Ihan ystävällisessä mielessä teen galluppia...

[Asperiini]

Mikä sairaanhoitajaa kiinnostaa leikkaussalissa työskentelemisessä? Haluaisin kuulla positiivisia asioita, itsellä erilaiset ajatukset. Ja kaikella kunnioituksella.

[Asperiini]

Lisättäköön vielä, että siksi kyselen kun muutaman vuoden sisään pitäis saada päivätyötä ja leikkuri olisi yksi vaihtoehto, mutta mä en saa itseäni psyykattua siihen ::)  Mulla kait aikoinaan niin huonot ja tylsät kokemukset, heittelin pinsettejä v mäiselle kirurgille ja aivot virui narikassa päivän...

[C/T]

No nyt psyk. erik. sh.na ja vaikka sooma puolella teenkin töitä, on alkanut yhä enemmän ja enemmän viehättää se että potilas nukkuu, ei valittavia omaisia, taistelua kellon kanssa, jonottamista kolme puh. luuria kädessä eri paikkoihin. Kaikilla työyhteisössä olisi ennalta määrätyt työtehtävät (ei niin kuin tänään; klo 20.30 saan lapun käteeni jossa on lista asioista joita lh/ph eivät ole "ehtineet" tekemään). Vastuulla olisi vain se yksi ja ainoa potilas, työnsä ehtisi hoitamaan hyvin ja työskentely olosuhteisiin voisi varmaan musa valinoilla vaikuttaa radikaalisti. Leikkaussalin hoitajaa musta ei voi tulla (suunnitelmallisuus puuttuu) mutta anestesia on alkanut viehättää yhä enemmän ja enemmän. Lisäksi se olisi aika vaativaakin.

Ne jotka ihan oikeesti tekevät jo leikkurissa töitä voivat korjailla jos kuva työstä on väärä. Näin mä tän aikoinani käytännön harjoittelussa käsitin. 

[Teemu]

Hyvät ja nuorekkaat työkaverit(onnex mulla on edes niitä) ja potilastyö on haastavaa, kun pt on vain hetkellisesti osastolla/salissa. Vuorovaikutus kehittyy, ainakin tässä vaiheessa ja ehkä parasta on, että potilaat tulee/menee ja ilmestyvät harvoin samalle työntekijälle.

Tiimityö on haastavaa ja varsinkin, kun ANE- ja instrumenttipuoli taistelee välillä ihan huolella, esim. palkkausasiassa.

[Vieras]

Mä kyllä voisin hyvin nähdä itseni anestesiahoitsuna. Potilaskontaktit lyhyitä, ei just noita valittavia omaisia, repertuaari erilaisia anestesioita eri toimenpiteitä varten, tiimityötä/toisaalta aika itsenäistä. Ois varmaan haastetta. Mua ei haittais vaik potilaat ei aina nukkuiskaan, kun ne ei siinä pötkötä montaa päivää pöydällä..  ::)

Valvonta/tehokokemuksesta olis varmaan jonkun verran hyötyä siinä hommassa.. Voisin työskennellä ehkä heräämössäkin... Instrumenttihoitajaa musta ei sais kirveelläkään, ei ollu mun vahvin juttu harjoittelussakaan. Maskin takaa mumisevat kirurgit saa  mut *hrrrr* hytisemään  ::)

[puh]

Kaksi harjoittelua tein leikkurissa ja niiden pohjalta on jäänyt kiinnostamaan nimenomaan anestesiahoitajan homma. Perusteluina samat asiat kuin edelläkin on mainittu; haastava työ, itsenäisyys tiettyyn rajaan saakka, vauhdikkaasti kehittyvä erikoisala (anestesiologia), lyhyet potilaskontaktit, saa keskittyä yhteen potilaaseen kerrallaan, ja täytyy kyllä myöntää että nukkuvat potilaat on niitä kivoimpia (nykyisessäkin työssä). Rajusti kyllä pitäisi opiskella lisää että pärjäisi salissa, mutta tehovalvonnassa saadusta kokemuksesta on ehkä tulevaisuudessa sitten hyötyä.

Niin, ja mustakaan tuskin tulis instrumenttihoitajaa, nimenomaan niiden kirurgien takia... Ei kestäis mulla pinna varmaan niitten kanssa.

[Asperiini]

Kiitokset vaan kaikille tähän mennessä vastanneille :)

Moni puhui erityisesti siitä, kuinka viihtyvät ane puolella tai haluaisivat sinne. Muutama mainitsi, että ei lähtisi instrumenttihoitajan hommiin. Mä tosiaan kokeilin nimen omaan tuota instrumentti puolta ja sain kammon siitä. Mulle ei jäänyt mitään tuntua tiimityöskentelystä, lääkärit vaan ärisivät maskin takaa ja kun tietyt leikkuut menee aikalailla saman kaavan mukaan, oppi instrumentit ja leikkauksen kulun äkkiä ulkoa, joskus leikkauksen saattoi keskeyttää pikku arteriavuoto ja se olikin sen homman kohokohta. Instrumentihoitajan ei tarvi juurikaan kommunikoida potilaan kanssa, mikä musta on mukavaa. Puolisen vuotta kokeilin tuota, mutta pää ei kestänyt, tylsistyin kuoliaaksi ja pelkäsin, että unohdan sen miten potilasta oikeasti hoidetaan (tällä tarkoitan hengitystä, hemodynamiikkaa, lääkitystä ja vastetta akuutteihin tilanteihin) Leikkuris mun ei koskaan tarvinnut i- puolella ottaa kantaa ko. asioihin.

Mitkähän sairaalat tarjoavat ane puolelta päivätyötä, onko tietoa? Uskon, että tuo lähtis sujumaan, taustalla on kuitenkin vuosia valvontaosastolla ja teholla. Perhana kun eivät sieltä anna päivätöitä   No, toisaalta eihän sitä tiedä mikä tilanne on muutaman vuoden päästä, Toivossa on hyvä elää tuumas lapamato!

[Mimmu]

Puolisen vuotta kokeilin tuota, mutta pää ei kestänyt, tylsistyin kuoliaaksi.

Mitkähän sairaalat tarjoavat ane puolelta päivätyötä, onko tietoa?

Mä tylsistyin kuoliaaksi anestesiapuolella jo opiskeluaikana. Mulle ei todellakaan riitä potilaskontaktiksi: Tervetuloa ja hyvää yötä. Sitten seuraavat pari tuntia tuijotat monitoria ja silloin tällöin laitat jotain lääkettä. No, siksipä hakeuduinkin ppkl-työhön. Mutta jos sua kiinnostaa anestesiahommat niin SeKS:ssa on pulaa ane-hoitajista. Ja tarjolla todella pitkä perehdytys.

[Hestia]

Hohhoijjaa. Kylläpä taas arvostetaan kolleegojen työtä korkealle. Jotenkin menee koko ketjusta mielenkiinto kun ruvetaan opiskeluaikojen muutaman viikon harjoittelun perusteella laukomaan käsityksiä erikoisalasta.

[Jio]

Hohhoijjaa. Kylläpä taas arvostetaan kolleegojen työtä korkealle. Jotenkin menee koko ketjusta mielenkiinto kun ruvetaan opiskeluaikojen muutaman viikon harjoittelun perusteella laukomaan käsityksiä erikoisalasta.

-Kyllä mullekkin selvisi jo opiskeluaikoina etten sovi tai ole kiinnostunut sisätaudeista ja kirurgiasta, kätilön hommista tai yleensäkkään juuri mistään somaattisen puolen työstä pätkääkään.

Jotain tällaista uskon Mimmunkin tarkoittaneen.

[Vieras]

Hohhoijjaa. Kylläpä taas arvostetaan kolleegojen työtä korkealle. Jotenkin menee koko ketjusta mielenkiinto kun ruvetaan opiskeluaikojen muutaman viikon harjoittelun perusteella laukomaan käsityksiä erikoisalasta.

Tässä ketjussa mm. Cissi totesi että kertokoon ne jotka työskentelevät leikkurissa oikeesti oikeesti. Kaitpa opiskeluaikoinakin leikkurissa olleet saavat mielipiteensä sanoa? Ei tässä mun mielestä ole mitenkään kauhean negativistisesti asioita puitu... Ehkäpä Hestia omaa enemmän omakohtaista kokemusta jonka haluat tässä ketjussa jakaa kun noin juilii?  :)

[Mimmu]

Hohhoijjaa. Kylläpä taas arvostetaan kolleegojen työtä korkealle. Jotenkin menee koko ketjusta mielenkiinto kun ruvetaan opiskeluaikojen muutaman viikon harjoittelun perusteella laukomaan käsityksiä erikoisalasta.

Itse asiassa perioperatiiviseen hoitotyöhön suuntautuneena olen kyllä leikkurissa viettänyt enemmän kuin pari viikkoa.  ;D Totesin siis siellä harjoitellessani että tuli valittua väärät syventävät. instrumenttipuoli olis ehkä kiinnostanu mutta sille puolelle oli liikaakin tulijoita. Mutta ei menneet hukkaan opinnot kuitenkaan. Kyllä leikkuriväelle löytyy näemmä akuuttipuolellakin kysyntää  >:D

[Pernasoppa]

Minäkun en niitä romaaneja saatikka romaneja ole tottunut väsämään, niin en tiedä miten tämän tiivistäisi.

Itse aikoinani valitsin suuntaaviksi, tai pikemminkin suuntaa-antaviksi nuo perioperatiiviset juuri sen takia että ne antaisivat minulle eniten uutta omaan lähäripohjaani ja siksi että ajattelin jotta niillä suuntaavilla olisi helpoin hakea ihan mihin vaan.

No jotenkin se maailma sitten imi ja sille tielle jäi. Oli jo paikka kun valmistun neuron osastolla mutta pari päivää ennen sinne menoa sanoin että hei leikkuri is tö pleis tu pii ja ei täältä mua varmaan pois saa.

Edut mitä tässä ketjussa on mainittu ovat todellisia. Eli potilaskontaktit ovat lyhyitä, ja usein ultralyhyitä. Jos potilaat ovat hankalia, yleensä löytyy varsin hyvin kemikaaleja heidän hoitoonsa. Potilas per hoitaja -ratio on melko hyvä, salissa hoidat sitä yhtä ja heräämössä yleensä yhtä tai kahta, joskin paikkakohtaisin erojen vuoksi voit joutua hoitamaan kahdeksaa lonkkamummoa.

Miksi minä tykkään tästä? Tässä saa räplätä koneiden kanssa, eli hengityskoneiden ja valvontamonitoreiden. Tämä on tiimityötä mutta silti varsin itsenäistä. Lääkäri tekee temppunsa ja sitten joko on paikalla tai ei ole. Ja mikä tärkeintä, tässä saa työnnällä paljon neuloja ja pillejä kaikkiin ihmisen ruumiinaukkoihin.

Mennäänkö alkuperäiseen kysymykseen? Leikkuri voi olla erittäin hyvä vaihtari jos haluaa päivätyötä. Päiväkirrat toimivat virka-aikaan ja kaikki leikkurit painottavat toimintaansa siihen 7-16 välille. Eli ei se ole kuin järkkärikysymys. Eli kun miettii meidän vahvuuksia, aamussa joku 20, illassa 5 ja yössä 4 - eli jokainen voi laskea siitä sen painotuksen.

[kops]

Mitä omasta leikkuriharjoittelusta voi kertoa on..

Anestesiapuolella työskentely on hyvin itsenäistä. Sen jälkeen kun tohtori on käynyt tööttäämässä potilaan kanyyliin tiopentaalin tai propon ja vääntänyt drägeristä maccia isommalle, olet aikalailla up yours. Tässä threadissa kuvattu tylsyys kirjaamisessa ja ajoittaisessa lääkkeenannossa ei mielestäni ole ollenkaan totta. Kirjaamisessa voit seurata trendejä minne ollaan menossa, ja jo näiden avulla ennakoida mahdollisesti tulevia ongelmia. Tarkkailu nimenomaan täysin tajuttoman potilaan kohdalla on elintärkeää. Mielestäni tästä "tylstästä" monitorin tuijottamisesta tekee jännää se, että kun voi samalla näitä muutoksia kirjaillessa miettiä että mistä tämä johtuu ja voiko/tarvitseeko tälle tehdä jotain - ja valita että mitä tekee (esim nesteitä enemmän vai etilefriiniä suoneen).

Voin myöntää että ensimmäisen kerran kun näin diatermiaa käytettäessä sykkeen monitorilla hyppäävän siitä 70 paikkeilta jonnekin 200 paikkeille, hetken löi itselläkin tyhjää. Tämän jälkeen tuli järki mukaan ja totesi että tuosta sähköstähän se johtuu..

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Anestesiahoitajan työ on mielenkiintoista sen korkean tietotaitovaatimusten takia. Henk. koht. pidän tällä hetkellä tuota työtä yhtenä erittäin potentiaalisena tulevaisuuden valintana. 

[Pernasoppa]

Anestesiapuolella työskentely on hyvin itsenäistä. Sen jälkeen kun tohtori on käynyt tööttäämässä potilaan kanyyliin tiopentaalin tai propon ja vääntänyt drägeristä maccia isommalle, olet aikalailla up yours.

Muistutettakoon nyt että tuo itsenäisyys riippuu paljonkin leikkauksesta. Kyllä, puolen tunnin perustervehommissa se lekuri todellakin truuttaa sen putken henkitorveen ja sitten käy ottamassa sen pois, mutta esimerkiksi sydänanestesioissa hän on varsin koko ajan paikalla. Eli riippuu tasan millainen toimenpide. Joissain taloissa on esimerkiksi käytäntö että kun ollaan yhden keuhkon ventilaatiolla, anelekuri on kokoajan salissa. Mutta jossain taas ei.

[Mimmu]

Voin myöntää että ensimmäisen kerran kun näin diatermiaa käytettäessä sykkeen monitorilla hyppäävän siitä 70 paikkeilta jonnekin 200 paikkeille, hetken löi itselläkin tyhjää. Tämän jälkeen tuli järki mukaan ja totesi että tuosta sähköstähän se johtuu..

Diatermiasta tulikin mieleen... Siinä on haju johon en koskaan totu...Yöks  :o

[pepita]

Leikkaussalityössä kiehtoo se, että erityisesti anestesiapuolella joutuu/saa käyttää omia aivojaan :o Joskus opiskelijoilta kuulee että anestesiapuoli näyttää vain tylsältä kirjaamiselta, mutta sitä se ei tosiaankaan ole.

Vaikka instrumenttipuolta on aiemmissa vastauksissa vähän arvosteltukin, niin itse koen myös senkin mielenkiintoiseksi jatkuvasti kehittyväksi alueeksi!

Kaikkein paras leikkaussalityön ominaisuus on  tiivis tiimityöskentely, jossa jokaisella on oma tärkeä roolinsa. Lääkäreiden ja hoitajien kesken (ainakin meillä) on aivan erilainen työsuhde; vertaan aiempiin kokemuksiini vuodeosastotyössä. Lääkärit arvostavat työpanostamme ja ammattitaitoamme, ei olla mitään lekureiden juoksutyttöjä- ja poikia. 

[Vieras]

Kyllä, puolen tunnin perustervehommissa se lekuri todellakin truuttaa sen putken henkitorveen ja sitten käy ottamassa sen pois, mutta esimerkiksi sydänanestesioissa hän on varsin koko ajan paikalla.

Ihan kuriositeettina.. miten paljon noita asa 1 potilaita siellä missä sä työskentelet, on? Mä olin harjoittelussa ns.aluesairaalassa jossa ei hoidettu läheskään niin sairaita potilaita ku meikussa, ja siellä en nähnyt yhtään perustervettä koko jakson aikana.... kaikki oli asa 3-4...

[Vieras: -Naboo-]

Minun on nyt aivan pakko rueta puolustamaan monen mielestä niin tylsää leikkaushoitajan työkuvaa. Itsekin tylsistyin opiskeluaikana salin nurkassa, kun hommiin vain tutustui. Mutta nyt olen toista mieltä. Oletus siitä, että leikkaussairaanhoitajat opettelevat leikkaukset ulkoa ja ojentelevat istrumenttejä ei mielestäni koko totuus. Saatan olla hyvin objektiivinen kun katselen asiaa tältäpuolen vihreää liinaa, mutta kyllä tässäkin työssä on kuitenkin kysymys potilaan hoitamisesta. En tiedä onko leikkaushoitajat vaan tehty eri materiaalista.. minä ainakin henkilökohtaisesti nautin tiimityöstä ja kaikkien (myös kirurgien) kanssa on mahtavaa työskennellä. Mikään ei tee mukavampaa fiilistä, kuin se, että tiimi työskentelee ja kaikki tietävät mitä pitää tehdä... Olen löytänyt instrumenttipuolen hoitajista myös yhden yhdistävän tekijän... kaikki on pirun perfektionisteja... :D

[Dina]

Itse anestesiahoitajana en allekirjoita joidenkin näkemystä anestesiahoitotyöstä tylsänä monitoriin tuijotteluna. Työni on toisaalta itsenäistä, toisaalta vaaditaan tiimin tukea ja yhteistyötä. Omassa työpaikassani anestesialääkäreiden kanssa työskentely sujuu pääosin ongelmitta, ja mukaviakin ovat. Olen samaa mieltä Pepitan kanssa, lääkärit todella tuntuvat arvostavan työtämme. Anestesiahoitajan täytyy myös ymmärtää, mitä kaaren toisella puolella tehdään. Minulle sopii myös erinomaisesti lyhyet potilaskontaktit. Ei tule mieleen yhtään syytä miksi vaihtaisin leikkurista pois jonnekin muualle terveydenhuoltoalalla. (kokonaan alan vaihtaminen on sitten asia erikseen...)

[Lauha]

Itsekään en kyllä kirjoittele vielä minkäänlaisella mittavalla kokemuksella, mutta kirjoittelempa siltikin! Meillä oli opiskeluaikoina sellainen parin viikon mittainen perioperatiivinen tutustumisharkka leikkurissa. Silloin löysin sieltä sen mielenkiinnon kohteen, nimen omaan potilaan pääpuolesta. Anestesiahommissa kiehtoo eritoten se sellainen "pikku näpertely" ja niinkuin Focce tuolla jossain tais sanoo, et saa räplätä niitä koneita kokoajan! =) Tykkään kun potilaskontaktit on lyhyitä ja jos vaikka kestääkin koko päivän, niin yleensä (potilaan) horroksen takia ei tarvitse harrastella hoitosuhdekeskusteluita.. Pääsääntöisesti koko henkilökunta oli aivan mahtavaa, ja saleissa aika kului todella rennoissa merkeissä (yleensä, poikkeuksiakin oli).

Tällä hetkellä olen psykan puolella duunissa, mutta toivon kaupungin vaihdon myötä pääseväni takaisin "kotio". Se on se paikka ja siitä tykkään!

Diatermiasta tulikin mieleen... Siinä on haju johon en koskaan totu...Yöks  >:D

...mulla rupes aina tekee mieli jotain hyvää jauhelihasta... Mikähän kumma siinäkin sitten oli...  :-

[Kurppa]

Mitkähän sairaalat tarjoavat ane puolelta päivätyötä, onko tietoa?

No, ootko kysellyt töitä? Joko alkaa sijaisten saaminen leikkureissa olemaan epätoivoista? Työpaikan vaihtoa suunnittelen (=haaveilen) leikkuriin. Ja kun tuota leikkurikokemusta ei ole päässyt kertymään, odottelen (toivottavasti) tulevaa sijaispulaa.  8)

[Guldan]

heips!

mun leikkaussalikokemus on nolla, ensi viikolla alkaisi ensimmäinen leikkaussaliharjoittelua ja jos oikein muistan niin aloitan instrumenttihoitajana. Ennen kuin valitsin suuntaukseni koulussa vertailin milessäni muita vaihtoehtoja mitä koulumme tarjosi.. elikkä perioperatiivisen lisäksi oli: kuntouttavaa (toisin sanoen geriatrinen :(), perhehoitotyö (lasten), psykiatrinen ja kriittisen potilaan hoito (päivystys, teho)..

kun noita muita rupesin miettimään niin kummasti valintani kallistui perioperatiiviseen... sillä suuntauksella pääsee periaatteessa noihin kaikkiin kenttiin paitsi psykiatriseen... mutta jos et ole syventynyt perioperatiiviseen niin siihen on kai vaikeampi päästä jälkeenpäin.. ellei ole niin kova pula jossain että työpaikka kouluttaa.

näin siis minä olen ajatellut.. lisäksi mariassa sain olla pien leikkaussalis pari päivää ja se oli mielenkiintoista, paikallispuudutukses tehtiin pikkuleikkauksia ja sai käyttää diatermiaa :D

[Teemu]

heips!

kun noita muita rupesin miettimään niin kummasti valintani kallistui perioperatiiviseen... sillä suuntauksella pääsee periaatteessa noihin kaikkiin kenttiin paitsi psykiatriseen... mutta jos et ole syventynyt perioperatiiviseen niin siihen on kai vaikeampi päästä jälkeenpäin..

Mä olen tuolla samalla suuntautumisella ollut myöskin psykalla ja varsinkin kun jalkojen välissä on jotkin killuttimet  :(

[blauewunder]

Tämä seuraava nyt on tietysti pikkaisen provoa, mutta kun noi poikahoitsut tuppaa olemaan temppukeskeisiä, selittääkös se niiden suuren määrän siellä anestesiapömpeleiden takana? Tuli vaan mieleen?