Kuinka moni on aikeissa irtisanoutua ja miksi?

[Asperiini]

Luin tuota yhtä ketjua ja sieltä pisti silmään nämä irtisanoutumis asiat. Itse harkitse vakavasti etten enään jatka nykyisessä työpaikassani. Syy on yksinkertaisesti se, että meillä ei saa jäädä sairaslomalle ja jos jää, saakin kyllä kuulla siitä ja lisäksi muutaman flunssan jälkeen laitetaan täyttämään ammatillisen kuntoutuksen lomakkeita, mikä tuntuu suoranaiselta kettuilulta. Työnantajan harmiksi meillä on kaksi pientä lasta jotka tietysti sairastavat vuorotellen ja sekös herättää närää. Ei sen kummempaa syytä, mutta riittävän isossa mittakaavassa tämäkin riittää työpaikan vaihtoon. Viisi vuotta takana nykyistä työtä, enköhän mä hommia saa muualtakin, kunhan ei vaan kävelis karhu vastaan kun lähtee sutta karkuun... :D

[Teemu]

Työnantajan harmiksi meillä on kaksi pientä lasta jotka tietysti sairastavat vuorotellen ja sekös herättää närää.

Meillä on sama juttu ja vaimolle on nyt ruvettu avautumaan, kun pois lasten sairastumisen takia usein pois. Itsehän olen "herran kukkarossa" täällä Tampereella, joten vaimoni on sitten usein pois töistä tämän takia. Itse oli valmis menemään ko. osastolle töihin, mutta ko. TK ei halunnut maksaa minulle pyytämääni palkkaa, joten sanoin vaimolleni, että heillähän on ollut mahdollisuus valita  :D

[OldOne]

Meillä on sama juttu ja vaimolle on nyt ruvettu avautumaan, kun pois lasten sairastumisen takia usein pois.

Toi on ihan helvetin väärin syyllistää ihmistä ton takia.

[Keep the faith]

Varsin "likaista", että vanhempaa/vanhempia syyllistetään lapsen sairasteluista. Ihan kuin itse toivoisi lapsen sairastuvan  ;D ja kokevan siihen liittyen kaiken kurjuuden ja sen päälle vielä kuuntelet vihjailut ja vastaan naputukset.

Itse olen kertonut aiemmissa työpaikoissa tilanteeni(yh kolmelle) ja puuttuvat kontaktit eli takaverkoston.

Tosin myös samaan hengenvetoon olen ilm. kantani siihen, että mielestäni parempaa sairaan lapsen hoitajana omaa vanhempaa ei ole. Että kenen vastuulle pitäisi sysätä oman lapsen hoitaminen tarvittaessa, ellei oma vanhempi sitä mukamas töiden takia pysty tekemään?

En jaksa uskoa ison organisaation kaatuvan yksittäisen ihmisen työpanoksen puuttumiseen, niin se ei voi mennä.

Jotenkin noin... :).

[SHV]

Itsekin törmännyt tuohon sairaan lapsen hoitamisen vuoksi s-lomalla olleen syyllistämiseen, valitettavan yleistä..

Mutta irtisanoin itseni muista syistä tuossa jokunen aika sitten ja siirryin määräaikaiseksi työntekijäksi, palkkakin huononi, mutta kyllä on parempi olla; on selkeä työnkuva ja minä tiedän, mitä minulta odotetaan, joten näin ollen tiedän, mitä kehittää...

[Annastiina]

En voi sanoa virallisesti irtisanoutuneeni mutta ilmoitin vakikeikkailupaikkaan etten ole tulossa kesäksi vaikka olivatkin tätä pitäneet itsestään selvyytenä. Syynä tähän oli se, etten halua olla työpäivän jälkeen niin kipeä fyysisesti kuin näillä henkilöstömitotuksilla tulisin olemaan. Ja luultavasti pitemmässä juoksussa myös psyyke alkaisi heittämään...

Omaan päähän ei vaan mahdu se että aina annetaan periksi kaikissa asioissa (henkilökunnan määrää voidaan vähentään vaikka potilaat koko ajan suuri hoitoisempia)...

[Guest Homer]

Edellisessä työpaikassa ei suostuttu pyytämääni palkankororukseen joten vaihdoin seuraavana arkipäivänä työpaikkaa jossa minulle maksettiin samasta työstä pyytämäni parempi palkka.

Ja tyytyväinen olin. 8)

[puh]

Meillä on sama juttu ja vaimolle on nyt ruvettu avautumaan, kun pois lasten sairastumisen takia usein pois.

Toi on ihan helvetin väärin syyllistää ihmistä ton takia.

Mulla oli edellisessä työpaikassa sama juttu. Kun kyselin, onko sairaanhoitajan sijaisuutta valmistumisen kynnyksellä, mulle sanottiin että on, mutta mun pitää huolehtia siitä että ei tule poissaoloja koska sitten viimeistään maineeni kyseisessä klinikassa olisi kuulemma mennyttä. Se oli viimeinen tikki, jonka jälkeen lähti ilmoitus, että sanoudun irti perushoitajan toimesta. Ihan kuin minä voisin luvata, etteivät lapseni tai etten itse sairastu  8) Pitäköön klinikkansa ja työvoimapulansa.

[Pöllö]

Joskus paljon sairastavat tai poissaolevat henkilöt ovat työnantajalle ongelmallisia, kun alkaapi hitu tulemaan kuluja samaan aikaan kun työt seisovat, eipä silti. Kuitenkin sopimukset ja säädökset ovat edelleen voimassa.

Menestyvä organisaatio pyrkii kyllä hyvään vuorovaikutukseen työntekijän kanssa, ja vaikkapa sairauden yllättäessä työntekijän pyritään työt järjestelemään mahdollisimman hyvin. Eräässä duunissa esim. sihteerin sairastuessa useammaksi päiväksi käytettiin erittäin hanakasti henkilöstövuokrausta hoitamaan juoksevia asioita. Menestyvä organisaatio saa työntekijän sitoutumaan positiivisesti ja antamaan hyvän panoksen organisaatiolle vapaaehtoisesti, mielekkäästi ja kannustavasti.

Harmillisesti umpikierot ja häiriintyneet organisaatiot tulkitsevat tuon menestyksenkin siten, että työntekijän antaessa elämänsä - joskus hyvinkin konkreettisesti, näitä itsaria miettineitä ja kokeilleita on tullut vastaan - työnantajalle, ollaan menestyviä ja sitä kautta työntekijöidenkin pitää olla huipputyytyväisiä kuuluessaan moiseen systeemiin ja uhrautua aiempaa hanakammin. Työntekijän kuuluukin vain olla iloinen, että hänelle lykätään satoja tunteja ylitöitä tai hän tekee enemmän kuin inhimillisesti kestäisi. Terveydenhuollossa vain ollaan niin puun ja kuoren välissä, että "maine" menee pienistä asioista, ja työntekijät alkavat jo itse syyttämään sairastuneita ihmisiä, että he näin "lykkäävät työtä" muille, syyttömille. Niinkuin jokin sairastuminen nyt olisi toivottu tilanne.

Kieltämättä käypi mielessä, toimiiko nykyinen lääkäri- ja hoitajajohtoinen organisointi, vai olisiko jokin toisenlainen parempi. Työlainsäädäntö ja työehdot tuntuvat tässä järjestelmässä hämärtyvän liian helposti. Ikävä vain, että joissain työpaikoissa myös työntekijät muodostavat kanalaumoja, jotka lisäävät muiden työntekijöiden ahdistusta ja painetta, ja purkavat oman huonon olonsa toiseen samassa jamassa olevaan ihmiseen. Nokkimisjärjestyksellä haetaan valtaa, ja mitä ylempänä nokkimisjärjestyksessä on, sitä enemmän voi hallita alempana olevia hajoita-ja-hallitse -periaatteella. Työnantaja voi myhäillä omissa korkeuksissaan ja hallita ketä tahansa miten tahansa.

Onhan se joskus ollut ihan mielenkiintoista yrityskaupassa siirtyä "vanhana työntekijänä" toiseen taloon, kun vamman aiheuttamasta leikkauksesta nousi haloo haastattelussa, joka oli käytännössä kyllä työhönottohaastattelu. Eihän moista vain tule koskaan uudestaan... Olisikin kamalaa, jos työntekijä saisi pitää pakollisten vapaiden lisäksi joku vuosi vaikka 3 - 4 viikkoa sairaslomaa, jos paikka leikattaisiin uudelleen. Ei ollut terve organisaatio se. Siihenkin taloon tuli työntekijöitä, kun ulkoista mainetta pidettiin valehtelemalla yllä. Saman paikkakunnan toiselta työnantajalta tuli ajoittain väkeä, koska se toinen työnantaja oli yhtä syvältä, ihmiset olivat huojentuneita päästessään edes jollain tavoin erilaiseen paikkaan. Fiksuimmat ihmiset olivat jättäneet ne laivat aikoja sitten, jäljellä oli vain melkoisen vallankäytön labyrintti.

Sitä voi itsekukin miettiä, onko työpaikan "lupaaminen" ehdolla, ettei poissaoloja tule, palkitsemista - vai välillistä (tai aika välitöntäkin) uhkailua. Onhan se melkoinen sanaton sopimus siitä, mihin päänsä pistää, ja jos käyttäytyy toisin, siitä saa kärsiä.

[kartsa]

...

mulle sanottiin että on, mutta mun pitää huolehtia siitä että ei tule poissaoloja koska sitten viimeistään maineeni kyseisessä klinikassa olisi kuulemma mennyttä.

...

Tuommoisista aina pyyntö muotoilla ao. lausuma kirjallisesti.

Pelkästään sen takia, että noin ei tietenkään voi pätevästi lausua, joutumatta liemeen..  ;D

[kätsä]

Vähän OT, mutta kun sairastelusta on puhe, niin kuinkahan moni menee kipeenä työpaikalle sen takia, että ei uskalla olla "hankalan" työntekijän maineessa ja olla sairaslomalla. Meillä ainakin kun soittaa töihin että on kipeenä, niin puhelimesta kuuluu että "Jaa. No, täytyy tästä alkaa sijaista metsästämään." Oon meinannut joskus kettuutuksissani vastata, että annapas pari puhelinnumeroa niin voin tästä itsekin laittaa korteni kekoon kun mulla täällä sairaslomalla on aikaa... Ihan niinku se ois mun tehtävä huolehtia itelleni sijainen. Ei uskalla kohta soittaa töihin, kun tollasen vastauksen saa. Ihan niinku oma syyni on, että on flunssaa liikkeellä tms. Ei ihme, että tullaan kipeenä töihin, jos ei saa vastaukseks edes että "parane pian".  Eikä mun vika taida olla sekään, että töissä ollaan minimimiehityksellä, ja jos joku sairastuu, ollaan pulassa. Eikä se, ettei reservissä oo tarpeeks sijaisia. :-

edit: virhe korjattu

[kikkis]

Jos aikoisin irtisanoutua, olisi syy ehdottomasti se, että haluan nähdä muuta ja voisin kuvitella että jossain johtaminen toimii paremmin  :)

Kuitenkaan en aio irtisanoutua. Kesä näyttää ahdistavalta, mutta tehdään mitä voidaan. Jossain vaiheessa varmasti lisää opiskelen/vaihdan duunia, mä kun oon tälläinen aikansa kutakin-tyyppi. Tuossa duunipaikassa eniten "sitoo" nuo niin ihanat työkaverit. Ja onhan tuo työkin ihan mukavaa  ;D  nim. neljän päivän vapailla ollut.

[miina]

Aion sanoa itseni irti ja siksi kun on ihan kuin olisi lastentarhassa(sanonta kuvaa sitä) töissä, vaikka ollaan aikuisia ja ammatin omaavia ihmisiä. ::)

[koati]

Mutta kannattaako heti sanoutua irti? Ihmiset toisinaan väsyvät pitkäaikaisiin työpaikkoihinsa ja niiden moninaisiin ongelmiin ja olettavat, että jossakin toisessa paikassa ei mitään hankaluutta olisi. Sitä tulee ikäänkuin hieman putkinäköiseksi, oman työpaikan ongelmat kasvavat suunnattoman suuriksi ja lakataan näkemästä niitä hyviä puolia, joita kuitenkin ehkä joka paikassa myöskin on.

Olisiko esimerkiksi virkavapaus omasta työstä ja sijaisuus jossakin muualla yhtään valaiseva tekijä? Asiat saattaisivat asettua oikeisiin mittasuhteisiin ja jonkinlaisia ratkaisujakin löytyä. Ainahan sitä voi sitten irtisanoutua jos niin ei käykään.

Toki työyhteisöjä on monenlaisia, joskus saattaa tosiaan olla parasta lähteä lopullisesti.

[Pöllö]

Koatilta erinomainen kommentti. Noita muita konsteja ovat esim:

- keskustella samankaltaisessa, mutta toisessa organisaatiossa työskentelevän kanssa, millaista siellä oikeasti on, millaisia ongelmia ja mitä mieltä hän on omista kokemuksistasi

- etäisyyden ottaminen työpaikkaan: loma, harrastus, virkavapaa, vuorotteluvapaa, sairasloma

- pieni pysähtyminen aiheesta Zen ja mitkä asiat kuormittavat, väsyttävät ja ovat ristiriitaisia? Ovatko olennaisia, voiko niitä hallita, jos voi, niin miten?

- asioiden suhteuttaminen ylipäätään: onko oikeasti iso asia, mihin vertaa, mikä olisi jokin toinen pienempi tai isompi paha asia? Miten suhtaudut niihin muihin pahoihin asioihin?

- pikku tsekkaus myös aiempaan omaan työkokemukseen: mitä epäkohtia ja positiivisia asioita ennen on tullut vastaan? Mitä positiivisia asioita nykyisessä työssä on?

- pikku tsekkaus omaan yleiseen elämäntilanteeseen: onko siellä jotain ristiriitaista, saavuttamatonta, painavaa, läpikäymätöntä, puutteellista? Nouseeko elämänlaatu, jos siellä voi ottaa askeleita eteenpäin?

Tietysti kannattaa myös tunnustella niitä omia paineita ja jaksamista, pahimmista karuselleista kannattaa hypätä pois ennenkuin palaa kunnolla loppuun. Silloin vaatii jo runsaammin toipumista, ja umpipoikki on hankalaa tavoitella mitään korvaavaakaan. Ei itselleen ja muille tarvitse todistaa mitään tavalla, jossa alkaa jo näkemään pikku-ukkoja, miettimään itsemurhaa ja 150 % energiasta menee peruskuvioista selviämiseen. Harmillisesti työelämä on muuttunut kireämmäksi lähes kaikkialla, ja totta on myös, että melkein jokaisessa on joskus myös piirteitä tai ominaisuuksia, joilla koetaan johtaminen ja työnteko paikassa A todella raskaaksi, mutta paikassa B taas jaksetaan kohtalaisesti, vaikka siellä sitten jotkut muut tuntevat menon raskaaksi.

Irtisanoutumiset ovat melkoisia ja äkillisiä hyppyjä joskus tuntemattomaan, joskus tyhjän päälle, mutta ainahan voi sopia seuraavasta hommasta ennenkuin irtisanoo itsensä. Vaihtoehtoja on monia. Joskus on kyllä pakko kysyä, jatkaako seuraavat 20 tai 40 vuotta samassa, ja jos vastaus on, että ei, niin voi alkaa rakentelemaan vaihtoehtoja. Joskushan jaksamista auttaa ajatuskin vaihtoehdoista, muut tavoitteet tai jokin työpäivän, työviikon tai kuukauden työputken jälkeen odottava muu asia. Tai työtehtävien suuntaaminen ainakin joltain pieneltä osin suuntaan, joka on "omaa", itse valittua tai itseä kiinnostavaa. Monissa hommissahan joku 95 % tai 99 % hommista on jotain "rutiinia", johon on itse hankala vaikuttaa, ja se oman minän pitäminen työssä mukana voi olla melkein mitä vaan - jonkin työrutiinin tekee hitu omalla tavallaan, laittaa vaikka eriväriset sukat tms. Oikein väsynä huomaa ainaskin itse tekevän itselleen jotain pieniä miellyttäviä asioita, jotka sitten antavat jotain mukavuutta ja vähän tunnetta, että jotain kivaa voi vielä valita itsekin itselleen.

Työssä- ja elämässäselviämisstrategioita on varmaan miljoona, mutta siinä jotain ensimmäisiä ja yksinkertaisimpia mitä mieleen tuli. Kannatan myös ihan ammattimaista avun hakemista ja joskus jopa työpaikan ongelmiin pureutumista, ennenkuin tullaan pikku-ukkovaiheeseen.

Kyllä, olen itse likimain kärähtänyt joskus loppuun, entisissä duunikavereista löytyy heti ainaskin kolme piiitkille sairauslomille jäänyttä, kuka missäkin kunnossa. Kettumaisintahan omalla kohdalla oli esim. melkoisen puolen vuoden rutistuksen (kaikki kehosta ja päästä irti mitä sai) jälkeen oli se, että kun kuvio vihdoin loppui, hoplaa, eipäs omaa ajatteluprosessiaan meinannut saadakaan kyseisestä paketista irti. Sitä työstä ja rakensi edelleen vaan...

[hoitajatar79]

Tuossa kesäsijaistilanne-ketjua lukiessa pisti silmään yhdessä viestissä, että vielä ennen kesää ehtii irtisanoutumisiakin tulla...

Ajattelinkin kysäistä, onko osastollasi joku vakihenkilökunnasta irtisanoutunut? Eli mitta on tullut täyteen alamme päivittäisistä ongelmista? Ko. ketjussa kerrottiin myös mahdollisesta kesälomien siirtymisestä, onko näin käynyt?

Eli vähänniinkuin gallupia kehiin :D

[Manta]

Meillä on kotihoidossa tämän vuoden puolella lähtenyt kolme vakituista työntekijää ja yksi siirtyi hieman toiseen organisaatioon. Lisäksi yksi on irtisanoutunut ja on vielä kaksi viikkoa. Yhteensä viisi lähtenyttä. Sijaisia ollaan saatu tähän mennessä kaksi pätevää. Yksi opiskelija tuuraa viikonloppuisin, yhden sijaisen osa-aikatyö jo kokopäiväistettiin äitislomasijaisuudeksi, mutta nyt vakinaiseksi. Nyt on sitten edelleen äitiyslomasijaisen paikka ja yhden puolipäiväisen ja haussa on myös viimeksi irtisanoutuneen paikka. Ja edelleen on kotihoidossa mielestäni jäänyt eläkkeellelähtijän paikka täyttämättä. Ym. Ym.

Osasyy lähtöihin oli tämän vuoden uudistukset, mutta kukin kertoi omat syynsä hieman eri tavalla. Jos on ollut neljä vuotta samalla työnantajalla on yhdelle jo liikaa, toinen lähtee kun saa uudet lähäripaperit ja on ollut 10 - 18 vuotta saman työnantajan palveluksessa.

On lähteminen minullakin välillä käynyt mielessä, kuusi vuotta olen ollut vakinaisena ja sitä ennen tein samalle työnantajalle äitiys ym. sijaisuuksia kuitenkin ollen väliillä myös muualla töissä. En kuitenkaan lähde nyt vielä, ei ole tullut tarpeeksi kiinnostavaa vaihtoehtoa.

[Hoitotäti]

Ilmoitin tänään keikkapaikkaan potevani flunssaa.  Rouva Johtajan reaktio oli ilmiselvä, eli hänen mielestä valehtelen. En ole ollut kyseisessä paikassa kauan, mutta minkä minä sille voin, jos sairastun jopa kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä. No, kesätöihinkin on kyselty, mutta enpä taida tulla. Parempaa on tarjolla, jossa kohtelukin on asiallista.

Muutenkin koko paikan henki nyppii ja pahasti. Työkaverit ovat huomattavasti vanhempia ja jotenkin vihamielisen oloisia nuorempaa hoitajaa kohtaan. Mitään toimintatapaa ei saisi kyseenalaistaa ja uudet ideat ovat ehdottomasti kiellettyjä. Henkilökuntaa on aivan liian vähän ja hoidettavat todella työläitä ja huonokuntoisia. Kun palkka vielä lisäksi liian pieni, ei todellakaan huvita enää tehdä siellä töitä.

[mii]

Itse törmäsin tuohon samaan tänä aamuna kun soitin työpaikalleni,että olen flunssassa enkä pysty tulemaan töihin.Os.hoitaja vaikutti hyvin tympääntyneeltä ja inhottaa ajatellakin jos huomen aamulla pitää taas soittaa sille..Minkäs sille ite voi että on sairaana ja ne ei saa sijaisia.Itsekin kun olen sijainen.Onneks on enää muutama kuukausi jäljellä..

[Kurppa]

Saa onnitella!

Irtisanouduin toimesta pitkän harkinnan jälkeen. Työpaikka oli tosi kiireinen ja kuluttava. Ainoa positiivinen asia oli lopulta mukavat työkaverit (tosin suuri vaihtuvuus on ollut koko ajan ja näyttäisi vaan jatkuvan kun muutoksia ei tapahdu). Nyt sitten vähän lomailen ja tarkoitus olisi aloittaa keikkailu. Ja keikkaahan näyttäisi riittävän.  ;D

[Saaga]

Onnittelen Kurppaa!  :D

Itse jätin opintovapaa-anomuksen, opiskelupaikka yliopistolla on nyt varma. Suuntana olisi siis opintovapaa niin pitkäksi aikaa kuin sitä saa, ja sitten kai irtisanoutuminen. Kohti uusia haasteita uudella alalla...  ;D

[gartsu]

Täällä myös ollaan kohta irtisanoutumassa, on enää vain kyse päivistä. :D Kuhan  saan selvyyden seuraavasta työpaikastani. Ja toivon että se selvyys tulee ennen koeajan loppua jolloin vain soitto että en enää tule. :D

Syitä on monia. Työpaikan sisäiset ongelmat, jotka tosin jo ovat ratkenneet.. Vakkarihenkilökuntaa uupuu puolet. Keikkalaiset käy tekemässä yhden vuoron ja ilmoittaa ettei enää tule. Siinä ihan tarpeeksi syitä kerrakseen.  ;D

[Cardina]

Meillä on sama juttu ja vaimolle on nyt ruvettu avautumaan, kun pois lasten sairastumisen takia usein pois.

Toi on ihan helvetin väärin syyllistää ihmistä ton takia.

Itsekin törmännyt tuohon sairaan lapsen hoitamisen vuoksi s-lomalla olleen syyllistämiseen, valitettavan yleistä..

Eikä pelkästään sairaalamaailmassa vaan myös opetusalalla. Laki tietenkin suo opelle saman mahdollisuuden olla töistä pois sairaan lapsen hoidon vuoksi, mutta käytäntö ei sitä suo. Pomo ja kollegat kyllä ymmärtävät, mutta voi sitä bull shitin määrää, mitä tulee s-postilla ja lankoja pitkin joiltakin opiskelijoilta!  Kyllä se pitäis riittää, että ilmoittaa pomolle, vaksille ja kollegoille poissaolosta, niin he voivat sitten ilmoittaa siitä eteenpäin opiskelijoille. Yleensähän ton muksun kuumeen tms. toteaa kyllä vasta aamulla. No, huono äiti jättää sairaan lapsen kotiin ja käy pitämässä tunnit ja välillä soittaa lapselle, että "ootko kullannuppu vielä hengissä, äippä tulee ihan kohta, kunhan on pitänyt oppitunnit ja tuo HOPS-opiskelija on ensin purkanut kaikki omat opiskeluhuolensa".  ::)

[Asswiper]

Aion irtisanoutua yliraskaan työn, liiallisen vastuun ja saamattoman johtoportaan vuoksi. Meidän työyksikön tilanne ei kiinnosta organisaation ylempää johtoa ollenkaan. Muutokset, joita tapahtuu ovat lähinnä näennäisiä. Olen todellakin saanut tarpeekseni nykyisestä hommastani.

[Kurppa]

Aion irtisanoutua yliraskaan työn, liiallisen vastuun ja saamattoman johtoportaan vuoksi. Meidän työyksikön tilanne ei kiinnosta organisaation ylempää johtoa ollenkaan. Muutokset, joita tapahtuu ovat lähinnä näennäisiä. Olen todellakin saanut tarpeekseni nykyisestä hommastani.

Anna palaa vaan! Päivääkään en ole irtisanoutumistani katunut. Ei näillä tietyillä työpaikoilla asiat muutu niin kauan kun riittää henkilökuntaa. Töitä on muuallakin, senkun valitsee.