Miten huumeita voi kadota?

[pile]

Jokin aika sitten mediassa uutisoitiin, että Suomen Kosovon joukoissa olisi kadonnut morfiinia. Siihen en ota kantaa mitä on tapahtunut ja miten. Vaan tarkoituksena enemmän miettiä, miten vastaavaisilta tapahtumilta vältytään tulevaisuudessa. Sanalla â€huume†tässä jutussa tarkoitan huumaviksi aineiksi luokiteltuja lääkkeitä.

Terveydenhuoltosektorilla siviilisissä katoaa myös lääkkeitä. Se ei ole mikään uutinen. Niitä katoaa huonon kirjanpidon, hävikin ja tietysti väärinkäytön vuoksi. Huumeiden käyttöä ohjaavat terveydenhuoltolaki ja asetukset ja työpaikan omat säännöt. Huumeet tulee säilyttää kahden lukollisen oven takana. Ja näin varmaan tehdäänkin joka paikassa. Mutta se ei estä hävikkiä. Hävikin estää kontrolli ja hyvät rutiinit. Jos joku terveydenhuollon ammattilainen haluaa viedä huumeita työpaikalta, niin kyllä hän siinä onnistuu hyvin helposti. Mutta kontrolli paljastaa tapahtuneen nopeasti.

Kuukausittain tehtävät inventoinnit eivät paljon auta. Lääkket tulisi tarkistaa jokaisen työvuoron vaihtuessa kahden henkilön toimesta. Näin tehdään esimerkiksi Norjassa. Eli lääkkeet tarkistetaan kolme kertaa vuorokaudessa.

Hyvä kirjanpito on oleellista. Se on kaikkien juridinen suoja ja dokumentoi todellisen käytön.

Mutta mitä sitten, jos osoittautuu että henkilökunta on huumeiden käytön takana? Puolustusvoimien malliin etsitään syyllinen ja rangaistaan. Ja siihen se juttu yleensä jääkin.

Ei mietitä sitä, mikä on johtanut lääkkeiden väärinkäyttöön ja miten väärinkäyttäjää autetaan. Se joka käyttää huumavia aineita on pulassa ja tarvitsee hoitoa. Niin kuin muutkin ihmiset. Jos joku käyttää huumeita palveluksessa, niin hän on sitä mitä todennäköisimmin tehnyt jo kotimaassakin. Tällaista olen nähnyt yhdellä missiolla. Tosin kyseessä ei ollut terveydenhuoltohenkilökuntaa.

Se on selvää, että lääkkeiden väärinkäyttäjiä ei voida pitää rauhanturvapalveluksessa. Mutta se ei tee ihmisestä lainsuojatonta.

Norjassa on malli, jolla pyritään auttamaan lääkkeitä väärinkäyttäviä työntekijöitä. Selvennyksen vuoksi heti todettakoon, että kyllä he Norjassakin todennäköisesti menettävät työpaikan. Mutta eivät heti. Työnantaja järjestää ensin sellaisen hoito-ohjelman, jossa kartoitetaan henkilön ongelmat ja sitten kehitetään hoidot sen mukaan. Näin siis tehdään myös Norjan puolustusvoimissakin. Sotilasta ei jätetä yksin ongelmiensa kanssa. Ja näin ei saa tehdäkään.

[psyhoi]

Kolumnissa sivuttiin hieman rauhanturvaajien kohtaamia ongelmia ja niihin suhtautumista. Siitä muutama rivi.

Itse olin 90- luvulla vuoden Etelä- Libanonissa. Tuolloin jos ongelmia ilmeni, niin se tiesi välittömästi Suomeen lähtöä ja kehoitusta hakeutua oman paikkakunnan terveyskeskukseen. Tämä oli toimintatapa alkoholiongelmien suhteen.

Rauhanturvatehtävissähän ei ole minkäänlaista irtisanomisaikaa, eli lähtö saattoi olla hyvinkin nopea. Ainakin tuolloin rauhanturvaaja jäi melkoisen yksin ongelmiensa kanssa. Helsinki - Vantaan lentokentällä oli karu arki edessä. Avun hakeminen siitä eteenpäin oli sitten itsestä kiinni. Tuolloin puolustusvoimien vastuu loppui kun palveluskin loppui.

Tänä päivänä rauhanturvaamiseen liittyvät tukitoimet leinevät kehittyneen, mutta avun vastaanottaminen on sitten yksilöstä kiinni.

Somaattistenkin ongelmien suhteen oli käytössä ns. kahden viikon sääntö. Jos sairastaminen kesti yli kaksi viikkoa, niin lähtö tuli Suomeen. Lähtö tuli myös heti, jos lääkäri katsoi sairastamisen kestävän yli kaksi viikkoa.

Toisaalta rauhanturvatehtävät ovat sen luonteisia, että siellä ei ole varaa antaa kenenkään hoidattaa suurempia ongelmia. Siinä vaarantuu oma ja muiden turvallisuus. Alueella tehdään hommia tai sitten ei tehdä. Ne välimuodot mitä työelämä Suomessa tuntee eivät onnistu noissa tehtävissä.

Rauhanturvaamisen ongelmista henk. koht. tasolla voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta tää taitaa muutenkin mennä aiheen vierestä.

[Ensihoitajanhoitaja]

Oikeastaan kaikki farmakologia ja tietysti tarkemman mielenkiinnon aiheuttaa nämä PKV-rohtojen katoaminen. Mielenkiinnon siinä mielessä, koska kyseessä on mitä todennäköisimmin paisuva ongelma. Ongelma = juoru, joka kiinnostaa.

Ammattieettisesti hävikki merkitään sen mukaan mitä sitä on mennyt hävikkiin. Koska kuitenkin ammattimme tekijöinä on samojen "psykologisten lainalaisuuksien" mukaisia ihmisiä on myös mahdollista, että hävikki häviää "hyödykkeenä". Väärinkäytöksen mahdollisuus on olemassa - joten on aika pieni todennäköisyys ettei sitä mahdollisutta käytetä. Paljonko sitä sitten käytännön todellisuudessa tapahtuu kaikista mahdollisuuksista; prosentti, promille, promillen promille ? Yksikin on liikaa.

Kiinnijääminen voi tapahtua myös milloin tahansa. Ensimmäisellä kerralla tai toisen tai liian monennen kerran jälkeen. Kyseessä ei siis ole vain aineen katoaminen vaan hyödyn saavuttamisen tavoittelu tilanteessa, joka on ajautunut itseensä kiertyen niinsanotusti umpikujaan. PKV aineiden käyttäminen hyödytystarkoituksessa tuskin tulee aloitettua mistään oman työmaan lääkekaapista - tai jos tulee, on ongelma ollut jo aika pitkään.

Syyllisiä siihen, että korotetaan väärinkäytöksen mahdollisuutta voidaan hakea muualta kuin väärinkäyttäjästä. Ei, ei se käyttäjä syyntakeeton ole eikä uhri. Systeemihän ei ole aukoton. Ne vähäiset jotka epäilevät, eivät saa suutaan auki - loput kulkee laput silmillä muutenkin. Mutta, mitäs jos vähän raotettaisiin lisää repäisemällä salaisuuksien kammion kaikki verhot veks. Läpinäkyväks koko systeemi, jotta jokainen joka taloon tärähtää voi asian todentaa. Ei, en sentään tarkoita, että niitä ovia pitäisi aukoa - mutta läpi voisi nähdä.

Ainiin. Kaikki materia voi kadota - arvoltaan käyttökelpoisimmat katoaa tasan heti. Mielestäni uutisoinnissakin pitäisi enemmän katsoa sinne taustatekijöihin kuin pinnalle pulpahtaviin ilmiöihin.

[mmhh]

Tuttua on työkavereiden alko-ja lääkeongelmat, ja humalaisen työkaverin puhallutukset ja poistamiset työpaikalta. Tosin jostain syystä tuntemani päihdeongelmaiset kollegat ovat olleet muuten päteviä työssään, eli ei sellaisia jotka muuten menisivät työssä siitä missä aita on matalin. Aina kun joku on kärähtänyt lääkekaapin tai alkon käytöstä niin sillä perinteisellä hoitoonohjaus-työkokeilu-lääkeluvat määräaikaisesti pois kaavan mukaan on menty. Ja järjestelmä on hyväksi havaittu ja mielestäni järkevin mahdollinen, koska ei nyt viitsisi ensimmäisestä hairahduksesta ketään pihalle laittaa, varsinkin jos muita isoja mokia ei ole. Mutta loputtomiin ei tietenkään voi sietää moista, sehän vaan menee niin että osa kykenee toipumaan takaisin samaan työkuntoon kuin ennenkin ja jotkut liukuvat ihan puliukko/narkkari-asteelle.

Mutta tällaisiin huumelääkkeiden katoamiseen on lisäksi joillakin hoitajilla liittynyt oman käytön lisäksi myös myynti eteenpäin, jolloin uskottavuus ja luottamus ammatissa jatkamiseen on kyllä luvattoman heikko, ellei olematon.