Guest Entinen sh Posted March 7, 2019 Share Posted March 7, 2019 Asia askarrutti mieltä jo pitkään, lähtö alalta. Huomasin jo uran alkuvaiheessa, että kuormituin työssä liian paljon. Ajattelin, että se helpottaa ajan myötä. Nautin työstäni ja koin olevani oikealla alalla. Mutta vaikka aika kului, en pystynyt jättämään työasioita töihin, vaan vatvoin niitä kotona, yön pimeinä tunteina. Näin painajaisia töistä. Heräsin keskellä yötä paniikissa, että unohdin tehdä jotain. Syyllistin itseäni, kun en ehtinyt tehdä työtä niin hyvin kuin olisin halunnut. Väsyin tietysti. Koin valtavaa riittämättömyyden tunnetta ja pelkäsin, että teen kiireen keskellä virheitä. Kertasin kotona työpäivänkulkua mielessäni, että jäikö jotain sittenkin tekemättä. Vuorotyö toki jo itsessään kuormitti, mutta työpaikan vaihtaminen päivätyöhön siirtyminen ei helpottanut ahdistusta. Aloin vetäytyä työyhteisössä. Minua ei enää kiinnostanut kuunnella työkavereiden juttuja, mieluummin menin yksin syömään, siis jos ylipäätään ehdin syödä. Keskitin kaikki voimavarani työn tekemiseen. Yritin väkisin ylläpitää kulissia, että kaikki on hyvin. Romahtelin kesken työpäivän ja itkin vessassa. Kuivasin kyyneleet ja pyyhin valuneet ripsivärit poskiltani. Ja jatkoin töitä. Lopulta vaihdoin alaa pitkän harkinnan jälkeen. Ja vihdoin pystyn hengittämään. Kun suljen työpaikan oven, en ajattele työasioita kuin vasta sitten, kun sen oven seuraavan kerran avaan. En itke öisin, etten taaskaan pystynyt parempaan. Nyt kun luen uutisointia hoitoalalta, ymmärrän, että syyllistin itseäni turhaan. Hoitajilta vaaditaan liikaa. Omien töiden (mikä sisältää paljon muutakin kuin hoitotyötä) lisäksi täytyy perehdyttää uusia työntekijöitä, joita tulee ovista ja ikkunoista, kun vanhat lähtevät. Perehdytyksen aikana perehdytettävät lasketaan vahvuuteen, koska äkillinen sairausloma. Päivittäin on joku sairauslomalla, eikä sijaisia saada läheskään kaikkia sairauslomia paikkaamaan. Opiskelijoita käytetään surutta työvoimana. Tiedostan, että paremmilla stressinhallintataidoilla olisin ehkä pystynyt jatkamaan hoitotyötä. Mutta en kestänyt sitä valtavaa vastuunkantamisen tunnetta ja päivittäistä eettisen riman alittamista, koska oli pakko priorisoida. Joka päivän jokainen hetki. En usko, että palaan takaisin. Sain työstä paljon, vaikka ehkä se valitettavasti ottikin enemmän kuin antoi. Tsemppiä kaikille ihanille hoitajille ja laitosapulaisille. May the force be with you. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Tuleva Ex Lh Posted March 7, 2019 Share Posted March 7, 2019 En tule minäkään palaamaan takaisin kun alalta lähden. Lähtölaskenta on mielessäni alkanut, enkä ole muille kuin miehelleni asiasta kertonut. Elämäntilanteemme takia olen vielä hetken alalla, edes työpaikkaa en aio vaihtaa. Itselläni se stoppi tuli kun huomasin vanhuspuolella ensin sairaanhoitajien 'kadonneen' pelkkään arkityöhön, seuraavaksi osan lähihoitajista 'vaihtuneen' hoiva-avustajiin. Vapaalla ei enää palaudu työstä, ja kun töihin menee laskee päiviä taas seuraviin vapaisiin.Nyt se stoppi tuli. En vaan jaksa enää vastuuta kantaa yhä huonompikuntosista vanhuksista. Anteeksi vaan kaikille hoiva-avustajille, mutta se vastuun määrä on kasvanut vaan liian isoksi. Kun vuorossa on vain 2 hoitajaa, molempien pitäisi olla vähintään lähihoitajia, edes opiskelijoita ei saisi laskea miehitykseen. Uskokaa tai älkää, tuntuu hyvältä kirjoittaa tämä asia 'paperille'. Tämä työ tänä päivänä ei ole reilua kellekään. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Ex. Lh, nyt luokanopettaj Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Vaihtakaa, vaihtakaa! Itse tein päätökaen 10 vuotta sitten, ja nykyään olen luokanopettaja. Työ edelleen haastavaa, mutta en pala fyysisesti tai henkisesti loppuun jo keskiviikkona. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Mmm Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Kyllä alanvaihto on suunnitteilla. Ei löydy edes sanoja sille, millaiseksi hoitotyö on muuttunut viimeisen 10v aikana. Koko hommassa ei ole mitään järkeä jos ei voi olla läsnä hänelle joka on tullut hakemaan apua. Kiire on muuttanut aivoni täysin avuttomiksi, huonomuistiseksi sekä mielikuvituksettomiksi. Olen myös menettänyt kyvyn organisoida asioita. Mieleni suunnittelee työtä liukuhihnamaisesti. Luovuus on kadonnut täysin. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Hei Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Olin 20vuotta hoitoalalla. Vuosi sitten jätin alan. Voi mikä henkinen helpotus,nyt olen rakennus alalla. Työntekijöiden arvostus parempi, ei vuorotyötä ja mikä parasta meillä on oikesti kahvi tauko klo930 , lounastauko klo 11 ja kahvit klo1330. Työpäivän jälkeen jaksaa käydä reenaamassa iltaisin ja naureskella kotonakin. Vaihtamalla paranee Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Tuleva ex Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Jeps. Täällä myös alanvaihto edessä. Ei vaan pysty. Kovasti on haut päällä kouluihin. Syksyllä on pois päästävä. Jos ei opiskelemaan pääse niin vaikka mielummin kaupan kassalle, kun hoitoalalle. Kaikki voimat on loppu niin henkisesti kuin fyysisesti. En voisi enempää arvostaa hoitajia, jotka jaksavat työtä tehdä vuodesta toiseen jaksaen hymyillä ja olla ystävällinen asiakkaille, kiireestä ja paineesta huolimatta. Olette keskivertoa vahvempia ihmisiä. Arvostan! Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Hiiohoi Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Suosittelen lämpimästi alan vaihtoa, jos vähänkin siihen on mahdollisuus. Itse alaa vaihtaneena olen nyt valtavan helpottunut. Löysin uudelleen työn ilon. Nukun paremmin (jopa vapaiden päättyessä), jaksan kotona paremmin ja harrastamiseenkin löytyy voimia. Työn pitäisi olla vain osa elämää, eikä viedä kaikkia voimia ja ajatuksia. Toisaalta harmittaa, että hoitotyö on niin aliarvostettua. Siihen ei anneta resursseja riittävästi. Kohta voi tekijät loppua. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest lähäri Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Itsekin olen miettinyt jo jonkin aikaa alanvaihtoa.. Itsellä ei yksinkertaisesti enää riitä motivaatio tekemään tätä työtä näin huonolla palkalla. Miksi minä vastaan ihmisten perustarpeista, lääkehoidosta ja hengissä pysymisestä samalla palkalla mitä kaupan kassalla saa? Tykkään työstäni, mutta en halua elää koko ikääni kädestä suuhun. Lisäksi, omaa jaksamista ei ainakaan paranna järkyttävän huonosti tehtävä työvuorosuunnittelu. Toiveet toteutuu harvoin ja listat on usein aivan kamalia. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest ex lähihoitaja Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Hain nelisen v sitten opintovapaata kotihoidon työstö(lh) ja kouluttauduin kokiksi.Päivääkään en ole katunut päätöstäni!Tein kh.n alaisuudessa töitä viimeiset ajat erittäin sairaan lapsen hoitoringissä,1/2v jälkeen esimieheni kanssa juttelin,että haluan pois,koska työ oli pelkkää pätkäaamua ja öitä,vieraannuin muusta työyhteisöstä selvästi,en pysynyt enää mukana,kun piti mennä ns normaaliin kh työhön...alkoi univaikeudet,en saanut syötyä,vatsa reistasi koko ajan. Esimieheni sanoi;ei mulla nyt ole siihen ketään muuta laittaa.Päätin että haen sairaslomaa ja elämä alkoi asettua pitkän saikun jälkeen,että tein tuon päätökseni.Nyt teen kokin hommia iloisin mielin,ja valmistan myös ystävieni isovanhemmile ruokia,mitä he haluavat,"laitosruoka" kun ei monelle maistu 19v jaksoin ja sitten yhtymä irtisanoi opintovapaan jälkeen minut oikean käteni vapinan takia(tässä oli paljon epäkohtia mun irtisanomisessani) mutta sain 1/2v palkan,kun olin ns sairas.... Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Ihan mitä tahansa muuta Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Koko ajan opiskelu käynnissä ja todellakin mielummin kaupan kassalle kuin uupua ja olla rättinä byrokratian ja hierarkisuuden ihmemaassa. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest 10v hoitoalalla Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 valmistuin 2009 ja ensin koin että ala antaa paljon.Sitten alkoi väsyminen. Työhon tuli mukaan kaikki pyykit siis lakanat,pyyhkeet,poikkarit.ja asukaspyykit lisäksi,työtunteja vähennettiin hurjasti pikkuhiljaa.Hain kuntoutukseen ja sieltä sain tukea että jäin sairaslomalle. Osasairaslomalla 120pv ja sairaslomalla taas ennen kun tuli päätös osatyökyvyttömyys rahalle.Hetken jaksoin mutta nyt taas sairaslomalla. Tuntuu että en vaan jaksa.Sijaisia on jos jonkin näköstä ja vakituisia lähtenyt pois. Tänä vuonna täytän 61v.Pomo soitteli jatkuvasti ihme vuoron vaihtoihin mikä sekin rasitti.En tiedä jatkoa,yritänko vielä vai jatkanko saikella. -Ansku Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Rikas köyhä Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Jep. Lähihoitajan työ ei ole enää sitä mitä 10-15v.sitten. Itse opiskelen hyvinvointialalle ja oma toiminimikin on jo pian, oi pian sanon itseni irti ja olen köyhempi rahallisesti mutta ONNELLISEMPI ja RIKKAAMPI ihmisenä. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest TulevaSh Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Minä en ole edes vielä valmis sh, syksyllä tarkoitus valmistua, mutta olen nyt kevään tehnyt sh:n sijaisuutta vuodeosastolla, ja olen huomannut itseni miettivän alanvaihtoa. Mikä on pettymys itselleni koska sh ammatti on monen vuoden haaveeni. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest herkkähipiäinen Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Samoin. Kesän olen alustavasti sopinut ja syksyllä on toiset kuviot elämässä. Tyytyväinen päätökseen, lopettaa hoitotyö. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Kutsumusammatissa Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Alanvaihto on minullakin aika ajoin mielessä pyörähtänyt...mutta rakastan työtäni enkä tiedä "osaisinko" edes tehdä mitään muuta! Itselläni tällä hetkellä työpaikka, jossa koen että työtäni arvostetaan ja henkilömitoitukset on kunnossa. Mutta kyllähän työ hoitoalan palkkaus on työn vaativuuteen nähden huono,etenkin yksityisellä sektorilla. Kauhulla luen kuinka moni alalta aikoo pois... käy sääliksi asiakkaita, kuka heitä hoitaa kun ammattitaitoiset hoitajat "katoaa" ja tilalle tulee pikakoulutettuja, vaihtuvia hoiva-avustajia. Mitä jos asiakas onkin joku läheiseni...tai sinä tai minä? Jaksamista rakkaat, tärkeät kollegat -MerZi- Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest AuroraRa Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Itsekin olen suunnitellut vaihtavan alaa, mutta en ole keksinyt mikä olisi hyvä. Olisi kiva jos tätäkin lähes kymmenen vuoden työuraa hoitajana voisi käyttää tuossa hyväksi. Mihin alalle olette vaihtaneet? Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Sh20 Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Minä jatkan vielä mutta toisessa maassa eri ehdoin ja järkevin korvauksin. Suomen touhu on mennyt ihan hulluksi. Arvostus 0 ja palkka mitätön. Pian 20 vuotta kokemusta mutta kädestä suuhun eletään. Ei ole ihmisarvoista kun raataa saa kuin orja. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Rhlh Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Itse vaihdoin lähihoitajasta röntgenhoitajaksi ja huomasin juuri tuon saman "uuden elämän" alkaneen, kuten moni sanoo aikaisemmissa kommenteissa. Lyhyitä potilaskontakteja, oikeasti se työpari aina saatavissa auttamaan nostoissa jos niitä tulee, työjuttuja ei mieti kotona koska potilaita tulee päivän aikana niin monta että harvemmin kokee tarvetta vatvoa yksittäisen henkilön asioita mielessä Kivoja, helppokäyttöisiä ja uudenaikaisia kuvauslaitteita käytössä, joiden käytöstä tulee ihan ylpeäksi, samalla tiedostaen että ne tulevat kehittymään jatkuvasti pakottaen hyvällä tavalla hoitajankin olemaan koko ajan tekniikan aallonharjalla. Kuitenkin keskiössä on aina se potilas. Ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa ikinä siitä ettei ehdi antaa aikaa ja jutella ja miellyttää omaisia puhelimessa. Samalla koen että pystyn tarjoamaan oman osuuteni diagnostiikan ketjussa pääsääntöisesti aina parhaalla mahdollisella tavalla Eli välillä hoitoalan vaihtaminen kokonaan eri alaan on varmasti paikallaan. Jos kuitenkin kokee, että ne potilaat ovat se juttu mitä tulisi ikävä, ilman tunnontuskia vajavaisesta ajasta hoitotoimenpiteitä tai hygienianhoitoa varten, en voi kuin suositella omaa alaani Toki tästäkin löytyy monia mielipiteitä kuten kaikista ammateista, mutta tässä omani. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest En voi enää jäädä Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Mietin alanvaihtoa päivittäin. Olen hakenut myös virkavapaata keväälle, jotta saisin luettua pääsykokeisiin. Tästä on nyt pois päästävä. 9 vuotta vaativassa erikoissairaanhoidossa onnettomalla palkalla, 3-vuorotyöllä, ja jumalattomalla työtahdilla on saatu hoitajat palamaan niin loppuun. Osalla kuukausien saikkuja, osa vaihtanut työyksikköä ja osa vaihtanut alaa. Lisäksi, jatkuvat leikkaukset, säästöt, työnajanmuutokset yms. ovat olleet aina suoraan verrannollisia tilinauhani. Valmistuimme mieheni kanssa yhtäaikaa, hän rakennusalalle ja minä sairaanhoitajaksi. Tässä ajassa minun palkkani on noussut 1,3 % (ensimmäinen ikälisä), kun hän on tuplannut ensimmäisen tes-mukaisen palkkansa. How fair is that? Tehy ei ole saanut tänä aikana minkäänlaista muutosta palkkoihin.. omituista. Monet perheelliset silti jäävät, koska parempi 1500€/kk säännöllisesti, kuin se, että toinen jäisi muutamaksi vuodeksi pois työelämästä ja elettäisiin tuilla ja pahimmillaan erillä paikkakunnalla. Jos palkkoja korotettaisiin työn vaativuuden mukaiselle tasolle ja työmäärää inhimillistettäisiin edes murto-osalla, harkitsisin jääväni. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Intil Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 33 minuuttia sitten, Vieras: TulevaSh kirjoitti: Minä en ole edes vielä valmis sh, syksyllä tarkoitus valmistua, mutta olen nyt kevään tehnyt sh:n sijaisuutta vuodeosastolla, ja olen huomannut itseni miettivän alanvaihtoa. Mikä on pettymys itselleni koska sh ammatti on monen vuoden haaveeni. Voi älä alaa vaihda, jos sh on pitkäaikainen haaveesi! Katso muita työpaikkoja, kesätyöpaikat ainakin keino päästä muihin hommiin. Itse olen nykyään kirurgisella viikko-osastolla sh:na ja vaikka kiire sinnekin iskee välilä, niin kyllä on hyvä olla. Ei sielläkään kaikki täydellisesti ole, mutta toistaiseksi olen viihtynyt erittäin hyvin. Keikkaa voi tehdä päälle kun jaksaa/haluaa. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Vieras Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Haluaisin vaihtaa. Opiskelin lähihoitajaksi heti peruskoulun jälkeen ja valmistuin kolme vuotta sitten. Lähihoitajan töitä olen tehnyt kaksi vuotta opiskeluiden ohessa ja valmistumisen jälkeen vakituisena, nyt olen jo loppu. Olen tehnyt pelkkää päivätyötä, vuorotyötä, pelkkää yövuoroa ja silti ajattelen alan vaihtamista päivittäin. Vapaapäivinä nään painajaisia töistä ja pidempien vapaiden jälkeen töihin paluu ahdistaa. Olen vasta 23-vuotias, mutta silti koen lähtemisen todella vaikeaksi koska en omista kokemusta miltään muulta alalta. Vaatekaupassa työskentely kiinnostaisi. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Riitti, kiitos Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Alanvaihto itselläkin mielessä. Hiukan alle 10 vuotta hoitotyötä takana. Toisaalta tykkään työstäni, mutta vastuu ja kiire alkaa riittää. Myös arvostuksen puute esimiesten taholta alkaa riittää. Kai sitä vähemmällä stressillä elantonsa voi hankkia. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, tänä vuonna suljen työpaikan oven viimeistä kertaa. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Loppunut Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Olen jonkun aikaa miettiny alan vaihtoa, en vain keksi mitä haluaisin tehdä. Pidän työstäni, mutta stressi valtaa mielen, yöllä herään miettimään työasioita. Mietin, auttaako työpisteen vaihto akuutista työstä esimerkiksi psykiatrian puolelle (esim. Psyk sh) , vai onko vaihdettava kokonaan alaa. Onko kenelläkään kokemusta? Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Carita Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Itse alalla 20 vuotta. Tuli työuupumus enkä enää työkokeilujenkaan kautta pystynyt tekemään sitä työtä, mitä halusin ja mitä tein sydämellä. Nyt olen suorittanut myynnin ammattitutkinnon ja ollut töissä kaupassa. Paljon parempi olo ja jaksan elää elämääni. Suosittelen alanvaihtoa kaikille, jotka sitä miettivät. Ei tuu työasiat kotiin eikä mee yöunet vatvoessa potilaiden asioita. Ja todellakin tuli elämä takaisin. Ei mee vapaapäivät nukkuessa. Tällä hetkellä en todellakaan kaipaa sairaanhoitajaksi. Tulevastahan ei tiedä. Sitten voisin harkita paluuta, jos mennään vanhaan malliin, että potilaille todellakin on aikaa ja saa ilman painostusta tehdä työtä ainoalla oikealla tavalla eli sydämellä. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Poissaoleva Posted March 9, 2019 Share Posted March 9, 2019 Oon ollu osasto-ja hoitotyöstä joitain vuosia pois, en vaan yksinkertasesti enään jaksanu sitä jatkuvaa painetta työn huonosti tekemisestä kun aikaa ei kertakaikkiaan ollut. Eikä sitä ole sen enempää tänäkään päivänä, vähemmän jos rehellisiä ollaan. En ole palaamassa takaisin, en todellakaan. Oman osani yritin antaa ja annoinkin ja kiitosta joskus harvoin sain, mitta on täynnä ja täytenä pysyy. Nyt oon sinut itteni ja oman työskentelyn kans aivan toisissa ympyröissä, enkä kanna töitä ja työmurheita 24 h niskoilla. Tänä päivänä työt jää automaattisesti työpaikalle, oli huojentavaa huomata tämäki muutos itessä yhenäkkiä. Alan vaihtoa miettiville: ottakaa ja tehkää rohkeasti päätöksiä, muut ei teidän puolesta sitä tee, eikä elämäntilannettanne helpota. Sinä itse olet se jonka täytyy olla elämäsi ensimmäinen asia, ei työ, ei stressi. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Create an account or sign in to comment
You need to be a member in order to leave a comment
Create an account
Sign up for a new account in our community. It's easy!
Register a new accountSign in
Already have an account? Sign in here.
Sign In Now