Jump to content
MAINOS

Onhan sitä ennenkin kotona synnytetty...


Sini

Recommended Posts

Pitääpä nyt minunkin ottaa kantaa tähän asiaan (toivottavasti) tulevana synnyttäjänä ja toisaalta taas siltä pohjalta mitä olen töissäni nähnyt.

Ensinnäkin, minun näppituntuman mukaan sektiot pelon takia eivät ole kauhean yleisiä, sen sijaan nykypäivänä käsittääkseni pelkopolilla äidille saatetaan "luvata" että saa sektion jos synnytyksen aikana alkaa tuntumaan todellakin liian pahalta.. Tosin aina ei vissiin ole muistettu kertoa, että esim ponnistusvaiheessa sektioon ei enää lähdetä.. Mutta tämä vain mutu-pohjaan perustuvaa tietoa (ja eri palstoihin mitä olen lukenut).. Joten saa korjata jos parempaa tietoa. Sen sijaan työssäni olen huomannut, että nykyään päinvastoin odotetaan todella pitkään ennen päätymistä sektioon, jos esim synnytys ei etene ja sitten yhtäkkiä onkin kauhea kiire hätäsektioon.. Olisiko jollain parempaa tietoa miksi näin? Labrassa olen useasti todistanut kun samasta lapsesta tulee aina vaan mikroveriä ja vasta kun arvot kriittisen huonoja niin viedään kiireesti sektioon.. Monesti olemme miettineet, että onko se sektio oikeasti vaarallisempi kuin mahdollinen hapenpuute? Ja eikös parivuotta sitten ollut juttua että jokin pieni sairaala laittoi käynnisti synnytyksiä viikolla ettei viikonlopuksi olisi tullut kovin montaaa, tai jotain sinnepäin? Muistanko väärin?

VF:lle, olen kyllä sitä mieltä että kätilön ja synnyttäjän ei tarvitse olla parhaita kavereita, mutta asiaa helpottaa valtavasti jos tulee kätilön kanssa hyvin toimeen ja luottaa häneen.. Synnytys, niin luonnollinen asia kun onkin, saattaa olla hyvinkin pelottava ja raskas kokemus, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Eikä silloin asiaa auta yhtään kätilö joka pahimmassa tapauksessa puhuu kuin kymmenvuotiaalle ja joka tietää ettei se oikeasti niin kovin satu.. Mutta ehhä siksi minusta ei tullutkaan kätilöä, eikä hoitajaa, minun ei tarvitse olla juuri kymmentä minuuttia pidempää aikaa koskaan saman potilaan kanssa  >:D

Mutta kirjoitanpa nyt tähän, että en siis ole kotisynnytyksen kannattaja (siis tehkööt niin ketkä haluavat, minä en) ja  suhtaudun myöskin erittäin kriittisesti pelkojen vuoksi tehtäviin sektioihin (vain ääritapauksissa hyvä vaihtoehto). Enkä myöskään lukeudu niihin ketkä hakevat synnytyksestä elämystä, minun mielestäni pääasia on että lapsi syntyisi terveenä (eli mahdollisilta komplikaatioilta vältyttäisiin ja synnytys sujuisi "hyvin") ja että itselleni ei jäisi kovia traumoja tapahtumasta (onneksi ei ensimmäisestä jäänyt ).

Kai kaikille on selvää, että en hyväksy lapsen hengen vaarantamista. Itse olisin pistämässä suurinpiirtein tupakoivat odottajatkin pakkovieroitukseen. Mutta puolustan silti tarvittaessa barrikadeilla äidin oikeutta saada esittää toiveitaan synnytyksensä kulun suhteen. Henkilökunnan tehtävä on sitten kunnioittaa niitä, jotka ovat mahdollisia ja selittää, miksi jokin ei ole mahdollista. Jos äitiysneuvola hoitaa hommansa, epärealististen toiveiden pitäisi pysyä vähäisenä. Jos 7kk ehditään keskustella äidin kanssa siitä, että hän ei voi tuoda sairaalaan muta-ammetta ja kongakonga-heimon poppanaista sytyttelemään pyhiä synnytystulia poistamaan pahat henget synnytyshuoneesta, niin uskoisin, että viesti menee perille.

Hyvin sanottu. Samaa mieltä  :D

Toivo on puoli elämää, välinpitämättömyys on puoli kuolemaa.

-Kahlil Gibran

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS
  • Vastauksia 127
  • Aloitettu
  • Uusin vastaus

6) Totta, tämän keskustelun aloittaneessa tapauksessa vanhemmat ovat tehneet vakavan virhearvion riskin suhteen ilmeisesti vain koska eivät halunneet tajuta miten vakavasta asiasta on kyse, mutta tämä oli siis yksi, 1, YKSI tapaus, ja jos aiemmin sellaista ei ole tapahtunut ja nyt tapahtuu, niin en silti vielä puhuisi yleistymisestä.

Tässä maassa on yhä enemmän ja enemmän naisia jotka haluavat synnyttää lapsensa kotona. Jokainen tietää, että ei se kotona synnyttäminen ainakaan turvallisempaa ole lapselle. Jokainen hyvin sujunut raskaus ja synnytys voi päätyä hätäsektioon jota on paha alkaa kotona tekemään. Eli, kotona synnyttävät naiset tekevät valintansa itsekkäistä syistä, he haluavat saada itselleen kokemuksen.

Mielenkiintoista keskustelua täällä on käyty! Alkuperäisestä aiheestakin on päästy jo vähän rönsyilemään..

Toisaalta peräänkuulutetaan synnytystä luonnollisena tapahtumana jonka pitäisi antaa mennä NORMAALISTI EDETESSÄÄN omalla painollaan äidin kokemuksesta välittämättä. Sairaalasynnytystä pidetään ainoana oikeana tapana. En lainkaan usko, että enenevä osa synnyttäjistä haluaa kotisynnytyksen. Ei tarvitse mennä ajassa edes kovin montaa vuosikymmentä taaksepäin, kun sairaalasynnytys oli harvinaisuus ja kaupunkilaisten etuoikeus. Suurin osa lapsista syntyi maallakin saunassa jonkun kylän kokeneemman synnyttäneen emännän avustaessa. Äidin kokemuksista ja tuntemuksista tuskin pidettiin mitään halloota. Terve lapsi oli kaikille pääasia. Lapsia kuoli varmasti tuolloin usein synnytyksissä ja sekin oli osa elämää. Siis kuoleminen oli yhtä luonnollista kuin syntyminen. Tänäpäivänä kaikki pitää medikalisoida siten, että kuolemakin on käynyt kovin vieraaksi ihmisille. Tällainen kaksossynnytys josta tämä keskustelu lähti käyntiin on kyllä iso inhimillinen tragedia, mutta mun mielestä kuitenkin kaikessa surullisuudessaan hyvin luonnollinen asia. Me täällä Suomessa vaan olemme tottuneet kaiken lääketieteellistämiseen ja tottuneet halutessamme (ja välillä haluamattammekin) saamaan korkeatasoista hoitoa. Miten ajattelette, olisiko tästä asiasta noussut haloo vaikkapa jossakin Namibiassa..? Perspektiiviä.. Ja tarkennukseksi vielä: Minä henkilökohtaisesti en ole kotisynnytyksen kannattaja. Pohdin muuten vaan..

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 2 viikkoa myöhemmin...

Sistahille ja Student Midwifelle kiitos asiallisita kommenteista!

Äiti, joka haluaa lapsensa parasta tutkii, valmentautuu ja tutustuu synnytykseen etukäteen. Tämä ei ole huono asia, tämä ei ole luomuilua tai elämysmatkailua. Se on valmentautumista tuntemattomaan.

Yhteiskunnan tehtävä on auttaa äitiä tarjoamaan lapselleen parasta: tämä tarkoittaa mahdollisuutta yhdessä ammattilaisen kanssa valmentautua synnytykseen, imetykseen jne.

www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys on tuleville kätilöille hyvä paikka hakea tietoa. Myös sinun asiakkaaksesi voi tulla äiti, joka on tällainen tämän keskustelun leimaama "elämysmatkailija". Se, miten sinä ammattilaisena hänet kohtaan vaikuttaa suuresti kyseisen äidin kokemuksiin koko ammattilaisyhteisöstä. Äidit ovat tunnettuja puskaradion voimasta!

AkSyn sivuilta: "Aktiivinen synnytys ry on ympäri maata toimiva naisten verkosto, joka luo uutta synnytyskulttuuria naisten, lasten ja perheiden ehdoilla. Yhdistyksen perustivat vuonna 1986 naiset, jotka olivat huolissaan raskaudenaikaisen hoidon ja synnytyskäytännön muuttumisesta tekniseksi ja rutiininomaiseksi. Haluamme rohkaista naista ottamaan vastuun itsestään ja etsimään omat tapansa olla raskaana ja synnyttää. Raskaana oleva, synnyttävä ja lastaan hoitava nainen on itsensä ja oman tilansa paras asiantuntija."

Jatkoa: "Keskeiset tavoitteemme

- naisen ja perheen yksilöllisyyttä ja itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa neuvoloissa ja synnytyssairaaloissa

- synnytyspaikka tulee saada valita; pienet synnytysyksiköt tulee säilyttää, myös kotisynnytyksen tulee olla todellinen vaihtoehto

- synnytysvalmennuksen tulee olla laadukasta ja laaja-alaista; naisille ja perheille tulee antaa tasapuolista tutkimustuloksiin perustuvaa tietoa raskaudesta ja synnytyksen eri vaihtoehdoista, mm. veden käytöstä, kivunlievityksestä ja muista toimenpiteistä sekä kotisynnytyksestä

- luoda tukiverkosto raskaana oleville ja synnyttäneille naisille ja heidän perheilleen

- perheellä tulee olla oikeus ympärivuorokautiseen yhdessäoloon synnytyksen jälkeen

- naisilla tulisi olla mahdollisuus hoidon jatkuvuuteen; sama kätilö/kätilötiimi raskauden ja synnytyksen aikana ja synnytyksen jälkeen"

Synnyttäjä ei ole potilas, eikä synnyttäjä ole matkalla itseään varten. Tavoitteena on aina lapsi. Jos ja kun synnyttäjän oloa voidaan helpottaa, näin on inhimillisyyden vuoksi myös tehtävä!

A lady got her Valiums and contraceptives mixed. Now she has 14 children but doesn't really care...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Siis kuoleminen oli yhtä luonnollista kuin syntyminen. Tänäpäivänä kaikki pitää medikalisoida siten, että kuolemakin on käynyt kovin vieraaksi ihmisille.

Oman lapsen menettäminen on vanhemmille varmasti yksi kamalimmista asioista mitä elämässä voi tapahtua. Jos tällä "medikalisoitumisella" voidaan säästää yksikin syntyvä ihmislapsi turhalta kuolemalta ja perhe tältä tragedialta, niin voiko joku vielä katsoa sen olevan turhaa? Eikö ole aika luonnollista että kuolema koetaan ei-toivotuksi ja vieraaksi?

Jokainen täyspäinen vanhempi varmasti toivoo lapsensa puolesta tehtävän kaiken mahdollisen, mikä lääketieteellisesti katsotaan ennustetta parantavaksi?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Halusin vielä jatkaa aiheesta!

Synnytys ON naiselle ihan valtava kokemus!

Kysy keneltä tahansa naiselta elämänsä huippuhetkeä niin 9 /10 vastaa oman lapsen (lasten) syntymä (t). Synnytys vaikuttaa naisen käsitykseen omasta itsestään, omasta kehostaan, omista voimavaroistaan. Se vaikuttaa väistämättä parisuhteeseen jollain lailla, se vaikuttaa keskinäiseen kunnioitukseen, ja parhaimmillaan se on voimaannuttava kokemus joka tuo parin osapuolia lähemmäs toisiaan.

"Epäonnistunut" eli naisen mieleen negatiivisena jäävä synnytyskokemus (tai negatiivinen imetyskokemus) vaikuttaa naisen elämään pahimmassa tapauksessa vuosikymmenien ajan.

Kukaan nainen ei kiellä lääketieteellistä apua tilanteessa jossa se on välttämätöntä! On valtavan hienoa, että suomessa tietotaso ja taitotaso on nykyisellä tasollaan, äiti ja lapsikuolleisuus maailman lukuihin nähden todella minimaalista. Kotisynnytys ei sodi tätä ajatusta vastaan millään tavalla! Kotisynnytys on vaihtoehto ainoastaan terveellä, täysiaikaisella uudelleen synnyttäjällä, kaikki riskit minimoidaan. Jos on epäilystä mistään siirtyy synnytys sairaalaan.

Kotioloilla on silti etuja laitokseen verrattuna ja ihmettelen miksi ammattilaisten on niin vaikea sitä kestää? Kotona naisella on tilaa ja aikaa vastaanottaa kipu omassa rauhassa, turhat toimenpiteet kuten vaikka rutiininomaiset kalvojen puhkaisut, oksitosiinitippa tai eppari jäävät tekemättä. Koti on hygineeninen ja synnyttäjälle  henkisesti turvallinen vaihtoehto.

Sairaaloilla on omat puolensa, mm. nopea toimintavalmius. Kuitenkin myös sairaaloissa käy niin ettei hätäsektioon päädytä riittävän nopeasti joka voi johtaa lapsen pysyvään vammautumiseen. Aiheesta esim. Inhimillisessä tekijässä viime talvena.

Jos laitoksella olisi tarjota synnyttäjälle mahdollisuus valmentautumiseen, tukihenkilön läsnäoloon (muukin kuin isä eli doula) ja muihinkin kivunlievitys menetelmiin kuin siihen ainaiseen epiduraaliin, niin ehkä se lisäisi äitien luottamusta laitosta kohtaan. Synnyttäjän yksi yleisimmistä peloista kun on kontrollin menettäminen tilanteessa, tunne siitä että joku muu johtaa tilannetta jonka kuitenkin pitäisi olla luonnollinen, rauhallinen tapahtuma joka toivottaa tervetulleeksi uuden perheenjäsenen.

A lady got her Valiums and contraceptives mixed. Now she has 14 children but doesn't really care...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Halusin vielä jatkaa aiheesta!

Synnytys ON naiselle ihan valtava kokemus!

Kysy keneltä tahansa naiselta elämänsä huippuhetkeä niin 9 /10 vastaa oman lapsen (lasten) syntymä (t). Synnytys vaikuttaa naisen käsitykseen omasta itsestään, omasta kehostaan, omista voimavaroistaan. Se vaikuttaa väistämättä parisuhteeseen jollain lailla, se vaikuttaa keskinäiseen kunnioitukseen, ja parhaimmillaan se on voimaannuttava kokemus joka tuo parin osapuolia lähemmäs toisiaan.

Jos nyt saivarrellaan, niin kyllä, lasten syntymät ovat olleet ne huippuhetket elämässä. Itse en kuitenkaan ole kokenut itse synnytystä mitenkään valtavana kokemuksena. Kaikki sujui ihan ok, mutta en mä nyt lähtisi mitenkään hehkuttamaan, miten se on ollut kokemuksena valtaisa ja elämää järisyttävä.

Kukaan nainen ei kiellä lääketieteellistä apua tilanteessa jossa se on välttämätöntä!

Ikävä kyllä näitäkin tapahtuu.

Jos laitoksella olisi tarjota synnyttäjälle mahdollisuus valmentautumiseen, tukihenkilön läsnäoloon (muukin kuin isä eli doula) ja muihinkin kivunlievitys menetelmiin kuin siihen ainaiseen epiduraaliin, niin ehkä se lisäisi äitien luottamusta laitosta kohtaan.

Itse ainakin vannon kovasti epiduraalin nimeen, se on mielestäni taivaan lahja! ;D Minulla ei ainakaan ollut mitään luottamuspulaa laitosta kohtaan.

Synnyttäjän yksi yleisimmistä peloista kun on kontrollin menettäminen tilanteessa, tunne siitä että joku muu johtaa tilannetta jonka kuitenkin pitäisi olla luonnollinen, rauhallinen tapahtuma joka toivottaa tervetulleeksi uuden perheenjäsenen.

Kyllä "medikalisoitu" synnytystapahtuma laitoksessa voi olla rauhallinen. Omakohtainen kokemukseni on, että minua on kuunneltu ja olen ollut tyytyväinen kun on synnytyksen asiantuntija (=kätilö) läsnä ohjaamassa tilannetta, ja valmius ongelmatilanteiden varalta on ollut hyvä. Itse en ikinä synnyttäisi kotona.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kotioloilla on silti etuja laitokseen verrattuna ja ihmettelen miksi ammattilaisten on niin vaikea sitä kestää? 

Suurin osa, varsinkin foorumin kätilö(+opiskelijoiden) asenne kotisynnytyksiä kohtaan on kylläkin ollut puoltava, jos indikaatioita sairaalasynnytykseen ei ole. Tässä täytyy ottaa huomioon että he puhuvat ammattilaisina, me muut mutu- tai muun sektorin asiantuntijoina. Tieto lisää tuskaa -sanotaan, mitä enemmän teoriatietoa niistä kaikista asioista mitkä voivat mennä pieleen, kuitenkin ilman kätilön tietotasoa asioista, on joidenkin halu pelata varman päälle ihan ymmärrettävää.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ensinnäkin, minun näppituntuman mukaan sektiot pelon takia eivät ole kauhean yleisiä, sen sijaan nykypäivänä käsittääkseni pelkopolilla äidille saatetaan "luvata" että saa sektion jos synnytyksen aikana alkaa tuntumaan todellakin liian pahalta.. Tosin aina ei vissiin ole muistettu kertoa, että esim ponnistusvaiheessa sektioon ei enää lähdetä.. Mutta tämä vain mutu-pohjaan perustuvaa tietoa (ja eri palstoihin mitä olen lukenut).. Joten saa korjata jos parempaa tietoa. Sen sijaan työssäni olen huomannut, että nykyään päinvastoin odotetaan todella pitkään ennen päätymistä sektioon, jos esim synnytys ei etene ja sitten yhtäkkiä onkin kauhea kiire hätäsektioon.. Olisiko jollain parempaa tietoa miksi näin? Labrassa olen useasti todistanut kun samasta lapsesta tulee aina vaan mikroveriä ja vasta kun arvot kriittisen huonoja niin viedään kiireesti sektioon.. Monesti olemme miettineet, että onko se sektio oikeasti vaarallisempi kuin mahdollinen hapenpuute?

Tämä kiinnostaa minuakin. En ole kätilö, mutta kuulee paljon ja myös omakohtainen kokemus siitä, että viedään touhu äärimmäisyyksiin, kunnes on kiire.

En nyt hae mitään tohtorointia, mutta ihmettelen vieläkin suuresti miksi lääkärin tehtyä sectiopäätöksen minulle homman mentyä päin ** kätilö tuli sanomaan minulle "voisimmehan kokeilla vielä kohdunkaulanpuudutusta". Siis miten se voi olla mahdollista lääkärin päätöksen jälkeen ja MIKSI olisi pitänyt tehdä hätätilanne? Tämän kokemuksen nostin juuri siksi, että miksi yritetään ja yritetään alatiesynnytystä ja venytetään sectiopäätöstä?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Tuli tässä eräänä päivänä vastaan äiti, jonka lapsen oli tarkoitus syntyä suunnitellulla sektiolla suhteellisen "vaikean" hydrokefalian vuoksi. Viimeisessä ultrassa lääkäri kuitenkin päätyi alatiesynntykseen... Onneksi hoitajat ja äiti saivat sectiopäätöksen läpi, sillä a) pää oli valtava cool.png oli mys mmc.

Veripalvelu kaipaa kipeästi hengenpelastajia!

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kukaan nainen ei kiellä lääketieteellistä apua tilanteessa jossa se on välttämätöntä!

No, eikös tämän topicin aihe ole se uutinen jossa äiti on kieltäytyny sektiosta ja vauvat kuoli kotisynnytykseen...? huh.gif

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kukaan nainen ei kiellä lääketieteellistä apua tilanteessa jossa se on välttämätöntä!

No, eikös tämän topicin aihe ole se uutinen jossa äiti on kieltäytyny sektiosta ja vauvat kuoli kotisynnytykseen...? huh.gif

Aihe kääntyi kotisynnytyksiin yleensä, olisi varmaan pitänyt tarkentaa selväjärkinen, asiansa opiskellut nainen. Sori. [br][br]Ylläoleva osuus viestistä on kirjoitettu: 03.09.07 - klo:21:46


Se, että SINULLA on tällaiset kokemukset ei kerro mitään yleisestä tilanteesta! Sinun subjektiivinen kokemuksesi epiduraalista oli hyvä, se ei silti tarkoita että se olisi taivaan lahja kaikille naisille. Ikävä ettei sinulle synnytys ole ollut valtava kokemus, ehkä siksi et pysty kirjoittamaan objektiivisesti asiasta? Omien kokemuksien jakaminen ei ehkä kuulu aiheeseen  :nauraa: Enkä nyt sano tätä millään pahalla, toivottavasti ymmärrät. Se että jollekkin on käynyt niin tai näin on huono esimerkki yleistää koko maailmaa koskevaksi.

Sairaalasynnytys voi olla rauhallinen, kyllä, mutta toimenpiteet eivät edistä rauhallista ilmapiiriä tai naisen parhaimmillaan kokemaa synnytysregressiota.

Epiduraalista mielenkiintoinen pätkä esim. täällä: http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys/artikkelit.php3?artikkelinr=22

Jos nyt saivarrellaan, niin kyllä, lasten syntymät ovat olleet ne huippuhetket elämässä. Itse en kuitenkaan ole kokenut itse synnytystä mitenkään valtavana kokemuksena. Kaikki sujui ihan ok, mutta en mä nyt lähtisi mitenkään hehkuttamaan, miten se on ollut kokemuksena valtaisa ja elämää järisyttävä.

Itse ainakin vannon kovasti epiduraalin nimeen, se on mielestäni taivaan lahja! :o Minulla ei ainakaan ollut mitään luottamuspulaa laitosta kohtaan.

Kyllä "medikalisoitu" synnytystapahtuma laitoksessa voi olla rauhallinen. Omakohtainen kokemukseni on, että minua on kuunneltu ja olen ollut tyytyväinen kun on synnytyksen asiantuntija (=kätilö) läsnä ohjaamassa tilannetta, ja valmius ongelmatilanteiden varalta on ollut hyvä. Itse en ikinä synnyttäisi kotona.

A lady got her Valiums and contraceptives mixed. Now she has 14 children but doesn't really care...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Tässä on puolin ja toisin mutu-linjoja.

Itse henkilökohtaisesti en haluaisi hoitaa kotisynnytystä, koska

a. synnytyksen kestosta ei ole tietoa (voi mennä vuorokausikin) ja minulla on omakin perhe ja muita velvollisuuksia

b. jos synnytyksen etenemiseen olisi puututtava nopeasti, en pystyisi siihen tällä ammattitaidolla (esim. imuveto, pihdit)

c. välineet tulisi hankkia itse, taloudellinen panos (vaikka synnyttäjä maksaisikin)

d. jos jotain menisi pieleen, en todennäköisesti kestäisi sitä

e. vakuutusturva?

Itse kolme lasta synnyttäneenä ja synnytysten aikaan valmiina kätilönä totean, että synnytykset olivat omanlaisensa kokemuksensa, jokainen erilainen. Olen synnyttänyt salissa ja tavallisessa potilashuoneessa.

Kaikki muu unohtui, kun sen pienen käärön sai rinnalle tuhisemaan. On ihanaa ja hymyilyttävää, kun vastasyntynyt alkaa etsimään rintaa.

Mutta edelleenkään en ymmärrä, miten synnytys voi mennä "pilalle", jos jotain synnyttäjän toivetta ei voida toteuttaa. Jos epiduraali jää saamatta, kun synnytys etenee niin nopeasti, ettei sitä ehditä antamaan (edelleenkään en suosittele epiduraalia ponnistusvaiheeseen) tai jakkara on käytössä toisessa salissa eikä kyseinen synnyttäjä ehdi sitä saamaan käyttöönsä. Onhan niitä muitakin ponnistusasentoja ja luovuutta voi käyttää...aina se synnytys ei mene käsikirjoituksen mukaan.

"Tietä käyden tien on vanki/ vapaa on vain umpihanki."

- A. Hellaakoski -

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kotioloilla on silti etuja laitokseen verrattuna ja ihmettelen miksi ammattilaisten on niin vaikea sitä kestää? Kotona naisella on tilaa ja aikaa vastaanottaa kipu omassa rauhassa, turhat toimenpiteet kuten vaikka rutiininomaiset kalvojen puhkaisut, oksitosiinitippa tai eppari jäävät tekemättä.

Mä haluaisin tähän selvennystä, miten noita kalvojen puhkaisua, oksitosiinitippaa tai epparia pidetään turhina toimenpiteinä?

Kai niille joku syy on synnytyksen edetessä jos niitä tarvitaan? Ja kai jokaisella äidillä on oikeus toivoa että kyseisiä toimenpiteitä ei tehdä. Jos siitä huolimatta tehdään, niin kyse on kai lapsen edusta (synnytys ei etene, sydänäänissä häikkää tjsp.)?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mutta edelleenkään en ymmärrä, miten synnytys voi mennä "pilalle", jos jotain synnyttäjän toivetta ei voida toteuttaa. Jos epiduraali jää saamatta, kun synnytys etenee niin nopeasti, ettei sitä ehditä antamaan (edelleenkään en suosittele epiduraalia ponnistusvaiheeseen) tai jakkara on käytössä toisessa salissa eikä kyseinen synnyttäjä ehdi sitä saamaan käyttöönsä. Onhan niitä muitakin ponnistusasentoja ja luovuutta voi käyttää...aina se synnytys ei mene käsikirjoituksen mukaan.

Aamen tuohon!

Oon seuraillut tätä ketjua itekkin mielenkiinnolla kätilönä, enkä oo oikein osannu kommentoida noin hienosti ku Sini nyt, tota oon kanssa ihmetellyt.

Ja myös niitä synnyttäjien toivomuslistoja ihmettelen. Kun niissä toivomuslistoissa on yleensä sellasia juttuja, jotka kätilöille on niin itsestäänselvyyksiä, että kohdeltais joka tapauksessa synnyttäjää sillä tavalla kun on toivottu. Kai synnyttäjät sitten kokee vaikuttavansa synnytykseen jollain tavalla kun tekevät listoja ja sitten ovat niin tyytyväisiä kun kaikki toimiikin juuri kuin he ovat halunneet, vaikka muutenkin asiat ois toteutettu niin.

En tiiä tulinko ymmärretyksi...

Sisäisesti latino

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Äiti voi hyvin, vauva voi hyvin, mutta synnytys meni ihan väärin! :)

-tule turma tuonen tietä, pikku reppu selässä, pikku kirves kontissa. Napsauta sillä ohtaan, justiinsa nokan kohtaan-

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mä haluaisin tähän selvennystä, miten noita kalvojen puhkaisua, oksitosiinitippaa tai epparia pidetään turhina toimenpiteinä?

Kai niille joku syy on synnytyksen edetessä jos niitä tarvitaan? Ja kai jokaisella äidillä on oikeus toivoa että kyseisiä toimenpiteitä ei tehdä. Jos siitä huolimatta tehdään, niin kyse on kai lapsen edusta (synnytys ei etene, sydänäänissä häikkää tjsp.)?

Älä huoli, ainakaan Suuri ja Mahtava NKL ei pakota edellä mainittuihin. :) Oksitosiinin sain lääketieteellisistä syistä (laiska kohtu), kalvot puhkaistiin sydänäänten laskujen takia (se piuha asetettiin vauvan päähän.) ja epparia ei tehty eikä olis tarvinnutkaan. Kaikkien noiden tilanne arvioitiin paikan päällä. Kun oli varaa kysyä synnyttävän mielipidettä niin sitä kysyttiin. Ettei täällä olis jollain turhaa YLEISTÄMISTÄ...

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Nyt on aivan pakko kysyä teiltä kätilöiltä vielä. Onko se minun mutu-tunteeni ihan tuulesta temmattu ja väärä, kun sanon että tuntuu kun olisi sellainen trendi synnytyksissä että ne viedään ihan äärimmäisyyksiin, jotta saataisiin lapsi alakautta ulos. Sektiokin voisi olla turvallisempi, kuin se, että sitten tulee hätä ja sektio.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mä haluaisin tähän selvennystä, miten noita kalvojen puhkaisua, oksitosiinitippaa tai epparia pidetään turhina toimenpiteinä?

Kai niille joku syy on synnytyksen edetessä jos niitä tarvitaan? Ja kai jokaisella äidillä on oikeus toivoa että kyseisiä toimenpiteitä ei tehdä. Jos siitä huolimatta tehdään, niin kyse on kai lapsen edusta (synnytys ei etene, sydänäänissä häikkää tjsp.)?

Älä huoli, ainakaan Suuri ja Mahtava NKL ei pakota edellä mainittuihin. :)

Enhän mä omasta puolestani olekaan huolissani, mä olen sillä kannalla että puhkotaan ja leikellään just sen verran kun tilanne vaatii. Luotan siihen että siellä ihmiset tietää milloin on tarvis. Ihmettelin vaan tuota väitettä että ne olisi turhia toimenpiteitä joita ei kotisynnytyksissä tarvita..

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Aamen tuohon!

Oon seuraillut tätä ketjua itekkin mielenkiinnolla kätilönä, enkä oo oikein osannu kommentoida noin hienosti ku Sini nyt, tota oon kanssa ihmetellyt.

Ja myös niitä synnyttäjien toivomuslistoja ihmettelen. Kun niissä toivomuslistoissa on yleensä sellasia juttuja, jotka kätilöille on niin itsestäänselvyyksiä, että kohdeltais joka tapauksessa synnyttäjää sillä tavalla kun on toivottu. Kai synnyttäjät sitten kokee vaikuttavansa synnytykseen jollain tavalla kun tekevät listoja ja sitten ovat niin tyytyväisiä kun kaikki toimiikin juuri kuin he ovat halunneet, vaikka muutenkin asiat ois toteutettu niin.

En tiiä tulinko ymmärretyksi...

Luulisin että "toivomuslistan" idea on pohtia eri vaihtoehtoja ja kirjata niitä ylös valmistautuessaan tulevaan. Jos kaikki niissä oleva on kätilöille itsestäänselvyys, niin sehän on se ideaali tilanne! Kyse ei tosiaan ole siitä, että pyrittäisiin suunnittelemaan synnytys, koska se on mahdotonta. Eikö luulis että se kätilöäkin helpottaa kun tutustuu paremmin juuri siihen äitiin?

Suunnitelman on siis tarkoitus kartoittaa ajatuksia. WHO suosittelee sen tekemistä, se on osa mm. vauvamyönteisyysohjelmaa. Se tehdään ehdottomasti kätilöä ja hänen ammattitaitoaan kunnioittaen ja se on avoin muutoksille.

A lady got her Valiums and contraceptives mixed. Now she has 14 children but doesn't really care...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mä haluaisin tähän selvennystä, miten noita kalvojen puhkaisua, oksitosiinitippaa tai epparia pidetään turhina toimenpiteinä?

Kai niille joku syy on synnytyksen edetessä jos niitä tarvitaan? Ja kai jokaisella äidillä on oikeus toivoa että kyseisiä toimenpiteitä ei tehdä. Jos siitä huolimatta tehdään, niin kyse on kai lapsen edusta (synnytys ei etene, sydänäänissä häikkää tjsp.)?

Älä huoli, ainakaan Suuri ja Mahtava NKL ei pakota edellä mainittuihin. :(

Enhän mä omasta puolestani olekaan huolissani, mä olen sillä kannalla että puhkotaan ja leikellään just sen verran kun tilanne vaatii. Luotan siihen että siellä ihmiset tietää milloin on tarvis. Ihmettelin vaan tuota väitettä että ne olisi turhia toimenpiteitä joita ei kotisynnytyksissä tarvita..

Toimenpiteinä eivät turhia, mutta RUTIINISTI käytettyinä kyllä. Esim. jälkeisvaiheessa käytössä suuressa osassa suomen sairaaloita.

Aiheesta lisää: http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys/artikkelit.php3  esim. kalvojen puhkaisu ja milloin väliliha on leikattava (lähdeviitteillä).

Turussa järjestetyssä Synnytys ja Vauvamyönteisyys seminaarissa 30.5.2007 keskusteltiin paljon aiheesta. AkSy:n edustajan mukaan WHO:n tavoiteprosentit sektiosta ovat 10% normaalisynnytyksistä, ja 15% riskisynnytyksistä, Suomessa keskiarvo 16%. Episiotomiat on huimassa laskussa maailmanlaajuisesti koska kätilöt hoitavat yhä enemmän synnytyksiä, silti Suomessa ensisynnyttäjistä n. 57% leikellään. Kotisynnytyksissä luku on 2%. Sosiaali- ja terveysministeriön edustaja sanoi prosentiksi 67% ensisynnyttäjillä... Yleisintä yliopistosairaaloissa. Vauvamyönteisessä Vammalassa vuonna 2006 episiotomioita kaikille synnyttäjille tehtiin 13,3%.

Ongelmia nykyisessä synnytyskulttuurissa on just synnytyksen teknistyminen, sen sijaan että luotettais ja tuettaisiin naisen omia voimavaroja myös lääkkeettömästi. Epiduraali prosentit jatkuvasti nousussa. Oksitosiinin käyttö ja tarve nousee joka johtaa ongelmiin ponnistusvaiheessa. Lisäks tietenkin henkilökunnan vähyys ja työnohjauksen puute jne.

Mä en itse synnyttäisi kotona, asun kaukana sairaalasta, eikä mulla ole mitään sairaaloita vastaan. Mä kuitenkin ehdottomasti kannatan naisen oikeutta valita synnytyspaikkansa, yli sairaanhoitopiirien rajojen ja niin että kotikin on vaihtoehto.

A lady got her Valiums and contraceptives mixed. Now she has 14 children but doesn't really care...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Temppu/toivomuslistoista vielä: jos kerran sitä ei kuitenkaan pystytä noudattamaan tai se sisältää asioita, jotka kätilö tekee muutenkin, niin miksi mulle suositeltiin pelkkopolilta sen tekemistä? Outoa ja ihmeellistä, vaan ei kai siinä mitään, kirjoitellaan vaan.

Mulle ei taidettu edes mitään listaa pelkopolilta suositella. Homma oli päivän selvä; edellisessä synnytyksessä oli kätilö luomuillu oman luomuiluintonsa takia liikaa

->komplikaatioita. Varmistin pelkopolin kautta ettei mun kohdalla enää ikinä luomuilla. :( Tässä syy miksi KAIKKI liiallisuuksiin menevä touhotus jostain asiasta on ÄLYTÖNTÄ ja jopa vaarallista. Sellaisessa hurmostilassa ilmeisesti tämä kaksostenäitikin on ollu ja osa kätilöistäkin.

(Ai, niin. Eihän se mun luomusynnytys ollu edes luomu. Kätilö totes sen jälkeen, että MELKEIN tuli luomusynnytys, mutta kun piti käyttää kauratyynyä supistuskipuun... :P Onneks tää kohkaaja oli päässy jo kotiinsa, kun komplikaatiot ilmeni.)

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mulle ei taidettu edes mitään listaa pelkopolilta suositella. Homma oli päivän selvä; edellisessä synnytyksessä oli kätilö luomuillu oman luomuiluintonsa takia liikaa

->komplikaatioita. Varmistin pelkopolin kautta ettei mun kohdalla enää ikinä luomuilla. ;D Tässä syy miksi KAIKKI liiallisuuksiin menevä touhotus jostain asiasta on ÄLYTÖNTÄ ja jopa vaarallista. Sellaisessa hurmostilassa ilmeisesti tämä kaksostenäitikin on ollu ja osa kätilöistäkin.

(Ai, niin. Eihän se mun luomusynnytys ollu edes luomu. Kätilö totes sen jälkeen, että MELKEIN tuli luomusynnytys, mutta kun piti käyttää kauratyynyä supistuskipuun... >:D Onneks tää kohkaaja oli päässy jo kotiinsa, kun komplikaatiot ilmeni.)

Aargh kun mua masentaa tällaset: luomu EI MISSÄÄN NIMESSÄ tarkoita sitä etteikö äidin oloa helpotettaisi!!! Lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä on vaikka kuinka paljon. Eikä tosiaan ole häpeä pyytää lääkettä jos siltä tuntuu.

A lady got her Valiums and contraceptives mixed. Now she has 14 children but doesn't really care...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä on vaikka kuinka paljon.

Onko olemassa lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä jotka olisivat teholtaan kilpailukykyisiä lääkkeellisten vaihtoehtojen kanssa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, sillä vesirakkulat yms. eivät tällaisen maallikon silmiin vaikuta kovin tehokkailta menetelmiltä.

Failure is always an option

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Onhan niitä lääkkeettömiä, vaan se mikä on toiselle taivas, on toiselle helvetti ja jotain siltä väliltä.

Yhtä yksilöllistä kuin kivun kokemus itsessään...

nimerk. kuuma suihku oli hyvä, auttoi!

Muttei pois sulkenut epiduraalia...

carpe diem

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mulle ei taidettu edes mitään listaa pelkopolilta suositella. Homma oli päivän selvä; edellisessä synnytyksessä oli kätilö luomuillu oman luomuiluintonsa takia liikaa

->komplikaatioita. Varmistin pelkopolin kautta ettei mun kohdalla enää ikinä luomuilla. >:D Tässä syy miksi KAIKKI liiallisuuksiin menevä touhotus jostain asiasta on ÄLYTÖNTÄ ja jopa vaarallista. Sellaisessa hurmostilassa ilmeisesti tämä kaksostenäitikin on ollu ja osa kätilöistäkin.

(Ai, niin. Eihän se mun luomusynnytys ollu edes luomu. Kätilö totes sen jälkeen, että MELKEIN tuli luomusynnytys, mutta kun piti käyttää kauratyynyä supistuskipuun... 8) Onneks tää kohkaaja oli päässy jo kotiinsa, kun komplikaatiot ilmeni.)

Aargh kun mua masentaa tällaset: luomu EI MISSÄÄN NIMESSÄ tarkoita sitä etteikö äidin oloa helpotettaisi!!! Lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä on vaikka kuinka paljon. Eikä tosiaan ole häpeä pyytää lääkettä jos siltä tuntuu.

Lue tarkemmin ja hösää vähemmän: Mun luomuinto lopahti SIIS siihen paikkaan kun kauratyyny oli tän hörhön mukaan ei-luomua. Jos se on lääkkeellistä sun mielestä, niin... Ai, joo. Synnytyslaulu ois varmaan sit tosi luomua... ;D Mut tää sun vastailus tästä samasta aiheesta (useammassa eri topicissa) alkaa jo tuntua kiihkouskovaisten tavalta tyrkyttää uskontoaan kaikille.

Kun oppii hyväksymään sen, että muillakin on oikeus mielipiteisiinsä, niin oppii myös keskustelemaan rakentavasti niin, ettei tarvitse jatkuvasti toistaa itseään.

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...