Jump to content
MAINOS

Hoitaja, kuski - vastuu ja valta


eh-neito

Recommended Posts

Mä en ainakaan halua lanssissa sellaista paria, joka ei mm. osallistu päätöksiin, ei puhu potilaan kanssa ja joka on sitä mieltä, että ei tarvitse tehdä muuta kuin ajaa ja ehkä mitata jotain vitaaleja jne.

sit ei ehkä kannata mennä pelastuslaitoksen hommiin. siellä saattaa joutua ed. mainitunlaisen henkilön pariksi.

Kiitos, tunnen pelastuslaitosten kuviot oikein hyvin :D

Pointtini oli lähinnä että LÄHTÖKOHTANA ei voi pitää sitä, että toinen vain ajaa, ehkä mittailee jotain ja muuten on hiljaa ja toisella olisi sitä ja tätä ja tota + kaikki päätökset tehtävänä.

Se on valitettavaa, että erityisesti hieman vanhempien palomiesten (jotka vasten tahtoaan myös tekevät töitä sairaankuljetuksen puolella) parissa voi törmätä tällaiseen asenteeseen. Mielestäni kuitenkin kaikkien hoitajakoulutksen omaavien lanssareiden pitäisi olla tätä viisaampia.

Teoria on sitä, että kaikki tiedetään, mutta mikään ei toimi. Käytäntö on sitä, että kaikki toimii, mutta kukaan ei tiedä miksi. Meillä teoria ja käytäntö ovat sekoittuneet siten, että mikään ei toimi ja kukaan ei tiedä miksi.

Link to comment
Share on other sites

Mä en ainakaan halua lanssissa sellaista paria, joka ei mm. osallistu päätöksiin, ei puhu potilaan kanssa ja joka on sitä mieltä, että ei tarvitse tehdä muuta kuin ajaa ja ehkä mitata jotain vitaaleja jne.

sit ei ehkä kannata mennä pelastuslaitoksen hommiin. siellä saattaa joutua ed. mainitunlaisen henkilön pariksi.

Kiitos, tunnen pelastuslaitosten kuviot oikein hyvin :D

Pointtini oli lähinnä että LÄHTÖKOHTANA ei voi pitää sitä, että toinen vain ajaa, ehkä mittailee jotain ja muuten on hiljaa ja toisella olisi sitä ja tätä ja tota + kaikki päätökset tehtävänä.

Se on valitettavaa, että erityisesti hieman vanhempien palomiesten (jotka vasten tahtoaan myös tekevät töitä sairaankuljetuksen puolella) parissa voi törmätä tällaiseen asenteeseen.

Itse olen tottunut tekemään töitä työnantajasta riippumatta sillä tyylillä, että "hoitaja 1" haastattelee, johtaa tilannetta ja myös päättää hoitolinjat. "Hoitaja 2" on se suorittava porras, eli ottaa vitaalit ja hakee kulkupelin yms. Valitettavasti olen joutunut tekemään töitä muillakin tyyleillä, mutta se lähinnä ärsyttää, tuntuu ettei hommat toimi.

Potilaatkin ihmettelee, kun on haastatellut haastatellut esim. sillä aikaa kun kuski hakee tuolia, ja sitten kun kuski tulee takaisin , niin hän alkaa kysellä samoja asioita...

Mielestäni kuitenkin kaikkien hoitajakoulutksen omaavien lanssareiden pitäisi olla tätä viisaampia.

Mielestäni tämä "roolijako" on viisain tyyli hoitaa potilasta.

Link to comment
Share on other sites

Itse olen tottunut tekemään töitä työnantajasta riippumatta sillä tyylillä, että "hoitaja 1" haastattelee, johtaa tilannetta ja myös päättää hoitolinjat. "Hoitaja 2" on se suorittava porras, eli ottaa vitaalit ja hakee kulkupelin yms.

Muuten samoilla linjoilla mutta meillä on muodostunut käytäntö että päätöstilanteessa hoitajavuorossa vilkaisee kolleegaan ja tarpeen vaatiessa pieni neuvottelu. Yli 90% tehtävistähän on selvää pässinlihaa jossa ei vaihtoehtoja juurikaan tarvitse miettiä.
Link to comment
Share on other sites

Mä en näköjään saa tuotua pointtiani esille kun mut näköjään ymmärretään väärin...

Pointtini oli lähinnä että LÄHTÖKOHTANA ei voi pitää sitä, että toinen vain ajaa, ehkä mittailee jotain ja muuten on hiljaa ja toisella olisi sitä ja tätä ja tota + kaikki päätökset tehtävänä.

Se on valitettavaa, että erityisesti hieman vanhempien palomiesten (jotka vasten tahtoaan myös tekevät töitä sairaankuljetuksen puolella) parissa voi törmätä tällaiseen asenteeseen.

Itse olen tottunut tekemään töitä työnantajasta riippumatta sillä tyylillä, että "hoitaja 1" haastattelee, johtaa tilannetta ja myös päättää hoitolinjat. "Hoitaja 2" on se suorittava porras, eli ottaa vitaalit ja hakee kulkupelin yms. Valitettavasti olen joutunut tekemään töitä muillakin tyyleillä, mutta se lähinnä ärsyttää, tuntuu ettei hommat toimi.

Potilaatkin ihmettelee, kun on haastatellut haastatellut esim. sillä aikaa kun kuski hakee tuolia, ja sitten kun kuski tulee takaisin , niin hän alkaa kysellä samoja asioita...

Mielestäni kuitenkin kaikkien hoitajakoulutksen omaavien lanssareiden pitäisi olla tätä viisaampia.

Mielestäni tämä "roolijako" on viisain tyyli hoitaa potilasta.

En käsittääkseni missään vaiheessa kritisoinutkaan työnjakoa hoitaja 1:n ja 2:n välillä. Yritin vain tuoda esille sitä erittäin tärkeää yhteistyötä - en tarkoittanut, että pitäisi tehdä kaikki kahteen kertaan. Lähinnä kommenttini on peräisin siitä, että ei välttämättä ole niin mukavaa tehdä lanssityötä sellaisen ihmisen kanssa, joka kuskin roolissa ollessaan ei voisi vähempää välittää siitä itse kokonaisuudesta. Se ei siis tarkoita sitä, että pitäisi työntää nenänsä joka asiaan - maalaisjärkeä, ystävät.

Jos olen hoitajana niin haluan kuulla myös kuskin mielipiteen, samalla tavalla kuin kuskina ollessani ehdotan hoitajalle jos mieleen tulee jotain kokeilun arvoista tai kysyn lisäkysymyksiä potilaalta jos niitä tulee mieleen. Se työnjako on hyvä mutta pitää myös muistaa, että se joskus pätee vain kuin veteen piirretty viiva (mikä on mielestäni hyvä asia).

Eli eipäs nyt liioitella ja heti hypätä siihen johtopäätökseen, että tuomitsin koko roolijaon :D. Lähinnä kritisoin sitä Pärssisen listaa siitä, mitä ei kuskin tarvitse koskaan tehdä. Se ei ole (eikä sen pidäkään olla) ihan niin mustavalkoista.

Muuten samoilla linjoilla mutta meillä on muodostunut käytäntö että päätöstilanteessa hoitajavuorossa vilkaisee kolleegaan ja tarpeen vaatiessa pieni neuvottelu. Yli 90% tehtävistähän on selvää pässinlihaa jossa ei vaihtoehtoja juurikaan tarvitse miettiä.

Tämä oli mm. se mitä ajoin takaa, eli hoitaja ei välttämättä aina yksin päätä kaikkea. Mutta kuten dino totesi, niin suurin osa on ihan selkeitä tilanteita ja hyvä niin.

Teoria on sitä, että kaikki tiedetään, mutta mikään ei toimi. Käytäntö on sitä, että kaikki toimii, mutta kukaan ei tiedä miksi. Meillä teoria ja käytäntö ovat sekoittuneet siten, että mikään ei toimi ja kukaan ei tiedä miksi.

Link to comment
Share on other sites

Tämä oli mm. se mitä ajoin takaa, eli hoitaja ei välttämättä aina yksin päätä kaikkea. Mutta kuten dino totesi, niin suurin osa on ihan selkeitä tilanteita ja hyvä niin.

Jaettu vastuu ei ole kenenkään vastuu.

Jos työnjako toimii, se hoitovastuussa oleva hakee informaatiota päätöksen tekoa varten potilaalta, potilaasta, muulta hoitotiimiltä, omaisilta ja omista havainnoistaan, pyytää kenties lekurilta hoito-ohjetta lääketieteellisistä asioista ja sitten tekee näiden pohjalta päätöksen hoitolinjasta.

Optimitilanteessa työpari on samaa mieltä, tai ainakin ymmärtää miksi hoitaja teki tietyn linjauksen. Jos työpari on jyrkästi eri mieltä, sen voi merkitä hoitokertomukseen.

"Yhdessä päättäminen" on turhanaikaista lässyttämistä, jota terveydenhuollossa harrastetaan liikaa muutenkin, ja kielii lähinnä siitä ettei uskalleta ottaa vastuuta omista tekemisistä.

Link to comment
Share on other sites

En käsittääkseni missään vaiheessa kritisoinutkaan työnjakoa hoitaja 1:n ja 2:n välillä. Yritin vain tuoda esille sitä erittäin tärkeää yhteistyötä - en tarkoittanut, että pitäisi tehdä kaikki kahteen kertaan. Lähinnä kommenttini on peräisin siitä, että ei välttämättä ole niin mukavaa tehdä lanssityötä sellaisen ihmisen kanssa, joka kuskin roolissa ollessaan ei voisi vähempää välittää siitä itse kokonaisuudesta. Se ei siis tarkoita sitä, että pitäisi työntää nenänsä joka asiaan - maalaisjärkeä, ystävät.

Jos olen hoitajana niin haluan kuulla myös kuskin mielipiteen, samalla tavalla kuin kuskina ollessani ehdotan hoitajalle jos mieleen tulee jotain kokeilun arvoista tai kysyn lisäkysymyksiä potilaalta jos niitä tulee mieleen. Se työnjako on hyvä mutta pitää myös muistaa, että se joskus pätee vain kuin veteen piirretty viiva (mikä on mielestäni hyvä asia).

Olen sitä mieltä, että kokonaisuus pysyy paremmin kasassa, kun kuski vain mittaa ja toimii "suorittajana". Luotan siihen, että hoitaja kysyy kuskilta mielipidettä, jos kokee sen aiheelliseksi, siksi pyrin pysymään vaiti ja antamaan hoitajalle työrauhan. Ja toivon tätä myös työparilta.

Mutta toki jokainen tekee työtä itselleen parhaiten sopivalla tyylillä.

Link to comment
Share on other sites

Ja omasta linjasta on pidettävä kiinni mikäli on asiastaan varma. Siihen on 2. hoitajan turha tulla kikkailemaan väliin. Muutaman kerran on kaduttanut kun on mennyt kokemattomana kuuntelemaan vanhemman ja "viisaamman" hoitaja 2:n neuvoja väärässä asiassa.

Tietysti parin kanssa tulee kommunikoida, mutta päätöksen tekee hoitaja 1 eli yksikön vastaava hoitaja. 

Link to comment
Share on other sites

Me puhutaan kaikki ikään kuin samasta asiasta (paitsi että jotkut tarttuu enemmän sanoihin kuin muut). En aio vöngätä tästä enää kun kuitenkin pohjimmiltaan ollaan aika samaa mieltä. Pärssisen kommentti vain kalskahti korvaan kun se kuulosti siltä, ettei hoitaja 2:n tarvitse tehdä mitään muuta kuin ajaa.

Rauha maahan.

Teoria on sitä, että kaikki tiedetään, mutta mikään ei toimi. Käytäntö on sitä, että kaikki toimii, mutta kukaan ei tiedä miksi. Meillä teoria ja käytäntö ovat sekoittuneet siten, että mikään ei toimi ja kukaan ei tiedä miksi.

Link to comment
Share on other sites

Optimitilanteessa työpari on samaa mieltä, tai ainakin ymmärtää miksi hoitaja teki tietyn linjauksen. Jos työpari on jyrkästi eri mieltä, sen voi merkitä hoitokertomukseen.

"Yhdessä päättäminen" on turhanaikaista lässyttämistä, jota terveydenhuollossa harrastetaan liikaa muutenkin, ja kielii lähinnä siitä ettei uskalleta ottaa vastuuta omista tekemisistä.

Ymmärrän pointtisi osittain, olen itsekin selkeän työnjaon ja ohjaavan johtamismallin kannattaja joissakin työyksiköissä ja tilanteissa (puolustusvoimat, sotatila, yläasteen oppitunnit..), eli pomo tekee päätökset itsenäisesti ja kertoo ne alaiselle selkeästi perustellen ja alainen toimii pomon ohjeiden mukaan.

Näkisin kuitenkin että sairaankuljetus on yksi niistä työyksiköistä joissa päästään parhaaseen lopputulokseen osallistuvalla johtamismallilla, eli todellista neuvottelua vaativissa keisseissä hoitajavuorossa oleva neuvottelee kuskin kanssa päätöksenteon kohteena olevasta asiasta ennen omia ratkaisujaan, kuuntelee kollegan kommentit ja  neuvot, ottaa ne huomioon ja vasta sen jälkeen tekee päätöksen.

Jos kuskivuorossa olevan hoitajan ainoaksi vaikuttamismahdollisuudeksi jää kollegan ammattitaidon jälkikäteen tapahtuva kirjallinen mollaaminen saku-kaavakkeeseen niin hohhoijaa, näinkö sitä kollegiaalisuutta ja yhteistyökykyä parannetaan?  Enpä haluaisi kollegan tekstiä omasta saku-lapustani lukea..!

Jaettu vastuu ei ole kenenkään vastuu.

Näinköhän on... Vanha sanonta joka minun mielestä tarkoittaa ennemminkin sitä että esim. poliitikko voi vetäytyä ryhmäpäätöksen tms. korporaation taakse kun häntä pistetään tilille huonosta päätöksestä. Sairaankuljetuksen kohdalla jaettu vastuu on todellista vastuuta, sillä jos jompi kumpi mokaa niin molemmat ovat vastaamassa syytöksiin. Tästä syntyy myös moraalinen oikeus keskustella, neuvotella ja jopa neuvoa hoitajakolleegaa kentällä.

Jos saat TEOn, Eduskunnan Oikeusasiamiehen sekä eri oikeusistuimien muuttamaan käytännön siitä että sairaankuljettajia ei käsitellä tutkinta-, syyte-, ja huomautustilanteissa oletusarvoisesti työparina ja yhteisvastuullisina päätöksentekijöinä, olen valmis tarkistamaan kantaani. Siinä tapauksessa ei sitten teilläkään tarvitse kuskin kirjoitella jälkeenpäin saku-kaavakkeisiin... Yksi todellinen KO:n ennakkotapauskin selventäisi vastuukysymyksiä kummasti.

Myönnän että tilanne saattaa olla se että olen vaan on niin urautunut oman yksikön tapoihin että ei tajua kuinka asia voidaan hoitaa muualla yhtä hyvässä ilmapiirissä yhtä laadukkaasti mutta erilaisin keinoin. Omalla työmaalla jossa vakituisten sairaankuljettajien työkokemus samassa yksikössä on keskimäärin 20 vuotta on muodostunut vuosien aikana selkeä toimintamalli joka sallii yhteistyön ja neuvottelun tiukassakin paikassa – toivottavasti näin jatkuu vielä jokusen vuoden...

Link to comment
Share on other sites

Minusta on huomattavasti luontevaa, että kuski, joka mittailee myös juttelee potilaalle, koska on lähikontaktissa tämän kanssa. Meillä tämä hoituu niin, että itse kuuntelen mitä kuski ja pt juttelee, jututan tarvittaessa omaista, tarkennan kysymyksillä ja luen mahdollisia vanhoja papereita. Näin saan mielestäni selkeämmän kokonaiskuvan mistä on kyse ja pystyn miettimään sopivia toimintamalleja rauhassa sekä kirjaamaan loogisen ensihoitokertomuksen. Jokainen tietty toimii omalla tavallaan, mutta siitä pitää sopia etukäteen, ettei kohteessa mene sähläämiseksi.

Vastuuasioista olenkin aiemminkin kirjoittanut runsaasti. Yksikön kokeneempi ja koulutetumpi on päävastuussa, oli sitten hoitajana tai kuskina. Päätökset pitäisi silti aina tehdä yhteisymmärryksessä ja kotiin jättämiset vain, jos molemmat yksikön hoitajat ovat samaa mieltä.

Opettaja jumalan armosta...

Link to comment
Share on other sites

Vastuuasioista olenkin aiemminkin kirjoittanut runsaasti. Yksikön kokeneempi ja koulutetumpi on päävastuussa, oli sitten hoitajana tai kuskina. Päätökset pitäisi silti aina tehdä yhteisymmärryksessä ja kotiin jättämiset vain, jos molemmat yksikön hoitajat ovat samaa mieltä.

Onko tästä jossain faktaa?

Link to comment
Share on other sites

Vastuuasioista olenkin aiemminkin kirjoittanut runsaasti. Yksikön kokeneempi ja koulutetumpi on päävastuussa, oli sitten hoitajana tai kuskina. Päätökset pitäisi silti aina tehdä yhteisymmärryksessä ja kotiin jättämiset vain, jos molemmat yksikön hoitajat ovat samaa mieltä.

Onko tästä jossain faktaa?

itseänikin kiinnostaisi tietää....ja miten kokemus mitataan konkreettisesti?

- Ambulanssijuntti -

Link to comment
Share on other sites

Näkisin kuitenkin että sairaankuljetus on yksi niistä työyksiköistä joissa päästään parhaaseen lopputulokseen osallistuvalla johtamismallilla, eli todellista neuvottelua vaativissa keisseissä hoitajavuorossa oleva neuvottelee kuskin kanssa päätöksenteon kohteena olevasta asiasta ennen omia ratkaisujaan, kuuntelee kollegan kommentit ja  neuvot, ottaa ne huomioon ja vasta sen jälkeen tekee päätöksen.

Omalla työmaalla jossa vakituisten sairaankuljettajien työkokemus samassa yksikössä on keskimäärin 20 vuotta on muodostunut vuosien aikana selkeä toimintamalli joka sallii yhteistyön ja neuvottelun tiukassakin paikassa – toivottavasti näin jatkuu vielä jokusen vuoden...

Amen. Tätä mä ajoin takaa.

Teoria on sitä, että kaikki tiedetään, mutta mikään ei toimi. Käytäntö on sitä, että kaikki toimii, mutta kukaan ei tiedä miksi. Meillä teoria ja käytäntö ovat sekoittuneet siten, että mikään ei toimi ja kukaan ei tiedä miksi.

Link to comment
Share on other sites

Vastuuasioista olenkin aiemminkin kirjoittanut runsaasti. Yksikön kokeneempi ja koulutetumpi on päävastuussa, oli sitten hoitajana tai kuskina. Päätökset pitäisi silti aina tehdä yhteisymmärryksessä ja kotiin jättämiset vain, jos molemmat yksikön hoitajat ovat samaa mieltä.

Onko tästä jossain faktaa?

Rautiaisen Juha pyytänyt TEO:lta asista lausunnon. TEO oli sitä mieltä että kokeneempi/korkeammin koulutettu vastaa. Lausunto oli myös ensihoidon keskustelupalstalla aikoja sitten.

Ei tässä kädestä suuhun elämisessä haittaa muu kuin tuo käden pienuus ja suun suuruus. Mutta kutsumusta löytyy!

Link to comment
Share on other sites

Itse olen tottunut tekemään töitä työnantajasta riippumatta sillä tyylillä, että "hoitaja 1" haastattelee, johtaa tilannetta ja myös päättää hoitolinjat. "Hoitaja 2" on se suorittava porras, eli ottaa vitaalit ja hakee kulkupelin yms.

Muuten samoilla linjoilla mutta meillä on muodostunut käytäntö että päätöstilanteessa hoitajavuorossa vilkaisee kolleegaan ja tarpeen vaatiessa pieni neuvottelu. Yli 90% tehtävistähän on selvää pässinlihaa jossa ei vaihtoehtoja juurikaan tarvitse miettiä.

Näin olen minäkin tottunut toimimaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että työparin kanssa yhdessä ollaan vastuussa potilaasta meni roolit sitten miten päin vaan. Eikös siellä kentällä kumminkin toimita työparina (toivottavasti).

Link to comment
Share on other sites

Itse olen tottunut tekemään töitä työnantajasta riippumatta sillä tyylillä, että "hoitaja 1" haastattelee, johtaa tilannetta ja myös päättää hoitolinjat. "Hoitaja 2" on se suorittava porras, eli ottaa vitaalit ja hakee kulkupelin yms.

Muuten samoilla linjoilla mutta meillä on muodostunut käytäntö että päätöstilanteessa hoitajavuorossa vilkaisee kolleegaan ja tarpeen vaatiessa pieni neuvottelu. Yli 90% tehtävistähän on selvää pässinlihaa jossa ei vaihtoehtoja juurikaan tarvitse miettiä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että työparin kanssa yhdessä ollaan vastuussa potilaasta meni roolit sitten miten päin vaan. Eikös siellä kentällä kumminkin toimita työparina (toivottavasti).

TEO on näköjään sun kanssa eri mieltä.  ^^

- Ambulanssijuntti -

Link to comment
Share on other sites

Vastuuasioista olenkin aiemminkin kirjoittanut runsaasti. Yksikön kokeneempi ja koulutetumpi on päävastuussa, oli sitten hoitajana tai kuskina. Päätökset pitäisi silti aina tehdä yhteisymmärryksessä ja kotiin jättämiset vain, jos molemmat yksikön hoitajat ovat samaa mieltä.

Onko tästä jossain faktaa?

En mitään linkkejä jaksa (osaa ettii) Mutta ainakin tilanteessa jossa on opiskelija ja esim SH parina niin tämä SH on vastuussa mitä se ei tutkintoa omaava touhuaa. Samoin jos on PT ja HT niin tämä HT on viimekädessä vastuussa jos se PT ryssii jotain.

Jos et tiedä, mumise. Jos olet kusessa, Delegoi!

Link to comment
Share on other sites

Vastuuasioista olenkin aiemminkin kirjoittanut runsaasti. Yksikön kokeneempi ja koulutetumpi on päävastuussa, oli sitten hoitajana tai kuskina. Päätökset pitäisi silti aina tehdä yhteisymmärryksessä ja kotiin jättämiset vain, jos molemmat yksikön hoitajat ovat samaa mieltä.

Onko tästä jossain faktaa?

Rautiaisen Juha pyytänyt TEO:lta asista lausunnon. TEO oli sitä mieltä että kokeneempi/korkeammin koulutettu vastaa. Lausunto oli myös ensihoidon keskustelupalstalla aikoja sitten.

Tässäpä tuo TEOn vastaus:

Kirjeenne Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle 8.2.2004

Viite:

Olette lähettänyt Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle (TEO) pitkän

kirjeen. joka koskee lähinnä sairaankuljetusta. Esitätte kirjeessänne

TEOlle kahdeksan kysymystä, joihin vastaamme seuraavassa.

Kysymys 1: "Voiko palomies (vain pelastusalan ammattitutkinto) toimia

palomiehen nimikkeellä laillistetun, luvan saaneen tai nimi/suojatun

ammattihenkilön tehtävissä silloin kun se on perusteltua työ palveluksen

ja terveys palveluiden tuottamisen kannalta? "

VASTAYS: Viran/toimen nimikkeet samoin kuin tutkintonimikkeet ovat eri

asian kuin terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa ja

asetuksessa mainitut ammattihenkilönimikkeet. Työnantaja päättää

viran/toimen nimikkeistä ja niihin vaadittavista kelpoisuuksista.

Nimikesuojattujen terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammateissa (esim.

lähihoitajan) voivat toimia muutkin henkilöt, joilla on riittävä

koulutus, kokemus ja ammattitaito. Työnantaja arvioi työhön ottaessaan

ja tehtäviä antaessaan ammattitaidon riittävyyden. TEO toteaa, että sekä

julkisessa että yksityisessä terveydenhuollossa toimii erilaisissa

tehtävissä tällä perusteella täysin laillisesti myös muita kuin

terveydenhuollon ammattihenkilöitä.

Kysymys 2: "Minkä säädöksen perusteella Terveydenhuollon

oikeusturvakeskus erottaa sairaankuljetuksen ja ensihoidon muusta

terveydenhuollon toiminnasta ja lainsäädännöstä sekä näihin liittyvästä

koulutuksesta? "

VASTAUS: TEO ei suinkaan erota esitetyllä tavalla sairaankuljetusta

(johon käsitteeseen sisältyy sairaankuljetusasetuksen mukaisesti myös

ensihoito) muusta terveydenhuollosta. Sairaankuljetusasetuksen

(565/1994) 1 §:ssä todetaan selvästi, että sairaankuljetus järjestetään

osana kansanterveyslaissa tarkoitettua kansanterveystyötä ja

erikoissairaanhoitolaissa tarkoitettua erikoissairaanhoitoa. Myös sekä

kansanterveyslaissa että erikoissairaanhoitolaissa on sairaankuljetusta

koskevat säännökset.

Kysymys 3: Tuleeko sairaankuljetuksessa ja ensihoidossa toimivien

palomiesten ja sairaankuljettajien käyttää asetuksessa mainittuja

ammattinimikkeitä, jos heidät voidaan kokemuksensa, ammattitaitonsa ja

osaamisensa mukaisesti arvioida toimimaan nimikesuojatuissa

terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtävissä, jotta heidät voitaisiin

lukea terveydenhuollon ammattihenkilöiksi... "

VASTAUS: Terveydenhuollon ammattihenkilöiden nimikkeitä saavat käyttää

vain terveydenhuollon ammattihenkilöt. Nimikesuojatun ammattihenkilön

ammatissa toimiva muu henkilö ei voi käyttää terveydenhuollon

ammattihenkilöistä annetussa asetuksessa mainittua suojattua

ammattihenkilönimikettä (esim. lähihoitaja-nimikettä)

Kysymys 4: "Pätevöittääkö sairaanhoito piirin suorittama perus- ja

hoitotason testaus ei-terveydenhuollon ammattihenkilöitä toimimaan

terveydenhuollon ammattihenkilönä.

VASTAUS: Ks. ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus. Työnantajan

tehtävänä on todella arvioida, onko nimikesuojatun ammattihenkilön

tehtäviä suorittavalla riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito niihin

tehtäviin, jotka työnantaja hänelle osoittaa

Kysymys 5: "Täyttääkö TEOn mielestä monivalintakysymyksiin perustuva

perus- ja hoitotason testaus... "

VASTAUS: Ks. edellisen kysymyksen vastaus. TED ei vastaa sen paremmin

ammatillisen peruskoulutuksen kuin täydennyskoulutuksenkaan

järjestämisestä.

Kysymys 6: "Onko potilasta hoitanut ei-terveydenhuollon ammattihenki/ö

yksin vastuussa potilasvahingosta vai ulottuuko vastuu myös ambulanssin

kuljettajana toimineeseen palomies-sairaankuljettajaan... "

VASTAUS: Potilasvahingoista on maassamme oma lainsäädäntönsä.

Potilasvahinkoasiat käsitellään Potilasvakuutuskeskuksessa. TEOlla ei

ole mitään toimivaltaa potilasvahinkoasioiden käsittelyssä.

Potilasvahinkoja koskeva säädös kattaa sairaankuljetustoiminnan

riippumatta siitä, ovatko potilasta hoitaneet henkilö terveydenhuollon

ammattihenkilöitä vai ei.

Kysymys 7: "Kuinka TEOn mukaan toteutuu tällöin sairaankuljetuksen ja

ensihoidon asiakkaiden oikeusturva, kun suurta osaa palveluiden

tuottajista eivät koske terveydenhuoltoa koskevat säädökset ja niiden

mukainen vastuu ja valvonta? "

VASTAUS: Sairaankuljetus on voimassaolevan lainsäädännön perusteella osa

julkista terveydenhuoltojärjestelmää, ja sitä koskevat varsin monet

terveydenhuollon säädökset. Kansanterveyslain mukaan kunnan

kansanterveystyöhön kuuluvana tehtävänä on huolehtia sairaankuljetuksen

järjestämisestä.

Sairaankuljetusasetuksen mukaan sairaankuljetustoiminnan tulee olla

lääketieteellisesti asianmukaista ja siinä tulee ottaa huomioon

potilasturvallisuus, toimintaa varten tulee olla asianmukainen kalusto

ja varustus sekä toiminnan edellyttämä sairaankuljetushenkilöstö, ja

potilaan tilasta ja hänelle suoritetuista toimenpiteistä on tehtävä

asianmukaiset merkinnät siten kuin potilaan asemasta ja oikeuksista

annetussa laissa säädetään. (Potilasasiakirjamerkintöjen tekemisestä

sairaankuljetuksessa säädetään myös potilasasiakirjojen laatimisesta

annetussa asetuksessa.) Säännökset asettavat velvoitteet kaikille

sairaankuljetuksessa työskenteleville henkilöille.

Terveyskeskuksen tehtävänä on sairaankuljetusasetuksen mukaan mm. ohjata

ja valvoa perustason ja osaltaan hoitotason sairaankuljetustoimintaa.

Sairaanhoitopiirin tehtävänä on ohjata ja valvoa osaltaan hoitotason

sairaankuljetustoimintaa. Lääninhallitukset taas valvovat sitä, että

terveyskeskukset ja sairaanhoitopiirit hoitavat niille säädetyt vastuut

ja tehtävät.

Kysymys 8: "Mikä on palomiehen, jolla on myös terveydenhuollon

ammattitutkinto, rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisen vastuun, kun hän

toimii ensivastetilanteessa palomiehenä, eikä käytännössä vastaa

potilaan hoidosta, vaan toimii potilaan hoidossa avustavana henkilönä?

Onko hän käytännössä kumminkin vastuussa ainoana terveydenhuollon

laillistettuna ammattihenkilönä koko toiminnasta vai vastaako potilaalle

aiheutuneesta vahingosta vahingon tekijä palomies (ei terveydenhuollon

koulutusta) ja yksikön johtaja paloesimies?"

VASTAUS: On vaikea ymmärtää, mitä kysyjä kysymyksellään tarkoittaa.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ei sovella valvonnassaan rikoslakia

ja vahingonkorvauslakia. Ne ovat yleislakeja, jotka koskevat samalla

tavalla kaikkia ihmisiä maassamme. Vastuun arviointi niiden perusteella

on aina tapauskohtaista, ja viimekädessä asian ratkaisee tuomioistuin.

Ystävällisin terveisin

Apulaisjohtaja Tarja Holli

Olenko sokea vai missä tässä otettiin kantaa hoitoalan koulutuksen saaneiden perustason/hoitotason-, kokenut/kokematon-, hoitaja/kuskiaiheisiin  vastuukysymyksiin. Vai onko muitakin TEOn vastineita aiheesta olemassa?

Mutta ainakin tilanteessa jossa on opiskelija ja esim SH parina niin tämä SH on vastuussa mitä se ei tutkintoa omaava touhuaa. Samoin jos on PT ja HT niin tämä HT on viimekädessä vastuussa jos se PT ryssii jotain.

Tuohon koulutetumman/kokeneemman suvereeniin vastuuseen en jaksa uskoa ennen kuin löytyy yksikin ylemmän oikeusasteen päätös.

Esimerkkejä jaetusta vastuusta sekä "vastuuhoitajan" vapauttaneista päätöksistä taas löytyy paljonkin;

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200609295184851_uu.shtml

http://hoitajat.net/foorumi/index.php?topic=4175.0

http://hoitajat.net/foorumi/index.php?topic=6555.0

Link to comment
Share on other sites

Minun mielestäni olen nähnyt tosen TEO:n vastauksen Juhan kysymyksiin missä oli juuri tuo vastuukysymys.

Ei tässä kädestä suuhun elämisessä haittaa muu kuin tuo käden pienuus ja suun suuruus. Mutta kutsumusta löytyy!

Link to comment
Share on other sites

Minun mielestäni olen nähnyt tosen TEO:n vastauksen Juhan kysymyksiin missä oli juuri tuo vastuukysymys.

löydätkö vastauksen jostain? olisi erittäin mielenkiintoinen.... :-

- Ambulanssijuntti -

Link to comment
Share on other sites

Minun mielestäni olen nähnyt toisen TEO:n vastauksen Juhan kysymyksiin missä oli juuri tuo vastuukysymys.

löydätkö vastauksen jostain? olisi erittäin mielenkiintoinen.... :-

Laita meili Juhalle? En kyllä muista E-meilin osoitetta.

Mä olen kanssa sen lukenut joskus postituslistalta, mutta poistanut ne jo.

APropoo, nyt kun uudestaan luen tuota Dinon laittamaa linkkiä, niin kyllä se taisi olla sama kuin siellä listalla joskus kauan sitten huh.gif

Kiitos.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

Hoitaja kuski jaottelu suorastaan perseestä. Yhdessä näitä hommia tehdään ja yhteisillä päätöksillä potilasta hoidetaan! Kuskin ja hoitajan rooli vaihtuu joka keikalla. Ja kamat roudataan yhdessä. ja mietitään yhdessä miten sitä potilasta hoidettaisiin, tämä on parityöskentelyä parhaimmillaan, eikä yksilö suorituksia.

Link to comment
Share on other sites

Osin samaa mieltä (lyhyellä alan työkokemuksellani). Mutta selkeintä se kyllä on, että toinen kirjaa ja toinen tutkii, ja se joka on kirjannut, menee taakse, kun lähdetään kuljettamaan. Mielekästä on tietysti sitten vaihdella näitä vuoroja vaikka joka kyydillä, mutta meillä ainakin vähän tilanteen mukaankin katotaan että kumpi jää sikaosastoon.

"Olkaapa hetki paikallanne, kun otetaan sydänfilmiä."

"Jaa KUHANSILMIÄ?!"

Link to comment
Share on other sites

Hoitaja kuski jaottelu suorastaan perseestä. Yhdessä näitä hommia tehdään ja yhteisillä päätöksillä potilasta hoidetaan! Kuskin ja hoitajan rooli vaihtuu joka keikalla. Ja kamat roudataan yhdessä. ja mietitään yhdessä miten sitä potilasta hoidettaisiin, tämä on parityöskentelyä parhaimmillaan, eikä yksilö suorituksia.

Minusta tuo kuulostaa parityöskentelyltä pahimmiltaan.

Olen sitä mieltä, että kokonaisuus pysyy paremmin kasassa, kun kuski vain mittaa ja toimii "suorittajana". Luotan siihen, että hoitaja kysyy kuskilta mielipidettä, jos kokee sen aiheelliseksi, siksi pyrin pysymään vaiti ja antamaan hoitajalle työrauhan. Ja toivon tätä myös työparilta.

Link to comment
Share on other sites

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...