Jump to content
Sign in to follow this  
Guest Entinen sh

Hei hei hoitotyö

Recommended Posts

Guest Entinen sh

Asia askarrutti mieltä jo pitkään, lähtö alalta. Huomasin jo uran alkuvaiheessa, että kuormituin työssä liian paljon. Ajattelin, että se helpottaa ajan myötä. Nautin työstäni ja koin olevani oikealla alalla.

Mutta vaikka aika kului, en pystynyt jättämään työasioita töihin, vaan vatvoin niitä kotona, yön pimeinä tunteina. Näin painajaisia töistä. Heräsin keskellä yötä paniikissa, että unohdin tehdä jotain. Syyllistin itseäni, kun en ehtinyt tehdä työtä niin hyvin kuin olisin halunnut. Väsyin tietysti. Koin valtavaa riittämättömyyden tunnetta ja pelkäsin, että teen kiireen keskellä virheitä. Kertasin kotona työpäivänkulkua mielessäni, että jäikö jotain sittenkin tekemättä. Vuorotyö toki jo itsessään kuormitti, mutta työpaikan vaihtaminen päivätyöhön siirtyminen ei helpottanut ahdistusta. Aloin vetäytyä työyhteisössä. Minua ei enää kiinnostanut kuunnella työkavereiden juttuja, mieluummin menin yksin syömään, siis jos ylipäätään ehdin syödä. Keskitin kaikki voimavarani työn tekemiseen. Yritin väkisin ylläpitää kulissia, että kaikki on hyvin. Romahtelin kesken työpäivän ja itkin vessassa. Kuivasin kyyneleet ja pyyhin valuneet ripsivärit poskiltani. Ja jatkoin töitä. 

Lopulta vaihdoin alaa pitkän harkinnan jälkeen. Ja vihdoin pystyn hengittämään. Kun suljen työpaikan oven, en ajattele työasioita kuin vasta sitten, kun sen oven seuraavan kerran avaan. En itke öisin, etten taaskaan pystynyt parempaan. 

Nyt kun luen uutisointia hoitoalalta, ymmärrän, että syyllistin itseäni turhaan.  Hoitajilta vaaditaan liikaa. Omien töiden (mikä sisältää paljon muutakin kuin hoitotyötä) lisäksi täytyy perehdyttää uusia työntekijöitä, joita tulee ovista ja ikkunoista, kun vanhat lähtevät. Perehdytyksen aikana perehdytettävät lasketaan vahvuuteen, koska äkillinen sairausloma. Päivittäin on joku sairauslomalla, eikä sijaisia saada läheskään kaikkia sairauslomia paikkaamaan. Opiskelijoita käytetään surutta työvoimana.

Tiedostan, että paremmilla stressinhallintataidoilla olisin ehkä pystynyt jatkamaan hoitotyötä. Mutta en kestänyt sitä valtavaa vastuunkantamisen tunnetta ja päivittäistä eettisen riman alittamista, koska oli pakko priorisoida. Joka päivän jokainen hetki.

En usko, että palaan takaisin. Sain työstä paljon, vaikka ehkä se valitettavasti ottikin enemmän kuin antoi. 

Tsemppiä kaikille ihanille hoitajille ja laitosapulaisille. May the force be with you.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Tuleva Ex Lh

En tule minäkään palaamaan takaisin kun alalta lähden. Lähtölaskenta on mielessäni alkanut, enkä ole muille kuin miehelleni asiasta kertonut. Elämäntilanteemme takia olen vielä hetken alalla, edes työpaikkaa en aio vaihtaa. Itselläni se stoppi tuli kun huomasin vanhuspuolella ensin sairaanhoitajien 'kadonneen' pelkkään arkityöhön, seuraavaksi osan lähihoitajista 'vaihtuneen' hoiva-avustajiin. Vapaalla ei enää palaudu työstä, ja kun töihin menee laskee päiviä taas seuraviin vapaisiin.Nyt se stoppi tuli. En vaan jaksa enää vastuuta kantaa yhä huonompikuntosista vanhuksista. Anteeksi vaan kaikille hoiva-avustajille, mutta se vastuun määrä on kasvanut vaan liian isoksi. Kun vuorossa on vain 2 hoitajaa, molempien pitäisi olla vähintään lähihoitajia, edes opiskelijoita ei saisi laskea miehitykseen. Uskokaa tai älkää, tuntuu hyvältä kirjoittaa tämä asia 'paperille'. Tämä työ tänä päivänä ei ole reilua kellekään.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Ex. Lh, nyt luokanopettaj

Vaihtakaa, vaihtakaa! Itse tein päätökaen 10 vuotta sitten, ja nykyään olen luokanopettaja. Työ edelleen haastavaa, mutta en pala fyysisesti tai henkisesti loppuun jo keskiviikkona.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Mmm

Kyllä alanvaihto on suunnitteilla. Ei löydy edes sanoja sille, millaiseksi hoitotyö on muuttunut viimeisen 10v aikana. Koko hommassa ei ole mitään järkeä jos ei voi olla läsnä hänelle joka on tullut hakemaan apua. Kiire on muuttanut aivoni täysin avuttomiksi, huonomuistiseksi sekä mielikuvituksettomiksi. Olen myös menettänyt kyvyn organisoida asioita. Mieleni suunnittelee työtä liukuhihnamaisesti. Luovuus on kadonnut täysin. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Hei

Olin 20vuotta hoitoalalla. Vuosi sitten jätin alan. Voi mikä henkinen helpotus,nyt  olen rakennus alalla. Työntekijöiden arvostus parempi, ei vuorotyötä ja mikä parasta meillä on oikesti kahvi tauko klo930 , lounastauko klo 11 ja kahvit klo1330. Työpäivän jälkeen jaksaa käydä  reenaamassa iltaisin ja naureskella kotonakin. Vaihtamalla paranee :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Tuleva ex

Jeps. Täällä myös alanvaihto edessä. Ei vaan pysty. Kovasti on haut päällä kouluihin. Syksyllä on pois päästävä. Jos ei opiskelemaan pääse niin vaikka mielummin kaupan kassalle, kun hoitoalalle. Kaikki voimat on loppu niin henkisesti kuin fyysisesti.

En voisi enempää arvostaa hoitajia, jotka jaksavat työtä tehdä vuodesta toiseen jaksaen hymyillä ja olla ystävällinen asiakkaille, kiireestä ja paineesta huolimatta. Olette keskivertoa vahvempia ihmisiä. Arvostan! 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Hiiohoi

Suosittelen lämpimästi alan vaihtoa, jos vähänkin siihen on mahdollisuus. Itse alaa vaihtaneena olen nyt valtavan helpottunut. Löysin uudelleen työn ilon. Nukun paremmin (jopa vapaiden päättyessä), jaksan kotona paremmin ja harrastamiseenkin löytyy voimia. Työn pitäisi olla vain osa elämää, eikä viedä kaikkia voimia ja ajatuksia.

Toisaalta harmittaa, että hoitotyö on niin aliarvostettua. Siihen ei anneta resursseja riittävästi. Kohta voi tekijät loppua.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest lähäri

Itsekin olen miettinyt jo jonkin aikaa alanvaihtoa.. Itsellä ei yksinkertaisesti enää riitä motivaatio tekemään tätä työtä näin huonolla palkalla. Miksi minä vastaan ihmisten perustarpeista, lääkehoidosta ja hengissä pysymisestä samalla palkalla mitä kaupan kassalla saa? 

Tykkään työstäni, mutta en halua elää koko ikääni kädestä suuhun. 

Lisäksi, omaa jaksamista ei ainakaan paranna järkyttävän huonosti tehtävä työvuorosuunnittelu. Toiveet toteutuu harvoin ja listat on usein aivan kamalia. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest ex lähihoitaja

 

Hain nelisen v sitten opintovapaata kotihoidon työstö(lh) ja kouluttauduin kokiksi.Päivääkään en ole katunut päätöstäni!Tein kh.n alaisuudessa töitä viimeiset ajat erittäin sairaan lapsen hoitoringissä,1/2v jälkeen esimieheni kanssa juttelin,että haluan pois,koska työ oli pelkkää pätkäaamua ja öitä,vieraannuin muusta työyhteisöstä selvästi,en pysynyt enää mukana,kun piti mennä ns normaaliin kh työhön...alkoi univaikeudet,en saanut syötyä,vatsa reistasi koko ajan. Esimieheni sanoi;ei mulla nyt ole siihen ketään muuta laittaa.Päätin että haen sairaslomaa ja elämä alkoi asettua pitkän saikun jälkeen,että tein tuon päätökseni.Nyt teen kokin hommia iloisin mielin,ja valmistan myös ystävieni isovanhemmile ruokia,mitä he haluavat,"laitosruoka" kun ei monelle maistu 🙂19v jaksoin ja sitten yhtymä irtisanoi opintovapaan jälkeen minut oikean käteni vapinan  takia(tässä oli paljon epäkohtia mun irtisanomisessani) mutta sain 1/2v palkan,kun olin ns sairas....

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Ihan mitä tahansa muuta

Koko ajan opiskelu käynnissä ja todellakin mielummin kaupan kassalle kuin uupua ja olla rättinä byrokratian ja hierarkisuuden ihmemaassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest 10v hoitoalalla

valmistuin 2009 ja ensin koin että ala antaa paljon.Sitten alkoi väsyminen. Työhon tuli mukaan kaikki pyykit siis lakanat,pyyhkeet,poikkarit.ja asukaspyykit lisäksi,työtunteja vähennettiin hurjasti pikkuhiljaa.Hain kuntoutukseen ja sieltä sain tukea että jäin sairaslomalle. Osasairaslomalla 120pv ja sairaslomalla taas ennen kun tuli päätös osatyökyvyttömyys rahalle.Hetken jaksoin mutta nyt taas sairaslomalla. Tuntuu että en vaan jaksa.Sijaisia on jos jonkin näköstä ja vakituisia lähtenyt pois. Tänä vuonna täytän 61v.Pomo soitteli jatkuvasti ihme vuoron vaihtoihin mikä sekin rasitti.En tiedä jatkoa,yritänko vielä vai jatkanko saikella. -Ansku

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Rikas köyhä

Jep. Lähihoitajan työ ei ole enää sitä mitä 10-15v.sitten. Itse opiskelen hyvinvointialalle ja oma toiminimikin on jo😁 pian, oi pian sanon itseni irti ja olen köyhempi rahallisesti mutta ONNELLISEMPI ja RIKKAAMPI ihmisenä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest TulevaSh

Minä en ole edes vielä valmis sh, syksyllä tarkoitus valmistua, mutta olen nyt kevään tehnyt sh:n sijaisuutta vuodeosastolla, ja olen huomannut itseni miettivän alanvaihtoa. Mikä on pettymys itselleni koska sh ammatti on monen vuoden haaveeni. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest herkkähipiäinen

Samoin.

  Kesän olen alustavasti sopinut ja syksyllä on toiset kuviot elämässä.

Tyytyväinen päätökseen, lopettaa hoitotyö.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Kutsumusammatissa

Alanvaihto on minullakin aika ajoin mielessä pyörähtänyt...mutta rakastan työtäni enkä tiedä "osaisinko" edes tehdä mitään muuta! 

Itselläni tällä hetkellä työpaikka, jossa koen että työtäni arvostetaan ja henkilömitoitukset on kunnossa. Mutta kyllähän työ hoitoalan palkkaus on työn vaativuuteen nähden huono,etenkin yksityisellä sektorilla. 

Kauhulla luen kuinka moni alalta aikoo pois... käy sääliksi asiakkaita, kuka heitä hoitaa kun ammattitaitoiset hoitajat "katoaa" ja tilalle tulee pikakoulutettuja, vaihtuvia hoiva-avustajia. Mitä jos asiakas onkin joku läheiseni...tai sinä tai minä? 

Jaksamista rakkaat, tärkeät kollegat :) -MerZi-

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest AuroraRa

Itsekin olen suunnitellut vaihtavan alaa, mutta en ole keksinyt mikä olisi hyvä. Olisi kiva jos tätäkin lähes kymmenen vuoden työuraa hoitajana voisi käyttää tuossa hyväksi. Mihin alalle olette vaihtaneet? 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Sh20

Minä jatkan vielä mutta toisessa maassa eri ehdoin ja järkevin korvauksin. Suomen touhu on mennyt ihan hulluksi. Arvostus 0 ja palkka mitätön. Pian 20 vuotta kokemusta mutta kädestä suuhun eletään. Ei ole ihmisarvoista kun raataa saa kuin orja.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Rhlh

Itse vaihdoin lähihoitajasta röntgenhoitajaksi ja huomasin juuri tuon saman "uuden elämän" alkaneen, kuten moni sanoo aikaisemmissa kommenteissa. Lyhyitä potilaskontakteja, oikeasti se työpari aina saatavissa auttamaan nostoissa jos niitä tulee, työjuttuja ei mieti kotona koska potilaita tulee päivän aikana niin monta että harvemmin kokee tarvetta vatvoa yksittäisen henkilön asioita mielessä😄 Kivoja, helppokäyttöisiä ja uudenaikaisia kuvauslaitteita käytössä, joiden käytöstä tulee ihan ylpeäksi, samalla tiedostaen että ne tulevat kehittymään jatkuvasti pakottaen hyvällä tavalla hoitajankin olemaan koko ajan tekniikan aallonharjalla. Kuitenkin keskiössä on aina se potilas. Ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa ikinä siitä ettei ehdi antaa aikaa ja jutella ja miellyttää omaisia puhelimessa. Samalla koen että pystyn tarjoamaan oman osuuteni diagnostiikan ketjussa pääsääntöisesti aina parhaalla mahdollisella tavalla😊

Eli välillä hoitoalan vaihtaminen kokonaan eri alaan on varmasti paikallaan. Jos kuitenkin kokee, että ne potilaat ovat se juttu mitä tulisi ikävä, ilman tunnontuskia vajavaisesta ajasta hoitotoimenpiteitä tai hygienianhoitoa varten, en voi kuin suositella omaa alaani👍 Toki tästäkin löytyy monia mielipiteitä kuten kaikista ammateista, mutta tässä omani.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest En voi enää jäädä

Mietin alanvaihtoa päivittäin. Olen hakenut myös virkavapaata keväälle, jotta saisin luettua pääsykokeisiin. Tästä on nyt pois päästävä. 9 vuotta vaativassa erikoissairaanhoidossa onnettomalla palkalla, 3-vuorotyöllä, ja jumalattomalla työtahdilla on saatu hoitajat palamaan niin loppuun. Osalla kuukausien saikkuja, osa vaihtanut työyksikköä ja osa vaihtanut alaa.

Lisäksi, jatkuvat leikkaukset, säästöt, työnajanmuutokset yms. ovat olleet aina suoraan verrannollisia tilinauhani. Valmistuimme mieheni kanssa yhtäaikaa, hän rakennusalalle ja minä sairaanhoitajaksi. Tässä ajassa minun palkkani on noussut 1,3 % (ensimmäinen ikälisä), kun hän on tuplannut ensimmäisen tes-mukaisen palkkansa. How fair is that? Tehy ei ole saanut tänä aikana minkäänlaista muutosta palkkoihin.. omituista. 

Monet perheelliset silti jäävät, koska parempi 1500€/kk säännöllisesti, kuin se, että toinen jäisi muutamaksi vuodeksi pois työelämästä ja elettäisiin tuilla ja pahimmillaan erillä paikkakunnalla. 

Jos palkkoja korotettaisiin työn vaativuuden mukaiselle tasolle ja työmäärää inhimillistettäisiin edes murto-osalla, harkitsisin jääväni. 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Intil
33 minuuttia sitten, Vieras: TulevaSh kirjoitti:

Minä en ole edes vielä valmis sh, syksyllä tarkoitus valmistua, mutta olen nyt kevään tehnyt sh:n sijaisuutta vuodeosastolla, ja olen huomannut itseni miettivän alanvaihtoa. Mikä on pettymys itselleni koska sh ammatti on monen vuoden haaveeni. :(

Voi älä alaa vaihda, jos sh on pitkäaikainen haaveesi! :) Katso muita työpaikkoja, kesätyöpaikat ainakin keino päästä muihin hommiin. Itse olen nykyään kirurgisella viikko-osastolla sh:na ja vaikka kiire sinnekin iskee välilä, niin kyllä on hyvä olla. Ei sielläkään kaikki täydellisesti ole, mutta toistaiseksi olen viihtynyt erittäin hyvin. Keikkaa voi tehdä päälle kun jaksaa/haluaa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Vieras

Haluaisin vaihtaa. Opiskelin lähihoitajaksi heti peruskoulun jälkeen ja valmistuin kolme vuotta sitten. Lähihoitajan töitä olen tehnyt kaksi vuotta opiskeluiden ohessa ja valmistumisen jälkeen vakituisena, nyt olen jo loppu. 

 

Olen tehnyt pelkkää päivätyötä, vuorotyötä, pelkkää yövuoroa ja silti ajattelen alan vaihtamista päivittäin. Vapaapäivinä nään painajaisia töistä ja pidempien vapaiden jälkeen töihin paluu ahdistaa. 

 

Olen vasta 23-vuotias, mutta silti koen lähtemisen todella vaikeaksi koska en omista kokemusta miltään muulta alalta. Vaatekaupassa työskentely kiinnostaisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Riitti, kiitos

Alanvaihto itselläkin mielessä. Hiukan alle 10 vuotta hoitotyötä takana. Toisaalta tykkään työstäni, mutta vastuu ja kiire alkaa riittää. Myös arvostuksen puute esimiesten taholta alkaa riittää. Kai sitä vähemmällä stressillä elantonsa voi hankkia.
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, tänä vuonna suljen työpaikan oven viimeistä kertaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Loppunut

Olen jonkun aikaa miettiny alan vaihtoa, en vain keksi mitä haluaisin tehdä. Pidän työstäni, mutta stressi valtaa mielen, yöllä herään miettimään työasioita. Mietin, auttaako työpisteen vaihto akuutista työstä esimerkiksi psykiatrian puolelle (esim. Psyk sh) , vai onko vaihdettava kokonaan alaa. Onko kenelläkään kokemusta? 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Carita

Itse alalla 20 vuotta. Tuli työuupumus enkä enää työkokeilujenkaan kautta pystynyt tekemään sitä työtä, mitä halusin ja mitä tein sydämellä. 

Nyt olen suorittanut myynnin ammattitutkinnon ja ollut töissä kaupassa. Paljon parempi olo ja jaksan elää elämääni. Suosittelen alanvaihtoa kaikille, jotka sitä miettivät. Ei tuu työasiat kotiin eikä mee yöunet vatvoessa potilaiden asioita. Ja todellakin tuli elämä takaisin. Ei mee vapaapäivät nukkuessa.

Tällä hetkellä en todellakaan kaipaa sairaanhoitajaksi. Tulevastahan ei tiedä. Sitten voisin harkita paluuta, jos mennään vanhaan malliin, että potilaille todellakin on aikaa ja saa ilman painostusta tehdä työtä ainoalla oikealla tavalla eli sydämellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Poissaoleva

Oon ollu osasto-ja hoitotyöstä joitain vuosia pois, en vaan yksinkertasesti enään jaksanu sitä jatkuvaa painetta työn huonosti tekemisestä kun aikaa ei kertakaikkiaan ollut. Eikä sitä ole sen enempää tänäkään päivänä, vähemmän jos rehellisiä ollaan. En ole palaamassa takaisin, en todellakaan. Oman osani yritin antaa ja annoinkin ja kiitosta joskus harvoin sain, mitta on täynnä ja täytenä pysyy. Nyt oon sinut itteni ja oman työskentelyn kans aivan toisissa ympyröissä, enkä kanna töitä ja työmurheita 24 h niskoilla. Tänä päivänä työt jää automaattisesti työpaikalle, oli huojentavaa huomata tämäki muutos itessä yhenäkkiä.
Alan vaihtoa miettiville: ottakaa ja tehkää rohkeasti päätöksiä, muut ei teidän puolesta sitä tee, eikä elämäntilannettanne helpota. Sinä itse olet se jonka täytyy olla elämäsi ensimmäinen asia, ei työ, ei stressi.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest
Reply to this topic...

×   Pasted as rich text.   Restore formatting

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

×
×
  • Create New...