Jump to content
MAINOS

Tuubitetun potilaan kääntämisestä


Guest S-hoo

Recommended Posts

Kyselen teiltä arvon kollegat jotka työskentelette maamme teho- ja valvontaosastoilla miten teitä on opetettu/mikä on teidän yksiköissänne käytäntö intuboidun potilaan tuubin kiinnitykseen ja potilaan siirtelyyn liittyen.

Mulle on koulussa ja kentillä (tosin vaan leikkurista ja päivystyksen valvonnoista kokemusta) opetettu että intuboitua potilasta käännettäessä pitää jonkun henkilön olla varmistamassa että tuubi pysyy siirron aikana paikallaan. Eli on toiset tyypit jotka kääntää ja yksi joka pitää käsin kiinni putkesta käännön/siirron aikana. Samoin mulle opetettiin että tuubin paikka pitää tarkistaa kuuntelemalla hengitysäänet joka käännön jälkeen. No, sit tässä mun nykyisessä työpaikassa jossa olen jo 1.5 vuotta ollut, ei koskaan ole näitä käytäntöä omittu. Eli meillä vaan käännetään ja luotetaan että kanttinauha pitää...Aina välillä aamun thx-kuvassa sit huomataan et putki on noussu pari senttiä, onneks potilas on kuitenkin voinut hyvin... :- Aika arveluttavaa touhua mun mielestä ja olenkin asiasta töissä maininnut. Siirrettäessä potilasta vuoteesta toiseen meillä sentään on yks henkilö irrotettuna huolehtimaan hengitystiestä.

Kyselen siis miten muualla?? Samaan syssyyn kysäsen tuubin kiinnityksestä? Eli käytetäänkö teillä kanntinauhaa tms. vastaavaa kiinnityssydeemiä vaiko teippiä? Kun mulle on kerrottu ihan järkeenkäyvästi miks teippaus olis parempi. Ja meillä kun käytetään kanttinauhaa (joka on väliin irti/auki/kireellä tms.....) Kommentteja, kiitos

Link to comment
Share on other sites

Meillä käytetään pääsääntöisesti kanttinauhaa, mutta oma henkilökohtainen suosikkini on RUSKEA HEFTA. Ei lipsu eikä ole löysällä, pysyy naamassa kuin naamassa ellei ole joulupukinpartaa. Kanttinauhan taas joutuu vetää superkireälle jos haluaa että kiinnitys on sataprosenttisestipitävä ja sitten suunpielet halkeaa. Ja kyllä, aina kun siirretään niin yks putkessa kiinni. Vaikka nostettaisiin vain viis senttiä ylöspäin petissä. Kanttinauhahan on just niin kireällä kuin se tukka joka siltä kohtaa kasvaa niskassa. Eli kun siirretään, se joko a) löystyy cool.png kiristyy. Onneksi siinä putkessa  y l e e n s ä  on juuri sen parin sentin liukumavara.

Tämä mielipide tai kommentti on yksityishenkilön antama eikä välttämättä edusta työnantajani, minkään yhteistyökumppanini, ammattiliittoni tai puolueeni kantaa.

Link to comment
Share on other sites

Tää oikeaoppinen heftan käyttö onkin sit mulle ihan mysteeri. Miten se pitää kiinnittää että se on oikein laitettu? Miten ihot kestää heftaa pitemmässä juoksussa? Focce, sun potilaat on niin vähän aikaa sulla siinä et varmaan lyhyen aikaa tosi hyvä vaihtoehto. Mutta ymmärtääkseni sitä käytetään myös pitemmässä tehohoidossa?

Tää mun työpaikka on ainoa jossa olen törmännyt tähän että tuubista ei käännöissä pidetä kiinni. Mulla on näköjään joku hoitotyön kehittämis-vaihde päällä, pitää TAAS alkaa vänkäämään töissä näistä asioista.  ;)

Link to comment
Share on other sites

Aina välillä aamun thx-kuvassa sit huomataan et putki on noussu pari senttiä, onneks potilas on kuitenkin voinut hyvin... :- Aika arveluttavaa touhua mun mielestä ja olenkin asiasta töissä maininnut.

En ole siirrellyt tai käännellyt, mutta eikö siihen putkeen voi merkata tussilla ympyrän thx:n jälkeen jossa on varmennettu että se on oikeassa paikassa just siihen suun ympärille merkin. Luulisi että jos putki nousee liikaa se parin cm heitto näkyisi silmämääräisesti heti. Ja muistanko väärin että putkessa on joku cm/mittatikku? Paras olisi tietenkin että joku varmistaa että se pysyy paikalla. Toisaalta vaikka joku pitelisikin putkesta kiinni niin huomaakohan sitä jos se putki liikkuu muutaman sentin?

Tai mistä mä tiedän, pegin paikan mä merkkaan sen kuluessa näin, ja lisäksi mittaan kuin monta cm sen tulee olla, mittatikku kun kuluu pois....

Link to comment
Share on other sites

Ja muistanko väärin että putkessa on joku cm/mittatikku?

Onhan siinä, ja intuboijan pitäisi ilmaista intuboidessaan, että esimerkiksi "huuliraja 24", jolloin huulirajassa on tuo 24 ilmaiseva lukema putkessa. Siitä on helpohko lukea että onko se tuubi paikallaan vai ei.

Link to comment
Share on other sites

Meillä kiinnitetään tuubi Tensoplastilla, joka leikataan kolmeksi liuskaksi toisesta päästä. Yksi liuska nenän alle, keskimmäinen tuubiin ja alimmainen leukaan kiiinni. Toinen leikkaamaton pää poskeen kiinni.Pysyy kuin purkka tukassa.

Ja tämän teippauksen vuoksi potilaat heitettiin kyljelleen ilman että joku pitää tuubista kiinni. Tosin enää ei käännellä itse vaan hetekka hoitaa homman. http://hoitajat.net/foorumi/index.php?topic=7812.0

No comments

Link to comment
Share on other sites

En ole teholla käynyt muuten kuin potilaita viemässä / hakemassa, mutta kannan silti korteni kekoon.

Meidän ohjeiden mukaan neurologisten potilaiden putket tulisi kiinnittää teipeillä, koska kanttinauha voi heikentää laskimopaluuta, josta taas seuraa aivopaineen nousu. Jonkun hoitajan tulisi aina pitää putkesta kiinni, kun potilasta liikutellaan, oli se sitten mainittu viisi cm sängyssä, tai alas kerroksista. Valitettavan harvoin törmää siihen, että intubaatioputken paikka tarkistetaan kuuntelemalla, yleensä vain seurataan hammastasoa.

Onko kenelläkään kokemuksia tästä: http://www.daeseuk.com/admin/product/datastore/SV400081.JPG

Link to comment
Share on other sites

Kiitos kaikille vastanneille.

Ja muistanko väärin että putkessa on joku cm/mittatikku?

Onhan siinä, ja intuboijan pitäisi ilmaista intuboidessaan, että esimerkiksi "huuliraja 24", jolloin huulirajassa on tuo 24 ilmaiseva lukema putkessa. Siitä on helpohko lukea että onko se tuubi paikallaan vai ei.

Juu kyl meilläkin kirjataan et montako cm suupielestä. Se kirjaaminen vaan ei varmista sitä et putki pysyy paikallaan käännöissä. Oikeampi tapa olis kirjata paljoks se on hammasrivistä, koska suupieli on venyvä ja vanuva ja siitä ei välttämättä voi tarkkaan sanoa onko se 23 vai 24cm... Et kehittämisen paikkoja olis tässäkin käytännössä.

Meidän ohjeiden mukaan neurologisten potilaiden putket tulisi kiinnittää teipeillä, koska kanttinauha voi heikentää laskimopaluuta, josta taas seuraa aivopaineen nousu.

Näin juuri. Siksi tätä juuri kyselenkin... Meilläkin niitä neurologisia potilaita on paljon ja kuitenkin kanttinauha on käytössä.
Link to comment
Share on other sites

Onko kenelläkään kokemuksia tästä: http://www.daeseuk.com/admin/product/datastore/SV400081.JPG

Muutaman kerran olen moiseen törmännyt. Musta se on kauheen kömpelö käytössä ja potilaat joilla se tähän asti on ollu, ovat päässeet putkesta eroon alle vuorokaudessa. Varmaan tarvis pidemmän kokemuksen, jotta voisi todellisen hyödyn/haitan käytössä kertoa. Ainakin suunhoitoa se vaikeuttaa reilusti.

Tuuboín kiinnitykseen; meillä käytetään teippiä, varsinaisesti kääntöjen yhteydessä ei putkesta kiinni pidetä, mutta katseella putkea seuraten potilasta käännetään. (tosin eihän kattominen auta, jos putki luisuu ulos) Rankavamma potilasta käännettäessa yks huolehtii putken. Ittellä on tapana kuunnella hengitysäänet joka vuoron alussa, jotta huomaa mahdollisen putken ulos luisumisen....

I'm selfish, impatient and little insecure. I make mistakes, i'm out of control and at times hard to handle, but if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best.

Link to comment
Share on other sites

Janne...tuo muovinen härpätin on käytössä ainakin Jämsän ea:ssa---ja toiminut on hyvin. On kuitenkin liian kallis leikkuriin, jossa intubointia ennemmänkin harrastetaan. Ehkä hyvä ensihoitoon, jossa toistuvia siirtoja paljon, mutta harvemmin...?!?

Työn orjat sorron yöstä nouskaa..maan ääriin kuuluu KUTSUMUS ?

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Onko kenelläkään kokemuksia tästä: http://www.daeseuk.com/admin/product/datastore/SV400081.JPG

Ehkä hyvä ensihoitoon, jossa toistuvia siirtoja paljon, mutta harvemmin...?!?

Käytössä on ja ihan toimivaksi peliksi havaittu. Tosin intubointeja sen verran harvalla frekvensillä että itselläni vasta parin käyttökerran kokemus. 

Itselläni on kanssa vain muutaman käyttökerran kokemus kentältä tuosta muovipidikkeestä. Mutta kokemukset ovat olleet positiivisia.

Ainaoa minkä virheen tuon härvelin kanssa voi tehdä, on se että laittaa tuon muovisen ruuvin liian kireälle, jolloin hapettaminen luonnollisesti vaikeutuu (koska se muoviruuvi puristaa silloin sitä intubaatioputkea kasaan).

- Sinähän olet väsynyt, kun on oikein pussitkin silmien alla!

- Ei ne oo pussit, ne on tissit!

Link to comment
Share on other sites

Ainaoa minkä virheen tuon härvelin kanssa voi tehdä, on se että laittaa tuon muovisen ruuvin liian kireälle, jolloin hapettaminen luonnollisesti vaikeutuu (koska se muoviruuvi puristaa silloin sitä intubaatioputkea kasaan).

Noh, kyllähän sen näkee aika nopeasti ilmantiepaineista jos tuubia ahdistaa.

No comments

Link to comment
Share on other sites

Ainaoa minkä virheen tuon härvelin kanssa voi tehdä, on se että laittaa tuon muovisen ruuvin liian kireälle, jolloin hapettaminen luonnollisesti vaikeutuu (koska se muoviruuvi puristaa silloin sitä intubaatioputkea kasaan).

Noh, kyllähän sen näkee aika nopeasti ilmantiepaineista jos tuubia ahdistaa.

Aivan.

Nyt oli muuten meillekkin tullut valvontaan ohje, että neurologisilla potilailla tuo putki kiinnitetään teipeillä (eikä kanttinauhalla) niin, ettei teipit haittaa tuota aivojen verenkiertoa.

- Sinähän olet väsynyt, kun on oikein pussitkin silmien alla!

- Ei ne oo pussit, ne on tissit!

Link to comment
Share on other sites

Nyt oli muuten meillekkin tullut valvontaan ohje, että neurologisilla potilailla tuo putki kiinnitetään teipeillä (eikä kanttinauhalla) niin, ettei teipit haittaa tuota aivojen verenkiertoa.

Meillekin pitäisi tulla (tai olla jo) tuo samainen käytäntö, ja se varmasti on perusteltua. Mä en vaan edelleenkään tiedä, mikä olis se yksi ja ainoa oikea tapa teipata se tuubi niin että se sitten kans pysyy vaikka olis hikoileva tai muuten vaikka limainen potilas, kukaan ei ole osannut mulle vastata tähän, osaisitko sinä? Tai voi se kyllä kyllä olla vaikea tässä tekstitellen sitä selittää.. mutta oisko jotain kuvia tms?
Link to comment
Share on other sites

Meillekin pitäisi tulla (tai olla jo) tuo samainen käytäntö, ja se varmasti on perusteltua. Mä en vaan edelleenkään tiedä, mikä olis se yksi ja ainoa oikea tapa teipata se tuubi niin että se sitten kans pysyy vaikka olis hikoileva tai muuten vaikka limainen potilas, kukaan ei ole osannut mulle vastata tähän, osaisitko sinä? Tai voi se kyllä kyllä olla vaikea tässä tekstitellen sitä selittää.. mutta oisko jotain kuvia tms?

Kuten aikaisemmin mainitsin

Meillä kiinnitetään tuubi Tensoplastilla, joka leikataan kolmeksi liuskaksi toisesta päästä. Yksi liuska nenän alle, keskimmäinen tuubiin ja alimmainen leukaan kiiinni. Toinen leikkaamaton pää poskeen kiinni.Pysyy kuin purkka tukassa.

http://hoitajat.net/foorumi/index.php?topic=7812.0

Potilas saa hikoilla, kuolata jne ja teippi pysyy kuin KELA opiskelijan persuksissa.

No comments

Link to comment
Share on other sites

Kiitos Pile.

Adoptoidaan tää tapa (ainakin kokeiluluontoisesti). En oo koskaan teipannut millään tyylillä tuubia, vaan aina kiinnittänyt kanttinauhalla tai sillä "what ever" pehmeellä leveellä sidoksella.

Mutta pitää opetella tuo teippaus.  Asiakkaita meillä on riittämiin, joille saa harjoitella.

Link to comment
Share on other sites

Kiitos Pile.

Adoptoidaan tää tapa (ainakin kokeiluluontoisesti). En oo koskaan teipannut millään tyylillä tuubia, vaan aina kiinnittänyt kanttinauhalla tai sillä "what ever" pehmeellä leveellä sidoksella.

Mutta pitää opetella tuo teippaus.  Asiakkaita meillä on riittämiin, joille saa harjoitella.

Näin on, harjotellaan yhdessä  :)

Link to comment
Share on other sites

Mutta pitää opetella tuo teippaus.  Asiakkaita meillä on riittämiin, joille saa harjoitella.

Näin on, harjotellaan yhdessä  :)

Nervusvastaava :)  :-*
Link to comment
Share on other sites

Mutta pitää opetella tuo teippaus.  Asiakkaita meillä on riittämiin, joille saa harjoitella.

Näin on, harjotellaan yhdessä  :)

Nervusvastaava :)  :-*

Kunhan sais sitä koulutusta...

Mut ihan tosissaan, toi on sellanen asia mikä pitäis ihan tosissaan hoidossa huomioida! Ja valitettavasti sitä ei kauhean hyvin tehdä.

Muokkaus:typoja...

Link to comment
Share on other sites

Mut ihan tosissaan, toi on sellanen asia mikä pitäis ihan tosissaan hoidossa huomioida! Ja valitettavasti sitä ei kauhean hyvin tehdä.

Siksihän mäkin täällä kyselen ja kyseenalaistan, ois ollut kiva saada mittenkin näkemyksiä asiasta. Yhtään Pilen ammattitaitoa kyseenalaistamatta.Oikeesti
Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Kokemuksia traumatologiselta teholta, missä potilaat ovat jos vaikka missä ripustuksessa ja metallihäkkyröissään, dreenit ja muutkin vielä huolena: intub. putki on kuitenkin se tärkein. Käännöllä putki on selkeästi jonkun vastuulla koko ajan. Putkemme ovat kiinni ruskealla heftalla, josta leikattu henkselit: leveä pää poskeen kiinni, jalat putken ympäri eri suunnista ja sitten poskeen ja leukaan. Kestää paikoillaan, vaikka limaantuisikin. Vaihdetaan päivittäin. Lähtee helposti irti, kun kastelee pirtulla, vanhat liimat saa pois bensalla. Jos mahdottomasti partaa, trimmaamme sitä vähän. Kanttinauhoja emme voi käyttää koska monet potilaista neurologisia monivammoja. Joka teipinvaihdon yhteydessä tarkistetaan putken paikka, aamuisin thorax-kontrolli, ja koko päivän normaali silmäkontrolli. Emme kuuntele käännön jälkeen heng. ääniä, jos hapettumisessa ei ole ongelmia. Hefta ei ole pettänyt tähän päivään mennessä. Trakareiden kanssa extra varovaisia, niitä tarkkaillaan hyvin tiukasti, varsinkin jos ei ommeltu kiinni.  ;D

Link to comment
Share on other sites

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...