Mitä kerrot itsestäsi potilaalle?

[hani]

Tuli mieleen tuosta vaitiolovelvollisuusketjusta. Mitä asioita kerrot itsestäsi potilaalle? Etenkin pidemmissä hoitosuhteissa, asiakkaat ovat kiinnostuneita ja ajanvietteeksikin tulee poristua kaikesta. Missä siis menee sinun mielestäsi raja? Jotkut eivät kerro edes koko nimeään, siis sukunimeään, jotkut kertovat asuinpaikan vain kunnan perusteella... jotkut kertovat sitten paljon kissoista ja koirista lähtien. Ja mitkä asiat näihin tapauskohtaisesti vaikuttavat?

[fragile]

Ite oon töissä psyk.puolella ja osa potilaista vähän turhankin uteliaita toisinaan ja olenkin ottanut sen linjan etten henk.koht. asioistani puhu. Nimineulassa on ainoastaan etunimi ja puhelin nro salainen.

[dino]

Mitä asioita kerrot itsestäsi potilaalle? Etenkin pidemmissä hoitosuhteissa, asiakkaat ovat kiinnostuneita ja ajanvietteeksikin tulee poristua kaikesta. Missä siis menee sinun mielestäsi raja?

Raja on täysin potilaskohtainen; skarpille ja miellyttävälle ysikymppiselle mummolle saatan kertoa perheestä ja harrastuksistani paljonkin - riitaa haastavalle juopporentulle en kerro mitään.

[eh-neito]

Raja on täysin potilaskohtainen; skarpille ja miellyttävälle ysikymppiselle mummolle saatan kertoa perheestä ja harrastuksistani paljonkin - riitaa haastavalle juopporentulle en kerro mitään.

Juuri näin minäkin olen ajatellut/tehnyt sairaankuljetuksessa. Tosin nyt olen töissä psykiatrian puolella ja meillä hoidetaan mm. paljon oikeuspsykiatrisia potilaita ja monilla potilaillamme on usein myös eri näkemys omasta hoidon tarpeesta, mikä usein nostattaa vihaa hoitohenkilökuntaa kohtaan. Siksi en kerro juuri mitään - varsinkaan mitään sellaista, joka paljastaisi mitään esim. asuinpaikastani tai läheisistäni. Sukunimeänikään en ole kertonut, yhteystiedot ovat salaiset. Mutta kyllähän esim. lempiruoista tai vastaavista merkityksettömistä asioista voi jutella, kunhan ei anna potilaan siirtää keskustelua hoitajaan tai hänen mieltymyksiinsä/inhoihinsa silloin kun pitäisi puhua omista fiiliksistä.

[krissy]

Kyllä se noin meni että vähän potilaan mukaan. Koskaan en sukunimeä enkä esim asuinpaikkaa, mutta muuten kyllä saatoin rupatella esim lemmikeistä ja harrastuksista jos potsku oli mukava. Nykyään en kerro kellekään mitään muuta kun tittelini, en ees etunimeä. >:D

[Telaketju]

en kerro mitään ja turvakiellon olen hommannut.

[Guldan]

etunimi ja titteli.. joka on hoitaja tai instrumentoivahoitaja. muuta en näe tarpeelliseksi kertoa.. eikä ne potilaat kyl mitään muistakkaan ku ovat jännittyneitä tulevasta leikkauksesta.. muutaman kerran ovat viel salissa kysyneet: "niin että kuka sinä olitkaan", sit vastaan tyyliin: "olen hoitaja ja avustan lääkäriä leikkauksen aikana".

[Pernasoppa]

Mä saatan kertoo ihan mitä sattuu, hoitosuhteet on lyhyitä ja suurin osa kuitenkaan muista mitä niille on puhunu. Pääasia että kohteliaasti esiintyy.

[Jiippari]

Raja on täysin potilaskohtainen; skarpille ja miellyttävälle ysikymppiselle mummolle saatan kertoa perheestä ja harrastuksistani paljonkin - riitaa haastavalle juopporentulle en kerro mitään.

Mä yhdyn myös tähän potilaskohtaisuuteen. Yleensä kyllä koitan potilaan puheista löytää jotain kysyttävää hänestä, harrastuksista tai vastaavista. Jos mukava ja asiallinen potilas itse kysyy, voin hänelle kertoa missä kaupungissa asun, en sen tarkemmin kuitenkaan. Sukunimeäni en mielellään mene kertomaan, vaikka se kovin yleinen onkin ja tiedän varmuudella, että useampi kymmenen saman nimistä henkilöä Suomessa asuu. Olipa kerran eräs kovinkin, noh, suorastaan rasittava potilas, joka, eräs yö kun häntä jälleen kerran terkkariin kärräsimme, päätti soittaa numerotiedustelusta mun henk.koht. numeroani. Ilmeisesti mun naamani ja sanomiseni ei taas olleet häntä miellyttäneet. Tämä tosin kuvitteli mun asuvan työpaikkakunnallani, mitä siis en tee. On mun yhteystietoni kyllä salaisetkin. Ja näin tulevat myös pysymään.

[Sini]

Nimeni ja tittelini kerron. Valitettavasti kännykkään on tullut muutama potilaspuhelu, joille olen ystävällisesti, mutta tiukasti sanonut, että soittavat työaikaan ja näkemiin. Omat yhteystietoni ovat julkiset muiden syiden takia.

[Annastiina]

Etu- ja sukunimen potilaat näkee firman kulkukortista... Perhesuhteita en ala selvittämään kovin tarkasti; siippautelut heitän vitsiksi useimmiten, samoin lapsiutelut. Asuinpaikkaa en kerro, heitän vain mahdollisimman laajan käsitteen kehiin ja vaihdan puheenaihetta. Harrastuksista yms. muista harmittomista asioista voi sitten keskutella vähän vapautuneemmin...

Yleensä yritän vaihtaa keskustelunaiheen nopsaan muuhun, ei oo omakohtasta intressiä keskustella omista asioista potilaiden kanssa!

[Sibbe]

Näytteenotossa on potilaskontakti varsin lyhytaikainen, joten eipä tule esittäydyttyä. Huomenta sanon ja kysyn henkilötunnusta. Oma nimi (etu- sekä suku-) sekä titteli näkyy nimineulasta.

[Lauha]

Itsellänikin on tämä tällainen potilaskohtainen kerronta aina käynnissä, mutta sellaisina karkeina rajoina voisi sanoa, että kerron oikeastaan melkein kaiken muun, paitsi perhe- ja sukulais jutut. Niissä vaan totean kylmästi, ettei ne oikein taida kuulua ko. hlön hoitoon. Asuin paikkaa tiedusteltaessa sanon asuvani Oulussa, tarkemmin en sitä kertoile. Harrastuksistani tykkään jutella paljon ja varsinkin jos paikalle sattuu saman lajin osaajia. Yleensä esittäydyn ihan koko nimellä, titteliä voivat kurkkia nimikyltistä.

[Söppe]

Päivällä asiallisemmin jotain. Yöllä murahdan jo ovelta " Ambulanssista." niin että tajuavat olla kyselemättä enempää. :)

[Lääkärihoitaja]

Aika vähän kerron, tietysti riippuen potilaasta.

[Chine]

Kyllä se noin meni että vähän potilaan mukaan. Koskaan en sukunimeä enkä esim asuinpaikkaa, mutta muuten kyllä saatoin rupatella esim lemmikeistä ja harrastuksista jos potsku oli mukava. Nykyään en kerro kellekään mitään muuta kun tittelini, en ees etunimeä. :)

Aika samoilla linjoilla. Lemmikit,puoliso ja yleensä ihmiset kysyy mistä on kotoisin. Riippuen tietty potilaasta.Kerran eräs läheiseksi tullut potilas pyysi osoitetta,en antanut.

[nobu]

Nimi ja titteli. siihen se sitten jääkin.

[Vieras: Hoitaja80]

minäkään en yleensä kerro kuin nimeni ja ammattini mutta jos potilas on mulle tuttu jo vuosien ajalta (kun psykan puolella sellaisia on)ja potilas on asiallinen, saatan kertoa esim missä olen matkustellut tai tms, mutta asuinpaikkaa en  paljasta. joskus joku potilas alkoi multa tentata asuin paikkaani siis ihan uteliaisuuttaan, silloin lipsautin valkoisen valheen ja sanoin asuvani tuossa naapurikunnassa.

[Vieras]

Olen ottanut sen linjan, että en keskustele omista asioistani potilaitten kanssa. Nimi ja kuva ovat firman henkilökortissa, muuta ei potilaitten tarvitse minusta tietää. Joskus kun joku on äitynyt liian tuttavalliseksi, olen vaan todennut potilaalle, että puhutaanpa nyt SINUN voinnistasi ja asioistasi, ei minun. Tähän on ollut uteliailla tyytyminen.

Vanhusten kanssa työskennellessäni olen jollekin kysyjälle maininnut, että lapsia on kaksi, mutta en siitäkään sen enempää.

[viis4]

Samalla linjalla olen kuin moni muukin, eli potilaskohtaista ja tilanteesta riippuen. Sukunimeäni en muistaakseni ole varmaan koskaan mainostanut, vaikka sairaalassa ollessa se nimi komeilee rintapielessä kokonaisuudessaan.

[Pikku myy]

Nimi ja titteli riittää. Mikään muu ei mun mielestä potilaalle kuulu. Etenkään se, että missä mä asun tai mikä mun puhelinnumero on....  Vaikka toisaalta tuskinpa nuo potilaat edes muistaa meillä olleensa hoidossa. Tai jos muistaaki, niillä on ihan epärealistiset muistikuvat...

[Nightinmale]

Tässä kesätyöntekijän tittelillä kuukauden verran häärätessä on kyllä tullut kertoiltua yhtä sun toista itsestä potilaille, pääasiallisena toimeenkuvana kun on ollut seuranpito ym. viriketoiminta. Kyseessä on hyvin iäkkäät, huonokuntoiset/muistiset potilaat, joten minkäänlaista vaaraa en tästä koe olevani itselleni eikä läheisille. Mielestäni on lähinnä suotava kertoilla joitakin asioista itsestään, potilaat kun kuitenkin kertovat koko elämäntarinansa. Koko nimi lukee neulassa, mutta enpä usko että ~90v dementikko sillä tiedolla mitään tekee, varsinkaan jos muisti ei kanna pariakymmentä sekuntia kauemmaksi. ;D

[-teme-]

Perjaintai yön kyytiläisille en kerro mitään, ees nimeeni. Höpsöille mummukoille kerron perheestä jne jne mut en kyl et missä asustan, nooh sanon mä et Joensuussa heh

[kemmuru]

Mun hoitamieni potilaiden kanssa ei juuri keskustella, mutta omaisten kanssa sitäkin enemmän. Mutta aika harvoin kerron heille itsestäni, yleensä riittää nimi, titteli ja se kun kerron tänään hoitavani heidän lastaan. Joidenkin pitkäaikaisten potilaiden perheiden kanssa tulee juteltua enemmän, ja saatan kertoa että itsellänikin on lapsia ja esim. lasten iät mutta siihen se jää. Töissä keskityn töihin, kotona kotiasioihin eivätkä nää kaksi yleensä kohtaa.

[mielenterveyshoitaja]

Nimen ja koulutuksen.

Jotain perheestä jos tullaan juttuun.

Asun paikka kiinnostaa yllättävän monia riippuu vähän tapauksesta mitä vastaan, mut suhkot epätarkasti noin postinumeron tarkuudella.

Puhelinnumeron muutin salaiseksi muutama vuosi sitten kun eräs potilas soitti kotiin! Ei oo sen jälkeen tullu puheluita. (Onneksi)