Jaksaminen ensihoitajana

[Ensihoitaja]

Hei! yön pimeimpinä tunteina katselin, kun sama ambulanssi kaartoi ensiapumme eteen varmaan kymmenettä kertaa, kyydissä taas likainen ja riitaa haastava asfaltti-ihottumainen. Kuskilla mustat silmäpussit ja hoitsu yltäpäältä veren tahrima ja ainoa kiitos on ärräpää potilaalta. Tätä katsellessa mieleen muistui pahimmat työputket...neljä vuorokautta töissä ja nukkua ehti 10h pätkissä.

Tämä vain pohjustuksena kysymykselleni. Miten ensihoitaja jaksaa työssään? Mistä saa voimaa, palkka se ei ainakaan ole,kuten tälläkin palstalla on mainittu? Huomioidaanko missään yksityisellä, kunnallisella tai järjestösektorilla ensihoitajan psyykkistä hyvinvointia? Entä miten huolehditaan tyky ym. lisäksi fyysisestä jaksamisesta? Miten ensihoitaja jaksaa aina näyttää hehkeältä ja kääntää toisen posken, kun tappouhkauksia ja sadatteluja satelee? Miten selvitään ylitse pahoista keikoista? Mikä auttaa jaksamaan ihan yleisesti? Odotan mielenkiinnolla kommentteja.

[minde]

Mielenkiintoinen kysymys, itsekkin joskus mietin asiaa omalta kohdalta.

Suurintekijä, miksi jaksan kiireisessä ja ruuhkaisessa päivystyspolilla työskennellä, ovat ihanat työkaverit, työilmapiiri, niin hoitajien kuin lääkäreidenkin välillä. Aina on ihana mennä töihin, vaikka tietäisi edessä olevan esm. kiireinen maanantai ilta. Toinen tekijä on edelleen mielenkiinto työhön, vaikka sille antaakin oman suolansa nämä ns. tyytymättömät potilaat. Ehkä työstä saa oman tyydytyksensä, kovan päivän jälkeen, kuten kovan urheilusuorituksen jälkeen....

sitten, kun tulee eteen, etten enään jaksa, on aika vaihtaa alaa, ainakin minun  kohdalla. Tottakai joskus on sellaisia päiviä, ettei mikään huvita... mutta näitä on niin kotona kuin työssä eli ei liity työhön kyllästymiseen.

Tykyä meidän yksikössä / talossa tarjotaan esm. alennuksia kuntosalikortteihin, meillä oli esm. selkäryhmä ohjattuna kuntopisteessä, joka oli työntekijöille maksuton. Henkistä apua esm. rankka potilas skeissi esm. lapsi menehtyy -> sairaalapapin kera työkavereiden kanssa keskustelua jne. jne.

Kevään alkua tai jatkoa kaikille... etelässä kevät on jo pitkällä, mutta meille aurinko on vasta napapiirillä näyttäytynyt vasta pari kertaa. ::)

[OldOne]

Eikö neljän vuorokauden työputki ole lain vastainen? Tiedän että näin tehdään joissain firmoissa, mutta mietityttää tuo lakipuoli. Onhan esim rekkamiehillekin asetettu määrätyt tauot etc.

[minde]

Eikö se riipu vapaiden määrästä En mene takuuseen, yks läheinen ystävä tekee viikon töitä, kaksi viikkoa vapaata.

[Ensihoitaja]

Eikö neljän vuorokauden työputki ole lain vastainen? Tiedän että näin tehdään joissain firmoissa, mutta mietityttää tuo lakipuoli. Onhan esim rekkamiehillekin asetettu määrätyt tauot etc.

Enpä ole kuullut tuollaista. Ampparissa tehdään aikamonella yksityisellä näin. En ole varma, mutta muistan kuulleeni, että tietty määrä, kun on päivystystunteja voi tehdä pidemmän putken. Perustuisi johonkin oletukseen siitä, että keikkaa ei päivystystunneilla tule niin paljoa. Joskin on sitä tehty pidempiäkin putkia, mutta tuo neljän vrk putki oli meillä ihan virallista ja kirjattu työsopimukseen, joten eiköhän sen ole pakko olla laillista. Työrupeamat oli 4 töitä 2 vp ja tämä ihan normaali jatkuva käytäntö, johon vain lomat ja pyhät toivat muutoksen.

[Ensihoitaja]

Joo, rupesin pohtimaan oikein tosissani tätä omaa kysymystäni meidän psyykkisestä jaksamisesta. Onko missään päin sairaankuljetukseen osallistuvilla työnohjausta käytössä? Joskus tällaista itse kaivannut. Kaikkea, kun ei voi/viitsi/kehtaa kaataa työkavereiden niskaan.

Tämä nyt vaan nousi mieleen, kun tuossa taannoin jouduin hoitamaan keikkaa, jota kenenkään ei toivoisi koskaan kohtaavan? Purettiin tilanne kyllä työkaverin kanssa heti keikkojen välillä (oli kyllä kiire, koska oli ryyppypyhät menossa) ja sitten oli vielä jonkunmoinen istunto, missä oli kaikki keikkaan osallistuneet, mutta ei mitään sellasta kunnollista sen työtiimin ulkopuolelta.

Toinen vastaava, joskin ei meitä hoitajia niin koskettava tilanne, mutta mukana oli paljon nuoria ihmisiä niin ajateltiin hoitaa tilanne kunnolla. Soitettiin paikalle defuusing ryhmä, joka aloitti purun 2 h tilanteen jälkeen. Ryhmää veti vapaaehtoinen, joka ei kyllä tilannetta hallinnut vaan ryhmän veto jäi meidän harteille. Ryhmän virallinen vetäjä antoi tunteidensa tulla pintaan, lähes itki. No, tilanne meni niin ja jatkossa tilanteessa olleet nuoret jatkoivat debriefingillä ja me omia töitämme. Pitäisikö teistä meille hoitajillekin järjestää tällaisia defuusing/debriefing istuntoja pahojen tapausten/keikkojen jälkeen?

[dino]

Pitäisikö teistä meille hoitajillekin järjestää tällaisia defuusing/debriefing istuntoja pahojen tapausten/keikkojen jälkeen?

Itse olen usemassa debriefing-istunnossa "joutunut" istumaan ja minulle niistä ei apua ole ollut - pikemminkin päin vastoin. Huonoa omaatuntoa koin siihen saakka kunnes alkoi ilmestyä tutkimustuloksia joissa todettiin näistä jälkipuinneista olevan usein enemmän haittaa kuin hyötyä. Tietysti jos joku saa näistä istunnoista jotain itselleen, niin sehän on ihan ok, mutta ketään ei pitäisi missään nimessä pakottaa näihin.

[Ensihoitaja]

[quote author=dino link=topic=710.msg5671#msg5671  alkoi ilmestyä tutkimustuloksia joissa todettiin näistä jälkipuinneista olevan usein enemmän haittaa kuin hyötyä. Tietysti jos joku saa näistä istunnoista jotain itselleen, niin sehän on ihan ok, mutta ketään ei pitäisi missään nimessä pakottaa näihin.

No en itse vanno näiden istuntojen nimeen, mutta pitäähän meilläkin olla joku keino pahojen keikkojen purkamiseen. Siis muukin kuin työkaverit. Jos vannotaan pelkkien työkaverien nimiin niin pian on koko työporukka ihan piipussa. Toisaalta joillekin voi olla hankala tunnustaa työkavereille heikkoutta tai sitä, että joku tuntuu pahalta.

[dino]

Jos vannotaan pelkkien työkaverien nimiin niin pian on koko työporukka ihan piipussa.

Riippuu työkavereista. Jos hyvä ja yhtenäinen työporukka niin siinä ei terapeuteista tai jälkipuinneista paljoa hyötyä ole.