Usein liiallista raskauspahoinvointia esiintyy kaksois- ja rypäleraskauksissa, mutta kuuluu ihan normaaliinkin raskauteen. Korkea hormooni määrä ylläpitää raskautta eli näin ollen keskenmenon riski on pienempi. Onneksi olkoon! Ja voimia.. Naisen täytyy olla kaksi kertaa niin pätevä kuin miehen, jotta häntä pidettäisiin puoliksikaan niin hyvänä. Onneksi se ei ole vaikeaa.
inkivääri Posted November 28, 2007 Posted November 28, 2007 Itselläni ei ole ollut mitään raskauspahoinvointia eikä myöskään omalla äidilläni. Tuokin on niin perinnöllistä.
hippis Posted November 29, 2007 Posted November 29, 2007 Itselläni ei ole ollut mitään raskauspahoinvointia eikä myöskään omalla äidilläni. Tuokin on niin perinnöllistä. Niin, eihän siis välttämättä raskaushormonin määrä ja pahoinvointi ole ihan suorassa yhteydessä toisiinsa. Mutta nimenomaan tällaisilla hyvin paljon pahoinvoivilla taitaa olla verrattaen enempi hormonia. Tällä siis tarkoitan sitä, että jos ei ole paljon pahoinvointia, ei se suoraan tarkoita, että raskaushormonia ois vähempi, ihmisten kehot kun reagoi kuitenkin vähän eri tavalla. Mutta kuten sanoit, kaipa tuo vaihtelee. Itselläni myös aika vähäsen pahoinvointia verrattuna sitten yhteen kaveriin, joka oksensi puol raskautta.
Kidella Posted November 29, 2007 Posted November 29, 2007 Neuvolaharjoittelussa tuli hyvin esille, kuinka voimakkaat yksilölliset vaihtelut raskauspahoinvoinnin ilmenemisessä on. Oli äitejä, jotka peruivat aamuaikansa raskauden alku-keskipuoliskolla, koska pahoinvointi oli niin voimakasta. Jotkut ryntäsivät kesken vastaanoton oksentamaan, harva tosin, mutta se jäi kuitenkin mieleen. Toisilla taas ei ollut mitään oireita. Itselläni ei ole ollut mitään raskauspahoinvointia eikä myöskään omalla äidilläni. Tuokin on niin perinnöllistä. Toivottavasti perinnöllisyys ilmenee minunkin kohdalla, jos joskus olen niin onnellisessa asemassa että lasta odotan. Omalla äidillä kun ei mitään oireita ollut. Viisasteleva ajattelee harvoin, ajattelija viisastelee vielä harvemmin.
Sini Posted November 29, 2007 Posted November 29, 2007 Ensimmäisestä voin pahoin ensimmäisen kolmanneksen, joten kätilöluokassa sai unohtaa raskausuutisen peittelyn. Joku vanhan kansan ihminen sanoi, että se tietää tyttöä. Kahdesta seuraavasta ei oireita ollut, vaikka molemmat ovat myös tyttöjä, joten se siitä enteestä. Tässä myös hyvä linkki: http://www.yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=hyvaolo_vauva&jutunid=3099 "Tietä käyden tien on vanki/ vapaa on vain umpihanki." - A. Hellaakoski -
Keep the faith Posted November 29, 2007 Posted November 29, 2007 Itsellä ei ole hajuakaan pahoinvoinnista. Mutta tuttuani se rajoittaa niin, että ei voi ajatellakkan enää muksuja. Kaksi raskautta, puolet ajasta konkreettisesti oksentaen ja väh. kaksi kertaa/raskaus tippaan joutuneena. Hän totesi, että pää ei kestä enää, menee psyykkeen puolelle niin vahvasti :-. Lapsen sukupuoli kummallakin kerralla eri. carpe diem
benzo Posted November 29, 2007 Posted November 29, 2007 Onneksi lääkkeet on keksitty! Primperan oli mun pelastus. Mut se mikä ihmetyttää, on että Ruotsissa neuvolat ohjeistavat äitejä ostamaan Postafeniä jos on tosi paha olo, kun Suomessa ei millään haluta antaa pahoinvointia lievittävää lääkettä.
Guest Student Midwife Posted November 30, 2007 Posted November 30, 2007 Raskausajan pahoinvointilääkityksellä on vieläkin aika huono kaiku historian takia vaikka lääkkeet ovat kehittyneet ja muuttuneet ja tutkimustieto erilaista. Tiettyyn pisteeseen asti raskauspahoinvointi kuuluu osana odotukseen. Kaikille sitä ei tule ja normaalin variantit ovat moninaiset. Hyperemesis gravidarum on kuitenkin onneksi suht harvinaista. Raskauspahoinvoinnin ensiapu on pienet mutta useat/säännölliset hiilihydraattipitoiset ateriat, rasvaisten ja mausteisten ruokien välttäminen, runsas nesteiden nauttiminen ja lepo. Korostan tuota lepo -osaa hoidossa. Vaikka raskaus ei ole sairaus, se on naisen elimistölle kovaa työtä. Jotkut sairaalahoitoon johtaneet raskauspahoinvointitapaukset olisi ehkä voitu estää sillä, että raskauspahoinvointiin olisi puututtu ruokavaliolla, nesteytyksellä ja levolla jo varhaisessa vaiheessa. Sairaalassakin ensimmäinen hoitomuoto on nesteytys ja lepo. Antiemeetit tulevat vasta, kun näillä keinoilla ei saada oksentelua loppumaan ja kuivumaa korjaantumaan. Jos jotain reseptivapaata pahoinvointilääkettä ryhdyttäisiin mainostamaan (ja puskaradiot toimii salamannopeasti) hoitona raskauspahoinvointiin, luulen, että jotkut odottaja lähtisivät lääkitsemään myös ns. normaalia raskauspahoinvointia. Tietty pahoinvointi kun kuitenkin kuuluu asiaan, niin kaikkea kuvotusta ei pidä mennä läkkeellisesti sörkkimään. Osa odottajista voisi mennä jopa niin pitkälle, että lähtisi napsimaan lääkkeitä jo ennen pahoinvoinnin alkua, jotta pahoinvointia ei edes tulisi.
Guest Herkku Posted November 30, 2007 Posted November 30, 2007 Ensimmäisestä voin pahoin ensimmäisen kolmanneksen, joten kätilöluokassa sai unohtaa raskausuutisen peittelyn. Joku vanhan kansan ihminen sanoi, että se tietää tyttöä. Kahdesta seuraavasta ei oireita ollut, vaikka molemmat ovat myös tyttöjä, joten se siitä enteestä. Tässä myös hyvä linkki: http://www.yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=hyvaolo_vauva&jutunid=3099 Tyttöjä odottaessa pahoinvointi oli lähinnä ympärivuorokautista kuvotusta, poikaa odottaessa pahoinvointi yltyi oksenteluksi jonka seurauksena 2 kertaa 3 vuorokauden sairaalareissu ja lopulta keskenmeno rv 20+3
hippis Posted November 30, 2007 Posted November 30, 2007 Tiettyyn pisteeseen asti raskauspahoinvointi kuuluu osana odotukseen. Kaikille sitä ei tule ja normaalin variantit ovat moninaiset. Hyperemesis gravidarum on kuitenkin onneksi suht harvinaista. Raskauspahoinvoinnin ensiapu on pienet mutta useat/säännölliset hiilihydraattipitoiset ateriat, rasvaisten ja mausteisten ruokien välttäminen, runsas nesteiden nauttiminen ja lepo. Korostan tuota lepo -osaa hoidossa. Vaikka raskaus ei ole sairaus, se on naisen elimistölle kovaa työtä. Jotkut sairaalahoitoon johtaneet raskauspahoinvointitapaukset olisi ehkä voitu estää sillä, että raskauspahoinvointiin olisi puututtu ruokavaliolla, nesteytyksellä ja levolla jo varhaisessa vaiheessa. Niin, ken tietää vaikka itselläni olisikin ollut paljon pahemmat oireet, ellen ihan automaattisesti olisi ko. keinoja käyttänyt. Kyllä nimittäin huomasi, että väsyneenä ja tyhjällä/täydellä vatsalla oli ihan kauhea olo. Harmi vaan, että ainakin eräällä perhefoorumilla monet pahoinvoivat eivät nimenomaan syö mitään, kun ei tee mieli ja sitten ihmettelevät, kun tulee niin kamala olo ja oksennuttaa ja heikottaa :- Vaikka eihän nuokaan tietenkään kaikkeen auta. ZouZou: Olen pahoillani ;D
Venni-Veiterä Posted December 29, 2007 Posted December 29, 2007 Joo ja toiset söi banaanijogurttia ja omenatuoremehua ensimmäiset 20 viikkoa ku mikään muu ei laskenu. Oksentaa olis saanu kaiken muun heti. Eipä oo kyseisiä tuotteita tehny raskauksien jälkeen mieli. Ja molempien raskauksien aikana sama homma. Onneks sit vitamiinit saatiin purkista eikä oksennus lentänyt niin sain olla kotona ;D
tuulitukka Posted December 29, 2007 Posted December 29, 2007 Ah, lempi aihe....raskauspahoinvointia on mukava muistella näin jälkikäteen, mutta ko. ajankohtana se oli yhtä h....tiä. Itsellä kolme tyttöä ja kaikista olla sairaanloinen pahoinvointi. Muutama lääkäri puhui kaksoisraskauden mahdollisuudesta, koska heidän teorian mukaan pahoinvoinnin aiheuttaa istukkahormooni ja näin ollen mitä isompi/paremmin toimiva istukka sitä helpommin pahoinvointia. Mutta jokainenhan meistä reagoi asioihin vielä lisäksi yksilöllisesti. Jokaisen raskauden aikana olen ollu vähintään kerran tipuksessa 1-2 vkon jakson. paino tippunut 5-10 kiloa kolmen ensimmäisen kuukauden aikana. Ärsytti kyllä pahoinvoinnin vähättely ammattihenkilöstön puolelta; tyyliin kuuluu asiaan, ota korppua ja tuoremmehua yöpöydälle jne, jne...Mutta kun pahoinvointia ei ollu aamuisin vaan ympärivuorokautista ja kesti ensimmäisestä lähes koko raskauden ajan. Toisen aikana loppui ehkä puolen välin maissa ja palasi lopussa. Ja viimeisessä loppui noin 22-24 viikolla. Mutta vauvat voivat hyvin, kaikki syntyivät terveinä. Mitään poppaskontia en keksinyt mikä olisi auttanut. Lisäksi ongelmani on kova migreeni ja näihän oli hyvä kierre päällä, kun ei saattanut syödä säännöllisesti. Välillä tuli mieliteko ruokaan, mutta kun se oli valmista ei pystynyt syömään. Saatoin herätä oksentamaan klo 4 yöllä tai käysä oksentamassa työpäivän aikana useita kertoja. Tuntui, että olisi herännyt "masennuksesta", kun olo alkoi helpottaa. Niin kokonaisvaltaista se pahoinvointi oli. Ei muuta kuin jaksamista ja onnellista odotusta!
anvi Posted December 30, 2007 Posted December 30, 2007 Tuulitukan teksti oli melkein kuin omalta näppikseltäni. Tiputukseen en sentään ole joutunut, mutta tuo masennuksesta herääminen... Nyt olen viikoilla 28+jotakin. Koko syksy on mennyt kuin unessa. Olen vain odottanut pahoinvoinnin menevän ohi. Kai se viimeistään synnytyksessä helpottaa. Student midwifen tekstistä imaisin jo pikku herneen nenääni ja mietin, ettei taida hänellä olla ihan omakohtaista kokemusta raskauspahoinvoinnista, kun tuohon sävyyn kirjoittelee. Olisipa itse se pahoinvoiva... Kohti ääretöntä-ja sen yli
Maaria Posted December 30, 2007 Posted December 30, 2007 Student midwifen tekstistä imaisin jo pikku herneen nenääni ja mietin, ettei taida hänellä olla ihan omakohtaista kokemusta raskauspahoinvoinnista, kun tuohon sävyyn kirjoittelee. Olisipa itse se pahoinvoiva... Itsekin kärsin raskausaikana voimakkaasta pahoinvoinnista, mutta en silti osaa löytää Student Midwifen kirjoituksesta mitään mistä vetäisin herneet nenään. *ihmettelee* Mulla pahoinvointi kesti viikot 6-15 ja eihän se mukavaa ollut kun tuntui että se pahoinvointi hallitsee kaikkea tekemistä. Aina ei uskaltanut edes kotoa lähteä. Työvuoroja otin tuolla ajalla vain iltavuoroja, vaikkakin pahoinvointi oli kokopäiväistä, ilta-aikaan se tuntui olevan helpompaa jos aamun sai nukkua ja rauhassa heräillä. Itsestäkin tuntui että ainoa mikä auttoi, oli lepo. Hiljaa paikallaan makasin sohvalla viileä pyyhe kasvoilla. Jossain vaiheessa keksin kokeilla inkiväärikapseleita, ja en tiedä oliko sattumaa, mutta pahoinvointi alkoi pikkuhiljaa hellittää muutaman päivän jälkeen niiden aloittamisesta. Voihan toki olla että olisi muutenkin hellittänyt noihin aikoihin. Kokonaan huono olo ei hävinnyt, mutta helpotti niin paljon että oli ihan voittajafiilis. ;D Kaikenlaisiin lääkkeisiin suhtauduin itse raskausaikana varauksella, mutta uskon, että Student Midwife on oikeassa siinä että varmasti löytyisi paljon niitä jotka turvautuisivat mahdolliseen reseptivapaaseen lääkkeeseen jopa "varmuuden vuoksi" tai pienimmänkin huonon olon takia. Jossain määrin pahoinvointi kuuluu normaaliin raskauteen, mutta kun tietää mistä se johtuu, niin ihmeesti sitä kestää ja sen kanssa voi elää pitkäänkin. Tuota nappisilmää katsellessa tuntuu että olisi valmis melkein mihin tahansa sen puolesta.
Guest Student Midwife Posted December 30, 2007 Posted December 30, 2007 Student midwifen tekstistä imaisin jo pikku herneen nenääni ja mietin, ettei taida hänellä olla ihan omakohtaista kokemusta raskauspahoinvoinnista, kun tuohon sävyyn kirjoittelee. Olisipa itse se pahoinvoiva... Tarkentaisitko, mikä kohta tai miksi sinulla meni kirjoituksestani herne nenään, niin voin yrittää perustella paremmin sanomaani tai selventää miksi kirjoitin niinkuin kirjoitin.
anvi Posted December 31, 2007 Posted December 31, 2007 Mitäköhän tuohon nyt vastaisi... Itse kun olen kärsinyt aivan hirveästä kuvottavasta olosta koko tähänastisen raskauteni (n. 29 viikkoa) ja kun tuntuu, että mikään ei auta pahoinvointiin. olin saikullakin koko lokakuun, kun en voinut olla töissä. Nykyisin teen pelkkää yötyötä. Pomo haluaisi laittaa mut päivähommiin, mut mä koen, etten pysty. Yöt on helpompia voida pahoin kuin päivät. Siksi vain yleisesti ottaen tuntui, että helppo se on puhua, miten pahoinvointia hoidetaan, kun itse ei joudu siitä niin totaalisesti kärsimään. Jos saisin valita, jäisin kotiin ja nukkuisin päivät, koska siten olisi helpompaa kestää tämä pahoinvointi. Varmasti tämän raskauden päätyttyä olisin aivan samaa mieltä SM:n kanssa. Nyt vaan se harmittaa, kun kaikkia hänen kertomiaan konsteja olen kokeillut...tuloksetta. (vähän sama juttu, kun lapsettomat neuvovat lapsellisia asenteella, kyllä mä tiedän.) Kohti ääretöntä-ja sen yli
Kerde Posted December 31, 2007 Posted December 31, 2007 Eiks siit oo miljoona tutkimustakin, että yövuorot nimenomaan pahentaa pahoinvointia... Ihmettelen kyllä sitä, että miksei voi jäädä kotiin, jos olo on niin mahdoton? Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.
Guest Herkku Posted December 31, 2007 Posted December 31, 2007 Itse olin raskauspahoinvoinnin takia sairaslomalla yhteensä 2 kuukautta (viimeisen raskauden aikana) mutta kokemuksesta voin sanoa, että monien lääkäreiden/kätilöiden suhtautuminen raskauspahoinvointiin on todellakin vähättelevä ja jopa syyttävä tyyliin miksi et noudata antamiamme ohjeita. Se on niin helevatun helppo sanoa, että syö säännöllisesti ja terveellisesti ja usein mutta kun syöt mitä tahansa, kuinka usein tahansa ja mitä määriä tahansa niin ei mene ruoka alas ja jos menee niin vauhdilla tulee ylös! Itse sain sairaslomaa raskauspahoinvoinnin takia ainoastaan sairaalareissujen yhteydessä, kertaakaan ei terveyskeskuksen lääkäri saikkua myöntänyt.
Guest meho Posted December 31, 2007 Posted December 31, 2007 Eiks siit oo miljoona tutkimustakin, että yövuorot nimenomaan pahentaa pahoinvointia... Ihmettelen kyllä sitä, että miksei voi jäädä kotiin, jos olo on niin mahdoton? Mulla oli kaikissa raskauksissa todella kovat pahoinvoinnit ja neuvolan ohjeet tuntuivat äärettömän naurettavilta. Kun ei pystynyt nielemään mitään muuta kuin vettä niin oli mahdoton noudattaa neuvolan ohjetta syödä pieniä määriä usein. Kun otti käteenkin jotain syötävää niin ne vedet lensi jo ajatuksestäkin syödä jotain ulos saman tien. Noista yövuoroista vielä. En ole niitä raskausaikana tehnyt, mutta ihan muutenkin jos silloin tällöin valvon yövuoroissa niin voin pahoin fyysisesti. Esim. kaikki osaston hajut tuntuvat karmeilta vaikka päivisin ne eivät minua vaivaa. En sitten tiedä mistä se johtuu. Ehkä kroppa jotenkin reagoi valvomiseen.
tuulia Posted January 1, 2008 Posted January 1, 2008 Vähän menee nyt asian viereen, mutta onko olemassa jotain ohjeistusta minkä raskausviikon jälkeen ei tarvitse/saa tehdä enää yötyötä? Itselläni ei ole onneksi ollut pahoinvointia, mutta unirytmit on menneet aika sekaisin kun pissahätä herättää 2-4 tunnin välein joka yö vaikka nyt vasta rv 11+4. Kaikki on mahdollista paitsi pyöröovesta hiihtäminen.
{BS} Posted January 1, 2008 Posted January 1, 2008 Vähän menee nyt asian viereen, mutta onko olemassa jotain ohjeistusta minkä raskausviikon jälkeen ei tarvitse/saa tehdä enää yötyötä? Itselläni ei ole onneksi ollut pahoinvointia, mutta unirytmit on menneet aika sekaisin kun pissahätä herättää 2-4 tunnin välein joka yö vaikka nyt vasta rv 11+4. Itselleni ei tule kyllä nyt mieleen mitään "virallista" ohjeistusta raskaudesta ja yötyöstä. Monesti noudatetaan sitä, että yötyötä saa tehdä vaikka ä-loman alkuun asti, jos ei ilmene mitään oireita. Jos tulee huonoa oloa, verenpaineet lähtee kohoamaan, työrytmi tuntuu rasittavalta jne. niin sitten on parasta lopettaa valvomiset. Kyllä todistuksia on kirjoitettu työnantajalle siitä, että ei voi tehdä yötyötä raskauden takia(tai oikeastaan siitä, että yötyöstä aiheutuu ongelmia raskauteen ja äidin vointiin). "If you ain't part of a solution, you are solid or gas."
Lääkärihoitaja Posted January 2, 2008 Posted January 2, 2008 Itse en ole koskaan kuullut laista tai virallisesta suosituksesta. Se on niin valtavan yksilöllistä. Samahan päitee esim. ins.hoitoisen diabeetikon yötyöhön. Veripalvelu kaipaa kipeästi hengenpelastajia!
Recommended Posts
Archived
This topic is now archived and is closed to further replies.