Hengityshalvauspotilaan hoito

[Lääkärihoitaja]

Onko kellään pidempää kokemusta henkaripotilaan hoidosta?

[2ndfds11]

Olis semmenen reilu puolenvuoden kokemus. Mitä haluat tietää?

[Pernasoppa]

Mulla neljän vuoden kokemus. Potilaat vaan ovat kaikki aika erilaisia, erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisilla diagnooseilla. Toiset aktiivisia yhteiskunnan jäseniä, toiset terminaalipotilaita. Apuvälineitä ja letkuja ja katetreja voi olla monenlaisia potilaan kunnosta riippuen. Ja jonkinlainen ventilaattori. Joillakin on omaiset kovasti kuvassa mukana, toisilla vähempi.

[Lääkärihoitaja]

Nyt sitten pommitan kysymyksillä ::)

- Kuinka pitkä perehdystys oli? (ts. kauanko tarvitsitte asioiden oppimiseen, perehdytyshän on niin pitkä kuin tarve vaatii, tiedän)

- Tuliko paljon hätätilanteita/tilanteita josta et itse selvinnyt omin avuin?

- Eikö ahdistanut pitkä matka lääkäriin? (siis kotona hoidettaessa)

- Kun omaiset olivat kuvioissa, miten vaikutti teillä työhön?

- Ahdistiko se ettei ollut muita ihmisiä samassa vuorossa?

Vielä sellainen, että ettekö "taantuneet" muista kuin potilaan tarvitsemista asioista? Eniten pelkään että jään jälkeen sairaalan käytännöistä ja jopa joistain taidoista, jos kuitenkin joskus henkarin jälkeen haluan palata sairaalatyöhön...

Kiipos, jos jaksaapi joku vastailla.

[Pernasoppa]

- Kuinka pitkä perehdystys oli? (ts. kauanko tarvitsitte asioiden oppimiseen, perehdytyshän on niin pitkä kuin tarve vaatii, tiedän)

- Tuliko paljon hätätilanteita/tilanteita josta et itse selvinnyt omin avuin?

- Eikö ahdistanut pitkä matka lääkäriin? (siis kotona hoidettaessa)

- Kun omaiset olivat kuvioissa, miten vaikutti teillä työhön?

- Ahdistiko se ettei ollut muita ihmisiä samassa vuorossa?

Vielä sellainen, että ettekö "taantuneet" muista kuin potilaan tarvitsemista asioista? Eniten pelkään että jään jälkeen sairaalan käytännöistä ja jopa joistain taidoista, jos kuitenkin joskus henkarin jälkeen haluan palata sairaalatyöhön...

1) Menin ekaan vuoroon tunnin verran päällekkäin toisen työntekijän kanssa, joka näytti trakarihuollot ja hengitystieimut. Loput opetti potilas ja omaiset sitten matkan varrella.

2) Hätätilanteita tuli joskus, esim. respiraattori hajosi kerran. Mutta hätätilanteita varten oli selkeät toimintamallit, eli sitten vaan otettiin hengityspalje kaapista ja soitettiin sairaalaan josta taksi toi uuden.

3) Kaikki tarvittava hoitovälineistö oli kotona, ja koska respiraattoriasioista vastasi anestesialääkäri sellaisen sai puhelimen päähän 24/7. Eli ei ahdistanut, potilaat eivät juurikaan lääkäriä tarvinneet, vaan ihan sitä perushoitoa.

4) Joskus heistä oli apua, joskus otettiin yhteen tosi rajusti. Ihmiset ovat erilaisia. Terminaalipotilaan kohdalla omaisten väärät odotukset olivat joskus ahdistavia, kun ei ymmärretty että kyseessä on etenevä tauti.

5) Ei, mutta se lienee persoonakysymys. Itse nautin suuresti että päivittäistä toimintaa pystyi toteuttamaan omaan tahtiin - ellei sitten potilas ollut sellainen jolla oli oma aikataulunsa.

6) Hengareiden kanssa voi oppia ja hallita monia sellaisia taitoja mitä sairaalassakin tarvitset. Mutta itse lähdin jatkokouluttamaan itseäni juuri siksi että halusin sairaalaan töihin, lähäripapereilla ei saanut kuin satunnaisia keikkoja.

[Mamu]

- Kuinka pitkä perehdystys oli? (ts. kauanko tarvitsitte asioiden oppimiseen, perehdytyshän on niin pitkä kuin tarve vaatii, tiedän)

- Tuliko paljon hätätilanteita/tilanteita josta et itse selvinnyt omin avuin?

- Eikö ahdistanut pitkä matka lääkäriin? (siis kotona hoidettaessa)

- Kun omaiset olivat kuvioissa, miten vaikutti teillä työhön?

- Ahdistiko se ettei ollut muita ihmisiä samassa vuorossa?

pian 7 vuoden kokemus hengityshalvauspotilaanhoidosta, olen vastaava sairaanhoitaja hengityshalvauspotilaalla ja lisäksi olen kaikkien meidän sh-piirin heng.halvauspotilaiden lääkevastaava

1. Meillä perehdytys on 1-2 vuoroa joskus on joku tainnut olla kolmekin vuoroa. Yksin ei jää potilaan kanssa ennenkuin ollaan varmoja että homma sujuu, meillä sattuu olemaan mukava porukka töissä että uudet työntekijät voi soittaa kelle vaan jos jotain kysyttävää on

2. no kerran odotettiin tunti ambulanssia kun se ajeli jossain ihan missä sattui eikä löytänyt perille  :o hätätilanteista on selvittävä myös kotona, esim jos kone menee rikki siitä on oltava selkeä suunnitelma mitä silloin tehdään

3. meillä on vähän ongelmana lääkäreiden haluttomuus ottaa kantaa hengityshalvauspotilaiden hoitoon, ongelmatilanteissa otamme yhteyttä tk lääkäriin tai sisätautipäivystävään, meidän potilas on todella monisairas

4. omaiset tuntuvat olevan se suurin ongelma hoidossa, hoitajat mm joutuneet s-lomalle omaisten vuoksi

5. pidän yksintyöskentelystä enkä yhtään kaipaa työkavereita, yhteishenkeä pidämme yllä n 1 kerran kuussa pidettävällä 1.5h tapaamisella.

6. päinvastoin olen oppinut paljon uutta ja uskon että voin myöhemmin jos palaan osastotyöhön käyttää näitä taitoja/tietoja hyväksi

vastaan mielelläni lisää jos vain kysyttävää on  ;D

[Vieras]

Mä olen vain keikkaa heittänyt hengityshalvausyksiköksi muodostuneella sairaalaosastolla. Vitsit että mä nosta teille kaikille hattua jotka teette sitä työtä ja jaksatte!

[Lääkärihoitaja]

Nyt on reilu viikko takana, ja muutama asia vielä mietityttää.

Miten olette kokeneet omat sairaslomanne? Meillä kun on pieni tiimi (yksi palkallisista hoitajista äiti) ja sijaiset ovat todella kortilla, niin pelkään, että jos sairastun, jätän muut pulaan. Tätä en koskaan kokenut osastolla, kun yhteisö oli hippasen suurempi.

Ja miten hemmetissä te pysytte öisin hereillä?

[äshoo]

Heippa! kiva kun löysin tämän ketjun, kun minulle tarjottiin juuri kesätöitä hengityshalvauspotilaan hoitoringistä. Sain tiedon sähköpostilla niin en ole vielä päässyt kyselemään asiasta.

Olisi kiva tietää vähän etukäteen, millaista tuo työ on käytännössä,millaisia päiviä/palkkaus? Itseasiassa en löytänyt oikein mistään tietoa koko hengityshalvauksesta, sellaista termiä ei kuulema lääketiede tavallaan tunne?? Selasin kyllä kaikki anatomian ja sisätautien kirjat mutta ei löytynyt mitään. Osaisko joku sanoa millä "hakusanalla" tietoa voisi irrota?

Ja mitä tuo hoitorinki käytännössä tarkoittaa? ::)

[Mamu]

Nyt on reilu viikko takana, ja muutama asia vielä mietityttää.

Miten olette kokeneet omat sairaslomanne? Meillä kun on pieni tiimi (yksi palkallisista hoitajista äiti) ja sijaiset ovat todella kortilla, niin pelkään, että jos sairastun, jätän muut pulaan. Tätä en koskaan kokenut osastolla, kun yhteisö oli hippasen suurempi.

Ja miten hemmetissä te pysytte öisin hereillä?

itse en henkilökohtaisesti pidä siitä että omainen on yksi hoitajista, siitä seuraa yleensä vain vaikeuksia. Sijaispula on meilläkin kovin tuttu asia, kyllä mulla on aina huono omatunto jos tulee s-lomaa kun tiedän miten vaikea on järjestää työntekijää tilalle, mutta aina sitä vaan on jotenkin selvitty, jos sijaista ei saa niin joku vakkareista tekee ja sitten koitetaan järjestää vakkarille johonkin muuhun hänelle muuten sopivaan kohtaan vapaa esim muiden vapaiden jatkoksi. Me saadaan nukkua öisin, tarvittavat hoitojutut vaan tehdään. Meen potilas haluaa olla yönsä rauhassa ja hoitaja on eri huoneessa, meillä on tarvittavat hälytyslaitteet, esim jos letku irtoaa potilaasta niin hälytin hälyttää.

*muoks* meillä on aina mahdollisuus laittaa potilas osastolle jos hoitajia s-lomiin ei kaikkiaan löydy.[br][br]Ylläoleva osuus viestistä on kirjoitettu: 27.02.07 - klo:16:25

---

Heippa! kiva kun löysin tämän ketjun, kun minulle tarjottiin juuri kesätöitä hengityshalvauspotilaan hoitoringistä. Sain tiedon sähköpostilla niin en ole vielä päässyt kyselemään asiasta.

Olisi kiva tietää vähän etukäteen, millaista tuo työ on käytännössä,millaisia päiviä/palkkaus? Itseasiassa en löytänyt oikein mistään tietoa koko hengityshalvauksesta, sellaista termiä ei kuulema lääketiede tavallaan tunne?? Selasin kyllä kaikki anatomian ja sisätautien kirjat mutta ei löytynyt mitään. Osaisko joku sanoa millä "hakusanalla" tietoa voisi irrota?

Ja mitä tuo hoitorinki käytännössä tarkoittaa? ::)

hoitorinki = vaihteleva määrä hoitajia, meillä on 5, mutta joissakin paikoissa saattaa olla vähemmänkin riippuu vähän potilaasta. Myös omainen voi olla palkallisena hoitajana. Meillä on yksi sh:n palkalla (vastaava sairaanhoitaja) ja muut saavat ph/lh:n palkkaa.

[äshoo]

Mamu, kiitos tiedosta, mutta tarkentaisitko vielä kun tämä on niin uus/vieras juttu minulle.. Siis onko se käytännössä niin että esim. yksi hoitaa "aamuvuoron" yksi illan ja yksi yön? Hengityshalvauspotilas voi siis olla kotonaan tai osastolla?  minulle tarjottu työ olisi siis niin että potilas on joko osastolla tai jossain kuntoutuskeskuksessa. Minkälaisia apuja tämmöinen potilas tarvii, jos häntä ei pystytä hoitamaan osaston henkilökunnan voimin?

[Mamu]

Mamu, kiitos tiedosta, mutta tarkentaisitko vielä kun tämä on niin uus/vieras juttu minulle.. Siis onko se käytännössä niin että esim. yksi hoitaa "aamuvuoron" yksi illan ja yksi yön? Hengityshalvauspotilas voi siis olla kotonaan tai osastolla?  minulle tarjottu työ olisi siis niin että potilas on joko osastolla tai jossain kuntoutuskeskuksessa. Minkälaisia apuja tämmöinen potilas tarvii, jos häntä ei pystytä hoitamaan osaston henkilökunnan voimin?

meillä on 5 hoitajaa ja tehdään just niin yksi tekee aamun ,yksi illan, yksi yön. Meillä 3 tekee täyttää listaa 114:45/3viikkoa ja kaksi tekee vajaata, toinen 90h ja toinen 100h. Jos hoitajia on esim vain 3 niin sillähän ei vielä pyöritetä hommaa kolmessa vuorossa mutta on sellaisiakin potilaita joilla on hoitaja vain joissakin vuoroissa. Henngityshalvauspotilas voi olla laitoksessa tai kotona jos siellä on edellytykset hoidon toteutumiselle, itse hoidan potilasta kotona.

Riippuu siitä minkä vuoksi potilas on hengityskoneessa, minkälaisia apuja hän tarvii. Perustauti oli tavallisesti neurologinen sairaus kuten keskushermoston surkastumissairaus, lihasdystrofia tai monihermosairaus. Hengityshalvauspotilaiksi oli määritetty myös selkäydinvamman seurauksena halvautuneita tetrapareesipotilaita ja muutamia CP-potilaita. Pääasia hoidossa kai on että hengitys tulee turvattua  ::) limaa pitää imeä, potilas saattaa tarvita apua virtsaamisessa, ulostamisessa, liikkumisessa, syömisessä, harrastuksissa, opiskelussa, työssä eli ihan missä vaan

[äshoo]

Hei Lääkärihoitaja, jakaisitko mietteitäsi ja kokemuksiasi nyt kun on jo useampi työvuoro takana..? Mitä olet tykännyt; mikä ollut haasteellista tai ehkä vaikeaa ja oliko työ sellaista kun kuvittelit (tai ehkä tiesitkin jo etukäteen)?

[Lääkärihoitaja]

Tosi ihanaa työtä ollut. Perehdytys oli hyvä ja työporukka ja sen henki upeaa. Kaikki on siis tähän mennessä mennyt hyvin.

Hieman faktaa siis: Kotona olemme. Vakityöntekijöitä 4, kolmessa vuorossa tehdään. Kaikilla siis se 114/3viikkoa tai enemmän, koska yhden hoitajan vajaus edelleen. Yksi sh vakanssilla, muut ph/lh. Hoitoon kuuluu kertakatetroinnit,  gastrosstoma ja tietysti hengityspuoli. Henkilö öisin ja esim. päiväunilla koneessa, muuten terveenä pelkällä "nenällä" (ei siis koneessa, vaan trakarin päässä kostutin-suoja-korkki=nenä)

Se mitä eniten pelkäsin, eli koneen käyttö, olikin ihan helppoa. Tietyt perussäädöt ovat aina samat, hengitysfrekvenssi on ainut (ja sitä kautta kostutusteho), mitä pitää säätää, mutta nekin on helppoja sisäistää, ja jälkimmäinen menee tietyn kaavan mukaan.

Alussa imeminen esim. autossa tuntui hassulta ja vaikealta, nyt se on jo ihan tuttua. Yksi muistettava juttu on turhan imemisen välttäminen! Jos sat on hyvä/potilas hyvän värinen, mutta rohisee, niin turha alkaa imeä...

Hätätilanteisiin pitää olla aina varautunut. Tietää etukäteen mitä teet jos trakari irtoaa, mitä teet jos kone hajoaa, saturaatiot tippuu roimasti ja niin edelleen. Tosi harvinaisia juttuja, mutta mahdollisia.

Nyt on vain vaikeinta keksiä tekemistä päiviksi. Potilas ei pysty puhumaan, eikä liikkumaan, eli mitä teemme päivät pitkät ;D

[Vieras]

Nyt on vain vaikeinta keksiä tekemistä päiviksi. Potilas ei pysty puhumaan, eikä liikkumaan, eli mitä teemme päivät pitkät >:D

Mun kokemuksen mukaan päivät kuuluu imujen kanssa puuhaillessa...

Mutta kiva että oot alkanut tykkäämään!

[aakoo]

Minäkin olen alkanut viihtymään, kun voin nyt tehdä pelkkää yövuoroa. Vaihtuvuus meidän tiimissä on semmoinen, että toukokuussa on koko tiimi, viisi jäsentä, mennyt uusiksi.  Potilas on haasteellinen (luonteeltaan) ja valikoiva kenen hoito kelpaa kenen ei. sitten vielä omaiskiemurat. Eikä henkilökunnan huoltoa ole tähän asti järjestetty oikein mitenkään, nyt toivottavasti saadaan työnohjausta, kun on sitä pyydetty. Mutta hyvä puoli se että on itsenäinen työ, yöt yleensä rauhallisia.

[Mamu]

meilläkin oli töissä ennen just tota että joku oli hyvä hoitaja joku toinen ei ja potilas soitteli yh:lle että hoitajia pitää vaihtaa. Musta tuntu kyllä että potilas olis vielä voinu olla tyytyväinen hoitajiin mutta se vaimo  ::) Sitten ylilääkäri otti potilaan puhutteluun ja sanoi että yhtään hoitajaa ei enää vaihdeta jossei kelpaa terveydenhuollon koulutuksen saanut suomen kansalainen niin sitten siirretään potilaan hoito osastolle. No jopas alko hoitajat oleen sopivia  ;D

[Vieras]

Mun kokemuksen mukaan nämä potilaat ovat haasteellisia nimenomaan psyykeltään, samoin kuin omaiset. Temppujen teko on pieni murto-osa heidän hoidossaan tarvittavasta osaamisesta. Olen itse yrittänyt ajatella asian niin, että se "vaativuus" on jollain tapaa ymmärrettävää, että pikkuvarpaan asennon muuttaminen milli tuohon tai tähän suuntaan tai hoitajan kanssa synkkaaminen nousee arvoon arvaamattomaan potilaan mielessä, kun elämänpiiri rajoittuu vain siihen omaan vuoteeseen. Potilaan kommunikaatio- ja itseilmaisukeinot ovat rajalliset tai olemattomet ja potilas on ikäänkuin "vankina" kropassansa ja vuoteessansa. Helppoa ei ole näitä potilaita hoitaa juuri edellä mainitsemastani syystä, useilla meistä ei ole siihen tarvittavaa pinnaa eikä edes ymmärrystä (en väitä että itsellänikään olisi).

[C/T]

Enpä tiedä mihin parivaljakkoon kerran paikallisessa pubissa törmäsin. Mun mielestä pyörätuolissa ollut potilas oli varustettu respiraattorilla, ainakin trakea oli hänellä kaulassa, putkineen ja iso laitos pyörätuolin alla mukana. Korjatkaa jos olen väärässä että kyse ei voinut olla hengityshalvauspt:stä. Tässä parijvaljakossa hauskaa oli se että sekä potilas että hoitaja olivat punkkareita, ihan asianmukaiset irokeesit ja hakaneulat molemmilla. Tässä tapauksessa oli todellakin onnistuttu löytämään potilaan näköinen hoitaja. Harmittaa vieläkin että ei ollut kameraa mukana.

[Vieras]

Enpä tiedä mihin parivaljakkoon kerran paikallisessa pubissa törmäsin. Mun mielestä pyörätuolissa ollut potilas oli varustettu respiraattorilla, ainakin trakea oli hänellä kaulassa, putkineen ja iso laitos pyörätuolin alla mukana. Korjatkaa jos olen väärässä että kyse ei voinut olla hengityshalvauspt:stä.

Kuullostaa että hyvinkin on voinut olla hengityshalvauspotilas hoitajineen liikkeellä. Kyllä respiraattorien kanssa käydään lätkämatseissa ja ulkomaanreissuillakin.

[Vieras]

Viiden hengityshalvauspotilaan hoitajan kokemuksella:

Hoitotiimejä ei saada kasaan, eikä potilaat pääsekään srlasta kotiin moneen kuukauteen (jos ollenkaan) -Hoitajan 24/7 valvonta tuntuu potilaista ahdistavalta ja kiusalliselta, masennutaan (mikä sinänsä ei mikään ihme) ja toivotaan, ettei olis koskaan päädytykään hengityskoneeseen. Tai sitten ihan päinvastoin: ei hyväksytä mitenkään sitä, että kuollaan sitä joskus kumminkin ja vaaditaan teho-tehohoitoa ihan överipaljon kauhea kuolemanpelko persiissä.

Turhauttavaa on myös se, kun potilas/omaiset ei halua millään perusteluillakaan ottaa vastaan mitään elämäänsä helpottavaa hoitoa vaan vastustavat kaikkea ja samalla vaativat kaikkea... Siinä on motivaatio hoitaa meikäläisellä viimeistään kadonnut.

Ja kaikki tämä potilaan ja omaisten reagointi on varmaan ihan normaalia.. Yhtään en tiedä miten itse vastaavassa tilanteessa reagoisin...

[kikkis]

Mä en kyllä jaksais hoitaa hengityshalvauspotilaita. Joskus keikkaa tehdessäni kävin muutaman keikan tekemässä sairaalassa olevien hengityshalvauspotilaiden luona. Se vielä meni, mutta että aina, nope. Kaikki kunnia niille jotka jaksavat koska heitä todellakin tarvitaan, jotta ko potilaat pääsevät kotihoitoon ja viettämään aikaansa rakkaiden pariin tuttuun ympäristöön.

[Pärde]

Itse olen ollut hhp-ringissä 1,5 vuotta.

Haasteellista työtä kaiken kaikkiaan. Potilaani oli koneessa vain nukkuessaan, ja maskin kanssa. Eli kyseessä lievemmästä päästä hengityshalvauspotilas.

Päivisin ja iltaisin lähinnä  perushoitoa, seuraneitinä oloa, ulkoilua, ihmettelyä.

Yöt oli tiukkoja; potilas kuorsasi vieressä, koira jalkojen juuressa ja puoliso viereisessä huoneessa. Mitään et voinut tehdä, mistä olisi kuulunut ääntä, ettei kukaan herää. Kehitin "vanginvartijan nukahdus esto-systeemin": Istuin nojatuolissa jalat koukussa kädet nojasi polviin, ja kädessä oli ristari kirja ja kynä. Kun meinasi torkahtaa, niin havahtui tavaroitten liikahtamiseen. Paljon tuli luettua, mutta siinä vireystilassa ei juuri mitään mieleen jäänyt. Onneksi pääsi jaloittelemaan hissukseen viereiseen huoneeseen välillä.

Jos kone olisi tiltannut yöllä, niin potilas olisi pärjännyt aamuun suht. kohtuullisessa hapessa.

Itselle työ opetti piiitkää pinnaa, ja oli antoisaa muutenkin, jonka tosin huomasi vasta jälkeenpäin. Työskentely noin tiivisti potilaan kotona oli myös opettavaista. Tosin juuri se kotona hoitaminen asettaa oman haasteellisuuden työhön.

Työnohjausta oli parin kuukauden välein, mutta se ei oikein toiminut, kun kaikki hoitajat eivät päässeet tulemaan sinne. Olisi ollut todella tärkeää päästä keskustelemaan yhdessä asioista.

Ylihoitajan palaveritkin olivat aika tuttuja, puolison oh:n tai meidän hoitajien toivomuksesta.

Paljon joutui miettimään rajanveto tilanteita, työnjakoa ym.

[Pernasoppa]

Haasteellista työtä kaiken kaikkiaan. Potilaani oli koneessa vain nukkuessaan, ja maskin kanssa. Eli kyseessä lievemmästä päästä hengityshalvauspotilas.

Ja oli saanut silti päätöksen hengityshalvauspotiluudesta? Lakipökäle:

hengityshalvauksena pidetään hengityshalvausta, jonka johdosta potilas tarvitsee pitkäaikaista hoitoa hengityshalvauslaitteessa tai, milloin kysymyksessä on poliosta tai sellaisesta muusta tartuntataudista, jonka sosiaali- ja terveyshallitus katsoo polioon verrattavaksi, aiheutunut hengityshalvaus, lyhytaikaisempaakin hoitoa hengityshalvauslaitteessa.

Tuota sitten kuki shp tulkitsee, itse kun olin KSSHP:lla duunissa, oli määritelty että ventilaattorissa pitää olla vähintään 16 tuntia/vrk että saa päätöksen. Sillä ei ollut väliä oliko hoito invasiivista vai non-invasiivista, mutta kuulemma joissain shp:ssä silläkin on väliä - non-invasiivisella hoidolla ei niin helposti tuota päätöstä saa.

Mitä siitä päätöksestä sitten saa? SHP joutuu/saa järjestää hoidon haluamallaan tavalla, joista nykyinen käytäntö on nämä ns. hoitoringit. Eli ei tarvita tiloja sairaalasta ja potilas saa olla omassa kotonaan, eläen niin täyttä elämää kuin tauti antaa myöden. SHP korvaa lääkkeet, hoitotarvikkeet ja maksaa potilaalle sen normaalin hoitopäivämaksun. Tulevuudessa kun hoitsuja ei riitä joka paikkaan, ei mikään laki estä sairaanhoitopiirejä perustamasta enenevässä määrin (joitain on jo) hengityshalvausyksiköitä, joissa siis ei tarvitsisi sitä 4,5 hoitajan toimea per potilas.

[Lääkärihoitaja]

Hoitajista on jatkuva pula. Meilläkin välillä ollut vain kolme hoitajaa (ja se on vähän, kun töitä on 24/7/365). Ainut väliaikaishoitopaikka on teho, ja vielä erikoisteho (eräästä syystä, jota en tässä mainitse).

Meillä on ennen kuulemma ollut joka kuukausi 2h koulutusta, mutta nyt on joka toinen kuukausi 4h pakollista koulutusta. Ainut syy poissaoloon on sairaus. Työnantaja järjestää tälle ajalle sijaisen, ja vaikka olisi koulutus kahden työyön välissä, on tultava (töistä sairaalaan 80km). Henkilöstöpalaveri osastonhoitajan + -lääkärin kanssa 2x3h/vuosi, omassa porukassa 2vko:n-4vko:n välein (mahdutetaan työvuorolistaan etukäteen) Osastonlääkäri+-hoitaja käyvät 1-2x/vuosi hoitopaikalla (siis meillä potilaan kotona)