Tulevaisuudessakin sairaanhoitajan tutkinto terkkarin tutkinnossa?

[Vieras: oppositio]

Juttelin luokkakavereiden kanssa terveydenhoitajan tutkinnosta ja siitä, että tulisiko sen tulevaisuudessakin pohjautua sairaanhoitajan koulutukseen. Mitä mieltä täällä ihmiset ovat asiasta? Tuollaisella muutaman ihmisen otannalla meidän luokassa oltiin sitä mieltä, että olisi hyvä painottaa terkkarin tutkintoa eri tavalla kuin nykyisin tehdään. Eli se voisi pohjautua muuhunkin kuin sairaanhoitajan tutkintoon.

Tätä perusteltiin sillä, että sairaanhoitajan työ on kovin erilaista kuin mitä terveydenhoitajan työ on. Sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan työssä oli ainakin näiden ihmisten mielestä vain melko vähän yhteistä. Esimerkkejä voisivat olla esim. ihmisten/"potilaiden" erilaiset ongelmat/elämäntilanteet( monesti terveitä asiakkaita), tarvittava "hoito/ohjaus" yms...Lisäksi nykymuotoisessa koulutuksessa harjoitellaan osastoilla sairaanhoitajan hommia 3 1/2 vuotta ja sitten vain 1/2 vuotta terkan hommia. Kertokaahan mielipiteitänne! 8)

[OldOne]

Juttelin luokkakavereiden kanssa terveydenhoitajan tutkinnosta ja siitä, että tulisiko sen tulevaisuudessakin pohjautua sairaanhoitajan koulutukseen.

Tulisi, koska terkkarit tekee paljon myös sh:n hommia ja hommat sivuaa toisiaan kuitenkin niin paljon. TH:n töitäkään ei taida riittää kaikille halukkaille, joten terkkareita on töissä sairaalan osastoilla yms yms.

[Kerttu]

Lisäksi nykymuotoisessa koulutuksessa harjoitellaan osastoilla sairaanhoitajan hommia 3 1/2 vuotta ja sitten vain 1/2 vuotta terkan hommia.

Missä näin? Sairaanhoitajan perusopinnot on ainakin meillä 2,5 v., josta terkat suuntaavat sitten 1,5 v.

Minusta th-tutkinnon tulisi jatkossakin perustua sh-tutkintoon, koska kaikki perustieto on peräisin sh-tutkinnosta ja terveyttä on aika vaikea edistää jossei tunne sairauksia jne. Myös sairaanhoitajan työssä on paljon ohjausta ja sitä voi sen 2,5 v. aikana harjoitella osastoilla, samoin kuin esim. lapsen perushoitoa ja millainen on terve/sairas lapsi, haavanhoitoa, verenpaineen tms. mittausta (ja tutustua sairaalahoitoon, jonne asiakkaita joutuu ohjaamaan) jotka ovat ihan perusperuskamaa th:n työssä. Itse ainakin olen sh-harjoitteluista ja sh-keikkailuista kokenut hyötyväni TODELLA paljon omissa th-opinnoissa.

[Vieras: oppositio]

Keski-Suomessa  ;) Kyllähän tuossa on perää mitä sanoit, mutta perusongelmana lienee pelkästään tuo sairaiden ihmisten hoitaminen ja lääkintä lääkkeillä. Sitä ainakin omien ja muiden luokkatovereitteni kokemukset edustivat. Näin takapuolituntumalta voisin sanoa, että nykyisillä henkilöstö yms. resursseilla tuo sairaanhoitajan terveyttä edistävä potilaan ohjaaminen on melko pientä. Aika paljon pyöritään perushoidon ja lääkityksen ympärillä..Totta kai on terveyden edistämistä tuo lääkehoitokin, mutta...

Ajattelimme lähinnä sitä, että terkkarin ydinosaaminen pitäisi mielestämme olla nimen omaan tuo ongelmien ennaltaehkäisy, ei niinkään niiden hoito. Sitä ainakin meidän koulutuksemme on täynnä. Sairaus sitä ja tätä ja sitten napit suuhun...

Tokihan sairauksista ja niiden hoidosta on hyvä tietää, ehkäpä jotakin jopa käytännön hoitotyöstäkin :) Se ei kuitenkaan tarkoita, että tauteja ja niiden ehkäisyä tarvitsisi opetella juuri sairaanhoitajan lähtökohdista. Voisiko terveydenhoitajan ammattitaito ollakin lähempänä psykologia, ravitsemusterapeuttia tai lääkäriä kuin puhdasta sairaanhoitajaa? Siis ainakin painottua harjoitteluiden ja teorioiden pohjalta eri tavoin. Ihan ajatuksena vain :) Psykologia siksi, että niitä taitoja tarvitaan paljon ihmissuhteissa ja lääkäriä siksi, että voisi tarvittaessa kirjoittaa pitemmän sairasloman tai jonkun muun todistuksen. Ravitsemustietouden määrää ei tarvitse varmasti korostaa. Kuinka moni suomalaisten sairauksista johtuu väärästä ravitsemuksesta?

Nykyisin myös ollaan ajamassa terkkareita enemmän ja enemmän mukaan kunnalliseen päätöksentekoon. Tämä vaatii koulutukselta hieman erilaista ajattelutapaa kuin vain sairaanhoidollisen puolen...

Nämä ajatuksia vain...

[OldOne]

Uskon että kun valmistutte ja saatte vähän työkokemusta, voi mielipide muuttua radikaalistikkin. Opiskeluaikoina kun moni asia tuntuu niiiiin erilaiselta. ;) Selkeesti huokuu läpi että tehtävänkuvat yms ei ole oikein vielä hahmottunut kunnolla. Mikä on toki tuossa vaiheessa ihan luonnollistakin.

[Vieras: oppositio]

Näin voi hyvinkin käydä, ja varmaan käykin  ;) Ehkä nää puheet on niitä kasvukipuja? 

[Sistah]

Voisiko terveydenhoitajan ammattitaito ollakin lähempänä psykologia, ravitsemusterapeuttia tai lääkäriä kuin puhdasta sairaanhoitajaa?

En tiedä muista terveydenhoitajien tyypillisistä tehtävistä kuin neuvonta/ryhmät ja ennenkaikkea tiedän äitiys- ja lastenneuvoloista jotain. Ja ainakin sillä alalla tuntuu, että tarvittaisiin jotain varsin muuta kuin mitä terveydenhoitajien koulutus tällä hetkellä on. Minusta tuo "lähemänä psykologia, ravitsemusterapeuttia kuin puhasta sairaanhoitajaa" kuulostaa hedelmälliseltä miettimisen aiheelta.

Lähemmäs lääkäriä sen sijaan en ollenkaan näkisi tarvetta. Lääkärihän on vielä kauempana asiakkaan kohtaamisesta kokonaisvaltaisena ihmisenä kuin mitä sairaanhoitaja on. Sairaanhoitajahan kohtaa ihmiset näin ihanteissa - käytännössä ei vielä juurikaan ehdi kaikilta hoitotehtäviltään. Mutta terveydenhoitajan kohdalla tuo ihanne on vielä vaativampi.

Sistah,

jota ärsyttää Oskun "odottakaas kun näette" -asenne :-) Totta kai me näemme, että todellisuus tulee olemaan kaukana haaveistamme, mutta jos me haaveilemmekin toisesta todellisuudesta?

[OldOne]

Sistah,

jota ärsyttää Oskun "odottakaas kun näette" -asenne :-) Totta kai me näemme, että todellisuus tulee olemaan kaukana haaveistamme, mutta jos me haaveilemmekin toisesta todellisuudesta?

Pahoittelut asenteellisuudestani. Toki saatte haaveilla vapaasti mistä vaan  :nauraa:

[Ladytakkutukka]

Yhdyn Oskun sanoihin vahvasti. Omalla kokemuksellani niin äitiys-,aikuis- kuin lastenneuvolan asiakkaanakin toivoisin päinvastoin että terveydenhoitajilla olisi vahvempi ote myös sairaudenhoitopuoleen. Vastaukset asiakkaiden kysymyksiin liian ympäripyöreitä enkä useinkaan ole konkreettista apua ongelmiin saanut. Myös perusterveydenhuollossa tämän sain nähdä ammatti-ihmisen näkökulmasta.

Jos terveydenhoitajan ammattitaitoa lähdetään viemään kohti muita tieteenaloja niin miksi enää niitä asiantuntijoita sitten tarvittaisiin? Terveyden vastakohdaksi tulee nähdä myös sairaus.Terveys ja sairaus ovat kuitenkin suhteellisia käsitteitä ja ihminen itse määrittää niiden rajat ja merkityksen.Terveyden edistämiseen tulee panostaa mutta nykyisellä informaatiotulvalla en jaksa uskoa,että vaikuttavuus ihmisiin on kovinkaan suuri vaikka terveydenhoitajasta tulisikin suvereeni monialaosaaja.

Sen sijaan moniammatillisuus kunniaan... enkä siinä hedelmällisyydessäkään mitään vikaa näe  :nauraa:

[Vieras: Student Midwife]

Kätilöopiskelijana on tullut pohdittua ihan samoja asioita, mutta nyt kun itse sh-vaihe opinnoissamme on ohi, niin täytyy todeta, että jokaikinen opittu asia on ollut mielenkiintoinen ja tulevaisuudessa tarpeellinen. Vaikka toki synnyttäjät ovat noin yleisesti ottaen terveitä ja hyväkuntoisia, niin myös vaikeitakin perussairauksia sairastavat synnyttävät lapsia. Silloin olisi todella onnetonta, että kätilö ei osasi hoitaa itse lisääntymisterveyden lisäksi sitä perusssairautta.

Samaten terveydenhoitaja ei näe pelkästään terveitä ihmisiä vaan hänen eteensä tulee vielä kätilöäkin kirjavampi perussairauksien joukko. Jos silloin asiakasta kohdatessa ei se sairaanhoidollinen puoli ole hallussa, niin asiakkaan saama palvelu voi jäädä vajavaiseksi tai asiakas joutuu etsimään sen puolen hoidostaan jostain muualta. Esim. kotihoidossa terveydenhoitajan työ on hyvin pitkälle sairaanhoidollista, mutta silti se on korvamerkitty terveydenhoitajille. Ilman sh-pätevyyttä en usko, että terveydenhoitajasta olisi tekemään kaikkea sitä, mitä tänä päivänä toimenkuvaan kuuluu.

Olen itse myös henkilökohtaisesti tyytyväinen, että saan sen sh-pätevyyden (vaikka täältäkin palstalta olen lukenut mielipiteitä, että kätilö ja th eivät olisi ns. oikeita sairaanhoitajia), koska se simppelisti avaa minulle valmistuttuani enemmän ovia työelämässä. Jos ei synnytyssairaalan ovet aukene työn merkeissä, niin sairaanhoitajana saan taatusti työtä.

Mitä tulee äitiysneuvolaan... Olen sen aikaisemminkin sanonut, että on aivan järjetöntä, että meillä koulutetaan ammattikunta, joka erikoistuu raskaana olevan naisen hoitoon (+ synnytykseen ja naisen hoitotyöhön muutenkin, mutta siis siihen raskauteen eritoten) ja silti hänellä ei ole pätevyyttä hoitaa raskaanaolevaa naista äitiysneuvolassa, jollei hänellä ole th:n tutkintoa. Lastenneuvolan jätän ihan suosiolla terveydenhoitajille, mutta jos joku saisi valaistuksen ja antaisi raskaanaolijat kätilön hoidettaviksi, pliis.

[Vieras: oppositio]

Mielipiteitä on siis yhtä monta kuin kirjoittajiakin. Hieman vielä kuitenkin asiaa kaivaen... Siis sairaanhoitaja työskentelee pääasiassa sairaiden ihmisten kanssa, terveydenhoitaja vähemmän sairaiden kanssa. Tästä syystä pitäisi myös koulutuksen painottua eri tavoin. Tässä yksi syy.

Sairauksista ja niiden hoidosta on hyvä tietää myös terveydenhoitajan. Pari harjoittelua saisi olla myös mielestäni ihan osastolla sh:n hommia. Siis lääkkeenjakoa, tippojen pudottelua, suihkussa käyttöä ja muuta perushoitoa.... yms... sairaanhoitajan hommaa. Tätähän se pääasiassa on (oma kokemus)

Kuitenkin mielestäni auttaisi enemmän terkkaria, että hän voisi jo ajoissa mennä keskustelemaan "perusterveiden" kanssa ja nähdä erilaiset elämän ongelmat heidän näkökulmastaan. Eli terkkarin homman tulisi painottua ensisijaisesti muihin kuin lääketieteen keinoihin ongelmien ratkaisussa.

Sairaanhoitajan koulutus painottuu selvästi lääketieteen ongelmanratkaisukykyyn. Terveyden edistäminen ja ohjaus menee (kun jo sairaus tullut) useasti metsään kun jo perinteiset kansansairaudet (sydän ja verisuonitaudit) on saatu. Niitä vastaan yleensä taistellaan sitten tässä vaiheessa lääkkeillä. Juu, meillekin on painotettu tässä sh-koulutuksen vaiheessa, että lääkkeet eivät saa korvata elämäntapamuutoksia...just joo... Käytännössä moni ottaa mieluummin sen sen napin ja jatkaa elämäänsä kuin ennenkin... Tutkimuksia asiasta on tehty. Hetken aikaa lääkkeillä saadaan lisäaikaa, mutta se oman elämän oikea muuttaminen jää useasti puolitiehen tai sitä ei muuteta mitenkään. Niin ja ne sairaanhoitajien elämäntapaneuvot on monesti sellaisia, että kyllä ne ongelmista kärsivät tietävät ne omat parannettavat asiansa jo ilman sairaanhoitajan sanomisiakin... Laihduta, liiku ja lopeta tupakointi yms...

Ennaltaehkäisy on paras lääke. Terveydenhoitajan tulisi ehkäistä ihmisiä joutumasta sairaalaan. Noin karrikoituna... Eli uskon sen paasaamisen voimaan ennen kuin on myöhäistä. Tämä paasaus tulisi olla 

laadukasta ja vaikuttavaa. Siis hyvät perustiedot terveydestä, sen edistämisestä, psykologiasta ja ravitsemustieteistä. Paneudutaan asiakkaan asioihin kunnolla ja keskustellaan ylipainojen, (tupakoinnin) liikunnan vähyyden taustalla oleviin TODELLISIIN ongelmiin. Tähän syvälliseen asiakkaan kokonaistilanteen arviointiin/vahvuuksiin/heikkouksiin mielestäni (ainakaan nykymaailmassa ja resursseilla)ei sairaanhoitajan osastotyössä ole vain yksinkertaisesti valmiuksia ja aikaa.  Hoidetaan vain pipi ja kerrotaan yhdellä a4:sella ne tyypilliset elämäntapaohjeet- asiakas kotiin. Syy ei ole shoitajien, vaan resurssien koulutuksessa ja työelämässä.     

Yhteenvetona: Terkkarille parempi koulutus edellä mainittuihin asioihin ja PALJON harjoittelua niiden hoitoon. Ei riitä, että 3,5v ollaan osastoilla ja sitte heitetään täysin erilaiseen maailmaan moniongelmaisten ihmisten sekaan (ei tietysti kaikki, mutta enenevässä määrin kuitenkin...) Pari harjoittelua sairaaloissa, loput työterveydessä, neuvolassa, kouluissa yms... Ja sitten joku laajennettu psykiatrian jakso, jossa ollaan psykologin ohjattavana.  Niin ja sitte tuohon poliittiseen kannanottoon kanssa koulutusta. Ei jotain 1ov:n yleislätinää...

Tipan laiton ja lääkkeiden jaon harjoittelu 3.5v ei edesauta terkkarin työtä juuri mitenkään.... Erilaisten ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan keskustelu kyllä auttaa jonkin verran ammatillista kasvua, mutta ei niin tehokkaasti kuin se jossakin muualla voisi tapahtua

Joku kirjoitti, että sairaanhoitajan pahvit avaa uusia työmahdollisuuksia. Se on totta ja ehdoton plussa koko hommassa. Siksi en viitsi vielä ministeriöön näitä kehitysehdotuksia terkkarin koulutuksen muuttamisesta lähettää... :o Toinen plussa on myös tuo mahdollinen oikeuksien laajennus. Tulisiko sitä jos olisi muulla pohjalla kuin sh:n? Ne ovat hyvät jutut tässä koulutusmallissa.  :nauraa:

[Sistah]

Sellainenkin kysymys, että onko työnjakojen pakko OLLA juuri niin kuin ne tällä hetkellä ovat? Totta on, että terveyskeskuksen väestövastuisena terkkarina joutuu aivan hitosti tekemisiin sairaiden ihmsiten kanssa. Mutta pitäisikö siinä ollakin töissä sairaanhoitajan? Kyllähän hekin saavat koulutusta myös terveyden edistämiseen, ja tehtäväkohtaiset koulutukset ovat mahdollisia missä tahansa tehtävässä.

Terveydenhoitajaopiskelija ei voi juuri harjoitella ulkomailla (paitsi siinä sh-osuudessa opintoja), koska oikeastaan missään muualla ei OLE sellaista ammattikuntaa kuin Suomen terveydenhoitajat. Meilläkö nyt yksin on paras ja ainoa mahdollinen ja täysin kehitystarpeita vailla oleva toimenkuva ja koulutus? Höpsistä.

Sistah

[Kerttu]

Sellainenkin kysymys, että onko työnjakojen pakko OLLA juuri niin kuin ne tällä hetkellä ovat? Totta on, että terveyskeskuksen väestövastuisena terkkarina joutuu aivan hitosti tekemisiin sairaiden ihmsiten kanssa. Mutta pitäisikö siinä ollakin töissä sairaanhoitajan? Kyllähän hekin saavat koulutusta myös terveyden edistämiseen, ja tehtäväkohtaiset koulutukset ovat mahdollisia missä tahansa tehtävässä.

Tehtävänjaot ovat kuntakohtaisia (ja usein kunnan sisälläkin voi olla eri käytäntöjä). Meidän naapurikunnassa sh hoitaa aikuisneuvonta-tyyppistä vastaanottoa, th:lla ei ole aikuisvastaanottoa lainkaan (th:t tekevät äitiys-, ehkäisy-, lastenneuvolatyötä ja johtavat kotihoidon tiimejä).

Terveydenhoitajaopiskelija ei voi juuri harjoitella ulkomailla (paitsi siinä sh-osuudessa opintoja), koska oikeastaan missään muualla ei OLE sellaista ammattikuntaa kuin Suomen terveydenhoitajat. Meilläkö nyt yksin on paras ja ainoa mahdollinen ja täysin kehitystarpeita vailla oleva toimenkuva ja koulutus? Höpsistä.

Suomen terveydenhoitajat on päteviä moneen hommaan ja niistä yksittäisistä voisikin löytyä vaihtopaikkoja. Olen kyllä samaa mieltä että toimenkuva ja koulutus ovat jossain määrin kehityksen tarpeessa mutta niinhän se on aina ollut, toimenkuva muuttuu koko ajan ja aika paljon se toimenkuva on kiinni myös jokaisen omasta työorientaatiosta (mikä on minusta yksi ammatin parhaista puolista).

[Vieras: oppositio]

Suomi on pullollaan kaikentasoisia ja näköisiä hoitajia. Suurin osa näiden hoitajien ammattitaidosta perustuu tavalla tai toisella JO KEHITTYNEEN SAIRAUDEN hoitoon. Terveydenhoitajan opinnot aloitin ainakin itse joskus sinisilmäisesti siinä uskossa, että täällä puhutaan tosiaan paljon enemmän terveydestä ja sen ylläpitämisestä kuin sairauksien hoidosta.

Tämähän on meidän yhteiskunnassa suuri ongelma. Julkisella puolella terveyden edistämisen todellista merkitystä ei mielestäni ole vielä ymmärretty. Väärät liikuntatottumukset, vääristynyt ruokavalio, muut epäterveelliset elämäntavat jne... ovat monien kansansairauksien todellinen syys. Paljon rahaa tuhlataan kalliisiin lääketutkimuksiin, joilla sitten saadaan lisää peliaikaa ihmisille. Hoidetaan oireita, ei syitä. Tämä on kallista, tehotonta ja en tiedä ketä tämä palvelee muuta kuin lääketeollisuutta. Jos lääkkeitä ei olisi (ainakaan näin paljon), ihmiset todennäköisesti pitäisivät huolta paremmin kunnostaan ja muista terveyteensä liittyvistä asioista... Mutta ainahan voi elää vaan hetken nautinnossa ja sitten pyytää lääkäriltä tabletin vaivaansa...

Esim. Lääkäreiden tietämys on ravitsemuksesta kehnoa, vaikka monien sairauksien syynä voi olla vääränlainen ruokavalio (http://www.mediuutiset.fi/doc.te?f_id=1102735)

Terveydenhoitajien työ voi olla tehokasta ja ennaltaehkäisevää vain, jos näihin asioihin kiinnitetään tarpeeksi huomiota koulutuksessa ja harjoitteluissa. Siis liikaa ollaan sidoksessa lääkäreihin ja lääketieteeseen. He hoitakoot oman alueensa ja meidän pitäisi keskittyä omaan. Olen henkilökohtaisesti todella pettynyt terveydenhoitajakoulutuksessa tähän sairauskeskeisyyteen. Sitä ei varmaan huomaa teksteistäni  :nauraa:

[Vieras: Student Midwife]

Suomi on pullollaan kaikentasoisia ja näköisiä hoitajia. Suurin osa näiden hoitajien ammattitaidosta perustuu tavalla tai toisella JO KEHITTYNEEN SAIRAUDEN hoitoon. Terveydenhoitajan opinnot aloitin ainakin itse joskus sinisilmäisesti siinä uskossa, että täällä puhutaan tosiaan paljon enemmän terveydestä ja sen ylläpitämisestä kuin sairauksien hoidosta.

Moni kätilöopiskelijakin on lähtenyt kätilökoulutukseen, kun on luullut se olevan suora tie, jotta pääsee hoitamaan ihania pieniä vastasyntyneitä. Meillä kaikilla on taatusti ollut jotain omia kuvitelmia koulutuksesta sen alkaessa. Jos ne omat kuvitelmat eivät toteudu, niin välttämättä syy ei ole koulutuksessa.

Th:t opiskelevat sen 2-2,5 vuotta sh-opiskelijoiden kanssa samat asiat. Meillä tuo oli käytännössä 2 vuotta, koska edellinen lukukausi oli kasaan räävitty sekalainen soppa, jota hallitsi opinnäytetyöhön liittyvät tilpehöörit. Terkkariopiskielijoilla on sh-vaiheen jälkeen vielä 1,5-2 vuotta aikaa opiskella oman alan ammattiopintoja. Sen jälkeen mennään töihin ja kun näkee työssään, mitä tarvitsee, niin sitten lisäkoulutusta tms. Kukaan ei voi olla kaikenoppinut ja kaikenosaava vastavalmistuneena. Oikea elämä ja työkokemus ovat valtava oppimisenpaikka.

Minä henkilökohtaisesti näen sairaanhoitajan pätevyyden niin suurena plussana omassa tutkinnossani, että en olisi sitä heivaamassa pois. Ikävä tosiasia on, että harvassa paikassa kukaan tulee terveydenhoitajan juttusille ennenkuin on jo sairastunut. Omilla pre-hoitotyötä olevilla työpaikoillani oli kyllä ilmoituksia painonhallintaryhmistä, tupakanlopettamisryhmistä, stressinestoa, liikuntaa jne. Mutta koskaan ryhmät eivät tulleet täyteen ja suurin osa lopahti samantien kiinnostuksen puuteeseen. Käsittääkseni kyse ei niinkään ole terveydenhoitajien ammattitaidosta tai jostain mystisestä lisäopista, jonka saisi poistamalla sairaanhoidollisen osuuden tukinnosta ja korvaavan sen psykologin/ravitsemusterapeutin/kunto-ohjaajan opinnoilla. Ihmiset nyt vaan luonnostaan menevät hoitajan juttusille vasta kun vahinko on jo tapahtunut. Poikkeuksena on äitiysneuvola ja sieltäkin olisin poistamassa terkkarit ja laittamassa kätilöt tilalle.

[Vieras: oppositio]

Kiitokset hyvästä kirjoituksesta. Puhut asiaa. Olen kanssasi monesta asiasta samaa mieltä. Tärkeimmän pointin tuossa itse toitkin jo esille; ihmiset eivät tule näihin hienoihin painonhallintaryhmiin, tupakanlopettamis yms... Siinä se ongelman ydin juuri onkin! Olen tuonut sen esille muistaakseni tässäkin viestiketjussa, hieman eri muodossa --> hieno sana " healt in all policy" tai jotain sinne päin (turha v....tuilla kirjotusvirheistä) Tätä ollaan nyt oikein ministeriötasolla ajamassa eteenpäin.  Eli käytännössä tarkoittaa, että kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tulisi ottaa huomioon terveys ja sen edistäminen.

Terveydenhoitajan kohdalla tämä tarkoittaa "vapaasti suomennettuna" osallistumista poliittiseen päätöksentekoon terveydenedistämisen asiantuntijana. Eli siis vaikutetaan ihmisten tottumuksiin muillakin keinoin kuin noilla ryhmillä ja vastaanotolla. Aiheesta voisi varmaan kirjoittaa kirjoja, mutta sehän on tutkimuksin todistettu, että ylipainot, alkoholin liikakäyttö, tupakointi, liikkumattomuus yms... terveyttä vaarantavat asiat ovat enemmän tai vähemmän seurausta ihmisten pahasta olosta. Tähän pahaan oloon ja sen syntyyn taas vaikuttavat monet suomalaisen kulttuurin piirteet, yleisesti hyväksytyt tavat, rappioromantiikka, yhteiskunnan eriarvoisuus yms...

Ei noita yhteiskunnan syviä sosiaalisia pelisääntöjä muuteta oireita hoitamalla (painonhallintaryhmät yms älä-juo-liikaa-kampanjat)... Noi ongelmat on niin syvällä tässä suomalaisessa kulttuurissa, että tarvitaan paljon järeempiä aseita niiden poistamiseksi.  Sen takia olen ajatellut, että tää terkkarin koulutusohjelma ajaa itsensä metsään, jos se ei tunnusta tosiasioita --> terveyden edistämisessä ollaan monessa suhteessa epäonnistuttu --> mm. ylipainot, 2 tyypin dm, alkoholin kulutus, masennus, itsarit, huostaanotot... Listaa voisin jatkaa vielä pitkälle.

Olen todella kiitollinen, että ministeriössä ollaan ottamassa askelia oikeeseen suuntaan ja ollaan ajamassa terkkareita poliittiseen päätöksentekoon mukaan. Siihen tarvitaan kuitenkin myös paljon muuta tietoa kuin mitä sairaanhoitajalla on. Siihen erityisesti tarvitaan psykologia yms... muita asiantuntijoita sekoitettuna.  Eli siksi näitä koulutukseen lisää.

Ollaanko täällä tosiaankin yleisesti sitä mieltä, että terkkarit ovat hoitaneet hommansa niin hyvin, että siinä ei olisi yhtään kehittämisen varaa tähän suuntaan?

[Lottastiina]

Mielenkiintoista keskustelua täällä... Poikkean varmasti suurimmasta osasta keskustelijoita, koska olen opiskellut ensin sairaanhoitajaksi, sitten yhteiskuntatieteen maisteriksi ja nyt teen terveyden edistämistyötä eräässä järjestössä.

En ihan aina ymmärrä näitä hoitajien keskinäisiä "reviirikiistoja", samalla asiallahan tässä loppujen lopuksi ollaan, ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia edistämässä. Sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt ovat minun silmissäni ihan samanarvoisia, eri tutkinnoissa hoitotyön näkökulma on vain vähän erilainen. Mielestäni esim. psykologiaa ja ravitsemustiedettä tarvitsevat ihan kaikki hoitajat, kukin vähän omalla painotuksellaan, eivät todellakaan pelkät terveydenhoitajat.

Terveydenhoitajien koulutuksesta sen verran, että toki ihmisen on ensin tiedettävä, mistä joku ongelma tai sairaus johtuu, jotta sitä voi yrittää ehkäistä. Itse en tämän vuoksi oikein näe mahdolliseksi, että terveyden edistämis- ja sairauksien ehkäisytyö erotettaisiin kategorisesti muusta hoitotyöstä.

Minun mielestäni kuitenkin esimerkiksi suhteellisen perusteelliset mielenterveysopinnot olisivat tosi tarpeellinen lisä tutkintoon kuin tutkintoon. Terveyden edistäminen keskittyy liian usein pelkkään fyysiseen puoleen ja ihmisen mielenterveyden merkitys unohtuu kokonaan. Mielestäni nimenomaan tämän takia ehkäisevässä työssä usein epäonnistutaan. Ei ihmisen ylipaino esimerkiksi useinkaan korjaannu pelkällä ravitsemustiedolla: itse asiassa kyseessä on aika harvoin pelkkä tiedon puute vaan taustalla on yleensä hyvin monenlaisia ja monimutkaisia, usein psyykkisiä, tekijöitä. Sama koskee esimerkiksi seksuaaliterveyskasvatusta: seksitautien ehkäisyssä kysymys on vähintään yhtä paljon ihmisten asenteista kuin sukupuolitauteja koskevasta tiedosta.

Mielenterveys käsitetään ihan liikaa vain psyykkisesti sairaiden hoitamiseksi, vaikka mielenterveyttä voi edistää ja mielenterveyden ongelmia ehkäistä ihan samalla tavalla kuin fyysiselläkin puolella, ja tämä koskee ihan samalla tavalla sekä sairaan- että terveydenhoitajia kuin kätilöitäkin.

Totta on, että terveydenhoitajan koulutusta ja/tai työnkuvaa pitäisi uudistaa, ehkä aika paljonkin(?), jotta työ olisi nykyistä vaikuttavampaa. Mutta miten muuten kuin mt-osuutta lisäämällä, sitä en oikein osaa sanoa.

Oma kokemukseni on nimittäin se, että terveydenhoitajista ei ole ollut minulle koskaan mitään hyötyä terveyden edistämismielessä (anteeksi, ei ole tarkoitus loukata ketään, tämä on valitettavasti vain minun kokemukseni!), ja olen sentään ollut viime vuosina äitiys- ja lastenneuvoloiden "kanta-asiakas", kun olen saanut kolme lasta viimeisen viiden vuoden sisällä. Monesti ongelma tuntuu olevan, että terveydenhoitajien tieto on liian pinnallista tai sitten vastaanotoilla ei edes päästä puhumaan mistään oikeista asioista vaan käynnit ovat vain mekaanista punnitsemista ja mittaamista. Tämä taas on mielestäni aika kaukana todellisesta ja vaikuttavasta terveyden edistämistystä.

Enkä ole muuten koskaan käsittänyt sitä, että kätilöt ajettiin pois äitiysneuvolatyöstä, yhdeltä omimmalta alueeltaan. Olisi hienoa, jos tämä uudistus vihdoin kumottaisiin ja palattaisiin vanhaan, järkeenkäypään työnjakoon. Terveydenhoitajilla riittää nimittäin työtä ilman äitiysneuvoloitakin, ovathan asiakkaina ihmiset vauvoista vaareihin.