Mistä on laadukas vanhustyö tehty?

[Helmeri81]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005981050.html

Juttu herätti hyvin riistiriitaisia tuntemuksia minussa. Joistakin asioista olin samaa mieltä ja joistakin taas.. niin no vähän vähemmän samaa mieltä. Ainakin juttu siis herätti tunteita ja se sai minut oikeastaan taas pysähtymään ja miettimään mikä tekee vanhustyöstä sitä laadukasta vanhustyötä.

Mistä on laadukas vanhustyö tehty, onko laatu hyvää silloin, jos asukas herätetään pari kertaa yössä sen vuoksi, että hänet täytyy varmuuden vuoksi kuivitella, ettei hän vaan joudu nukkumaan sillä samalla märällä vaipalla koko yötä? Jos hänet herätetään kesken unen, unen joka on todella tärkeää myös vanhoille ihmisille. Kesken sen unen, jonka hän on kenties vasta juuri ennen sinun tuloasi saavuttanut, pitkän valveilla olon jälkeen ja vain sen vuoksi, että vaippa on märkä..  Nykyajan vaipat ovat todella hyviä, ihoystävällisiä ja imukykyisiä. Ne vetävät itseensä pissaa useitakin litroja, tietenkin vaipasta riippuen. Ne on suunniteltu sellaisiksi, jotta esim. se laadukas uni ei keskeytyisi vaan sitä voisi huoleti jatkaa aina aamuun saakka. On tietenkin eriasia, jos vaippa on pettänyt jostain syystä ja sänky ja vaatteet ovat kastuneet. Mutta niin kauan, kun vaippa toimii moitteetta, niin mielestäni on arvostelukyvyn puutetta häiritä ja katkoa kenenkään yöunia "varmuuden vuoksi". Asentohoitoa on tietenkin toteutettava usein herättämisenkin uhalla, mutta senkin pystyy kyllä usein tehdä  herättämättä jos asukas ei ihan hirveän herkkäuninen ole. Laadukkuutta mielestäni tähän tuo ennemminkin se, että hoitajat osaavat lukea asukkaan vaipan tarpeen. Katsoa mikä malli olisi paras ja käytännöllisin ja mikä palvelisi imukyvyltään parhaiten. Jos vaippa tulvii joka yö yli, niin silloin ehkä kannattaa miettiä asukkaan tarve uudelleen ja kokeilla jotain muuta mallia kokeeksi. Siitä se laadukkuus ennemmin mielestäni syntyy.

Entä onko kolme kertaa viikossa suihkussa käyminen sitten laadukasta. Ajattelin ensimmäiseksi, että itse en ole lähes 20v urani aikana tainnut vielä ikinä törmätä asukkaaseen, joka olisi tarvinnut koko vartalosuihkun näin useasti, en yksityisellä työskennellessä enkä myöskään kunnallisella työskennellessäni. Muutamia asukkaita on aina silloin tällöin, jotka on välttämätöntä suihkuttaa pari kertaa viikossa. Hiukset rasvoittuvat ja ovat epämiellyttävän näköiset, tuntuiset sekä hajuiset. Ja lisäksi he ovat usein myös melko kovia hikoilemaan.. näitä asukkaita on 20 yleensä ehkä korkeintaan 3 jos sitäkään. Saati sitten, että kaikki asukkaat kävisivät lähes joka toinen päivä suihkussa, huh huh. Siinä kyllä useimmilla olisi iho kovilla. Vanhoilla ihmisillä kun on vanhan ihmisen iho. Yleensä melko kuiva ja hauras. Pikkupesut/lappupesut, mitä nimityksiä  niitä nyt onkaan, niin tietenkin tehdään joka ikinen päivä ja yleensä useammankin kerran päivässä, tapauksesta riippuen. Laadukkuutta siis mielestäni enempi tuo taas se, että hoitajalla on taito katsoa ja kartoittaa asukkaan henkilökohtainen tarve. Minkälaisia pesuja hän tarvitsee, kuinka usein ja perusteellisesti ja miten paljon täytyy avustaa vai pystyykö ohjattuna suoriutumaan niistä ehkä ainakin osin jopa itse.

Hoitajien monipuolinen työnkuva taas tuntuu olevan enempi sääntö kuin poikkeus nykyään. Laadukkuuden siinä määrittävät varmaan parhaiten hoitajien "pelisilmä". Jokaisessa yksikössä on ollut enempi ja vähempi hoitotyön lisäksi, siivousta, tiskausta ym työtä. Ja niiden määrä riippuu yleensä resursseista, onko siistijöitä, keittiötyöntekijöitä ym erikseen ja mitä kaikkea heille kuuluu. Ja näiden raamien puitteissa, hoitajat yleensä joutuvat hyppimään askareesta toiseen. Välillä vuodepesuja, suihkutuksia, sitten aamupalan jakoa ja syöttämistä, ehkä vielä tiskausta ja pyykkäystäkin. Harvoin tai oikeastaan ei varmasti koskaan missään ole jokaikiselle työlle omaa tekijää. Toisaalta olisi mukavaa, kun saisi tehdä vain omaa hoitajan työtään, mutta toisinaan taas itsekkin pidän siitä että työssä on vaihteluakin.

Laadukkuus mielestäni tulee eniten ehkä esille siinä kohtaa, että miten työt ehditään hoitaa. Onko väkeä tarpeeksi vai kenties liian vähän. Jos joka päivä on paniikki, että ehditäänkö kaikki asukkaat pestä ja ruokkia ennen seuraavaa ateriaa, niin olettaisin että laadukkuus taatusti kärsii, ja pyykkäykset ym vielä päälle, niin soppa on valmis, sillä kiire on kuitenkin laadun pahin vihollinen.. välillä voi tietenkin olla kiire muttei aina. Laadukkuutta edustaa mielestäni se, että hoitajalla on aikaa edes hetki pysähtyä asukkaan luo, kysyä kuinka yö sujui ja mikä on vointi. Kertoa päivän kulusta, samalla kun tehdään niitä pesuja. Huomioida vanhus ja hänen tarpeensa.

Kiireen keskellä laatua, on taito suunnitella aikatauluja, tehdä jatkuvaa ajatustyötä mikä asia on tärkeämpi ja mikä vähäpätöisempi. Mikä täytyy hoitaa heti ja mikä voi odottaa huomiseen. Ja jos asukkaat ovat jonkin verran toimintakykyisiä voi heitä ottaa erilaisiin askareisiin mukaan. Kattamaan ehkä pöytää seuraavaa ateriaa varten, auttamaan pyykkien viemisessä, ehkä viikkauksessa. Roskien kuljetus ja pölyjen pyyhkimen voi myös olla toisille mieluista ajan kulua.. laadukasta on tuntea vanhus ihmisenä. Tietää hänestä jotain muutakin, kuin vaatteiden koko ja rollaattorin väri. Tärkeää on tuntea hänen tarpeensa, jopa silloin kun hän ei enää itsekkään niitä osaa sanoa. Tuntea niin hyvin, että löydät sieltä menneisyydestä tai nykyisyydestä jotain, mikä tuo lohtua ja iloa harmaaseen päivään ja kovaan koti-ikävään. 

Luovuus, se se varmaankin on. Luovuus on laadukkaan vanhustyön tärkein työkalu. Sillä ilman sitä, moni asia jäisi hoitamatta. Moni asia olisi paljon tylsempi. Moni asukas paljon surullisempi..

Minä teen työtäni muistisairaiden vanhusten parissa ja yritän tehdä työtäni kuvailemallani tavalla. Uskoisin tekeväni työtäni laadukkaasti, ainakin niin laadukkaasti kuin osaan. Vaikka en yövuorossani aiokkaan  herättää ketään vaipan vaihtoon kovin heppoisin perustein, enkä aio suihkuttaa ensi viikollakaan ketään kolmea kertaa.. silti olen omasta mielestäni hyvä hoitaja ja ylpeä siitä mitä teen. Ja myös minä työskentelen isolle yksityiselle.

[sh vm 83]

Olen seurannut tätä viime päivien keskustelua, lähinnä huvittuneena. Mutta kuitenkin miettien omaa työtäni. Sen vähän mitä voin työn ohessa antaa asukkaille, pyrin keskittymään täysin asukkaaseen, en höpöttämällä työkaverin kanssa. Minulle hoitotyö on laadukasta silloin , kun ehdin antamaan jokaiselle asukkaalle yhtä paljon aikaa päivässä, puhumattakaan siitä puhuuko asukas itse mitään vai ei. Työyksikössämme tulee asukas ensin , eli asukkaat saavat ensin aamupalat, lääkkeet ja pesut, sitten vasta on hoitajien tauko. Sama periaate on lounasaikaan. Toki hoitajien pitää pitää huolta siitä , että tauot tulee pidettyä , mutta mielestäni asukkaat ovat etusijalla ja heidän hoitoon tulee keskittyä. Kuinka monena aamuna kahvit ja eväät on tullut hörpättyä nopeasti , jotta ehtisi tekemään työnsä kunnolla. Se lakisääteinen tauko on 10 min ja aivan hyvin ehtii virkistäytyä.

Työskentelen myös yksityisellä ja toistaiseksi ainakin firmassa kaikki on hyvin , toiminta on luvallista , laadukasta ja läpinäkyvää. Sairaanhoitajana työnkuvaani kuuluu myös se kuuluisa pyykin pesu , keittiötyöt yms., mutta vastuu asukkaista. Päivittäin pystyn havainnoimaan asukkaiden vointia ja kun tuntee osan asukkaista jo 3.5 vuoden ajalta, muutokset näkee nopeasti.

Vaikka välillä harmittaa se että ei ehdi tekemään kaikkea niin kuin suunnittelee , nämä muut asiat ovat sellaisia jotka eivät vaikuta suoranaisesti asukkaiden päivittäiseen perushoitoon. Kirjalliset työt kuten hoitosuunnitelma ja rai-arvioinnit tehdään sitten kun ehditään. Lisäksi vuorovastaavan tehtävät tuo omia haasteita työpäivään.

Niin kauan kuin tämä työ on mielekästä , pystyn antamaan laadukasta hoitotyötä asukkaille ja huolehtia heidän kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Onneksi työnantajalla on vielä selkeät arvot joihin ei kuulu voiton maksimointi niin näkyvästi luin esim esperillä.

[Helmeri81]

Melko samanlainen kokemus myös itselläni. Omassa työpaikassani asiat ovat siis myös melko hyvin, verrattaen mitä uutisoinnista on saanut nyt viime päivinä kuulla. On todella ikävä kuulla miten huonolla tolalla osassa paikoista asiat ovatkaan..

On hyvä, että hoitajat ja omaiset uskaltavat viimein kertoa totuuden ja asioihin saadaan toivottavasti pian muutosta aikaan. Toisaalta jos ajattelen vain itsekkäästi hetken omaa yksikköäni, niin tämä negatiivisen uutisoinnin määrä ja laatu alkaa jo hieman myös ahdistaa. Kaikista yksityisistä on tullut tätä myötä vielä suurempi mörkö, mitä se on jo ollut. Kriittisimmät omaiset, joilla ei oikeasti ole läheisensä sairaudesta täyttä käsitystä, ovat entistä enempi varpaillaan. Entistä enemmän kyseenalaistavat hoitajien tekemiä päätöksiä, mitä teemme täysin asukkaamme hyväksi, emme heidän kiusakseen. Emme syötä väkisin kokonaista ruokaa, koska toinen ei kykene sitä pureskelemaan, saati nielemään. Emme pidä häntä g-tuolissa istumassa koko päivää, koska hän ei jaksa. Hän on vanha ja todella väsynyt. Hän tarvitsee lepoa myös päivällä. 12h istumassa samassa asennossa olisi todella pitkä aika terveelle, saaati sitten vanhalle ja heikolle.

Me yritämme parhaamme ja joudumme tekemään päivän mittaan monia pieniä päätöksiä tilanteen mukaan ja asukkaan parhaaksi. Ja silti näistä päätöksistä, saamme osaksemme vain ilkeilyä ja kyseenalaistamista ihmisiltä, kenen läheistään me hoidamme sekä ihmisiltä jotka eivät omin silmin ole koskaan nähneetkään yksikköämme tai asukkaitamme. Eivätkä ole koskaan olleet katsomassa, miten me heitä hoidamme. He vain olettavat, että meidänkin antamamme hoito on ala-arvoista, koska se on sitä muuallakin. Olettavat koska lehtien otsikot sitä huutavat, huutavat ja vaativat kommentoimaan mitä kamalia kokemuksia juuri sinulla on yksityisistä hoivakodeista. Eikö asian voisi kääntää hieman positiivisemmaksi ja yrittää tiedustella, että missä se hoito on hyvää. Ilmianna paikka missä hoito on hyvää ja arvokasta. Kertokaa mistä löytyy suomen paras hoivakoti. Kertokaa kokemuksia missä asukkaat mielellään asuvat ja olevat ja missä heidän on hyvä olla. Hyvässä hoidossa ja hyvien hoitajien hoitamana. Siinä olisi hieman erilainen näkökulma, siinä olisi porkkana mitä tavoitella. Siinä olisi tavoitteet kohdallaan..

[EevaR]

Hyvä hoitopaikka täyttää mielestäni seuraavat kriteerit: 

-Riittävästi motivoitunutta henkilökuntaa, jolla maalaisjärkeä ja luovuutta. Asukkaden omaisilla oikea kuva siitä, että tämä on läheisen loppuelämänkoti, ei sairaala. Hoitotahto ja hoitolinjaukset  kaikilla asukkailla tehtynä, ei  "mellä ei sitten tänne kuolla"! asenetta, jotka johtavat turhiin päivystykäyntyeihin ja joka tapauksessa sairaalaan kuolemiseen. Ymmäretään että iäkkäällä, raihnaisella ja usein myös monisairaalla on oikeus kuolla luonnollisesti, joko vanhuuteen tai sairauteen.

-Asukaiden hoitoisuus määritellään riittävän usein ja sen mukaan hoitajamitoitus elää.

-Pyykinpesu ulkoistettu, samoin suuremmat siivosuhommat tai sitten yksikössä on hoiva-avustajia tai muuta avustavaa henkilökuntaa tätä varten.

- Eletään asukkaiden tahtiin, ei keittiön tahtiin, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä että jonkun asukkaan lounas on hänen aamiaisensa (jos on aamulla pitkään nukkuvaa sorttia)ja iltapalaa syödään puolen yön aikaan. Kellekään ei tukita aamupalaa 10.30 ja heti perään lounasta 11.30, koska kirjoihin ja kansiin pitää laittaa että on syönyt aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan tiettyyn aikaan. Ketään ei myöskään revitä aamulla nukkuvana vuoteesta aamupalalle, koska se pitää olla klo 9.00 mennessä syötynä (esimerkiksi hoitajien aamukahvin takia) Tämähän vaatii myös järkevää työvuorosuunnittelua.

-Suihkussa käydään tarpeen mukaan, se voi olla 2-3 x tai kerran viikossa.Tätäkin kauhistellaan kun asiaa katsotaan nuoren ja keksi-ikäisen näkökulmasta, me kun olemme tottuneet käymään joka päivä suihkussa ja rasvaamaan ja puunamaan. Vanhuksen iho ei välttämättä tuollaista kestä. Lappupesut ja pikkupesut ovat ihan relevantteja vaipanvaihdon yhteydessä. Hampaidenhoito on jo sitten asia erikseen, varsinkin tulevaisuudessa suurimmala osalla on oma kalusto suussa ja ompa ollut urani varrella aika monta sellaista tapausta, että hampaiden hoito ei ole oikein onnistunut millään konstilla. Yhdessä paikassa asukkaat vietiin kerran vuodessa suuhygienistille. Parempi kai tämäkin kuin ei mitään. Miksipä hoivakodissa ei voisi olla hoitotila, jossa on välineet suuhygienistin, jalkahoitajan ja kampaajan tarpeisiin?

-Hoivakodeissa on asianmukaiset apuvälineet mm. nosturit, pyörähydyslaudat, banaanilaudat, siirtoavustajat ja niitä myös käytetään ja huolletaan. Tähän kuuluvat myös säädettävät sängyt. Nämä pitäisi myös kilpailutuksessa huomioida!

-Hoivakoti suunniteltu niin, että muistisairaan omatoiminen ulkoilukin on mahdollista, eli viihtyisä aidattu piha, jonne yksiköstä pääsee helposti. 

- Asukkaiden vaatetus on sellainen että vaatteet on helppo pukea ja riisua. Omaiseten kanssa keskusteltava asia tämäkin. Vaatteiden kulutus on myös kova, sillä niitä joudutaan usein pesemään.  

- Asukkaiden lääkityksen tarve tarkistettava heti hoivakotiin tultaessa, itse asiassa jo ennen sitä. Turhat lääkkeet pois. Esimerkiksi astmalääkeet, joita vanhus ei osaa enään ottaa edes volumaticilla. Lääkelistalla voi olla useita lääkkeitä, josta ei vanhukselle ole mitään hyötyä. Lääkelistan järkeistäminen säästää vanhuksen rahoja ja hoitajien aikaa, kun turhia lääkkeitä ei tarvitse hankkia, jakaa ja toisinaan jauhaa. 

 

 

[Vieras: Kannanotto.]

Hienoa,että positiivistä.Ilo lukea ja kokea rivienvälistä,että kun on tahtoa tehdä Hyvää Kunnioittavaa Hoitotyötä,se on vain itsestä kiinni.

 

[Vieras: MillaMagia]

Laadukkuus koostuu mielestäni useista asioista, suurimpina mieleen tulee riittävä henkilökunnan määrä ja nimenomaan sitä hoitavaa henkilökuntaa. Monessa paikassa mitoitus voi olla teoreettisesti paperilla kunnossa, mutta totuus saattaakin olla jotain muuta. Hoitajia voi olla 18 asukasta kohden listalla aamuvuorossa kolme, mutta yhden aika totuudessa meneekin suurimmaksi osaksi pyykkäykseen, ruokahuoltoon ym eikä varsinaiseen hoitotyöhön. Ja se aika on suoraa pois niiltä vanhuksilta, jotka sitä hoivaa ja huolenpitoa tarvitsisivat. Eli mitoitukset ja niiden käytännön toteutus tarkempaan seurantaan. Ja kyllä, se mitoitus tulisi minun mielestäni nostaa sinne 0,7 vähintään, jos laadusta halutaan puhua. Tällöin hoitajilla olisi aikaa muuhunkin, kuin siihen perushoitoon.

[Helmeri81]

20 tuntia sitten, Vieras: Kannanotto. kirjoitti:

Hienoa,että positiivistä.Ilo lukea ja kokea rivienvälistä,että kun on tahtoa tehdä Hyvää Kunnioittavaa Hoitotyötä,se on vain itsestä kiinni.

 

Uskon, että monilla meistä olisi tahtoa tehdä laadukasta hoitotyötä mutta hoitajien voimavarat kulutetaan niin loppuun, ettei monikaan jaksa enää muuta kuin suorittaa ne "pakolliset" työt. Vaatimuksia tulee joka suunnasta, että täytyisi parantaa ja olla tehokkaampia ja kuitenkin kerrotaan ettei saa valittaa koska muualla on vieläkin raskaampaa.. 

Omassa yksikössäni asukkaat vaativat henkisesti ja fyysisesti todella paljon koska ovat suurin osa muistisairaita, osa vielä fyysisesti toimintakyvyltään niin rajoittuneita että tarvitsevat paljonkin apua ja huomiota ja osa niitä "helppoja" millä ei vielä ole käytöshäiriöitä tai muuta huomiota paljon vaativaa vaivaa. Ja valitettavasti juuri nämä "helpot" ovat ne jotka jäävät mielestäni sille kaikkein huonoimmalle hoidolle. He ovat niitä jotka jäävät helposti ilman huomiota sen jälkeen kun heidät aamuisin on pesty ja puettu, jos tarvitsevat vielä siihenkään apua. He ovat niitä jotka istuvat tyytyväisinä katsomassa telkkaria, käyvät huoneessaan vilkuilemassa onko siellä mitään tuttua mistä muistaisi että mikäs tämä paikka nyt onkaan. He ovat niitä jotka aina vienosti hymyilevät ja vastaavat jos jotakin kysytään, mutta eivät pidä itsestään minkäänlaista meteliä.. heidät on liian helppo unohtaa niiden jatkuvasti lisääntyvien vaatimuksien ja jatkuvasti laajenevan työnkuvan keskellä, koska he ovat niin helppoja eivätkä tarvitse mitään. Vaikka juuri he ovat niitä jotka ehkä tarvitsivat kaikista eniten sitä huomiota ja virikkeitä, iloa ja kokemuksia että pysyivätkin yhtä "helppoina" vielä pitkään..

[Vieras: Hoisku]

Mites sitte ravitsemustilatesti eli MNA? Senkin perusteella haukuttu, että tehpassa ollaan aliravittuja tai vorheravitsemusriskissä. Jos maksimipisteet on 30 ja pelkän dementian ja tehpassa asumisen vuoksi menettää jo 5,5pistettä niin eipä siinä tarvita enää kuin vaikka pieni haava tai raapauma jossain niin pisteet on tippunut virheravitsemusriskin puolelle! Kyllähän kaikki sen tietää että dementia on riski virheravitsemukselle, mutta ei se siitä johdu ettei vanhus saisi ruokaa! Dementia itsessäänkin jo laihduttaa biokemiallisella systeemillään lievästi dementoitunutta, vaikka kuinka söisi rasvaa ja proteiinia ja vitamiineja, joten voidaanko laittaa se syyttävä sormi taskuun??

[jupet]

Tottakai se on riski, niinkuin itsekin totesit. Ei sitä riskinarviotyölalua siksi aleta muuttaa että jollekin tulee paha mieli siitä että riskin olemassaolo on havaittu ja mitattu.