Jump to content
MAINOS

Lasten kaltoinkohtelu


OldOne

Oletko tehnyt työsi puitteissa lastensuojeluilmoituksen?  

88 members have voted

  1. 1. Oletko tehnyt työsi puitteissa lastensuojeluilmoituksen?

    • Kyllä
      45
    • En
      49


Recommended Posts

Mutta taas tämä, että isoisä hyväksikäyttää lapsenlasta ja kun ei ole ennen pannut muksuja, niin selviää 5 kk ehdollisella, voi herranjestas sentään...  angry.png

Just saman oisin copypastettanu tänne.. sitkun joku kusettaa ja saa rahaa huijaamalla niin se on vankilassa monta vuotta.. ei ihan kohtaa noi jutut!!!

Link to comment
Share on other sites

MAINOS
  • Replies 60
  • Created
  • Last Reply

Perhana että pistää vihaksi tuollaiset ihmishirviöt!! Lapselle muodostuu niin herkästi pysyvät ja kauaskantoiset vauriot. Siinä on vuosien työ korjata niitä. Itse lasten kanssa työskentelevänä saa näiden vaurioituneiden lasten psyykettä korjata, eikä se ole mitään nopeaa puuhaa, eikä se rikki mennyt pieni pää todellakaan aina korjaannu. Arkirealismi on synkkää kerrottavaa.

Meidän hoitajien kannattaa todella osata pääpiirteet lastensuojelu- ja  mielenterveyslaista, kuka missäkin työskentelee, mitä vaan, jos/kun niistä on lapselle apua.

Jep, FINLEXistä voisi aloittaa ja kolmannen sektorin myötä on tullut koetuksi tätäkin puolta miten lapsia kohdellaan kaltoin ja vielä tuomarin määräyksillä siunattuna, kun lapsi pakotetaan valvottuun tapaamiseen insestisen hyväksikäytön jälkeen jatkuvasti uudestaan silmäkkäin väkivallantekijänsä kanssa. Terapiaan on lasten mahdotonta päästä ja mitä hyötyä siitä olisi kun haavat revitään ed. mainitulla tavalla aina auki.  Milloin lapsella olisi mahdollisuus eheytyä?

Ennen kaikki lapsen kaltoinkohtelu uutiset oli tabuja, nyt ne onneksi tulee ilmi vaikka käytännössä tuomiot niistä on kaukana tekojen raakuuteen nähden.

Ei vain Dino sun mielestä vaan myös Suomen Lain mielestä

muistutuksena kaikille hoitotyötä tekeville

Lastensuojelulaki 5.8.1983/683

40 §

Ilmoitusvelvollisuus

Jos sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisitoimen tai seurakunnan palveluksessa taikka luottamustoimessa oleva henkilö on virkaa tai tointa hoitaessaan saanut tietää ilmeisestä perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta, hänen on ilmoitettava asiasta viipymättä sosiaalilautakunnalle.

Link to comment
Share on other sites

Todella sairasta touhua. Luulenpa, että usein aikuinen/vanhempi ei edes ymmärrä kaltoinkohtelevansa lastaan vaan nämä jutut menee sukupolvelta toiselle. Sokeasti vaan toistetaan opittua "kasvatusmallia". Saattaapa hyvinkin olla edelleen niin, että monet tapahtumat vain salataan  ja vain räikeimmät tulee julki.  ;D

Jos esim. muistelee kyselyä/tutkimusta (?) jossa tiedusteltiin aikuisten mielipiteitä lasten fyysisestä kurituksesta kahteen otteeseen lyhyen ajan sisällä, niin johan tippui niiden määrä, jotka puoltavat  lasten fyysistä kuristusta  ensimmäisen tutkimuksen julkistamisen jälkeen, koska tuloksista tuli jonkinlainen haloo mediassa. Yritän siis sanoa, että jälkimmäiseen tutkimukseen ehkä vastattiin (taas) sitä mitä haluttiin kuulla ja jatketaan omia hyviä "kasvatusmalleja" edelleen.

"Ja se puhelinnumero mun taskussa , rakas, luulin että se olet sinä" (Lapinlahden Linnut: Älä viskaa mua pihalle)

Link to comment
Share on other sites

Ihan sairasta!

Noita lukiessa tulee aina huono olo. Ei niitä pysty kunnolla käsittelemään, kun ei ymmärrä miten joku voi sellaista tehdä. Kuvottaa.. Kunnon rangaistuksia vaan tuommosille. Suomessa löysäillään ihan liikaa noiden kanssa. Tottakai kaltoinkohtelun rajat on kuin veteen piirretty viiva, mutta jos rikotaan ihan selvästi lakienkin mukaan lapsien oikeuksia niin kyllä siitä tekijä pitää saada vastuuseen. Eli siis selvät seksuaaliset hyväksikäytöt, pahoinpitelyt, heitteillejätöt etc.

Kunpa tuon voisikin ennaltaehkäistä.. äh, ahdistaa kun miettii tuommosia. Aika haaste on terveydenhuollon ammattilaisellekin kohdata sellaiset vanhemmat, saatika ne lapset. Melkoisen raskas aihe, mutta se on todellisuutta.

Limbotaan ali siitä, mistä aita on matalin.

Link to comment
Share on other sites

Hiljaseks vetää. Paskaväki on paskaväkeä, voi kun joku keksisi yleisesti hyväksytyn menetelmän sen säännöllistelemiseksi, nobelin rauhanpalkinto ois varmaan aika lähellä.

1/12800

Link to comment
Share on other sites

Voiko toi olla enää sairauttakaan...? Vai silkkaa pelkkää pahuutta :itkee:

Niin paha mieli kun näistä kuulee ja lukee melkein joka viikko..

Link to comment
Share on other sites

kaltoinkohtelun muotoja on useita, ei ainoastaan pahoinpitely. Lapsen laiminlyönti on yleisin kaltoinkohtelumuoto. Siihen kuuluvat fyysinen laiminlyönti kuten arkirutiinien puute ja vaatetuksen ja ruoan puute. Emotionaalinen laiminlyönti mm. rakkauden puute. lääketieteellisen hoidon laiminlyönti mm. hoidotta jättäminen.  Sekä koulutuksellinen laiminlyönti.  Muut kaltoinkohtelun muodot ovat emotionaalinen kaltoinkohtelu, fyysinen pahoinpitely, seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapselle aiheutettu tai sepitetty sairaus.

Jokainen lapsiperheen vanhempi voi miettiä, että tuleeko joskus lapsiaan kaltoinkohdeltua?

Mun mielestä just vaikeimpia tapauksia on tällaiset muut kaltoinkohtelun muodot. Selkeästä pahoinpitelystä on helppo tehdä ilmoitus, mutta oon törmänny useasti mm. tuon kaltaisiin tapauksiin jonka tummensin Kiikun tekstistä. Sitä paitsi kotioloja on vaikea todistaa huonoiks, jos varsinaista pahoinpitelyä ei tapahdu. Näistä rajatapauksista pitäis olla enemmän puhetta, jotta useampi uskaltaa tehdä ilmoituksen lastensuojeluun. Moni varmaan myös miettii pitkään ennen ilmoituksen tekoa, että onko nyt ihan varma asiasta, vaikka oikeesti kenenkään ei tarvi olla salapoliisi vaan loppu on sit lastensuojelun selvitettävä.

Ja toinen puutteellinen asia Suomessa on myös se, että lapsen pahoinpitely on kyllä laissa tarkasti määritelty, mutta silti moni vanhemmista käyttää rangaistuskeinona luunappia ja tukistamista. (Ilmeisesti tämä kasvatustapa on periytyvää sorttia, mallioppimista sukupolvelta toiselle niin vahvasti, että siihen ei yks laki auta.)

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Link to comment
Share on other sites

Guest Student Midwife

Lääketieteellisen hoidon laiminlyönnin lisäksi on sitten mm. päihdeäitien parissa yleinen lasten ylilääkintä. Kun on itse tottunut siihen, että pillereillä tulee hyvä olo, niin he lääkitsevät lasta aivan mitättömissäkin asioissa. Jokaiseen nuhatippaan pitää saada antibiootit ja nenäsuihkeet ja yskänlääkkeet. Pari näppylää lapsen iholla ja heti pitää saada antihistamiinia kutinaan jne. Hyvin ovat pharmacansa lukeneet, kun moni lääke, joita he nimenomaan toivovat, ovat lasta rauhoittavia...

Kyse ei ole mistään Münchausenista, vaan takana on ihan aito ajatus, että lapsi tarvitsee lääkkeitä, mutta samalla voi sitten helpottaa omaa taakkaansa ja saada lapsi helppohoitoiseksi = nukkuvaksi pötkyläksi, jonka kanssa ei tarvitse viettää aikaa.

Oma otokseni on aika pieni (vaikkakin tukee ylläolevaa huomiota), mutta kokeneempien päihdeäitien parissa työskennelleiden kertoman mukaan tämä on valitettavan yleistä.

Link to comment
Share on other sites

Kyse ei ole mistään Münchausenista, vaan takana on ihan aito ajatus, että lapsi tarvitsee lääkkeitä, mutta samalla voi sitten helpottaa omaa taakkaansa ja saada lapsi helppohoitoiseksi = nukkuvaksi pötkyläksi, jonka kanssa ei tarvitse viettää aikaa.

Oma otokseni on aika pieni (vaikkakin tukee ylläolevaa huomiota), mutta kokeneempien päihdeäitien parissa työskennelleiden kertoman mukaan tämä on valitettavan yleistä.

Mä oon kuullu ihan samaa.  :P Surullista sinänsä, koska he eivät itsekään ymmärrä, että heidän osoittama rakkaus ja välittäminen on vahingollista lapselle.

Tosin musta tuntuu, että nykyään lääkitään lapsia muutenkin turhan herkästi. Mut se ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen...

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Link to comment
Share on other sites

Lueskelin tossa äsken juttua Theraplaysta. Onko kellään teistä kokemusta siitä?

Oon vaan seurannut yhtä lasta, joka heijaa itseään sängyssä kuin kosketusta hakien. Tiedän, että varhaisvuosien hoidossa on

ollut paljonkin erityisesti emotionaalista laiminlyöntiä. (Lapsi eli ekan vuotensa sitterissä; valvoi, nukkui, itki, söi jne.)

Theraplayn tapainen koskettelu ja ihailu -hoito kuulloistaisi mielenkiintoiselta. Ei vaan taida olla vielä KELA:n

korvamaa terapiaa. Vaikka kai samoja elementtejä voisi toteuttaa lapsen kanssa muutenkin. Paljon syliä ja läheisyyttä isommallekin lapselle...

"Kun tulee risteykseen, pitää kääntyä sinne, minne on menossa."

Link to comment
Share on other sites

Järkyttää tälläset uutiset ja samalla pistää niin vihaks  angry.png Mistä nää ihmiset repii nää ideat??

Välillä tuntuu että huostaanottoa lykätään liian pitkälle ja annetaan aavistettavan pahan jo tapahtua ennen ku reagoidaan... Esimerkkinä perheet jossa aiemmat lapset otettu huostaan mutta nyt elämä on paremmalla mallilla ja odotellaan vaan että taas sitten repsahdetaan...

Mä en halua olla töissä enää, mä en ikinä riitä.

Mä raadan ja raadan mutta kukaan ei nää,

kukaan ei kiitä

- Maija Vilkkumaa-

Link to comment
Share on other sites

Pisti jälleen miettimään. Kun katsoo tuossa vaunuissa omaa nukkuvaa ruususta, nousee vedet silmiin. Miten kukaan voi omalle lapselleen pahaa tehdä! Se, että minulla nousee raivo ja näin paha mieli jo kun lukee näistä asioista alkaa vakuuttamaan siitä että en pysty lasten osastolla tulevaisuudessa työskentelemään. Pitäisi varmaan kuitenkin jonkinlainen "suoja" pystyä rakentamaan mutta tällä hetkellä tuntuu että jos kohtaisin vanhemman joka lastaan pahoinpitelee, olisi siitä tilanteesta ammatillisuus kaukana  ::) Tästä asiasta kyselinkin toisessa ketjussa.

Ehkä tuon oman lapsen syntymän läheisyys vielä tällä hetkellä enemmän herkistää, mää ja tiiä. Jotenkin ihmetyttää nekin äidit jotka uupumuksen takia lapsiaan kiduttavat. Eikö oma äly sen vertaa sano että soittaisi vaikka hätäkeskukseen? Jos sanoo että ei jaksa niin uskoisin että jokin keino sieltä löytyy, luulisin että poliisit vaikka (kaikilla kunnilla ei taida olla tätä sosiaalipuolen päivystystä vielä?)auttavat ensi/turvakotiin. Vuodatusta kerrakseen mutta kun tuli niin paha ja vihainenkin mieli taas tästä aiheesta.

Muuten hän oli niin kuin

Yksi meistä vain,

Hän rokkia rakastaa

Ja öisiä katuja...

Link to comment
Share on other sites

Ehkä tuon oman lapsen syntymän läheisyys vielä tällä hetkellä enemmän herkistää, mää ja tiiä. Jotenkin ihmetyttää nekin äidit jotka uupumuksen takia lapsiaan kiduttavat. Eikö oma äly sen vertaa sano että soittaisi vaikka hätäkeskukseen? Jos sanoo että ei jaksa niin uskoisin että jokin keino sieltä löytyy, luulisin että poliisit vaikka (kaikilla kunnilla ei taida olla tätä sosiaalipuolen päivystystä vielä?)auttavat ensi/turvakotiin. Vuodatusta kerrakseen mutta kun tuli niin paha ja vihainenkin mieli taas tästä aiheesta.

Sairaus saa ihmiset joskus tekemään tekoja joita ei ehkä itsekään ymmärrä.  :-  Läheisillä ja nlan terkkareilla sekä muilla jotka vanhempien lähelle pääsee on melko tärkeä asema tällaisten tilanteiden ennaltaehkäisemisessä.

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Link to comment
Share on other sites

Välillä tuntuu että huostaanottoa lykätään liian pitkälle ja annetaan aavistettavan pahan jo tapahtua ennen ku reagoidaan... Esimerkkinä perheet jossa aiemmat lapset otettu huostaan mutta nyt elämä on paremmalla mallilla ja odotellaan vaan että taas sitten repsahdetaan...

Samaa olen miettinyt, mielestäni lapsen kaltoinkohtelussa tulisi olla nollatoleranssi, tai ainakin paljon nykyistä tiukemmat toimenpiteet. Töissä on tullut vastaan 1,5kk lapsen laiminlyönti ja pahoinpitely, vielä surullisemman tästä tapauksesta tekee sen, että tämän 1,5kk aikana sossu oli käynyt asunnossa kahdesti, mutta kummallakaan kerralla asioita ei katsottu huostaanoton olevan aiheellinen.

Kyllä olisi kirveellä töitä tällä saralla.   

Link to comment
Share on other sites

Guest Student Midwife

Sosiaalipuoli on tällä hetkellä myös niin tiukoilla resurssien kanssa, että kaikkia tarpeellisia huostaanottoja ei joko pystytä tekemään tai niitä pyritään lykkäämään avohuollon toimenpiteiden avulla eteenpäin.

Käsittääkseni Erja Halmesmäki Naistenklinikalta on puhunut tästä, että Suomessa huostaanotot ovat aivan liian lyhyitä päihdeäitien kohdalla. Tehdään just tätä, että lapset otetaan kiireellisenä huostaan, äiti on pari viikkoa kuivilla ja saa lapset. Sitten homma alkaa alusta. On lapsia, jotka on vuoden sisään huostaanotettu äidin/vanhempien päihdekäytön takia viisi kuusi kertaa ja aina palautettu takaisin äidille naurettavan lyhyen päihteettömän kauden jälkeen. Itse olen sitä mieltä, että just päihdetapauksissa huostaanotto minimissään vuosi, jona aikana äidin/vanhempien on todistettava pitkäaikainen päihteettömyys ja lapsen hoitoon sitoutuminen. Huostaanottohan ei tarkoita sitä, että vanhemilla ei ole lapseen mitään kontaktia tai eivät voisi viettää aikaa lapsen kanssa. Lastenosastolla olen hoitanut vastasyntyneitä päihdevieroituksessa olevia vauvoja, joiden äiti ei ole halukas luopumaan lapsesta ja on valmis sitoutumaan hoitoon jne. Heidät velvoitetaan lastensuojelun puolelta viettämään 6h päivässä lapsen kanssa + tietty määrä öitä viikossa, jotta näkevät, mitä lapsen hoito (pahimmillaan) on. Vieroitusoireisen vastasyntyneen olo on jotain niin kamalaa, että siinä kyllä erottuu jyvät akanoista. Jos ei sitoutumista omaan kättenjälkeensä löydy, niin lapsi huostaanotetaan ja äiti tekee sitten omat päätöksensä, hankkiutuuko kuiville ja lähtee tetsaamaan lapsesta vai palaako päihdemaailmaan. Suurin osa valitsee päihteet.

Itselläni on kokemusta päihdeäideistä, siksi pääpaino viestiessäni koskee heitä. Hoidon puolesta yhtä surkeassa jamassa ovat mielenterveysongelmaiset äidit. Laitokseen ei pääse ja avopuolen apu ei ole riittävää. Suomessahan kai ylipäätään on aivan minimaalinen määrä laitospaikkoja mielenterveysongelmaisille pienen vauvan äideille? Ensikodeissa on ns. babyblues -ryhmiä, mutta ihan siis sairaalatason hoitopaikkoja olisiko Helsingissä 1-2 äitiä-vauva -paikkaa?

Link to comment
Share on other sites

Mikä noilla ihmisillä laittaa viiraamaan päässä, kun tekevät tollaisia täysin hirveitä tekoja pienille puolustuskyvyttömille lapsille?  huh.gifhuh.gifangry.png  Mulle kans ei mee jakeluun tollainen käytös. Sais todellakin laittaa kuulan kalloon!!!  Sydäntä särkee lasten puolesta ja kyyneleet nousevat silmiin, kun noista asioista lukee lehdessä.  cry.png

Link to comment
Share on other sites

1,5kk aikana sossu oli käynyt asunnossa kahdesti, mutta kummallakaan kerralla asioita ei katsottu huostaanoton olevan aiheellinen.

Kyllä olisi kirveellä töitä tällä saralla.   

No todentotta olisikin. Kun alan kirjallisuudessa liputetaan varhaisen puuttumisen mallia, niin miksei sitä sitten sovelleta käytännössä? Onhan se mukava että paperilla asiat on nätisti ja ajatus on tärkeä, mutta käytäntö puhuu toista kieltä. Toisaalta, mitä kaikkea tässä maassa sitten tapahtuu neljän seinän sisällä, ns. poissa silmistä? Missä on ihmisten vastuu toisista? Jos seinän takaa kuuluu lentävien esineiden ääniä, muksauksia ja lapsen itkua, eikö silloin pitäisi jokaisella ruveta hälykellot soimaan päässä? Ihmisten pitäisi nykyistä hanakammin ilmoittaa näistä lapsiin kohdistuneista jutuista. Ilmoitukseenhan (häkeen tai lastensuojeluviranomaisille) riittää jo se, että on olemassa epäilys lapsen turpaanvedosta.  Jos sosiaaliviranomaisilla ei ole harmainta aavistusta asiasta, niin olisi lasten kannalta suotava että tavalliset ihmiset olisivat kärppänä paikalla. Tietenkään ylilyönteihin syyllistymättä. Mitä mieltä muuten olette, missä kulkee normaalin kasvatuksen ja kaltoinkohtelun raja?

I'll get mi coat

Link to comment
Share on other sites

Kun alan kirjallisuudessa liputetaan varhaisen puuttumisen mallia, niin miksei sitä sitten sovelleta käytännössä? Onhan se mukava että paperilla asiat on nätisti ja ajatus on tärkeä, mutta käytäntö puhuu toista kieltä. Toisaalta, mitä kaikkea tässä maassa sitten tapahtuu neljän seinän sisällä, ns. poissa silmistä? Missä on ihmisten vastuu toisista? Jos seinän takaa kuuluu lentävien esineiden ääniä, muksauksia ja lapsen itkua, eikö silloin pitäisi jokaisella ruveta hälykellot soimaan päässä? Ihmisten pitäisi nykyistä hanakammin ilmoittaa näistä lapsiin kohdistuneista jutuista. Ilmoitukseenhan (häkeen tai lastensuojeluviranomaisille) riittää jo se, että on olemassa epäilys lapsen turpaanvedosta.  Jos sosiaaliviranomaisilla ei ole harmainta aavistusta asiasta, niin olisi lasten kannalta suotava että tavalliset ihmiset olisivat kärppänä paikalla. Tietenkään ylilyönteihin syyllistymättä. Mitä mieltä muuten olette, missä kulkee normaalin kasvatuksen ja kaltoinkohtelun raja?

Lastensuojelun ongelmat on siinä, että viimeiseen asti pyritään säilyttämään lapsen suhde biologisiin vanhempinsa. Yhdestä mokasta ei menetä vielä kaikkea vaan lapsen voi saada takas, jos osoittaa olevansa tarvittaessa riittävän hyvä vanhempi.  :- Ja tottakai, lapsen etukin on, että oma vanhempi kuntoutuisi ja pystyisi kasvattamaan lapsen. Tää tulee varmaan olemaan ikuinen ristiriita sosiaalipuolella.

Toisekseen suomessa kunnioitetaan liikaa perheiden yksityisyyttä. Asioihin ei puututa vaikka hälytyskellot sois jo kovaa. Mut kaipa tässäkin on aina se ylilyönnin mahdollisuus jonka takia ei riskejä oteta. Mä oon samaa mieltä, että pitäis ihmisten enemmän uskaltaa puuttua toisten asioihin. (Sellainen pieni ullataalasmaa sais asua meissä kaikissa.  :D )

Osa vanhemmista pääseekin jaloilleen ja saa lapsensa takaisin ja kaikki sujuu hyvin.

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Link to comment
Share on other sites

Niin itse olen jonnin verran ilmoituksia kirjaillut... Mitä sossujen kanssa sitten jutellut niin monesti se yksi itselle "vähäpätöiseltä" tuntuva juttu saattaa olla se ilmoitus, joka käynnistää vihdoinkin sen iso pyörän. Meillä ainakin Sossu arvioi jokaisen ilmoituksen kiireellisyyden tapauskohtaisesti ja puuttuu kyllä melko äkäisesti juttuihin, joissa jo aikaisemmin jotain hämärää ja toisaalta muutenkin..

On aika ruuhkaista ainakin meidän suunnalla LSP:llä. Ja ilmeisesti harvemmin kuitenkaan turhia "ilmiantoja". Kurjaa, mutta onneksi joku puuttuu noihin asioihin..

Link to comment
Share on other sites

Viimeksi vajaa tunti sitten jouduin tekee ilmoituksen.  :-

Joku tuolla pohti eikö äideillä välähdä hakea apua itse. Äiti tai isä elää aikamoisessa häpeässä monta kertaa. Voi tietää itsekin tekevänsä väärin, mutta saattavat olla monta kertaa hyvin keinottomia. 

- elämä on asenne kysymys -

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Ei vain Dino sun mielestä vaan myös Suomen Lain mielestä

muistutuksena kaikille hoitotyötä tekeville

Lastensuojelulaki 5.8.1983/683

40 §

Ilmoitusvelvollisuus

Jos sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisitoimen tai seurakunnan palveluksessa taikka luottamustoimessa oleva henkilö on virkaa tai tointa hoitaessaan saanut tietää ilmeisestä perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta, hänen on ilmoitettava asiasta viipymättä sosiaalilautakunnalle.

Hallitus on antanut eduskunnalle syksyllä 2006 esityksen uudeksi lastensuojelulaiksi.

(HE 252/2006vp)

Eduskunnan käsittelyssä olevassa ehdotuksessa uudeksi lastensuojelulaiksi ilmoitusvelvollisuutta esitetään laajennettavaksi ja täsmennettäväksi. (§25)

Lakiehdotuksen perusteluissa tätä näkökohtaa korostetaan: "Voimassa olevan lain sanamuoto, jonka mukaan lastensuojeluilmoitus on tehtävä ilmeisestä lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta, on jättänyt tarpeettomasti tulkinnanvaraa siitä, kuinka varmasti ilmoittajan tulee tietää lapsen olevan lastensuojelun tarpeessa. Epäselvyyttä on ollut erityisesti siitä, riittääkö ilmoituksen tekoon pelkkä epäily lastensuojelun tarpeesta. Tämän vuoksi sanamuotoa ehdotetaan täsmennettävaksi siten, että ilmoituksen voisi tehdä havaittuaan tai saatuaan muutoin tietää sellaisia seikkoja, joiden vuoksi lapsen lastensuojelun tarve on kyseísen henkilön arvion mukaan syytä selvittää."

Entäs jos ei sittenkään ole ihan varma asiastaan?

Käypä ohje on lakiehdotuksen perusteluissa: "Jos lastensuojeluilmoituksen tekemiseen velvollisella henkilöllä on vaikeuksia arvioida sitä, onko lapsesta herännyt huoli riittävää lastensuojeluilmoituksen tekemiseksi, asiasta voi tarvittaessa yleisellä tasolla kyseessä olevan lapsen henkilöllisyttä paljastamatta kysyä esim. lapsen asuinkunnan sosiaaliviranomaisilta."

"Kun tulee risteykseen, pitää kääntyä sinne, minne on menossa."

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Nämä ovat vaikeita asioita. Ben Furmanin ajatukseen en kuitenkaan voi yhtyä - "Ei koskaan ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus". Tuollaiset tapahtumat voivat vaurioittaa lasta pysyvästi. Jospa jostain löytyisi sellainen seula, joka tarpeeksi ajoissa kitkisi häiriintyneet tapaukset pois. Ei mikään voi oikeuttaa toista ihmistä kohtelemaan kaltoin. Ei niin mikään. "Ymmärtää voin, mutta en voi hyväksyä." Minä en voi edes ymmärtää.

Link to comment
Share on other sites

Furman on ...    nyt ei löydy sanaa jonka voisi tuohon laittaa. Jos laittan ekan mikä mieleen tulee niin saan varmaa sakkoa, putkaa, linnaa, vankeutta ja porttikiellon paikalliseen. ::)

Zen ja moottoripyörän kunnossapito: tutkimusmatka arvojen maailmaan. (valitettavasti Zen ei ymmärrä mitään moottorikelkkojen sielunelämästä)

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...

Voi hyi helvetti!!  ;D

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200812018683244_uu.shtml

Miksi näillä vielä on ihmisoikeudet?

No oikeusvaltiossa pitää kerätä pitävä näyttö, ja vasta sitten voi tuomioistuin tuomita. Valitettavasti se tuomio ei välttämättä ole ihmeellinen, ja kun kyseessä on "ensikertalainen" - huolimatta ehkä vuosia jatkuneesta toiminnasta, niin itse ajattelin pillastua totaalisesti vasta tuomioistuimen päätöksen jälkeen, jos ja kun tuomio on lähinnä nimellinen - ja käytännössä taas jotain kolmasosa istutaan (ei siis puolet).

Itsellähän on vähän se ajatus, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä pahoinpitely, raiskaus (ja ne ihmeelliset sukupuoliyhteyteen pakottamiset jne), tapon ja murhan yritykset sekä henkirikokset -> max. 2 - 3 tekoa ja viimeistään siinä tuomio on pakkolaitos, ilman lyhennyksiä, ko. teon nykyinen maksimirangaistus olisi rangaistuksen minimiaikaraja ja yläaikaraja olisi ehdollinen elinkautinen. Toisin sanoen tekijä ei kävelisi ovesta kadulle, ennenkuin rikoksen uusimistodennäköisyys voitaisiin luotettavasti arvioida pieneksi.

Ns. varttihulluus eli osittainen syyntakeettomuus on myös jännä pykälä. Tekijä voisi olla puolestani joko hoitoa vaativa tai sitten täysin vastuussa teostaan. Persoonallisuushäiriöt sun muut eivät oikein ole peruste ainakaan lyhentää tuomioita. Jos sitten vankeinhoito saisi olla resursoitu siten, että siellä päihde- ja mielenterveysongelmia kyettäisiin nykyistä(kin) tehokkaammin ratkomaan. Vankiloiden ongelma on vain se, että ne ovat rikosten ja rikollisen ajattelun korkeakouluja osalle porukkaa. Toisaalla se viimoinen keino saada jotkut edes hetkeksi yhteiskunnan hyppysiin ja joihinkin rajoihin.

Vankiloissa on yksi hyvä puoli. Pedofiileillä on siellä aika vaikeat oltavat. Jos yhteiskunnan moraali ei näissä seksuaalirikoksissa meinaa toimia muurien ulkopuolella, niin muurien sisäpuolella pedofiilit ovat alinta mahdollista kastia. Ja saavat tuntea sen nahoissaan. Kas kun osa vangeistakin on pedofilian uhreja, ja ehkä muutenkin moinen toiminta aiheuttaa hieman tunteenpurkauksia.

Jep, munkin puolesta voisi tässä tapauksessa ehkä sellin avain "hukkua"...

Välillä kyllä mietityttää, miten jotkut ihmiset elävät koko lapsuutensa mitä uskomattomimmissa oloissa, ja kuviot alkavat purkautumaan joskus murrosiässä tai aikuisiässä tolkuttomana pahoinvointina tai sitten muihinkin kohdistuvina tekoina. Takana voi olla vuosien tai vuosikymmenien helvetti. Lasten, nuorten ja nuorten aikuisten psykiatrian suljetuilta löytyisi monenlaisia tarinoita, mutta valitettavasti ne eivät koskaan oikein päädy medioihin. Pedofilian uhrien kohdalla prosessi voi alkaa joskus vaikkapa 30 - 40 -vuotiaana, kun ihminen on eheytynyt edes sen verran, että ensi kertaa pystyy kertomaan tapahtuneesta ylipäätään kenellekään. Turhan moni tekijä vain silloin on siirtynyt tuonilmaisiin. Siinä on mennyt sellaiset 30 vuotta tuskaa ja ahdistusta sisällä kantaessa, moni elämän osanen on mennyt ehkä mönkään, ja moisilla tunnelatauksilla on elossa tullut mahdollisesti tehtyä monta huonoa valintaa.

Jos potilas on sekavampi kuin meidän yksikössä hoitajansa, kuuluu potilas sairaalahoitoon...

Ylpeiksi jumalat tekevät ensin heidät, jotka jumalat haluavat tuhota.

Link to comment
Share on other sites

MAINOS

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...