Jump to content
MAINOS

Kysymyksiä synnytyksistä ja naistentaudeista.


Mimmu

Recommended Posts

Miksi synnytyksen jälkeen jälkitarkastuksessa (n.5-12 vk synnytyksestä) virtsasta stiksataan sokrut ja proteiinit? Mitä tuolla tiedolla enää tekee siinä vaiheessa, tuskin ainakaan raskausmyrkytys uhkaa enää..?  ;)

Tarkastetaan, että sokeriaineenvaihdunta on palautunut normaaliksi eikä ole tullut diabetestä.

Onko silloinkin tarpeellista kun raskausaikana ei ole ollut mitään ongelmaa sokereiden kanssa?

*utelias*

Hämmästelin tätä samaista asiaa neuvolassa, mutta th ei osannut kertoa miksi sitä vielä synnytyksen jälkeenkin tutkitaan..

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS
  • Vastauksia 206
  • Aloitettu
  • Uusin vastaus

Se kuuluu näihin tutkimus"standardeihin". Samoin kuten mm. paino, RR, Hb, sisätutk., ym.

"If you ain't part of a solution, you are solid or gas."

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Miksi synnytyksen jälkeen jälkitarkastuksessa (n.5-12 vk synnytyksestä) virtsasta stiksataan sokrut ja proteiinit? Mitä tuolla tiedolla enää tekee siinä vaiheessa, tuskin ainakaan raskausmyrkytys uhkaa enää..?  ::)

Sokruista en nyt osaa sanoa, tai tossa aiemmin taisi tulla vastaus siihen.

Proteiineista pissassa kommentoisin sen verran, että jos on vielä plussalla noinkin pitkään synnytyksen jälkeen, voidaan alkaa tutkia, olisiko taustalla esim.munuaisongelmaa. Esim. tokseemikoilla (raskausmyrkytyspotilailla) proteiini voi olla pitkäänkin plussalla synnytyksen jälkeen (eklampsian eli raskausmyrkytyksestä johtuvan kouristamisen vaara on ohi n.viikossa synnytyksen jälkeen), ja sitä seurataan neuvolassa, kunnes se on miinusta. Joskus proteiinit voi olla plussalla tulehduksestakin. Eli lähinnä siksi stiksataan, että jos noin pitkään (jälkitarkastuksessa 5-8vk synnytyksestä) synnytyksen jälkeen on plussalla, niin voidaan ohjata jatkotutkimuksiin. Olikohan tarpeeks selkeä vastaus ;)

Sisäisesti latino

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 1 kuukausi myöhemmin...

Mitä meinaa KP äitiyskortin synnytyksen diagnoosit, toimenpiteet, ohjeet ja lääkitys kohdassa?

Control over everything

I am walking perfection

(Kemopetrol)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mitä meinaa KP äitiyskortin synnytyksen diagnoosit, toimenpiteet ohjeet ja lääkitys kohdassa?

Todennäkösesti just kalvojen puhkaisua, ainakin yleinen lyhenne tuohon tapahtumaan synnytyspuolella tuo on.

Sisäisesti latino

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Student Midwife

Juu, se on satavarmasti Kalvojen Puhkaisu.

Nimim. useamman KP:n neuvolakortteihin tässä viime viikkoina kirjaillut

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Juu, se on satavarmasti Kalvojen Puhkaisu.

Nimim. useamman KP:n neuvolakortteihin tässä viime viikkoina kirjaillut

Ok, kiitos. Ensin ajattelin niiden olevan kätilön nimikirjaimet, koska nekin olivat KP. Mutta sitten katsoin vanhempien lasten äitiyskortteja ja sielläkin oli tuo KP, vaikka kätilöt olivat ihan toisen nimisiä.

Kalvoista puheen ollen, kuinka tyypillistä on, ettei kalvot puhkea kätilön yrityksestä huolimatta?

Control over everything

I am walking perfection

(Kemopetrol)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Student Midwife

Kalvoista puheen ollen, kuinka tyypillistä on, ettei kalvot puhkea kätilön yrityksestä huolimatta?

Aika harvinaista. Kyllä ne puhki saadaan jos on tarvis ;D  Lähinnä tulee mieleen, että jos vauvan pään edessä ei ole kalvorakkoa ja kalvot menevät kuin tuorekelmu pitkin vauvan päänahkaa, niin silloin niiden puhkaiseminen on vaikeaa, koska kukaan ei halua samalla nirhaista vauvan päätä ja varovaisuus voi sitten aiheuttaa sen, että kalvoa ei saa rapsahtamaan rikki. Ns. pinni, jolla mitataan vauvan sydämensykettä suoraan sikiön päänahasta, voidaan laittaa myös kalvojen läpi, jolloin siinä samalla saadaan kalvoihin reikä, mutta nuo harvemmin edes tihkuttavat lapsivettä.

Istukoita tutkiessa olen huomannut, että joskus kalvot ovat niin haperot, että ne hajoavat sormien alla ihan riekaleiksi ja joskus taas saa käyttää ihan kunnolla voimaa, että saa revittyä kalvot niin, että pääsee tutkimaan istukan kunnolla. Lueskelin netistä materiaalia toisessa ketjussa olleen risiiniöljy -keskustelun innoittamana ja luin jostain päin nettiä, pahoittelen epämääräistä viittausta, että risiiniöljyn ottaminen voisi heikentää sikiökalvojen lujuutta eli voisi saada sikiökalvot puhkeamaan liian aikaisin jos risiiniöljyä ruvetaan hörppimään ennenkuin kohdunsuu on kypsä vauvan syntymälle.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Istukoita tutkiessa olen huomannut, että joskus kalvot ovat niin haperot, että ne hajoavat sormien alla ihan riekaleiksi ja joskus taas saa käyttää ihan kunnolla voimaa, että saa revittyä kalvot niin, että pääsee tutkimaan istukan kunnolla. Lueskelin netistä materiaalia toisessa ketjussa olleen risiiniöljy -keskustelun innoittamana ja luin jostain päin nettiä, pahoittelen epämääräistä viittausta, että risiiniöljyn ottaminen voisi heikentää sikiökalvojen lujuutta eli voisi saada sikiökalvot puhkeamaan liian aikaisin jos risiiniöljyä ruvetaan hörppimään ennenkuin kohdunsuu on kypsä vauvan syntymälle.

Tuossa juuri miehelle tänään sanoin, että aika vahvaa kamaa saa noi kalvot olla, ettei repeile, kyllä tää masuasukki taas sellaista menoa on pitänyt täällä mahassa  ;D

Mä oon yhä edelleen tuota risiiniöljyä "vastaan", ja tuo taas vahvistaa mun käsitystäni siitä. Tiiän että olo on tuskainen viime viikkoina, mutta en mä silti menis koittamaan sellaisia keinoja, jotka vois vaarantaa tän pienen elämän. Okei, vähän ehkä ylidramaattisesti sanottu, mutta jos ei ole kuitenkaan varsinaisesti turvalliseksikaan todettu tuo öljy, niin miksi koittaa onneaan?

Sen sijaan olisi mielenkiintoista tietää, onko siinä Synnytyssairaalassa mainitussa nännien stimuloimisessa (esim rintapumppu) mitään perää, että saattaisi käynnistää synnytksen? Kuulostaisi musta paljon "pehmeämmältä" vaihtoehdolta kun toi risiiniöljy..

Toivo on puoli elämää, välinpitämättömyys on puoli kuolemaa.

-Kahlil Gibran

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kysyn nyt synnytyksistä ja naistentaudeista otsikon mukaan. Mitä vaaraa on lyhyestä napanuorasta ja mikä sen normaalipituus on? Mun pojan synnytyksessä se oli n.40cm ja oli kuulemma lyhyt. Joskus mietityttää vieläkin että mitähän se kätilö sillä tarkoitti.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Student Midwife

Sen sijaan olisi mielenkiintoista tietää, onko siinä Synnytyssairaalassa mainitussa nännien stimuloimisessa (esim rintapumppu) mitään perää, että saattaisi käynnistää synnytksen? Kuulostaisi musta paljon "pehmeämmältä" vaihtoehdolta kun toi risiiniöljy..

Nännien stimulointi nostaa veren oksitosiinitasoa ja oksitosiini on se hormoni, jota kohtu tarvitsee synnytyssupistuksiin. Tuohon pätee, minun mielestäni, se, että kotikonstit "käynnistää" synnytyksen, jos se olisi käynnistyäkseen eli kohdunsuun on oltava kypsä synnytykselle.

Saman oksitosiinivaikutuksen saa myös rakastelusta (ja orgasmista). Siksipä ennenaikaista synnytystä pelätessä seksi on usein kielletty. Ja jos äiti imettää vielä edellistä lasta raskausaikana, niin jos tulee verenvuotoja ja kohtu lähtee supistelemaan ennen aikojaan, niin silloin on syytä miettiä, josko imettäminen olisi lopetettava tai vähennettävä reilusti.

Miehen siemenneste sisältää prostaglandiinia eli ainetta, joka pehmentää ja kypsyttää kohdunsuuta. Siksi rakastelu on oiva keino käynnistellä synnytystä. Paha juttu vaan, että saavuttaaksen saman vaikutuksen kuin Cytotec-pillerin palanen, spermaa pitäisi saada kohdunsuulle n. 2 litraa...

Mutta vanha kansa sanoo, että vauva saadaan ulos samalla keinolla kun se on laitettu sisäänkin ;D

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Miehen siemenneste sisältää prostaglandiinia eli ainetta, joka pehmentää ja kypsyttää kohdunsuuta. Siksi rakastelu on oiva keino käynnistellä synnytystä. Paha juttu vaan, että saavuttaaksen saman vaikutuksen kuin Cytotec-pillerin palanen, spermaa pitäisi saada kohdunsuulle n. 2 litraa...

;D miesparat...

"Olkaapa hetki paikallanne, kun otetaan sydänfilmiä."

"Jaa KUHANSILMIÄ?!"

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Student Midwife

Auttakaa joku tyhmää...Repeääkö väliliha aina synnytyksessä?

Ei. Ensisynnyttäjillä repeää helpommin kuin uudelleen synnyttäjillä, mutta hirveästi on kiinni välilihasta itsestään, onko se kireä, korkea, myötääkö äidin kudokset. Ja tietty kätilö tekee parhaansa tukeakseen välilihaa. Joskus vauva tulee maailmaankäsi poskella, jolloin hän tietysti tarvitsee enemmän tilaa tullakseen ulos ja silloin saattaa rapsahtaa.

Välilihan repeäminen kuulostaa kamalalta, mutta useinmiten kyse on hyvin pienestä ripsahduksesta. Alapään alueella haavat paranevat runsaan verenkierron vuoksi nopeasti ja yleensä jälkiä jättämättä.

Sanoisin, että ratkaiseva tekijä on äidin kudostyyppi ja uudelleensynnyttäjillä, joilla ulostuloaukko on jo kertaalleen venynyt, niin se venyy seuraavalla kerralla jo vähän helpommin -> vähemmän repeämiä.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

No niin, pääsin nyt oikein kyselyn makuun.. Tuosta yksilöllisestä kudostyypistä vielä, että onko sillä, ettei odottava äiti saa ainoan ainuttakaan raskausarpea odotuksen aikana, mitään tekemistä sen kanssa, että myös säilyy vähemmillä repeämillä synnytyksestä? Toisin sanoen jos äidillä on runsaasti raskausarpia, voiko siitä päätellä, että myös välilihan kudos on herkkä repeämään (jos näin nyt voi edes sanoa)? Ja onko kudostyypillä myös oma merkityksensä kehon palautumisessa synnytyksestä?

Control over everything

I am walking perfection

(Kemopetrol)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

No niin, pääsin nyt oikein kyselyn makuun.. Tuosta yksilöllisestä kudostyypistä vielä, että onko sillä, ettei odottava äiti saa ainoan ainuttakaan raskausarpea odotuksen aikana, mitään tekemistä sen kanssa, että myös säilyy vähemmillä repeämillä synnytyksestä? Toisin sanoen jos äidillä on runsaasti raskausarpia, voiko siitä päätellä, että myös välilihan kudos on herkkä repeämään (jos näin nyt voi edes sanoa)? Ja onko kudostyypillä myös oma merkityksensä kehon palautumisessa synnytyksestä?

Mulla on punapigmenttinen iho jonka pitäis olla tosi huono joustamaan, palautumaan yms. Raskausarpia ei silti ihmeemmin tullut ja yks tikki ekassa ja kolmannessa synnytyksessä eli niissä joissa kivunlievitys oli TEHOKAS. Kolmen synnytyksen otannalla kuvittelisin, että sillä kivunhoidolla on vähän vaikutusta. Luomusynnytyksestä ei tullut repeämiä tuon yhdenkään tikin vertaa. (Uskoisin siis, ettei ponnista niin suin päin, kun on tunto tallella.  ;D )

Tietty sillä vauvan pään koolla on merkitystä...

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Saakos tässä ketjussa kysyä kätilön koulutukseen liittyvistä asioista?

Olen usein miettinyt että miten iso paino imettämiseen liittyvillä asioilla on kätilö koulutuksessa...? Omat ikävät kokemukset jättäneet valloilleen mielikuvan että pääpaino äitiydessä on sillä että imetät  24/7 ja aloitat sen jo heti synnärillä. Muuta ohjausta ei ak vauvaan liittyen koskaan saanut  huh.gif Vai sattuiko minun kohdalle vain huono tuuri. Tärkeä asiahan se on mutta ei mielestäni ainoa, mihin tarvitsisi neuvoa, tukea ja apua.

Muuten hän oli niin kuin

Yksi meistä vain,

Hän rokkia rakastaa

Ja öisiä katuja...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kysyn nyt synnytyksistä ja naistentaudeista otsikon mukaan. Mitä vaaraa on lyhyestä napanuorasta ja mikä sen normaalipituus on? Mun pojan synnytyksessä se oli n.40cm ja oli kuulemma lyhyt. Joskus mietityttää vieläkin että mitähän se kätilö sillä tarkoitti.

Napanuoran pituus voi vaihdella 0 sentistä kolmeen metriin. Keskimääräinen napanuoran pituus on 50-55 cm ja paksuus 1-2cm. Normaalina vaihteluvälinä pidetään vielä 35-80cm.

Noin 6%:ssa kaikista raskauksista napanuora on normaalia lyhyempi(alle 35cm) (ja 6%:ssa pidempi). Tästä ei ole muuta haittaa, kuin se, että lyhyt napanuora voi aiheuttaa istukan repeämän/irtoamisen synnytyksessä. Useimmiten ei aiheuta mitään ongelmia.

Joskus tosin napanuora saattaa olla edellistä tapausta vielä hieman lyhyempi, jolloin se saattaa aiheuttaa sen, että lapsivettä on vähäisesti, kalvot eivät kehity kunnolla yms.

Eri asia on silloin, kun kyse on lyhyen napanuoran syndroomasta. Silloin napanuora on todella lyhyt(~0-3cm) jo sikiön alkuvaiheen kehityksessä. Siitä seuraa se että sikiö alkaa kasvamaan kiinni istukkaan. Tämä johtaa aina keskenmenoon jo alkuraskaudessa. Tarkkoja tutkimustuloksia ei ole, mutta tämä syndrooma on harvinainen(ei ole tilastoja, koska raskaudet keskeytyy usein alle 8rvk:n aikana).

"If you ain't part of a solution, you are solid or gas."

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Saakos tässä ketjussa kysyä kätilön koulutukseen liittyvistä asioista?

Olen usein miettinyt että miten iso paino imettämiseen liittyvillä asioilla on kätilö koulutuksessa...? Omat ikävät kokemukset jättäneet valloilleen mielikuvan että pääpaino äitiydessä on sillä että imetät  24/7 ja aloitat sen jo heti synnärillä. Muuta ohjausta ei ak vauvaan liittyen koskaan saanut  huh.gif Vai sattuiko minun kohdalle vain huono tuuri. Tärkeä asiahan se on mutta ei mielestäni ainoa, mihin tarvitsisi neuvoa, tukea ja apua.

Kyllähän nuo imetysasiat ovat suht. isossa osassa lapsivuodeajan hoitotyön opinnoista, sillä se on merkittävimpiä asioita, jotka vaikuttavat vauvan terveyteen ja kasvuun. Ensimmäinen imetys(kokeilu) tapahtuu jo pian syntymän jälkeen.

Meillä (ja varmaan muissakin kätilökoulutusta antavissa amk:ssa) opintoihin kuuluu WHO:n imetysohjaajakoulutuksen suorittaminen (3op) muiden opintojen lisäksi.

Toki se vauvan hoito on muutakin kuin imetystä. Sulle on vaan sattunut sellainen kätilö, joka oli keskittynyt vain imetykseen, vaikka kaikkea muutakin pitäisi ohjata.

"If you ain't part of a solution, you are solid or gas."

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Student Midwife

Kätilökoulutuksen aikana on myös opiskelijan hyvä kirjoittaa oma imetystarinansa ja omat synnytystarinansa, jotta voi prosessoida ne omat kokemukset loppuun asti ettei ne pulpahtele pintaan työtä tehdessä.

Jos itsellä on todella karmaiseva kokemus imetyksestä, se pitää käsitellä pois päiväjärjestyksestä, jotta voi aidosti auttaa työssään äitejä imetyksessä. Lapsivuodekätilöillä on imetyksessä suurin rooli mutta kyllä jo salikätilökin antaa imetysohjausta.

Imetys on vain kuitenkin vain yksi osa kätilön työtä mutta toistaiseksi kätilökoulutus on Suomessa ainoa koulutus, jossa imetysohjaajakoulutus on integroitu pakollisiin opintoihin. Jonkinlainen asiantuntijan rooli on pakko ottaa, kun muitakaan ammattilaisia ei ole sitä ottamassa.

Imetysohjaajakoulutus on kuitenkin vain yksi kurssi, joten sen ei tarvitse pelätä valtaavan koko koulutusta.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Miehen siemenneste sisältää prostaglandiinia eli ainetta, joka pehmentää ja kypsyttää kohdunsuuta. Siksi rakastelu on oiva keino käynnistellä synnytystä. Paha juttu vaan, että saavuttaaksen saman vaikutuksen kuin Cytotec-pillerin palanen, spermaa pitäisi saada kohdunsuulle n. 2 litraa...

Noh, siinähän sitä on miehelle hommia  :D

No niin, pääsin nyt oikein kyselyn makuun.. Tuosta yksilöllisestä kudostyypistä vielä, että onko sillä, ettei odottava äiti saa ainoan ainuttakaan raskausarpea odotuksen aikana, mitään tekemistä sen kanssa, että myös säilyy vähemmillä repeämillä synnytyksestä? Toisin sanoen jos äidillä on runsaasti raskausarpia, voiko siitä päätellä, että myös välilihan kudos on herkkä repeämään (jos näin nyt voi edes sanoa)? Ja onko kudostyypillä myös oma merkityksensä kehon palautumisessa synnytyksestä?

Omakohtaisen kokemuksen mukaan vastaan tähän minä, koska en kätilö ole.. Mulla ei juurikaan tullut mahaan raskausarpia, ei nyt eikä edellisessä raskaudessa (no, yhden  1 cm pituisen löysin mahasta, ei musta paha), mutta repesin kyllä ihan lahjakkaasti synnytyksessä. Ja mitä paranemiseen tuli, kyllä mä olin monta viikkoa kipeänä sieltä repeämiskohdasta, ja vasta kuukausien päästä pystyin esim seisomaan tai kävelemään pidempiä aikoja niin ettei alkanut jomottelemaan tuolta alhaalta.. Että mikä on sitten kenenkin mielestä nopeaa paranemista..  :(

Toivo on puoli elämää, välinpitämättömyys on puoli kuolemaa.

-Kahlil Gibran

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Student Midwife

Että mikä on sitten kenenkin mielestä nopeaa paranemista..  :D

Ei siinä kyllä viikkoja pitäisi mennä, tosin, ihmiset toipuvat niin eri tahtiin. Pääsääntöisesti kyllä alapään tikkauksessa käytettävät tikit sulavat n. reilussa viikossa ja sen jälkeen kudosten vetolujuuden pitäisi kestää normaali istuminen ja kävely jne.

Aina on mahdollista, että siellä haava-alueella on pieni tulehdus, joka hidastaa toipumista, mutta joka ei manifestoidu kuumeena ja märkänä. Repeämä voi kehittää ympärilleen hematoomaa, joka on tosi kipeä. Repeämä voi myös osua onnettomasti just jonkun hermonpään kohdalle, jolloin kipua luonnollisesti tuntuu enemmän.

Huolellinen jälkihoito on kaiken a ja o. Me kehoitamme synnyttäjää suihkuttelemaan repeämän kohtaa päivittäin vähintään joka vessareissun yhteydessä, mielellään vaikka ensimmäisinä päivinä parin tunnin välein. Jos mahdollista, niin kerran tai kaksi päivässä olisi hyvä antaa alapäälle ilmakylpyjä eli ei heti suihkuttelun jälkeen laittaa pöksyjä ja sidettä vaan makoilla paksun pyyhkeen tms. alustan päällä (pienen vauvan kanssa tämä on kuitenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty...). Reseptivapaita tulehduskipulääkkeitä saa ja pitääkin käyttää, jos tuntee alapäässä jomotusta. Ja tietty kunnioitus alapään tekemää urakkaa ja sen saamia vaurioita kohtaan pitää muistaa, että ei heti synnytyksen jälkeisellä viikolla lähdetä tunnin sauvakävelylenkille tai spinning tunnille vaan annetaan sille välilihalle TLC:tä (tender loving care).

Alkuperäiskansoilla on paljon parempi suhtautuminen lapsivuodeaikaan. Heillä se todella on synnyttäjän toipumiseen varattu 40 vuorokauden ajanjakso, jolloin tuoreen äidin ei tarvitse eväänsä liikauttaa, makoilee vain vointinsa mukaan ja nauttii vauvasta ja keskittyy imettämiseen jne. Suvun muut naiset hoitavat huushollia sen aikaa ja passaavat äitiä ja vauvaa. Noissa kulttuureissa on harvemmin imetysongelmia ja synnytyksenjälkeinen masennus on  tuntematon käsite.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Että mikä on sitten kenenkin mielestä nopeaa paranemista..  :(

Ei siinä kyllä viikkoja pitäisi mennä, tosin, ihmiset toipuvat niin eri tahtiin. Pääsääntöisesti kyllä alapään tikkauksessa käytettävät tikit sulavat n. reilussa viikossa ja sen jälkeen kudosten vetolujuuden pitäisi kestää normaali istuminen ja kävely jne.

Aina on mahdollista, että siellä haava-alueella on pieni tulehdus, joka hidastaa toipumista, mutta joka ei manifestoidu kuumeena ja märkänä. Repeämä voi kehittää ympärilleen hematoomaa, joka on tosi kipeä. Repeämä voi myös osua onnettomasti just jonkun hermonpään kohdalle, jolloin kipua luonnollisesti tuntuu enemmän.

Alkuperäiskansoilla on paljon parempi suhtautuminen lapsivuodeaikaan. Heillä se todella on synnyttäjän toipumiseen varattu 40 vuorokauden ajanjakso, jolloin tuoreen äidin ei tarvitse eväänsä liikauttaa, makoilee vain vointinsa mukaan ja nauttii vauvasta ja keskittyy imettämiseen jne. Suvun muut naiset hoitavat huushollia sen aikaa ja passaavat äitiä ja vauvaa. Noissa kulttuureissa on harvemmin imetysongelmia ja synnytyksenjälkeinen masennus on  tuntematon käsite.

Ehkä mä olin sitten vaan poikkeus, mutta kyllä se tosiaan aika pitkään meni ennenkuin tuo jomottelu loppu  :( No, toiveikkaana tähän synnytykseen sitten, jos menisi nopeammin tuo toipuminen  :D! Mulla oli aikamoisia turvotuksia kyllä ton synnytyksen jälkeen (jouduttiin katetroimaan melkein 2 vuorokautta turvotusten takia), olisko sillä mitään tekemistä sitten ton kanssa? Mutta tosiaan, kovin yksilökohtaista varmasti on. Täytyy kuitenkin toivoa, että pääsisi mahdollisimman vähillä tikkauksilla tällä kertaa.

Ja kuulostaa hyvältä tuo alkuperäiskansojen lapsivuodeaika, toisaalta käsittääkseni jossain kulttuureissa nainen on tietyn aikaa synnyttämisestä "saastainen", eikä saa tavata laisinkaan muita tms. En nyt vaan muista mistä tuon olen lukenut..

Toivo on puoli elämää, välinpitämättömyys on puoli kuolemaa.

-Kahlil Gibran

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Student Midwife

Pointtina on mun mielestä pelotella miehiä jättämään synnyttäneet vaimonsa rauhaan, ettei saastaisuus vaan tarttuisi.

On syytäkin pelotella, minun mielestäni. Yhden amerikkalaisen tutkimuksen mukaan n. 70% naisista on yhdynnässä ennen verisen jälkivuodon loppumista  ja 95% kokee, että he eivät itse olisi halunneet vielä yhdyntää, mutta suostuivat miellyttääkseen partneriaan.

Eli miehet, antakaa sille vaimon rasialle toipumisrauha. Läheisyyttä voi saada muutenkin kuin penetraatiolla ja oma-apukin on tilapäisenä helpotuksena ihan käypä purkautumiskeino. Kun nainen on valmis, niin kyllä hän sen sitten tuo esille.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...