Jump to content
MAINOS

Omat "vanhukset"...


Guest Hande

Recommended Posts

Tuleeko teille koskaan mieleen kun hoidatte vanhuksia hoitotyössä, että joskus teidän omat vanhempanne voivat olla huonokuntoisia, dementikkoja, ja riippuvaisia muista ihmisistä..eivätkä pysty enää hoitamaan omia asioitaan, niin aiotteko olla heidän täyspäiväisiä omaishoitajia? ajatuksia, mietteitä...

Link to comment
Share on other sites

Ajattelin tehdä samoin, mutta eikö se ole ihmisten mielestä "kylmää" ? Niin, mulla on sellainen tilanne, ettei todellakaan riitä ajatuksissakaan voimia ryhtyä vanhempien hoitajiksi..

Link to comment
Share on other sites

Olen tätä asiaa saanut kelailla jo monta vuotta...Pakko tehdä jonkunlaista rajanvetoa, että itse jaksaa, vaikka kuinka rakas oma vanhempani onkin. Kokopäiväiseksi omaishoitajaksi en ainakaan pysty.Kaupassakäynti apua silloin tällöin, ja pikku juttuja kyllä kykenen.Toivon, että ei laitokseen tarvii laittaa, tai ettei ainakaan kauaa joudu sellaisessa olemaan.Jos laitokseen joutuu, niin käyn vierailulla, ulkoiluttamassa ym. kykyjeni mukaan, mutta sielläkin vedän rajan, eli en aio joka päivä ravata, vaan luotan siihen, että hoidetuksi tulee, vaikka minä en siellä koko ajan olekaan.

Kaikki me ollaan eläimiä

Link to comment
Share on other sites

Tästä on taidettu aikaisemminkun puhua.... En vaan jaksa etsii threadia.Itse en ihan maantieteellisistä syistä voi hoitaa, kun toiset asuu Lapissa ja mä Hesassa. Enkä taitaisi muutenkaan kestää...

Eteenpäin menoa sekin on kun nenälleen kaatuu.

Link to comment
Share on other sites

Parhaillaan elän aikaa, jolloin ainoa elossa oleva vanhempani ei pärjää enää yksin kotonaan. "Virallinen" omaishoitajuus ei onnistu, kaupungilla ei ole laisinkaan määrärahaa uusien omaishoitajien palkkaamiseen. Myöskään laitospaikkoja ei ole - kodinhoidon ohjaaja sanoi, että huonoimmassa tapauksessa kärrätkää vanhuksenne ensiapuun, sieltä sitten aikanaan täytyy järjestyä sairaalapaikka (ko vanhus ei ole sairaalahoidon tarpeessa).Kesästä saakka omaiseni on asunut meillä, olemme puolisoni kanssa järjestäneet töitämme niin, että jompi kumpi on kotona isoäitiä hoitamassa. Taloudellisesti melko hankalaa ja sitoo tietysti meitä kotiin. Olemme kuitenkin ajatelleet, että isoäiti ei ehkä enää pitkään keskuudessamme vaikuta ja haluamme sekä viettää viimeisiä aikoja hänen kanssaan, että tarjota hänelle mahdollisimman inhimillistä vanhuutta. Intervellijaksoja vanhainkodissa on ollut kaksi, niiden aikana hoidamme rästitöitä ja vietämme yhteistä laatuaikaa. Tämä elämäntilanne nyt on tällainen, koetamme elää sen niin hyvin kuin taidamme.

Link to comment
Share on other sites

Haluaisin toimia omaishoitajana, mutta ei musta oo siihen, joten kohti laitosta käy heidän tie, Valitettavasti. Kylmää ja raakaa, mutta totta.

Link to comment
Share on other sites

Itse työskentelen vanhusten parissa kotona ja kyllähän se on nin, että aika harvalla on aikaa/mahdollisuutta ottaa osaa omaisensa hoitoon nykypäivänä. Se on sikäli surullista, että kotisairaanhoitaja voi olla ainoa kontakti viikkokausiin jollkein ihmiselle. Omalta kohdalta en ole osannut edes miettiä äitini hoitoa, koska on suht nuori vielä, alle 50v, isäni elelee taas Norjassa ja tuossa joku aika sitten sairasti vakavasti niin oli vaan yksinkertaisesti todettava, että mulla ei ollut mahdollisuutta lähteä äkillisesti Norjaan viikoiksi, kun on lapsi, koira, työ ja mies. Todennäköisesti välimatka tulisi esteeksi, koska omaisiini on lyhin välimatka noin 550km..

Link to comment
Share on other sites

Pikkusisko on luvannu hoitaa vanhemmat, kun ne rupsahtaa. ;) No, mut kyllä mä uskon, että yhteisesti saadaan jotenkin asiat järjestettyä niin, ettei laitoksia tarvita. Onhan tässä jo nytkin oltu erään perheenjäsenen "omaishoitajia". (Ja siitä oppineena tiedän, että vanhukset on valmiina tekemään mitä vaan meidän eteen, joten miksei mekin niiden eteen sitten joskus.) Sitä paitsi, kun mun vanhemmat tulee edes eläkeikään, niin mun omat lapset on aikuisiässä. (Niistäkin siis on varmasti apua.) Mut en aio ottaa tästä paineita... Sen näkee sit.

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Link to comment
Share on other sites

jotenkin tuntuu et nää meidän suvun miehet on seisovilta jaloilta lähteneet... Ei oo tarvinnut ketään läheistä kattelee missään hoitokodissa. Mutsi on kannan siihen ottanu et häntä ei meidän tarttee ikinä ruveta hoitamaan kotona. Eli en aio vanhempia ainakaan näillä näkyminen sen kummemmin hoitelemaan. Toki jos vanhemmat jonnekkin laitokseen vanhuuspäiviä joutuvat menevään viettämääm, lupaan että olen erittäin vittumainen omainen ja tulen korostamaan olevani sairaanhoitaja. Osallistun hoitoon vittuilemalla kaikille kaikesta ja neuvomaan aivottomia hoitajia ;)

Link to comment
Share on other sites

Oottekos miettinyt sitten sellaista, jos on "joutunut" katsomaan alkoholisti/ mielenterveysongelmaisia vanhempiaan suuren osan elämästään ja senkään tähden ei jaksaisi enää hoitaa heitä loppuun saakka.. onko se teidän mielestä tuomittavaa? Milloin voi aloittaa Oman elämän elämisen, siis oikeasti?? :-

Link to comment
Share on other sites

Oottekos miettinyt sitten sellaista, jos on "joutunut" katsomaan alkoholisti/ mielenterveysongelmaisia vanhempiaan suuren osan elämästään ja senkään tähden ei jaksaisi enää hoitaa heitä loppuun saakka.. onko se teidän mielestä tuomittavaa? Milloin voi aloittaa Oman elämän elämisen, siis oikeasti??  :-
Oman elämän elämisen voi aloittaa koska vaan, kun kykenee irtaantumaan läheisestään....Jos on suuremman osan elämästään joutunut lapsen roolissa huolehtimaan vanhemmastaan, irti otto ei ole helppoa, mutta hyvin suositeltavaa, jos on kiinnostunut omasta mielenterveydestään ja hyvinvoinnistaan.Vanhemmat ovat vanhempiamme, vaikka olisivat alkoholisteja tai kärsisivät mielenterveysongelmista. Lasten ei tarvitse koko elämäänsä pitää huolta vanhemmista, vaan vetää raja, että aikuiset ihmiset ovat vastuussa omasta elämästään.Oman elämän eläminen ei ole tuomittavaa.

Kaikki me ollaan eläimiä

Link to comment
Share on other sites

Ite oon ottanu tavoitteeks elää epäterveellisesti ja päihittää omat vanhemmat kilpajuoksussa hautaan. Ni ei tarvi miettii. Siiriöysli, mun porukat ovat hoidelleet omia vanhempiaan ensin itse ja sitten laittaneet laitokseen sanottuaan että ei ole heidän homma tai etteivät jaksa. Joten tuskin vaatisivat minultakaan moisia palveluksia. Ja heille olen kertonut hoitotahdon tärkeydestä, tehnyt omani ja he myös ovat minulle tahtonsa ilmaisseet.

Tämä mielipide tai kommentti on yksityishenkilön antama eikä välttämättä edusta työnantajani, minkään yhteistyökumppanini, ammattiliittoni tai puolueeni kantaa.

Link to comment
Share on other sites

Oottekos miettinyt sitten sellaista, jos on "joutunut" katsomaan alkoholisti/ mielenterveysongelmaisia vanhempiaan suuren osan elämästään ja senkään tähden ei jaksaisi enää hoitaa heitä loppuun saakka.. onko se teidän mielestä tuomittavaa? Milloin voi aloittaa Oman elämän elämisen, siis oikeasti??  :-
Tuo taas menee läheisriippuvuuden puolelle, eikä ole alkuperäisen asian kanssa sinänsä mitään tekemistä. Jos ei vanhemmiltaan koskaan ole saanut kunnollista huolenpitoa, niin en näe mitään pahaa siinä, ettei itsekään hoida vanhempiaan. Omien vanhuksien hoitohan on lähinnä vastapalvelus. (Vapaaehtoinen)

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Link to comment
Share on other sites

Aiemmin ajattelin, että tottakai haluan ikääntyneet omaiset lähelle asumaan, esim. mummonmökkiin pihalle. Nyt kun se alkaa olla todellisuutta (mummonmökki tosin on rivitaloasunto), niin täytyy todeta, ettei se aina niin ihanaa ole, varsinkin kun muutoinkin elää ruuhkavuosia. Ideaalihan olisi se, että mummu tai ukki hoitelisi pieniä lapsia ja sitten myöhemmin me hoitelisimme mummua/ukkia. Meillä kävi niin, että lapset ovat edelleen pieniä ja nyt hoidamme "ukkiakin". Sitoo aika lailla, vaikka paljon hän pystyy tekemään itsekin. Eniten tässä kuitenkin rassaa se, että tilanne voi olla tällainen seuraavat 20-30 vuotta. Idealistisuus katosi ja tilalle tuli realistisuus. Meidän "ukki" pääsee joskus kunnalliseen hoitopaikkaan. Toistaiseksi asiat sujuvat vielä näin.

"Tietä käyden tien on vanki/ vapaa on vain umpihanki."

- A. Hellaakoski -

Link to comment
Share on other sites

Tuleeko teille koskaan mieleen kun hoidatte vanhuksia hoitotyössä, että joskus teidän omat vanhempanne voivat olla huonokuntoisia, dementikkoja, ja riippuvaisia muista ihmisistä..eivätkä pysty enää hoitamaan omia asioitaan, niin aiotteko olla heidän täyspäiväisiä omaishoitajia? ajatuksia, mietteitä...
Tulee mieleen, ja ajatus tuntuu sekä kaukaiselta että pelottavalta. En ole kylmä ihminen, mutta luulen, että en jaksaisi olla vanhempieni omaishoitaja. Se on kuitenkin niin eri asia hoitaa omia huonokuntoisia vanhempiaan ja nähdä heidän toimintakykynsä hiipuvan päivä päivältä, kuin jos kyseessä olisi joku vieras vanhus.Vaikka toisaalta asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Vanhemmat ovat kuitenkin ne tärkeimmät ihmiset minunkin elämässäni, joten varmasti jokapäiväinen vierailu tuossa tilanteessa muodostuisi tavaksi. Ja onhan se vanhemmillekin mukavampaa, kun saa olla omassa kodissa ja omaa lihaa ja verta olevat käyvät hoitamassa. Tai ehkä kotipalvelu olisi yks vaihtoehto.
Link to comment
Share on other sites

Äitini suvusta löytyy alzheimerin tautia sairastavia useampiakin, ja joskus olen äitini kanssa tästä puhunutkin, että mites sitten kun he ovat vanhoja. Äitini mielipide oli että häntä ei tarvitse hoitaa kotona, laitatte vain mukavaan hoitopaikkaan, missä voidaan hoitaa karkailevatkin. Äitini mielipide johtuu varmasti siitä että hänen äitinsä hoiti viimeiset vuotensa vaaria kotona, vaari karkaili, häntä haettiin milloin mistäkin jne. Kävi vain niin että mummo meni ennen vaaria, jolloin vaari joutui laitokseen. Isääni en osaa kuvitella hoitavani koskaan kotona, tietenkin asia on varmaan eri kun se kohdalle sattuu, mutta tällä hetkellä asiasta ei tulisi mitään muuta kuin riitaa ja hampaiden kiristystä, johtuen persoonistamme. Appivanhemmat taas on asia erikseen, vaikka en nyt välttämättä heitäkään haluaisi ottaa meille, mutta nyt jo autan pienissä asioissa jne, enkä tulevaisuudessakaan kiellä heiltä apuani. Anopin kanssa yhdessä hoidimme hänen isäänsä viimeiset vuodet yhdessä, koska anopin kunto petti ns. ratkaisevalla hetkellä eikä hänen sisaruksistaan välimatkoista ja muista syistä ollut auttajaksi. Joten tiedä sitten miten sitä "tosi paikan" tullen tekisi. Kylmältähän se tuntuu ajatuksena sulkea heidät johonkin laitokseen, vaikka eihän se tarkoita sitä että heidät "siirretään syrjään ja unohdetaan".

"Ei kuullosta kovin järkevältä", sanoi Kani. "Ei", sanoi Puh nöyrästi. "Ei kuulostakkaan nyt kun sen sanoo. Sitä ennen se kuullosti aivan järkevältä."

"On mahdotonta olla masentunut jos sinulla on ilmapallo."

-Nalle Puh

Link to comment
Share on other sites

Mutsini toive on, että hänet laitetaan johonkin laitokseen, on kuulemma lasten turha kuluttaa omaa elämäänsä omaisten hoivaamiseen.

Link to comment
Share on other sites

Siinä vaiheessa kun kotona pärjääminen ei enää onnistu, niin "kunnalliskoti" kutsuu. Tietysti pyrkisin auttamaan vanhempiani kotona siinä vaiheessa, kun kotona asuminen vielä tuntuu realistiselta mahdollisuudelta. Mun mielestäni ei ole kenenkään velvollisuus näännyttää itseään hajalle omaishoitajana. Monet hoitotyössä tapaamani omaishoitajat ovat olleet niin huonosti voivia ja loppuunväsyneitä, että en toivo sellaista roolia kenellekään. Kyseenalaistaisin jopa sen, kykeneekö itsensä loppuun ajanut ihminen edes huolehtimaan kunnolla monisairaasta raskashoitoisesta vanhuksesta. Voisiko jossain tilanteessa laitoksessa tarjolla oleva hoito olla jopa parempaa, kuin omaishoitajan hoito?

1/12800

Link to comment
Share on other sites

Kiitos Pärde! :) Kuulostipa tuo juuri oikealta... Niin siinä kannattaa tehdä, oma elämä on aina ihmisen Oma, eikä sitä voi kukaan muu omia, jos ei itse anna..

Link to comment
Share on other sites

Kiitos Pärde! :) Kuulostipa tuo juuri oikealta... Niin siinä kannattaa tehdä, oma elämä on aina ihmisen Oma, eikä sitä voi kukaan muu omia, jos ei itse anna..

Aivan, kohti omaa elämää :)

Kaikki me ollaan eläimiä

Link to comment
Share on other sites

Mutsini toive on, että hänet laitetaan johonkin laitokseen, on kuulemma lasten turha kuluttaa omaa elämäänsä omaisten hoivaamiseen.

Samoin mun, tosin yksi vaade on. Jos mutsille alkaa kasvaa hormoniviikset jälkikasvun tehtävänä on huolehtia että ne ajellaan päivittäin! 

Muuta en muista äitini kommentoineen siitä miten hän haluaa että häntä tullaan hoitamaan....

Link to comment
Share on other sites

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...