Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

pile

Post traumaattinen stressi

Recommended Posts

pile

Hyvät nuppiammattilaiset.

Tuolla sotilasyhteisössä ollaan keskusteltu ko. aiheesta. Nimittäin sellaista tapahtuu ajoittain. Miten tällaisen reaktion oikea oppinen hoito ensiavusta jälkihoitoon menee?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Söppe

Tuota kysyin kerran kertauksissa. Lakoonin vastaus vanhalta lääkintähuolto upseerilta:

" Jos ei pullo kossua auta, niin sitten ysi millinen burana aamunkoitteessa."

En tiedä opikea oppisesta mutta miellä se on ekana omassa yhteisössä defusing, sitten debrifing (tarvittaessa ulskopuolinen) ja jos ei auta, niin kunnan järjestämät palvelut.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Oinaspässi

Jos oikein huonossa kunnossa, niin hoitoon psykan puolelle, tarvittaessa M1:llä, jos kriteerit täyttyy?  Muuten Psykan poli, akuuttityöryhmä, mtt... Vähän arvioida kuntoa ja lääkitystä.  Onko sotilaspuolella YK:n palveluksessa olleille jotain omaa systeemiä, tms... Joku varmaan osaa kertoa?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pile

Onko sotilaspuolella YK:n palveluksessa olleille jotain omaa systeemiä, tms... Joku varmaan osaa kertoa?

No just tämä oli lähtökohtana. Olen valitettavasti kolmella eri reissulla nähnyt tällaista. Mutta kun PV:llä ulkomailla ei ole kuin pappi ja diakoni, ja hyvässä tapauksessa psyk.hoitaja. Niin no lekuri kans. Mutta esim Afgoissa meillä ei ollut mitään.

Tämä aihe on nyt kovasti tapetilla noissa piireissä, kun eräs faitteri on erittäin huonossa jamassa. Hoito vaan aloitettiin aivan liian myöhään. Kuinka siviilissä on ammattitaitoa hoitaa sotaperäisiä reaktioita?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Oinaspässi

...Kuinka siviilissä on ammattitaitoa hoitaa sotaperäisiä reaktioita..?

Itse olen tähän törmännyt pakolaisten keskuudessa. Tosin jo vuosia sitten. Sodasta leirille, kidutusta jossain välissä..leiriltä Suomeen, mutkien kautta...kaikki asiat auki ja vielä kulttuurishokki päälle. Kriisihoitona meni muutama ihminen, lääkitys, keskustelut (tulkki apuna) mutta eipä siinä päässyt pintaa syvemmällä... Mutta näistä kotimaisista miehistä. Suomessa kun ei ole sodittu aikoihin, ei sellaista, varsinaisten sotakokemusten, käsittelyyn olevaa ohjenuoraa tietääkseni löydy siviilipuolelta...ja vanhoista 40-50-luvun kokemuksista on vaiettu aika tehokkaasti. Hoito oli mitä oli.

Toki hoitoa löytyy, ihan tavalliseen malliin, mutta hoidollisesti tärkeä näkymä, sotakokemusten ymmärtäminen ja sitä kautta auttaminen on varmaan hukassa?

Aika harvinainen asia nykysuomessa. Ihmetyttää, jos PV:llä ei ole mitään suunnitelmaa ja apua näissä tapauksissa? Onhan väkeä kuitenkin niin helkkarin paljon sotatoimialueilla parhaillaankin! Olikos se Niinisalossa koulutuskeskus, jos niillä ois jotain?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pile

Toki hoitoa löytyy, ihan tavalliseen malliin, mutta hoidollisesti tärkeä näkymä, sotakokemusten ymmärtäminen ja sitä kautta auttaminen on varmaan hukassa?

Aika harvinainen asia nykysuomessa. Ihmetyttää, jos PV:llä ei ole mitään suunnitelmaa ja apua näissä tapauksissa? Onhan väkeä kuitenkin niin helkkarin paljon sotatoimialueilla parhaillaankin! Olikos se Niinisalossa koulutuskeskus, jos niillä ois jotain?

Pv:n nykyinen suunnitelma perustuu siihen, että annetaan lähete siviilipuolelle. Ja sen jälkeen PV pesee kätensä pois asiasta. Niinisalossa ei ole tätä kompetenssia. Ehkä vanhassa Tilkassa oli, mutta ko. paikkaahan ei enää ole.

Meillä turvaajilla on ollut aina tapana debriiffata keskenämme. Mutta todella vakavissa tapauksissa kunnollista ensiapua ei ole saatavilla jopa viikkoihin, jos ollaan vaikka Afganistanin autiomaassa. Norjalaiset lähettävät vuorokaudessa "stressinhallinta" ryhmänsä paikalle.

Maallikko keinoin ollaan yritetty auttaa kaveria,mutta kun se ei nyt vain ole ammatillista hoitoa. Kuinka tärkeä tuo ammatillinen ensiapu on kaverin tulevaisuutta ajatellen? Vaikeuttaako sen puuttuminen jälkihoitoa ja kaverin ennustetta?

Faitterikaveria ei jätetä!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Söppe

Toi on tosi hyvä asenne! Kaveria ei jätetä!

Se että te ette ole PST:n ammattilaisia ei haittaa. Tärkeintä on se että kaveri ei ole yksin olonsa kanssa. Pahinta olisi sulkea hänet ulkopuolelle tai " En tiedä mitä teen, en siis tee mitään" asenne. Alkuvaiheen Defusinghan pitäisi tehdä samalla porukalla joka on ollut tilanteessa eli enimmäinen höyryjen poisto. Sen jälkeen tulee ammattilasien vetämä tilaisuus. Eli sen mukaanhan te olette tehneet oiken kun olette aloittaneet omalla porukalla. Sen puuttuminen mielestäni pahentaa sitä ja aikaisen intervention puuttuminen pahentaa. Itseasiassa pahinta on se, että auttaja on ammattitaidottomampi ja stressaantuneempi kuin autettava. Tapaus esimerkkina Murray Federal Buildingin räjäytys Oklahomassa. Auttajista tehtiin uhreja vaikka he eivät sitä tarvinneeet -> hommat päin hittoa.

PV:n hommat ihmetyttää jos tähän ei olla valmistauduttu. No, meillä SM:n erikoisjoukoissa on eri tavalla, meillä ei ole sitä vähäänkään. Kaikki suoraan siviipuolelle.

En uskoisi että tätä itse suosittelen, mutta mites SPR? heillä on oma valtakunnallinen debrefing ryhmä ja kokemusta mm. pakolaisista. Ehkä heillä olisi jotain sapluunaa asiaan.

Ehkä joku tekee esim. päättötyönään psyykkisen ensiavun hoitoprotokollan teille.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
psyhoi

Paras vertaistuki rauhanturvaamisessa on perinteisesti lähtenyt posen saunanlauteilta. Omasta mielestäni paras ajankohta tuelle on se kun alueelta kotiudutaan Suomeen, siinä nimittäin olosuhteet muuttuvat melkoisesti.                          (Erityiset traumat pitää tietysti hoitaa tapauskohtaisesti.)

Arki alueella ja tietty intensiivisyys joka siellä on yllä, vaatii sopeutumista. Kun on ollut vuodenkin noissa hommissa ja oppinut tietyt kuviot, niin sitten pitää taas sopeutua Suomalaiseen arkeen. Tuo muutos ei ole välttämättä helppo.

Aikoinaan puhuttiin ns. YK-vammasta, eli kavereista jotka missio toisensa jälkeen hakeutuivat uudestaan rauhanturvaajaksi. Yksi näistä kavereista kerran tunnusti että elämä Suomessa on tylsää.

Turun yliopiston psykologianlaitoksella on tekeillä oppilastyönä jonkinlainen stressimittari, joka on tarkoitettu juuri rauhantuvaajina olleille.

Puolustusvoimilla ei ole mitään omaa systeemiä post traumaattisen stressin hoidolle, vaan homma hoidetaan lähetteellä siviilipuolelle. Jos olet jo siviilissä, niin sitten edetään normaalin lähetekäytännön mukaan. Itse hieman epäilen mikä on mielenterveystoimistojen valmius hoitaa sotaperäisiä traumoja.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kuokka

PV:n hommat ihmetyttää jos tähän ei olla valmistauduttu. No, meillä SM:n erikoisjoukoissa on eri tavalla, meillä ei ole sitä vähäänkään. Kaikki suoraan siviipuolelle.

Mikä SM:n erikoisjoukko  huh.gif

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kuokka

Rajan porukat. :)

Jaa, mä kuulin että sä oot karjaalla töissä yksityisessä ambulansissa etkä rajavartiolaitoksella  :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Söppe

Pitää paikkansa. Reserviläisenä Rajalla ja sitä kautta tiedän järjestelmän. Kertaukset yms. asiat pyörii meillä ja opettaa miten hommat hoidetaan siinä organisaatiossa. Lisäksi MPK ry:n kautta kouluttanut mm. kenttälääkintää.

Samoin aika hyviä tuttuja rajalla töissä ja ammattiuteliasuuttani kysellyt miten ammattipuolella on. Rajalla ei ole omia terveydenhuolto väkeä vaan kaikki toiminta on siviilipuolen kautta. Ei siis sitä pientä mitä PV:n puolella on.

Rajalta on ollut porukkaa juuri esim. Afganistanissa yms. operaatioissa. Ihmettelen vaan, miten heidän jälkihoito on hoidettu. Työterveys yms. tulee periaatteessa sotilaslääketieteeseen kouluttattomien kautta eli juuri PST-hommat varmaan jääneet aika vähäisiksi.

Itsellä yksi entinen työkaveri jäi YK-junaan. Kun ei enää missiot riittäneet niin lähti siten siviilipuolen kautta miinoja raivaamaan Kambotsaan. Kesät sitten oli laitoksella kesämiehenä.

Tuo "Sm:n erikoisjoukko" on eräs sisäpiirin vitsi jonka ajattelemattomuuttani heitin väsynnenä. Toivottavasti se ei aiheuttanut pahaa mieltä. Se vaan on omaa joukko-osasto ylpeyttä. Ihan kyytimies tässä rauhan aikana ollaan ja toivottavasti ei kriisiajan koulutusta vastaavaa hommaa tarvii koskaan tehdä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
psyhoi

Turun yliopiston psykologian laitoksen tutkimuksen mukaan, traumaperainen stressireaktio esiintyy 1.5 - 6 prosentilla rauhanturvaajista.

Valtaväestöllä sama esiintyvyys on 0.3 - 1 prosenttia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
PUTte

Noudattaneen "norm." huh.gif kriisistä selviytymisen vaiheita ja hoitoa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pile

Norjan sosiaali-ja terveysministeriö tilasi tämän tutkimuksen

Kunnskapsenteriltä. Tässäpä pientä yhteenvetoa.

Muutama debriiffing terveydenhuoltoalan henkilöstön kanssa ei vähennä

psyykkisten oireiden määrää. Se voi sen sijaan lisätä stressiä ja

ahdistusta. Mutta useiden viikojen pituiset keskustelut auttavat

PST-oireiden hallinnassa.

Tutkimuksissa verrokkiryhmänä oli henkilöt, jotka eivät olleet saaneet

mitään debriiffinkiä kriisin jälkeen. Debriiffinkiä saaneet saivat

verrokkiryhmään verrattuna jopa enemmän ahdistusta ja stressiä lyhyellä

aika välillä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Oinaspässi

Tätä samaa myös täällä kotomaassa todettu. En nyt muista, oliko siitä jokin isompikin tutkimus tehty? Pitkäkestoinen terapia kuitenkin toimii parhaiten. Noissa purkutilanteiden jälkimainingeissa jää kuitenkin herkästi tyhjän päälle, yleensä pienellä viiveellä..."juuri kun luulit, että kyllä tää tästä!"

Ihme myöhään norjalaiset tuon nyt totesi, vaikka siitä maasta koko touhu itseasiassa lähtöisin. Vai onko siihen vaan sokeasti vuonojenmaassa luotettu?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pile

Uudessa Suomen Kuvalehdessä lohdutonta luettavaa aiheesta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×