Jump to content
MAINOS

Työskentely lanssissa


Hipa

Recommended Posts

Heipä hei! Oon kohta valmistuva sh-opiskelija. Viimeinen harjoittelu on edessä ja menen päivystyspolille. Unelmanani on kuitenkin aina ollut päästä lanssiin, mutta en ole harjoitteluun sinne päässyt. Olisin viisaammilta halunnu kysyä, että minkälaiset mahdollisuudet on päästä lanssiin ilman harjoittelukokemusta?Oon ollu edellisissä harjoitteluissa mm.teholla ja nyt sit keskussairaala tasolla päivystyksessä, joten jotain kokemusta akuutista löytyy..

Link to comment
Share on other sites

MAINOS

Meillä kyllä toivotaan että olisi suorittanut harjoittelun lanssissa.

Tullut pari pommia eteen nyt kesällä. Ovat jostain saaneet päähänsä että olisi kiva työskennellä ambumalansissa. "Kyllä siellä joku neuvoo mitä tehdä" asenteella. Aikas vaikeaa itse keskittyä esim. ajamiseen ja huutaa konttiin ohjeita miten tehdä edes perusasiat. Se on aika kivaa kun työparina on joku joka on ollut n.36h perehdytyksessä, ei muuta keikkakokemusta ja ensimmäiset keikat on aivotapahtuma ja AMI. Ainakin miulle se oli aika stressaavaa.

Sairaalassa työskentely eroaa aikaslailla kenttä työskentelystä. Sairaalassa ei pääse käyttämään esim. VIRVEä, mikä on perusasia lanssissa. Erilasiten välineiden käyttö, esim. paarit, kauhapaarit, rankalauta yms. on myös kentällä tarvittavaa taitoa jota on ikävä opetella siinä oikeassa tilanteessa.

Silti nykyisessä työntekijä tilanteesa ei ole paljoa mahdollisuutta valita työntekijöitä, varsinkaan sijaisia.

Suosittelen että hakeudut johonkin siirtokeikkaa ajavaan lanssiin ensin ja opettelet siellä perusasiat. Ja sitä ennen otat ensihoidon oppikirjat käsiisi, varsinkin taskuoppaan ja opettelet käyttämään sitä.

Ei tässä kädestä suuhun elämisessä haittaa muu kuin tuo käden pienuus ja suun suuruus. Mutta kutsumusta löytyy!

Link to comment
Share on other sites

No, taskuopasta harvoin tarvitsee rutiinikeikoilla. Ensinnä pitäisi olla luettuna ja ymmärrettynä vaikkapa se "Ensihoidon perusteet" -tiiliskivi. Sillä pääsee jo pitkälle.

Kuten Söppe yllä mainitsikin, on homma kentällä hyvin erilaista kuin sairaalassa. Pitää hallita monenlaisia välineitä ja toimintatapoja että voi duuninsa tehdä. Puhumattakaan potilaan kohtaamisesta. Vaikka miten olisi siellä ensiavussa ollut töissä, osaako sitä kohdata potilaan kentällä?

Itse en saanut mitään eväitä potilaan kohtaamiseen kentällä ollessani ensiavussa, ei ollut puhettakaan mistään ABC:stä, tai tarkennetusta tilanarviosta.

Suosittelen kaikkia lukemaan ainakin tuon ensihoidon perusteet kunnolla kannesta kanteen ennenkuin edes ajattelevat pyrkivänsä kansalaiskeikkaa ajavaan yksikköön töihin.

Link to comment
Share on other sites

Itselläni oli opiskeluaikana yhteensä 10 ov harjoittelua lanssissa ja täytyy myöntää että ensimmäinen pätkä (3ov) meni aivan täysin siihen että perusasioita yritti opetella uudessa ympäristössä. Nyt valmistumisen jälkeenkin on vielä sellainen olo, että jos keikalla tulee jotain yllättävää niin homma alkaa hyytymään. Perusasiat alkavat kuitenkin olla jo edes jollain tasolla hallussa ja keikkavuorot mitä olen lanssissa tehnyt ovat sujuneet mallikkaasti.

Link to comment
Share on other sites

Teoriatietämys sekä temppujen ja laitteiden hallinta on tärkeää mutta perusteet oppii särmä kaveri kohtuullisessa ajassa harjoittelun ja työn kautta jos motivaatio, asenne ja pohjakoulutus on kunnossa.

Se mikä on vähintään yhtä tärkeää ja mihin ainakin meillä kiinnitetään uuden kaverin kohdalla erityisesti huomiota on juuri asenne ja motivaatio sekä käyttäytyminen potilaita kohtaan sekä yleinen sopeutuminen työyhteisöön. Jos nämä alusta saakka pielessä niin niitä ei kyllä pysty mitenkään takomaan päähän väkisin.

Ihanne tietysti jos kaikki; ammattitaito, kokemus, asenne ja sopeutuminen löytyisi samasta paketista. Melko harvassa vaan tuollaiset lottovoitot viime aikoina on ollut, eli on jouduttu kouluttamaan hyvistä tyypeistä myös hyviä sairaankuljettajia...

Link to comment
Share on other sites

On sitä harjoittelussa missä tahansa ja opiskellut mitä alaa tahansa voi olla hyvä tai huono työntekijä sairaankuljetuksessa. Aina mollataan, ettei sh koulussa opi lanssitaitoja. Ihan p...puhetta. Itse olen sairaanhoitaja ja hyvin pärjännyt lanssissa. Tärkeintä oli oma mielenkiinto alaan ja itsenäinen tiedon hankinta. Itse ainakin pysytyin hyödyntämään lähes kaikissa harjoitteluissa opittuja asioita myös kentällä. Sama se on esim. infarkti autossa kuin polillakin (Siis HOITAJANTYÖN näkökulmasta). Joo, joku sanoo, ettei ole, mutta voihan se potilas tulla vaikka taksilla ea:uun ja siinä tehdään HOITAJAN toimesta samat tutkimukset ja alkuselvittelyt kuin HOITAJA tekisi lanssissakin ja sitten ollaan tarvittaessa yhteydessä lääkäriin. Lääkäri voi jopa lanssin olla helpompi saada katsomaan nauhaa, kun sen voi faksata esim. kopteriin. Sairaalassa saa juosta ja etsiä tohtoria, joka nauhaa vilkaisisi. Itsenäisesti polillakin annetaan asat ja dinitit ja muut lääkärin luvalla.

Niin ja olen työskennellyt molemmissa ympäristöissä sakussa ja ea:ssa, joten puhun ihan oman kokemukseni kautta.

Opettaja jumalan armosta...

Link to comment
Share on other sites

Se mikä on vähintään yhtä tärkeää ja mihin ainakin meillä kiinnitetään uuden kaverin kohdalla erityisesti huomiota on juuri asenne ja motivaatio sekä käyttäytyminen potilaita kohtaan sekä yleinen sopeutuminen työyhteisöön. Jos nämä alusta saakka pielessä niin niitä ei kyllä pysty mitenkään takomaan päähän väkisin.

Juuri näin!

Uskallan myös olettaa että ketjun aloittajalla on asenne kohdillaan kun ottaa kuitenkin asioista selvää ja vähän kyselee..

Ja omasta kokemuksesta voin sanoa että mulla meni esim paarien käytön opetteluun noin minuutti.

Kyllä sä Hipa klaaraat hommat, et todellakaan tarvi 10ov:a VIRVE:n opetteluun..Kirja käteen, opiskelet, kertailet ja sitä rataa..

Link to comment
Share on other sites

Aina mollataan, ettei sh koulussa opi lanssitaitoja. Ihan p...puhetta. Itse olen sairaanhoitaja ja hyvin pärjännyt lanssissa. Tärkeintä oli oma mielenkiinto alaan ja itsenäinen tiedon hankinta. Itse ainakin pysytyin hyödyntämään lähes kaikissa harjoitteluissa opittuja asioita myös kentällä.

Miltei kaikki sairaanhoitajat joiden kanssa olen työskennellyt, ovat sanoneet että sh koulussa ei lanssissa toimimista opi, joten lienee syytä korostaa itseopiskelun ja oman motivaation merkitystä lopputuloksen kannalta. Toki tämä itseopiskelu ja motivaatio ovat tärkeitä kaikissa koulutuksissa.

Link to comment
Share on other sites

Aina mollataan, ettei sh koulussa opi lanssitaitoja. Ihan p...puhetta. Itse olen sairaanhoitaja ja hyvin pärjännyt lanssissa. Tärkeintä oli oma mielenkiinto alaan ja itsenäinen tiedon hankinta. Itse ainakin pysytyin hyödyntämään lähes kaikissa harjoitteluissa opittuja asioita myös kentällä.

Miltei kaikki sairaanhoitajat joiden kanssa olen työskennellyt, ovat sanoneet että sh koulussa ei lanssissa toimimista opi, joten lienee syytä korostaa itseopiskelun ja oman motivaation merkitystä lopputuloksen kannalta. Toki tämä itseopiskelu ja motivaatio ovat tärkeitä kaikissa koulutuksissa.

Joo ei opi suoranaista lanssitoimintaa, mutta kyllä oppii potilaan kohtaamaan, haastattelemaan, ymmärtämään ja yhdistelemään mistä vaiva voisi johtua. Samat opinnothan ne perusopinnot on ensihoitaja AMK:ssakin, mutta ne vaan kohdennetaan suoraan lanssimaailmaan. Niin voi tehdä itse sh-opinnoissakin. Niin ainakin itse tein, joskin taisin saada puolet luokasta ja opettajat hermostumaan, mutta opinpahan itse. Virvet ja paarit ym oppii kyllä työelämässä ja ei kait missään uusi tekijä työskentele kokemattoman parin kanssa. Toisaalta tulevaisuudessa entistä enempi sh tulee lansseihin, koska hoitotasolle on ainakin täällä päin vaatimus sh tutkinto eikä eh amk riitä joka nollaan.

Tietenkin oma mielenkiinto ja itseopiskelu ovat välttämättömiä, mutta pohja itseopiskelullekin syntyy peruskoulutuksessa saadusta tiedosta. Aika vaikea on opiskella itsenäisesti, jos ei perusasiatkaan ole hallussa. Itse näin aikanaan aloitin, koska yo pohjalta kaupunki työllisti kesäduuniin amppariin (kolmanneksi) ja siellä sitten koetin itsekseni lukea Kinnusen raamattua, kun en edes verenpainetta osannut mitata.  8)

Opettaja jumalan armosta...

Link to comment
Share on other sites

Sairaanhoitaja koulussa käydään kuitenkin paljon kentällä eri paikoissa harjoittelussa, josta ainakin itse olen paljon saanut työskentelyyn ampparissa. Mm jotkut aivohalvauspotilaitten hoito oli "tuttua" kun on käynyt harjottelun neurologisella osastolla. Samalla tavalla sitä potilasta kuitenkin huomioidaan tehtiin sitä neurologista statusta kotona, lanssissa tai saikulla?!

Toki just noitten eri apuvälineitten käyttöö joutuu sit kentällä opettelee, lähinnä virve, paarit, tyhjärit ym. Hoitovälineethän nyt on ihan samoja mitä on tottunut käyttämään, sokru, rr-mittari.. Ai joo kannattaa muuten sitä manuaalista mallia opetella käyttämään  8)

Link to comment
Share on other sites

Toki just noitten eri apuvälineitten käyttöö joutuu sit kentällä opettelee, lähinnä virve, paarit, tyhjärit ym. Hoitovälineethän nyt on ihan samoja mitä on tottunut käyttämään, sokru, rr-mittari.. Ai joo kannattaa muuten sitä manuaalista mallia opetella käyttämään  ;D

Heh. Yleensäkin tungen opiskelijoille ja kesäkissoille nykyisessä työpaikassa eli polilla manuaalimittarin ja stetarit kouraan ja totean, että mittaahan noilla. Muutenkin luotan enemmän manuaaliseen mittariin. Hyvä taito osata, koska automaattimittarit eivät ole täysin luotettavia rytmihäiriöpotilailla tai jos potilas on levoton ja liikkuu...

God save the king - cause no-one else will!

- Black Adder

Link to comment
Share on other sites

Heh. Yleensäkin tungen opiskelijoille ja kesäkissoille nykyisessä työpaikassa eli polilla manuaalimittarin ja stetarit kouraan ja totean, että mittaahan noilla.

Ja voih niitä hölmistyneitä ilmeitä... "Mutta mutta, onhan tuossa tuo automaattimittarikin...??!"  ;D

Optimisti näkee rinkilän. Pessimisti vain reiän.

Link to comment
Share on other sites

Ja voih niitä hölmistyneitä ilmeitä... "Mutta mutta, onhan tuossa tuo automaattimittarikin...??!"  ;D

Niinpä. Tosin yleensä kyllä selitän opiskelijalle ja kesäkissalle, miksi se manuaalimittaus on parempi. Ovat hetken aikaa  :) ja sitten menevät yleensä kiltisti tekemään niinkuin setä käskee.  :)

Menee toki vähän OT:ksi, mutta manuaalimittarihan mahdollistaa pelkän yläpaineen mittauksenkin, jos kuunteleminen ei syystä tai toisesta onnistu. Tällä tavoin saa edes jonkinlaisen käsityksen potilaan hemodynamiikasta (ja tulee oikeasti vähän seurattua sitä potilaan pulssitaajuutta ja sen mahdollisia muutoksiakin).

God save the king - cause no-one else will!

- Black Adder

Link to comment
Share on other sites

Sairaanhoitaja koulussa käydään kuitenkin paljon kentällä eri paikoissa harjoittelussa, josta ainakin itse olen paljon saanut työskentelyyn ampparissa. Mm jotkut aivohalvauspotilaitten hoito oli "tuttua" kun on käynyt harjottelun neurologisella osastolla. Samalla tavalla sitä potilasta kuitenkin huomioidaan tehtiin sitä neurologista statusta kotona, lanssissa tai saikulla?!

Toki just noitten eri apuvälineitten käyttöö joutuu sit kentällä opettelee, lähinnä virve, paarit, tyhjärit ym. Hoitovälineethän nyt on ihan samoja mitä on tottunut käyttämään, sokru, rr-mittari.. Ai joo kannattaa muuten sitä manuaalista mallia opetella käyttämään  ;D

Käytännössä huomasin Laureassa, että harjotteluihin ei nyt niin paljoo voi itse vaikuttaa. Mulle ainakin oli pettymys, että tajusin vasta viimeisellä viikolla (opettaja suostu vasta viimeselle viikolla tekeen hopsin) nää pakolliset harjottelut. En tienny ollenkaan, että mun on pakko mennä kotisairaanhoidon harjotteluun ja käydä vielä lapset ja äitiys harjottelu läpi. No kotisairaanhoidossa varmaan oppii paljon. Sen rr mittauksenkin mitä käytiin hätäsesti läpi koulussa, lähihoitajat opettivat meitä muita. Toivon että 2. vuotena alkaa "oikeet"opiskelut muita kuin hoitotiedettä, esiintymistaitoja ym.

Älä ylpeile sillä, ettet ole koskaan kaatunut vaan sillä, että olet aina noussut ylös.- Joseph Campbell-

Link to comment
Share on other sites

Heh. Yleensäkin tungen opiskelijoille ja kesäkissoille nykyisessä työpaikassa eli polilla manuaalimittarin ja stetarit kouraan ja totean, että mittaahan noilla.

Ja voih niitä hölmistyneitä ilmeitä... "Mutta mutta, onhan tuossa tuo automaattimittarikin...??!"  :)

Huh, onneksi meidän koulussa opetetaan pääasiassa mittaa manuaalisella... Ei sitten tarvii olla ihan äimänä kun isketään sellanen eteen.  8) Tosin edellisessä harjottelupaikassa päinvastoin ohjaaja katto mua hulluks kun ilmotin mittaavani verenpaineet ja nappasin manuaalimittarin & stetarit automaattisen vierestä matkaan.  :nauraa:

Link to comment
Share on other sites

Ja voih niitä hölmistyneitä ilmeitä... "Mutta mutta, onhan tuossa tuo automaattimittarikin...??!"  :)

Menee toki vähän OT:ksi, mutta manuaalimittarihan mahdollistaa pelkän yläpaineen mittauksenkin, jos kuunteleminen ei syystä tai toisesta onnistu. Tällä tavoin saa edes jonkinlaisen käsityksen potilaan hemodynamiikasta (ja tulee oikeasti vähän seurattua sitä potilaan pulssitaajuutta ja sen mahdollisia muutoksiakin).

näin on! jos on paljon pokaa  ja keikkaa,saat pot ministatuksen aneroidimittauksella+oksimetrillä.neuvoo nimimerkki 15 pokaa/8tuntia

"to ride,shoot straight and speak the truth"

Link to comment
Share on other sites

Kiitoksia vastauksista. Jos olis musta itestä kii niin voisin vaikka mennä ilmatteeks opettelemaan paarien sun muiden käyttöä, rr mittaus onnistuu kyl ;D Mut jos ei ovet mulle tän koulun kautta aukea.Täytyy varmaan yhtenä oljenkortena pitää hakemista ensihoitajaks, sitä kautta luulis pääsevänsä.Eikä lisäkoulutuksesta mitään haittaakaan koskaa ole ;D

Link to comment
Share on other sites

No, ihan varmasti saat sairaanhoitajana töitä ampparista, jos vaan asenne on kohdillaan. Itse ja monta kaverianikin on saanut. Onnea matkaan vaan.

Opettaja jumalan armosta...

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Kyllähän lanssiin töihin pääsee ilman opiskeluaikaista harjoitteluakin,  toisaalta on helpompi sopeutua lanssityöhön jos etukäteen tietää siitä jotain. Yleensä yksityisellä puolella uusi työntekijä joutuu heti jonkun pariksi, eikä saa olla kolmantena autossa ns. oppimassa.

Link to comment
Share on other sites

Itse olen aloittanut tässä muutama kuukausi sitten lanssissa sh: koulutuksella. Pohjalla lähäri/eh tutkinto ja sh syventävät suoritin sis.- kir.hoitotyöhön, viimeisen sh harjoittelun (7ov) pääsin suorittamaan hoitotason saku yksikköön.

Kuten ketjussa aiemmin mainittiinkin, ei siellä sh AMK opinnoissa kovin paljon lanssijuttuja läpi käydä. Tosin pbl opetussuunnittelma mahdollistaa käymään asioita läpi itseä kiinnostavalta/tukevalta näkökannalta. Ja aivan... Se voi herättää närää opiskelutovereissa sekä opettajissa  >:D.

Jos mitään pohjaa ei saku hommiin ole, vaatii työhönsisälle pääsy motivoituneen asenteen uuteen työhönsä. Teoriatietoa on voinut jo saada plakkariin, mutta käytännön tieto/ymmärrys on viellä kovin hakusessa ihan perusasioissakin. Nuoren sh:n on osattava hieman nöyrtyä tässä vaiheessa. Itse kannatan ajatusta, että vähitään vuodesta kahteen perustasoa kaverin taustasta ja kehityksestä riippuen (koskee mielestäni myös eh Amk tyyppejä).

Tämän jälkeen tenttien ja mahdollisesti tarvittavien lisäopintojen kautta hoitotasolle (Huom! Arcada koulutus  Uudellamaalla!), jossa lupia ja vastuuta alkaisi saamaan portaittain, oppipoika kisälli periaateen mukaan. Eli vanhemman kolleegan kanssa hommia aloiteaan, joka sitten hieman kattelee perään, antaa vinkkejä ja lopulta myös osaltaan arvioi onko kaverilla jo rahkeita toimia esimerkiksi täysillä lääkeluvilla perustasonhepun parina.

Ongelmaksihan tässä tietysti muodostuu taloudelliset resurssit ja jatkuvasti läsnäoleva työntekijäpula. Tarvittaessa hyvin perustein voidaan aina jostain tinkiä... Kai?  :nauraa:

Turha kukkoilla, jos ei osaa viellä edes kävellä.   

...ydinräjähdyksestä selviää hengissä vain Keith Richards ja torakat...

Link to comment
Share on other sites

Todennäköisesti saat töitä lanssista, jos vain motivaatio ja luonne täsmäävät. Sairaaanhoitajakin saa kuitenkin tottua, että asiat aloitetaan perusteista. Ainakin paloasemalla sain ajaa peruskyytiä aikani, vaikka kaksi harjoittelua olin hoitotasolla suorittanut ja yksityisellä vuoden työskennellyt kaikenlaisia kyytejä hoidellen. Ja näin pitää ollakin, turhat sählääjät karsiutuvat kentältä.

Mutta kaikkea ei kirjan kansien välistä opi ja harjoittelussa apinakin oppii markimalla eli tilanteet on vain rohkeasti ja rauhallisesti kohdattava. Toivottavasti on mahdollisuus on saada kyytipariksi oikea konkari, niiltä se paras oppi tulee.

Naisen täytyy olla kaksi kertaa niin pätevä kuin miehen, jotta häntä pidettäisiin puoliksikaan niin hyvänä. Onneksi se ei ole vaikeaa.

Link to comment
Share on other sites

Olisiko kuitenkin parempi, että koulu tarjoaa mahdollisuuden mm. simulaatio harjoitteluun ettei keikalle tartte sitten lähtee pelkästään "rohkeesti ja maltilla" asenteella? Potilaat kentällä kun on oikeita.  :o

Link to comment
Share on other sites

Olisiko kuitenkin parempi, että koulu tarjoaa mahdollisuuden mm. simulaatio harjoitteluun ettei keikalle tartte sitten lähtee pelkästään "rohkeesti ja maltilla" asenteella? Potilaat kentällä kun on oikeita.  :o

Mitäpä muuta se tutkintotodistus oikeastaan on kuin kirjallinen lupa harjoitteluun elävällä materiaalilla? Toki parempi on, jos aivan vastavalmistuneella on joku kokeneempi kaitsemassa.  :)

God save the king - cause no-one else will!

- Black Adder

Link to comment
Share on other sites

MAINOS

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...