Joukkolynkkaus työssäoppimisessa

[Vieras: Mitä tehdä?]

Työssäoppiminen ohi, työpaikalle annoin rehellisen ”opiskelijan palaute työpaikalle”-lomakkeen täytettynä työpaikan henkilöstön ja tilojen toiminnasta. Esimies ottanut palautteen käsiinsä ja se kiersi koko hoitohenkilökunnan ympäri. Palaute oli muistaakseni kuulunut ainostaan esimiehen käyttöön tilastointia varten. Sain kuulla joukkolynkkauksesta, ”tuo opiskelija ei kyllä tähän yksikköön ole enää tervetullut” ja sanoja ei varmasti minusta puhuessa ole säästelty, enkä haluaisikaan kaikkea kuulla tai tietää.

”Rehellisyys maan perii...”, mutta tässä tilanteessa se taisi maksaa minulle tämän alueen työpaikat juorujen liikkuessa nopeasti. Palautteessa kerroin kokevani oudoksi sen, että opiskelijan tauot olivat tarkkoja, mutta hoitajien tauot liukuvia, vaikka samaan aikaan menimme tauolle (viimeisen päivän hoitajien kahvitauko ~40min, opiskelijan 10min). Taukojen pituuksia kysyessäni vastaukseksi sain KVTES mukainen tauotus. Epäkohdaksi mainitsin myös hygienian yhteisissä vessoissa (desinfiointia ei aina suoritettu jokaisen asukkaan jälkeen) sekä ohjauksen puutteen silloin, kun oma ohjaaja ei ollut paikalla. 

Jos jotain opin, en enää anna rehellistä palautetta mihinkään työssäoppimispaikkaan. Ärsyttää vain, että palaute tuntui menevän jonkinlaisena henkilökohtaisena loukkauksena, vaikka sen tarkoitus oli vain antaa palautetta/kehitysehdotuksia yksikölle opiskelijan näkökulmasta. Ei taida valmistuessa olla enää mitään asiaa tämän alueen työpaikkoihin, jos ei halua itse huonoa ja välttävää kohtelua kanssatyöskentelijöiltä. Esimies toki tämän harjoittelun jälkeen soitti toiseen yksikköön liittyvistä työvuoroista, mutta ei sanallakaan maininnut palautetta.

Miksi rehellinen palaute leimaa huonoksi ja ärsyttäväksi työkaveriksi jo ennen valmistumista ja vaikeuttaa työn saamista? Onko ainoa mahdollisuus päästä takaisin työelämään uudelleenkouluttamalla itsensä täysin toiselle alalle? Mitä tämänlaisessa tilanteessa voisi edes tehdä? 

[jupet]

Hyvä puoli on että tuskin haluaisit tuollaisessa mätäpaiseessa edes olla töissä?

Sinuna pistäisin kyllä palautetta, vaikka tuon ylläolevan tekstin tuollaisenaan esimiehen esimiehelle tai vielä ylemmäs.

[Vieras: Harmittaa]

Asialliseen palautteeseen tulisi vastata asiallisesti, mikäli työyhteisön toimintakulttuuri on terve. Esimies on laiminlyönyt tehtävänsä ja siirtänyt sinut vastuuseen ohjata työyhteisön tapoja. Palautteesi toimii hänen lyömäaseena, raukkamaista

[Vieras: Lähiihoitaja +50 v.]

Tutulta kuulostaa, valitettavasti. Sain itse aikoinaan kuulla viimeisessä työssäoppimispaikassani, ettei ole opiskelijan asia kyseenalaistaa toimintatapoja. Meille kyllä koulussa nimenomaan sanottiin, että kyseenalaistakaa, kysykää, niin opitte enemmän ja herättelette ohjaajia kertomaan, miksi jokin asia tehdään, niinkuin se tehdään.

Asiallista palautetta pitäisi jokaisen pystyä ottamaan vastaan. Kertomasi antaa ymmärtää, ettei työssaoppimispaikassasi ollut ilmapiiri kovin hyvä. Jos ei koe työtään tarkeäksi tai arvostetuksi käyttäytyy myös itse niin. Eli tekee vain sen mikä on pakko ja menee sieltä, missä aita on matalin. Tästä valitettavasti kärsivät asiakkaat/asukkaat/potilaat. Ja ne kollegat, jotka haluaisivat tehdä työnsä hyvin.

Älä ota mallia tuon työpaikan hoitajista. Toimi oman etiikkasi mukaan. Minullekin sanoi viimeistä edellisen työssäoppimispaikan johtaja, että "Lupaa, ettet muutu samanlaiseksi kuin he siellä." Silloin en käsittänyt lausetta, mutta viimeisen työssäoppimisen jälkeen kyllä. Muistan sen lopun ikääni. Nyt olen ollut lähihoitaja reilun 10 vuotta ja toiminut myös opiskelijoiden ohjaajana.

[Vieras: herkkähipiäinen]

Meitä on monta, ikävä todeta. 

Uusi työntekijä/ opiskelija näkee asiat avoimin silmin ja " työntekijät" kulkevat laput silmillä. Eivät uskalla rikkoa omia rajojaan ja ovat täynnä omaa erinomaisuudestaan.

Omassa harjoittelu paikassa oli myös pahoja ongelmia. Vaihdoin kesken toiseen paikkaan. Oman turvallisuuden takia ja syy oppilasohjaaja.  Oli kiusannut monia oppilaita, mutta kukaan ei uskaltanut avata suuta auki asiasta. Oli johtajan suosikki. Kukaan ei uskaltanut astua häntä vastaan.  

Toisessa paikassa taas klo.07.00 töihin ja  työntekijät lukemaan  Börgåladet -lehtiä tunniksi. Aika meni istuen...… Sellaista rahasummaa eivät pysty maksamaan, tulisin edes päiväksi auttamaan, niin karsean kuvan sain näistä työntekijöistä.  Muutama teki töitä ja kuppikunta kukoisti muiden kesken.

Sitten valitettiin on kiirettä......

Itse taidan olla hankala, kun myös annan palauteen , jos kohdellaan huonosti, epäasiallisesti ym. suoraan johtajalle.  Kun saa ensin luottamukseni.

Ainoa palaute johtajalta olen saanut; olisit tullut aikaisemmin kertomaan. On, myös asiallisia johtajia, jotka oikeasti kuuntelevat asiaa.

 Harva on rehellinen, kenen sanaa voi oikeasti luottaa. Älä muutu. Näin eräs hoitoalan johtaja totesi minulle. 

Opettajani taas totesi; Käytä aina sydäntäsi, kun teet päätöksiä.  Sinulla on se ja osaat käyttää.

Olen lähihoitaja/ muistihoitaja ja koulutettu saattohoitaja.  Löysin oman alani Tampereelta ja on vieläkin minun lempikaupunkini. 

 Ikävä todeta opit jo kantapään kautta monen työyhteisön kirjaamattomat omat työpelisäännöt.

Yksi asia on varma ; Ole oma itsesi ja anna  piu paut noille epäasiallisille henkilöille.

Eivät ole sen arvoisia, että kannattaisi edes miettiä. 

 

[Petite Infirmieré]

”Tutulta kuulostaa, valitettavasti. Sain itse aikoinaan kuulla viimeisessä työssäoppimispaikassani, ettei ole opiskelijan asia kyseenalaistaa toimintatapoja. Meille kyllä koulussa nimenomaan sanottiin, että kyseenalaistakaa, kysykää, niin opitte enemmän ja herättelette ohjaajia kertomaan, miksi jokin asia tehdään, niinkuin se tehdään.”

 

Tämä. Mä aina ohjaajana just muistutan et saa ja pitääkin kysellä. Ja että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Niin minuakin ohjeistettiin aina omissa harjotteluissa (mun ohjaajat ja harkkapaikat olikin kyllä aika kultaa - paitsi siitä jäi vähän negatiivinen fiilis kun huomautettiin että pitäisi kysellä enemmän ja että edellisen opiskelijan harkka hylättiin kun kyseli liian vähän). 

 

Mun mielestä myös asiakaspalautekyselyt on ihan kultaa. Toki myös siksi, että joidenkin kommenteille on hauska hymähdellä, kun niissä pyydellään kuuta taivaalta (siis ihan oikeasti). Mut on niissä vastauksissa sellaistakin, mitä on jääty pyörittelemään ja mietitty ihan oikeasti et mitä sen asian kehittämiseksi voitaisiin tehdä.

Erityisesti mieleen on jäänyt mun eka ohjattava, joka suoritti vikaa harkkaansa, ja jolle oli muista harjottelupaikoista ja koulun ohella työskentelystä jäänyt jo paljon hyviä käytänteitä ja mietteitä. Toki kaikki mun opiskelijat on onneksi olleet todella hyviä ja heidän kehityksestä on saanut iloita, mut jäi kyllä hyvin mieleen ne kaikki keskustelut mitä käytiin ja kun hän osas tosi tarkkaan kysellä ja vaatia vastauksia et miks tehdään näin tai miks joku juttu ei vaikka toteudu ihan oppikirjan mukaan. Silloin joutui itsekin miettimään, että niimpä. Mitäs tähän nyt vastaa, että miksi on näin. Pääsipä hän kertaalleen jopa opastamaankin minua :D. 

 

Omilla luokkakavereilla kuitenkin valitettavasti oli myös samantyyppisiä kokemuksia. Just että sanottiin, ettei opiskelijalla ole oikeutta sanoa mitään, ja jopa tyyliin ”mut pakotettiin sun ohjaajaks mut en mä oikeesti halua sua ohjata”.

[Vieras: Taina]

Tuttua juttua. Hyvä, että annoit rehellistä palautetta. Itse olen tehnyt opintoihin liittyviä harjoitteluita yli 2 vuotta. Siihen määrään sattui jos jonkinlaista paikkaa ja henkilökuntaa. Monissa käytettiin törkeästi ilmaisena työvoimana, eikä kaikissa paikoissa saanut ohjausta juuri lainkaan. 

[Vieras: Jep]

Mulla oli viimeinen työssäoppimispaikka juuri kuvailemasi kaltainen. Mitään ei saanut kyseenalaistaa ja opiskelijalle todellakin ”näytettiin paikkansa”. Erehdyin kysymään, että miksi kuoleva ihminen viedään lavettipesuille suihkuun, niin vastaus oli että tänään on listan mukainen suihkupäivä. Huokui siis jo, hengitys pinnallista ja tää ihminen kuolikin samana päivänä muutamaa tuntia myöhemmin.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin otan opiskelijoiden palautteet ilolla vastaan, koska ajattelen, että ”tuoreet silmät” näkevät enemmän kuin ne, jotka päivästä toiseen tuijottavat samoja asioita. Älä lannistu, töitä kyllä riittää, sitä ei yksi työharjoittelu muuta mihinkään!

[Vieras: Sh harjoittelu]

Itse aikoinaan menin tekee kirran harkkaa. Ohjaajani vaihtoi työvuoronsa yövuoroihin jiten minua ohjadi kuka molloinkin sattui vieressä työskentelemään. Virallisen.ohjaajan piti kuitenkin palaute harjoittelusta antaa joten se arvio oli täysim minut lyttäävä. Ihan kuin minun olisi pitänyt vaihtaa työvuoroni myös yövuoroihin. Onneksi nohevana pyysin minua ohjanneilta sairaanhoitajilta palautetta kullousistakin työtehtävistä mitä tein. Nähä palautteet vein virallisen palautteen mukana opettajalle. Sain kuitenkin heidän palautreiden ansiosta harjoittelusta täydet pinnat!❤

[Vieras: Sairaanhoitaja vm - 17]

Voin kyllä samaistua täysin aloittajan kommenttiin. Meillä painotettiin sairaanhoitajakoulussa jo että kaikista epäkohdista pitää antaa palautetta ohjaavalle opettajalle ja opiskelijavastaavalle.

Menin tekemään syventävää harjoittelua sisätautuien osastolle (sydän) ja se oli yhtä kuin katastrofi. Aloitin elokuussa harkan ja elokuu on vielä kesälomakuukausi. Sain ohjaajiksi sellaiset, toinen teki osittaista työaikaa ja toinen oli hoidontarpeen arvioinnissa sekä teki paljon yövuoroja eli minun ohjaaminen jäi retuperälle jo alunperin. Yritin kysyä että saisinko uuden ohjaajan, jonka kanssa voisin tehdä vuoroja monipuolisesti niin valvonnassa, toimenpiteissä ja vuodeosastolla, jotta minun harjoittelu sujuisi hyvin ja saisin paljon kokemusta. Sain toki ohjaajan ja kaksikin, kumpikaan eivät halunneet olla valvonnassa eikä toimenpiteissä. Otin puheeksi epäkohtia ohjaavan opettajan kanssa ja kuinkas ollakaan, hän ei puolustanut minua ollenkaan. Kiillotti omaa kuvaansa entiselle työnantajalle.

Minä en saanut kunnollisia työvuoroja, olin apulaisosastonhoitajan silmätikkuna. Yhden ohjaajan mielestä olin haukkunut potilaita ja toisen mielestä myöhästynyt useasti, vaikka kerran myöhästyin noin 5min kun en meinannut saada autoa parkkiin. Sitten olin kuulemma kieltäytynyt yövuorosta.. En ollut antanut apulaisosastonhoitajan täyttää minun koululta saatua työvuorolistaa. Meillä taas ohjeena on että lista laaditaan yhdessä ohjaajan kanssa hänen työvuorojen mukaan, lisäten sinne omat vapaat jne. Minulla vaihtui jatkuvaan ohjaaja, kun kukaan ei halunnut ottaa vastuuta syventävän harkka suorittavasta jne.. Tein valituksen ylihoitajalle ja pidettiin palaveri. Lopputulema oli että minut leimattiin huonoksi opiskelijaksi ja harjoitteluni keskeytettiin. Sain onneksi suoritettua harkan toisessa paikassa ja pääsin valmistumaan mutta koen että tämä asia vaikeuttaa huomattavasti työn saantia, vieläpä kun paikka oli kunnallisella puolen. Onneksi olen saanut tehdä töitä yksityisellä puolella mutta lähden opiskelemaan uutta ja aloitan puhtaalta pöydältä. 

[AnnKui]

Ikäviä kokemuksia nämä. Itse olen työurani aikana ollut opiskelijan ohjaajana useamman kerran, ottanut näyttöjä vastaan ja toiminut työpaikkojen.oppilaitosten ja ammattiliiton yhteyshenkilönä. Ollut myös alemmassa esimiesasemassa.

Olen myös se "työpaikan vähemmän pidetty" työntekijä ollut varmaan liki koko yli 20v työurani aikana hoitajana. Olen ihminen joka antaa ja eritoten ARVOSTAA rehellistä palautetta. Jos on aihetta antaa palautetta, se tulee aina antaa rehellisesti ja jos palaute koskee vain jotakin työkaveria se palaute annetaan hänelle, ei esimiehelle seläntakana tai supista muiden kanssa kahvihuoneessa toisen selän takana !!

Voit olla oikeassa tuossa, etei sinulla ole asiaa alueen työihin , ei ainakaan ihan heti valmistumisesi jälkeen, koska ikävää on se erittäin kuuluva "puskaradio" joka tiedottaa näistä aina eteenpäin. Halutaan sitä tunnustaa tai ei, silti se "puskaradio" on olemassa ja on aina ollut. Ainahan joku tuntee jonkun ja näin sana leviää, eri yksiköt ovat muutenkin yhteydessä keskenään, on verkostoitumista ja yhteistyöpalavereita , koulutuksia, yms.

Olen ikäväkseni sekä havainnoinut, että itse ollut kohteena työpaikkakiusaamiselle, johon ei esimiestaho puutu tai pahimmassa tapauksessa myös itse osallistuu tähän kiusaamiseen. Naisvaltaiset alat joissa miehistäkin tuntuu tulevan "akkoja" ainakin sen suhteen , kuinka paljon seläntakana juuri miehet näissä juoruavat ja jopa kiusaavat.

Olen ihmetellyt pitkään, kuinka työpaikoissa joissa työ itsessään on jo henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa , esiintyy näin paljon tätä "lynkkaus mielialaa" sellaisia kohtaan, joilla on tahtoa ja uskallusta puhua asioista suoraan, silmittäin ja kiertelemättä. Nämä "mielensäpahoittajat" ovat yleensä työpaikoilla hyvin verkostoituneita, esimiesten kavereita ja taitavia manipuloimaan muunkin työyhteisön mukaansa toimimaan.

Itselläni viimeisin työ päihdepuolella sai minut fyysisesti sairastumaan vakavasti, pitkään jatkuneen kiusaamisen ja syrjinnän seurauksena, johon osallistui myös johtoryhmä. En lähde avaamaan todella raskaita ja järkyttäviä kokemuksiani, sanon vaan ettei sen jälkeen ole ollut asiaa päihdepuolen työhön, loppuhuipennus minun kohdallani tapahtui erittäin epäasiallisessa kolmikanta neuvottelussa joka tapahtui samana päivänä kun vanhin sisareni menehtyi leukemiaan, tämä oli neuvottelijoiden tiedossa, että sisareni elää viimeisiä tuntejaan, mutta hoitajilta (esimiehiltä) en myötätuntoa asialle saanut. Minut leimattiin, syyllistettiin , vain siksi että olin uskaltanut vuosien varrella sanoa mielipiteeni rehellisesti, uskaltanut puuttua epäkohtiin ja uskaltanut vaatia toimenpiteitä esimeihen kaverin kiusaamiseen , myös muita kun itseäni kohtaan. Sanoin itseni irti koska muuta vaihtoehtoa ei enää ollut.

Vaikka tästä on nyt useampi vuosi ( työttömänä ja sairaana), silti se tulee vielä välillä uniini, kuulin juuri ennen joulua, että sama meno jatkuu siellä samojen ihmisten pyörittämänä joista yksi on esimiesasemassa. Sitä työpaikkaa en suosittele yhdellekään, siellä menee terveys ja lopullisesti usko ihmisiin.

 

Sinulle aloittaja, toivon parempaa kokemusta seuraavaan työssäoppimispaikkaasi, onnea valmistumiseesi ja parempaa työelämää jatkossa !

[Vieras: Tinttarella]

Palatettahan opiskelijoilta toivotaan juuri työpaikan kehittämismahdollisuutena: missä onnistuimme, missä emme. Työpaikan kulttuuri kaipaa ajoittain ulkopuolisen näkökulmaa, koska voimme todellakin huomaamattamme tottuneesti rutinoituneena toimia epäedullisellakin tavalla. Palaute on aina rakentavaa ja siinä hengessä se tulee antaakin. On todella tärkeää välillä pohtia, yksin tai yhdessä, missä mennään ja näin kehittää ammattitaitoaan ja koko työyhteisön toimintaa.