Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Vieras: uupis

Työhön kyllästyneet

Recommended Posts

Vieras: uupis

Lukeeko tätä sivustoa kukaan työhönsä kyllästynyt?

Pari vuotta sitten olin jonkin verran tekemisissä hoitajien ylimmän esimiehen kanssa eräässä työryhmässä. En ollut uskoa millaista juttua hän suustaan päästi. Ytimekkäästi sanottuna viesti oli se että hoitajat yrittävät lusmuta töistään niin paljon kuin ehtivät. Minusta oli järkyttävää, että hoitajien ylin esimies on tuota mieltä alaisistaan.

Tästä alkoi minun "liiasta kiltteydestä parantuminen", tajusin että voin tehdä työni vaikka kuinka hyvin ja innolla ja silti minutkin niputetaan tuohon lusmuilijoiden sakkiin. Nyt teen vain työni, mutta hoitoyön kehittäminen ei kiinnosta ei sitten ei pätkääkään eikä muunkaanlainen ylimääräinen työ. Kehittäkööt muut.

Viimeinen tikki oli muuten se kun johtoryhmä keskenään esitti arvailuja miksi eräs työntekijä on sairauslomalla. Enpä enää ihmettele miksi kokoukset kestävät niin kauan, jos työntekijöiden henkilökohtaisia asioita vatvotaan johtajatasolla...

Onneksi olen vaihtanut työpaikkaa, mutta työmotivaatiota se ei ole takaisin tuonut.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Saaga

Kyllä lukee. Itselläni on lähes kaikki klassiset työuupumuksen merkit: väsyneisyys, kyllästyneisyys, kyynisyys, vaikeus nähdä oman tai osaston työn hyöty, jatkuvat työunet ja muut mielikuvat (työunia siis ainakin viitenä yönä viikossa), työhön lähteminen on usein vaikeaa (joskus itkettää, joskus ei, koskaan ei ole kiva lähteä)... No, jos nyt syksyyn asti sinnittelisi, sitten suunnitteilla opiskelujen aloittaminen ja alanvaihto.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Mimmu

Ikävää että uupumuksesi on päässyt noin pahaksi. Oletko puhunut asiasta kenenkään kanssa? Harmi jos päädyt tyystin vaihtamaan alaa. Voimia sinulle *hali*

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
nobu

Kyllä lukee. Itselläni on lähes kaikki klassiset työuupumuksen merkit: väsyneisyys, kyllästyneisyys, kyynisyys, vaikeus nähdä oman tai osaston työn hyöty, jatkuvat työunet ja muut mielikuvat (työunia siis ainakin viitenä yönä viikossa), työhön lähteminen on usein vaikeaa (joskus itkettää, joskus ei, koskaan ei ole kiva lähteä)... No, jos nyt syksyyn asti sinnittelisi, sitten suunnitteilla opiskelujen aloittaminen ja alanvaihto.

Aivan kun olisin itse kirjoittanut tuon saman tekstin...

Minäkin odottelen tässä vain syksyä, silloin moni asia selviää pääsenkö opiskelemaan vai vaihdanko alaa täysin.

Voimia sinulle ja muille samassa fiiliksessä pyöriville!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Saaga

Kiitos tuesta, ja samoin voimia muillekin jotka eivät koe oloaan hyväksi nykyisessä tilanteessaan!

Hoitukarppi: läheisteni (ystävät, äiti, mies, jokunen läheinen työkaverikin) kanssa olen asiasta puhunut, ja tietävät kyllä koko tilanteen raadollisuudessaan. Viime syksynä kävin työkkärin ammatinvalinnanohjauksessa, ja sielläkin am.val.psykologi totesi että tarve päästä pois on erittäin selkeä. Ohjauksen avulla sitten löysinkin alan joka kiinnostaa, ja on todellakin ihan muuta kuin hoitoalaa. Tälle viikolle lopulta varasin myös ajan työterveyshoitajalle, ajattelin käydä kertomassa kaiken paskan sinnekin. En tiedä hyödyttääkö se mitään, mutta onpahan ainakin näyttöä että ei kaikki aina niin hyvin ole. Ja jos tilanne vielä pahenee eli tulisi todellinen tarve sairaslomaan (uupumuksen takia en ole saikulla ollut), on näyttöä ettei tämä mikään "hetken hurma" ole. Voisin sanoa, että viime keväästä ollaan oltu aika huonossa jamassa. Kertomisen kynnys (etenkin virallisesti) vaan on aika kova.

Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että sitten kun olen alaa vaihtanut, en usko että kaipaan nykyisestä työstä yhtään mitään - joitakin työkavereita kyllä kovasti, mutta sitten panostetaan tapaamisiin vapaa-ajalla! Nyt, vaikka ovat kuinka mukavaa seuraa, ei jotenkin "uskalla" kovin usein ehdotella tapaamisia, sillä aina pelottaa että joutuu puhumaan työhön liittyvistä asioista vapaa-ajalla. Eikä heitä oikein kehtaa puhumasta kieltääkään jos tarve on.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Oinaspässi

Kyllä lukee. Itselläni on lähes kaikki klassiset työuupumuksen merkit: väsyneisyys, kyllästyneisyys, kyynisyys, vaikeus nähdä oman tai osaston työn hyöty, jatkuvat työunet ja muut mielikuvat (työunia siis ainakin viitenä yönä viikossa), työhön lähteminen on usein vaikeaa (joskus itkettää, joskus ei, koskaan ei ole kiva lähteä)... No, jos nyt syksyyn asti sinnittelisi, sitten suunnitteilla opiskelujen aloittaminen ja alanvaihto.

Aivan kun olisin itse kirjoittanut tuon saman tekstin...

Minäkin odottelen tässä vain syksyä, silloin moni asia selviää pääsenkö opiskelemaan vai vaihdanko alaa täysin.

Voimia sinulle ja muille samassa fiiliksessä pyöriville!

Toivottavasti pääsette molemmat (ja muut) johonkin teille mieluisiin hommiin, sillä kyllähän me kaikki tiedetään, ettei nää hoitohommat juuri miksikään muutu. Potilaita tulee ja menee kuin lammaskarjaa ja jos oma puhti pois, hajoaa ihminen. Etenkin tuo, että seuraa duuni uneen asti mukaan, on paha juttu. Toki pientä sisällön viilausta jokaisen työssä voi tapahtua, lisäkoulutusta, yms, mutta siinä voi käydä myös heikosti, jos herkästi tulee sitten kaikkea lisäduunia/vastuuta/pilipalijuttuja...

Harmi tietysti hoitajia menettää, mut työ on vaan työtä... Kannattaa miettiä, antaako sen viedä elämä mennessään ::)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
krissy

Ei tää hoitotyö tule tästä paremmaksi muuttumaan, luulen että päinvastoin. Ihan turha on itsensä vetää loppuun, ei sitä kukaan arvosta, eivät potilaat eivätkä esimiehet. Sädekehä ei kirkastu mutta oma elämä menee ahterilleen kun yrittää vain sinnitellä. Jos tuntuu että ei jaksa, sairaslomalle, ja pitkälle, ja ajoissa, ettei käy niinkun mulle. Ja alan vaihto lienee aika helppoa jos / kun tuntuu siltä ettei hoitoalalla voi enää työskennellä. Mulla on sellanen mutu-tuntuma että hoitajat Suomessa sinnittelee liian pitkään epäinhimillisissä työoloissa, oman hyvinvointinsa kustannuksella.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: msh -79

Lukeeko tätä sivustoa kukaan työhönsä kyllästynyt?

Pari vuotta sitten olin jonkin verran tekemisissä hoitajien ylimmän esimiehen kanssa eräässä työryhmässä. En ollut uskoa millaista juttua hän suustaan päästi. Ytimekkäästi sanottuna viesti oli se että hoitajat yrittävät lusmuta töistään niin paljon kuin ehtivät. Minusta oli järkyttävää, että hoitajien ylin esimies on tuota mieltä alaisistaan.

Tästä alkoi minun "liiasta kiltteydestä parantuminen", tajusin että voin tehdä työni vaikka kuinka hyvin ja innolla ja silti minutkin niputetaan tuohon lusmuilijoiden sakkiin. Nyt teen vain työni, mutta hoitoyön kehittäminen ei kiinnosta ei sitten ei pätkääkään eikä muunkaanlainen ylimääräinen työ. Kehittäkööt muut.

Viimeinen tikki oli muuten se kun johtoryhmä keskenään esitti arvailuja miksi eräs työntekijä on sairauslomalla. Enpä enää ihmettele miksi kokoukset kestävät niin kauan, jos työntekijöiden henkilökohtaisia asioita vatvotaan johtajatasolla...

Onneksi olen vaihtanut työpaikkaa, mutta työmotivaatiota se ei ole takaisin tuonut.

Voisin olla erimieltä siitä kuka lusmuilee töistään.Johtoportaalla ei ole mitään kanttia arvostella hoitajia ,niinkauankuin oma tontti hoidetaan vain välttävällä tasolla.Se on minun arvosanani esimiesten työpanoksesta hoidon kehittämiseksi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
poikahoitaja

Krissyn kanssa samaamieltä. olot eivät tule missään nimessä paranemaan,päinvastoin. Kun vielä ylihoitajaporras on "tietyissä" paikoissa sitä mieltä että hoitajat vain istuvat p*rseellään eivätkä tee mitään,on suorittavan portaan ihan turha vaatia yhtäänmitään. Ja suuntaus on varmasti se,että vähemmällä enemmän eli hoitajista kaikki irti vaan edelleen,viis työssäjaksamisesta tai mistään muustakaan. huussi on hyvä esimerkki tästä,hoitajien hyvinvoinnista harva päättävä OIKEASTI välittää p*skaakaan,kunhan keskittyvät huussin sädekehän kiillottamiseen että kaikki NÄYTTÄÄ hyvältä.ja: ylihoitajistolta/lähijohdolta "tietyissä" yksiköissä on kenenkään turha odottaa yhtäänmitään,edes sellaista käytöstä, joka normaalissa arjessa aikuisten välillä on jo käyttäytymissääntöjen mukaista. no,onneksi näillekin sosiopaattisesti käyttäytyville ja valtaansa käyttäville on tulossa pää vetävän käteen,jos sit jotain oppisivat.

ja niistä vaalilupauksista muuten:ei ne ollut kuin äänten kalastelua,mitään tavallista tupon parin kympin korotusta enempää ei tulla saamaan vaikka addresseihin laittaisi nimensä koko kansa. jlp_n johdolla lupaukset hukkuvat taustakohinaan syksyyn mennessä. valitettavasti. onneks "kalliin" koulutuksensa ja rautaisen ammattitaitonsa voi viedä sinne,missä siitä maksetaan,siinähän houkuttelevat tehy-huiveilla suomalaisia hoitsusiirtolaisia tai filippiinoja p*skapalkalla..  ;D

(sorry jo s meni tän otsikan alla ot:ksi..)

p.s. kannattaa muuten oikeasti hakea s-lomaa,jos siltä yhtään tuntuu,siitä se prosessi alkaa,sillä ylimittaisten vaatimusten kierteessä jatkuvasti työskentelemällä ei voi edes toivoa muutosta. oravanpyörästä on kai parasta hankkiutua edes hetkeksi eroon. luulisin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Helena

Kieltämättä on ruvennut tympimään hoitoalan työt...ja oikeastaan juuri pännii; palkkaus, potilaita paljon/hoitajia vähän, viikonlopputöitä julmetusti (joskus on ollut 14 viikkoa ettei ole ollut viikonloppu vapaata ;D ).Jos noihin tulisi parannusta niin mikä ettei... Tällä hetkellä olen kyllä hoitovapaalla, mutta kunhan palailen takaisin työelämään niin meinasin tosissaan harkita alan vaihtoa... :-

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: uupis

Eipä mullakaan työmotivaatio ole parantunut vaikka työnantajaa vaihdoin. Samaa hoitajien pompotusta tuntuu tämän kaupungin sairaalassa olevan kuin entisessäkin. Ja esimiestaso narisee ettei hoitajia saa enää mistään sijaisuuksiin... Herätkää pahvit! Sitä saa mitä tilaa! Suututtaa oikein meidän talon ammattitaitoisten perushoitajien puolesta että vuosikaupalla roikotetaan sijaisena ja pärstäkerroin ratkaisee kuka toimen saa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Rubbo

Olenkin tässä miettinyt, josko kävisin tilittämässä omasta/työpaikan tilaneesta täällä.. nyt tulikin oiva tilaisuus.

Viime-aikoina on alkanut tuntumaan että jotain tarttis tehdä, tai sairastun tässä työssäni. Fyysisesti ja psyykkisesti. Lieviä väsymyksen oireita on.

Työpaikallani on selvä sisäilma-ongelma, tietyt tilat haisevat selvästi homeelle. Tämä ei vain tunnu kiinnostavan ketään, ei kiinteistöstä vastaavaa, eikä työnantajaa. Itse täällä ei tarvi olla kuin se 8 tuntia, mutta entä asukkaat.. saahan siinä laukkuttaa porukkaa astma-testeissä sairalassa.

Talossa myös rikotaan useampaa toimintaa säätelevää lakia. Nämäkin ovat johtoportaan tiedossa, ja olemme kertoneet että emme hyväksy moista, mutta kun ei tunnu kiinnostavan niin ei. Ei jaksa alkaa räyhäämään. Haluaisi tehdä työnsä hyvin ja pistää oven kiinni perässään vuoron loputtua, mutta välillä jutu jää pyrimään mieleen. Ja uniin.

Kiire on lisääntynyt, ja koen ettemme pysty tarjoamaan turvallista asumisympäristöä kaikille asukkaille. Syynä ovat lisääntynyt kiire, jolloin ei voi tarjota tarpeeksi läsnäoloa asukkaille, vaan työaika menee "arjen pyörittämiseen". Asukkaat voivat pahoin ja oireilevat psyykkisesti. Myös joidenkin muiden asukkaiden aiheuttama (ihan aiheesta) pelko saa muut asukkaat voimaan pahoin. Hoidamme täällä ihmisiä, jotka kuuluisivat mielestäni suljetumpaan ympäristöön, eivät avopuolen yksikköön.

Sellaista. Onneksi alkaa vapaat ja pääsee harrastusten pariin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Oinaspässi

Työpaikallani on selvä sisäilma-ongelma, tietyt tilat haisevat selvästi homeelle. Tämä ei vain tunnu kiinnostavan ketään, ei kiinteistöstä vastaavaa, eikä työnantajaa. Itse täällä ei tarvi olla kuin se 8 tuntia, mutta entä asukkaat.. saahan siinä laukkuttaa porukkaa astma-testeissä sairalassa.

Talossa myös rikotaan useampaa toimintaa säätelevää lakia. Nämäkin ovat johtoportaan tiedossa, ja olemme kertoneet että emme hyväksy moista, mutta kun ei tunnu kiinnostavan niin ei. Ei jaksa alkaa räyhäämään. Haluaisi tehdä työnsä hyvin ja pistää oven kiinni perässään vuoron loputtua, mutta välillä jutu jää pyrimään mieleen. Ja uniin.

No on p***a johtoporras! Jos sulla tai kolleegalla riittää yhtään puhtia, ilmoita työsuojeluun, työterveyshuoltoon lisää painetta, valitus lääniin, (jos sais potilaan omaisten taholta tehtyä, ois vielä parempi) yhteyttä tarkastajaan, paikallinen lehdistö vois tarvita jutun aihetta... Kyllä kanavia on. Entäs lähin esimies? Vältteleekö vastuusta, sanooko tekevänsä jotain muttei tee, turvaa "suojatyöpaikkansa?"

Toivottavasti vapailla helpottaa? ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Saaga

Päädyin sitten työterkkarin kautta psykologin haastatteluun ja sieltä lääkärille. Työuupumus ilman masennusta, nyt kahden viikon sairasloma, sitten taas lääkärille. Sanoin itse etten halua pitkää sairaslomaa, ettei työhönpalaamisen kynnys kävisi sitten kovin korkeaksi. Psykologin kanssa varattu seuraava (työnohjaushenkinen) keskustelu n.kuukauden kuluttua.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ninnu

Juu täytyy sanoa että tässä työssä on niin paljon epäkohtia työnantajan ja johtoportaan puolelta että työt tulee hoitumaan menttaliteetilla "pakolliset hommat hoidetaan, muu saa jäädä." Mihinkään kehittämishankkeisiin tää tyttö ei lähde ja hoitaminen keskittyy rutiinitöiden pyörittämiseen. Ois kiva tehdä työt kunnolla ja jutustella potilaiden kanssa elämänmenosta, muttei tuolla tyylillä kauan jaksa. Aina oottaa seuraava homma kun pot.huoneen ovesta ulos pääset.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Asswiper

Mä en ole varsinnaisesti kyllästynyt työhöni, mutta oon tällä hetkellä sairaslomalla ylistressaantumisen ja uupumisen takia (lääkärin tarkastuksessa löytyi kyllä myös somaattista vaivaa). Valmistuin vasta n. vuosi sitten, ja sain itseni hajalle näin nopeasti. Mä kyllä kuvittelin, että mä oon sellanen, että jaksan vaikka muilta loppuisi veto. 2 viikkoa oon kohta ollut saigonilla ja todennäkösesti tuun olemaan poissa vielä pitkään. Myös työpaikan vaihto saattaa olla edessä. Ja sain siis itseni näin hajalle tekemällä ihan pelkästään listan mukaiset vuorot, ei ylitöitä.

Sairaslomalla ollessa (ja jo sitä ennen) on arvomaailma taas vähän muuttunut. En halua jatkossa mitään "sankarileikkejä", en mitään vauhtia ja vaarallisia tilanteita, en halua enää jatkaa kuluttavaa elämäntyyliäni, enkä kaipaa mitään kehuja tai kunniaa siitä että teen "arvokasta" työtä.

Ja vielä varoituksen sana muille. Itsensä ajaminen loppuun voi tapahtua todella salakavalasti, ei kukaan halua myöntää että olisi omalla toiminnallaan saanut itsensä huonoon kuntoon. Meidän yksikössä me uudetkin työntekijät (ainakin osa meistä) joutuvat liian suuren vastuun eteen ilman riittävää perehdytystä. Työnantajapuoli ei paljon meidän rividuunarien jaksamisesta välitä, muuta kuin näennäisillä toimenpiteillä. Tuskinpa jään meidän polilta ainoaksi, joka joutuu näiden syiden takia olemaan poissa pitkiä aikoja...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
blondi

En ole varsinaiseen työhön kyllästynyt vaan työoloihin (ja palkkatasoon tietenkin). Nimenomaan työolot saivat harkitsemaan vakavasti alanvaihtoa, jota olen nyt aktiivisesti valmistelemassa.

Kukaan ei kiitä meitä siitä, että poltamme itseämme loppuun, ainoa joka siitä hyötyy -ja vain lyhytaikaisesti- on työnantaja. Pitkällä tähtäimellä väsynyt hoitaja vaarantaa potilasturvallisuutta ja on muutenkin vähemmän "kustannustehokas" kuin hyvinvoiva hoitaja.

Asettakaa siis oma hyvinvointinne etusijalle. Siitä hyötyvät loppupelissä kaikki!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Mimmu

Mun työviihtyvyyteni paraneminen alkaa ensi viikolla. Vaihdoin nimittäin pelkkään päivätyöhön. Kyllä nämä pari vuotta on olleetkin yhtä tuskaa (kahden ihmisen vuorotyön yhteensovittaminen). Odotan innolla kesää kun pääsee töistä viimeistään klo 15. On illat ja viikonloput aikaa olla perheen kanssa ja voin alkaa harrastamaankin jotain säännöllisesti. Puhumattakaan vaikutuksista sosiaaliseen elämään. Tilipussi tosin pienenee jonkin verran mutta eihän se raha kaikkea merkitse.  ;D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×