Jump to content
MAINOS

kotiutus...


nega_47

Recommended Posts

olen tällä lähin töissä tuetussa asuntolassa, joka on suunnattu omatoimisille kehitysvammaisille (nuorille sekä vanhoille). Ja tuossa joitakin päiviä sitten lähisairaala koititti asukkamme takaisin (paaritaksilla) (oli sairaalassa pari viikkoa hoitojaksolla, jossa todettiin myös pian alkava saattohoidon tarve syövän vuoksi..) . Ohjeessa luki "panadolia kipuun sekä oireen mukainen hoito".. kuume sahailee vajaassa 40 asteessa koko ajan.. meillä ei edes ole täällä happea eikä erityislääkkeiden pistolupia, saati tipan laitto mahdollisuuksia (koska tämä on asuntola, eikä hoitolaitos..) . Neliöitä on paljon ja asukkaita toistakymmentä, joten yö aikaan ei ole mitenkään mahdollista vahtia koko aikaa yhtä ihmistä eikä sängyissämme ole kaiteita. Sattui seuraavan päivän vastaisena yönä kotiutuksesta niin että olin yökkönä, ja potilas kaatui vessaan mennessä (aiemmin hän on yksin käynyt wc:ssä ja kulkee erittäin hiljaa), löi päänsä pahasti kuume horkassaan. sotin ambulanssin (koska en löytänyt sairaalan numeroa JA SITTEN KUN löysin niin tuli ilmoitus NUMERO EI OLE ENÄÄ VOIMASSA!) (kyllä alkoi sapettamaan siinä vaiheessa...) kerroin lanssille taustatiedot ja sen ettei meillä ole resursseja pitää tätä ihmistä täällä hoidossa, he ymmärsivät.. lääkäri totesi asukkaamme päästä että nou hätä (silmä turposi kiinni ja ihonalaista vuotoa oli paljon..) ja että hänet voisi kotiuttaa jo takaisin tänne.. onneks päivävuorolainen sai ympäri puhuttua että asukkaamme jää viikonlopun yli osastolle.. mutta maanantaina olisi kotitus taas edessä.miten muualla on toimittu tälläisissa tilanteissa..? ymmärtääkö joku vasta kun on kuollut ihminen käsissä ja lanssia soitettu paikalle 10 kertaa... eikö ihmisille pitäisi antaa ihmisarvoinen kuolema?. APUA MITÄ TEHDÄ?!

Link to comment
Share on other sites

Jos on työskennellyt ennen vain sairaalaympäristössä ja sairaalaresursseilla, voi olla melkoinen muutos siirtyä yksityiselle puolelle, varsinkin laitokseen joka ei ole varsinaisesti "hoitolaitos". Resurssit kussakin paikassa ovat sen mukaiset mitä joko kunta tai yksityiset omistajat siihen panostavat. Työntekijöiden on elettävä näiden resurssien mukaisesti.Mielestäni toimit tapauksessa aivan oikein kun soitit hätäkeskukseen. Eihän sinulla ollut resursseja hoitaa potilasta siellä. Monessakin terveyskeskuksessa soitetaan 112 kun kohdataan eloton potilas. Potilaiden kotiutuskäytännöissä tuntuu olevan vallitsevana se, että missä kunnossa he olivat ennen, niin sen kunnon saavutettuaan heidät palautetaan alkuperäiseen osoitteeseen. Tai jos tähän ei päästä, tehdään päätös esimerkiksi pitkäaikaishoidon tarpeesta ja potilas siirretään pitkäaikaisosastolle. Tässä tapauksessa jos suurempaa vahinkoa ei kaatumisesta tapahtunut, on mielestäni oikein palauttaa hänet takaisin asuntolaan. Ja täten vapauttaa vuodepaikka jollekulle toiselle potilaalle joka saattaa tarvita tätä akuuttia vuodepaikkaa. Jos potilas mistä alussa kirjoitit on sama kuin tämä itsensä loukannut, tulisi varmaan asuntolan henkilökunnan konsultoida hoitavaa lääkäriä saattohoitopaikan järjestämisestä jos yksikkönne ei tätä palvelua tarjoa. Asiantuntevalla saattohoidolla tarjotaan potilaalle ihmisarvoinen kuolema.

Link to comment
Share on other sites

samasta ihmisestä on kyse. lääkärille on sanottu ja kerrottu ettemme ole kykenevä yksikkö hoitaan häntä. mutta jos kaatuilu johtuu jalattomuudesta, niin paikka ei ole oikea :D. osastoilla ei ole tilaa kehitysvammaiselle vanhukselle. ja jos akuuttia paikkaa tarvitaan niin se kuuluu erikoisairaanhoidon piirin, tämä viikonloppu paikka oli vuodeosasto vanhuksille, jotka eivät pärjää kotona... työskentelen kunnallisessa asuntolassa= ihmisten KOTI, ei mikään hoitolaitos!vielä lisäys: normaalisti jos potilas on saattohoitoon määrätty syövän takia, niin eiköhän tärkeintä olisi kivun lievitys ja olon helpotus (eihän näin pitkällä olevaa syöpää enää voi parantaa...), mutta panadolia morkun sijaan?!?! en ymmärrä!! "normaalille" ihmiselle se olisi suotu (?)..

Link to comment
Share on other sites

vielä lisäys: normaalisti jos potilas on saattohoitoon määrätty syövän takia, niin eiköhän tärkeintä olisi kivun lievitys ja olon helpotus (eihän näin pitkällä olevaa syöpää enää voi parantaa...), mutta panadolia morkun sijaan?!?! en ymmärrä!! "normaalille" ihmiselle  se olisi suotu (?)..
Niin no. Kun ja jos ihmisellä todetaan syöpä, niin ei hän valttämättä heti samoin tein ole kipeä. Että alkuun saattaa riittävä kipulääkitys olla ihan panadolikin. Toki taudin edetessä kipu lisääntyy, ja sitten on ajankohtaista vaihtaa vahvempaan lääkitykseen. Lääkitys onnistuu kotioloissakin kipupumppujen avulla - kiitos kehityksen ja kipupoliklinikoiden.Saattohoidosta olen muutenkin hiukan eri mieltä. Saattohoitoa voidaan tehdä ihan kotonakin, miksi ei voitaisi? Onhan olemassa kuitenkin kotisairaalapalvelu, ainakin isommilla paikkakunnilla. Pienemmillä paikkakunnilla olen kuullut kotisairaalapalvelua järjestettävän tarpeen mukaan, kunnan ja omaisten kustantamana. Miksi ihmeessä ihminen pitäisi laittaa sairaalaan/laitokseen kuolemaan? Eikös se koti kuitenkin olisi se kaikkein ihanin paikka siirtyä ajasta iäisyyteen. Ja kotiin kai sitä on aina ennenkin ihmiset kuolleet. Jostain syystä nykyään pelätään (nimenomaan hoitajien puolelta) kotikuolemia. Yhtä luonnollinen asiahan tuo on kuin syntymäkin.No niin. Tulipas härkittyä muurahaispesää. Mutta toki saatte olla erimieltäkin.nimim. saattohoitoa since 1997

Jos et pidä siitä, että muut kävelevät ylitsesi, nouse ylös lattialta.

Non sunt multiplicanda entia praeter necessitatem.

Link to comment
Share on other sites

Meillä ollaan mietitty tuota kotona sairastamista nyt kovasti kun meidän osaston seniori sairastui syöpään. Mielestäni tämä koti ei ole paras mahdollinen paikka kivuliaalle asiakkaalle koska välillä on silmää mustana ja välillä hampaanjälkiä käsivarsissa kun nuoremmat ukot kurittaa... ja se meteli ja v***uilu siihen päälle. Rauhallisemman osaston löytäminen vaan ei olekkaan niin helppoa, koska pappa on melko aggressiivinen itsekkin.Ja sitten vielä tuosta kehitysvammaisen kivunlievityksestä.... Vaatii melkoista ammattitaitoa huomata milloin varsinkin syvästi kehitysvammainen asiakas on kivulias, hänhän saattaa reagoida kipuun ihan miten vaan. Olen kuullut suolitukokseen kuolleesta asiakkaasta, joka nauroi sitä enemmän mitä kivuliaammaksi tuli....

En ole kovin älykäs mutta jaksan kantaa painavia tavaroita...

Link to comment
Share on other sites

vielä lisäys: normaalisti jos potilas on saattohoitoon määrätty syövän takia, niin eiköhän tärkeintä olisi kivun lievitys ja olon helpotus (eihän näin pitkällä olevaa syöpää enää voi parantaa...), mutta panadolia morkun sijaan?!?! en ymmärrä!! "normaalille" ihmiselle se olisi suotu (?)..
Kuulostaa kieltämättä mielenkiintoiselta...KIPULÄÄKKEISTÄ: on otettava huomioon tällaisissakin tilanteissa se, että jokainen ihminen kokee kivun erilailla. Toisille riittää pieni haava sormessa (ovat jo kamalan kipeitä), toisilla taas on "pää kainalossa" (eikä juurikaan kipua). Ja täytyy myös muistaa se, että kehitysvammainen ihminen ei välttämättä kykene kertomaan mihin koskee. Tällöin onkin äärimmäisen tärkeää, että hoitaja oppii "lukemaan" potilasta oikein. Poikkeavat ilmeet, eleet, ääntely tai niiden puuttuminen voi olla merkki kivusta. Mitä enemmän hoitaja on työskennellyt potilaan kanssa, sen paremmin hän kykenee potilasta tulkitsemaanItselläni tuo Panadol ei varmaan tuollaisessa tilanteessa riittäisi alkuunkaan. Ja muuten ollaankin tästä tapauksesta jauhettu negan kanssa puhelimessa, joten tuskimpa minun enempää tarvitsee kantaani täällä selvittää ;).

- Sinähän olet väsynyt, kun on oikein pussitkin silmien alla!

- Ei ne oo pussit, ne on tissit!

Link to comment
Share on other sites

Kieltämättä olen Ketorinin kanssa samaa mieltä siinä, että koti (ryhmä-, asuntola vastaava) on saattohoidossa olevalle ihmiselle se "paras" paikka kuolla, MUTTA sinne olisi todella saatava mm kivun pahetessa noita vahvempia kipulääkitys muotoja sekä happea tarv ymv, mitä ei esim meilläkään ole kuin erikseen pyydettäessä.Ymmärrän äärimmäisen hyvin k.o asuntolassa työskennelleen hädän asiakkaansa suhteen. Jälleen voin sanoa, että myös meillä on jouduttu "pompottamaan" asiakasta edestakaisin useampaankin kertaan, että hän saisi tarvitsemansa avun. Yl sattuneet iltaisin ja vkloppuisin, jolloin meidän paikkakunnalla ei ole lääkäriä ollenkaan, emmekä ole pärjänneet pelkän puhelinpäivystyksen tai ambulanssi-henkilöstön antaman avun turvin..Harmi ettei asioita ole kerralla järjestetty hyvin..

..elämä ON taistelulaji..

Link to comment
Share on other sites

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...