Työnjaosta

[Vieras: ronsu]

Mitä mieltä olette arvon kollegat sairaalamaailman työnjaosta nykyisellään? Vieläkö on hyvin tarkkoja rajoja mikä on perushoitajan vs. sairaanhoitajan tehtävä? Nythän erikoissairaanhoidossa käsittääkseni ajetaan perushoitajien virkoja alas, jatkossa tulee olemaan pelkkiä sairaanhoitajia jotka hoitavat potilasta "kokonaisvaltaisesti", myös perushoidon. Perus/lähihoitaja tulee jatkossa työskentelemään vanhainkoti/pitkäaikaishoito sektorilla.

Mitä olette mieltä tästä?

Toisaalta sitten taas meille sairaanhoitajille ollaan ajamassa lisää lääkäreille kuuluvia tehtäviä, joista olikin tuolla alempana jo jotain puhetta. Ja sitähän julkisuudessakin on kovasti toitotettu, tehtävänsiirtoa sairaanhoitajille kun lääkäripula on niin kova.

[Vieras: sirius]

Varmaankin työnjaot ovat samankin talon sisällä eri osastoilla osastokohtaisia.

Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että perushoitajat kuuluvat myös erikoissairaanhoidon alueelle, johtuen siitä että esim. osastolla jossa työskentelen on paljon myös perushoidollista hoitoa. Meillä kyllä on työnjako niin, että teemme sairaanhoitajat ja perushoitajat samoja asioita. Ainoastaan sh:t antavat i.v. lääkkeitä ja huolehdimme muutenkin potilaiden lääkehoidon, mutta esimerkiksi perushoitajat pistävät i.m. lääkkeitä (heidät on työpaikkakoulutettu).

Perushoitaja voi toimia potilaan omana hoitajana yhdessä sairaanhoitajan kanssa ja homma on toiminut hyvin.

Tietysti vanhustenhoidossakin tarvitaan hoitajia niin perus- kuin sairaanhoitajia. Kyllä tämä ihmisten hoitaminen on monen ammattiryhmän yhteinen asia. Jokainen meistä tuo oman tietonsa ja taitonsa hoitotyöhön.

Kyllä varmaan myöskin lääkärit tekevät paljon sellaisia asioita mihin hoitajatkin pystyisimme. Nämä asiat pitää miettiä työpaikkakohtaisesti (kyllä sh pystyisi kirjoittamaan lyhyitä sairaslomia, jotenkin tuntuu jonkun flunssan / vatsataudin takia mennä lääkärinvastaanotolle ja saada sieltä se todistus työstäpoissaoloon).

Joissakin terveyskeskuksissahan onkin järjestetty niin, että voi mennä sh tai terkkarin luo ja saa sieltä todistuksen. Mutta kaikki työnantajathan eivät hyväksy sh:n kirjoittamaa todistusta.

[Olli]

Hyvin samat ajatukset siriuksen kanssa. Itselläni on johtoajatuksena, että jokainen tekee sitä, minkä tietää osaavansa ja MITÄ EI OLE ERIKSEEN KIELLETTY ! Tästä saattaa tietysti vielä joskus joutua edesvastuuseen, mutta sen riskin otan.

[Vieras: hoitopoika]

:) Liika innokkuus voi johtaa oikeuteen. Paras on tietää mitä tekee ja kenelle tekee ja missä tekee...sittenkin vielä tarkistaa miksi tekee 8)

[Vieras: Psyko]

Hyvin samat ajatukset siriuksen kanssa. Itselläni on johtoajatuksena, että jokainen tekee sitä, minkä tietää osaavansa ja MITÄ EI OLE ERIKSEEN KIELLETTY ! Tästä saattaa tietysti vielä joskus joutua edesvastuuseen, mutta sen riskin otan.

Hoitoala on yksi niitä harvoja aloja joita sitoo jokin laki. Eli kuka tahansa EI VOI tulla sairaalan ovesta sisään ja aloittaa hoitotyötä. Lääkäreillä on omat tehtävänsä, kuten myös sairaanhoitajilla ja perus-/lähihoitajillakin. Ilman koulutusta ei pitäisi mennä tekemään mitään "temppuja" mitä ei ole opetettu. Ja jos sittenkin tuntuu epävarmalta niin aina saa kysyä ja pitää kysyä. Alamme on erittäin vaativaa ja nämä "pienet" virheet saattavat olla hyvinkin kohtalokkaita. Ja pahimmassa tapauksessa saatat joutua vastaamaan teoistasi oikeudessa.

[hiski]

Paitsi tietysti ensihoidossa, jossa hyvinkin rankkoja hoitoja pääsee / joutuu toteuttamaan esim. 4-8 viikon pätevöittämiskurssin tai pelastajakurssin opeilla. Useinmiten potilaalla ei ole edes mahdollisuutta tietää millä koulutuspohjalla häntä tohtoroidaan.

Ei sillä, etteikö monet näillä koulutuksilla työtä tekevät osaisi homman ihan kohtuudella, mutta terveydenhuollon ammattihenkilöiden vastuuta heillä ei työstään ole. Toisaalta eipä ensihoidossa tehtyihin hölmöilyihin ole kukaan juuri puuttunutkaan. Yritystä pidetään edelleen tärkeämpänä kuin ymmärrystä.

[Olli]

Aiempaa vastaustani lienee tulkittu vain ja ainoastaan niin, että olen "heroistisen tempputaiteilun" kannattaja. Painotus oli näin jälkikäteen luettuna väärässä lauseessa, olisisi pitänyt painottaa lausetta "..minkä tietää osaavansa". Yhtä tärkeänä pidän myös sitä, että ns. perustason raadollinen "pissa-kakka"-rumba kuuluu myös sairaanhoitajille, ei vain perus-/lähihoitajille. Nykyisessä omassa pienessä työyhteisössä ko.asia ei ole ongelma, mutta aiemmin KYS:llä työskennellessä oli myös sairaanhoitajia, jotka eivät varmaan edes muista, miltä **ska haisee.

[dino]

Paitsi tietysti ensihoidossa, jossa hyvinkin rankkoja hoitoja pääsee / joutuu toteuttamaan esim. 4-8 viikon pätevöittämiskurssin tai pelastajakurssin opeilla. Useinmiten potilaalla ei ole edes mahdollisuutta tietää millä koulutuspohjalla häntä tohtoroidaan.

Ei sillä, etteikö monet näillä koulutuksilla työtä tekevät osaisi homman ihan kohtuudella, mutta terveydenhuollon ammattihenkilöiden vastuuta heillä ei työstään ole. Toisaalta eipä ensihoidossa tehtyihin hölmöilyihin ole kukaan juuri puuttunutkaan. Yritystä pidetään edelleen tärkeämpänä kuin ymmärrystä.

Suurimmat ylilyönnit tuntuvat edelleen tapahtuvan nuorille vastavalmistuneille lähihoitaja/ensihoito/pelastaja-tutkinnon suorittaneille kavereille.

Teoriatietoa on pää täynnä ja valtava halu päästä kokeilemaan/harjoittelemaan kädentaitoja ja lääkitysoppeja.

Elottoman kanssa ei ole paljon menetettävää, mutta vielä hengissä olevien kanssa on pidettävä järki kädessä.

[Janne]

Toisaalta eipä ensihoidossa tehtyihin hölmöilyihin ole kukaan juuri puuttunutkaan.

Sairaalassa pitäisi kaikki ihmetystä herättävät kaavakkeet pakata kirjekuoreen, ja osoittaa ensihoidon vastuulääkärille. Jos spesial kaavakkeet vain upotetaan muiden vastuulääkärille menevien kaavakkeiden joukkoon, ne tuskin saavat ansaitsemaansa huomiota.

Suurimmat ylilyönnit tuntuvat edelleen tapahtuvan nuorille vastavalmistuneille lähihoitaja/ensihoito/pelastaja-tutkinnon suorittaneille kavereille.

Teoriatietoa on pää täynnä ja valtava halu päästä kokeilemaan/harjoittelemaan kädentaitoja ja lääkitysoppeja

Nuorisoa syytetään usein "sähköilystä", eikä varmasti syyttä. Mutta ihmeellistä se olisi jos vastavalmistuneella ei riittäisi virtaa potilaan perusteelliseen tutkimiseen ja hoitoon. En koe asiassa negatiivista jos hoidot menee ohjeiden mukaan.

Usein törmää myös alalla pitkään toimineisiin hoitajiin, joiden työn jäljessä näkyy armoton motivaatio pula. Mennään sieltä mistä aita on matalin, jotta ei vaan tartte tehdä mitään ylimääräistä. "Et kai sä filmiä haluu, sairaala on ihan lähellä, ja kohta tulee salkkarit..."

Meitä on moneen junaan, ja osa jää allekkin. Eli en yleistä...