Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Vieras: tehotyttö

TEHOHOIDON LOPETTAMINEN ???

Tässä aiheessa on 36 viestiä

Olen Saksassa anestesiologisella teholla töitä tekevä hoitsu ja kuulisin mielelläni kokemuksianne siitä, missä vaiheessa Suomessa hoito lopetetaan. Meillä kun tuntuu työskentely jo välillä hyvinkin epäeettiseltä ja osittain jo rajojen ylittämiseltä. Tiedän toki, että se on teholla valitettavasti enemmän sääntö kuin poikkeus, että potilaat ovat hyvin sairaita ja huonokuntoisia. Eivätpä he muuten teholla makaisi. Mutta pitääkö  80- vuotiaalle potilaalle, jolla  Noradrenaliini juoksee annostuksella 25 mg/h  ja vielä aloittaa hemofiltraatio??? Mummolla on paha ARDS siihen lisäksi. Eikö jossain vaiheessa jokaisella ole myös OIKEUS KUOLLA pois, eikä joutua "kitumaan" vielä mahdollisesti kuukausi tolkulla teholla...

Hyvin kaksipiippuinen asia. Aina silloin tällöin kun kuitenkin löytyy yksi tai kaksi potilasta, jotka sitten kuitenkin selviävät hengissä hyvinkin toivottomalta näyttäneestä tilasta. Mutta siitä elämänlaadusta sen jälkeen en sitten mene vannomaan. Onko parempi selvitä hengissä kuntoutukseen massiivisten hypoksisten aivovaurioiden kanssa ja elää vuosikaudet apallisen syndrooman kanssa kuin kuolla rauhassa pois....

Kirjoitelkaa kokemuksianne Suomesta. Missä vaiheessa teillä sanotaan, että terapiaa ei enää laajenneta tai mahdollisesti lopetetaan kaikkien lääkkeiden antaminen. Mielestänne liian myöhään? Liian aikaisin? Ei ollenkaan?

Älkää siis ymmärtäkö väärin. En tarkoita, että jokainen tehopotilas on kuolemaan tuomittu. Onneksi suurin osa toipuu ja kuntoutuu. Mutta tarkoitan sitä toivottomien potilaiden tilaa, jota mahdollisesti vain pitkitetään ja pitkitetään, vaikka KAIKILLA on jo oikeastaan tiedossa, ettei mahdollisuuksia enää normaaliin elämään ole.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Eipä tunnu täällä Suomessakaan olevan paljon järkeä ko. asian tiimoilta. Kun on kerran teho-hoito aloitettu, niin siitä ei hevin luovuta oli sitten mikä. Norri 8mg/100ml menee ad.40ml/h, että saadaan potilaan mappi pysymään nipin napin 70 pinnassa, aloitetaan intermittoivat hemodialyysit (dialyysin aikana potilas isketään kaksi kertaa kammio värinästä), keksitään, että potilaalla on joku ihmeen (ei nyt muista mikä) syndrooma ja aletaan pohtia mars-hoitoa  ::) kyseinen potilas monisairas vm.29, joka ei tule koskaan kotiutumaan, korkeintaan laitoshoitoon...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Juu, kyllähän noita näkee täällä Norjassakin. Potilas on jo ensimmäisen maailmansodan nähnyt. Leikattu tuplaventtiilit. Inotropiinit maksimilla, Prisma huutaa punaisena vieressä, respitaattorin paineet satasella. Sedaatiot lopetettu ajatuksella " että herätessä ne paineet kyllä nousee". No, potilas triggaa about kerran tunnissa, silmät pyörii päässä.

Nuorista taas tulee nopeasti donereja...

Ei ole maailma oikeudenmukainen...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Onks inotropiini joku aine, vai tarkotatsä inotrooppia??? Heh-heh ;D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Onks inotropiini joku aine, vai tarkotatsä inotrooppia??? Heh-heh ;D

keh keh. Tarkoitin sitä joka pistää mummojen pumppuihin potkua. Eli väänsin sanan suoraan lontoosta inotropin lappalaisittain paremmin suuhun sopivaksi.

Skandinaaviksi sana on myös intoropin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Pumppuja on niin monenlaisia. vrt. pumppu= orkesteri, yhtye esim Dallape. Ja siihen pisti potkua Koskenkorva. Sitten on pumppu = sydän, ja eiks siihen auta konjakki ja Lapissa varsinki kamferitipat vrt. "voiko Kamferin tipoista tulla raskaaksi? Riippuu herra Kamferin iästä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

miettisin et missä on omaiset?  cry.png

Varmaan suurimmalla osalla omasista toivo elää viimeiseen asti, mutta kehoittaisin kuitenkin lääkäriä keskustelemaan omasiten kanssa..hoitotiimin kokoon paneminen on joskus oikeesti ihan hyvä juttu! Jos ei muuten ni säästyy karkeaa rahaa!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Vähän nyt ot, mutta samaa asiaa liipaten: Tehohoidon aloittamisesta  ;D

Suomen kansalaiset ovat eriarvoisessa asemassa tehohoitoon pääsyn (JOUTUMISEN?) suhteen riippuen siitä, missä päin maata sattuvat asumaan. Otetaanpas vaikka elvytetyt potilaat:

Pääkaupunkiseudulla, kun välimatkat ovat kohtuullisen lyhyitä, elottomaksi menneetkin tavoitetaan pääsääntöisesti nopeasti, jolloin tehohoitoon päätyy suhteessa useampi, kuin maakunnissa, joissa on pitkät välimatkat ja elvytyksissä tästä syystä viivettä. Kuitenkin pääkaupunkiseudullakin viiveet ovat toisinaan yli 10 min. ja ROSC:t jopa 30min. VF:stä elvytetyt pääsevät pitemmälläkin viiveellä teholle viilennyshoitoon, mutta entäpä PEA:sta/ASY:sta pitkällä viiveellä selvinneet? Heille on PKS:lla hoitopaikkoja, joita ei kaikissa kunnissa ole. Tälläkin asialla on se kääntöpuoli: hoitoon päätyy potilaita, joiden ennuste on lähes olematon pitkästä ROSC:sta johtuen ja joitten tehohoitoa jatketaan usein päiviä -jopa viikko, jos on yhtäänkään pientä mahdollisuutta, että aivoista olisi jotakin jäljellä. Mutuna heitän, että hyvin usein näiden potilaitten kärsimys loppuu sitten tehohoidon lopettamiseen tuloksettomana ja kuolemaan joko heti hoitojen lopettamisen jälkeen tai joskus muutaman päivän kuluttua osastolla, jossa sinnittelevät tekonenällä tajuihinsa tulematta. Kaitpa sitä ihmeitäkin joskus tapahtuu...

Teho-osastot valitsevat potilaanssa, mutta nämä potilaat (joita teho ei huoli) hoidetaan tehohoitotasoisesti valvonnoissa. Onko se sitten aina niin hyvä juttu, että noita valvontapaikkoja on, en ole aina ihan varma. Välillä tuntuu, että teho-osastolle ei saa kukaan kuolla, jonka takia "desperadot" ohjataan muualle...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

s-hoo joskus se kuitenkin kannattaa se pitkäkin elvytys. Keski-iän ylittänyt mieheni selvisi 32:n minuutin ROSCista. Sitä ennen oli vielä 10:n minuutin lisäviive, ennen kuin elvytysyksikkö saapui paikalle.

MIeheni palasi töihin kuukauden kuluttua kohtauksesta ja on kovassa kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Onneksi on näitä poikkeuksia ja murrosikäiset lapset saivat pitää isänsä. (omaisen näkökulma)

Oma asiansa on tietysti hyvin iäkkäät potilaat joilla on hyvin huono ennuste. Huvitti kun 64-vuotiaasta miehestäni sanottiin " kun hän on niin nuori vielä" ...nuoruuskin on suhteellista :) 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Minulla on se käsitys, että elvytetty potilas joka on vaivutettu koomaan ja saanut kylmähoidon: ei herääkään välttämättä ihan ensimmäisinä päivinä. Tajunnan taso palautuu joillakin hitaammin ja mulle sanottiin, että jos herää viikossa tai alle niin ennuste on hyvä.

S-hoo sanoit että tehohoitoa jatketaa päiviä jopa viikko...eiköhän se ole lähinnä normaalia, että elvytyspotilas herää vähitellen? Monikohan kuntoon selviävä elvytyspotilas päätyisi hautausmaalle jos tehohoitoa jatkettaisiin vaan muutama päivä? Vertaisin tuota logiikkaa armomurhaan kun potilas ei ole aivokuollut. Tiedän kymmenittäin tapauksia jotka ovat selvinneet normaaliin elämään oltuaan parikin viikkoa koomassa.

Minä en tosiaankaan ole sitä mieltä, että vastaava hoito kannattaa antaa jo ennestään vakavasti sairaille tai huonokuntoisille hyvin iäkkäille potilaille. Mutta minusta liikutaan aika vaarallisilla vesillä jos vuetaan tekemään päätöksiä pelkän tilaston varjolla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Mutta minusta liikutaan aika vaarallisilla vesillä jos vuetaan tekemään päätöksiä pelkän tilaston varjolla.

Kyllä (perus)terveydenhuollossa lääkärit (ja myös hoitajatkin) joutuvat tekemään erittäin paljon päätöksiä pääasiassa tilastollisiin seikkoihin nojaten. Puhutaan kyllä lääkärin arviosta ja harkinnasta, mutta kyllä esimerkiksi hoitolinjauksissa, potilaan eteenpäin lähettämisessä ja elvytyksestä pidättäytymisessä lääkäri miettii myös eri tutkimusten tilastoja.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Minulla on se käsitys, että elvytetty potilas joka on vaivutettu koomaan ja saanut kylmähoidon: ei herääkään välttämättä ihan ensimmäisinä päivinä. Tajunnan taso palautuu joillakin hitaammin ja mulle sanottiin, että jos herää viikossa tai alle niin ennuste on hyvä.

Jos elvytetty ei viikossa herää, niin kyllä sen potilaan ennuste on jo huomattavasti huonontunut. Noin keskiverrosti hyvän ennusteen potilaat heräävät parissa päivässä jos ovat herätäkseen.

S-hoo sanoit että tehohoitoa jatketaa päiviä jopa viikko...eiköhän se ole lähinnä normaalia, että elvytyspotilas herää vähitellen? Monikohan kuntoon selviävä elvytyspotilas päätyisi hautausmaalle jos tehohoitoa jatkettaisiin vaan muutama päivä? Vertaisin tuota logiikkaa armomurhaan kun potilas ei ole aivokuollut. Tiedän kymmenittäin tapauksia jotka ovat selvinneet normaaliin elämään oltuaan parikin viikkoa koomassa.

Juu, hitaasti saa herätä, mutta jos viikossa ei järkevää heräämistä tapahdu, niin silloin on hyvin vaikeaa perustella tehohoidon jatkamista. Aina voi miettiä, että kuinka moni voisi selvitä jos tehohoitoa jatketaan viikon sijasta vaikka kuukauden. Täytyy myös ottaa se huomioon, että jos potilasta hoidetaan kuukausi viikon sijaan, niin silloin kolme tehohoitopotilasta jotka selviäisivät viikon hoidolla jäävät hoidotta jos jota kuta hoidetaan varmuuden vuoksi kuukauden. Se jos mikä on epäeettistä, että mahdollisimman monelle ei tarjota mahdollisuutta tehohoitoon pelkästään sillä perusteella, että hoito perustellaan epärealistisilla ajatuksilla. Ennustaminen on vaikeaa, mutta tehohoidon vaikuttavuutta on tutkittu paljon ja on luotu kriteerejä joiden mukaan tehohoidossa tehdään hoitoratkaisuja.

Minä en äkkiseltään tiedä yhtäkään potilasta joka olisi selvinnyt täysissä ruumiin ja sielun voimissa takaisin normaalielämään jos elvytyksen jälkeen on mennyt pari viikkoa heräämiseen. Toki niitä voi olla, muttei tule yhtään mieleen. Tottakai parin viikon tehohoidon jälkeen voi palata takaisin normaalielämään, mutta se riippuu täysin siitä sairaudesta tai vammasta joka tehohoitoon on johtanut.

Minä en tosiaankaan ole sitä mieltä, että vastaava hoito kannattaa antaa jo ennestään vakavasti sairaille tai huonokuntoisille hyvin iäkkäille potilaille. Mutta minusta liikutaan aika vaarallisilla vesillä jos vuetaan tekemään päätöksiä pelkän tilaston varjolla.

Kyllä vanhuksia ja vaikeasti sairaita tehohoidetaan, sillä kaikille ihmisille halutaan tarjota realistinen mahdollisuus. Kyllä esim. etenvää lihasrappeumasairautta sairastavia potilaita voidaan tehohoitaa vaikka sairaus itsessään johtaa varmasti kuolemaan. Tällaiselle potilaalle voidaan saada laadukasta elinaikaa lisää, jolloin tehohoito on kannattavaa vaikka itse perussairaus ei siitä paranisikaan. Olisiko ollut pari vuotta sitten, kun Husin kallein potilas oli n. 80 vuotias pitkään tehohoidettu potilas joka selvisi. Ikä ei siis pelkästään ole kriteeri sulkea tehohoidon ulkopuolelle.

Jos nyt puhutaan elvytyksistä, niin tehohoitoon pääsy ja hoidon linjaukset perustuvat hyvin pitkälti tutkittuihin tietoihin. Jos ROSC on paljon yli 30 min., niin tehohotioon pääsy saattaa tyssätä siihen, sillä tutkimusten mukaan noin pitkillä viiveillä selviytyminen on huonoa. Jos lähtörytmi on ollut asystole, niin sairaalasta kotiutuu n. 2% potilaista, tehohoitoon pääsy on erittäin vaikeaa. Jos lähtörytmi on PEA, niin siitä kotiin selviää n. 1%, ja tehohoitoon pääsy voi olla todella kiven alla. Kammiovärinä on ainoa lähtörytmi josta elvytetty potilas selvästi "kannattaa" hoitaa, sillä tällaisissa tapauksissa kotiin pääsee n. kolmannes potilaista.

Niin kauan kuin meillä ei ole rajattomia resursseja terveydenhuollossa on pakko priorisoida ja rajata potilaita tehohoidon ulkopuolelle ja tehdä tehohoidosta luopumispäätöksiä, sillä kaikkia potilaita ei voi (eikä kannata) tehohoitaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Sitten kun puhutaan elvytyksistä, niin pitää muistaa, että ratkaisuja tehdään jo siinä, kun päätetään, ketä aletaan elvyttämään. Tai ainakin toivottavasti päätetään.

Surullisin esimerkki omalle kohdalle sattuneista oli 85-vuotias mummo, joka oli löydetty palvelutalon vessasta elottomana, lähtörytminä asy, kumminkin alettu elvyttämään ja saatu puhallettua sielu takaisin ruumiiseen. Mummua hoidettiin teholla tai tehovalvonnassa muutama pvä ja lähti nielutuubeineen, kuulostaen kahvinkeittimeltä, kaupunginsairaalan KUNTOUTTAMISOSASTOLLE kun muualla ei ollut tilaa. Kyllähän se mummo varmaan jo seuraavalla viikolla oli rollaattorin kans kauppahallissa... tai sit ei. Paljon arvokkaampikin loppu olisi voinut hänen elämällään olla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Sitten kun puhutaan elvytyksistä, niin pitää muistaa, että ratkaisuja tehdään jo siinä, kun päätetään, ketä aletaan elvyttämään. Tai ainakin toivottavasti päätetään.

Surullisin esimerkki omalle kohdalle sattuneista oli 85-vuotias mummo, joka oli löydetty palvelutalon vessasta elottomana, lähtörytminä asy, kumminkin alettu elvyttämään ja saatu puhallettua sielu takaisin ruumiiseen.

Näitä esimerkkejä on aivan liikaa, jokaiseen vanhushoitolaitokseen pitäis saada ehdoton elvytyskielto just noille löydetyille elottomille.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

VF...juu olet varmaan ihan oikeassa kaikessa.mitä sanoit tuossa alla. Minulle vaan tuolloin sanottiin, että kylmähoidon ja koomaan vaivuttamisen jälkeen menee muutama päivä, ennen kuin tajunta palaa vähitellen.

Meillä meni näin..toisena päivänä aukesivat silmät

3. pv  niissä oli jo vähän ilmettä

4. pv  katse seurasi ja oli hätääntynyt ilme..enimmäkseen hän vain nukkui ja heräsi ravisteltaessa.

6. pv päivänä hän tunnisti tutun lääkärin ja kyyneleet valui silmistä..edelleen nukkuin suurimman osam ajast

7. pv  päivänä muodosti huomenta-sanan huulillaan kun ei pystýnyt puhumaan intubaatioputken takia

Hän nukkuin vielä seuraavan viikon alkupäivinä suurimman osan vuorkaudesta ja heräsi vasta ravisteluun.

10.    päivänä saatiin happisaturaatio sille mallille, että kanyyli voitiin irroittaa. Sinä päivänä hän alkoi puhumaan eikä siitä meinannut tulla loppua. Hän oli kuin pienessä tuiskeessa..hiukan tahditon.

Parin päivän päästä hän rauhoittui omaksi itsekseen.

Hetken jo säikähdin, että onko tuo " humalatila" lopullinen muutos mutta ei onneksi.

Mistähän tuollainen laidasta laitaan meno johtuu? Kuuluuko se toipumisprosessiin?

Tehokeikka kesti meillä 12 pv..silloin oli kyllä tilaa teholla, eikä kaikki paikat olleet käytössä.

Mielestäni mieheni kohdalla ei mietitty alun jälkeen enään tehohoidon keskeyttämistä.Yritin sitä kysellä mutta minua tyynnyteltiin, että katsotaan päivä kerrallaan.

Mitä tarkoitetaan käytännössä tehohoidosta luopumisella. Jos sydän lyö ilman apulaitteita mutta on kanyyli. Otetaanko se pois vai annetaanko sen olla tehohoidon lopettamisesta huolimatta. Missä kulkee toimenpiteitten raja?

Itse saatan työskennellä joskus teholla...ainakin se kiinnostaa ja jos nyt pääsen kouluun niin katotaan sitten.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

10.    päivänä saatiin happisaturaatio sille mallille, että kanyyli voitiin irroittaa. Sinä päivänä hän alkoi puhumaan eikä siitä meinannut tulla loppua. Hän oli kuin pienessä tuiskeessa..hiukan tahditon.

Parin päivän päästä hän rauhoittui omaksi itsekseen.

Hetken jo säikähdin, että onko tuo " humalatila" lopullinen muutos mutta ei onneksi.

Mistähän tuollainen laidasta laitaan meno johtuu? Kuuluuko se toipumisprosessiin?

10 päivää respiraattorissa ja tehohoidossa noinkin pitkän ROSCin jälkeen ei tee aivoille hyvää. Jotkut elvytetyt ovat viikkotolkulla umpideliriumissa. Hyvä tuuri miehelläsi ollut jos on toipunut ilman mitään pysyviä vaurioita.

Tehokeikka kesti meillä 12 pv..silloin oli kyllä tilaa teholla, eikä kaikki paikat olleet käytössä.

Mielestäni mieheni kohdalla ei mietitty alun jälkeen enään tehohoidon keskeyttämistä.Yritin sitä kysellä mutta minua tyynnyteltiin, että katsotaan päivä kerrallaan.

Mitä tarkoitetaan käytännössä tehohoidosta luopumisella. Jos sydän lyö ilman apulaitteita mutta on kanyyli. Otetaanko se pois vai annetaanko sen olla tehohoidon lopettamisesta huolimatta. Missä kulkee toimenpiteitten raja?

Itse saatan työskennellä joskus teholla...ainakin se kiinnostaa ja jos nyt pääsen kouluun niin katotaan sitten.

Päivä kerrallaan se on mentävä tehohoidossa eteenpäin. Joskus potilaan tilanne voi romahtaa hetkessä vaikka kaikki on näyttänyt hyvältä hetkeä aikaisemmin.

Tehohoidon lopettaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että lopetetaan kaikki hemodynamiikkaa tukevat lääkkeet ja sedatoivat lääkkeet. Käytännössä potilaille jää aukiolotippa ja intubaatioputkeen/trakeostomiakanyyliin laitetaan tekonenä ja odotellaan kunnes potilas kuolee. Hyvää perushoitoa ja kipulääkitystä annetaan, juuri muuta ei tehdä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Jännittävimmät hetket elvytettyjen kohdalla koetaan kun jäähdytys on lopetettu ja normotermia saavutettu ja sedaatio lopetettu. Teholle pyydetään neurologi suorittamaan arvio potilaan neurologisesta statuksesta, ja tämän tuloksen tehon lääkärit suhteuttavat labra-arvoihin (esim NSE:n trendiin) ja muihin parametreihin jotka liittyvät potilaan tapaukseen (ROSC, tila ennen sairastumista jne)

Itselleni ei ole vielä sattunut vastaan yhtään sellaista potilasta joka olisi toipunut omatoimiseksi jos tämä ei olisi herännyt pian (alle 1vrk) kylmennyshoidon ja sedaation lopettamisen jälkeen. Oma kokemukseni teholla on tosin vasta hyvin lyhyttä verrattuna foorumin konkareihin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Kun ajatteleee tehohoidon lopettamista ja tätä keskustelua mitä tässä edellä on käyty.Tilastot ja tutkimukset ovat niitä asioita, joihin on pakko päätöksiä ja yleisiä linjauksia pohjata, vaikka sitä omaisen näkökulmasta ei kykene ymmärtämään. Tottakai aina on mahdollisuus,että joku niistä tehohoidon ulkopuolelle suljetuista selviäisi mutta se todennäköisyys on pieni,mikäli päätös on tehty järkevin kriteerein. Maailman vahvin tyttö kertoi esimerkin siitä miten ei koskaan pitäisi käydä. Iäkkäitä ihmisiä elvytetään turhankin hanakasti.Kuolemaa pelätään eikä haluta hyväksyä.

Tehohoidon lopettaminen voi joskus olla omaisen näkökulmasta myös helpottavaa. Jossain aiemmassa ketjussa kirjoittelin läheisestäni ja tehohoitokokemuksesta. Elvytetty ja pitkä viive rosc:iin (ihan tarkkaa aikaa en pysty enää muistamaan).Nuori ihminen ja tehohoito oli itsestäänselvyys.Vajaa viikko koneessa.Ei ollut aivokuollut vaan edelleen oli jotain toimintaa kopassa.Kuitenkin syvästi tajuton ja kuola valui poskelle...millainenhan se olisi ollut jos olisi herännyt? En edes halua tietää.Kaikki mahdolliset temput tehohoidossa kokeiltiin ja kiitos siitä. Se ihana anestesialääkäri kuitenkin kertoi rehellisesti,että lopputulos ei ole hyvä mikäli tämä ihminen herää...tai herääkö koskaan vaikka kuinka tehohoidettaisiin? Hän teki päätöksen joskin kuunteli myös omaisten mielipiteet. Vuorokausi meni siihen,että kyseinen potilas menehtyi tehohoidon komplikaatioon eli pneumoniaan. Kauhea sanoa näin...mutta itse koin sen vapauttavana. En olisi kestänyt katsella sitä ihmistä "vihanneksena" tai toisten ihmisten armoilla. Se olisi varmasti särkenyt meidän jokaisen omaisen sydämen. Nuoren ihmisen kuolemaa ei voi pitää luonnollisena mutta tässä kohtaa se oli armollisempi vaihtoehto.Edelleen olen kiitollinen niille ihmisille,jotka hoitivat läheiseni hyvin ja hän sai lopuksi rauhassa nukahtaa pois tavallisella osastolla, yhden hengen huoneessa...ilman epätoivoisia hengissäpitoyrityksiä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

VF...juu olet varmaan ihan oikeassa kaikessa.mitä sanoit tuossa alla. Minulle vaan tuolloin sanottiin, että kylmähoidon ja koomaan vaivuttamisen jälkeen menee muutama päivä, ennen kuin tajunta palaa vähitellen.

Meillä meni näin..toisena päivänä aukesivat silmät

3. pv  niissä oli jo vähän ilmettä

4. pv  katse seurasi ja oli hätääntynyt ilme..enimmäkseen hän vain nukkui ja heräsi ravisteltaessa.

6. pv päivänä hän tunnisti tutun lääkärin ja kyyneleet valui silmistä..edelleen nukkuin suurimman osam ajast

7. pv  päivänä muodosti huomenta-sanan huulillaan kun ei pystýnyt puhumaan intubaatioputken takia

Mainitsemassasi tapauksessa kyseessä mitä ilmeisimmin potilaan lähtyrytminä oli jokin muu kuin asy/pea. On perusteltua satsata kaikki voimavarat tähän potilasryhmään jolla ennustetta on. Näinollen VF/VT:sta elvytytyt pitkällä rosc:llakin saavat paremman ennusteen ja sitäkautta intensiivivimmän mahdollisen hoidoin.

Sen sijaan en näe mitään järkeä hoitaa yli viikkoa potilasta, jolla lähtörytminä on pea/asy, löydetty ehkä elottomana.. pitkällisen elvytytksen jälkeen Saadaan pumppu käuntiin ja kun omia hengiytksiä ei tule, niin kaiken lisäksi intuboidaan. Näistä potilaisya tietää jo varmuudella kaikki, että ennuste on olematon..parhaassakin tapauksessa päätyvät tekonenällä vuodepotilaiksi ja muiden avusta täsin rippuvaiseksi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Sen sijaan en näe mitään järkeä hoitaa yli viikkoa potilasta, jolla lähtörytminä on pea/asy, löydetty ehkä elottomana.. pitkällisen elvytytksen jälkeen Saadaan pumppu käuntiin ja kun omia hengiytksiä ei tule, niin kaiken lisäksi intuboidaan.

OT. Jos oikein ymmärsin, niin intubointi pumpun käynnistymisen jälkeen, toimitaanko Suomessa jossain päin tuollaisilla ohjeilla?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Sen sijaan en näe mitään järkeä hoitaa yli viikkoa potilasta, jolla lähtörytminä on pea/asy, löydetty ehkä elottomana.. pitkällisen elvytytksen jälkeen Saadaan pumppu käuntiin ja kun omia hengiytksiä ei tule, niin kaiken lisäksi intuboidaan.

OT. Jos oikein ymmärsin, niin intubointi pumpun käynnistymisen jälkeen, toimitaanko Suomessa jossain päin tuollaisilla ohjeilla?

En tiedä ohjeista, mutta intubaatio elvytyksen aikana ei paranna ennustetta, joten ei kai sillä niin kiire ole.  ;D

Onneksi ei enää edes lähdetä elvyttämään asystolesta tai PEAsta löydettyjä, ainakaan toivottavasti niin ei missään tehdä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Onneksi ei enää edes lähdetä elvyttämään asystolesta tai PEAsta löydettyjä, ainakaan toivottavasti niin ei missään tehdä.

Edelleen laitoksissa ei hoitajat monesti uskalla jättää aloittamatta elvytystä jos papereissa ei ole DNR:ää

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Onneksi ei enää edes lähdetä elvyttämään asystolesta tai PEAsta löydettyjä, ainakaan toivottavasti niin ei missään tehdä.

Edelleen laitoksissa ei hoitajat monesti uskalla jättää aloittamatta elvytystä jos papereissa ei ole DNR:ää

Mutta onneksi usein viive on niin suuri, joten elvytystä ei aloiteta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

S-HOOLLE  Kysymyksessä oli kammiovärinä mikä kesti 42 minuuttia. 32:n minuutin tehoelvytyksen viimeisellä yrityksellä sinusrytmi löytyi. Käväisi se välillä rytmissä muutaman sekunnin ajan mutta palasi kammiovärinään.

Hänellä oli tuo intubaatioputki 10 pv ja sen jälkeen tehtiin trakeostomia.

Selittäkää nyt hyvä tehohoitajat tuo mitä tarkottaa ASY/ PEA ?entä VF/VT?  Olen näes valmistuva lähis joten noita termejä ei käydä läpi meidän koulutuksessa kuin pinnallisesti.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

ASY = Asystole, täysin/lähestulkoon täysin sähkötön tila sydämessä; sydänlihaksessa ei ole minkäänlaista aktiviteettia.

PEA = Pulseless electrical activity, sydänlihaksessa sähköistä muttei mekaanista toimintaa eli sydän ei pumppaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Lisää luettavaa