Mitä kerrot itsestäsi potilaalle?

[puh]

Olen ottanut sen linjan, että en keskustele omista asioistani potilaitten kanssa. Nimi ja kuva ovat firman henkilökortissa, muuta ei potilaitten tarvitse minusta tietää. Joskus kun joku on äitynyt liian tuttavalliseksi, olen vaan todennut potilaalle, että puhutaanpa nyt SINUN voinnistasi ja asioistasi, ei minun. Tähän on ollut uteliailla tyytyminen.

Vanhusten kanssa työskennellessäni olen jollekin kysyjälle maininnut, että lapsia on kaksi, mutta en siitäkään sen enempää.

Ihan samoilla linjoilla S-hoon kanssa.

[Vieras: Koivu]

Minä joudun sattuneesta syystä kertomaan nimeni ja puhelinnumeroni. En ole kuitenkaan kertonut omasta elämästäni muuta kuin koulutuksen, työkokemuksen ja jotain muuta vastaavaa. Tänään keskustelin potilaan kanssa elokuvista.

Omasta mielestäni pääpaino kohtaamisessa on se, että potilasta hoidetaan ja kuunnellaan.

[paramedical]

Itselläni riippuu aivan täysin potilaasta, että mitä kerron, mutta yleisesti ottaen: etunimeni ja joskus harvoin myös tittelini. Mukaville mummuoille ja paapoille saatan jopa itsestäni/harrastuksistani kertoa. Asuinpaikka jää kyllä lähes aina paikkakunnan tarkkuudelle, pieni kunta kun on. Ikinä en oo työnulkopuolella puhelua, postia tai vastaavaa uhkaksi koettavaa saanut potilailta. Kerran jos toisen mamma on kaupassa kiitellyt auttamisesta.

[Astra]

Etunimi ja titteli, siinäpä ne. Pitkäaikaisille potilaille tulee kyllä juteltua harrastuksista ja perheestäkin mutta aika ympäripyöreitä. Ikävän yllätyksen koin kyllä kun pitkän sairausloman jälkeen eräs potilas kyseli että kuinkas nyt voin? Onko selkä parempi ja miten leikkaus meni? Aivan äimänkäkenä kysyin että mistä hän oli vaivoistani kuullut? No, toinen hoitaja oli kuulemma kertonut...

Aika paksua kyllä työkaverilta kertoa toisen sairauksista potilaille. Sanoin siitä e.m. hoitajalle mutta hän vain totesi että ei kai siinä nyt mitään pahaa ollut. Kyllä se minun yksityisyyttäni ainakin loukkasi. Kyseinen hoitaja on mukava mutta kova puhumaan omat ja nähtävästi työkavereittenkin asiat. Epämiellyttävää.

[ade]

tosi surullista, sitä tapahtuu jatkuvasti,joillekin on vaan suotu hölösuu...ei siinä vaitiolovelvollisuus tuu mieleen

[-emmi-]

Enpä kyllä menisi työkavereiden asioita retostelemaan potilaille/asukkaille. Itse tapaan sanoa jos työkaveri jäänyt sairaslomalle ja joku sen perään kyselee et vapailla/lomalla.

Itse olin tuossa syksystä kevääseen ½ vuotta sairaslomalla (selästä). Kukaan ei ollut (silloinen työpaikkani vanhainkoti) asukkaille ketonut miksi olin poissa, mutta itse syyn joillekin asukkaille kerroin. Sen sijaan yksikkömme tullut - minulle ennestään tuttu - opiskelija oli huomannut nimeni jossain ja kysynyt minusta. Yksi työkaveri oli sitten kertonut stoorini. Reilua.

Tuolla entisessä paikassa tuli löpistyä asukkaiden kanssa enemmänkin.. kerrottua minkä ikäisiä lapsia on jne. Mutta nyt taas kun tuonne tk:n puolelle siirryin niin juuri en mitään ole halukas niille kertomaan. Kaikkihan me tiedämme ettei nää asiakkaatkaan oo enään niin harmittomia. Tarttis taas muistaa tuo sukunimi nimineulasta piilottaa..

[Astra]

Enpä kyllä menisi työkavereiden asioita retostelemaan potilaille/asukkaille. Itse tapaan sanoa jos työkaveri jäänyt sairaslomalle ja joku sen perään kyselee et vapailla/lomalla.

Tuo on munkin mielestä asiallisin linja. Hoitotyössä haluan säilyttää ammatillisuuden ja tietyn etäisyyden potilaisiin, eihän se sairaala mikään toinen koti ole. Tai ehkä sitten joillekin on.

[näpsä]

Vaihtelee kyllä tosi kovasti riippuen potilaista ym..  Yleensä itsellä näkyy koko nimi. mutta "uhkaavissa" tilanteissa  tulee laitettuu tarra sukunimen päälle ..

Kantsii olla kyllä aika varovainen, itelle tuli mieleen tosijuttu Psyk. puolelta : jossa Potilas oli rakastu? hoitajaan ja siitä alkoi ahdistelukierre.. Joka ei varmaan vieläkään ole loppunut..

* järki käteen*  ;)

[Torsola]

Itse esittäydyn potilaille sukunimellä heitä vastaanottaessa. Nimi on onneksi sen verran harvinainen ettei sitä juuri kukaan edes ensimmäisellä kerralla muista. Tunnistelätkässä ei sitten olekaan näkyvissä kuin etunimi sillä heti kortin saatuani vedin teipin sukunimen päälle. Harjoittelun aikana pari nuorta liikaa juhlinutta nuortamiestä tuijottelivat vähän liiankin tiiviisti nimikylttiäni joten siitä viisastuneena... puh numeroa en voi muista syistä vaihtaa salaiseksi  :nauraa:

[kops]

Tähän ketjuun verrattuna tuntuu, että oon aika huolettomasti kertonu asioitani. Ei mua haittaa kamalasti jos joku (mukavan oloinen ja asiallinen) potilas päivystyksessä tietää että asun kaupungin keskustassa ja ehkä juuri tämän naapurikadulla. Huomautan myös ilmeisesti liian kevytkenkäisesti siitä että asutaan lähekkäin kun tietoja kyselen, jos tämän threadin juttuja on uskominen..

Toki tulee tilanteita, että menee nimineula piiloon ja esittäydytään tyyliin "moi". Uskon kuitenkin, että näitä tällaisia kaikkia tilanteita ei voi ennakoida, ja hyvällä käytöksellään voi välttää monet uhat jotka voisivat seurata jälkikäteen. Tämäkään ei tietenkään aina päde, mm. päihdepotilaat..

Pitäisi varmaan olla varovaisempi, mutta kun tämä maaseutu tuntuu niin viattomalta pk-seudulla asumisen jälkeen..  :nauraa: