Jump to content
Vieras

Psykiatrinen vs. somaattinen

Recommended Posts

Vieras

Sairaanhoitajaopinnot alkavat hiljalleen olla loppusuoralla ja pitäisi jo ehkä päättää, että minkälaisessa paikassa haluaisin valmistumiseni jälkeen työskennellä. Kuulun siihen vuosikurssiin, jotka eivät varsinaisesti suuntaudu mihinkään, vaan luemme kaikkia suuntautumisvaihtoehtoja jonkin verran. Tämä siis mahdollistaa työskentelyn suurinpiirtein minkälaisessa paikassa tahansa.

Mutta asiaan. Olen suorittanut aiemmin yhden psykiatrian harjoittelun avo-osastolla ja tykkäsin kovasti. Mielenkiintoni psyk. sairaanhoitajan ammattia kohtaan virisi toden teolla. Pidän kuitenkin myös somaattisella puolella työskentelystä ja siitä "säpinästä", joka siellä usein vallitsee. Koen olevani toimiva ihminen ja teen mielelläni käsilläni töitä (eli siis sikäli koen olevani omillani somaattisella puolella). Olen kuitenkin hyvin kiinnostunut psykiatrisista sairauksista sekä niiden hoidosta ja mielestäni (sekä harjoittelujen ohjaajieni mielestä) omaan hyvät vuorovaikutustaidot.

Ongelmani onkin siis se, etten osaa päättää kummalle "puolelle" haluaisin töihin. Viimeiset harjoittelut pitäisi valita sen mukaan. Seuraavaksi menen psyk. puolelle muutamaksi viikoksi, mutta ensi syksy on vielä hieman arvoitus... Voisitteko te psyk. puolen hoitajat kertoa hyviä ja huonoja puolia psykiatrisesta hoitotyöstä, siis mitkä seikat tekevät työstä mielenkiintoisen ja minkälaiset asiat vaikeuttavat työssäviihtymistä jne.

Kiitos jo etukäteen. :P

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Guldan

hmh se on hyvä että ihmisiä on monenlaisia, toisia kiinnostaa psykiatrinen toisia ensiapu. mutta nyt sun kannattaa miettiä ihan itse millaista työtä valmistuttuasi haluat tehdä.

itse en syvenny psyk mut voin kertoa oman näkemykseni mitä pidin työstä. mun psyk kokemus on aika pieni, olin harjoittelee syömishäiriöosastolla ja olen tehnyt päivystävän yöhoitajan duunia jossa on asiakkaina psyk potilaitakin. psyk työssä (osastolla) tuntui ettei aika kulu ollenkaan, potilaat omissa oloissaan, sit on päivittäisiä ohjattuja tapahtumia ja ruokailua, itse ainakin pitkästyin.  musta tuntui että käteen ei jää mitään potilaan hoidossa. psyk hoito voi kestää vuosia ja potilas ei välttämättä parannu koskaan, ehkä se mua turhauttikin psyk. työssä.

mutta tämä oli vain minun kokemus ja syvennynki ihan muualle :P

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Voisitteko te psyk. puolen hoitajat kertoa hyviä ja huonoja puolia psykiatrisesta hoitotyöstä, siis mitkä seikat tekevät työstä mielenkiintoisen ja minkälaiset asiat vaikeuttavat työssäviihtymistä jne.

Itsekin olen käsillä tekijä, mutta toteutan sitä vapaa-aikanani en työssä. Psykiatriassa on yhtä monta eri puolta kuin somatiikassakin ; päivystys luontoista sekä kuntoutus puolta. Eli valinnanvaraa on.

Itse on kokenut, että somatiikka on minulle liikaa "temppujen tekemistä".Itse ihminen ja vuorovaikutus jää sen alle.

Musta-valkoisesti voisi sanoa, että somatiikka tulee ja laittaa tipan kun psykiatria istuu viereen ja kysyy mitä kuuluu.

Guldan tuolla toi esille pitkästymisensä. Se on yleistä opiskelu aikana, jolloin ei vielä ole sitä kokonaiskuvaa hoidosta olemassa. Menee ohi työnkokemuksen kartuessa. Mainitsi myös siitä, etteivät potilaat välttämättä parane....no niin moni kuolee somatiikankin puolella  :P Suuri osa psykiatrisista potilaista on kuitenkin tänä päivänä työelämässä olevia, jokaisen naapurissa eläviä tavallisia ihmisiä, jotka oikeasti paranevat ja näet työsi jäljen.

Psykiatria on tietysti raskas ala ja joudut itsessäsi kohtaamaan kaikenlaisia asioita. Potilaat saattavat herättää paljon tunteita ja niiden kanssa on opittava työskentelemään. Tarvitaan hyvää ahdistuksen sietokykyä. Ja parasta koulutusta on elämän kokemus.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Osku

Musta-valkoisesti voisi sanoa, että somatiikka tulee ja laittaa tipan kun psykiatria istuu viereen ja kysyy mitä kuuluu.

Tässä kohtaa on taas nähtävissä miten vähän sitä toisen työnkuvasta tiedetään.  :P

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Musta-valkoisesti voisi sanoa, että somatiikka tulee ja laittaa tipan kun psykiatria istuu viereen ja kysyy mitä kuuluu.

Tässä kohtaa on taas nähtävissä miten vähän sitä toisen työnkuvasta tiedetään.  :P

Huomaa varovainen sanavalinta ....  " musta-valkoisesti"  :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ensihoitajanhoitaja

Mene amppariin töihin, mutta opiskele ensin somaattisesti sairaiden hoito. Pöpiatriaan ehdit kyllä myöhemminkin kiinnittyä, eikä tuo somaattinen osaaminen ole siellä mikään este - päinvastoin. Samat potilaat kun on "rajan" molemminpuolin.

Ampparissa saat (joudut) tehdä noita kaikkia - erityisesti kun SH:ksi olet lukemassa. Mutta ensin perusta kuntoon, sitten kikkakuutosia tekemään vasta.

yst. nimim. Apauttiarallaa 20 vuotta hoitotyötä takana.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
psyhoi

tuntui ettei aika kulu ollenkaan, potilaat omissa oloissaan, sit on päivittäisiä ohjattuja tapahtumia ja ruokailua, itse ainakin pitkästyin.  musta tuntui että käteen ei jää mitään potilaan hoidossa. psyk hoito voi kestää vuosia ja potilas ei välttämättä parannu koskaan, ehkä se mua turhauttikin psyk. työssä.

Mitä pidenpiaikaisesta psykiatriasta on kysymys, niin sitä enemmän vaatii aikaa nähdä hoidon tuloksia. Joskus se vaan vie vuosia

Mimmu jos hoitosuhdetyöskentely kiinnostaa, niin tervetuloa psykiatrian puolelle. Väittäisinkin ettei somitiikan ns. "säpinätyöskentelyssä" hoitosuhteita niin olekkaan, vaikka jossain osastoilla on hoitajilla omat potilaat.

Pidempiaikainen vuorovaikutus potilaan kanssa vaatii turnauskestävyyttä, tarkoitan viikoista muutamaan vuoteen.

Somatiikan puolella pitää toimia nopeasti vaihtuvissa tilanteissa. Psykiatriassa taas pitää sietää aikaa, varsinkin kuntoutuspuolella.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sukunajo

Väittäisinkin ettei somitiikan ns. "säpinätyöskentelyssä" hoitosuhteita niin olekkaan, vaikka jossain osastoilla on hoitajilla omat potilaat.

Pidempiaikainen vuorovaikutus potilaan kanssa vaatii turnauskestävyyttä, tarkoitan viikoista muutamaan vuoteen.

Auts-

Minusta etenkin somatiikan puolella tapahtuvissa, hyvinkin lyhyissä kohtaamisissa tarvitaan todellisia tuntosarvia ja halua kohdata ihminen.

Ainakin minun kokemukseni (toki olen vain opiskelija, mutta jo ihmisyyteni vuoksi kuvittelen tietäväni jotain asiasta) mukaan somaattiset vaivat aiheuttavat usein hyvin paljon sellaista mielenliikehdintää, jossa ihminen tarvitsee apua ja tukea.

Somatiikan puolella on myös paljon ohjausta jne, johon olennaisena osana liittyy motivointi... Myös monet mt-ongelmat nousevat pintaan kun ihminen sairastuu somaattisesti. Tarvitaan myös sellaisia hoitajia, jotka osaavat joukosta noukkia apua tarvitsevat, ja ohjata sinne psyk. ammattilaisten hoiviin (vaikka sitten lääkärin kautta).

Ei syöpää sairastavaa hoideta hyvin vain lykkäämällä sytostaatit suoneen. Ei infarktista toipuvan hyvä hoito ole sitä, että kaveri on suht stabiili kotiutettaessa.

Ei diabeetikkoa hoideta kunnolla mittaamalla sokeroita ja tökkimällä insuliinia kun diabetes on havaittu.

Ei lapsen mennessä leikkaukseen hyvä hoito ole sitä, että muistaa laittaa emlan käteen ja antaa vanhemmille osaston numeron.

EI EI EI.

Kyllähän somaattisella puolella on tietynlainen priorisointi tarpeen, eikä kaikkia voi kovin kokonaisvaltaisesti alkaa hoitamaan. Mutta heikoissa kantimissa on homma minun mielestä, jos ei pystytä muuta kuin potilaan fyysiset tarpeet huomioimaan.

Kyllä voit itseäsi varmasti molemmissa toteuttaa, ja molemmilla puolilla tarvitaan molempia taitoja ja molemmilla puolilla tarvitaan rautaisia ammattilaisia. Kannattaa vaan kokeilla erilaisia juttuja (ja aika pitkiäkin aikoja, en usko että esim psykiatriaan pääsee sisällä harjoittelun aikana sillä tasolla kuin pääsee kun on hoidossa valmiina hoitajana mukana jne... ja ehkä somatiikan puolella taas ei pääse sisään siihen psyykeen niin, jos joutuu kovasti keskittymään kaikenmaailman temppuihin).

Minusta ei kannata valita, tuleeko sinusta psyk vai som hoitaja, vaan kannattaa valita tulla hyväksi hoitajaksi jolla on molempia taitoja, ja sitten annat sen viedä mukanaan, kumpivie ja tulet siinä loistavaksi.

Sallikaa mulle tää idealismi ja tunteenpalo, olen opiskelija.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
psyhoi

Täytyy myöntää, että tuossa "säpinätyöskentelyssä" oli provoa mukana.  ;D

Alkuperäiseen viestiin vielä palatakseni. Eikö noita suuntaavia / syventäviä opintoja ja harjoitteluita voi laittaa puoliksi. Somatiikan ja psykiatrian kesken, näin oli ainakin muutama vuosi sitten. Kokemus molemmista puolista on hyväksi.

Psykiatriasta vielä!

Psykiatriassa ei perinteisesti parenneta ketään, vaan oireita pyritään tasaamaan, leiventämään, rauhoittamaan, jne, jne. Tästä tulee mielestäni työn mielenkiintoisemmät ja raskaimmat asiat. 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Psykiatriasta vielä!

Psykiatriassa ei perinteisesti parenneta ketään, vaan oireita pyritään tasaamaan, leiventämään, rauhoittamaan, jne, jne. Tästä tulee mielestäni työn mielenkiintoisemmät ja raskaimmat asiat. 

Jos puhutaan esim keskivaikeasta masennuksesta niin kyllä siitä parannutaan, eikä oireita vain lievitetä mun mielestä. Uusiutumisriski tietysti suuri, mutta se on taas asia erikseen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Lienee syytä eritellä kuntoutus ja akuutti psykiatria, ettei puhuta kaikesta sekaisin, koska ovat hyvin erityyppisiä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
lemmy

Mutta eikös nykyään "viisaiden" mielestä kuntoutus pitäisi aloittaa jo akuutti vaiheessa? (Olen itse eri mieltä) :)

Vaikka itse psykiatriassa toiminkin niin vankan somaattisen puolen kokemuksen jälkeen ainoa asia mikä psykiatriassa ärsyttää on just tuo jako "somaattinen" ja "psykiatrinen", se kun on nykytieteen valossa täysin keinotekoista. :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Oinaspässi

Mutta eikös nykyään "viisaiden" mielestä kuntoutus pitäisi aloittaa jo akuutti vaiheessa? (Olen itse eri mieltä) :)

Lemmyn kanssa samoilla linjoilla. Onhan se välillä veteen piirretty viiva. Akuuttitila myös paikoin venyvä käsite, mutta tarkoitushan on, että akuuttitilan (rajunkin sekavuuden) jälkeen olo helpottaa niin, että voi yleensä ottaa kuntoutusta vastaan. Paluu tähän maailmaan ekana, sitten muuta... Unohtamatta myös, että psykiatrin oma "koostumus" vaikuttaa hoidon kulkuun, tietysti eri paikoissa eri tyylit. :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Mutta eikös nykyään "viisaiden" mielestä kuntoutus pitäisi aloittaa jo akuutti vaiheessa? (Olen itse eri mieltä) :)

Lemmyn kanssa samoilla linjoilla. Onhan se välillä veteen piirretty viiva. Akuuttitila myös paikoin venyvä käsite, mutta tarkoitushan on, että akuuttitilan (rajunkin sekavuuden) jälkeen olo helpottaa niin, että voi yleensä ottaa kuntoutusta vastaan. Paluu tähän maailmaan ekana, sitten muuta... Unohtamatta myös, että psykiatrin oma "koostumus" vaikuttaa hoidon kulkuun, tietysti eri paikoissa eri tyylit. :)

Lähdin tekemään eroa ainoastaan siks, että psyhoin mielestä psykiatria on vain oireiden lievittämistä. Minusta niin ei ole. Tietysti kuntoutuminen ja  akuutti vaihe menevät lomittain. Samoin kuin somatiikka ja psykiatria. Ihminen on kokonaisuus ja jokainen sen tietää. Rajoja vaan tulee, koska meillä on sisätautien/psykiatrian osastoja tai akuutti psykiatrian ja kuntoutuksen osastoja erikseen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
jez

Juu, kehoon ja mieleen liittyvää jotakin, mutta ei noilla tiedoilla silti vielä oikein aukea, mitä tuo on käytännössä. :) Esim. millaisia ovat potilaat ja hoito?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

Juu, kehoon ja mieleen liittyvää jotakin, mutta ei noilla tiedoilla silti vielä oikein aukea, mitä tuo on käytännössä. :) Esim. millaisia ovat potilaat ja hoito?

Oikeastaan kaikki vaivat mitkä ei ole psykatrian ja sosiaalipuolen hoidettavissa ovat somaattisia. Potilaat vauvasta vaariin. Hoito vaihtelee melko merkittävästi vaivan mukaan. Flunssaan mehua ja sydäninfarktiin pallolaajennusta jne.

Muokattu - Julma

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
jez

Eli vähän niin kuin fyysisten vaivojen hoitoa? Olipas se yksinkertaista.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Satu

psyykkinen = mielen sairaudet

somaattinen = kehon sairaudet, eli kaikki tulehtuneesta kynsivallista aivokasvaimeen

sitten on vielä psykosomaattiset hommat, jolloin noi mielensairaudet kehittää fyysisiä oireita, mut ei mennä ny siihen ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
selena

Hieman samaa olen pohdiskellut kuin ketjun aloittaja. Olen valmistunut lähihoitajaksin v.2003(lasten&nuorten suuntaavat) ja puolen vuoden päästä valmistun SH:ksi. Olen tehnyt keikkaa+harjotteluja pediatrian puolella, kirralla, sisuksilla, päivystyspolilla ja ambulanssissa. Olen myös työskennellyt reilut puoli vuotta psykiatrisella osastolla ja tykästyin hommaan todella paljon. Toisaalta tykkään mielettömästi käsillä tekemisestä ja olen "hektisen" työn ystävä. Viimeisen reilun vuoden ajan olen työskennellyt haastavasti käyttäytyvien nuorten autistien osasolla ja tykkään hommasta erittäin paljon, sekä asiakkaiden että mahtavan työyhteisön vuoksi.

Kysymys kuuluukin, mitä sitten kun valmistun? Toisaalta tekisi mieli lähteä akuuttipuolelle, tämän hetkinen asuinpaikkakin sen mahdollistaisi... Mutta toisaalta: Psyk-puolella on monesti loistavia työyhteisöjä ja psykiatrinen työ kiinnostaa todella .Aaargh! Voi valinnan vaikeutta :)

Ainoa asia jonka olen päättänyt on se, että enää en KOSKAAN mene töihin sellaiseen työyksikköön jossa on töissä pelkästään naisia 8)

  • Tykkää 1

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Toxo
Ainoa asia jonka olen päättänyt on se, että enää en KOSKAAN mene töihin sellaiseen työyksikköön jossa on töissä pelkästään naisia 8)

Kiitän jä polvistun kaikkien hoitsumiesten puolesta(kun nyt ehdin ekana) ::)

  • Tykkää 3

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
selena

Ainoa asia jonka olen päättänyt on se, että enää en KOSKAAN mene töihin sellaiseen työyksikköön jossa on töissä pelkästään naisia 8)

Kiitän jä polvistun kaikkien hoitsumiesten puolesta(kun nyt ehdin ekana) ::)

Oi ku kiva :)

Itse koen parhaimmaksi sellaisen työyhteisön jossa on sekä naisia että miehiä, tuo kivasti balanssia jokapäiväiseen työskentelyyn. Tämän hetkisessä työpaikassa suhdeluku on 90% miehiä/10% naisia, ihan hyvä setti. Meidän työyhteisöstä puuttuu kaikki turha p****n jauhaminen selän takana ja semmoinen turha pilkun viilaus. Esimerkkinä eräässä entisessä työyhteisössä tärkeitä asioita olivat se, että saa mahtumaan 10kpl litistettyjä maitotölkkejä yhden tölkin sisään, ja että rapsakynät olivat oikeissa purkeissa. Tommoset voi kuullostaa pieniltä asioilta mutta auta armias kun kuuntelee sitä vikinää päivästä toiseen ja viikosta toiseen... Puuduttavaa! Myös "näin-on-tehty-viimeiset-20-vuotta-ja-näin-tullaan-tekemään-jatkossakin"-jutut saavat sappeni kiehumaan.

Sorry OT!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Esimerkkinä eräässä entisessä työyhteisössä tärkeitä asioita olivat se, että saa mahtumaan 10kpl litistettyjä maitotölkkejä yhden tölkin sisään, ja että rapsakynät olivat oikeissa purkeissa. Tommoset voi kuullostaa pieniltä asioilta mutta auta armias kun kuuntelee sitä vikinää päivästä toiseen ja viikosta toiseen... Puuduttavaa! Myös "näin-on-tehty-viimeiset-20-vuotta-ja-näin-tullaan-tekemään-jatkossakin"-jutut saavat sappeni kiehumaan.

Kun isoissa asioissa on päällimmäisenä tunteena epävarmuus niin triviaalien asioiden järjestys ja rutiinit luovat kaivattua turvallisuuden tunnetta.. >:D
  • Tykkää 3

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
TKo

Itse olen psyk. puolen taustan omaava ja siihen suunnannut mutta nyt somatiikalla töissä. Minusta tuo koulun suuntausvaihtoehto ei ole sitova, koska kumminkin laillinen oikeus työskennellä molemmilla puolilla on ja lähinnä kyse on sitten enää työnantajan vakuuttamisesta.

Mutta (tämä on oma täysin puolueellinen näkökulmani) psyk. suuntauksella opin somatiikan hommat kyllä, koska niitä on koulussa muuten jauhettu ja ne ovat hyvin konkreettista ja suht. helposti neuvottavaa työtä. Toki sitten tieto kasaantuu pikkuhiljaa. Sen sijaan jos en olisi koulun kautta saanut sitä psyk puolen teoriaa ja tietopohjaa mihin sen rakentaisin niin luulen että tekisin sitä hommaa ihan väärin ja todella huonosti verrattuna siihen miten nyt sen teen. Psyk. puolen 'toimenpiteet' on usein hankalammin määriteltäviä ja niihin ei ole ohjeita välittömästi saatavilla.

Molemmat on kyllä täysin opittavissa suuntasi koulutuksessa mihin vaan, uskoisin. Itse pidän vaan somatiikan opettelua käytännön työssä helpompana kuin psykiatrian, mutta joku voi olla toista mieltä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras
Olet jättämässä kommenttia vieraana. Jos sinulla on tunnus, kirjaudu sisään.
Vastaa aiheeseen...

×   Lisäsit muotoiltua sisältöä.   Restore formatting

  Only 75 emoticons maximum are allowed.

×   Linkkisi on upotettu automaattisesti..   Näytä pelkkä linkki.

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


×