Jump to content
MAINOS

Omaishoitajan jakama dosetti


C/T

Recommended Posts

Tossa eilen illalla taas ihmettelin sitä missä menee raja ja kontrolloiko kukaan sitä miten omaishoitaja pärjää tässä lääkinnällisessä hoidossa.  Koska ja missä tilanteessa kotisairaanhoito/kotiapu ottaa dosettien jaon vastuulleen. Tarkistetaanko sitä koskaan mitä se omainen on sinne dosettiin jakanut? Tai tarkistaako kodinhoitajat koskaan sitä onko siellä apteekissa muistettu käydä. Jututetaanko terveyskeskuksessa koskaan näitä vanhuksia ja kysellä vähän tilannetta, tietoja ja kuinka hyvin hoito-ohjeet on ymmärretty. Mietitä sitä pärjäävätkö he kotona. Vai eikö kukaan vain yksinkertaisesti ehdi? 

Jotkut dosetit jotka olen purkanut, ja varmasti myös moni muu tällä foorumilla on tätä tehnyt, ihmetellen dosetin sisältöä, sisältö ei yksinkertaisesti vastaa tk:n lääkelistaa. Vaaralliseksi potilaan kannalta tulisi se tilanne jos suoraan lääkitys vaihdettaisiin terveyskeskuksesta saatuun lääkelistaan seuraavana päivänä. Esim. psyykelääkkeet on parempi vähentää/nostaa asteittain ja papereiden mukaan on pappa ollut mammansa kanssa lääkärillä valittelemassa sitä että mamma ei nuku, huutaa ja vaeltaa kaikki yöt. Lääkitystä on koko ajan nostettu ja nostettu ja nostettu, samoin rauhoittavia on lisätty ja lisätty, mutta dosetti ei näitä lääkkeitä sisällä ja papalta kun asiaa kysyy niin hän sanoo että kyllä mamma niitä lääkkeitä muutaman päivän otti, mutta kun ei auttanut jätettiin se sitten siihen. Kyllä he lääkärillä asian tiimoilta kävi, mutta ei se nuori nainen osannut muuta tarjota, mutta he eivät niitä koskaan apteekista hakeneet. Näillä määrillä mitä listan mukaan mamma oli ottanut ja jatkettaisiin samaa rataa aamulla listalta saisi varmaan tilanteen entistä huonommaksi, en viitsinyt koittaa mitä sillä olisi saanut aikaan. Löydöksinä doseteista on ollut mm. myös unilääkkeet sekä aamulla ja illalla, pappa on siten kotona paljon rauhallisempi mamman mukaan, ja jos jollain sydän -tai verenpaine lääkkeellä on ollut hyvät tulokset toiselle niin tottakai molemmat sitä sitten syövät. Sääliksi käy näitä vanhuksia jotka keplottelevat kotona toisiaan hoitaen niin kauan että toinen sairastuu todella vakavasti ja joutuu sairaalaan, välillä ei tiedä kumpi olisi itseasiassa parempi ottaa sisään, omahoitaja vai potilas?

Link to comment
Share on other sites

Kyllä meillä ainakin tarkkaillaan, että siellä dosetissa on juuri ne lääkkeet mitä siellä pitäisikin olla.

Nämä kuvailemasi tilanteet ovat täyttä arkipäivää. Jos meillä huomataan, että omahoitaja (esim. aviovaimo tai -mies) jakaa lääkkeitä ihan päin mäntyä. Niin useimmiten otamme sitten lääkehoidon meidän kontolle. Hyvin usein omahoitaja siihen on suosiolla suostunut, mutta joskus on otettu yhteyttä muihin omaisiin joiden avustuksella viimein on saatu lääkkeiden jako "oikeus" meille.

Useimmiten yritämme omahoitajan säilyttää jonkin "vallan" lääkkeiden suhteen. Esim. omahoitaja hakee apteekista ja uusituttaa rec. Mutta kotihoito jakaa lääkkeet dosettiin, josta omahoitaja antaa ne. Jos tämäkään ei onnistu niin lääkkeet otetaan "huostaan" eli kaikki lääke purkit ja dosetti viedään kotoa pois ja ne käydään sitten aamuisin kipottamassa. Mutta näissä tapauksissa omahoitaja ei enää ole omahoitaja vaan myöskin hoidettava.

Monessa paikassa käydään 1xvko kylvettämässä hoidettava, yleensä näissä paikoissa omahoitaja on puoliso. Näitä paikkoja sinänsä helppo valvoa.

Link to comment
Share on other sites

Ei ole ihan huono ajatus, jos kotisairaanhoito ehtii hieman vilkaisemaan lääkkeiden käyttöä ja annostelua. Karusti sanoen kolmasosa ihmisistä yleisesti käyttää lääkkeitä oikein, kolmasosa sinnepäin ja kolmasosa jokseenkin miten sattuu. Jenkkistatistiikan mukaan noin joka kahdennenkymmenennen asiakkaan kohdalla jokin lääkkeen annostelussa tai toimittamisessa menee hieman pieleen. Näistä virheistä sairaalamaailmassa USA:ssa noin prosentti on tappavia erehdyksiä. Maailmalta löytyy myös tilastoja, joissa kohtalainen osa sairaaloiden sisäänotoista johtuu vääristä lääkkeistä, väärästä annostuksesta, yhteisvaikutuksista - tai potilaan muuttuneesta lääkkeen tarpeesta lääkeannoksen pysyessä samana.

Apteekeissahan ei aina ehditä (tai haluta) neuvoa tai varmistua lääkkeen oikeasta käytöstä, tai ihmiset vannovat että he tietävät lääkkeen oikean käytön. Osa asiakkaista jopa närkästyy, jos lääkkeen käyttöä kertaa. Tietysti vakituiset asiakkaat oppii hieman tuntemaan, ja toisinaan yritetään kysellä asioita siten, että virheitä paljastuisi.

Kun lääke ensimmäistä kertaa otetaan käyttöön, lääkärit yleensä ohjeistavat lääkkeen käytön varsin hyvin. Samoin pyritään apteekissa tekemään. Lääkepurkkien kyljissä on tavallisesti näppärät ohjeet, mutta valitettavasti niitäkään eivät lekurit aina muista päivittää. Harvemmin näkee kirjallisia ohjeita lääkkeiden käytöstä, lähinnä erikoissairaanhoidosta tulevilla monilääkityspotilailla, joilla tapahtuu kotona annostusten muutoksia ja lääkkeiden vaihtamisia. Jos lääkkeiden määräämisestä on vuosia, ne alkuperäiset ohjeet ovat todennäköisesti unohtuneet ja uskomus lääkkeen oikeasta käytöstä jäänyt selkäytimeen.

Apteekki ei välttämättä kykene myöskään näkemään asiakkaan kokonaislääkitystä. Sähköinen lääkemääräys tulevaisuudessa voi antaa apteekille mahdollisuuden nähdä kaikki asiakkaalle määrätyt reseptit. Tietoa muista apteekeista ei saada, ja lähinnä pkv-tuotteet, huumeet ja erityiskorvattavat tarkastetaan apteekissa ja KELA:ssa. Oma lukunsa ovat lukuisat asiakkaalla olevat eri-ikäiset reseptit. Eikä ole epätavallista, että verenpainelääkkeessä pidetään taukoa, antibioottikuuria tullaan noutamaan puoli vuotta määräämistä myöhemmin tai tosiaan on kokeiltu puolisen verenpainelääkkeitä, rintakipuun otetaan närästyslääkettä tai levitetään jotain hyvin-mielenkiintoista-tuotetta rintakehälle. Tai iäkäs henkilö hakee kolmatta kertaa samalla viikolla kolmen kuukauden lääkesatsia muistamatta, että hän on jo ne saanut. Ihmiset muistavat aktiivisesti käytössä olevat lääkkeet aika huonosti. Mieleen tulee keskustelu, jossa ihminen kertoo käyttävänsä 5 - 6 lääkettä, joista ilmenee vain, että yksi on sydänlääke, yksi otetaan aamuisin ja yksi on valkoinen pilleri. Jonka jälkeen oletetaan jo tunnistettavan, mitkä puolenkymmentä lääkettä on käytössä. Tämä ei toki estä, etteikö ihminen kuitenkin käyttäisi lääkkeitä hyvinkin oikein ja asianmukaisesti, muisti ei vain palauta, mihin lääkettä oikeasti käytetään tai mikä sen nimi on!

Lääkkeiden oikeassa käytössä hyvä taktiikka on sopivissa tilanteissa ja sopivalla tavalla nostaa kissa pöydälle. Hienotunteisestihan voi sanoa tyyliin "tehän tietysti tiesittekin hyvin, että tätä lääkettä otetaan vaivaan X ja sitä käytetään tavalla Y ja jos haittoja Z tulee niin teette..." Ja katsotaan potilaan ilmettä, kysytään jotain tai jatketaan opastusta... Näitähän oppii näitä tapoja, joilla luodaan se ilmapiiri, joilla aistitaan potilaan tarve ja halu saada lisätietoa tai hän automaattisesti kysyykin itse asioista... Tai jos suoraan voi kysyä, kuka lääkkeen käyttää, miten hän sen ottaa ja kuinka usein, kuinka monta kerrallaan, niin saa joskus hyvin mielenkiintoisia vastauksia antibioottimikstuuran tunkemisesta erilaisiin kehon aukkoihin, käsirasvojen käytöstä ravintolevitteenä, enterotablettien liuottamisesta kielen alla, resoriblettien nielemisestä, silmätippojen käytöstä iholla, tablettien käytöstä emätintulehduksessa alateitse, peräpuikkojen popsimisesta suun kautta ja ties mistä astmasuihkeiden ruiskimisesta huoneilmaan ja sen hengittämisestä tai eläinlääkkeen käytöstä ihmisellä ja päinvastoin.

Syyllisten etsintä sinänsä on turhaa (pois lukien oikeusasteisiin päätyvät kuolemantapaukset), mutta tuomalla myös omat hämmingit lääkkeiden annostelussa ja jakamisesti asiallisesti esiin opitaan vaaran paikkoja tunnistamaan. Dosetit ja muut apuvälineet ovat mainioita apuvälineitä, samoin asiakkaan saaminen koneellisen annosjakelun piiriin. Samoin voimassa olevien reseptien kokoaminen muovitaskuun, vaikka tarralappujen käyttö merkitsemään, koska seuraavan kerran lääkkeet tulisi hakea tai voi korvattuna hakea, mikä resepti pitäisi uusia ja mihin mennessä.

Jos vain aika antaa koskaan puolin ja toisin periksi, niin kotihoitajatkin voivat kysäistä apteekissa lääkkeen ominaisuuksista, käyttötavoista, haittavaikutuksista ja yhteisvaikutuksista. Oli kyse vanhasta ja tutusta tai täysin uudesta lääkkeestä. Sehän ei ole osaamattomuuden ilmaisemista, vaan vastuun osoittamista. Harmi vain resurssit ovat joskus aika tiukilla apteekeissa ja kotisairaanhoitajilla. Joskus on tullut apteekissa nähtyä auvoinen ilme kotisairaanhoitajalla, kun farmaseutti on hieman uudemmasta ja kinkkisemmästä lääkkeestä antanut nopeaa perusopastusta.

Valitettavasti sairaaloissa ns. sairaala- tai osastofarmasia ei pahemmin Suomessa toimi, eli sairaalafarmaseutteja ei hyödynnetä lääkityksen ongelmakohdissa tai lääkkeiden toimittamisessa. Sitä myötä erityistä osaamista ja kokemusta ei aiheesta ole päässyt karttumaankaan. Perusopinnot eivät moiseen valmista. Täydennyskoulutustahan aiheesta hiljalleen alkaa sairaalafarmasisteille olemaan, mutta harva on sen käynyt, ja monessa hospitaalissa farmasistien aika menee kipakassa kiireessä erilaisia erikoistuotteita valmistaessa. Toisaalla monet lääkkeet antavat hoitajat, ja heillä tulee myös olla osaamista.

Oma lukunsa on sitten kotihoitajien asema potilaan ja lääkärin välissä. Epäkohtia ja muutostarpeita havaittaessa - miten homma toimii, kulkeeko informaatio ja saadaanko asiakas lääkärin arvioitavaksi tarvittaessa? Aihe ei ole mitätön, kotisairaanhoito on erittäin tärkeää sekä inhimillisistä että kustannusnäkökulmista. Lääkehoidon onnistumisen merkitys sairaalan ulkopuolella tulee varmastikin vielä kasvamaan. Harmi vain samaan aikaan tunnutaan kotihoitajille ja apteekeille tungettavan lisää velvoitteita, ja resursseja tai esim. lääkkeen toimittamiseen liittyviä palkkioita karsittavan. Apteekithan tekevät paikoin eräitä toimintoja käytännössä tappiolla (halpojen lääkkeiden toimitus, lääkkeiden valmistus apteekissa, kalliin lääkkeen toimittaminen korkean apteekkimaksun omaavasta apteekista, osa annosjakelua, huonosti kiertävän rinnakkaislääkevalikoiman ylläpitäminen hintamuutoksissa jne). Mutta se onkin taas toinen juttu. Ei-julkiselle puolelle voisi perustaa melkein oman "On se välillä ihmeellistä -palstan".  :- Tai jos vaikka kävis samantien perustamassa.

Jos potilas on sekavampi kuin meidän yksikössä hoitajansa, kuuluu potilas sairaalahoitoon...

Ylpeiksi jumalat tekevät ensin heidät, jotka jumalat haluavat tuhota.

Link to comment
Share on other sites

Haluaisin tuoda esiin yhden pointin;  ettei se kotihoitokaan niitä pillereitä dosetteihin saa aina virheettömästi jaettua.  Lääkemääräyksiä ei osata tulkita oikein esim. 2x3 jaetaan 3x2 tai rinnakkaislääkettä ei tunnisteta tai ei huomata että joku on voinut jakaa puolikkaan 4mg:n pillerin kahden 1mg:n sijasta ym. Tai yksinkertaisesti unohdetaan päivittää lääkelista ja tehdä tarvittavat muutokset dosettiin. Kaikki kotihoidon arkipäivää. Ihminen on erehtyväinen. Minun mielestä näitä lääkkeidenjakovirheitä tapahtui meidän kotisairaanhoitoyksikössä suht paljon, valitettavasti.

"Ja se puhelinnumero mun taskussa , rakas, luulin että se olet sinä" (Lapinlahden Linnut: Älä viskaa mua pihalle)

Link to comment
Share on other sites

Nyt on ihan pakko vähän puuttua asiaan...

Haluaisin tuoda esiin yhden pointin;  ettei se kotihoitokaan niitä pillereitä dosetteihin saa aina virheettömästi jaettua.  Lääkemääräyksiä ei osata tulkita oikein esim. 2x3 jaetaan 3x2 tai rinnakkaislääkettä ei tunnisteta tai ei huomata että joku on voinut jakaa puolikkaan 4mg:n pillerin kahden 1mg:n sijasta ym.

Jokaisen tällä alalla työskentelevän ON osattava lukea reseptia sen verran että tietää mitä eroa 2x3 ja 3x2! Lääkkeen jakajan kannattaa kotihoidossa vaikka laittaa dosetin taakse lappu missä lukee "Jaoin X-lääkkeen Y-lääkkeenä (eli siis rinnakkaisvalmisteena), tai sitten se että nyt on käytetty eri vahvuista lääkettä kuin aiemmin... Ja tietty lääkelistat vois olla aina niillä lääkkeen nimillä mitä asiakas todellisuudessa syö...

Helpottaa kummasti tiedon kulkua ja jokaisen työskentelyä siellä, niin omaisten kuin hoitajien...

Mä en halua olla töissä enää, mä en ikinä riitä.

Mä raadan ja raadan mutta kukaan ei nää,

kukaan ei kiitä

- Maija Vilkkumaa-

Link to comment
Share on other sites

Ei ole mikään ihme, että vanha omaishoitaja jakaa lääkkeet väärin, kun monissa näistä yksityisistä hoitokodeistakin ko. homma hoidetaan ihan miten sattuu :D.

Kriisiosastolla työskennellessäni tuli vastaan niin hämmästyttäviä lääkevirheitä, että ei voi muuta kuin ihmetellä.

Mm. ei tiedetä mitä lääkäri on määrännyt toisen työntekijän vuorossa ollessa. Ihminen tulee osastolle omituisen käytöksen takia kuolaavana ja jäykkänä, siellä oli sitten puolitettu neuroleptejä, joita ei tod. saisi jakaa, eikä ko. paikan hoitajat olleet kuulleetkaan käsitteestä neurolepti syndrooma. Tarvittavia ei ole kirjattu, tai sitten on annettu kaksinkertaisia määriä ilman lääkärin lupaa...

Aika villiä menoa, kun ottaa huomioon, että hoitokodeissakin pitäisi olla koulutettuja hoitajia lääkehoitoa toteuttamassa.

Toki suurinosa hoitokodeista hoitaa asiansa ihan mallikkaasti, mutta joitain tosi törkeitä tapauksia on tullut vastaan.

En ole kovin älykäs mutta jaksan kantaa painavia tavaroita...

Link to comment
Share on other sites

Meillä kotihoidossa tilanne on mennyt hyvinkin suurelta osin siihen, että työntekijä vie lääkkeet asiakkaalle "suoraan suuhun", oli sitten kotona omaishoitajaa taih ei.

Yleensä molemmat ovat sen verran iäkkäitä, että eivät "uskalla /osaa" ottaa vastuuta puolisonsa lääkityksestä ja useimmiten luottaakin ammattilaisen apuun. Hoidamme reseptit, apteekkiasiat  ja hyvin suuri osa lääkkeiden jaosta. Myös yhteistyö pelaa Ksh:n kanssa kiitettävästi! -joten tietoa ja tukea saa aina, kun tarvitsee.

On tullut vastaan myös erittäin surullinenkin tapaus, jossa omainen hoiti lääkkeiden jaon. Jokaiselle lääkkeelle otettiin apteekista edullisempi versio ja lopun perin samaa lääkettä löytyikin sitten useampi. Sekä reseptinippu oli huima. Milloin käytiin yksityisellä, milloin kunnallisella ja mitkä reseptit oli muuten vain vuodelta x ja x, ja uuttahan olisi pitänyt vain hakea. Samoin se, että tietojärjestelmiin ei ole kirjattu kaikkia asiakkaiden käyttämiä lääkkeitä. Taih jos on, nekin voivat olla  vallitettavan erheelliset. Myös käsikauppalääkkeillä on hurja menekki. Niin se yhteisvaikutus...

Ja aina viime käden vastuuhan on lääkkeen antajalla, oli se sitten kotihoidon työntekijä taih kuka hyvänsä.

Jaanu sanoo; " ja elämä jatkuu..."

Link to comment
Share on other sites

Nyt on ihan pakko vähän puuttua asiaan...

Haluaisin tuoda esiin yhden pointin;  ettei se kotihoitokaan niitä pillereitä dosetteihin saa aina virheettömästi jaettua.  Lääkemääräyksiä ei osata tulkita oikein esim. 2x3 jaetaan 3x2 tai rinnakkaislääkettä ei tunnisteta tai ei huomata että joku on voinut jakaa puolikkaan 4mg:n pillerin kahden 1mg:n sijasta ym.

Jokaisen tällä alalla työskentelevän ON osattava lukea reseptia sen verran että tietää mitä eroa 2x3 ja 3x2! Lääkkeen jakajan kannattaa kotihoidossa vaikka laittaa dosetin taakse lappu missä lukee "Jaoin X-lääkkeen Y-lääkkeenä (eli siis rinnakkaisvalmisteena), tai sitten se että nyt on käytetty eri vahvuista lääkettä kuin aiemmin... Ja tietty lääkelistat vois olla aina niillä lääkkeen nimillä mitä asiakas todellisuudessa syö...

Helpottaa kummasti tiedon kulkua ja jokaisen työskentelyä siellä, niin omaisten kuin hoitajien...

Kunpa olisikin laput ja tiedot. Viikonloppuna kun työskentelen joskus vieraammassa yksikössä, voin ihmetellä oliko tämä nyt varmasti sen pappan lääkedosetti joka pitäisikin olla. No aina on korjauksia sentään asioihin tullut kun muistilappuja ja tiedotteita laitamme lääkkeiden jakajille, eli KSH:n. Vastuu on silti meillä, jotka lääkkeet vanhukselle annamme, mutta kun KSH jakaa, eikä jätä mitään tietoa mitä lääkkeitä dosetissa on.

Joskus on vanhus niin fiksu, että kysyy lääkkeistään. Ei niitä voi ulkonäön perusteella tuntea jos ei niitä jaakaan, vai pitäiskö?

Ja alkuperäiseen asiaan: aina ei voi puuttua omaishoitajan lääkeantoon, jos se ei aiheuta toiselle hengenvaaraa. On niitä lähtenyt valituksia siksi monta kertaa potilasasiamiehelle/ sosiaaliasiamiehelle ym. erilaisiin valitustoimistoihin kun ollaan puututtu omaishoitajan lääkeasioihin. Kunhan nyt tärkeimmät lääkkeet menee oikein. Rautalääke  ja kalciumit voi ehkä jättää pois ja vatsantoimituslääkettä antaa silloin kun siltä tuntuu. Vaikea on puuttua kun omaishoitaja määrittelee unilääkkeen tarpeen ym. Niihin ei edes lääkäri ole pystynyt kaikkiin asioihin vaikuttamaan. Yhtä äkkiä saattaa lähteä lääkärille paketti takaisinpäin "ei tämmäsiä voi syödä, huonommaksi se vaan olon tekee". Näin meillä.

Muokkaus:lainaukset muokattu Mantan luvalla

Link to comment
Share on other sites

Jos esim. KSH käy kerran viikossa ja jakaa dosettiin lääkkeet joita säilytetään potilaan kotona, niin mistä sen sitten tietää mitä lääkkeitä potilas ottaa "ohi" dosetin tai omaishoitaja antaa hänelle...

Monessa kohdin turvallisinta on puhuttaa lääkkeet KSH:lle säilytykseen, jolloin reseptit on KSH:n hallussa samoin kuin lääkkeet, ja toimistolla valmiiksi jaettu dosetti tuodaan potilaalle esim kerran viikossa tai vaikka vain päivän lääkkeet tuodaan kerralla, jos on epäilystä lääkkeiden väärinkäytöstä tahallaan tai tahattomasti.

Link to comment
Share on other sites

Guest Student Midwife

Minun kokemukseni kotihoidon harjoittelusta on, että kaikkia dosetteja tarkkaillaan ja omaisen jakamia vielä tarkemmin. Jos lääkkeitä häviää ohi dosetin, niin lääkkeet otetaan kotihoidon tomistolle lukkojen taakse ja kotona on vain kotisairaanhoidon hoitajan jakama dosetti.

Näissä näki jonkin verran henkilökohtaisia eroja. Jotkut työntekijät olivat todella tarkkoja ja joitakin ei taas kiinnostanut dosetin sisältö, jos se ei ollut kotihoidon jaettavana. Samaten varmaan tiiminvetäjän omat kiinnostuksen kohteet vaikuttaa, eli jos tiimin terkkari on lääketietoinen, niin hän ottaa lääkeasiat enemmän työn alle.

Link to comment
Share on other sites

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...