Lasten paino-ongelmat.

[Sari-Helena]

Tuskinpa suloisesta Suomenmaastamme löytyy ihan tällaisia tapauksia kuin jenkkilässä:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200706156241270_uu.shtml

Näkyyhän se lasten pulskistuminen jo katukuvassa täälläkin, verrattuna omaan lapsuuteen 70-ja 80-luvuilla. Silloin harva lapsi oli lihava. Kun katsoo omaa luokkakuvaa ala-asteelta, siinä on kaksi muita pyöreämpää oppilasta. Nyt kun katson omien lasteni luokkakuvia niin ainakin 1/3 on ylipainoisia, tytöistä jopa puolet.

Miten te, jotka työssänne kohtaatte paljon lapsia, koette tämän ongelman? Kuinka lihava lapsen täytyy olla, että hänet pitäisi saada pudottamaan painoaan? Usein tietysti pituuskasvu korjaa tilannetta, mutta ei sekään varmaan aina riitä, jos painoa on todella paljon.

[Chine]

Ellei lapsi ole vaarallisen obeesi niin varsinaista laihdutusta ei ainakaan minun mielestäni ole moraalisesti oikein aloittaa. Paino-ongelmat ovat vaikea asia lapsille jo muutenkin.Vanhempien ohjaaminen terveellisempään ravitsemukseen on mielestäni avain lasten paino-ongelmien kuriinsaamiseksi.

[Lottastiina]

Ellei lapsi ole vaarallisen obeesi niin varsinaista laihdutusta ei ainakaan minun mielestäni ole moraalisesti oikein aloittaa. Paino-ongelmat ovat vaikea asia lapsille jo muutenkin.Vanhempien ohjaaminen terveellisempään ravitsemukseen on mielestäni avain lasten paino-ongelmien kuriinsaamiseksi.

Olen samaa mieltä. Lisäksi olisi tärkeää ohjata lapsia hyväksymään omaa ja toisten erilaisuutta: olkoon se sitten ulkonäköön, kansallisuuteen tai esim uskontoon liittyvää. Jokaisen lapsen tulisi saada tuntea itsensä arvokkaaksi, tärkeäksi ja hyväksytyksi omana itsenään, juuri sellaisena kuin hän on. Lapsen ylipainoon on suhtauduttava asiallisen hienotunteisesti.

Erittäin hyvin kirjoitettu. Olen ollut tekemisissä syömishäiriöisten lasten, nuorten ja aikuisten kanssa ja erittäin monissa syömishäiriöissä yhtenä tekijänä on joko vanhempien hoikkuuden ihannointi ja jatkuva laihduttamisesta puhuminen tai lapsen painon kommentoiminen ja lihomisesta varoittelu, jälkimmäiseen sortuvat  valitettavasti myös terveydenhuollon ammattilaiset lapsen kasvukäyriä seuratessaan.

Perheen ruokavalion tulisi olla terveellinen, mutta mieluummin terveellisyyden itsensä kuin pelkän painonhallinnan takia. Tervellisistä elämäntavoista  ei kannattaisi lapsen kuullen koskaan tehdä suurta numeroa vaan pitää sitä luonnollisena ja itsestään selvänä asiana. Omasta tai lapsen painosta ei tulisi puhua ääneen, koska kyseessä on hyvin herkkä ja henkilökohtainen asia. Jokaisella lapsella on sitä paitsi oikeus tuntea itsensä ihanaksi juuri sellaisena kuin on.

Joskus muuten hieman pulskemmilla lapsilla on paljon terveellisempi ruokavalio kuin laihoilla: pulskemmille saattaa maittaa ihan tavallinen perusruoka kun taas laihat saattavat olla pelkällä makaronilla ja ketsupilla eläviä nirsoilijoita. Tässä tapauksessa jälkimmäiset lapset voivatkin olla ne, jotka ovat enemmän ruokavalion muutoksen tarpeessa kuin ensimmäiset - näitäkin tapauksia on nähty.

[ST72]

Erittäin hyvin kirjoitettu. Olen ollut tekemisissä syömishäiriöisten lasten, nuorten ja aikuisten kanssa ja erittäin monissa syömishäiriöissä yhtenä tekijänä on joko vanhempien hoikkuuden ihannointi ja jatkuva laihduttamisesta puhuminen tai lapsen painon kommentoiminen ja lihomisesta varoittelu, jälkimmäiseen sortuvat  valitettavasti myös terveydenhuollon ammattilaiset lapsen kasvukäyriä seuratessaan.

Meillä on nimenomaan kokemusta tästä terveydenhuollon puolen seurannasta. Meillä poika painoi syntyessään liki viisi kiloa ja pituuttakin mahtavat 55 senttiä. Kaksivuotiaaksi asti oltiin erilaisissa seurannoissa Lastenklinikalla sekä neuvolassa, koska poika suurikokoinen.

Olihan tuo, en kiellä.  >:D

Seuranta Lastenklinikalla loppui siihen, kun eräs vanhempi herralääkäri totesi ääneen, että hänen mielestään sairaala on tarkoitettu sairaille lapsille eikä tässä pojassa ole mitään vikaa. Normaali neuvolaseuranta tietenkin jatkuu yhä ja joka kerta, kun sinne pojan (nyt 5v) kanssa mennään niin saan kuulla nuhteita siitä, että paino on noussut liikaa.. esim. vuosikontrollissa terveydenhoitaja huomautti jo painosta, kun sitä oli tullut kilo (vuoden aikana) lisää! Ei varmaankaan huomannut, että pituuttakin oli tullut muutama sentti..

Joskus muuten hieman pulskemmilla lapsilla on paljon terveellisempi ruokavalio kuin laihoilla: pulskemmille saattaa maittaa ihan tavallinen perusruoka kun taas laihat saattavat olla pelkällä makaronilla ja ketsupilla eläviä nirsoilijoita. Tässä tapauksessa jälkimmäiset lapset voivatkin olla ne, jotka ovat enemmän ruokavalion muutoksen tarpeessa kuin ensimmäiset - näitäkin tapauksia on nähty.

Olen huomannut saman asian. Tuttavaperheessä kävi juuri näin. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että tässä asiassa vanhemmilla suuri mahdollisuus vaikuttaa. Monessa yhteydessä on keskusteltu siitä, miten ruokakulttuuri periytyy ja onhan se toki faktaa, että jos perheessä vanhemmat syövät yksipuolisesti niin usein myös se tapa siirtynee lapselle. Itse olen oppinut vasta vanhemmiten syömään erilaisia kasviksia, juureksia tms. Ja suuri kiitos siitä kuulunee miehelleni, joka tekee ruokaa myös ammatikseen. Ilman häntä söisin varmasti itsekin melko yksipuolisesti niinkuin silloin joskus.. :D

[pirita]

Meillä ei kyllä ole esimerkki vaikuttanut yhtään nuorimman kohdalla! Ei syö mitään, mistä saattaisi saada C-vitamiinia vaikka isommat sisarukset ja vanhemmat syövät joka ruoalla kasviksia. Jälkkärinä ja välipaloina meillä on marjoja ja hedelmiä mutta ei vaan viisivuotias syö. Maistaa täytyy ja sitten lapsi yökkii ja saattaa oksentaa jos erehtyy nielemään. Vauvanakin oksensi kaikki hedelmäsoseet. Jepu jee. Onneksi pystyy juomaan C-vitamiinipitoista mehua niin ei kuole keripukkiin. Tästä lapsesta ei ainakaan vegaania tule...

[Kerde]

Mun lapset on kaikki hoikkia, ehkä turhankin. Keskimmäisellä on sellaista ihan pienen pientä "vauvapyöreyttä" vaikka on jo 4v. Pituutta 100cm ja painaa 14kg ja viime nla käynnillä terkkari sanoi, että mun pitäisi hivenen katsoa sen ruokavaliota ja houkutella lapsi liikkumaan enemmän.  Tyttö on muutenkin tosi herkässä vaiheessa ulkonäkönsä suhteen...

Pirita: Eikö siis syö edes perunaa?

Joskus nirsoilun taakse piiloutuu ihan allergia tms. Esikoinen ei juo maitoa allergioidensa seurauksena (ei enää allergiaa, mut muistikuva...) ja keskimmäinen ei syö mitään ylimääräistä. (Kastikkeet, smetana, hillo, kermavaahto, sokeri, ketsuppi yäk yäk.) Uskon vakaasti sen olevan vain kausi ja kouluikään mennessä oppii syömään monipuolisemmin. (Pääasia, että liha, peruna ja kasvikset uppoaa.  :D )

[puh]

Nämä painoasiat ovat aina vaikeita. Meillä se on nyt noussut pinnalle 8-vuotiaan tyttäreni kohdalla.

Tyttö on luonnostaan siro ja hoikka "hernekeppi", terveen näköinen ja sopusuhtainen. Ihan niin kuin minäkin lapsena (en enää  :D). Tyttö syö hyvin ja monipuolisesti. Nyt eräänä päivänä ihmettelin kun tyttö yrittää vedellä leivän päälle paksua kerrosta margariinia ja ilmoittaa, että hänen täytyy lihoa. Eräs luokkakaverinsa, jonka kansaa muutenkin viettää jonkin verran aikaa, oli kuulemma sanonut tyttöä alipainoiseksi ja kehottanut keräämään painoa, niin olisi nätimpi. Nyt sitten tässä yritetään tytölle vakuutella, että hän on ihan hyvä sellaisena kuin on. Ja muistuteltu siitä, että ihmiset ovat erilaisia ihan luonnostaankin.

Nytkin iltapäiväkerhosta tullessaan tyttö rutisi jotakin littanasta vatsastaan... Pitänee soitella tuon kaverin äidille ja jutella asiasta. Vähän menee överiksi jos 8-vuotiaat jo tällaisia asioita miettivät. Tylsää.

[Miru25]

Mun lapset on kaikki hoikkia, ehkä turhankin. Keskimmäisellä on sellaista ihan pienen pientä "vauvapyöreyttä" vaikka on jo 4v. Pituutta 100cm ja painaa 14kg ja viime nla käynnillä terkkari sanoi, että mun pitäisi hivenen katsoa sen ruokavaliota ja houkutella lapsi liikkumaan enemmän.  Tyttö on muutenkin tosi herkässä vaiheessa ulkonäkönsä suhteen...

Meillä nuorempi poika kohta 5v. Pituutta reilu 110cm ja painoa 22-24kg... :D Vanhempi onki sitte salskea, hoikka nuorimies; pituutta 120cm ja painoa 23kg. Nuorempi on harteikas, kaappimainen äijä. En vielä ole huolissaan kummastakaan, molemmat syövät normia kotiruokaa. Nuorempi liikkuu enemmän kuin vanhempi. Kai nuo vielä syövät vain sen verran ku tarvitsevat

[Vieras: Nightmare74]

Lasten paino-ongelmat eivät AINA ole perheen ruokavaliosta kiinni. Meillä kaikki lapset (ikähaarukka 3-15) syövät täysin samaa ruokaa, esikoinen hoikka kuin mikä, 11 vuotias ylipainoinen, 5 ja 3 vuotiaat normaalipainon alarajoilla. Syytä 11 vuotiaan ylipainoon ei ole löytynyt, seuraavaksi edessä lääkärissä käynti ja todennäköisesti jonkin asteiset tutkimukset. Tämän meidän neidin kohdalla paino alkoi nousta esikouluiässä, siihen saakka normaalipainon alarajoilla, jossain vaiheessa jopa alipainoinen.

[Kerde]

Espoossa alkaa joku kokeilu (vai jokohan se alkoi) että kaikki neuvolakäyrillä poikkeavasti merkityt paino-pituus-ongelmaiset hälyyttää automaattisesti Jorvin erikoislääkärille ja se sitten tarkastaa kaikki poikkevat ja päättää ketkä kutsutaan lisätutkimuksiin. Kun en neuvolassa työskentele, niin en paremmin tiedä, mutta olettaisin, että terkkareiden työnkuva vähän helpottuu tällä.

Mut hirveesti en odottais tältä uudeltakaan systeemiltä... ;) Nimim. 5kk vauva SD -3.8 "seuraillaan". No, oishan sitä neuvolassakin voitu seurailla...

[Sistah]

Luen juuri aivan mainiota kirjaa tästä aiheesta.

Annika Jansson ja Pernilla Danielsson: Painonsa arvoiset. Lsten ylipainosta vanhemmille ja ammattilaisille. Edita 2005.

Kirjoittajat ovat ruotsalainen lastenlääkäri ja -sairaanhoitaja, jotka ovat tehneet paljon työtä lasten ylipainon kanssa ja kertovat näkemhyksistään ja kokemuksistaan käytännönläheiselllä ja minusta jotenkin vinkeän tasapainoisella, mutta kuitenkin tiukan ammatillisella otteella.

Kirjassa käsitellään ylipainon erilaisia syitä, mutta jos kyse on energiaylijäämästä niin hoitoja on vain yksi: kulutus nautintaa suuremmaksi. Kirjoittajat ymmärtävät syvälliseti, miten vaikea asia lasten syömisen säätely voi olla. Heillä on lapsia itseään arvostava ja heidät mukaan hoitoon ottava asenne. Tykkään.

Uskoisin, että tämä on erityisen hyödyllinen kirja ylipainoisten lasten vanhemmille, ja kouluterveydenhoitajille, jos aihe ei ole jo ennalta aivan tuttu ja kaluttu.

[Annastiina]

Nelosella tulee just Dr. Philin jakso jossa käsitellään lasten ylipaino-ongelmaa usassa... Järkyttävää alle kouluikänen painaa saman verran kun normaalipainoinen aikuinen  :D

[jnnu]

Ei nyt tähän ketjuun tämä aihe taida oikein kuulua, mutta mieleeni tuli omakohtainen kokemus vuosien varrelta:

Olin ala-asteella, varmaankin kolmannella luokalla. Olin pyöreähkö, en kuitenkaan suoranaisesti ylipainoinen. Menin terveydenhoitajan vastaanotolle, joka sanoi painoa kertyneen vähän enemmän kuin olisi suotavaa pituuteen nähden. Menin kotiiin ja äiti ilmoitti suureen ääneen, että nyt olet laihdutuskuurilla, terveydenhoitaja on soittanut kotiin. Tämän jälkeen vuoden verran kotona en saanut syödä mitään herkkuja, kylässäkin kun ruokaa tarjottiin, ilmoitti äiti aina kaikille suureen ääneen että "meidän tyttö ei nyt ota mitään, kun on laihdutuskuurilla". Jälkeenpäin kun mietin noita aikoja, huomaan että olin todella ahdistunut ja peloissani koko painoasiasta. Muistan lukeneeni ruokien kyljistä, että voinkohan nyt syödä tätä vai en. Lisäsin liikuntaa, vaikka liikuin aiemminkin vähintään kohtuullisesti. En tosiaan ollut mikään ylipainoinen, mutta pyöreähkö kyllä olin.

Seuraavana vuonna terveydenhoitaja vaihtui ja jännitin terveystarkastusta monta viikkoa etukäteen. Hän punnitsi ja mittasi ja yllätyin kovasti, kun hän sanoi että "oikein hyvät lukemat, muistahan kuitenkin syödä kunnolla." Olin ihmeissäni, ja kerroin edellisvuoden tapauksesta. Th oli aivan ihmeissään edeltäjänsä toiminnasta ja pahoitteli minulle koitunutta mielipahaa.

Toisaalta olen tätä jälkeenpäin monesti pohtinut. Yhä edelleen minulla lienee on jonkun laatuinen "trauma" tästä terveydenhoitajan määräämästä laihdutuskuurista ja pelkään lihomista yhä edelleen. Vaikka tarkalleen tiedän painoindeksini ja ihannepainoni, jännitän tilanteita joissa joudun paljastamaan painoni muille, koska pelkään samanlaista reaktiota jonka lapsena kohtasin.

Olenkin kovasti ihmetellyt nykyaikaa, jossa lasten ylipainoon ei puututa (tai sitten olen täysin väärässä). Toki paikkakuntaerojakin on. Osan tuttavieni lapsista ovat hyvinkin YLIPAINOISIA (huom. eivät pyöreitä, vaan todella ylipainoisia!!) mutta heille ei ole asiasta koskaan edes mainittu. Onko aika todella muuttunut, vai ovatko erot asuinseudusta kiinni?

[Julma]

Mä itse epäilisin ihan th:iden henkilökohtaisia eroja siinä miten asiat ilmoitetaan ja mitä pidetään huolestuttavana.

Terveydenhoitajilla on asiaan kaksi näkökulmaa, nuoren epävarman ihmisalun suhtautuminen asiaan (syömishäiriöt, itsetunnon kolaukset, minä-kuvan vääristyminen jne.) ja sitten sen itse ongelman, eli ylipainon hallinta ja tärkeys siinä että lapsi itsekin tiedostaisi ongelman ja yrittäisi vanhempiensa tukemana työskennellä asian eteen jossain määrin.

Suorasanaisen th:n asiakkaat eivät ehkä kärsi niin paljon ylipainosta, mutta jos asiaa paisutellaan th:n ja vanhempien kesken kauheasti niin ei sekään kai hyvä voi olla.

Lisäksi on varmasti se kolmaskin koulukunta, eli ne ketä ei vaan kiinnosta, toivon mukaan vähemmissä määrin kuitenkin.