Intuboinnista ja muista tempuista

[Samfinn]

Toisaalla on keskusteltu intuboinnista ja kanyloinnista ja siitä kuka saa ja kenen pitäisi sitä tehdä. Paljon on ollut mielipiteitä että totta kai sairaalassa hoitajien ja lääkintävahtimestareiden pitäisi saada intuboida potilas, varsinkin kun sen osaisi niin paljon paremmin kuin kokemattomat lääkärit.

Kanyloinnista ja nestehoidon aloituksesta olen osittain samaa mieltä, mielestäni toimipaikkakoulutettu hoitoalan henkilö sen pystyy tekemään, ei se ole kiinni ammattinimikkeestä, mutta mutta . . . ei kai se temppujen tekeminen määrää sitä ’kuinka hyvä’ hoitaja (nimikkeestä huolimatta) ole?!?!

Intubointi sitten onkin toinen juttu! Se on tärkeä, henkeä pelastava toimenpide MUTTA: intubointiin liittyy hyvin suuri potilaan tappamisen riski! Sanotaan että apinakin oppii intuboimaan, mutta se vaatii paljon harjoittelua ja mitä luulette kuinka usein ko. tempun tekeminen tulisi yksittäisen hoitajan kohdalle sairaalassa?? Varsinkin kun on olemassa helpommin käytettävissä olevia toimenpiteitä (larynksmaskit yms, maskiventilaatiosta puhumattakaan). Ohessa muutama lainaus kirjallisuudesta:

Maaret Castrén arvioinut allaolevan kirjan

Prehospital Trauma Care

Eldar Søreide, Christopher M. Garnde. Marcel Dekker Inc, USA 2001.

ISBN 0-8247-0537-8

Onnistuneen intubaation vaikeus kokemattomilla ensihoitajilla (vain 57 %) ja varsinkin intubaatioputken paikaltaan poisluiskahtaminen ilman, että se huomataan ovat suuria ongelmia. Kirjassa esitettyjen tutkimusten valossa lääkäreiden mahdollisuudet suorittaa onnistunut intubaatio oli 99 %. Syynä pidettiin mm. juuri mahdollisuus käyttää lihasrelaksantteja. Lopuksi kuitenkin todetaan, että luultavasti koskaan ei voida tehdä tutkimusta, joka osoittaisi kumpi on kentällä parempi, lääkäri vai ensihoitaja kun puhutaan ilmatien hallinnasta.

Finnanest-lehti 2 / 2006

Helena Jäntti (helena.jantti@kuh.fi) Pekka Korvenoja (pekka.korvenoja@kuh.fi) kirjoittamassa artikkelissa todetaan mm. seuraavaa:

Amerikkalainen tutkimus valottaa tilannetta käytännössä. Wang tutkimusryhmineen kävi läpi Pennsylvanian osavaltiossa vuoden 2003 aikana rekisteröidyt ensihoitokertomukset (n = 1 544 791 potilaita) ja näistä edelleen kokeneiden ensihoitajien suorittamat intubaatiot (n = 11 484 potilaita).

Näistä ensihoitajista 5 245:llä oli vuoden aikana yksi tai useampi potilaskontakti keskiarvon ollessa 156 (vaihteluväli 32–365). Tässä aineistossa yksittäinen ensihoitaja suoritti vuoden aikana keskimäärin yhden intubaation vaihteluvälin ollessa 0–23. Ensihoitajista yli 39 % (n = 2054) ei intuboinut vuoden aikana yhtään kertaa ja yli 67 % (n = 3551) vain korkeintaan kaksi kertaa. Analysoitaessa potilastilanteiden määrää, joissa intubaation olisi päässyt suorittamaan (esim. tuolloin toinen ensihoitaja intuboi) keskiarvo oli kolme vaihteluvälin ollessa 0–76. Yli 28 % ensihoitajista ei ollut kertaakaan intubaatiotilanteessa ja noin 50 % heistä vain korkeintaan kaksi kertaa. Helikopterissa ja toisaalta kaupunkialueilla toimivat ensihoitajat intuboivat useamman potilaan kuin maayksikössä ja harvemmin asutuilla alueilla toimivat, mutta ero ei ollut merkitsevä.

Konkluusiona todettiin, että vaikka sairaalan ulkopuolella tapahtuvien intubaatioiden kokonaismäärä olikin suuri, niin yksittäisen ensihoitajan intubaatioiden määrä jäi vuositasolla todella alhaiseksi. Siitäkin huolimatta, että intubaatiot jaettaisiin tasaisesti, ei yksittäiselle ensihoitajalle tulisi keskimäärin kuin 2,2 intubaatiota vuodessa.

Intubaatioinsidenssin harvuus muualla kuin anestesiologian ja tehohoidon piirissä herättääkin pohtimaan erinomaisen, mutta toisaalta väärin toteutettuna henkeäuhkaavan toimenpiteen opettamista ja ohjeistamista rutiinisti hyvinkin laajalle joukolle terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Erityisesti, kun uudet vaihtoehtoiset ilmatiehallintamenetelmät (LMA, Combitube jne.) ovat antaneet lupaavaa näyttöä toimivuudestaan eivätkä jätä intubaatiota ainoaksi mahdolliseksi

vaihtoehdoksi. (PK)

Muistan jostain nähneeni tutkimuksia siitä kuinka monta ’toistoa’ tulisi hoitotason ensihoitajan saada intuboinneista per vuosi, jotta toiminta olisi luotettavaa mutta en nyt löydä tähän hätään. . . olisiko jollain tarkempaa tietoa?

/* kärjistys

Mikä ihme on se tarve joka ajaa ihan fiksuja hoitajia väittämään olemaan siinä ja tässä niin paljon parempia tekemään asioita, joista lääkärit saa palkankin . . .? On hienoa että omaa työtä ja osaamista halutaan kehittää mutta rajansa kaikella. Väitän että olen itse ollut hoitamassa päivystyksessä (samoin kuin monet muutkin meidän hoitajat) useampia monivammapotilaita vuosien varrella kuin 95 % talomme lääkäreistä, mutta en kuitenkaan itse haluaisi toimia traumajohtajana! Suutari pysyköön lestissään!!

kärjistys /*

[Vieras]

Aivan! Tuohon mainitsemaasi topicciin kävin kirjoittamassa oman mielipiteeni sairaanhoitajien intubaatiotaidoista. Itse en todellakaan toivo että näillä koulutuksen antamilla valmiuksilla alettais vaatia sairaanhoitajia intuboimaan. Käsi ylös kaikki sh:t jotka omaavat hyvät taidot edes teoriassa k.o toimenpiteestä. Ja kuinka moni on oikeassa elämässä intuboinut? Kuka tekee sitä edes kuukausittain saati viikottain/päivittäin?

Pelottavaa, jos aletaan ajamaan tällaisia spesiaalijuttuja meille. Edes aika paljon roimempi palkankorotus ei sais mua lähtemään tohon leikkiin...

[SirLucas]

Larynxmaski ja larynxtuubi on huomattavasti helpompi asentaa, niillä onnistuisi paremmin ilmatiehallinta sellaisiltakin hoitajilta jotka eivät aktiivisesti saa/voi harjoitella intubointia.

[Janne]

Varsinkin kun on olemassa helpommin käytettävissä olevia toimenpiteitä (larynksmaskit yms, maskiventilaatiosta puhumattakaan).

Hyvä kannanotto, mutta tuosta maskiventilaatiosta olen hieman muuta mieltä. Maskiventilaatio lienee sairaalanulkopuolella viimeisin keino potilaan ventiloimiseen, ilmatienturvaamisesta on turha puhua, jos potilasta joudutaan kuljettamaan pelkän maskiventilaation varassa. Itse pidän maskiventilaatiota todella haastavana toimenpiteenä, jonka haasteellisuus vielä korustuu, jos potilaalla on omaakin hengitystä.

Usein riippuu lääkärin luottamuksesta hoitajaa kohtaan, että intuboiko hoitaja itsenäisesti kohteessa, vai tuleeko lääkäri turvaamaan toimenpidettä, toki tähän vaikuttaa myös tajuttomuuden aiheuttaja.

Vielä mainittakoon että tunnen rajani, joten itselläni ei tulisi mieleenkään suorittaa anestesia (/kenttäanestesia) intubaatiota itsenäisesti näillä suoritteilla. 

[-teme-]

Usein riippuu lääkärin luottamuksesta hoitajaa kohtaan, että intuboiko hoitaja itsenäisesti kohteessa, vai tuleeko lääkäri turvaamaan toimenpidettä, toki tähän vaikuttaa myös tajuttomuuden aiheuttaja.

Vielä mainittakoon että tunnen rajani, joten itselläni ei tulisi mieleenkään suorittaa anestesia (/kenttäanestesia) intubaatiota itsenäisesti näillä suoritteilla.   

Meillä tää on vaan valitettavaa et lääkääriä ei ole mahdollista kohteeseen saada tässä kaupunkialueella (miinus isot hässäkät)....

[Söppe]

Lääkärit saa kyllä tulla kentälle ihan mielellään. Mutta jos paikalla ei ole pätevämpiä, ei ole muuta ilmatien varmistus mahdollisuutta kuin intubointi ja potilas sitä tarvitsee, niin kyllä minä intuboin.

Siinä vaiheessa kun meillä on lääkäri kentällä, meille on tuotu vaihtoehtoinen ilmatie ja vielä saatu koulutus siihen ja on se potilas joka sen tarvii, niin minun puolesta laitetaan se vaihtoehtoinen ilmatie vaikka lääkärin toimesta.

Mutta on näissä hommissa muutakin parannettavaa.

[X-2]

Intubaatio kohoaa ensihoidossa aika ajoin elämää suuremmaksi tempuksi, joka herättää suuresti kannanottoja sen suorittamisoikeudesta. Omasta mielestäni ensihoidossa elottoman potilaan intubaatio LMA:n kanssa kuuluu jokaisen koulutetun perustasoisen sairaankuljettajan velvollisuuksiin. Elollisen / elottoman potilaan intubaatio kuuluu lääkäriyksikön lääkärin, sekä todellisen koulutetun / valvotun hoitotason sairaankuljetusyksikön hoitotason sairaankuljettajan tehtäviin. Kyseinen toimenpide vaatii onnistuakseen suoritusvarmuutta joka tulee tehtyjen toimenpiteiden myötä. Lisäksi tämä vaatii jatkuvaa taitojen ylläpitämistä joka on jokaisesta ensihoitajasta itsestään kiinni. Oman vaatimattoman kokemuksen tuomalla kokemuksella väitän että se joka joka kertoo intuboineensa kaikki sitä toimenpidettä tarvitsevat – ei ole intuboinut riittävästi.

Tutkimusnäyttöä ensihoitajien suorittamista ilmatieasioista löytyy runsaasti, eivätkä nämä ole mitenkään mairittelevia.

[Teemu]

Käsi ylös kaikki sh:t jotka omaavat hyvät taidot edes teoriassa k.o toimenpiteestä. Ja kuinka moni on oikeassa elämässä intuboinut? Kuka tekee sitä edes kuukausittain saati viikottain/päivittäin?

*Käsi ylhäällä*

*minä*

*minä, välillä jopa päivittäin* mut en mä silti saanut sille tippaa laitettua!

Okei mulla on KSE siihen. Olen nyt viime aikoina KO. asiaa harjoitellut, kun en tiedä mistä löydän itseni vaikka ens syksynä, siinä syy haluuni intuboida. Nämä on oikeasti vain temppuja ja siihen induktioon ja spinaali-/yleisanestesiaan kuuluu paljon muutakin kuin ne temput. Eräs opiskelija kysyi multa viimeviikolla, et jos potilaalla on korkeat verenpaineet, niin paljon mä(siis hän) antais Effortilia! Noh mä oon itte ihan noviisi, lähinnä juuri ja juuri selviytyjä jokaisen työpäivän osalta, mutta EH:t ja muut leikkuri harjoittelijat, miettikää mitä ja MIKSI haluatte siellä jotain asiaa oppia.

Anestesiakurssi 2007:lla kuultua, kandi tuli harjoittelemaan ventilaatiota ja intubointia. aneSH sanoi sille, no niin maskista kiinnin ja ventiloimaan, ja vastaus oli; mähän en sun duuneja tee! Meitin anelekurin mielipide oli tämmöiseen, et se heivais saman tien kandin pihalle ja sais tulla uudestaan viikon päästä, kunhan olis miettinyt mitä tuli sanottua. Focce kerro Mikolle terveisiä.

[Samfinn]

Hyvä kannanotto, mutta tuosta maskiventilaatiosta olen hieman muuta mieltä. Maskiventilaatio lienee sairaalanulkopuolella viimeisin keino potilaan ventiloimiseen, ilmatienturvaamisesta on turha puhua, jos potilasta joudutaan kuljettamaan pelkän maskiventilaation varassa. Itse pidän maskiventilaatiota todella haastavana toimenpiteenä, jonka haasteellisuus vielä korustuu, jos potilaalla on omaakin hengitystä.

Olen Janne ehdottomasti samaa mieltä, ei se maskiventilaatio (oikein) onnistu jos potilas liikkuu . . .

mutta jos hieman laajennetaan tuota minulta ottamaasi lainausta:

Sanotaan että apinakin oppii intuboimaan, mutta se vaatii paljon harjoittelua ja mitä luulette kuinka usein ko. tempun tekeminen tulisi yksittäisen hoitajan kohdalle sairaalassa?? Varsinkin kun on olemassa helpommin käytettävissä olevia toimenpiteitä (larynksmaskit yms, maskiventilaatiosta puhumattakaan)

niin huomaan että oli ainakin tarkoitus puhua nimenomaan sairaalan sisäpuolella tapahtuvasta toiminnasta . . .  ::)

[Vieras]

Niin minustaki tässä oli kyse nimenomaan sairaalassa tehtävistä "tempuista". Sairaalan ulkopuolella ymmärrettävästi tilanne on toinen ja siitä on vissiin aika moneen otteeseen tällä foorumilla keskusteltukin.