Jump to content
MAINOS

Tupopuheet kiihtyy


dino

Recommended Posts

Sopimuskausi alkaa pikkuhiljaa loppua ja tupopuheita on kuultu niin työantaja- kuin työntekijäpuolelta sekä myös valtiovallan taholta. Työantajat haluaisivat lisätä työaikaa, (http://tinyurl.com/y97hge) työntekijät empivät tupoon menoa (http://tinyurl.com/ymgkbe) ja poliitikot kantavat oman kortensa kekoon (http://tinyurl.com/ydpfux)

Totta kai tällainen Kataisen havittelema "tasa-arvotupo" saattaisi olla hoitoalalle  onnenpotku, mutta jotenkin näistä puheista tulee dejavu-olo; näitä puheita on ennekin kuultu vaalien alla - varsinkin opposition suusta...

Mutta kaikenkaikkiaan on taas mielenkiintoista seurata miten tämä tupokierros etenee ja mikä on syksyllä sitten lopputulos; tupo, liittokohtainen vai jopa jonkiasteinen työpaikkakohtainen sopimismalli.

Link to comment
Share on other sites

Oma mielipiteeni on se, että hoitajien ei pitäisi mennä tupoon mukaan (vaikka lähes mahdotontahan se on olla menemättä), vaan tulisi neuvotella liittokohtaiset sopimukset ja mahdollisesti vielä talokohtaiset sopimukset siihen päälle. Meillähän on esim. pääkaupunkiseudulla huutava pula hoitajista, joten työntekijöillä tulisi olla mahdollisuus myydä palvelunsa kalliimmalla hinnalla, kuten kysynnän ja tarjonnan lain mukaan normaalistikin toimittaisiin.

Tällä hetkellä hoitajista on pulaa, joten neuvotteluvaltteja luulisi tältä pohjalta olevan. Eri asia on sitten se, miten neuvottelupöydissä onnistutaan. Tupo ei tule tarjoamaan sellaista palkankorotusta mitä oikeasti tarvittaisiin, varsinkaan jos työantajapuoli saa runnottua työajan pidennykset läpi.

Keväällä on eduskuntavaalit ja varmasti, varsinkin oppositio, lupaa kuun taivaalta hoitajille. Pidetään nyt kuitenkin järki päässä ja ei uskota kaikkea mitä luvataan. Paria prosenttia korkeampi palkankorotus näin suurelle ryhmälle kuin me hoitajat ollaan vaatii valtiovallan mukaantulon.

Saa nähdä mitä syksy tuo tullessaan. Se on varma, että meidän jokaisen on pidettävä yhtenäinen linja mikäli halutaan parannusta palkkaukseen. Ja työtaisteluun on varauduttava. En usko, että ilman sitä saadaan mitään merkittävää aikaan.

Failure is always an option

Link to comment
Share on other sites

Tietoa TEHY:n tavoitteista saa keväällä, kun raahautuu oman ammattiosaston kevätkokoukseen.

Olin syksyllä eräässä palaverissa ja siellä sanottiin, että tavoite on enemmän kuin TUPO-linja yleensä, mutta suoraa prosentti märää hän ei suostunut vielä sanomaan.

Lakkohan olisi viimeinen keino, mutta tärkeä sellainen, jos halutaan saada jotain aikaan! Toivottavasti neuvotteluilla saataisiin tulosta aikaan, mutta toisaalta koko kentän väki vaatii sitä, jolloin heidän toivotaan kantavan oma osuus teoista! Omaa aktiivisuuttahan tämä vaati koko porukalta.

Joskus aikaisemmin kirjoitin, että PK-Seudun järjestäytymisprosentista(muistaakseni 65-70%), mutta se onkin nafti 80%, joten sielläkin saadaan asioita aikaan jos vain halutaan! Vielä parempi se on täällä maalla.

Kiitos.

Link to comment
Share on other sites

Guest pixeli

Mielestäni hoitoalalla on muutama perustavaa laatua oleva ongelma, jotka estävät palkkakehityksen työvoimapulasta huolimatta. Ensiksikin niin kauan kun nykyisiäkään sopimuksia ei työpaikoilla noudateta (siis hoitajat itse eivät niitä noudata), on turha havitella mittavia palkankorotuksia alalle. Jos työpaikalla 1-2 hoitajaa pitää sopimuksista kiinni ja muut lipsuvat suostuen älyttömiin "joustoihin", tekee esimerkiksi säännöllisesti ylipitkiä päiviä, ei parannuksia saada aikaiseksi. Kun solidaarisuus puuttuu, joutuvat nämä TESsiä noudattavat johdon hampaisiin kun ovat "joustamattomia"  ja TESsin vastaisista käytännöistä tulee pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Tämä ongelma näkyy sekä julkisella että yksityisellä puolella. En myöskään oikein jaksa uskoa ainoaan kunnolliseen työtaisteluaseeseemme, lakkoon, koska lakon rikkojia joukostamme löytyy aivan liikaa.

Toisena ongelmana näen hoitopuolen ay-liikkeen hajanaisuuden. Joukot tulisi saada yhdistettyä ajamaan yhteisiä etujamme. TEHY, SUPER, JHL ja mitä kaikkea muita niitä onkaan? Onko etumme todellakin niin ristiriidassa, ettei yhteistä näkemystä löydy?

Mitä tulee taas Kataisen tasa-arvotupoon niin tokko hän tarkoittaa hoitoalaa "koulutetuilla naisvaltaisilla aloilla" vaan eiköhän pääpaino tällä tasa-arvoistamisella ole akateemisilla aloilla, ekonomeilla ymv. Vaikka koulutuksemme onkin siirtynyt ammattikorkeakouluun, Kataisen & kumppanien silmissä kuulumme duunariporukkaan (jota me itse asiassa olemmekin), jonka työpanos on saatava ostettua mahdollisimman halvalla ja vähin kustannuksin. En usko sieltä taholta tulevan tukea palkkavaatimuksillemme.

Link to comment
Share on other sites

Mielestäni hoitoalalla on muutama perustavaa laatua oleva ongelma

solidaarisuus puuttuu,

Toisena ongelmana näen hoitopuolen ay-liikkeen hajanaisuuden.
Kataisen & kumppanien silmissä kuulumme duunariporukkaan (jota me itse asiassa olemmekin), jonka työpanos on saatava ostettua mahdollisimman halvalla ja vähin kustannuksin. En usko sieltä taholta tulevan tukea palkkavaatimuksillemme.

En myöskään oikein jaksa uskoa ainoaan kunnolliseen työtaisteluaseeseemme, lakkoon, koska lakon rikkojia joukostamme löytyy aivan liikaa.

Allekirjoitan täysin Pixelin kommentit.

Tuohon viimeiseen lisäisin vielä sen että omasta mielestäni liittoon kuulumattomat eivät ole suuri ongelma, vaan liittoon kuuluvat "lakonrikkojat" joilla ei ole omia mielipiteitä, ei rohkeutta eikä solidaarisuutta tosi paikan tullen. Pahinta on se että historia on osoittanut että tällaisia jäseniä on ollut aivan liikaa päättävillä paikoilla - toivottavasti tilanne on nyt muuttunut.

Link to comment
Share on other sites

Tuohon viimeiseen lisäisin vielä sen että omasta mielestäni liittoon kuulumattomat eivät ole suuri ongelma, vaan liittoon kuuluvat "lakonrikkojat" joilla ei ole omia mielipiteitä, ei rohkeutta eikä solidaarisuutta tosi paikan tullen.

Niin, eli heistä on periaatteessa ihan yhtä paljon 'apua' kuin liiton ulkopuolisistakin. Tosin liiton ulkopuoliset eivät ole edes sen vertaa avuksi mahdollisen lakon tullen, koska ulkopuoliset eivät mene lakkoon vaan jatkavat töitä normaaliin tapaan. Rehellisyyden nimissä, kummasta joukosta silloin on enemmän 'apua'?
Link to comment
Share on other sites

Tuohon viimeiseen lisäisin vielä sen että omasta mielestäni liittoon kuulumattomat eivät ole suuri ongelma, vaan liittoon kuuluvat "lakonrikkojat" joilla ei ole omia mielipiteitä, ei rohkeutta eikä solidaarisuutta tosi paikan tullen.

Niin, eli heistä on periaatteessa ihan yhtä paljon 'apua' kuin liiton ulkopuolisistakin. Tosin liiton ulkopuoliset eivät ole edes sen vertaa avuksi mahdollisen lakon , koska ulkopuoliset eivät mene lakkoon vaan jatkavat töitä normaaliin tapaan. Rehellisyyden nimissä, kummasta joukosta silloin on enemmän 'apua'?

No joo, minä ajattelin tätä asiaa nyt enemmän solidaarisuuden ja asenteen, kuin konkreettisen toiminnan kannalta. Lakon alkaessa tapahtuu kuitenkin aina liitosta eroamisia ja liittoon liittymisiä, eli silloin sitä vasta näkee kuka on kuka.
Link to comment
Share on other sites

Guest pixeli

Niin, eli heistä on periaatteessa ihan yhtä paljon 'apua' kuin liiton ulkopuolisistakin. Tosin liiton ulkopuoliset eivät ole edes sen vertaa avuksi mahdollisen lakon tullen, koska ulkopuoliset eivät mene lakkoon vaan jatkavat töitä normaaliin tapaan. Rehellisyyden nimissä, kummasta joukosta silloin on enemmän 'apua'?

Lakon alaista työtä ei tee sen enempää liittoon kuuluva kuin sen ulkopuolella olevakaan. Sen tulisi olla itsestään selvyys. Ainoa ero heidän välillään on se, että liittoon kuuluva saa lakkoavustusta, liittoon kuulumaton ei.  Näin ainakin teoriassa. Liiton lakkokoneiston toimivuuden tärkeys taas tulee esille siinä pystytäänkö ihmiset pitämään "ruodussaan".  Siis rikkureita ei tule sallia missään tilanteissa. Ei niitä suvaita muidenkaan alojen lakoissa.  Lisäksi liiton tulisi osata myydä "hätätyö" kalliilla hinnalla, niinhän lääkäritkin tekivät.

Toisenlaisena "rikkuruutena" taas pidän jo alussa maitsemaani TESsin määräysten kiertämistä. Tällä hetkellä ainakin omalla työpaikallani alitetaan niin monessa asiassa TESsin määräyksiä, että jo pelkästään niistä kiinni pitäminen nostaisi kokonaisansioita melkoisen huomattavasti. Mikä kumma siinä on, että jatkuvasti "ruikutetaan" lisää palkkaa, mutta ei olla valmiita ottamaan sitäkään vähää mitä itselle sopimusten mukaan kuuluisi? Tai toisinpäin, ollaan nöyrästi valmiita lahjoittamaan työnantajalle siitäkin vähästä, mitä on pitkien neuvottelujen ja myös työtaisteluiden myötä saavutettu?

Link to comment
Share on other sites

Lakon alaista työtä ei tee sen enempää liittoon kuuluva kuin sen ulkopuolella olevakaan. Sen tulisi olla itsestään selvyys. Ainoa ero heidän välillään on se, että liittoon kuuluva saa lakkoavustusta, liittoon kuulumaton ei. 

Onko tosiaan näin? Nyt täytyy tunnustaa aukko sivistyksessä  :P
Link to comment
Share on other sites

Guest pixeli

Kulttuurikysymyshän tämä on. Jos konepajassa on järjestäytymisaste 70% ja pajassa on työtaistelu, nuo 30 % eivät lakon aikana ko. pajassa työskentele.  Ääritapauksessa pajaa voidaan pyörittää rikkurityövoimalla, mutta työnjohto ja pajan omistajaa lukuunottamatta yksikään rikkuri ei työtaistelun jälkeen siinä pajassa tule enää työskentelemään. Jos me hoitoalalla olisimme kyenneet tai kykenisimme luomaan vastaavanlaisen kulttuurin, olisi lakkomme huomattavasti vaikuttavampi. Meidän ei vain kertakaikkiaan tule sallia rikkuruutta. Jo ammattiylpeyteemme tulisi kuulua solidaarisuus toisiamme kohtaan.  Jos lähtökohtaisesti pidämme luonnollisena sitä ajatusta, että ammattikuntamme tulee rikkuroimaan mahdollista lakkoamme, ylläpidämme kulttuuria, joka sallii ja hyväksyy työtaistelujemme mitätöinnin omiemme taholta.

Muuten, konepajassa 70% järjestäytymisaste on tosi huono. (Konepajassa on melkoisen joustava työsopimus mitä tulee työajan käyttöön, mutta siellä ei perinteisesti, sen jälkeen kun sopimusvara on käytetty loppuun, jousteta enää yhtään.)

Link to comment
Share on other sites

Yksi esimerkki rikkonaisesta lakkorintamasta on palomiehet, joiden lakkoihin kuuluivat vain spal:iin kuuluvat palomiehet. Muihin liittoihin kuuluvat tekivät työt esimiesten kanssa, josta seurasi viime vuosiin asti jatkunut (jatkuva) työpaikka kiusaaminen ja muu kyräily. Lakkohan oli siis vuonna 1997.

Jos Tehy käyttäisi lakkoasetta, niin kyllä sen pitäisi mielestäni lähteä juuri siitä, että sen taakse saataisiin kaikki järjestäytyneet hoitajat, liitosta riippumatta. Eli mukana pitäisi olla kaikki nuo pixelin luettelemat ammattijärjestöt, ja mielellään myös liittoihin kuulumattomia.

Aika näyttää.

Link to comment
Share on other sites

Lakon alaista työtä ei tee sen enempää liittoon kuuluva kuin sen ulkopuolella olevakaan. Sen tulisi olla itsestään selvyys. Ainoa ero heidän välillään on se, että liittoon kuuluva saa lakkoavustusta, liittoon kuulumaton ei. 

Onko tosiaan näin? Nyt täytyy tunnustaa aukko sivistyksessä  :P

Vuonna 95 lakon alkaessa osa vanhemmista hoitajista erosi liitosta sen vuoksi ettei vaan tulotaso laskisi eläkepäivien lähestyessä, toisaalta joitakin hoitajia liittyi liittoon päästäkseen lakkoon. Sitä en kyllä muista että kukaan lakon ollessa päällä kukaan liittoon kuulumaton olisi liittynyt lakkorintamaan.

Ja rekrytointi työnantajan taholta oli kovaa, esimerkiksi yksityisten sairaakuljetusfirmojen ja hoitolaitosten Tehyyn/SuPeriin kuulumattomat hoitajat olivat silloin kuntatyönantajan suosiossa.

Ikävintä lakon aikana oli kuitenkin huomata se miten monen työkaverin (lääkärin..) suhtautuminen lakkolaisiin muuttui; päivää ei sanottu ja suoranaista vi***lua saatiin osaksemme. Ne kommentit eivät ikinä kyllä unohdu...

Itse olen lakon kannalla jos saadaan edes meidän hoitajien oma vankka tuki asialle. Puolivaloilla ja toivotaantoivotaan-meiningillä on ihan turha lähteä hakemaan palkankorotuksia - jos tällainen on tilanne niin parempi tyytyä parin prosentin tupokorotuksiin.

Link to comment
Share on other sites

. Sitä en kyllä muista että kukaan lakon ollessa päällä kukaan liittoon kuulumaton olisi liittynyt lakkorintamaan.

No sitähän minäkin, eli ei ollut aukkoa sivistyksessä.
Link to comment
Share on other sites

Guest pixeli

Muistaakseni kirjoitin jotenkin näin:

Lakon alaista työtä ei tee sen enempää liittoon kuuluva kuin sen ulkopuolella olevakaan. Sen tulisi olla itsestään selvyys. . .... Näin ainakin teoriassa.

Ja tällä tarkoitin sitä, että tappiomielialan nostattaminen jo ennen työtaistelua ja lakkorikkuruuden hyväksyminen jo ennalta ei asiaamme auta. Pääsääntö työmarkkinoilla työtaistelutilanteissa on se, että samassa lakkorintamassa ovat sekä järjestäytyneet että järjestäytymättömät. Järjestäytymättömät eivät siitä tilanteesta aina pidä, mutta yleisesti tilanne on lähes tulkoon pakottava. Sitä sopii kysyä, miksi tämä yleinen linja ei toimi hoitoalalla? Siis hoitajien kohdalla. Esimerkiksi lääkärien työtaistelussa linja piti. Ei meidän neuvotteluasemia paranna se, että työtaistelu tuomitaan omien joukossa jo ennalta epäonnistuneeksi.

Joka tapauksessa tavoitteena ei tulisi olla lakko vaan työelämän parantaminen kaikin puolin. Jos ongelma on se, ettei jaksa, parantaako jaksamista se, että tilipussiin kilahtaa 5 euroa päivässä enemmän rahaa? Vai tulisiko tavoitteena olla henkilökuntaresurssien lisääminen, ylitöiden rajoittaminen tai peräti työajan lyhentäminen, joilla edesautetaan hoitajien jaksamista ja sitä, ettei kaikki voimavarat kulu työhön ja siitä selviytymiseen.

Link to comment
Share on other sites

Ei meidän neuvotteluasemia paranna se, että työtaistelu tuomitaan omien joukossa jo ennalta epäonnistuneeksi.

Ei paranna ei. Silti en osaa tuomita niitä jotka ovat historiaa lukeneet ja jo pyyhkeensä kehään heittäneet. Sen verran ohkainen kirja on tämä Hoitoalan menestyksekkäät työtaistelut...
Link to comment
Share on other sites

Muistaakseni kirjoitin jotenkin näin:

Lakon alaista työtä ei tee sen enempää liittoon kuuluva kuin sen ulkopuolella olevakaan. Sen tulisi olla itsestään selvyys. . .... Näin ainakin teoriassa.

Ja kirjoitit myös näin:
Lakon alaista työtä ei tee sen enempää liittoon kuuluva kuin sen ulkopuolella olevakaan. Sen tulisi olla itsestään selvyys. Ainoa ero heidän välillään on se, että liittoon kuuluva saa lakkoavustusta, liittoon kuulumaton ei.
, josta saa siis sen käsityksen että lakkoon kuuluisivat automaattisesti myös liittoon kuulumattomat. Tämä ei siis pidä paikkaansa. Liitot neuvottelee tupo pöydissä, liitot päättää lakkoilusta ja liiton jäsenet lakkoilee jos lakkoilee. Näin siis pääpiirteittäin.

lakkorikkuruuden hyväksyminen jo ennalta ei asiaamme auta.
Ei kai tässä kukaan ole niin sanonut?

Pääsääntö työmarkkinoilla työtaistelutilanteissa on se, että samassa lakkorintamassa ovat sekä järjestäytyneet että järjestäytymättömät.

Se olis ihanteellista tietenkin, mutta kuten sanottu liitot ne lakkopäätökset tekee ja ei kai ne velvoita millään lailla liittoon kuulumattomia.

Mitähän sanoo viralliset säädökset siitä että jos esim jos tehy päättää mennä lakkoon ja tehyyn kuulumaton alkaa lakkoilla, onko se edes säädösten mukaista vai voiko työnantaja velvottaa lakkoilijan töihin. Ts onko sellainen lakkoilu 'laitonta'. Joku vois selventää sitä.

Sitä sopii kysyä, miksi tämä yleinen linja ei toimi hoitoalalla? Siis hoitajien kohdalla. Esimerkiksi lääkärien työtaistelussa linja piti.
Paljonhan lienee lääkärien järjestäytymisprosentti?

Ei meidän neuvotteluasemia paranna se, että työtaistelu tuomitaan omien joukossa jo ennalta epäonnistuneeksi.
Ei tietenkään.
Link to comment
Share on other sites

Guest pixeli

No joo. Asiat voidaan tahallaan ymmärtää väärin kun ne irrotetaan kokonaisuudesta. Joka tapauksessa olet väärässä siinä, että liitot päättäisivät ketkä lakkoilevat. Liitot tekevät päätöksen siitä, mitkä työt kuuluvat lakon piiriin. Työt siis julistetaan lakkoon, ei ihmisiä, ja pääsääntönä on ettei lakonalaista työtä saa kukaan tehdä. Esim. laissa työriitojen sovittelussa on säädetty työtaistelusta. Tätä oikeutta lakkoon on monelta taholta pyritty aikojen kuluessa murtamaan. Työtaistelu on seurausta työnantajaliiton ja ammattiliiton erimielisyyksistä. Ammattiliiton keskuslakkotoimikunta määrittelee lakkorajat ja mahdolliset täsmennykset ja poikkeukset lakkorajoihin neuvotellaan työnantajaliiton kanssa. Siis korostan; myös työnantajaliitto on mukana tässä neuvottelussa, jossa neuvotellaan lakon ulkopuolelle jäävistä töistä, ei ihmisistä.

Ote KVTEssin 12&: Jos työnteon estymisen työsopimuksen osapuolista riippumattomana syynä on toisten

työntekijöiden työtaistelutoimenpide, jolla ei ole riippuvuussuhdetta hänen työehtoihinsa tai

työoloihinsa, työntekijällä on oikeus saada palkkansa kuitenkin enintään seitsemältä päivältä.

Tässäkin siis oletetaan, että jos työtaistelutoimenpide kohdistuu työhön, joka koskee työntekijän työehtoja, hän on lakossa. Liittoon kuulumisesta ei mainita mitään.

Tai KVTESsin 2& työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet:

Asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan:

2) työntekijän osallistumista työehtosopimuslain mukaiseen tai työntekijäyhdistyksen toimeenpanemaan

työtaistelutoimenpiteeseen;

Ei mitään mainintaa liittoon kuulumisesta?

Siis vastaus kysymykseesi siitä, voiko työnantaja velvoittaa liittoon kuulumattoman lakonalaiseen työhön on, että ei voi. Lakonalaisen työn tekemisessä on aina kyse rikkuruudesta, jota ei työtaistelutilanteessa tulisi missään muodossa sallia.

Link to comment
Share on other sites

No joo. Asiat voidaan tahallaan ymmärtää väärin kun ne irrotetaan kokonaisuudesta.

Heh, ihan samaa tunnut tekevän sinäkin ;D

Joka tapauksessa olet väärässä siinä, että liitot päättäisivät ketkä lakkoilevat. Liitot tekevät päätöksen siitä, mitkä työt kuuluvat lakon piiriin.
Jos ja kun tässä nyt kerran pilkkua viilataan, niin missä minä niin sanoin?

muoks:

Ei mitään mainintaa liittoon kuulumisesta?

Ok, hyvä tietää. Ilmeisesti mulla oli tuosta väärä käsitys. Hyvä jos lakkopäätös velvoittaa kaikkia.
Link to comment
Share on other sites

Siis vastaus kysymykseesi siitä, voiko työnantaja velvoittaa liittoon kuulumattoman lakonalaiseen työhön on, että ei voi. Lakonalaisen työn tekemisessä on aina kyse rikkuruudesta, jota ei työtaistelutilanteessa tulisi missään muodossa sallia.

Kenenkään ei ole pakko osallistua lakkoon, kuului liittoon tai ei.

Moni rikkuri tekee töitä vain sen takia, että lakkoavustuksilla ei elä. Kun tietää meidän alan lakkoavustusten suuruudet ja sen, että lakkoon mentäessä suojatyöt joudutaan kuitenkin tekemään, niin on helppo kuvitella kuinka taloudellisesti huonoon tilanteeseen työntekijät ajautuvat lakon pitkittyessä.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että tiukka yhtenäinen linja työtaistelussa täytyy olla.

Failure is always an option

Link to comment
Share on other sites

voiko työnantaja velvoittaa liittoon kuulumattoman lakonalaiseen työhön on, että ei voi. Lakonalaisen työn tekemisessä on aina kyse rikkuruudesta, jota ei työtaistelutilanteessa tulisi missään muodossa sallia.

No, kyllähän työnantaja voi katsoa ainakin KVTESsin mukaisesti, että jos liittoon kuulumaton osallistuu lakkoon, niin se rinnastettavissa luvattomaan poissaoloon (ja 7 päivää luvatonta poissaoloa, niin työsuhde voidaan katsoa katkenneeksi).

Lakossa on se haitta, että suojelutyötä on kuitenkin pakko tehdä - ja käytännössä niin paljon ettei lakosta ole sitten oikeaa hyötyä, pelkkää ansionmenetystä liittoon kuuluvalle. Liittoon kuulumaton tekee työtä täydellä palkalla ja saa lakon jälkeen samat edut kuin lakkoilijakin  angry.png.

Mielestäni hoitoalalla on muutama perustavaa laatua oleva ongelma

solidaarisuus puuttuu,

Toisena ongelmana näen hoitopuolen ay-liikkeen hajanaisuuden.
Kataisen & kumppanien silmissä kuulumme duunariporukkaan (jota me itse asiassa olemmekin), jonka työpanos on saatava ostettua mahdollisimman halvalla ja vähin kustannuksin. En usko sieltä taholta tulevan tukea palkkavaatimuksillemme.

En myöskään oikein jaksa uskoa ainoaan kunnolliseen työtaisteluaseeseemme, lakkoon, koska lakon rikkojia joukostamme löytyy aivan liikaa.

Allekirjoitan täysin Pixelin kommentit.

Tuohon viimeiseen lisäisin vielä sen että omasta mielestäni liittoon kuulumattomat eivät ole suuri ongelma, vaan liittoon kuuluvat "lakonrikkojat" joilla ei ole omia mielipiteitä, ei rohkeutta eikä solidaarisuutta tosi paikan tullen. Pahinta on se että historia on osoittanut että tällaisia jäseniä on ollut aivan liikaa päättävillä paikoilla - toivottavasti tilanne on nyt muuttunut.

Amen! Ja olen aina ihmetellyt tuota rohkeuden puutetta. No, työpaikkahan siinä vaan on vaakakupissa - ei sentään koko elämä!

Kahvihuoneessa löytyy solidaarisuutta ja rohkeutta, mutta kun työnantajan edustaja astuu ovesta sisään, niin miten sitä kokeekin jääneensä niin usein niin yksin niiden etujen ajamisen kanssa.  ;D

Aina kun minun pitää valita kahdesta pahasta, kokeilen sitä pahaa, johon en ole vielä tutustunut.

                                  - Mae West -

Link to comment
Share on other sites

Guest pixeli

Jos ja kun tässä nyt kerran pilkkua viilataan, niin missä minä niin sanoin?

Jokseenkin tuossa kohtaa:

Liitot neuvottelee tupo pöydissä, liitot päättää lakkoilusta ja liiton jäsenet lakkoilee jos lakkoilee. Näin siis pääpiirteittäin.

Kenenkään ei ole pakko osallistua lakkoon, kuului liittoon tai ei.

Kukas se taas noin on väittänyt. Vastasin vain Oskun kysymykseen siitä, voiko työnantaja velvoittaa liittoon kuulumattoman lakonalaiseen työhön. Siihen vastaus on yksiselitteisesti ei.

Link to comment
Share on other sites

Guest pixeli

No, kyllähän työnantaja voi katsoa ainakin KVTESsin mukaisesti, että jos liittoon kuulumaton osallistuu lakkoon, niin se rinnastettavissa luvattomaan poissaoloon (ja 7 päivää luvatonta poissaoloa, niin työsuhde voidaan katsoa katkenneeksi).

Lakonalaisen työn tekemättä jättäminen ei ole luvatonta poissaoloa. Hoitoalalta löytyy kyllä riittävästi lakon ulkopuolista työtä, ettei kenenkään tarvitse lakonalaista työtä tehdä.

Link to comment
Share on other sites

No, kyllähän työnantaja voi katsoa ainakin KVTESsin mukaisesti, että jos liittoon kuulumaton osallistuu lakkoon, niin se rinnastettavissa luvattomaan poissaoloon (ja 7 päivää luvatonta poissaoloa, niin työsuhde voidaan katsoa katkenneeksi).

Lakonalaisen työn tekemättä jättäminen ei ole luvatonta poissaoloa. Hoitoalalta löytyy kyllä riittävästi lakon ulkopuolista työtä, ettei kenenkään tarvitse lakonalaista työtä tehdä.

Niimpä, niin - töissä on oltava, jos ei kuulu liittoon - tai sitten on liittoon kuulumaton työntekijä tosi heikoilla!  

Ja tämähän se juuri onkin se, että sitä suojelutyötä eli lakon ulkopuolista työtä on niin paljon ettei oikein koko lakosta tahdo olla haittaa muille kuin lakkoilijoille. Pitäiskö suojelutyötä jotenkin vähentää - ja  miten sitä voi vähentää niin ettei kuitenkaan asiaan syyttömät joudu lakosta kärsimään?

Aina kun minun pitää valita kahdesta pahasta, kokeilen sitä pahaa, johon en ole vielä tutustunut.

                                  - Mae West -

Link to comment
Share on other sites

Kenenkään ei ole pakko osallistua lakkoon, kuului liittoon tai ei.

Kukas se taas noin on väittänyt. Vastasin vain Oskun kysymykseen siitä, voiko työnantaja velvoittaa liittoon kuulumattoman lakonalaiseen työhön. Siihen vastaus on yksiselitteisesti ei.

Tämä oli ihan yleinen informaatio niille, jotka sitä eivät tienneet. Ei se ollut mikään korjaus sinun tai kenenkään muunkaan sanomisiin.

Ja tämähän se juuri onkin se, että sitä suojelutyötä eli lakon ulkopuolista työtä on niin paljon ettei oikein koko lakosta tahdo olla haittaa muille kuin lakkoilijoille. Pitäiskö suojelutyötä jotenkin vähentää - ja  miten sitä voi vähentää niin ettei kuitenkaan asiaan syyttömät joudu lakosta kärsimään?

Liiton tehtävä on neuvotella työnantajan kanssa siitä, mikä työ kuuluu suojelutyön piiriin ja mikä ei. Jos oikein hyvin saadaan neuvoteltua ja sovittua, niin silloin suojelutyötä voisi olla niin vähän, että lakon ulkopuolisia työntekijöitä ei tarvittaisi.

Failure is always an option

Link to comment
Share on other sites

Jokseenkin tuossa kohtaa:

Liitot neuvottelee tupo pöydissä, liitot päättää lakkoilusta ja liiton jäsenet lakkoilee jos lakkoilee. Näin siis pääpiirteittäin.

Niin, sanoin että liitot päättää lakkoilusta...

Niimpä, niin - töissä on oltava, jos ei kuulu liittoon - tai sitten on liittoon kuulumaton työntekijä tosi heikoilla!

Tässä käsityksessä minäkin olen ollut. Pixelin puheista saa nyt jokseenkin toisenlaisen käsityksen.

Tässä aiheessa on malliesimerkki siitä miksei asiat etene tällä alalla (ja siitä solidaarisuudesta). Päämäärä on sama, mutta energia menee toissijaisista asioista kiistelemiseen ja ihme tulkintoihin.

Link to comment
Share on other sites

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...