Jump to content
MAINOS

Työturvallisuus ja voimankäyttö ambulanssissa


Guest urpo

Recommended Posts

Asiaa näyttää käsitellyn palstoilla muutama vuosi sitten. Aikaisemmista viesteistä ei selkeästi käynyt ilmi, millaiset oikeudet lanssareilla on esim. väkivaltaisen tai väkivallalla uhkaavan potilaan tai muiden kohteessa olevien kohtelussa.

Huomennahan tulee voimaan uusi järjestyksenvalvojasäännöstö, mutta se ei taida suoranaisesti koskea lanssareita.

Millaisin edellytyksin autossa saa olla sumutin ja milloin sakuilla on oikeus sen käyttöön auton ulkopuolella (sisällä sitä harvempi ruikkaisikaan)? Entä sen käyttö yksityisasunnossa, jollaisissa aika usein vääntöön joutuu?

Onko lanssareilla oikeutta käsirautojen tai nippusiteiden käyttöön? Entä raudoitetun kuljettamiseen ilman poliisin autossa oloa?

Onko kenelläkään ollut käytössä teleskooppia ja onko joutunut käyttämään? Onko sen kantaminen vaatinut koulutusta?

-- Vaikka ambulanssista ei ole tarkoitus muodostaa Karhukoplan Pasia, on kohteeseen meno silloin tällöin paljon turvallisempaa, jos on mahdollisuus valmistua kahakoihin paremmin kuin pelkillä nopeilla jaloilla. Siksi pyydän edellisiin kysymyksiini paitsi käytännön kokemuksia myös juridista puolta käsitteleviä vastauksia.

Link to comment
Share on other sites

- Kaasuun on henkilökohtaiset luvat, poliisi myöntää tarveharkinnan jälkeen. Sitä saa käyttää missä vaan, ei ole omaa lupaa yksityisasunnossa käyttämiseen tai vain lanssin sisäiseen käyttöön.

- Teleskooppia ei saa laillisesti kantaa.

- Vääntö oikeuksia ei ole, ainoastaan itsensä puolustamiseen.

- Jos potilas kieltäytyy, on poliisin tehtävä kuljettaa potilas hoitoon terveydenhuollon ammattihenkilön saattamana.

- Jos kohde on vaarallinen, sinipukuiset menevät ensin. Potilaan tilaa ei paranna se, että hoitohenkilökunta painii tai että hoitohenkilökunnasta tulee itse potilaita.

Jos enemmän tarvitset tietoa, ota yhteys Kuopion Ensihoidon ja Sairaankuljetuksen Hannu Hämäläiseen, hän on aika guru näissä asioissa.

Ei tässä kädestä suuhun elämisessä haittaa muu kuin tuo käden pienuus ja suun suuruus. Mutta kutsumusta löytyy!

Link to comment
Share on other sites

OK, kiitos nopeasta reagoinnista. - Miten rautoihin laitto? Väännöllä tarkoitin tietysti välttämättömiä, jokamiehen oikeuksiin kuuluvia puolustusotteita.

Link to comment
Share on other sites

- Kaasuun on henkilökohtaiset luvat, poliisi myöntää tarveharkinnan jälkeen. Sitä saa käyttää missä vaan, ei ole omaa lupaa yksityisasunnossa käyttämiseen tai vain lanssin sisäiseen käyttöön.

Tyhmiä kyselen, kun en asioista tiedä. Erotteleeko lupa jotenkin kaasua ja vaahtoja, jotka sopivat ahtaissakin tiloissa käytettäviksi, eli voiko luvalla ostaa millaisen sumuttimen tahansa.

Link to comment
Share on other sites

OK, kiitos nopeasta reagoinnista. - Miten rautoihin laitto? Väännöllä tarkoitin tietysti välttämättömiä, jokamiehen oikeuksiin kuuluvia puolustusotteita.

Lepositeitä saa käyttää (kannattaa konsultoida) niin on oma arse turvattu, Käsiraudat kuuluu poliiseille ei lanssiin ja nippusiteitä ei saa käyttää edes poliisi. (Me ollaan kyl sidottu joskus harsositeellä sidottu kiinni... se on hyvää ja ei jää oikeen ees jälkiä ;D )

Ja painimiseen ym. kts laki hätävarjelusta

Jos et tiedä, mumise. Jos olet kusessa, Delegoi!

Link to comment
Share on other sites

- Kaasuun on henkilökohtaiset luvat, poliisi myöntää tarveharkinnan jälkeen. Sitä saa käyttää missä vaan, ei ole omaa lupaa yksityisasunnossa käyttämiseen tai vain lanssin sisäiseen käyttöön.

Kaasut voi hankkia myös yhteisöluvalla, jolloin joku on vain nimetty vastuuhenkilö. Kaasut on kaikkien työntekijöiden käytössä.

Poikamies voi olla idiootti tietämättään, ukkomies ei ikinä.

Link to comment
Share on other sites

Homma menee juurikin näin kuten Söppe tuossa kertoili.

Onko kellään kokemuksia pv:ssä hankitun kaasunkäyttö oikeuden anomisesta siviiliin poliisin kautta? Olen käynyt pv:n toimesta järjestetyn OC-kurssin ja kurssilla oli muistaakseni puhetta että kurssilta saadulla todistuksella voitaisiin kuitata lupaan vaadittavan kurssi.  

Link to comment
Share on other sites

Käsiraudat=metalliset lepositeet? Miksei ambulanssiin?

Tosin onhan monet leparit lukittavia, eikä materiaalilla ole merkitystä, mutta jos puhutaan käsiraudoista niin ne on poliisin vehkeitä.

Käsiraudat ei ole lepositeet.

Tosin eihan tämä faktaa ole vaan mielipide / harmaa haju

Jos et tiedä, mumise. Jos olet kusessa, Delegoi!

Link to comment
Share on other sites

Mielestäni kaasut, raudat, nippusiteet eikä teleskoopit kuulu ambulanssin eikä sen henkilöstön välineistöön. Jos oikeasti haluat faktatietoa asiasta, niin neuvon ottamaan yhteyttä Pelastusopisto / Juha Höök.

Link to comment
Share on other sites

Kaasu ja raudat lanssissa, tosin viimeisestä raudottamisesta on aikaa varmasti yli 5 vuotta ja kaasua en ole koskaan käyttänyt. Hätävarjelutilanteita varten nuo on hyvä olla, onneksi käyttö on hyvin vähäistä.

Link to comment
Share on other sites

Kaasu ja raudat lanssissa, tosin viimeisestä raudottamisesta on aikaa varmasti yli 5 vuotta ja kaasua en ole koskaan käyttänyt. Hätävarjelutilanteita varten nuo on hyvä olla, onneksi käyttö on hyvin vähäistä.

kyllä tuo verbaaliakrobatia on vielä aika tehokeino. Kaasua olen kerran näyttänyt, muuta en koskaan käyttänyt. poliisien kanssa joskus joutunut raudoittamaan, mutta todella hervinaistahan tuo on.

Poikamies voi olla idiootti tietämättään, ukkomies ei ikinä.

Link to comment
Share on other sites

Kaasu ja raudat lanssissa, tosin viimeisestä raudottamisesta on aikaa varmasti yli 5 vuotta ja kaasua en ole koskaan käyttänyt. Hätävarjelutilanteita varten nuo on hyvä olla, onneksi käyttö on hyvin vähäistä.

kyllä tuo verbaaliakrobatia on vielä aika tehokeino. Kaasua olen kerran näyttänyt, muuta en koskaan käyttänyt. poliisien kanssa joskus joutunut raudoittamaan, mutta todella hervinaistahan tuo on.

Kaasu ja raudat lanssissa, tosin viimeisestä raudottamisesta on aikaa varmasti yli 5 vuotta ja kaasua en ole koskaan käyttänyt. Hätävarjelutilanteita varten nuo on hyvä olla, onneksi käyttö on hyvin vähäistä.

Kädenjatkot vievät meiltä luottamuksen pois. Muutamassa pirikämpässä painineena en ole koskaan kaivannut kättä pidempää. Muut hörhöt ovat tulleet apuun taltuttamaan silmilletulijaa koska vastustajana sakumies. Jos olisin raudoittanut, niputtanut tai kaasuttanut - niin lopputulos olisi ollut varmasti toinen.

Puhumalla selviää pahastakin tilanteesta - kun sen vain opettelee ja osaa.

Link to comment
Share on other sites

Puhumalla selviää pahastakin tilanteesta - kun sen vain opettelee ja osaa.

Tästä lauseesta on ilmeisesti jäänyt puuttumaan yleensä -sana? En oikein usko, että kaikki ensihoitohenkilöstöön kohdistuvat väkivaltatilanteet johtuvat huonosta kommunikoinnista, vaikka useaan tilanteeseen sillä varmaankin on ollut vaikutusta.

Link to comment
Share on other sites

Poliiseilla on JouHa eli mellakkavarustuksessa nippusidemäisiä käsirautoja.

Kaasulupa määrittelee minkälaisen kaasun saat ostaa, yleensä siihen saa myös vaahdon muodossa olevan OC:n joka on parempi kuin itse vanhanmallinen kaasu.

Raudoittamiseesa pääsääntönä että saa olla raudoissa tasan niin kauan kun poliisi saapuu kohteeseen ja sitten poliisi päättää jatkoista. Jos jonkun raudoittaa, on poliisi kutsuttava heti paikalle eikä saa kuljettaa tms.

Poliisi ainakin meillä vaati jonkunmoisen koulutuksen ennen kaasulupaa johon tuo PV:n koulutus lasketaan.

Yhteisöluvat on kuulemma tänä päivänä ilmeisesti aika kiven alla.

Ei tässä kädestä suuhun elämisessä haittaa muu kuin tuo käden pienuus ja suun suuruus. Mutta kutsumusta löytyy!

Link to comment
Share on other sites

Meillä ainakin on siirrytty pelkästään yhteisölupiin. Halvempi ja helpompi, kun kaasuluvat ovat määräaikaisia. Koulutusta kyllä suosittelen kaikille joille "asevastaava" antaa luvan käyttää kaasua(suosittelen vaahtoa)

Nippusiteitä käyttäessä pitää varoa ettei kiristy liikaa, kun niissä ei ole lisälukitusta.

Saatavana on nippusidemallisia "kertakäyttöön" tarkoitettuja laitteita, jotka voi avatakkin katkaisematta.

Zen ja moottoripyörän kunnossapito: tutkimusmatka arvojen maailmaan. (valitettavasti Zen ei ymmärrä mitään moottorikelkkojen sielunelämästä)

Link to comment
Share on other sites

Puhumalla selviää pahastakin tilanteesta - kun sen vain opettelee ja osaa.

Tästä lauseesta on ilmeisesti jäänyt puuttumaan yleensä -sana? En oikein usko, että kaikki ensihoitohenkilöstöön kohdistuvat väkivaltatilanteet johtuvat huonosta kommunikoinnista, vaikka useaan tilanteeseen sillä varmaankin on ollut vaikutusta.

Aivan oikein – yleensä puhe toimii. Jos puhe ei toimi ja tilanne tulee silmille, niin mielestäni ainoa oikeutettu toimenpide on torjua hyökkäys sekä poistua pikaisesti kohteesta. Sairaankuljettajien tehtävä ei ole jäädä painimaan kohteeseen, vaan sen tehkööt ne joille se kuuluu.  Mikäli hörhöt alkavat pitämään meitä uhkana niin he myös asennoituvat ja varustautuvat sen mukaisesti.

Link to comment
Share on other sites

Isossa työyhteisössä, kuka haluaa ottaa vastuun yhteisöluvasta.... Meillä ainakin edellisessä työpaikassa niin monenkirjavaa kansaa, ettei voisi olla varma kuitenkaan kaikkien arviointikyvystä -eli koska voi/kannattaa kaasua käyttää.

Se on ammattitaitoa ja parityöskentelyä parhaimmillaan kun pari osaa kommunikoida keskenään ja potilaan kanssa siten ettei tilanne provosoidu... Toki joskus se on jo sitä kun tullaan paikalle. Aina välillä huomannut oman tai parin käyttäytymisen/lähestymistavan provosoivan tilannetta ja silloin jos koskaan  on hyvä jos hiffaa mennä taka-alalle ja antaa toisen hoitaa päärooli ja itse olla avustavana osapuolena.

Ehdottomasti samaa mieltä aiempien kirjoittajien kanssa siitä, että puhumalla ja pakkotilanteissa omin pikku kätösin puolustaudutaan ja poliisi hoitaa voimankäytön -muuten on pian monta kohdetta jonne ei kannata mennä ilman poliisia edes perus keikoille......

Link to comment
Share on other sites

Jos puhe ei toimi ja tilanne tulee silmille, niin mielestäni ainoa oikeutettu toimenpide on torjua hyökkäys sekä poistua pikaisesti kohteesta. Sairaankuljettajien tehtävä ei ole jäädä painimaan kohteeseen, vaan sen tehkööt ne joille se kuuluu.

Näin lähes aina. Tosin minulle on tullut ainakin kerran vastaan perheväkivaltatilanne jossa luonto ei ole antanut periksi poistua paikalta, vaan on ollut pakko paketoida perheen pää ettei tule ruumiita.
Link to comment
Share on other sites

Kas-kas.. Mieliaiheitani.. ;)

Ihan periaatteesta tekee mieli kommentoida, vaikka paljon asioita onkin jo sanottu..

Pitäisikö hieman ottaa pakkia ja miettiä, miksi homma lipsuu painiksi? Joskus se on välttämätön paha ja luonnollinen jatkumo, jota ei voi estää, vaikka suorittaisi kaikki kevätjuhlaliikkeet ennen sitä. Syitäkin on monia, potilaan (mieli)sairaus, päihtymystila, persoona (väitän, että on olemassa myös potilaita, jotka ovat ikäänkuin päättäneet painia jonkun kanssa) jne.

Säädöspohjallisesti tähän saa turvaa esimerkiksi hätävarjelulaista ja virkamiehiä ohjaavista säädöksistä. Eli mikäli yksikkö tuottaa sopimuksella palveluja terveystuvalle, se on osa terveydenhuoltojärjestelmää ja sen työntekijät ovat viranomaisia, jotka käyttävät julkista valtaa. Selkeästi ei tässäkään sanota, mitä saa ja ei saa tehdä, vaan voimakeinojen tulee olla suhteutettuja tilanteeseen.

Mitä itse painimiseen tulee, niin tämäkin on myös paljolti persoonakysymys. Toisilla kynnys kamppailuun on korkeampi, kuin toisilla. Aivan, kuten tappelemisessä käytettävät eväätkin. Jostain syystä koen ensihoitomaailman ja kamppailumaailman välillä paljon yhtäläisyyksiä. Hakisin tähän sanoja nöyryys ja pelisilmä.

Nöyryys on molempien maailmojen usein unohtama asia, ja siksi asiat välillä lyövät kasvoille. En tarkoita tällä alistumista tai kykyä niellä kaikkea vaan rehellisyyttä. Itselleen. Ollaan tilanteessa, jossa painimisen alkaminen oikein maistuu suussa. Nöyrä pysyy valppaana, tuntee omat kykynsä ja rajoitteensa. Esimerkiksi pystyy mieltämään itselleen sen, että tilanne voi olla inhottava, pelottava ja arvaamaton, ja samalla pitämään itsensä jatkuvasti tilanteen tasalla. Toisessa maailmassa nöyryys tarkoittaa kykyä tunnistaa omat heikkoutensa eri osa-aluella ja pyrkiä kehittämään itseään hoitajana lipsahtamatta brassailun puolelle.

Pelisilmä on ensihoidossa kykyä ja taitoa lukea potilaan tilaa kliinisellä silmällä sekä mittarein. Myös kykyä hahmottaa kokonaistilanne esimerkiksi liikenneonnettomuuspaikalla. Esimerkiksi sopii sairaankuljetusyksikön sijoittelu ko. tilanteessa. Kamppailutilanteessa se on kykyä lukea vainomiestä (tai naista) ja tilannetta. Se on myös kykyä lukea työparia tai työryhmää ja pitää linjaus kaikille yhtenäisenä. Näkemykseni mukaan kamppailutilanne alkaa kohdattaessa potilas, eli se ei sisällä vain sitä rähjäämisosiota, vaan kulkee monella tasolla. Ihmistä kun voi johdatella ja alistaa myös muilla keinoilla kuin väkivalloin.. Eli olen täysin samaa mieltä muiden kanssa siitä, että puhumalla pääsee pitkälle. Ei kuitenkaan satavarmasti aina. Totilla on todella hyvä ja toimiva puhejudokonsepti, joka on todella loistavaa tavaraa. Havaittu toimivaksi niin kotirintamalla tulevisissa sanomisissa kuin kentälläkin. Lisätietoa löytyy osoitteesta:

www.mielenrauha.com

Kuten alkuun laitoin, niin olisiko kuitenkin aiheellista pohtia, miksi homma luisui lapasesta? Lanssari on osa järjestelmää ja hänellä oma perustehtävänsä. Unohtuiko tämä perusasia, ennen kun päätin aloittaa vääntämisen ilman sitä viranomaista, jolla on siihen lain suoma oikeus? Pettikö pelisilmä jo asuntoon mennessä siten, että kaikki ennakointiin liittyvät perusasiat tuli laiminlyötyä ja nyt ollaan tilanteessa, jossa meillä ei ole vaihtoehtoa? Tällöinhän mennään jo toisen osapuolen ehdoilla ja itseasiassa ollaan hävitty osa tilanteesta..

Mitä erilaisiin patukoihin ja sumuttimiin tulee, niin pidän näitä hieman turhina. Käytäntö on osoittanut, että apuvälinettä pitää sitten myös osata käyttää. Riittävän hallinnan puuttuessa luotu keinotekoinen turvallisuudentunne saattaa ennemmin provosoida tilannetta. Ja mitä sitten tehdään, jos kaveri ei pysähdykään parista patukaniskusta tai pippurista, vaan polttaa päreensä täysin?

Potilaan niputtaminen on myös oma lukunsa. Nipparit ja raudat ovat kivoja, mutta niidenkin käyttö tulee hallita. Hommaa on kivaa treenailla kaverin kanssa lämpimässä sisätilassa, mutta uskaltaisin heittää ilmoille ajatuksen siitä, että yksittäinen työpari ei onnistu tässä, jos toinen osapuoli ei sitä halua. Mitä sitten? Saadaan lopputulokseksi hikoileva ja koriseva painipatti ja odotellaan siinä lisäkäsiä paikalle, joita olisi pitänyt odottaa jo ennen kuin homma edes lähtikään käyntiin? "Niin mikäs se mun perustehtävä olikaan?"

Aiheesta on kirjoiteltu ajatuksia herättelevästi myös Editan (2004) julkaisemassa kirjassa Hoitajan Turva. Toivottavasti edellinen herättää ajatuksia. Ja kunnon kommentteja  :)

On vielä pakko muokata sen verran, että suosittelen yhteyksien ottamista sinne Savon suuntaan. Mies paikallaan ja tietää mistä puhuu.

-Pölhö

Link to comment
Share on other sites

Jos iso mies panee vastaan, ei siinä välttämättä ihan lanssari työpari raudoita. Senkin takia poliisit tekevät mielellään raudoituksen ainakin neljään pekkaan, oman työturvallisuuden ja asiakkaan takia. Muuten tulee käytettyä liikaa voimaa -> vahinkoa raudoitettavalle.

Näitä on aika monta kertaa mietitty miksi menee painiksi. Joskus tilanne vaan muuttuu liikaa. Esim. olet kohteessa ja paikalle saapuu ulkopuolisia tekijöitä jotka alkavat painin. On tapahtunut näin.

Itselle kävi niin että eräs ruotsinkielistä tönittiin ja kiusattiin nakkikioskijonossa suomenkielisiten toimesta. Ihan vaan ruotsin kielen takia. Suutuksissaan kaveri löi oman nyrkkinsä ikkunasta läpi jolloin tuli haava käteen. Tyttöystävän kutsumana koodilla kaatuminen ja käsi veressä lanssi paikalle. Minä puhuttelin kaveria ensin suomeksi. Olikin tilanne hetken aikaa aika kuumana kun ei ihan tajunnut miksi kaveri suuttui minulle. Käsilukkoa käyttäen puhuttiin järkeä (ruotsiksi) ja tilanne rauhoittui.

Eli tilanne lähti täysin arvaamattomasta ärsykkeestä liikkeelle. Meillä ei ollut tietoa kaikista taustoista eikä niitä olisikaan saatu selville ennen kohteseen tuloa.

On hyvä jos niiltä vältytään, mutta aina sinä et pysty vaikuttamaan tilanteeseen, ympäristöön etkä varsinkaan kaikkiin muuttuviin tilanteisiin.

On hyvä miettiä valmiiksi työparin kanssa "mitä jos" periaatteella. Lisäksi on hyvä olla tietyt pelistrategiat valmiina. Esim. kun kaasu tulee purkista ulos, menee muutkin ulos. Ei jäädä katsomaan miten kaasu vaikuttaa vaan käytetään kaikki saatu aika poistumiseen. Menkööt sitten veljet siniset katsomaan miten se vaikutti.

Meillä ei ole samoja velvollisuuksia eikä valtuuksia kuin poliisilla mutta meillä on oikeus puolustaa itseämme ja työkaveria. Sen takia minäkin aina maksan ajoissa kahvikassa laskun että työkaverit pitävät minusta ja tulevat apuun tarvittaessa.

Ei tässä kädestä suuhun elämisessä haittaa muu kuin tuo käden pienuus ja suun suuruus. Mutta kutsumusta löytyy!

Link to comment
Share on other sites

Söppe puhuu vähän mutta sekav... eikun asiaa..

Totta joka sana. Tarkennan nyt näkemyksiäni hieman.

Ensinnäkin tämä raudoitus. Otan sen verran takaisin, että se onnistuu parilta, jotka tietävät mitä tekevät ja osaavat homman. Mitä siihen hommaan kuuluu, selviää jatkossa. Eli asiat eivät aina ole niin nättejä ja yksinkertaisia, kuin ne halutaan tulkita.

Sitten. Meillä on oikeus puolustaa itseämme, muita kanssaihmisiä ja omaisuutta. Lienee selviö, mutta myös hätävarjelusta on lainsäätäjä näin kertonut.

Jos työyhteisössä ollaan päästy tilanteeseen, jossa pohditaan miksi menee painiksi, ollaan kyllä mielestäni oikeilla jäljillä. Silloin on egotrippailu ohitettu rehellisellä keskustelulla. Ja ehkä opittu jotain. Kuten edellisessä kirjoituksessanikin tulee ilmi, kun riittävän pitkään tekee, selviää jokaiselle se, että löytää itsensä painimasta. VAIKKA olisi tehnyt kaikkensa estääkseen sen. Jo toimijoista riippumattomat ulkoiset tekijät, jotka eivät itse vääntötilanteessa ole tiedossa voivat aiheuttaa tämän, kuten Söppen esimerkissä ilmenee.

Paljon on vikaa myös meissä. Siksi haluan herätellä hieman. Sen verran annan puukkoa edelliseen takaisin, että oman kokemukseni mukaan lukottamiset ja nivelmanipulaatiot toimivat niin kauan, kun kaveri on niissä vähän mukana tai käy niin hitaalla, esim. päihtymystilan takia, että niihin on aikaa. Reaalimaailmassa onnistunut temppuilu oikein hankalalle kaverille vaatii joko miesylivoimaa tai kunnon pehmityksen. Eli pari kunnon tööttiä ensin nokille. "Joo - on hienoa taluttaa känniääliö polille sillai ojentajasta painellen".

Tämä taas on asia, josta olen huolissani ja miksi asiaa pitää ravistella. Onko peruslanssari oikeasti tajunnut sen, että omalla uholla voi olla seurauksia? Onko peruslanssari tajunnut sen, että hän voi pahimmillaan olla siinä tilanteessa, että "pokaa pitää vedellä ympäri korvia", ennen kun on mahdollisuus niihin kauniisiin itsepuolustuskurssien tekniikkarepertoaareihin? Onko peruslanssari varautunut siihen, että tämän tien valitessaan metsä vastaa siten kuin sen pitää. Ts. potilas voi antaa takaisin ja kovaa?

Pääsääntöisesti nämä tilanteet tulevat oikein huolella päihtyneiden kanssa. Sitten ollaan tohkeissaan, kun ollaan väännelty vähän käsiä ja "mä tein sille homman selväksi". Asia jatkuu vuosia, kunnes tulee se joka on riittävän kompetentissa kunnossa ja asenteessa antamaan takaisin. Toivottavasti tilanne ei silloin raastuvassa ole se, että itketään korvauksia sen takia, kun ollaan itse haluttu pullistella ja unohdettu perusasiat. Ja tulikin nokille.

Toki painia on monenlaista. Sekava vanhus käyttäytyy aggressiivisesti. Kiroaa, huitoo ja lyö. Ärsyttävää ja työllistäväähän se on, mutta tuskin yleensä kenellekään sellainen ongelma, että siihen tarvitsisi lisää käsiä.

Edelleen. Olisiko aiheellista tiedostaa, mihin kaikkeen on valmis ja ennen kaikkea, mitä kaikkea voi tulla vastaan? Paras varautuminen mielestäni on pitäytyä koko jutusta ja antaa toisten hoitaa painiminen.

-P

Link to comment
Share on other sites

Tuohan oli sangen selvää ulosantia minulta. Tulisit kuuntelemaan parin promillen jälkeen tai kun innostun.

Pölhö Kustaalla on myös asiaa mutta pari omaa huomiota:

Yksi mikä minua huolestuttaa on lanssareiden itsepuolustusharrastuksen suuntautuminen. Moni jonka tiedän harrastavan on suuntautunut Krav Magaan, Brasilian Ju-Jutsuun tms. "kovaan" lajiin. Miissä on mielestäni liikaa lyöntejä, potkuja yms. sotilaskäyttöön sopivaa liikesarjaa. Mielestäni paremmin sopisi esim. vanha kunnon Judo tai Aikido. Tosin moni tuntemani kaveri ei suostuisi pukemaan Aikidoon liittyvää hamemaista asua. Näissä lajeissa on enemmän lukkoja, hyökkääjän oman voiman käyttämistä tätä vastaan ja enemmän pyöriviä liikkeitä. Itse tykkää tuosta pyörivästä liikkeestä koska opin sen harrastamassani budolajissa. Näissä liikesarjoissa liike ei pysähdy iskuna tai potkuna vastustajan kasvoihin tai muuhun herkkään kohtaan vaan suuntaan monemttin muualle. Tämä sopii mielstäni lanssarin itsepuolustukseen parhaiten.

Lukottaminen on oma taiteen lajinsa. Se vaatii toistoa toiston perään. Niistä pääse myös irti jos tietää mitä tekee. Onneksi meillä on harvoin niitä vakaasta tahdosta, mielenrauhansa säilyttäneitä jotka tietävät mitä tekevät. Kuten Pölhö mainistsi, yleensä painikaverit käyvät hitaalla tai ovat muuten mielenrauhansa menettäneitä.

Tuo lukkoliike antaa meille taas sen pienen hetken että pääsemme poistumaan tai työkaveri tulee apuun. Sen jälkeen asiat ovat taas helpompia.

Pölhöllä oli kirjoituksessaan taas yksi hyvän, kehittyvän työyhteisön piirre. käydään asiat läpi. Miksi meni painiksi? Miten se olisi voitu estää? Mitä opimme tästä seuraavaa kertaa varten? Mikä oli meidän oma reaktiomme asiaan? Miltä nyt tuntuu, väkivaltatilanteen jälkeen? Miten saamme tilanteesta tulleen kokemuksen jaettua muille?

Nämä asiat kun saadaan käytyä läpi eikä pelkästään taputeta kaverin olkapäähän että" olipa keikka!" niin hyvä on.

Ei tässä kädestä suuhun elämisessä haittaa muu kuin tuo käden pienuus ja suun suuruus. Mutta kutsumusta löytyy!

Link to comment
Share on other sites

Pitää vissiin tulla joskus sitä promillehorinaa kuuntelemaan.. Vaikuttaa siltä, että asiallista keskustelua (=jurrihorinaa) piisaisi useammalle tunnille  ;)

Homma alkaa lipsumaan hieman aiheen ulkopuolelle, joten jossain vaiheessa joku varmaan moderoi tämän muualle. Söppen puheista päätellen aikido tai won hwa do - miehiä  ::)

Olen täysin samaa mieltä tästä lanssarien lajivalinta-asiasta. Tämä kuitenkin on enemmän yhteiskunnallinen ilmiö kuin ammattikuntakysymys. Toki tulee huomioida myös se, että lanssariksi hakeutuvat määrätynlaiset persoonat. Eli nykyisin Brassijutsut, shootot, vaparit, kravmagailut, defendot jne. ovat vain pop. "Kun niissä oppii puolustamaan ja antamaan turpaan hetkessä". Ne perinteisemmät hojoilut ovat paitsiossa, ja pikemminkin kirosana. "Mä en ainakaan ala mitään katoja pyörittelemään. Ei sovi mun kropalle." - kertoo, että lajivalikoimasta tiedetään yhtä paljon kuin kenialainen sähköveturista ja mennään muotisuuntausten mukaan. Vielä kun hommaan saadaan mukaan termi "viranomais" (esim. krav maga) on meno tosi makeaa. Vertaan tätä kahdeksankymmentä ja yhdeksänkymmentälukujen taitteessa muodissa olleisiin naisten itsepuolustuskursseihin. Jos vetäjänä oli kunnon bodari, nuori hienosti jalkaa vemputtava poika tai huonosti suomea puhuva tumma mies, oli kurssi täynnä ja hyvä kaikkine kikatteluineen. "kato tästä kääntämällä mä pääsen siitä raiskaajasta irti".  Aiheesta on sanan säilällä sivaltanut aikanaan alan lehdessä kyokushin-vaikuttajapersoona Kari Aittomäki. Ja totta artikkelin joka sana.

Yleisestihän ongelma on se, että kuvitellaan saavan enemmän kuin laji voi antaa. Edelleen mies (tai nainen) ratkaisee ei laji tai tyyli. Kaikilla lajeilla on paljon annettavaa, nykyharrastaja ei vaan usein jaksa panostaa aikaa ja hikeä. Kokemukseni mukaan homma alkaa vasta vähän aukeamaan useamman vuoden jälkeen. Jälleen sama pätee ensihoitotyöhön.. Käsittääkseni on kaksi tapaa voittaa kamppailu. Tehdä itsestään vahva tai vastustajasta heikko. Nykyaikana muodissa ovat lajit tähtäävät ensimmäiseen, valitettavan usein sen ennakoivan pelisilmän kustannuksella. Asiaan liittyy valitettavan usein myös riittävä uho, pullistelu ja egotrippailu. Merkillistä sinänsä, kaikki tuntemani kaverit jotka kilpailevat tai ovat kilpailleet vaparissa tai muissa kunnon kontaktiin perustuvissa lajeissa, ovat kovia treenattuja sällejä, joilla ei ole mitään tarvetta uhota tai tuoda itseään harrastuksen kautta esiin. Toki osa on ns. puoliammattilaisia, joiden päätyö on treenaus ja esim lanssi/palomiestouhu enemmän harrastus. Tietysti tähän pääsee myös moni aktiiviharrastajakin. Tiedän hyvän nuoren maalaisjärjellä varustetun lanssarinalun, jolle painiminen treeneissä tuntuu olevan enemmän terapiaa "käytiin vähän vääntämässä ja piereskelemässä". Lienee täällä nimimerkillä Herra 47. Erittäin kompetentti mies myös niissä väkivalta tai niiden uhkatilanteissa.

Aikidoa olen joskus kokeillut vajaan vuoden verran sivulajina ja kyllä pitää sanoa, että kyseessä on toimiva kokonaisuus johon tekniikkarepertoaari kuuluu. Vaikka pointtina on pehmeys ja joustavuus, sitä voi myös treenata todella kovaa. Kun vaan antaa omien silmien aueta ja käsittää paketin. Olen päättänyt joskus oikein vanhemmalla iällä perehtyä lajiin tarkemmin. Nyt omat näkemykseni lajiharjoittelusta ja itsepuolustuksesta vain tulevat aivan muualta.

Itsepuolustuksesta lanssarina (tai mielestäni vaikkapa postimiehenä) mielipiteemme Söppen kanssa sitten eroavat. En usko väkivallattomaan ja pehmeään itsepuolustukseen, kun homma on menetetty ja aloitetaan rähjääminen. Tai sitten kaverin täytyy olla todella näppärä. Multa ei onnistu. Tämä on se kolikon toinen puoli. Toisten lipsuessa uhoamisen puolelle, toiset tuudittautuvat sellaiseen oloon, että tilanne on ratkaistavissa aina pehmein keinoin, ts. aikidomaisesti kaveria myötäämällä ja ohjaamalla. Väkivallattomasti. Mielestäni tässä pitää olla realisti ja ymmärtää, että tilanteesta tulee aina jäämään paha maku suuhun. Ja jos aikidoakin ajattelee, niin kyllähän niitä tekniikoita on tehty aikoinaan esimerkiksi ihan nivelten rikkomista varten? Erilaiset lajit on luotu yhtä päämäärää varten. Ihmisen vahingoittaminen. Ja muotoutuneet sitten nykymaailmaan istuvaksi. Tai sitten olen väärässä.

Eli sama lyhyesti lukottaminen on hyvä, silloin kun siihen on aikaa. Tosielämässä kunnon vainomiehen kanssa vaatii kunnon pehmittelyn ensin. Ja jos ihan perinteistä kapakkimeininkiä katsoo, niin kahden toisiaan alistamaan pyrkivän uroksen lopputuloksena on aika usein jonkunasteinen koriseva painipatti. Tai sitten homma päättyy ensimmäiseen laajakaariseen lyöntiin. Kun se tekninen osaaminen ei sitten ihan riitä..

Tekniikkaan ja sen tekemiseen pätee siis samat säännöt kuin aiemmin käsiteltyihin apuvälineisiin. Ne tulee hallita ja tähän sisältyy kyky hallita kokonaistilanne. Ts. pyrkiä hoitamaan asia ilman vääntelyjä ja samalla hahmottaa realiteetit siitä, mitä voi tapahtua jos homma lipsuu lapasesta.

Alleviivaan lopuksi Söppenkin esittävän perusasian. Kyllä se väkivalta-asia lähtee ihan työyhteisöstä ja sen kyvystä olla rehellinen sekä puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kun keskustelussa todella päästään sille tasolle, että "pelotti niin paljon, että jalat tärisi", saadaan varmasti enemmän hyötyä kuin haittaa. Ja ehkä jopa kehitettyä talon yhteisiä toimintamalleja.

-Pölhö Gustov

Link to comment
Share on other sites

Eikohan se kuitenkin ole niin että kun nyrkki heilahtaa, niin lanssipojan kannattaa heilutella saranoita. Nykyaikaiset päihteet ovat tehneet sen että vastassa saattaa olla täysin kipua tuntematon tyyppi. Ja muutenkin vääntöä varten ovat ne toiset ammattilaiset, ne sinipukuiset. Ja näistä itsepuolustuskursseista, onhan niistä hyötyä noin 5 v. harjoittelun jälkeen. Sitä ennen ne taida kohottaa muuta kuin vääräälaista itsetuntoa. Esim. näistä saaraaloiden 2 iltapäivän itsepuolustuskursseista ei hyödy kun laskuttaja. Sitten kun ei pakoon pääse, niin ohjeet on kuin karaokessa, korkeelta ja kovaa. Ja sillä mitä sattuu kädessä oleen.

Link to comment
Share on other sites

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...