Onhan sitä ennenkin kotona synnytetty...

[Vieras]

Normaali alatiesynnytys ei riitä, pitää olla Haikaranpesää, ammesynnytystä , suitsukkeita ja tuoksuvia öljyjä, shiatsuhierontaa tai jotain muuta hölynpölyä. Ilokaasulla, epiduraalipuudutuksella, akupunktiolla, akupainannalla, huutamalla ja homeopatialla lievitetään kipua mitä syntyy tietenkin kun isoa mötikkää työnnetään pienen ruumiinaukon lävitse.

Tehokas kivunlievitys on ihan perusteltua myös synnytyksessä. Riittämätön kivunlievitys etenkin pitkissä synnytyksissä vie turhaan äidin voimia ja kuten kaikki tiedämme, kova kipu aiheuttaa mm. hengityksen pinnallistumista ja tehottomuutta ja vaikuttaa näin ollen myös syntyvän lapsen vointiin. Että en nyt ihan suorilta torpeedoisi kaikkia kivunlievityskeinoja vaikka kipu jossain määrin kuuluukin synnytykseen.

Ei se ole ihme, että tässä kaikessa unohtuu se tärkein, eli syntymätön lapsi. Moni äiti pitää synnytystä kokemuksena jossa hän on pääosassa. Hänen tulisi saada sanella miten synnytetään, kuka avustaa ja missä synnytys tapahtuu. Ja aina välillä käy niin, että se lapsi kärsii tästä.

Olen jossain määrin samaa mieltä. Mutta onko se nyt ihme, että nyky-yhteiskunnassa kun ensisynnyttäjienkin keski-ikä lähentelee kolmeakymmentä ja useat ovat lähempänä neljääkymppiä, niin on niin totuttu "hallitsemaan" ja suunnittelemaan oma elämä:talot, autot, opinnot, työpaikan kuviot.. ei olekaan helppoa vain antaa luonnon hoitaa tehtävänsä (lääketieteen avustuksella) ja luovuttaa se "hallinta" muitten käsiin.

[Vieras: Student Midwife]

Olen VF:n kanssa samoilla linjoilla siinä, että äidin mukavuudenhalun tai minkään halun ei tulisi mennä lapsen, syntymättömän tai syntyneen, turvallisuuden edelle.

Entisiin aikoihin vertaaminen ei kuitenkaan ole nykypäivän naista kohtaan reilua, koska äitiemme saati sitten isoäitiemme sukupolvet synnyttivät  todennäköisesti useammin kuin mihin keskiverto äiti nykyään pääsee. Jos tietää, että on raskaana vain kerran ja että synnyttää vain kerran, niin kyllä siinä tulee panostettua ainutlaatuisuuteen ja kokemuksen toivoo tietysti olevan mahdollisimman hyvä ja miellyttävä.

Tukihenkilön läsnäolon tiedetään auttavan synnyttäjää jo ihan tutkimustenkin puolesta, joten ei dissata niitä äidin toivomia tukihenkilöitä. Tiedetään myös, että etukäteisvalmistautuminen synnytykseen vähentää mm. lääkkeellisen kivunlievityksen tarvetta, joten synnytysvalmennuksillakin on oma perusteltu roolinsa JOS JA KUN valmennukset ovat asianmukaisia. Epäasiallisena heittona tähän, että esikoista odottaessa yksi kolme tuntia meni siihen, kun neuvolan järjestämässä synnytysvalmennuksessa oli jonkun huuhaakorkeakoulun (ei siis mikään virallisen instanssin tunnustama oppilaitos) henkiparantajan luentoa ihmisen elämän sykleistä ja korvan muodosta ja kuinka vauva synnyttyään tulee 9kk iässä reagoimaan synnytystraumaan jne. Ensikertalaisena ei kehdannut poistua mutta luottamus meni kyllä neuvolan valmennuksiin sen siliän tien 8)

Mutta siis, synnytyskipuun voi valmentautua mielikuvaharjoituksilla jne. jolloin supistuskivut eivät vie synnyttäjää lukkoon vaan hän on valmennuksen ansiosta saanut välineitä (hengitys, mielikuvat, asennot, asennoituminen) kivun työstämiseen.

En siis missään nimessä hyväksy lapsen terveyden vaarantamista, mutta annan auliisti synnyttäjälle oikeuden siihen kokemuksellisuuden haluamiseen. On synnytyksiä hoitavan henkilökunnan ammattitaitoon kuuluva juttu pystyä luovimaan realiteettien ja toiveiden välissä. Ihan niinkuin millä tahansa hoitotyön alalla, vastaan tulee silloin tällöin taatusti naisia ja heidän tukihenkilöitään, jotka eivät pysty ymmärtämään tai vastaanottamaan heille epämiellyttäviä tai epätoivottuja faktoja.

En siis sanoisi, että synnytys on menettänyt merkityksensä vaan sen merkitys on muuttunut aikojen saatossa. Aikaisemmin synnytykseen kuoleminen oli varteenotettava riski, joten on ymmärrettävää, että naiset eivät suunnitelleet synnytyssänkynsä viereen gramofonia ja siihen Tauno Palon serenadeja savikiekolla. Tänäpäivänä synnytys koetaan hyvin turvalliseksi, joten sen ympärille voidaan suunnitella juttuja, kun ei tarvitse pelätä henkensä puolesta.

Mitä tulee siihen, että syntymätön lapsi unohtuu... on äitejä, jotka eivät pysty hahmottamaan syntymätöntä lasta yksilönä. he tietävät olevansa raskaana ja ovat myös täysin onnellisesti raskaana, mutta heille ei ole muodostunut sidettä syntymättömään lapseen, he eivät ole pystyneet/halunneet/osanneet luoda mielikuvaa vatsassa kasvavasta lapsesta ja siksi oma itse on etusijalla ja lapsi kakkosena. Suurin ryhmä varmaan on päihderiippuvaiset äidit, mutta on epärealistinen olettamus, että kaikki ns. normaalit naiset olisivat alusta asti täysin kiinnittyneitä syntymättömään lapseensa ja pystyvät asettamaan lapsen edun kaiken muun edelle.

[Maaria]

Mä kyllä ymmärsin VF:n kirjoituksesta sen pointin, mikä tämän topicin kohdalla on oleellinen. Pieni asioiden kärjistäminen toi viestissä hyvin esille sen mitä sillä haluttiinkin sanoa. Tarkoitus ei varmastikaan ollut vähätellä tai arvostella kivunlievityksen merkitystä tai synnytysvalmennuksen tarpeellisuutta, tai synnytyksen mielekkyyttä, vaan tuoda esille sitä, miten paljon erilaisia vaatimuksia nykyään asioille asetetaan. Keskustelun aiheena oli kotisynnytykset, äidin halujen ja mieltymysten asettaminen lapsen terveyden edelle. Juuri se kokemuksellisuuden hakeminen silläkin riskillä että lapsen etu kärsii. Ihmisillä on hirvittävä tarve hallita nykypäivänä kaikkea, kuten S-hoo sanoi, ei ole helppoa antaa luonnon hoitaa tehtäväänsä. Sitten kun synnytys ei menekään niinkuin on suunnitellut ja etukäteen "päättänyt" koetaan hirvittävää epäonnistumista ja pettymystä. Ei saatukaan sitä "elämystä" ja "kokemuksellisuutta" jota odotettiin.

[Vieras: Student Midwife]

Keskustelun aiheena oli kotisynnytykset, äidin halujen ja mieltymysten asettaminen lapsen terveyden edelle. Juuri se kokemuksellisuuden hakeminen silläkin riskillä että lapsen etu kärsii.

Vaikka kokemusta ei salista olekaan, niin kehtaan silti väittää, että ne äidit, jotka oikeasti riskeeraavat lapsensa hengen synnytyksessä, ovat hyvin hyvin marginaalinen joukko naisia, sanoisin, että heidän määränsä on ehkä promilleissa kaikista synnyttäjistä. Tänä päivänä nainen pystyy vaikuttamaan ja esittämään toiveita synnytyksensä kulusta, henkilökunnan ammattitaitoa tarvitaan toiveiden suhteuttamisessa faktoihin ja turvallisuuteen. Kotisynnytyksestä haaveileva nainen ei automaattisesti aseta omaa haluaan lapsen hyvinvoinnin edelle. Tästä yhdestä kotisynnytyksestä ei voida vetää mitään johtopäätöksiä muiden kotisynnyttäjien tai sitä toivovien naisten järjenjuoksusta tai asioiden tärkeysjärjestyksestä tai heidän halustaan johonkin ideaalikokemukseen.

Ihmisillä on hirvittävä tarve hallita nykypäivänä kaikkea, kuten S-hoo sanoi, ei ole helppoa antaa luonnon hoitaa tehtäväänsä. Sitten kun synnytys ei menekään niinkuin on suunnitellut ja etukäteen "päättänyt" koetaan hirvittävää epäonnistumista ja pettymystä. Ei saatukaan sitä "elämystä" ja "kokemuksellisuutta" jota odotettiin.

Tässäkin raskautta hoitavalla henkilökunnalla on valtavan suuri merkitys. Toiveista ja haluista pitää puhua niin paljon etukäteen, että pystytään käymään läpi, mikä on mahdollista, mikä mahdotonta ja saada raskaanaoleva nainen ja hänen tukiverkostonsa ymmärtämään, että vaikka synnytys on Suomessa turvallista, niin se on kuitenkin riskialtis tapahtuma ja sitä ei pystytä käsikirjoittamaan. Jotain on mennyt pieleen, jos nainen tulee sairaalaan ja kuvittelee, että siellä noudatetaan valmista käsikirjoitusta.

Edelleen sanon, että niitä pettymyksiä tulee jos tieto ei kulje naisen ja häntä hoitavan henkilökunnan välillä. Ja sen informaation pitää liikkua runsaasti jo raskausaikana, siksi äitiysneuvolalla on tässäkin suuri  vastuu ja siksi siellä pitäisi olla henkilökuntaa, joka on oikeasti joskus ollut synnytyssalissa hommissa.

[Kerde]

Normaali alatiesynnytys ei riitä, pitää olla Haikaranpesää, ammesynnytystä , suitsukkeita ja tuoksuvia öljyjä, shiatsuhierontaa tai jotain muuta hölynpölyä. Ilokaasulla, epiduraalipuudutuksella, akupunktiolla, akupainannalla, huutamalla ja homeopatialla lievitetään kipua mitä syntyy tietenkin kun isoa mötikkää työnnetään pienen ruumiinaukon lävitse.

Tehokas kivunlievitys on ihan perusteltua myös synnytyksessä. Riittämätön kivunlievitys etenkin pitkissä synnytyksissä vie turhaan äidin voimia ja kuten kaikki tiedämme, kova kipu aiheuttaa mm. hengityksen pinnallistumista ja tehottomuutta ja vaikuttaa näin ollen myös syntyvän lapsen vointiin. Että en nyt ihan suorilta torpeedoisi kaikkia kivunlievityskeinoja vaikka kipu jossain määrin kuuluukin synnytykseen.

Meinasin jättää koko aiheen kommentoimatta, koska miesten mielipiteet synnytyskivusta ja sen lievityksistä on mun mielestä korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos...

Mutta komppaan siis S-hoota tässä, että synnytyskivun lievittäminen ei ole pelkästään äidin mukavuustekijä. Lisäks vielä kova kipu voi pysäyttää synnytyksen ja johtaa sektioon, jota on molemmille huonompi vaihtoehto kuin alatiesynnytys. Lisäks lapsen etu on myös se, ettei äiti ole liian voipunut synnytyksestä synnytyksen jälkeen. Suitsukkeet ja tuoksuvat öljyt nyt tuskin haittaa hirveesti ketään yms. Mut jokseenkin siis samaa mieltä kuin VF, että syntymätöntä lasta ei saa turhaan vaarantaa omilla haihatuksilla. Synnytys kun ei koskaan kuitenkaan mene niin kuin suunnitellaan. (Alkuperäisessä tapauksessahan oli ilmeisesti äidin haihatuksia sairaalasynnytyksestä yms...)

Tästä tietty jo vähän ohi aiheen, mutta mikä ihme siinä on, että yleisesti ymmärretään tehokkaan kivunlievityksen edut, mutta raskaana olevien kohdalla "kipu kuuluu asiaan"? Sama kuin se, että jos naisella on huono selkä ja siihen saa normaalisti sairaslomaa, mutta kun tulee raskaaksi, niin se kuuluu yhtäkkiä asiaan...  >:D (Siis tietty kipu kuuluu synnytykseen ja raskaus teettää selkäkipuja, mutta kun tiedetään mikä niihin helpottaa, niin miksi niitä lievittäviä seikkoja pantataan raskauden takia? Sairaslomakaan kun ei missään määrin sikiötä vahingoita. Kivunlievityksessäkin ymmärrän jos pantataan esim sikiön terveyttä riskeeraavia menetelmiä, mutta ketä joku akupainanta, kauratyyny, homeopatia haittaa?))

[-VF-]

Sarkasmi on vaikea laji.  >:D

En mä ihan ehkä kirjaimellisesti kaikkea tarkoittanut mitä kirjoitin. Enkä varsinkaan leimannut kivunlievitystä ja synnytysvalmennusta turhaksi jutuksi. Kuitenkin naisia kuunnellessa ja synnytystä käsitteleviä TV-ohjelmia ja lähinnä naistenlehtiä lukee, niin välittyy sellainen kuva että synnytyksen pitää olla sanoin kuvaamaton kokemus muutoinkin että siinä nainen synnyttää elävän ihmisen. Ihan kuin se ei riittäisi, vaan kaiken pitää olla etukäteen suunniteltua ja mahdollisimman hienoa tai muuten synnytyskokemus on vajaavainen.

Tätä en ymmärrä. Varsinkaan jos naisen omien kokemusten tavoittelun vuoksi lapsia vammautuu tai kuolee.

[janina]

Kuitenkin naisia kuunnellessa ja synnytystä käsitteleviä TV-ohjelmia ja lähinnä naistenlehtiä lukee, niin välittyy sellainen kuva että synnytyksen pitää olla sanoin kuvaamaton kokemus muutoinkin että siinä nainen synnyttää elävän ihmisen. Ihan kuin se ei riittäisi, vaan kaiken pitää olla etukäteen suunniteltua ja mahdollisimman hienoa tai muuten synnytyskokemus on vajaavainen.

Niin tänä päivänähän puhutaan miten lapset "tehdään" eikä saada. Kaikki pitää olla valmiiksi olemassa ennen kuin perhettä uskalletaan edes ajatella. Tietynlainen itsekkyys leimaa koko meidän aikaa. Ei uskalleta antaa elämän viedä vaan kaikki pitää olla oma päätös.

Mulle henkilökohtaisesti paras kivun lievitys synnytyksissä on ollut rentoutuminen ja uskallus heittäytyä tilanteeseen ja  luottaa siihen, että luonto hoitaa ja kroppa kestää  ::)  ( Enkä tarkoita tällä vähätellä kivunlievitystä, koska synnytys on jokaiselle hyvin omanlainen kokemus )

[Vieras: Student Midwife]

Varsinkaan jos naisen omien kokemusten tavoittelun vuoksi lapsia vammautuu tai kuolee.

Yhden katastrofaalisen kotisynnytyksen vuoksi ei ehkä kuitenkaan kannata leimata kaikkia synnyttäjiä, joten synnytyksen etukäteissuunnittelu ei tarkoita, että synnyttäjä automaattisesti riskeeraa lapsen terveyden omien toiveidensa alttarille. Naistenlehtien ja dokkareiden hehkutukset synnytysuunnitelmissa kannattaa suhteuttaa siihen, että sairaalassa henkilökunta kuitenkin tarvittaessa ottaa roiston roolin ja turvaa lapsen (ja äidin) terveyden vaikka vastoin naisen tahtoa. Tänäänkin joku voi synnyttää kotona ja me emme koskaan kuule siitä, koska kaikki menee hyvin. Jos sen sijaan kotisynnytyksessä menee ihan mitä vaan pieleen, niin siitä revitään otsikot. Sairaaloissa kuolee tai vammautuu pysyvästi tänäkin vuonna vauvoja hoitohenkilökunnan virheisiin (ja ennenkuin ne palkokasvit on siellä nenäonteloissa niin kehoitan tutustumaan TEO:n sivuilla luettavissa oleviin tapausselostuksiin ja TEO:n huomautuksiin) ja kuoleepa Suomessa synnyttäjiäkin komplikaatiohin, mutta nouseeko ne automaattisesti lehtien otsikoihin?

Yhden traagisen tapauksen jälkeen kaikkien naisten oikeus tulla kuulluksi omassa synnytyksessään asetetaan kritiikin alle. Olen ihan satavarma - vaikka työkokemusta ei ole - että ne lapsensa hengellä synnytyksessä pelleilevät naiset ovat aivan minimaalisen pieni joukko.

[-VF-]

Yhden katastrofaalisen kotisynnytyksen vuoksi ei ehkä kuitenkaan kannata leimata kaikkia synnyttäjiä

Yhden traagisen tapauksen jälkeen kaikkien naisten oikeus tulla kuulluksi omassa synnytyksessään asetetaan kritiikin alle. Olen ihan satavarma - vaikka työkokemusta ei ole - että ne lapsensa hengellä synnytyksessä pelleilevät naiset ovat aivan minimaalisen pieni joukko.

Tottahan se on, mutta jos trendi näyttää menevän siihen suuntaan, että naisen oikeus tulla kuulluksi synnytyksessä menee syntymättömän lapsen edun edelle niin silloin pitää älähtää ja kovaa. Tähän suuntaan näyttää asiat menevän mikäli tutustuu naistenlehtien juttuihin synnytyksestä.

Toisaalta voidaan kysyä, että kuinka pienen joukon sählääminen vauvan hengellä on tilastotappio joka pitää hyväksyä. Vai voidaanko asettaa tavoitteeksi se, että yhdenkään vauvan henki ei vaarannu äidin tietynlaisten synnytyskokemusten hakemisen vuoksi.

No, vaikeita asioitahan nämä ovat, mutta minun mielestäni metsään mennään kun aletaan liikaa antamaan arvoa näille toisarvoisille kokemuksille synnytyksen aikana.

Ja toki lapsia vammautuu hoitohenkilökunnan toimien seurauksena joka vuosi, mutta vammautumiset olisivat varmasti aivan toista luokkaa jos äidit sooloilisivat kotona.

Tietenkään ei pitäisi leimata kaikkia yhden synnytyksen vuoksi, mutta toisaalta kaikkia hoitajia ollaan leimaamassa tämän yhden murhaepäilyn vuoksi.

[Vieras: Student Midwife]

Toisaalta voidaan kysyä, että kuinka pienen joukon sählääminen vauvan hengellä on tilastotappio joka pitää hyväksyä. Vai voidaanko asettaa tavoitteeksi se, että yhdenkään vauvan henki ei vaarannu äidin tietynlaisten synnytyskokemusten hakemisen vuoksi.

Sairaaloissa en usko, että äidin annetaan pitää päänsä jonkin asian suhteen jos vauvan henki on vaarassa. Kotisynnytyksen tekeminen laittomaksi olisi taas mielenkiintoinen yritys, koska miten voidaan perustella, että hyvän terveydenhuollon maassa ja äitiysneuvolan mallivaltiossa noin niinkuin länsimaisellakin tasolla, kotisynnytys voi olla liian vaarallista, kun esim. Hollannissa 30% vauvoista syntyy kotona ja Englannissakin on yleinen ilmapiiri, että naisia tulisi kannustaa enemmän kotisynnytyksiin.

Kun henkilökunnan virheitä ei voida kokonaan koskaan eliminoida (ja nuo TEO:n huomautukset on aika karua luettavaa sekä kätilöiden että synnytystä hoitaneiden lääkäreiden osalta) niin me elämme jo nyt tilanteessa, jossa ammattilaiset tietävät, että tietty tappio on fakta.

En ole pitkään aikaan mitään vauvalehtiä lukenut enkä ole naistenlehdissäkään törmännyt mihinkään synnytyskokemusjuttuihin. Ne jutut, joihin olen törmännyt aikoja sitten, olivat minusta täysin hyväksyttäviä eli naiset halusivat mahdollisuuden liikkua synnytyksen aikana, valita itse ponnistusasentonsa, mahdollisuuden veden käyttöön kivunlievityksessä. Extremeimmät puhuivat vesisynnytyksestä, joka sekin on kuitenkin ihan tunnettu synnytystapa, kätilöitä on siihen koulutettu (esim. Porvoossa kuulemma hyvinkin paljon) ja jossa on tietyt kriteerit, jolloin se on mahdollista ja nämä äideille kerrotaan.

Ymmärrän pointin, jota ajat takaa, mutta en pysty näkemään sitä vielä todellisena uhkana ja siksi ponteva vastarannankiiskeily  ::)

Tietenkään ei pitäisi leimata kaikkia yhden synnytyksen vuoksi, mutta toisaalta kaikkia hoitajia ollaan leimaamassa tämän yhden murhaepäilyn vuoksi.

Hear, hear. Tunnustan itsekin syyllistyväni yleistämiseen liian helposti.

[Maaria]

Tottahan se on, mutta jos trendi näyttää menevän siihen suuntaan, että naisen oikeus tulla kuulluksi synnytyksessä menee syntymättömän lapsen edun edelle niin silloin pitää älähtää ja kovaa. Tähän suuntaan näyttää asiat menevän mikäli tutustuu naistenlehtien juttuihin synnytyksestä.

Tätä trendiä tukee juuri kaikki nämä "freebirthing" ja muut diipadaapat. Hehkutetaan oikein näiden kokemusten ihanuutta ja vähätellään riskejä niin meillä on äkkiä hyvät "tilastotappiot" kuten VF näitä kuvasi.

Kultainen keskitie tässäkin asiassa olisi kai se paras? Hyvään ja toimivaan neuvolatyöhön panostaminen, realistinen info ammattilaisilta siitä, mitä riskejä asioihin liittyy ja harras toive siitä että odottavalla äidillä on tarpeeksi järkeä ja kypsyyttä tehdä ensimmäiset merkittävät valinnat syntyvän lapsensa puolesta.

[C/T]

kehoitan tutustumaan TEO:n sivuilla luettavissa oleviin tapausselostuksiin ja TEO:n huomautuksiin)

Missä? Linkki, kiitos jo etukäteen...

[Annastiina]

kehoitan tutustumaan TEO:n sivuilla luettavissa oleviin tapausselostuksiin ja TEO:n huomautuksiin)

Missä? Linkki, kiitos jo etukäteen...

Luulisinpa että kyse on teo:n sivuista eli www.teo.fi -> ratkaisulyhennelmät...

[Sistah]

jos trendi näyttää menevän siihen suuntaan, että naisen oikeus tulla kuulluksi synnytyksessä menee syntymättömän lapsen edun edelle niin silloin pitää älähtää ja kovaa.

Tarkoittaako tämä myös niitä äitejä, jotka vaativat saada sektion, vaikka tiedetään sen olevan riskialttiimpi synnytystapa (hmm... tosin suurimmat riskit siinä ovat äidille eivätkä lapsille, muuttaako se asian?)? Entä puudutukset... sitten kumminkin.. LAPSIHAN ei kärsi synnytyskivuista (no ainakaan niistä samoista), ja puudutteilla voi olla hänelle haitallisia seurauksia - jos ei dramaattisia niin kuitenkin.

Jos lapsen etu asetettaisiin etualalle ihan maksimissaan, niin synnytykset olisivat kovin erilaisia kuin nykyään.

Minusta VF:n oletus, että naiset hakisivat elämyksiä synnytyksissään lapsen kustannuksella on naurettava. Jos sellainen äiti löytyy, hän ei ole oikeasti ymmärtänyt riskejä lapselle. Tai on totaalisen, patologisen itsekäs, ei todellakaan varmasti yleistä.

***

Olin eilen keskustelutilaisuudessa  naisen voimaantumisesta raskauden, synnytyksen ja äitiyden kautta. Läsnä oli naisia, jotka ovat kokeneet synnytyksen lähes yliaistillisena kokemuksena. Ja vähemmänkin ihmeelliset synnytykset voivat olla naiselle kokemuksia, joista voi ammentaa voimaa vuosikymmenten ajan vaikeassa paikassa - sellaisen prässin läpi siinä menee - ja selviää - ja saa aikaan jotai ihmeellistä ja täydellistä: uuden ihmisen.

Miksei näiden asioiden henkistäkin puolta saisi tavoitella? Äidit leimataan "elämyksen hakijaksi" ikään kuin siinä olisi jotain pahaa! Synnytyksen sanotaan vastaavan 50 km:n juoksua - eikö sellaiseen saakin hiukan valmistautua, treenata, suunnitella ja toivoa myös itse saavansa siitä jotain parhaassa tapauksessa huikeaa? Miksi ihmeessä sitä ei saisi hehkuttaa?

Muistaen, että sen ei tarvitse olla missään ristiriidassa lapsen turvallisuuden takia.

Ne tapaukset, joissa se on, ovat ihan mahdottoman pieni vähemmistö.

Oikeastaan, hitto vie, voisi melkein miettiä, että jos olet ei-riskiraskaana, et ensisynnyttäjä (niin että tiedetään, että lapsella on tilaa tulla), ja saat kokeneen kätilön avustamaan sinua kotona, pitäisikö sinua vakavasti neuvoa olemaan menemättä sairaalaan. Kotisynnytyshän on tällaisessa tapauksessa turvallisempi vaihtoehto. No, vähintään yhtä turvallinen, ja sairaalabakteerien ja ylikuormitettujen synnäreiden aikana aina vain turvallisempi.

[kops]

LAPSIHAN ei kärsi synnytyskivuista (no ainakaan niistä samoista), ja puudutteilla voi olla hänelle haitallisia seurauksia - jos ei dramaattisia niin kuitenkin.

Lähde? Etenkin näiden puudutteiden aiheuttaman haitan osalta.

Jos synnytys ei etene kipujen takia, on tästä suoranaista haittaa lapselle. Vai olenko ymmärtänyt ihan väärin?

[Kerde]

LAPSIHAN ei kärsi synnytyskivuista (no ainakaan niistä samoista), ja puudutteilla voi olla hänelle haitallisia seurauksia - jos ei dramaattisia niin kuitenkin.

Lähde? Etenkin näiden puudutteiden aiheuttaman haitan osalta.

Muakin kiinnostaa myös lähde, koska meneehän alatiesynnytyksessä vauvan kallon luut saumakohdista limittäin. Luulisi sellaisen olevan kivuliasta, mutta mitään tietoa mulla ei siitä ole...

Mulle ei suositeltu paracervikaalipuudutusta vaikka pyysin, koska lapsivesi oli vihreää. Lääkäri selitti, että mä saan sen jos haluan, mutta sikiön turvallisuuden takia hän ei sitä suosittele. No, enhän mä sitä ottanu sitten, mutta ottaako kovin moni, kun joutuu valitsemaan kivuliaana hetkenä vaiheessa jolloin vauva ei välttämättä tunnu kovin todelliselta?

[-VF-]

Minusta VF:n oletus, että naiset hakisivat elämyksiä synnytyksissään lapsen kustannuksella on naurettava. Jos sellainen äiti löytyy, hän ei ole oikeasti ymmärtänyt riskejä lapselle. Tai on totaalisen, patologisen itsekäs, ei todellakaan varmasti yleistä.

No tämänkin keskustelun aloittanut tapaus oli sellainen, jossa äiti halusi synnyttää kotona vaikka useasti hänelle sanottiin sen olevan vaarallista. Äiti siis halusi synnyttää kotona kaikesta huolimatta ja lopputulos oli mikä oli. Vastaavanlainen lasten edun unohtaminen omien kokemusten tavoittelun kustannuksella näyttää yleistyvän.

[Sistah]

1) Aivan varmasti lapsi kärsii kivusta synnytyksessä, mutta äidin puudutteet eivät ole tarkoitetut hänelle. Mutta myönnän joo, että oli huono argumentti, koska tosiaan kyllä äidinkin kipu sinänsä (ei itse asiassa kipu, vaan siihen liittyvä ahdistus) voi olla mys vauvalle haitaksi.

2) On paljon ei lääkkeisiin perustuvia kivunlievitystapoja. Kotisynnytyksissä lääkkeellinen kivulievitys on mahdotontakin, joten niihin tulee satsattua jopa etukäteen opiskelemalla.

3) Selventävä kohta: en ole lääkkeellistä synnytyskivun lievitystä vastaan. Minusta on erittäin hyvä juttu, että sitä on olemassa, tutkitaan ja toivottavasti myös kehitetään edelleen.

4) Lääkkeellinen kivunlievitys ja muutenkin yhtä tarkempi synnytyksen valvonta ja ... sanotaan suoraan ... medikalisointi on kulttuurissamme lähes normi, ja yleistymään päin. Kätilöt, tehän tiedätte, että vaikka olisitte kuinka halukkaita tarjoamaan muitakin vaihtoehtoja, yhä enemmän tulee äitejä, jotka "jo ovelta huutavat epiduraalia", samoin Suomessakin on alkanut esiintyä toiveita etukäteen aiktaulutetuista synnytyksistä, jopa suunnitelluista sektioista ilman muuta syytä kuin äidin toive. Tiedämme että amerikassa tämä on jo hyvin yleistä, ja joissain asioissa meillä on tapana tulla perässä samaa tietä....  Olen enemmän huolissani tästä trendistä kuin siitä, joka joko on olemassa tai ei ole olemassa, ja jossa äidit lastensa hyvinvoinnin kustannuksella etsivät synnytystilanteesta elämyksiä itselleen.

5) mielestäni norminmukaisia käytäntöjä ei tarvitse niin hirveästi puolustaa, kun taas vaihtoehtoja etsivät tarvitsevat tukea ja asiallista ja kunniottavaa vuoropuhelua eikä lyttäämistä hörhöleimoin. Se olisi kaikkien etu. Monet  alunperin aivan hörhöt ajatukset, kuten isä mukana synnytyksessä tai että vauva voisi olla äidin vieressä muulloinkin kuin ruoka-aikoina ovat nykyään hyvänä pidettyjä hoitokäytäntöjä - esimerkkejä on tietysti vaikka kuinka paljon hoitotyön muiltakin aloilta.

6) Totta, tämän keskustelun aloittaneessa tapauksessa vanhemmat ovat tehneet vakavan virhearvion riskin suhteen ilmeisesti vain koska eivät halunneet tajuta miten vakavasta asiasta on kyse, mutta tämä oli siis yksi, 1, YKSI tapaus, ja jos aiemmin sellaista ei ole tapahtunut ja nyt tapahtuu, niin en silti vielä puhuisi yleistymisestä.

7) Puudutteiden haitoista... tässä (sori kauhea linkki) on yksi mielenkiintoinen tutkimus vähän toisesta näkökulmasta eli siitä miten paljon äideille pitäisi kertoa niistä:

Complications of obstetric regional analgesia: how much information is enough?L. Bethunea, N. Harperb, D. N. Lucasb, N. P. Robinsonc, M. Coxb, A. Lilleya and S. M. Yentis

äh... nyt täytyy lähteä jää tämä jättipostaus kesken ja just jännään kohtaan... jatkan myöhemmin!

(jep, takaisin koneella taas...)

No, en ole enää niin tuohduksissani, ehkä tämän jälkipuolisko on alkua lyhyempi! Reagoin siis tällä kirjoituksella kahteen asiaan:

A) (hitsi kun numerot tuli jo käytettyä) luuloon, että kotisynntykset olisivat "vaarallisempia vauvalle" kuin sairaalasynnytykset. Näin kun ei vaan nyt kerta kaikkiaan ole (tietyin edellytyksin - kaikkia synnytyksiä ei nykyaikana voi "hyväksytysti" hoitaa kotona ja perätilakaksoset on ilman muuta sellainen, siksi siitä ei ole edes tilastotappioksi!), vaikka kuinka VF:n "arkijärki" niin sanoisi. Totta kai sairaalassa pysytään nopeammin reagoimaan hätätilanteisiin, mutta hätätilanteita myös syntyy siellä enemmän kuin kotisynnytyksissä (vaikka verrattaisin lähtötekijöiltään saman "riskiluokan" synnytyksiä), ja sairaaloissa on lisäksi ihan omia riskejään, kuten päätyminen sellaisiin toimenpiteisiin joita kotona ei olisi tarvittu, ja jotka eivät ehkä ole kohtalokkaita, mutta ikäviä (epparit nyt esimerkkinä), ja lisäksi hoitovirheet, sairaalabakteerit... ja hei muistakaa, että minä RRRRRAKASTAN sairaaloita! En siis yhtään yritä tässä dissata niitä sinänsä :-)

Laitan tästä ihan erillisen aloituksen vielä, minulla on koneella hauska kirje, jonka WHO:n entinen naisten ja lasten terveysosaston johtaja kirjoitti "Suomen kansalle" tämän ko. tragedian jälkeen. Pohdittavaa.

siihen, että raskauteen ja synnytykseen innostuneesti ja paneutuneesti suhtautuvat, vaihtoehtoja etsivät naiset niin usein niputetaan jonkun hörhöleiman alle, naureskellaan, että veteenhän synnyttää vain delfiinit hehehe, tai syytetään elämysmatkailusta ja itsekkyydestä... tätä on niin paljon. Jos tulkitsin väärin joidenkin tässä ketjussa kirjoittaineiden ajatukset, niin pyydän anteeksi, ehkä te todella kirjoititte vain tästä yhdestä tapauksesta, mutta minusta tosiaan näytti, että yleistätte ja huti, ja vieläpä ylläpidätte näitä naisia (joihin itsekin kuulun) väheksyviä ennakkoluuloja ja jopa solvaatte heitä ryhmänä, kun väitätte, että he asettavat oman "harrastuksensa" lapsen edun edelle. Kuulkaa kyllä sellaiset naiset löytyy ihan toisista piireistä!

***

Olin kirjoittamassa puudutteiden vaikutuksesta lapseen. Ei se nyt tähän ketjuun oikeastaan kuulu mitenkään, muuten kuin että riskejä on joka suunnalla, mutta vain yhdellä suunnalla niiden hyväksymisestä saa hullun maineen *huokaus*

Tuo artikkeli jonka tiedot tuohon laitoin, olisi mielenkiintoista lukea kokonaan. Ja samasta aiheesta löytyy vaikka kuinka paljon keskustelua alan lehdissä. Kyllä ammattilaiset tietävät, että synnytyksen aikaisella anestesialla on riskinsä, siihen voi jopa kuolla, vaikka se onkin harvinaista. Lapselle niitä varteenotettavimpia  - mahdollisia - seurauksia ovat käsittääkseni äidin verenpaineen voimakkaasta laskusta johtuva hapenpuute (ja sen seuraukset), ja synnytyksen jälkeinen velttous (siis sen vauvan), josta seuraa ongelmia imetyksen ja muun vaistonmukaisen käyttäytymisen käynnistymiseen.  Puudutus väärään aikaan voi myös viivyttää synnytystä, aivan kuten oikeaan aikaan ja oikealle asiakkaalle se voi sitä jouduttaa.

Ei näiden pohtiminen ole pelkkää huruakkojen hommaa. International Journal of Obstetric Anesthesia -julkaisun uusimmassa numerossa on artikkeli otsikolla: Labor analgesia and breast feeding: avoid parenteral narcotics and provide lactation support.

***

Joo, sydämen kyllyydestä suu puhuu. Minä olen vahvasti sitä väkeä, joka yritti saada kaikkiin Suomen synnäreihin julisteen "Synnytys ei ole sairaus" (ja WHO:n suositus hyviksi synnytyksen hoidon käytänteiksi). Kätilöt ovat sikäli kuin tiedän enimmäkseen coolia väkeä joka kyllä tämän tietää, ja Suomen Kätilöliitto oli ihan lähdössä julistetta rahoittamaankin... projekti sitten kaatui siihen, että WHO:n luettelossa oli jotain meillä niin vanhanaikaisia asioita, että se olisi vaikuttanut vähän hassultakin, mm. siinä sanottiin, ettei ole perusteltua rutiininomaisesti antaa peräruisketta tai ajella karvoja synnyttäviltä naisilta :-) Mutta hei! Nekin on asioita joita Suomessa on vielä jokin aika sitten tehty, ja jos joku nainen ei sitä halunnut, voin hyvin kuvitella, että joku on sitäkin paheksunut että mikä ihmeen hippi siinä sönköttää, kyllä karvojen ajelu kuuluu turvalliseen synnytykseen siellähän voi olla pöpöjä! Saati kakassa!

Synnytyskulttuurissa meilä näyttäisi kulkevan kaksi aika vastakkaista kehitystä yhtä aikaa. Toisaalta synnytyksistä halutaan yksilöllisempiä (ja terveydenhuollon laitoksetkin ovat siihen periaatteessa halukkaita) ja vastustetaan niiden medikalisoitumista (tämä on monen ammattilaisenkin toive, ei siis pelkästään kotisynnyttäjien hehe) ja "luonnonmukaiset" keinot hoitaa vaikka kipua valuvat myös sairaaloihin normaalien synnytysten hoitoon. Toisaalta kuten lääketieteessä yleensäkin, mitä ihmeellisempiä pelastuksia pysytään tekemään ja tiloja hoitamaan, sitä suurempi tarve tulee myös löytää kaikki ne tapaukset ja hoitaa niitä, ja vain kustannukset estävät sen, että hienoin teknologia, lääkitys, tilat ja henkilökunta olisivat oikeasti kaikkien käytössä joka tilanteessa. On ihan mahdollista, että sama lääkäri allekirjoittaa täysin periaatteet synnytys ei ole sairaus -ohjelmien takana, mutta tuntee outoa levottomuutta jos tietää, että joku synnyttää vauvan yli 6 minuutin matkan päässä leikkaussalista. Hän kun on nähnyt myös, mikä voi mennä vikaan.

No joo, se siitä. Laitan sen luvatun WHO:n tyypin kirjeen erikseen.

[-VF-]

6) Totta, tämän keskustelun aloittaneessa tapauksessa vanhemmat ovat tehneet vakavan virhearvion riskin suhteen ilmeisesti vain koska eivät halunneet tajuta miten vakavasta asiasta on kyse, mutta tämä oli siis yksi, 1, YKSI tapaus, ja jos aiemmin sellaista ei ole tapahtunut ja nyt tapahtuu, niin en silti vielä puhuisi yleistymisestä.

Tässä maassa on yhä enemmän ja enemmän naisia jotka haluavat synnyttää lapsensa kotona. Jokainen tietää, että ei se kotona synnyttäminen ainakaan turvallisempaa ole lapselle. Jokainen hyvin sujunut raskaus ja synnytys voi päätyä hätäsektioon jota on paha alkaa kotona tekemään. Eli, kotona synnyttävät naiset tekevät valintansa itsekkäistä syistä, he haluavat saada itselleen kokemuksen.

Mutta kuinka monta tilastotappiota sallitaan?

[Annastiina]

Kätilöt, tehän tiedätte, että vaikka olisitte kuinka halukkaita tarjoamaan muitakin vaihtoehtoja, yhä enemmän tulee äitejä, jotka "jo ovelta huutavat epiduraalia", samoin Suomessakin on alkanut esiintyä toiveita etukäteen aiktaulutetuista synnytyksistä, jopa suunnitelluista sektioista ilman muuta syytä kuin äidin toive. Tiedämme että amerikassa tämä on jo hyvin yleistä, ja joissain asioissa meillä on tapana tulla perässä samaa tietä.... 

Tehdäänkö näitä sektioita ja käynnistyksiä etuajassa äidin toiveesta oikeasti suomessa?? Kertokaas nyt asiantuntijat, onko tullut vastaan että pelkkä äidin toive riittää?? Eikös tää oo aikalailla amerikkalainen trendi jota sielläkin arvostellaan ja pyritään saamaan pois...

[kattiriina]

Minun ymmärryksen mukaan indikaatioksi sektiolle Suomessa "riittää" äidin pelko alatiesynnytystä kohtaan.  Se, että isä on työmatkalla ja sen vuoksi pitäisi tyyliin kaksi viikkoa aiemmin synnyttää ei vielä riitä. Ystävä jenkeistä kertoi että siellä lisääntyy koko ajan sektiot jotka tehdään kuukautta ennen oikeaa LA:ta, ettei äidin mahanahka viru pilalle  Jokseenkin järkyttävää.

Itse henkilökohtaisesti pelkäsin koko raskauden ajan että joudun sektioon, voi se siis olla näinkin päin. Halusin ja onneksi sitten sainkin synnyttää alakautta. Mitä siihen epiduraalin huutamiseen ovelta tulee, en pyytänyt mutta kun kätilö jossain vaiheessa ehdotti, en vastaankaan laittanut  ::)

[Annastiina]

Kyllähän tuo pelko riittää syyksi sektioon mutta tuskin ennenaikaiseen suunniteltuun sektioon suomessa suostutaan mahanahkan venymisen pelosta? Sitä tarkoitin tuolla... Tuntuu äärettömän itsekkäältä että ammattilaiset sallivat äidin pakottaa lapsen syntymään ennenaikaisena ettei vaan masunahka veny 

[Vieras: Student Midwife]

Tässä maassa on yhä enemmän ja enemmän naisia jotka haluavat synnyttää lapsensa kotona.

Mutta halu ja toiminta ovat kaksi eri asiaa. Tietääkseni Suomessa suunniteltujen kotisynnytysten määrä ei ole noussut ollenkaan.

Jokainen tietää, että ei se kotona synnyttäminen ainakaan turvallisempaa ole lapselle. Jokainen hyvin sujunut raskaus ja synnytys voi päätyä hätäsektioon jota on paha alkaa kotona tekemään. Eli, kotona synnyttävät naiset tekevät valintansa itsekkäistä syistä, he haluavat saada itselleen kokemuksen.

Mutta kuinka monta tilastotappiota sallitaan?

Kuinka monta tilastotappiota sallitaan sairaalasynnytyksissä?

Tiedän, synnytyksessä on aina riskinsä, tapahtuisi se sitten minkälaisissa tehovalvontaolosuhteissa vaan, mutta pointtini onkin, että miksi niin kovalla kädellä mätkiä äitejä, joilla on oma syynsä kotisynnytyksen haluamiseen - ja olen aivan varma, että kaikilla ei ole siellä taustalla itsekkyys tai elämysmatkailu - kun me emme pysty koskaan missään olosuhteissa takaamaan riskitöntä synnytystä. Sairaalassa tehdään jatkuvasti riskien kartoitusta ja pelataan myös todennäköisyyksillä. On ihan totta, että täysin normaalisti sujunut raskaus ja synnytys voikin hetkessä mennä katastrofiksi, mutta loppupeleissä niissäkään ei voida vannoa varmaksi, miten tilanne olisi kotona sujunut ja minkä verran tilanteen kehittymiseen on vaikuttanut esim. synnytyksen keinotekoinen jouduttaminen oksitosiinilla.

Tämä oli yksi kamala tapaus, johon johtaneita syitä voimme vain spekuloida. Mikään lukemani, kokemani tai koulussa oppimani ei tue täällä esitettyä käsitystä, että naiset ottaisivat tänä päivänä riskejä lapsensa hengellä  jonkin yliluonnollisen ihanan synnytyskokemuksen saamiseksi. Naiset - tai osa heistä - ehkä änekkäämmin kyseenalaistaa synnytyksen medikalisoinnin, mutta ei se tee heistä lapsensa hyvinvoinnista piittaamattomia.

Kai kaikille on selvää, että en hyväksy lapsen hengen vaarantamista. Itse olisin pistämässä suurinpiirtein tupakoivat odottajatkin pakkovieroitukseen. Mutta puolustan silti tarvittaessa barrikadeilla äidin oikeutta saada esittää toiveitaan synnytyksensä kulun suhteen. Henkilökunnan tehtävä on sitten kunnioittaa niitä, jotka ovat mahdollisia ja selittää, miksi jokin ei ole mahdollista. Jos äitiysneuvola hoitaa hommansa, epärealististen toiveiden pitäisi pysyä vähäisenä. Jos 7kk ehditään keskustella äidin kanssa siitä, että hän ei voi tuoda sairaalaan muta-ammetta ja kongakonga-heimon poppanaista sytyttelemään pyhiä synnytystulia poistamaan pahat henget synnytyshuoneesta, niin uskoisin, että viesti menee perille.

[-VF-]

Tässä maassa on yhä enemmän ja enemmän naisia jotka haluavat synnyttää lapsensa kotona.

Mutta halu ja toiminta ovat kaksi eri asiaa. Tietääkseni Suomessa suunniteltujen kotisynnytysten määrä ei ole noussut ollenkaan.

Mulla ei ole mitään tietoa kuinka monta naista synnyttää kotona ja kuinka monta sairaalassa. Kuitenkin eri medioissa on alettu puhumaan enemmän kotona synnyttämisestä ja sen ihanuudesta. Toki se voi olla ihan hyvä vaihtoehto sairaalasynnytyksille, sitä en kiistä, mutta sairaalasynnytystä turvallisempaa se ei ole.

Tämä oli yksi kamala tapaus, johon johtaneita syitä voimme vain spekuloida. Mikään lukemani, kokemani tai koulussa oppimani ei tue täällä esitettyä käsitystä, että naiset ottaisivat tänä päivänä riskejä lapsensa hengellä  jonkin yliluonnollisen ihanan synnytyskokemuksen saamiseksi. Naiset - tai osa heistä - ehkä änekkäämmin kyseenalaistaa synnytyksen medikalisoinnin, mutta ei se tee heistä lapsensa hyvinvoinnista piittaamattomia.

Tuskin se lapsen hengen riskeeraaminen omien kokemusten tavoittelun vuoksi on radikaalisti lisääntynytkään. Mielestäni siihen on olemassa riski jos odottavat äidit alkavat tavoittelemaan synnytyksessä jotain muuta kuin tervettä lasta. Olen kuunnellut omassakin tuttavapiirissä raskaana olevien nuorten naisten puheita ja odotuksia synnytyksestä. Joillain tuntuu asia vääristyneen elämystentavoittelun puolelle.

[Vieras: Student Midwife]

Mulla ei ole mitään tietoa kuinka monta naista synnyttää kotona ja kuinka monta sairaalassa. Kuitenkin eri medioissa on alettu puhumaan enemmän kotona synnyttämisestä ja sen ihanuudesta. Toki se voi olla ihan hyvä vaihtoehto sairaalasynnytyksille, sitä en kiistä, mutta sairaalasynnytystä turvallisempaa se ei ole.

Minun käsittääkseni suunniteltujen kotisynnytysten määrä on luokkaa alle viisi vuodessa. Tarkemman tiedon tai tarkemman arvauksen voisi saada Aktiiviinen Synnytys ry:stä.

Veikkaan, että eri medioissa kotisynnytykset ovat olleet nyt esillä tämän alkuperäisen tapauksen takia, jolloin osa jutuista tuomitsee kotisynnytykset ja niille syntyy vastareaktiona sitten kotisynnytyksiä puoltavia juttuja. Kotisynnytykset ovat paljon yleisempiä muualla. Pohjoismaiden lukuja en tiedä, mutta Hollannissa (juu, perusteluna tälle kuulee usein sen, että maa on niin pieni, että jokaisella on suurinpiirtein sairaala nurkan takana) kolmasosa vauvaoista syntyy kotona ja esim. Iso-Britanniassa puhutaan päättäjien taholla, että naisia pitäisi enemmän kehoittaa kotisynnytyksiin ja kotisynnytysten määrä tulisi saada kasvamaan. Sitä en sitten tiedä, onko tälle syynsä NHS:n nykyisessä jamassa ja mitä olen brittilehdistä lukenut, niin varsinkin synnytyspuolella on aika katastrofaaliset oltavat (liian vähän kätilöitä, vuodepaikat loppuu kesken, ei ole rahaa palkata ei kätilöitä eikä edes apuhenkilökuntaa siivoamiseen jne.). Saksassa on erityisiä synnytysklinikoita, joissa työskentelee kyllä kätilöitä, mutta ei esim. anestesia lääkäreitä ja näillä klinikoilla ei ole mahdollisuutta lääkkeelliseen kivunlievitykseen.

Tuskin se lapsen hengen riskeeraaminen omien kokemusten tavoittelun vuoksi on radikaalisti lisääntynytkään. Mielestäni siihen on olemassa riski jos odottavat äidit alkavat tavoittelemaan synnytyksessä jotain muuta kuin tervettä lasta. Olen kuunnellut omassakin tuttavapiirissä raskaana olevien nuorten naisten puheita ja odotuksia synnytyksestä. Joillain tuntuu asia vääristyneen elämystentavoittelun puolelle.

Juuri sen takia, koska meillä synnyttäminen on ollut jo pitkään hyvin turvallista, synnyttäjän ei tarvitse erikseen enää pelätä lapsen vammautumista tai omaa kuolemaansa. Kun asiaa (terve lapsi) pidetään itsestäänselvyytenä, ei siitä tarvitse puhua ja siksi ulkopuolisesta voi tuntua, että nainen hössöttää kaikesta muusta synnytykseen liittyvästä mutta ei siitä lapsesta. Edelleen sanon, että äitiysneuvolan työntekijällä on valtava vastuu siinä, miten hän pystyy antamaan oikeaa tietoa itse synnytyksestä, jotta epärealistisilta toiveilta vältyttäisiin ja naiset oikeasti tajuaisivat, että synnytystä ei voi käsikirjoittaa.