Jump to content
MAINOS

Väkivaltailmoitus


Guest Tuuvi

Recommended Posts

Kuinka tunnollisesti työpisteissänne ko. ilmoituksia tehdään ja millaisten tilanteiden jälkeen?

Itse olen huomannut, ettei joka läpsäisyä viitsi alkaa raportoimaan. Kuulemma sanalliset uhkailut pitäisi myös kirjata. Tuntuu että huorittelut, haistattelut ja uhkailut ovat aika tavallista, ainakin nykyisessä työpisteessäni, terveyskeskuksen ns. akuuttivuodeosastolla ja varmasti polilla vielä enemmän.

Paperia ja lappua on muutenkin täytettävänä, eikä tahdo resurssit riittää niihinkään.

Link to comment
Share on other sites

MAINOS

Uhkailut kyllä useimmiten jää merkkaamatta. Fyysiset kyllä tylee aika hyvin kirjattua. En kyllä tiedä onko siitä mitään hyötyä. Pitkään olen minäkin jo alalla ollut enkä ole edes kuullut että merkinnät olisi johtaneet mihinkään toimenpiteisiin. Kaikki turvatoimet mitä meille on saatu on tulleet lähinnä muutaman lääkärin ansiosta. Työterveyshuolto, työsuojelu tai hoitotyönjohto ei ole kertaakaan reagoinut tapahtumiin. Muutenkin jos hoitotyön johdolle esittää jotain asiaa, se hautautuu vuosiksi kokouksiin. Jos Ylilääkärille esittää jotain järkevää, vaikka vain ohimennen, se saattaa toteutua piankin. Diktatuurissa on hyvätkin puolensa 8)

Zen ja moottoripyörän kunnossapito: tutkimusmatka arvojen maailmaan. (valitettavasti Zen ei ymmärrä mitään moottorikelkkojen sielunelämästä)

Link to comment
Share on other sites

Periaatteessa VIISAINTA on tehdä joka tilanteesta kirjallinen ilmoitus.

Suulliset uhkailut ovat enempi makuasioita/tulkinnanvaraisia mutta itsellä on periaatteena että jos potilaalla on taustalla väkivaltaista käyttäytymistä, niin kynä sauhuaa herkemmin.

-Käytännön totuus kuitenkin -valitettavasti- yleensä on et lääkärin pitää saada turpaansa ennen kuin jotain alkaa tapahtua. Hoitajia tuntuu olevan lupa lyödä/potkia.

My brain is stuck from shooting glue

I'm not sorry for the things I do

 

Carbona not glue

Link to comment
Share on other sites

JEP;JEP: kyllähän tuo käytäntö on osoittanut,että hoitajana saa kuunnella ja "vastaanottaa" kaikenlaista "sontaa", iskuja ja potkuja, niin potilailta kuin jopa omaisilta. Harvoin esimiehet / esinaiset ottavat mitään kantaa, yleensä kommentti on, että muista tehdä väkivaltailmoitus; aivan kuin asia olisi sillä selvä. Ja kun seuraavan kerran tapaat väkivallan aiheuttajan niin olet kuin mitään ei olisi tapahtunut. Uudelleen kohtaaminen voi olla jopa pahempi kuin alkutilanne.

Mutta mikä olisi tilanne, jos hoitaja käyttäytyisi potilasta kohden esim. epäasiallisella kielenkäytöllähuh.gif

Link to comment
Share on other sites

Potilailla on oikeus -yhtälailla- tehdä valitus saamastaan hoidosta ja kohtelusta. Ainakin psykan puolella noita valituksia tehdäänkin jkv:n ja näissä tapauksissa korostuu yleensä myös mitä hoitajat ovat kirjanneet ihan seurantaan pot. omasta käyttäytymisestä hoitajia ja toisia potilaitakin kohtaan. Yleensä/monasti kyseessä pahasti luonnevikainen ja/tai rajatilainen asiakas jonka omakaan käytös ei ole aivan korrektia (muista kuin potilaan omasta mielestä).

En kiistä etteikö joskus olisi tullut annettua pot:lle palautetta turhankin värikkäin sanankääntein. Yleensä pot. ovat kyllä pyydelleet anteeksi käytöstään jälkikäteen kun kuntoa alkanut parantua, eivätkä he ole kokeneet pahaksi saamaansa palautetta kun muistavat itse oman käytöksensä.

My brain is stuck from shooting glue

I'm not sorry for the things I do

 

Carbona not glue

Link to comment
Share on other sites

Me täällä päiv.osastolla rustaamme kohtalaisen ahkerasti väkivaltailmoituksia. Johtuen varmaankin siitä, että kohtaamme paljon väkivaltaisia potilaita. Hetki sittenkin minua yritettiin juuri purra, joten taas kaavake käteen ja täyttämään. En kylläkään tiedä onko siitä täyttämisestä mitään apua..ehkä joku jossain pitää tilastoja, ehkä ei. Ehkä jotain vielä kiinnostaa..ehkä ei 8)...mutta toivottavasti kumminkin..Toivossahan on hyvä elää, sanoi lapamatokin...

Työ on vain sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä

Link to comment
Share on other sites

Anteeksi sanalla on sekä potilaalle että hoitajalle suuri merkitys. Useimmat ristiriidathan selviävät aivan anteeksi pyytämällä, varsinkin jos kyseessä on ollut sanallinen "epäselvyys."

Fyysinen epäkohtelu on taas asia erikseen.

Luulisihan tuon jonkun tahon sairaaloissa tarkastelevan näitäkin väkivaltailmoituksia. Varsinkin jos esim. osasto haluaa selvityksen (mustaa valkoiselle) onko työyksikkö turvallinen työskennellä. Ja onhan sitten tuota "näyttöä" kun ilmoitukset on tehty.

Link to comment
Share on other sites

Kirjatkaa hyvät kollegat KAIKKI väkivaltatilanteet ylös. Jopa uhkailu on väkivaltaa ja tästä kaikesta on sitten kirjallista dokumenttia jota voi aika-ajoin näytellä esimiehille ja työsuojelulle.

Kirjaus on erittäin tärkeää jolla turvataan niin hoitohenkilökunnan kuin potilaiden turvallisuus. Liian monta kertaa hoitaja on saanut nyrkistä ja teräaseesta. Jokainen kerta on liikaa!!

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Onko kellään kokemusta, että väkivaltailmoituksen johdosta olisi tapahtunut jotain, merkittävääkin?

Meillä kaksi yökköä (sairaanhoitaja+hoitoapulainen) vahtii neljää osastoa joista yhdellä on jatkuvasti melko aggressiivista asiakaskuntaa. Turpiin tuli kerran melko hyvin ja mitä siitä seurasi? Jouduin osastonhoitajan "puhutteluun" kun tämän asiakkaan kanssa pitää toimia näin ja näin. Ei kysytty miltä minusta tuntuu, saatikka että olis järjestetty jotain jälkipuintia asiasta porukalla! Vaikka siis molemmat yököt sai köniin. Muutenkin olen kokenut, että vakiyökköjä "saa" kohdella miten sattuu, mehän ollaan hierarkiassa alimmalla tasolla.

Link to comment
Share on other sites

Guest nikodemus

Onko kellään kokemusta, että väkivaltailmoituksen johdosta olisi tapahtunut jotain, merkittävääkin?

Edellisessä työpaikassa esiintyi suhteellisen usein väkivallan uhkaa tai suoranaista väkivaltaa johtuen osaltaan melko vaikeahoitoisesta potilasmateriaalista. Pahimmillaan tapahtumaraportteja jouduttiin kirjoittamaan useitakin viikossa. Toisinaan oli hiljaisempia jaksoja ja uhkatilanteet olivat yksittäisiä. Yksikössämme otettiin selvää uhkailmoituksista ja työterveysyksikön sekä työsuojeluvaltuutetun ohjeistuksella aloimme tehdä ilmoituksia kaikista uhkatilanteista. Kaikissa tilanteissa ei suinkaan esiintynyt fyysistä väkivaltaa, mutta ilmoitus tehtiin siitä huolimatta. Heti tapahtumapäivänä tilanteet pyrittiin käymään koko työryhmän voimin läpi ja purkamaan siten, ettei esim. väkivallan jälkiseuraukset jäisivät mahdollisimman lieviksi. Tämän jälkeen tehtiin heti kirjallinen tapahtumaraportti, josta kopiot lähetettiin työterveyshuoltoon, työsuojeluvaltuutetulle, työsuojelupäällikölle sekä johtavalle ylihoitajalle sekä turvatoimista vastaavalle henkilölle.Kaikkein kraaveimmista tilanteista jouduttiin tekemään joko ilmoitus poliisille tai rikosilmoitus.

Näiden ilmoitusten myötä työterveyshuolto ja työsuojeluvaltuutettu ovat olleet kiinteästi yhteydessä työryhmän kanssa, samoin "talon johto". Turvajärjestelyitä on kehitetty vuosien aikana, koulutuksia ja orientaatiopäiviä on ollut ajoittain ja sisäisiä toimintamalleja mietitty ennaltaehkäisyn ja jälkihoidon näkökulmista.

Eli kaiken kaikkiaan avainasemassa ovat työryhmän oma aktiivisuus vaatia turvallisuutta, kehittää menetelmiä sekä yhteistyön luominen e.m. tahojen kanssa. Voin sanoa, että tässä tapauksessa asiat on otettu riittävällä vakavuudella ja aikaan on saatu parannuksia. Toivottavasti tässä on rohkaisua myös muille vastaavien ongelmien kanssa painiville yksiköille

NikodemuS

Link to comment
Share on other sites

Suullinen uhkailu alkaa nykyään olla niin arkipäivää, etteivät useimmat sitä edes noteeraa kuin olankohautuksella. "Juu juu, niinhän sinä sanot, että aiot minut tappaa, mutta tokkopa vain." Minulla on tosin tästä ikävä esimerkki, mihin moinen voi johtaa.

Kaverini työskentelee vartijana Itä-Helsingissä. Hän on tehnyt vartijan hommia jo monta vuotta, on pätevä, fiksu ja inhimillinen kaveri - jopa narkkareita kohtaan.

Ollessaan vuorossa tuossa vähän ennen joulua, kaverini poisti kaksi kundia kaupan eteisestä ryyppäämästä. Koska kundit eivät suostuneet muuten lähtemään, hän joutui jossakin määrin fyysiseen kontaktiin - otti olkapäästä kiinni ja vei. Toinen kundeista uhkasi tappaa hänet ja vetikin tuulikaapissa puukon esiin. Huolimatta pippurisuihkeesta, kundi tökkäsi kaveriani ensin olkavarteen, sitten liiveihin ja lähti karkuun. Kaverini juoksi perässä ja kun puukottaja jäi kiinni, hän tökkäsi kaveriani suoraan kaulaan. Kaulavaltimo, pari jännettä ja kasvojen vasemman puolen hermotukset poikki. Kiitos ulkovartijan ja ensihoidon ripeyden, kaverini on vielä hengissä.

Mitä tästä voi oppia? Pienikin uhkaus voi olla totta, oli kyseessä kuka tahansa. Pieneenkin uhkaukseen liittyy riski. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että sairaaloiden turvatasoa pitäisi nostaa, ihan vain siksi, että monissa paikoissa ollaan tällä hetkellä aivan helisemässä, kun yöllä saattaa osastolle ilmestyä narkkari vaatimaan N-kaapin avaimia.

God save the king - cause no-one else will!

- Black Adder

Link to comment
Share on other sites

Guest Psyko

Tässä tulee taas täytettyä yksi väkivaltailmoitus, kun potilas kävi päälle. "Ei siitä kannata välittää..." ja "Se on hänen tapansa..." eivät paljon pidelleen kaveria kun tuli päälle. Kiitos toisen työkaverin ja jonkinmoisen budoharrastaneisuuden, niin saimme kaverin taltutettua mattoon ennenkun pääsi pahempaa tapahtumaan. Kohta paikalla olikin iso seurakunta ihmettelemässä tapahtunutta...

Link to comment
Share on other sites

Tässä tulee taas täytettyä yksi väkivaltailmoitus, kun potilas kävi päälle. "Ei siitä kannata välittää..." ja "Se on hänen tapansa..." eivät paljon pidelleen kaveria kun tuli päälle. Kiitos toisen työkaverin ja jonkinmoisen budoharrastaneisuuden, niin saimme kaverin taltutettua mattoon ennenkun pääsi pahempaa tapahtumaan. Kohta paikalla olikin iso seurakunta ihmettelemässä tapahtunutta...

Itselläni on semmoinen vika, että olen suht iso (varsinkin vatsan kohdalta 8) ) ja osastoilla ollaan aina yleensä pyytämässä heti apuun, kun jotain poikkeavaa tapahtuu, mutta en todellakaan halua väkivaltaa ja olen muutenkin väkivallanvastustaja eli EX-portsari ja EX-vartija. Todellisuudessa noita päällekäymisiä tapahtuu aivan liikaa eli jokaisesta vain ilmoituksia, jotta jotain saataisiin aikaan(niin kuin "ER":ssä...)!

Kiitos.

Link to comment
Share on other sites

  • 7 months later...

Mites esim. dementikkojen laita on? Pitääkö heidän väkivaltaisuuksista tehdä ilmoitus? Eiväthän he omalla tavallaan ymmärrä mitä tekevät...

Kesätyöpaikassani SOKEA dementikko oli hyvin hankala ja väkivaltainen tapaus. Hän ei päästänyt ketään lähelle, ennen kuin hänelle väitettiin, että on lääkäri/pappi/mikä milloinkin 'korkeampi hahmo' ja silloinkin saattoi poikkisanasta tulla iso väistöliike hoitajalle. Hänelle väkivaltaisuus oli ehkä enemmän itsepuolustusta kuin pahantarkoitusta sokeudesta johtuen, joten hänen väkivaltaisuuksistaan ei tehty ilmoituksia...

Link to comment
Share on other sites

Ehdottomasti kaikista ilmoitus! Tämä on pakko mennä perille. Vaikka potilas olisi itse sekaisin tai ei ymmärrä, ei se poista SINULLE mahdollisesti tullutta/tulevaa vakavaakin vammaa. Jos joku lyö minua, ei tekijän itsetietoisuus tilanteesta poista siitä aiheutuvaa kipua. Ja jos et tee ilmoitusta, työnantaja katsoo ettei sellaista tapahdu. Seuraavaksi sinua huitaisee narkkari ja koska et tehnyt ilmoitusta - ette saaneet tarvittavaa miehitystä tai vartijaa, jotta tilanne olisi voitu ennaltaehkäistä. Että silleen...

Link to comment
Share on other sites

Edelleen tuntuu, että hoitoalalla ja sen koulutuksessa mennään ryskyen metsään..

Väkivaltailmoitus (tai mikäli toimipisteessä on jokin vihkokäytäntö) TEHDÄÄN AINA, kun kyseessä on väkivaltatilanne tai sen uhka. Eli myös uhkailut ja muut vakavasti otettavat suunsoitot tarvitsee sinne laittaa..

Ihan hölmönä kysymyksenä esittäisin, että kukas ne potilaat hoitaa, kun auttajasta tulee autettava, esim. väkivaltatilanteen jälkeen? Lopputuloksen kannalta sillä ei liene merkitystä, tarkoittiko potilas sitä tai ei.

Kaikessa työnteossa alasta riippumatta tulisi oman työturvallisuuden olla aina ensisijainen lähtökohta!!!

Kumma juttu, että ns. suojelualoilla tämä toimii. Kun pelastajasta tulee pelastettava tai poliisi joutuu pulaan, toiminnan painopiste muuttuu ja keskittyy oman miehen/naisen turvaamiseen. Kun kaikki työtä tekevät tiedostavat tämän, he osaavat myös suhtautua tilanteisiin ja niiden ennakointiin niin, että pystytään mahdollisimman pitkään välttämään näitä tilanteita.

Ja vielä. Jokainen joka jättää ilmoittamatta tai kirjaamatta jonkun tilanteen mielestään vähäpätöisenä tekee hallaa koko työyhteisön turvallisuudelle. Joku saattaa jopa tilastoida ne ja arvioida mahdollisen väkivallan uhan vakavuuden ja tarpeen siihen reagoimiseen.

-Lehe 

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Mä olen laskenut toleranssia tässäkin. Tänään tein väkivaltailmoituksen kun erään lapsen vaari huusi mulle että "senkin pölvästi" kun oli kyllästynyt jonottamaan ja ei tyytynyt selitykseeni jonotusajoista. Laitoin ilmoitukseen ruksin "henkinen väkivalta" kohtaan kun otti niin syrämmestä 8)

Link to comment
Share on other sites

Mä olen laskenut toleranssia tässäkin. Tänään tein väkivaltailmoituksen kun erään lapsen vaari huusi mulle että "senkin pölvästi" kun oli kyllästynyt jonottamaan ja ei tyytynyt selitykseeni jonotusajoista. Laitoin ilmoitukseen ruksin "henkinen väkivalta" kohtaan kun otti niin syrämmestä 8)

Olin viime vkl:na keikalla päivystyksessä ja erästä sairaanhoitajaa yks "asiakas" yritti purra ja löi sekä sylki päälle. No mä siihen sitten "kait teit ilmoituksen potilaasta" no en kun se ei kumminkaan mihinkään johda, kun pot. on tuommoinen vanhus! Just joo, tällä asenteella ei sitten koskaan saa näytettyä toteen minkälaisia asiakkaat on päivystyksessä angry.png

Kiitos.

Link to comment
Share on other sites

Just joo, tällä asenteella ei sitten koskaan saa näytettyä toteen minkälaisia asiakkaat on päivystyksessä

Juuri näin, eli joka ikisestä avautumisestakin pitäisi ilmoitus tehdä. Ihan tilastoinnin takia. Byrokraateille ei uppoa kuin faktatieto (ei aina sekään) ja tämä on ainoa keino osoittaa mitä työmaalla tapahtuu tämän asian suhteen.

Täytyy tunnustaa ettei ihan kaikista tule itsekään tehtyä, sitä on jotenkin niin paatunut, ettei mitkään vitun mättämiset enää hetkauta. Ryhdistäytyä pitäisi kuitenkin itse kunkin tässä asiassa.

Osku 8)

Link to comment
Share on other sites

Olin vastavalmistuneena kesätöissä vanhainkodissa. Raskaus oli edennyt jo pitkälle. Pyörätuolia käyttävä iäkäs nainen löi nyrkillä suoraan suureen vatsaani. Voimaa lyönnissä oli reilusti.

Syy lyöntiin oli kuulemma se, että ylpeilin isolla vatsallani  :-

Kysyin vakinaiselta henkilökunnalta, miten toimia. Kukaan ei tiennyt. Ilmoitusta ei siten tehty. Itse hakeuduin varmuuden vuoksi äitipolille. Vaurioita ei vauvalle onneksi tullut.

Link to comment
Share on other sites

Leponexit jakoon vaan heti kroonikoille jos pystyvät nyrkkiä heiluttaan.potilashan oli ilmiselvästi väärässä hoitopaikassa.

"to ride,shoot straight and speak the truth"

Link to comment
Share on other sites

  • 5 years later...

Jos on useampi hoitaja/lääkäri uhkatilanteessa paikalla, niin tekeekö kaikki erikseen väkivallan uhka-ilmoituksen vai yksi yhteinen? (Ja oleellisempi kysymys, kuuluisiko kaikkien tehdä oma ilmoitus?)

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Link to comment
Share on other sites

Jos on useampi hoitaja/lääkäri uhkatilanteessa paikalla, niin tekeekö kaikki erikseen väkivallan uhka-ilmoituksen vai yksi yhteinen? (Ja oleellisempi kysymys, kuuluisiko kaikkien tehdä oma ilmoitus?)

Yksi ilmoitus, tilanteen selostamisessa sitten maininta, kuinka monta henkilöä tilanteessa oli.

Link to comment
Share on other sites

MAINOS

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...