Lasten infektio-osasto

[Sairaanhyvähoitaja]

Onko täällä ketään sairaanhoitajaa, jolla olisi lasten infektioiden hoidosta kokemusta (siis erikoissairaanhoidossa)? Mitä olette tykänneet olla lasten infektio-osastolla töissä? Onko jokin asia siellä tuntunut vaikealta?

[Keep the faith]

Täysin OT tai sinne päin, mutta potilaan vanhempana pari sanaa.Hoitsut tosi ok, omahoit. systeemi hyvä ja vanhemman apuun luotettiin. Siis kysyttiin, onko valmis osall. esim. suihkutukseen(osteomyeliitti, avaus ja haavan suihkutus) ja muutoinkin koin, että nimenomaan omahoitsu piti vanhempaa "ajan tasalla". Myös lapsi tykkäsi olla osastolla, vaikka kipeä olikin.Muut jatkakoon, ken siellä oikeasti työskentelevät :).

[Rokkihippipunkkari]

OT myös, oman pojan kanssa ollaan oltu TYKS:ssa vissiin x 3 infektio-osastolla, kiitosta heille kovasti annan, mukavia hoitajia ja informoivat kyllä. Luottivat äidin sanaan ja hoitoon. Fyysinen ympäristö on siinä mielessä kurja, että huoneethan on eristyshuoneita, eikä lapset niistä pääse pois ennen kotiutumistaan. Saattaa siinä sitten pinna palaa kersalta jos vanhemmaltakin jo sen takia, että useita päiviä joutuu neljän seinän sisällä olla. Mutta kyllä niiltä tietysti palaa muillakin osastoilla (ainakin mulla ;) )

Hoitotyöstä en osaa paremmin sanoa, jonkun harjoittelujakson joskus 10 v. sitten tein toisen sairaalan lasten infektio-osastolla. Itkuisia, kuumeisia lapsia, joilla oli ikävä vanhempiaan, elleivät ne sattuneet olemaan paikalla. Paljon ihan pikkulapsia, paljon perushoitoa, elleivät vanhemmat ole sitä tekemässä. Se kuva mulle on jäänyt näistä kahdesta paikasta.

[Keep the faith]

Fyysinen ympäristö on siinä mielessä kurja, että huoneethan on eristyshuoneita, eikä lapset niistä pääse pois ennen kotiutumistaan. Saattaa siinä sitten pinna palaa kersalta jos vanhemmaltakin jo sen takia, että useita päiviä joutuu neljän seinän sisällä olla.

Tuo vaihtelee sairaudesta riippuen, me päästiin kyllä heti ulos ja leikkihuoneeseen, kun kuume saatiin alas.

Itkuisia, kuumeisia lapsia, joilla oli ikävä vanhempiaan, elleivät ne sattuneet olemaan paikalla. Paljon ihan pikkulapsia, paljon perushoitoa, elleivät vanhemmat ole sitä tekemässä.

Tuo pitää varmasti paikkansa, HUS:in sivuilta suoraan:

Osaston potilaista suuri osa on helsinkiläisiä ja 80 % iältään alle 3-vuotiaita. Lapset tulevat osastolle pääasiallisesti päivystyspoliklinikalta. Keskimääräinen hoitoaika osastolla on 2,5 vuorokautta. Osastolla hoidetaan vuodessa noin 1500 potilasta ja hoitopäiviä on vuosittain noin 4000.

Yleisimpiä osastolla hoidettavia sairauksia ovat  erilaiset hengitystieinfektiot (keuhkokuume, ahtauttava keuhkoputkentulehdus ja kurkunpäätulehdus) ja suolistoinfektiot (rota- ym. virusten aiheuttamat).

[pile]

Nyt kysyttiin lähinnä miltä tuntuu olla töissä ko.osastolla. Jos pysyttäisiin alkuperäisessä aiheessa. Kiitos.

[mendax]

Olen ollut töissä keskussairaalassa lasten infektio-osastolla.

Oli kivaa yleensa, paitsi sillon kun rota-ripulikausi oli pahimmillaan.

Paljon hoidettiin laryngiittejä, pikkuvauvojen RS-viruksia, korvatulehduskierteisiä, bronkiitteja jne

Meillä oli myös tehohuone, jossa hoidettiin vakavampia infektioita

tarvittaessa myös hengityskoneessa olevia lapsia.

Perushoitoa oli paljon, mutta jos hyvin kävi, koko vuoron sai hoitaa vain sitä yhtä ja samaa lasta.

Ei tarvinnut juosta ripulihuoneesta toisiin huoneisiin.

Vanhempien kanssa piti/sai olla paljon tekemisissä.

Kokemukset ovat pääosin hyviä. Suurin osa potilaista parani nopeasti kotikuntoon.

Oppia täytyi kuitenkin myös se, että edelleen kaikista hoidoista ja lääkkeistä huolimatta

infektiotauti voi olla tappava.

Voisin mennä samalle osastolle takaisinkin jos lähempänä asuisin.

[mendax]

Jatkan vielä edelliseen...

Vaikeeta oli joskus nenämahaletkun laittaminen täysin yhteistyöhaluttomalle/ -kyvyttömälle

kiemurtelevalle, vierastavalle, pelokkaalle jne lapselle.

Verinäytteet otti pääasiassa labra ja lääkäri laittoi tipat.

-Hoitajat koitti sit saada kanyylit pysymän paikallaan.

Vesirokkoeristys ainakin oli vaikee kun huoneeseen kuljettiin ulkokautta.

Hienoa oli nähdä lasten elinvoima ja nopea toipuminen. Kun aikuispotilaita pitää joskus töniä liikkeelle, lapsia piti vähän joskus toppuutella, että olis tullut levättyäkin.

.