Onhan sitä ennenkin kotona synnytetty...

[Söppe]

" Itse en esimerkiksi missään nimessä suostuisi siihen, että terve, hyvinvoiva vastasyntynyt otettaisiin yöksi kansliaan - tai sitten menisin itse sinne kansliaan istumaan vauvan luo!"

Me suostuimme. Saimme itse nukkua paremmin kun sinivalo ei ei häirinnyt unia. Kolme hunosti nukuttua yötä ei kyllä enää palvellut ketään. Olimme paljon vikreämpiä ja sitä kautta jaksoimme itse paremmin mikä taas oli suoraan enemmän energiaa lapsen hoitoon ja sen opetteluun.

[Lottastiina]

Pelkopoli^?

Siis olen käsittänyt, että sinne voi kääntyä, vaikkei omaisi "pelkoja". Haluaisi vaan kirjata tai keskustella.

Ko. polikäynti/käynnit-paperi seuraa mukana sitten synnytykseenkin...

Joskus käy väkisin sellainenkin mielessä, että syntymästä tehdään hirveän suuri "juttu".

Se on suuri juttu, mutta siitä se matka vasta alkaakin....

Joo, kyllä pelkopolin puoleen voi kääntyä ilman pelkojakin (ja niinhän olen juuri itsekin tekemässä), mutta sinne pääsyä tarvitsee itse pyytää ja perustella eikä se kuulu normaalisti ja rutiinisti kaikille. Pelkopoli on ensisijaisesti synnytystä pelkääville tarjottava palvelu, kun taas Haikaranpesän synnytyssuunnittelu taas kuului kaikille synnyttäjille - näissä kahdessa on siis ihan selkeä ero.

Olisi ihan mielenkiintoista tietää, oletko itse synnyttänyt. Minusta synnytys on ainakin tosi iso juttu, eikä sen merkitystä ainakaan yhtään liioitella, pikemminkin päinvastoin. Ja kyllä, siitä se matka vasta alkaakin - ja sehän siinä juuri niin suurta ja hienoa on, se matkan alkaminen.:(

[Lottastiina]

" Itse en esimerkiksi missään nimessä suostuisi siihen, että terve, hyvinvoiva vastasyntynyt otettaisiin yöksi kansliaan - tai sitten menisin itse sinne kansliaan istumaan vauvan luo!"

Me suostuimme. Saimme itse nukkua paremmin kun sinivalo ei ei häirinnyt unia. Kolme hunosti nukuttua yötä ei kyllä enää palvellut ketään. Olimme paljon vikreämpiä ja sitä kautta jaksoimme itse paremmin mikä taas oli suoraan enemmän energiaa lapsen hoitoon ja sen opetteluun.

Mikäs siinä, jos asia ei haittaa, eihän asiassa ole silloin mitään ongelmaa. Mutta on myös minunlaisiani, jotka eivät halua synnytyksen jälkeen erota hetkeksikään vauvasta, eikä silloin ole oikein, jos sairaala siihen ilman pätevää syytä pakottaa.

Minä en myöskään halua, että lapsilleni annetaan lisämaitoa, jos siihen ei ole selvää tarvetta, enkä halua, että vauvoille annetaan tutti, ennenkuin he ovat varmasti oppineet imemään rinnasta. Kaikissa sairaaloissa ei valitettavasti tällaisia toiveita kunnioiteta.

Ihan samalla tavalla synnyttäjillä voi olla toiveita synnytyksen suhteen, ja on paikkoja, joissa toiveita ei paljon kysellä tai niistä ei piitata, mikä on minusta tosi väärin. Kyllä synnyttäjä on synnytyksessä pääosan esittäjä ja kätilö avustaja - ei toisinpäin. Hätätapaukset ovat sitten asia erikseen, puhun nyt normaaleista synnytyksistä, joihin ei liity mitään erityisiä riskitekijöitä.

[Keep the faith]

Olisi ihan mielenkiintoista tietää, oletko itse synnyttänyt.

Olen, kiitos kysymästä, kolmesti :(.

Minusta synnytys on ainakin tosi iso juttu, eikä sen merkitystä ainakaan yhtään liioitella, pikemminkin päinvastoin.

Olet oikeassa. Pahoittelen viim. tekstiäni, jäi kesken ja vielä en huomannut korjata. Yritetään nyt.

Eli synnytys on iso asia. Matkan alkamisella koitin sanoa sitä, että joskus minusta tuntuu siltä, että itse tapahtumana synnytys tahtoo mennä joksikin luomu-minä haluan-minä itse-minä minä-asiaksi, vaikka ammattihenkilökunta tietää jotain, mitä siviili ei tiedä. Tietää asioita, tuntee synnytyksen vaiheet ja omaa "silmän" kaikelle. Silti pitää roikkua omissa suunnitelmissa kiinni, vailla ymmärtämystä kropan ja sikiön tilanteesta.

Tai jos suostuukin johonkin, siitä marmatetaan seuraavat 10 vuotta, vaikka lopputuloksena, kiitos ammattitaitoisen kätilön/teamin, syntyy terve lapsi.

Minä en halua ampua alas kenenkään hienoja suunnitelmia, tai varsinkaan väheksyä etukäteissuunnitelmia.

Minun henk.koht. kokemukset ovat olleet hyviä, minut on huomioitu, siellä ei ole yhtäkään neg. kokemusta ja kaikki on hyvin selitetty.

Olen erittäin kiitollinen kolmesta terveestä lapsesta, joilla kaikilla oli omat juttunsa(suurta kokoa, sokeria, hartiapunos-epäilyä, tulehduksen poissulkua jne) ja synnytykset ovat olleet jokainen elämyksiä, vaikkakaan sana luomu ei koske meitä.

Kirjoittamasi asia siitä, että kaikilla tulisi olla tasaveroinen mahd. etukäteiskirjaamisiin ja toiveisiin, siinä olen samaa mieltä.

Kun vain jäisi tila sillekkin, että aina kaikki ei suju ja toisaalta, suurimmaksi osaksi kaikki todellakin sujuu hyvin :(.

Nuo lisämaidot ovat osa niitä, ainakin meidän tapauksessa.

[Lottastiina]

Eli synnytys on iso asia. Matkan alkamisella koitin sanoa sitä, että joskus minusta tuntuu siltä, että itse tapahtumana synnytys tahtoo mennä joksikin luomu-minä haluan-minä itse-minä minä-asiaksi, vaikka ammattihenkilökunta tietää jotain, mitä siviili ei tiedä. Tietää asioita, tuntee synnytyksen vaiheet ja omaa "silmän" kaikelle. Silti pitää roikkua omissa suunnitelmissa kiinni, vailla ymmärtämystä kropan ja sikiön tilanteesta.

Tai jos suostuukin johonkin, siitä marmatetaan seuraavat 10 vuotta, vaikka lopputuloksena, kiitos ammattitaitoisen kätilön/teamin, syntyy terve lapsi.

Minä en halua ampua alas kenenkään hienoja suunnitelmia, tai varsinkaan väheksyä etukäteissuunnitelmia.

Hmmmm. Mitähän tähän nyt oikein vastaisi. Tuo "synnytyssuunnittelu" on minusta hieman huono sana, koska synnytystähän ei koskaan voi etukäteen täysin suunnitella, se lienee kaikille aikalailla päivänselvää, mutta sitä sanaa kai nyt aika yleisesti käytetään, ehkä siksi, että parempaakaan ei ole keksitty. Suunnittelua tai jotain muuta, synnyttäjillä voi olla etukäteen ajatuksia ja toiveita, jotka kätilön olisi hyvä tietää ja huomioida. Ja sekin on huomion arvoista, jos mitään erityisiä etukäteisajatuksia ja toiveita ei ole.;D

Minä en ole ainakaan törmännyt keneenkään, joka pitäisi tiukasti kiinni jostain etukäteissuunnitelmista, jos näyttää siltä, että suunnitelmissa ei syystä tai toisesta voida pysyä (varmaan tällaisiakin on, mutta aika harvassa), sen sijaan olen törmännyt useisiin tilanteisiin, jossa synnyttäjältä ei paljon toiveita kysellä tai jos hän niitä esittää, niitä ei huomioida eikä huomiotta jättämistä edes kovin hyvin perustella. Kysymys ei ole mitenkään nyt siitä, että kiistäisin kätilöiden ammattitaidon vaan kysymys on yksinkertaisesti hoito/synnytyskulttuurista.

Minusta kysymys ei myöskään ole mistään luomu vs ei-luomu-jutusta, vaan toiveita voi olla suuntaan jos toiseenkin. Joskus toiveet voidaan toteuttaa ja joskus ei, mutta aina niitä tulisi kuunnella ja niiden toteuttamatta jättäminen asiamukaisesti perustella sekä synnytyksen aikana että mahdollisesti vielä jälkikäteenkin. Minusta on tosi tärkeää, että synnyttäjälle jää synnytyksestä hyvä mieli, menipä se "teknisesti" miten tahansa, joten kannatan suunnittelukeskustelun lisäksi myös "jälkipuintia". En tiedä onko synnytyksen jälkeinen keskustelu kovin yleistä. Haikaranpesässä oli ainakin käytäntö, että synnytys käytiin jälkikäteen vielä kätilön kanssa läpi, "tavallisella" osastolla tällaista keskustelua ei muistaakseni tarjottu, mikä johtuu ehkä siitä, että salit ja vuodeosastot ovat erillään toisistaan.

Mutta nythän tämä menee jo ihan alkuperäisen aiheen ohi...:D

[Sini]

En tiedä onko synnytyksen jälkeinen keskustelu kovin yleistä. Haikaranpesässä oli ainakin käytäntö, että synnytys käytiin jälkikäteen vielä kätilön kanssa läpi, "tavallisella" osastolla tällaista keskustelua ei muistaakseni tarjottu, mikä johtuu ehkä siitä, että salit ja vuodeosastot ovat erillään toisistaan.

Oman kokomukseni mukaan sekä Suomessa että Norjassa ja uskon että muuallakin synnytyskertomus käydään läpi ennen kotiutumista. Valitettavasti aina synnytystä hoitanut kätilö ei pääse paikalle, mutta vuodeosaston kätilö pystyy synnytyksen kulun seuraamaan partogrammista. Tärkeintä on kuitenkin se, että synnyttäjä voi kysellä itselleen epäselviksi jääneitä asioita ja saada tarvittaessa selvitystä, miksi toimittiin tietyllä tavalla. Varsinkin jos synnytys ei ollut aivan "käsikirjoituksen" mukainen, on hyvä saada oikeaa tietoa, miten tapahtumat etenivät.

Siinä olen Lottastiinan kanssa eri mieltä, että synnytys on "se" juttu. Onhan se toki tärkeä tapahtuma perheelle, mutta se on vasta alkusoitto elämänikäiselle rakkaudelle ja huolenpidolle. Nykyään tuntuu, että synnytyksestä on tehty liiankin suuri spektaakkeli, johon tehdään valmis käsikirjoitus ja sitten odotetaan että kaikki sujuu sen mukaan. Vastaan on tullut synnyttäjiä, jotka saivat reippaan ja terveen pienokaisen, mutta synnytys meni pilalle, koska ei saanut olla ponnistusvaiheessa jakkaralle tms. Ei muuta kuin uutta raskautta kehiin, jos vaikka seuraan kanssa käsikirjoitus pitäisi. *kärjistää*

On hyvä miettiä ja pohtia asioita ennen synnytystä, mutta asiat eivät vain etene aina sen mukaan, mitä on ajateltu. Joskus oikein harmittaa äitien puolesta, jotka tulevat pitkän listan kanssa, että tätä tilattaisiin. Ne listat, joissa tuodaan esille, miten aiemmin on sujunut ja mihin asioihin toivoisi kiinnitettävän huomiota ovat hyvä työkalu kätilölle, mutta temppulistoihin asennoidun varauksella. Synnytyksen edetessä se on kuitenkin synnyttäjän omien tuntemusten mukaan toimimista eikä siinä vaiheessa listoja juuri lueta.

[Keep the faith]

Sinin tekstiin ei ole mitään lisättävää, omalta osaltani. Jos se auttaa ymmärtämään edell. tekstejäni tässä topicissa.

Sillä erotuksella, että kirjoitan siviilin asemassa, en kätilön enkä valmiin hoitohenkilökunnan asemassa.

[Sari-Helena]

Olen hyvin paljon samoilla linjoilla kuin Keep the faith.

Kolme lasta itsekin synnyttäneenä sanoisin, että ainakin minulle ainoa tärkeä asia on aina ollut, että lapsi saadaan elävänä ja terveenä maailmaan. Yhdentekevää, missä asennossa itse olin, tehtiinkö minulle episiotomia vai ei tai kuuluiko radiosta klassista vai rautalankaa. Ajattelin vain lapsen turvallista syntymää.

Lisämaitoja ja tutteja kaikki lapseni ovat henkilökunnan toimesta saaneet. Mitään vaikutusta niillä ei ole ollut imetyksiin jne.

Ja ei, en missään tapauksessa synnyttäisi kotona. Mielestäni, jos joku sen tekee, kantakoon sitten mahdollisia surullisia seurauksia loppuelämänsä. Varmasti itsesyytös on valtava.

[Lottastiina]

Oman kokomukseni mukaan sekä Suomessa että Norjassa ja uskon että muuallakin synnytyskertomus käydään läpi ennen kotiutumista. Valitettavasti aina synnytystä hoitanut kätilö ei pääse paikalle, mutta vuodeosaston kätilö pystyy synnytyksen kulun seuraamaan partogrammista. Tärkeintä on kuitenkin se, että synnyttäjä voi kysellä itselleen epäselviksi jääneitä asioita ja saada tarvittaessa selvitystä, miksi toimittiin tietyllä tavalla. Varsinkin jos synnytys ei ollut aivan "käsikirjoituksen" mukainen, on hyvä saada oikeaa tietoa, miten tapahtumat etenivät.

Siinä olen Lottastiinan kanssa eri mieltä, että synnytys on "se" juttu. Onhan se toki tärkeä tapahtuma perheelle, mutta se on vasta alkusoitto elämänikäiselle rakkaudelle ja huolenpidolle. Nykyään tuntuu, että synnytyksestä on tehty liiankin suuri spektaakkeli, johon tehdään valmis käsikirjoitus ja sitten odotetaan että kaikki sujuu sen mukaan.

On hyvä miettiä ja pohtia asioita ennen synnytystä, mutta asiat eivät vain etene aina sen mukaan, mitä on ajateltu. Joskus oikein harmittaa äitien puolesta, jotka tulevat pitkän listan kanssa, että tätä tilattaisiin. Ne listat, joissa tuodaan esille, miten aiemmin on sujunut ja mihin asioihin toivoisi kiinnitettävän huomiota ovat hyvä työkalu kätilölle, mutta temppulistoihin asennoidun varauksella. Synnytyksen edetessä se on kuitenkin synnyttäjän omien tuntemusten mukaan toimimista eikä siinä vaiheessa listoja juuri lueta.

On hyvä, jos synnytys pyritään käymään läpi kotiutumisvaiheessa, mutta valitettavasti tämä tavoite ei aina toteudu. "Läpikäyminen" voi myös tarkoittaa hyvin erilaisia asioita, joskus nopeaa papereiden vilkaisua, joskus rauhallista juttelua, kuuntelua ja kysymyksiin vastailua.

Minun mielestäni tämä ylläoleva  "temppulistoista" puhuminen on aika huolestuttavaa, koska se kertoo jotain (tulevien?) ammattilaisten asenteesta.;D Ihmettelen myöskin sitä, miksi synnytyksen merkityksellisyyttä vähätellään. Itse en ymmärrä ollenkaan tuota "se juttu"-kommenttia.

Synnytys ON suuri kokemuksellinen asia, mutta tämä ei todellakaan vähennä sen merkitystä, että synnytyksen jälkeinen aika, äidiksi ja isäksi kasvaminen, ON MYÖS suuri kokemuksellinen asia. Näitä kokemuksia on mielestäni tosi typerää lähteä vertailemaan, koska toisessa on kysymys lyhytaikaisesta tapahtumasta ja toisessa elinikäisestä prosessista. (Synnytyksestä puhuttaessa lasken tässä mukaan muuten myös ajan lapsivuodeosastolla, en pelkkää lapsen maailmaan punnertamista, koska äidin ja vauvan ensimmäisiin vuorokausiin liittyy paljon sellaista, mikä on suoraan riippuvainen synnytyksen kulusta.)

Luulisi nyt kätilöiksi valmistuvien tietävän, että onnistunut synnytystapahtuma (ts. synnytys, josta jää synnyttäjälle hyvä mieli) ja lapsivuodeaika imetyksen opettelemisineen on eräs tärkeä äidin ja vauvan positiivisen vuorovaikutussuhteen muodostumisen lähtökohta ja on omituista, jos asiaa tällä tavalla vähätellään, etenkin, jos se tapahtuu kätilöiden (tai tulevien kätilöiden) toimesta.

Minä menin ainakin ensimmäiseen synnytykseen erittäin avoimin mielin ja asenteella, että "katsotaan, mitä tuleman pitää", mitään toiveita en juurikaan osannut esittää, olinhan liikkeellä ensi kertaa. Synnytyksessä tapahtuikin asioita, joita en etukäteen osannut odottaa - eikä osannut kätilökään, joka sanoi, että vastaavanlaisen tapauksen hän on nähnyt kerran koko kolmekymmenvuotisen uransa aikana. Toiseen synnytykseen minulla oli, ensimmäisen kokemukseni perusteella, tiettyjä toiveita ja halusin, että ensimmäisen synnytykseni kokemukset huomioitaisiin, koska arvelin, että erittäin suuren todennäköisyyden mukaan sama toistuisi. Ja niin tapahtuikin. Nyt olen menossa kolmanteen synnytykseen todellakin haluan, että kahden aikaisemman synnytykseni kokemukset huomioidaan ja saan niistä etukäteen kätilön kanssa keskustella, koska nyt tiedän, että se, mikä on tapahtunut kaksi kertaa, tapahtuu melko varmasti myös kolmannen kerran!

No, aika näyttää, millainen kätilö minusta itsestäni tulee, mutta nyt ainakin tuntuu, että on paljon kollegoja, joiden näkemyksiä en voi purematta niellä. Tajuan terveydenhuoltoalan ammatilaisen pelon siitä, että synnyttäjän tulevat ja "sanelevat", miten synnytykset hoidetaan, mutta mielestäni asia ei saa myöskään olla niin, että kätilöt tulevat ja "sanelevat" miten synnytykset hoidetaan. Ammattillisuutta on osata ottaa synnyttäjien toiveet huomioon siinä määrin kun se on mahdollista, ei se, että toiveet torpataan "luomuhörhöilynä", "elämysmatkailuna" tai sanotaan halveksien, että "ediduraalia huudetaan jo etuovella". (Kaikkia näitä kommentteja olen kuullut.) Erityisen tärkeää on se, minkä olen jo aikaisemminkin sanonut, että mikäli jotain toiveita ei voida noudattaa, asia perustellaan huolellisesti synnyttäjälle.

"Vauvamyönteisyys" on minusta ehdottomasti kannatettava suuntaus, mutta itse voisin lisätä siihen vielä "äitimyönteisyyden"...;-)

[Kerde]

Mikäs siinä, jos asia ei haittaa, eihän asiassa ole silloin mitään ongelmaa. Mutta on myös minunlaisiani, jotka eivät halua synnytyksen jälkeen erota hetkeksikään vauvasta, eikä silloin ole oikein, jos sairaala siihen ilman pätevää syytä pakottaa.

Minä en myöskään halua, että lapsilleni annetaan lisämaitoa, jos siihen ei ole selvää tarvetta, enkä halua, että vauvoille annetaan tutti, ennenkuin he ovat varmasti oppineet imemään rinnasta. Kaikissa sairaaloissa ei valitettavasti tällaisia toiveita kunnioiteta.

Ihan samalla tavalla synnyttäjillä voi olla toiveita synnytyksen suhteen, ja on paikkoja, joissa toiveita ei paljon kysellä tai niistä ei piitata, mikä on minusta tosi väärin. Kyllä synnyttäjä on synnytyksessä pääosan esittäjä ja kätilö avustaja - ei toisinpäin. Hätätapaukset ovat sitten asia erikseen, puhun nyt normaaleista synnytyksistä, joihin ei liity mitään erityisiä riskitekijöitä.

Jokseenkin musta tuntuu, että nämä tapaukset kuuluvat vähemmistöön ja ilmeisesti osunu sitten just sun kohdalle? Mä en ymmärrä miten jollekin vierihoidossa olevalle vauvalle muka tultais väkisin tunkee tutti suuhun ilman äidin lupaa?! Saati lisämaitoja. Varmasti niitä tarjotaan vaihtoehtona ja jotkut kokee sen tuputtamisena? Pikemminkin mun mielestä on ollut toisinpäin, että sitä lisämaitoa vikistään vaikkei ole tarvetta. (Ja varastetaan sitten niiltä jotka saa sitä alhaisen verensokerin ja pienen syntymäpainon takia. ARGH.)

Musta tuntuu muutenkin, että nää kuuluu siihen samaan kastiin kuin sekin, että esim monet äidit valittaa Naikkarin olevan niin kylmä ja laitosmainen paikka (ne kaakelit, ne kaakelit...) synnyttää ja että siellä kätilöt ei huomioi mitään luomu- ja muuta hörhöketoivetta. Synnytin siellä kolmannen just ja tuntui että lähes rasittavuuteen asti kyselivät mun toiveita ja sitä haluanko keskustella synnytyksestä yms. Ja mulle on aivan sama onko sisustus perseestä jos siellä on turvallista synnyttää ja syntyä. Kivunlievityksenkään suhteen ei pihtailtu. Narkkari pisti epiduraalia kun tunsin jo ponnistamisen tarvetta. :D Perhehuoneeseen oon aiemmilla kerroilla jääny ihan omiin oloihin (eri sairaala) koska vauva ollut edellisilläkin kerroilla eri osastolla. Naikkarilla mun vointia käytiin kyselemässä ainakin kolmesti päivässä, vaikka yhtä lailla siellä kiire oli kuin muuallakin.

Äitien äärimmäisyyksiin menevät toiveet luomusynnytyksestä, tutittomuudesta, lisämaidottomuudesta ja vierihoidosta tuntuu musta jopa naurettavilta, koska mä oon kolmesti selvinny hengissä vaikken vierihoidossa alusta asti oo vauvaa saanukaan pitää ja tutti on mieluusti suotu käytettäväksi, kun ei itse voida olla vauvan lähellä koko aikaa. Sokeriliemen käyttöäkin joku äiti vouhkas jossain foorumilla, mut sehän lievittää vauvan kipua hoitotoimenpiteessä. Huoh. Erehdyin aikani kuluks sairaalassa lukemaan jonkun opasvihkosen ilmeisesti niille normaalien vauvojen äideille tarkoitetun jossa luki "parissa vuorokaudessa vauva oppii tunnistamaan äidin ominaistuoksun" ja sillä hormonimäärällä meinas kyllä itku tulla, kun 4vrk menee vauvaa tapaamaan käsidesille haisten. (Nyt se tietty jaksaa jo naurattaa. :D ) Ihan hyvinhän tuo vauva mut tunnistaa jo vaikken käsidesille enää haisekaan. Keskostenkin äidit luo kuitenkin vauvoihinsa ihan normaalin äitisuhteen vaikka ne on pitkiä aikoja eri osastolla. Nykyään on vaan joku ihme ilmiö hössöttää tällaisista asioista... (Ja sen takia moni vauva jopa kärsii, kun jotkut äidit toteuttaa viimeiseen asti toiveitaan... Toivottavasti alkuperäisessä tapauksessa ei ollu kyse tällaisesta vaan huonosta tuurista.)

P.S. Lottastiinalle vielä, että mä opin kolmannesta synnytyksestä sen, että kaikki ongelmat mitkä oli kahdella ekalla jäi tulematta kolmannelle vaikka niitä odotin. Sen sijaan sain kymmenen muuta uutta ongelmaa. Itse en koe kolmenkaan synnytyksen jälkeen voivani sanoa miten neljäs synnytys sujuisi. Ei taida kukaan kätilökään pystyä siihen. ;D Pitää vaan koittaa hyväksyä se, että synnytystä ei voi hallita ja syntymä on ihmiselämän vaarallisin ajankohta.

[Lottastiina]

Kolme lasta itsekin synnyttäneenä sanoisin, että ainakin minulle ainoa tärkeä asia on aina ollut, että lapsi saadaan elävänä ja terveenä maailmaan. Yhdentekevää, missä asennossa itse olin, tehtiinkö minulle episiotomia vai ei tai kuuluiko radiosta klassista vai rautalankaa. Ajattelin vain lapsen turvallista syntymää.

Lisämaitoja ja tutteja kaikki lapseni ovat henkilökunnan toimesta saaneet. Mitään vaikutusta niillä ei ole ollut imetyksiin jne.

Huoh, taidan lopettaa tämän keskustelun tähän. Itse en ole tavannut koskaan ketään, jolle tärkeintä ei olisi saada lapsi elävänä ja terveenä maailmaan, enkä ole myöskään itse mitään tämänsuuntaista sanonut. Miksi AINA on niin, että kun aletaan puhua synnyttäjien toiveista, keskustelu kärjistetään tähän? On toki poikkeustapauksia (kuten alkuperäinen surullinen esimerkki) siitä, miten jotkut ovat valmiita ottamaan tietoisia riskejä, mutta kuten itsekin tiedätte, tämä on hyvin hyvin hyvin harvinaista, eikä tässä keskustelussa (ainakaan siinä, mitä minä olen kirjoittanut) ole ollut siitä kysymys!

(Btw, synnytysasento ei ole ihan yhdentekevä asia. Terveitä lapsia voi syntyä monessa asennossa ja jotkut asennot ovat äidille miellyttävämpiä kuin jotkut toiset, joten miksi ihmeessä äiti ei voisi valita sitä asentoa, mikä hänestä tuntuu parhaalta, mikäli asiaan ei liity mitään ylimääräisiä riskitekijöitä? Ja btw2, vaikka lisämaidot ja tutit eivät olisi vaikuttaneet sinun imetykseesi, niin et kai ala kiistää tutkimuksia, joissa vaikutus on  todistettu? Jos näin on, niin huolestumisen asteeni on yhä kasvava...)

[br][br]Ylläoleva osuus viestistä on kirjoitettu: 28.06.07 - klo:12:09

---

Kerttuliinin viestiin en viitsi enää edes perusteellisesti vastata, alkaa mennä niin mutu-jutuksi.  Sen vain sanon, että te kyllä nyt todistatte näillä kommenteillanne, että se, mitä olen kirjoittanut, pitää valitettavasti melko suurella varmuulla täysin paikkansa, ainakin, jos teidän mielipiteenne ja asenteenne voi vähääkään yleistää koskemaan laajempaa kätilöiden joukkoa. ;D

Tuo Kerttuliinin "oon kolmesti selvinny hengissä vaikken vierihoidossa alusta asti oo vauvaa saanukaan pitää " on minusta kaiken huippu. Ei kai kukaan ole väittänyt, että jos vauvaa ei saa pitää vierihoidossa, siihen kuolee, vai onko? Minusta tällaiset kommentit ovat nykyaikaina TÄYSIN käsittämättömiä! Se, että keskosen (tai muuten sairaan tai erityistarkkailua tai -hoitoa vaativan vauvan) vierihoito ei toteudu, ei todellakaan tarkoita sitä, että vierihoito ei olisi äidille ja vauvalle hyväksi ja sitä eivät saisi muut haluta, mikäli mitään estettä siihen ei ole!

Enkä edelleenkään ymmärrä, mitä pahaa on siinä, jos haluaa etukäteen tilaisuuden jutella tulevasta synnytyksestä ja varmistaa, että synnytyssairaalassa tiedetään, jos aikaisempiin kokemuksiin liittyy jotain erityistä. Varautuminen etukäteen mahdollisimman hyvin, jotta synnytyksessä tulisi mahdollisimman vähän yllätyksiä, on ihan kaikkien etu: syntyvän vauvan, synnyttäjän sekä hoitohenkilökunnan!

Jokseenkin musta tuntuu, että nämä tapaukset kuuluvat vähemmistöön ja ilmeisesti osunu sitten just sun kohdalle? Mä en ymmärrä miten jollekin vierihoidossa olevalle vauvalle muka tultais väkisin tunkee tutti suuhun ilman äidin lupaa?! Saati lisämaitoja. Varmasti niitä tarjotaan vaihtoehtona ja jotkut kokee sen tuputtamisena? Pikemminkin mun mielestä on ollut toisinpäin, että sitä lisämaitoa vikistään vaikkei ole tarvetta. (Ja varastetaan sitten niiltä jotka saa sitä alhaisen verensokerin ja pienen syntymäpainon takia. ARGH.)

Musta tuntuu muutenkin, että nää kuuluu siihen samaan kastiin kuin sekin, että esim monet äidit valittaa Naikkarin olevan niin kylmä ja laitosmainen paikka (ne kaakelit, ne kaakelit...) synnyttää ja että siellä kätilöt ei huomioi mitään luomu- ja muuta hörhöketoivetta. Synnytin siellä kolmannen just ja tuntui että lähes rasittavuuteen asti kyselivät mun toiveita ja sitä haluanko keskustella synnytyksestä yms. Ja mulle on aivan sama onko sisustus perseestä jos siellä on turvallista synnyttää ja syntyä. Kivunlievityksenkään suhteen ei pihtailtu. Narkkari pisti epiduraalia kun tunsin jo ponnistamisen tarvetta. Perhehuoneeseen oon aiemmilla kerroilla jääny ihan omiin oloihin (eri sairaala) koska vauva ollut edellisilläkin kerroilla eri osastolla. Naikkarilla mun vointia käytiin kyselemässä ainakin kolmesti päivässä, vaikka yhtä lailla siellä kiire oli kuin muuallakin.

Äitien äärimmäisyyksiin menevät toiveet luomusynnytyksestä, tutittomuudesta, lisämaidottomuudesta ja vierihoidosta tuntuu musta jopa naurettavilta, koska mä oon kolmesti selvinny hengissä vaikken vierihoidossa alusta asti oo vauvaa saanukaan pitää ja tutti on mieluusti suotu käytettäväksi, kun ei itse voida olla vauvan lähellä koko aikaa. Sokeriliemen käyttöäkin joku äiti vouhkas jossain foorumilla, mut sehän lievittää vauvan kipua hoitotoimenpiteessä. Huoh. Erehdyin aikani kuluks sairaalassa lukemaan jonkun opasvihkosen ilmeisesti niille normaalien vauvojen äideille tarkoitetun jossa luki "parissa vuorokaudessa vauva oppii tunnistamaan äidin ominaistuoksun" ja sillä hormonimäärällä meinas kyllä itku tulla, kun 4vrk menee vauvaa tapaamaan käsidesille haisten. (Nyt se tietty jaksaa jo naurattaa. ) Ihan hyvinhän tuo vauva mut tunnistaa jo vaikken käsidesille enää haisekaan. Keskostenkin äidit luo kuitenkin vauvoihinsa ihan normaalin äitisuhteen vaikka ne on pitkiä aikoja eri osastolla. Nykyään on vaan joku ihme ilmiö hössöttää tällaisista asioista... (Ja sen takia moni vauva jopa kärsii, kun jotkut äidit toteuttaa viimeiseen asti toiveitaan... Toivottavasti alkuperäisessä tapauksessa ei ollu kyse tällaisesta vaan huonosta tuurista.)

P.S. Lottastiinalle vielä, että mä opin kolmannesta synnytyksestä sen, että kaikki ongelmat mitkä oli kahdella ekalla jäi tulematta kolmannelle vaikka niitä odotin. Sen sijaan sain kymmenen muuta uutta ongelmaa. Itse en koe kolmenkaan synnytyksen jälkeen voivani sanoa miten neljäs synnytys sujuisi. Ei taida kukaan kätilökään pystyä siihen.  Pitää vaan koittaa hyväksyä se, että synnytystä ei voi hallita ja syntymä on ihmiselämän vaarallisin ajankohta.

[Lottastiina]

Oliskohan aika pistää oma ketju näille synnytyskokemuksilla, kun niin monella meistä niitä on ja juttua jostain syystä piisaa. On eri juttu lukea ammattilaisten keskustelua keskenään kuin vaihtaa kokemuksia omasta hoidosta tai hoidotta jäämisestä. Toki aivan upeaa saada sitä ammattilaisnäkökulmaa niihin omiin kokemuksiin, mutta mutuilu sotkee näitä työjuttuja.

Olen samaa mieltä. Olen pettynyt keskusteluun, koska toivon, että keskustelua käytäisiin synnytys- ja hoitokulttuurista ja käytännöistä, en siitä, miten kenenkin synnytykset ovat menneet!

[Vieras]

Tuomari muistuttaa että lukuunottamatta sille erikseen avattua ketjua, omien hoitokokemusten vatvominen on foorumilla kiellettyä. Pysytään ammattiasioissa tai ketju menee lukkoon.

SÄÄNNÖT

Keskustelualuettamme ei ole tarkoitettu potilaiden, omaisten yms oheisryhmien palautekanavaksi, joten kaikenlaisten valitusvirsien kirjoittaminen foorumille on ehdottomasti kiellettyä.

Foorumi ei ole myöskään lääkärin eikä hoitajan vastaanotto, joten omien ja omaisten vaivojen selvittely on sallittua vain siihen erikseen varatussa aiheessa. Suosittelemmekin kääntymään ensisijaisesti oman lääkärin tai hoitajan puoleen näissä asioissa.

Tuomari

[Kerde]

Tuo Kerttuliinin "oon kolmesti selvinny hengissä vaikken vierihoidossa alusta asti oo vauvaa saanukaan pitää " on minusta kaiken huippu. Ei kai kukaan ole väittänyt, että jos vauvaa ei saa pitää vierihoidossa, siihen kuolee, vai onko? Minusta tällaiset kommentit ovat nykyaikaina TÄYSIN käsittämättömiä! Se, että keskosen (tai muuten sairaan tai erityistarkkailua tai -hoitoa vaativan vauvan) vierihoito ei toteudu, ei todellakaan tarkoita sitä, että vierihoito ei olisi äidille ja vauvalle hyväksi ja sitä eivät saisi muut haluta, mikäli mitään estettä siihen ei ole!

Mun kirjoituksen syvällisin pointti taiskin olla siinä, että ärsyttää nykyinen tapa ihmisillä joilla kaikki menee täysin nappiin ja silti jaksavat mussuttaa kaikesta tooosi tärkeästä kuten "kätilö ehdotti tuttia". Eikö aikuiset pääse teinivaiheesta sen verran ohi, ettei tarvis hakemalla hakea elämään dramatiikkaa? *kärjistää ja myöntää rehellisesti* Jos kaikki meni mutkattomasti ja mitään lääketieteellistä perustetta ei ole joillekin seikoille, niin eikö siitä voi vain kieltäytyä? Hyvähän on, että kätilöt ja lääkärit tarjoavat vaihtoehtoja. Mä en usko, että kenenkään vauvalle on PAKOTETTU vierihoidossa tuttia tai muutakaan ilman äidin lupaa.

Mä oon sitä mieltä, että nykyiset imetys-, vaistovanhemmuus, luomusynnytys- yms muut vouhkaajat on osasyyllisiä näihin lehtiin päätyviin tapauksiin. Liikaa ei pitäis korostaa mitään, koska jossain on aina nekin vanhemmat jotka ei näe ideologiaan pidemmälle... :-

[Chine]

Mä oon sitä mieltä, että nykyiset imetys-, vaistovanhemmuus, luomusynnytys- yms muut vouhkaajat on osasyyllisiä näihin lehtiin päätyviin tapauksiin. Liikaa ei pitäis korostaa mitään, koska jossain on aina nekin vanhemmat jotka ei näe ideologiaan pidemmälle... :-

Samaa mieltä,mut tosiaan en mäkään kätilö ole. Ihminen vaan alkaa olla niin teknistetty ja jalostettu rotu niinkuin koirat,että kotisynnytykset ei enää onnistu turvallisesti.Miksi riskeerata kun kerran voi pelata varmanpäälle ja synnyttää sairaalassa.Mä lasken nämä kotona synnyttäjät sun muut hippitouhuilijat samaan kastiin kun rokotteiden vastustajat.

[{BS}]

Niin, onhan sitä aikaisemminkin synnytetty kotona, mutta silloin on tosin ollut lapsi- ja lapsivuodekuolleisuus monikymmenkertaista nykyiseen verrattuna.

[C/T]

Tässä jutussahan pointti oli se että vanhemmat olivat asiantuntijoiden vastustuksesta huolimatta päätyneet kotisynnytykseen. Synnytys oli myös tapahtunut ilman että edes ketään terveydenhuollon ammattilasta oli läsnä itse synnytyksessä.

Käsittäkseni kotisynnytykset ovat ihan tavallisia esim. Alankomaissa joissa kätilö lähtee polkupyörällä matkaan kun soitto tulee. Olisi ihan kiva vertailla heidän tilastojaan lapsi- ja lapsivuodekuolleisuudesta Suomen tilastoihin. Ja lisäksi olisi ihan mielenkiintoista jos joku vielä tietäisi että onko Alankomaiden lainsäädännössä joku pykälä joka estää kotisynnytyksen jos lapsen/äidin etu sitä vaatii.

[Sini]

Myös Norjassa on kotisynnytyksiä, täytyy laittaa viestiä vanhoille työkavereille, miten niiden kanssa on. Samoin yksi työkavereista on alunperin kotoisin Alankomaista, mutta työskennellyt jo parikymmentä vuotta Oslossa eli odottelen vastauksia sieltäpäin.

[otto]

CIA - The World Factbook hakusanaksi ja sieltä pääsee tutkimaan maailmaa tilastojen valossa.

Myös lapsikuolleisuus tilastoitu.

[Maaria]

Mä oon sitä mieltä, että nykyiset imetys-, vaistovanhemmuus, luomusynnytys- yms muut vouhkaajat on osasyyllisiä näihin lehtiin päätyviin tapauksiin. Liikaa ei pitäis korostaa mitään, koska jossain on aina nekin vanhemmat jotka ei näe ideologiaan pidemmälle... :-

Tämä on niin epäammatillinen kommentti, että olisin aika järkyttynyt, jos olisit tuleva kätilö, mutta ymmärtääkseni et ole, mikä helpottaa kummasti.:-)

Mä olen tossa Kerttuliinin kanssa myös aika samaa mieltä, on olemassa paljon juuri näitä "virheitä ja himmeitä" jotka laittaa ideologiansa syntyvän lapsen hyvinvoinnin edelle. Ei ole paha asia antaa odottajille vaihtoehtoja, mutta ongelmat siitä tulee siinä vaiheessa kun unohdetaan terve järki ja esimerkiksi päätetään vastoin ammattihenkilöiden suosituksia, kuten tässä nimenomaisessa tapauksessa kävi. Itse olen törmännyt lähipiirissäni tapaukseen jossa juuri tällainen "ideologiasynnyttäjä" halusi välttämättä synnyttää esikoisensa kotona, yli tunnin ajomatkan päässä lähimmästä synnytyssairaalasta. Luonto päätti kuitenkin toisin, kun lapsi syntyi sattumalta vierailureissulla Helsingissä, Naistenklinikalla reilusti ennenaikaisena. Synnytyksessä tuli myös komplikaatioita joiden takia äiti jouduttiin leikkaamaan kiireellisesti heti synnytyksen jälkeen. Miten olisi tässäkin tapauksessa käynyt jos äidin suunnitelma kotisynnytyksestä olisi toteutunut? Sitä ei tietenkään voida kuin arvailla..

Mun mielestä on käsittämätöntä miten odottava nainen voi riskeerata syntyvän lapsensa terveyden ja hengen itsekkyytensä takia. Muuna mä en osaa sitä tällaisissa tapauksissa nähdä.

Ja mitä tuohon "ammatillisuuteen" tulee näissä keskusteluissa, niin kun keskustelussa on esitetty jonkun henkilökohtainen mielipide, ei sitä pidä sotkea ammatillisuuteen. Tällä palstalla kirjoitamme omana itsenämme, emme työnantajan edustajina.

[Lääkärihoitaja]

Kaksoset perätilassa, ja kotona lähdetään synnyttämään...

Huijataan vielä Doula mukaan...

[Söppe]

Luonto hoitaa meidät kaikki aikanaan hautaan, toiset jo synnytyksessä, toiset vähän myöhemmin.

Lääkäriliitto on antanut oman julkilausumansa. Heidän mielestään pitää puuttua näihin uskomushoitoihin. Olen täysin samaa mieltä.

Kyllähän kaiken maailman Rosenterapiat, yrttituoksut ja värivalot, Feng Suista puhumattakaan ovat kivoja, mutta kun se paska iskee tuulettimeen, niin moderni länsimainen lääketiede hakkaa noi mennen tullen. Sitten kyllä huudetaan yhteiskuntaa ja sen suojaverkkoa apuun.

Kyllä jos äidillä on ollut noi lähtötiedot, hommannut jonkun vapaaehtoisen kädestäpitäjän vielä matkaan, kieltäytynyt sektiosta niin en ole yllättynyt lopputuloksesta. Jäi kaksi meidän eläkkeitä maksavaa veronmaksaaja tulematta tähän yhteiskuntaan muusta konkreettisemmasta kärsimyksestä puhumattakaan. Tämän jälkeen on taas tahrattu luomu yms. vaihtoehtolääketieteen mainetta.

Pienemmästäkin tyhmyydestäon ennenkin rankaistu.  En kyllä kahdehti tutkivia poliiseja, on aikamoinen pähkinä purtavana.

[Lääkärihoitaja]

Olisiko tämän kotisynnytyksen sitten voinut jotenkin estää? Äidistä ja isistä M1? Tuskin...

[Vieras]

Tiedän, että heillä oli *****sensuroitu***************

Tämä näin meidän kesken.

Sosiaali- ja terveystoimen asiakas- ja potilastiedot ovat salassa pidettäviä ja jokaisella sosiaali- ja terveystoimessa työskentelevällä on niitä koskeva vaitiolovelvollisuus. Salassapito- ja vaitiolovelvollisuus perustuvat lakiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta, henkilötietolakiin, lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista sekä lakiin sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista.

Vaitiolovelvollisuus koskee kaikkia asiakas- ja potilastietoja riippumatta siitä, miten tai mihin ne on tallennettu tai millä tavalla tieto on saatu (kirjallisesti, suullisesti tai havainnoimalla). Salassapidettävien tietojen käyttäminen muita kuin työtehtäviä varten on ehdottomasti kielletty. Tietojen oikeudettomalle käytölle on säädetty rikoslaissa sakko- ja vankeusrangaistukset.

Kiinnittäkää huomiota mitä kirjoitatte julkisille foorumeille ja puhutte julkisesti. Täällä kirjoitteleminen ei todellakaan ole 'näin meidän kesken'. Mitään yksilöiviä tietoja ei saa tuoda julki (missään) ilman potilaan lupaa. Kyseinen viesti on poistettu kokonaan.

Tuomari

[Söppe]

Olisiko tämän kotisynnytyksen sitten voinut jotenkin estää? Äidistä ja isistä M1? Tuskin...

Laki en ole lukenut, enkä varmaan ymmärtäisi vaikka lukisinkin, mutta jos on itselleen tai jollekulle muulle vaaraksi niin M1 mahdollisuus on. Tässä tapauksessa oli aikas vaarallinen sikiölle. Sääli vaan että sikiöllä ei ole samoja oikeuksia kuin esim. lapsella. Jossitella voi, tapahtunut mikä tapahtunut. Toivottavasti joku/jotkut oppivat tästä tapauksesta.

Itse olen hieman niskavillat pystyssä näiden luomujen/viherpiiperäjien kanssa. Meidän alueella on Etno-festaria ja "taitelija"yhteisöä niin olen nähnyt sellaista touhua mitä kaikki eivät heidän kanssaan näe. Enkä siitä ole tykännyt.