Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

hani

Kokemuksia? Uskonto & mielenterveys...

Recommended Posts

hani

Teen yhtä koulutehtävää, johon keräilen teoriatiedon lisäksi hoitajien yms. henkilökunnan kokemuksia, ja ajattelinpa käyttää hyväkseni tätä meitä lajitovereita yhdistävää internettiä samalla...Kysymykseni koskee uskonnon ja mielenterveystyön välistä problematiikkaa. Miten suhtautua potilaan uskonnollisiin puheisiin? Tulisiko uskonnollisuutta tukea yksilön voimavarana vai rauhoitella ja jopa rajoittaa oireiden purkautumistienä tai haitallisena kiihottavana tekijänä? Ihminen voi saada toisaalta voimaa uskonnosta ja Jumalasta. Missä on raja, jos potilas esim. perustelee kaiken uskonnon kautta tai tuo esiin kiihkoisesti uskonasioita? Onko uskonnollisuus luonnollinen piirre henkilössä joka tapauksessa? Liittyykö se missä vaiheessa erityisesti mielenterveyden häiriöön? Voiko uskonto heikentää tai parantaa paranemista? Mihin asti hihhulointia täytyy suvaita? Miten sanan- ja uskonnonvapautta voidaan rajoittaa? Kuka on pätevä arvioimaan mikä on terveen tai normaalin raja tässä asiassa? Pitäisikö esim. uskonnollisten potilaiden antaa toteuttaa uskonnollisuuden ilmaisemisen tarvettaan (toim. huom. kuuluu elämisen toimintoihin yhtenä tärkeänä osa-alueena) yhdessä vai tekeekö se pahimmassa tapauksessa osastosta kummallisen seurakunnan tukikohdan? Pystyykö eri uskontoa tunnustava tai uskonnoton hoitohenkilökunta arvioimaan mikä potilaan uskonnollisessa käyttäytymisessä on sallittavaa tai normaalia (jos toiminta on kuitenkin Suomen lain rajoissa)? Miten potilaiden kanssa pitäisi keskustella uskonnollisuudesta, kannattaako tarjota ilmaisukanavia, onko se jotain mihin pitäisi kannustaa, voivatko uskonnolliset ristiriitaiset ajatukset toisaalta sekoittaa liikaa jo sekaisin olevaa mieltä?Paljon kysymyksiä, mutta olisi hauska saada jotain kommentteja teorian väliin, vaikka nimimerkillä tyyliin "30 v. hoitaja Huittisista".

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
-teme-

Osaston puolella uskon asioista ei meillä päin saa saarnata, mut omassa huoneessa saa uskontoa harrastella...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Jio

Osastolla ei saarnata eikä tuputeta uskontoa muille. Herätysliikkeen tms. kokoukset tapahtuvat vapaa-ajalla/lomilla eivät osastolla.Realisoidaan (uskonnollisia) harhoja eikä lähdetä niihin mukaan.Uskonnollisia vakaumuksia ja/tai tapoja pyritään kunnioittamaan mikäli ne eivät ole este hoidolle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: u-päivä

Uskonnonvapaus ja oikeus harjoittaa uskontoaan kuuluu perusoikeuksiin. Ei kuitenkaan hoitoyhteisön kustannuksella. Osastolla on usein saman aikaisesti useita eri uskontokuntiin kuuluvia henkilöitä jolloin julistaminen ja yleinen hihhulointi voi loukata ja aiheuttaa ristiriitoja hoitoyhteisössä. Perinteisesti kristinuskoa tunnustavia jollain tapaa suositaan sairaalassa, koska sitä pidetään yleisesti ottaen hyväksyttävämpänä kuin muita uskontoja. Muihin uskontoihin ja kulttuureihin liittyviä ulkoisia tunnusmerkkejä ja tapoja vierastetaan. Helpommin arvostellaan ja rajoitetaan jopa perusteetta lähinnä siksi, että ei ymmärretä tai haluta ymmärtää erilaisuutta. Luterilaisuus kun on niin tuttua ja turvallista.nim.merkki: zen´iläinen ajattelija :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
lemmy

U-päivä hyvä, ei kristinuskoa mitenkään tietoisesti suosita verrattuna muihin uskontoihin. Sattuu vaan olemaan niin, että Suomi on luterilainen maa. En nyt ymmärrä dhimmittynyttä ajatusmaailmaasi ollenkaan. Kerroppas joku muu uskonto joka ei toisi itseään esille siinä maassa jossa on vallalla? Ja tuo viimeinen lauseesi on totta jos vertaa esim. kiihkoislamiin tai islamiin yleensä. (Sillä mikä minä tai sinä ollaan sanomaan mikä on kiihkoislamia ja mikä ei?)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: u-päivä
U-päivä hyvä, ei kristinuskoa mitenkään tietoisesti suosita verrattuna muihin uskontoihin. Sattuu vaan olemaan niin, että Suomi on luterilainen maa. En nyt ymmärrä dhimmittynyttä ajatusmaailmaasi ollenkaan. Kerroppas joku muu uskonto joka ei toisi itseään esille siinä maassa jossa on vallalla? Ja tuo viimeinen lauseesi on totta jos vertaa esim. kiihkoislamiin tai islamiin yleensä. (Sillä mikä minä tai sinä ollaan sanomaan mikä on kiihkoislamia ja mikä ei?)
Islam? :- En eritellyt uskontoja, mutta sä taisit itse vastata kysymykseesi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sukunajo

oonpa nähnyt jonkun hattivatin huoneessaan pyllistelevän...nokka kohti mekkaa ilmeisesti.

juuri tällaisia kommentteja kuulee hoitohenkilökunnalta, joilla on muslimipotilaita. Mahtaa olla hoitotyö hyvissä kantimissa, kun potilas on laskettu piirroshahmon tasolle.  Mikähän nämä reaktiot aiheuttaa?

Joku defenssi? Mene ja tiedä.

Samoin jehovantodistajan ilmestyminen osastolle aiheuttaa aikamoista tuhinaa kansliassa (ja siitä verensiirrosta pitää heti alkaa puuskuttamaan, vaikka ko jt olisi tulossa puhumaan masennuksestaan ja itse asiassa hyväksyisi verensiirrot, mut mistäs sitä kukaan tietäis...)

Ja ylipäätään yhtään uskonnollisemmat potilaat saavat aikaan silmäin pyörittelyä, varsinkin jos vielä kehtaavat pyytä srk:n palveluja osastolle.

Mikähän siinä piilee, että jos ei ole ateisti-uskovainen taikka sekularisoitunut evlutti, niin ei sitä kyllä ainakaan passais näyttää...

-----

Mitä tulee varsinaiseen kysymykseen, niin minähän en psykan puolella aikaani vietä. Voin kuvitella, että yhä enemmän siellä saa kohdata maahanmuuttajapotilaita, jotka tulevat erilaisista taustoista. Silloin koko mielenterveyden käsite voi erota radikaalisti hoitajan ja potilaan välillä!

Afrikkalaiselle (esim) kun woodoot ja muut voivat olla totisinta totta, ja esim mielenterveysongelmien voidaan ajatella johtuvan magiasta. Mikä siinä on sitten hoitaja sanomaan, että "hölynpölyä", varsinkin jos vaikka koko yhteiskunta potilaan lähtömaassa uskoo näin, eli se koetaan totuutena.

Tässä maailmassa kun on aika hataralla pohjalla sellaisten universaalien totuuksien määrittäminen. Ei kai psykan puolellakaan voi hoitaja alkaa tuputtaa omaa totuuttaan ainoana vaihtoehtona potilaalle, joka uskoo tosin. Luulisi siinä mieleltään heikon ihmisen menevän kahta kauheammin sekaisin. Luulisin näin.

No joo, enpä tosiaan käytännöistä tiedä mitään, kunhan pohdiskelin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: u-päivä

Käytännössä ongelmat ei  liity arviointimenetelmiin ja diagnostiikkaan. Henkisiin kokemuksiin liittyvät uskonnolliset aspektit ei ole niin yleisiä ja vaikeita erotella kuin voisi luulla.

Enemmän huomiota vuosien aikana on kiinnittänyt käytännössä esim. se, että jos joku potilas haluaa pastorinryhmään niin se on ihan ok, eikä siitä edes tarvitse keskustella sen enempää. Mutta (huom. esim!) jos potilas haluaakin keskustella rabin kanssa? Mitä tapahtuu? Ensimmäiseksi alkaa epävirallinen spekulointi tyyliin "et onks se ihan tosissaan" "eihän se muutenkaan mitenkään vaikuta uskovaiselta tai tee mitään sellaista" "mä en ainakaan lähe viemään sitä mihinkään...". Kermana kakun päällä "sehän voi mennä pastorinryhmään niinku muutkin". Siis mitä hähuh.gif

Keskimääräistä välinpitämättömämpänä ihmisenä mun jakeluun ei ole koskaan mennyt, että mikä näissä ei "kristityissä" tai "luterilaisissa" aiheuttaa semmosen tunnekuohun ettei niiden toiveisiin voi suhtautua samalla tavalla kuin muidenkin.

Mä oon kerran kuullut kommentin "ennemmin OMO´a suoneen" kun keskusteltiin hyvästä ruuasta ja satuin mainitsemaan myös viinin osana ruokailua. Tämäkin tapahtui sairaanhoitajakoulun oppitunnilla ja ainoa tapaamani henkilö, joka voisi sopia "fundamentalistin" määritelmään, mikä se sitten liekään.

Hoitotyöntekijä tuskin pystyy hoitokontaktissa täysin sulkemaan pois oman elämänkatsomuksellisen tai "uskonnollisen" vakaumuksensa. Sairaan tai mielenterveydellisestä häiriöstä kärsivän potilaan käännyttäminen tai manipulointi on epäeettistä ja epäammatillista toimintaa. Olen kuullut tapahtuneen, mutta en ole onneksi koskaan joutunut käytännössä todistamaan. Hengellisistä asioistahan voi aina ohjata potilasta keskustelemaan omaan uskontokuntaansa liittyvän henkilön, papin tai jonkun muun vastaavan henkilön kanssa ennemmin kuin alkaa itse spekuloimaan asioilla tai puhumaan jotain galvinistista shittiä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sukunajo

Hengellisistä asioistahan voi aina ohjata potilasta keskustelemaan omaan uskontokuntaansa liittyvän henkilön, papin tai jonkun muun vastaavan henkilön kanssa ennemmin kuin alkaa itse spekuloimaan asioilla tai puhumaan jotain galvinistista shittiä.

Näinhän tämä olisi mukava juttu, mutta kuten huomioit, niin se ei ole aina niin helppoa (no ainakaan hoitajan mielestä...) Tokkopa monelta osastolta löytyy edes yhteystietoja muualle kuin sairaalapastorille (no joo, edelleen olen somaattisen puolen tyttöjä..). Saati sitten että löytäis sitten sen oikean kielisen, oikeaa suuntausta edustavan henkilön... jne..

Miten muuten toimitaan silloin, jos potilas (psyk) tulee kulttuurissa, jossa vaikkapa psykoosin uskotaan olevan seurausta magiasta (tai ylipäätään kulttuurista, jossa mielisairauden käsitystä ei tunneta samoin kuin meillä)?

Jos potilas pyytää saada tavata jonkin sortin poppamiehen (tuntematta afrikkalaisia kulttuureja nyt yhtään sen paremmin en osaa oikein sanoja..) ja tällainen osastolle ilmestyykin ja ryhtyy vaikka manaamaan. Voidaanko tällainen hyväksyä osastolla?

Oletetaan nyt siis, että tämä todella kuuluu ihan normaalina osana potilaan kulttuuriin ja kotimaassa vallitsevaan elämänkatsomukseen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Miten muuten toimitaan silloin, jos potilas (psyk) tulee kulttuurissa, jossa vaikkapa psykoosin uskotaan olevan seurausta magiasta (tai ylipäätään kulttuurista, jossa mielisairauden käsitystä ei tunneta samoin kuin meillä)?

Jos potilas pyytää saada tavata jonkin sortin poppamiehen (tuntematta afrikkalaisia kulttuureja nyt yhtään sen paremmin en osaa oikein sanoja..) ja tällainen osastolle ilmestyykin ja ryhtyy vaikka manaamaan. Voidaanko tällainen hyväksyä osastolla?

Tähän sopii mielestäni sanonta maassa maan tavalla. Totta kai hoidetaan kulttuureja kunnioittaen mutta jos potilas kokee tarvitsevansa jotakin noinkin eksoottisia hoitomuotoja, niin kyllä suomalainen sairaala on keskimäärin aivan väärä paikka näiden palvelujen vaatimiseen...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
lemmy

Kyllä omalla työmaallani löytyy planketti jossa yhteystiedot eri uskontokuntien pappeihin yms. henkilöihin. Ja pyydettäessä on heille soitettu. Ei asiassa ole ollut ongelmia. Imaameja listalta ei "vielä" löydy mutta eiköhän sekin aika koittane pian kun seuraa väestön kehitystä pitkällä perspektiivillä euroopassa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Muistan hoitaneeni perhettä joille erilaiset maagiset onnen esineet olivat tärkeitä. Siinä sitten vain soviteltiin puolin ja toisin jotta löydettiin yhteinen, kaikkia tyydyttävä hoitolinja.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
katumus

Uskonnon vapautta pitää antaa harjoittaa osaston rajojen sallimisa puitteisa, siinä missä ulkopuolellakin. Huomion arvoisia on ne psykoottiset potilaat, jotka kuvittelevat olevansa Jumalan oikea käsi tai muuten Jumalan puhuttavan heitä. Tällaisissa radikaaleissa tapauksissa mukaan ei pidä missään nimessä mennä, vaan hoitaa potilasta kuin muitakin psykoottisia potilaita. Kuunnella ja yrittää ymmärtää, muttei tukea potilaan maailmaa. Kun psykoosi helpottaa, niin Jumalakin lakkaa puhumasta.

Usein myös uskonnosta tulee "huume". Mielestäni se on parempi vaihtoehto kuin päihteet, mutta siihenkään ei hoitajan pidä lähteä mukaan, vaikka kuinka itse olisi uskossa. Jos usko on defenssi jostakin, täytyy tarkkaan miettiä kannattaako sitä lähteä tutkimaan vai onko siitä enemmän haittaa potilaan psyykkeelle. Jos defenssin purkeutuminen voi johtaa psykoosiin, niin sitä ei pidä mennä tekemään. On hoitajan ammattitaitoa tietää, mikä on potilaalle hyväksi ja mikä ei.

Potilaan uskoa pitää kunnioittaa, mutta joskus rajat on asetettava ja ne tulee perustella potilaalle.

Näin ajattelen mä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: NannaMaarit

http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=1711

Mielestäni tuo ko. tulos on suorastaan järisyttävä, olen miettinyt sitäkin, että kuinka käy, jos uskovaisille sekä kiihkouskovaisille aloitetaan serotoniiniä lisäävä masennuslääkitys.

Niin, alkoholisitit ja narkkarit omaavat tunnetusti alhaisen serotoniinitason päässä (johtuen serotoniinireseptorien surkastumisesta päihteiden vuoksi), näinollen heidän uskoontulo voi siis olla hyvin alhaisen kynnyksen takana, koska siellä on ne hyvät biologiset edellytykset.

Toivon että tulee sekin päivä, jolloin lapsilla on turvattu ja onnellinen lapsuus, eikä sen 5 vuotiaan tarvitse suu vaahdossa huutaa kuinka joulupukki on saatanasta ja kuinka kaikki sitä palvovat joutuvat helvettiin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×