Vanhusten karkailu/Häviäminen/etsintä

[SHV]

Luin tässä aamutuimaan tuolta YLEN Lapin uutisten sivuilta tällaisen pätkän:

"Dementoitunut nainen löytyi piiloutuneena hoitokodista

05.08.2006

Dementoitunut 72-vuotias nainen aiheutti mittavat etsinnät lauantaina aamuyöllä Sallassa.

Naisen oletettiin kadonneen vanhainkoti Hopeaharjusta.

Etsinnät päättyivät onnellisesti aamulla seitsemän jälkeen, kun nainen löytyi piiloutuneena toisen vanhuksen huoneesta.

Naisen etsintöihin ennätti osallistua hoitokodin henkilökunnan lisäksi poliisipartio, rajavartioston koirapartio sekä helikopteri.

"

Mittavat etsinnät ja ihan "turhaan", mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Itsekin kotihoidon työntekijänä olen joskus saanut etsiskellä kyliltä palveluasunnon ihmisiä, kunnes kulunvalvontajärjestelmät tulivat käyttöön. Tällä hetkellä meillä ei kotihoidossa ole sellaisia dementiaa sairastavia, joilla olisi mahdollisuus huonomuistisuutensa vuoksi hävitä. Joitain tapauksia aiemmin oli, mutta nyt pyritään tarkemmalla seulonnalla löytämään muistiongelmaiset ajoissa ja sitä myöten esim. asuinpaikan miettiminen alkaa hyvissä ajoin, ennen kuin sattuu jotain.

Laitoshoidossa psykogeriatriselle osastolla olin ensimmäisessä vastuuvuorossa ja yksi pappa hävisi, lukittu osasto, joten ei sieltä ihan tietämättä voi hävitä, mutta pappaa ei vain näy.. Kahden tunnin etsimisen ja minun kasvavan epätoivon jälkeen pappa löytyi osaston päässä olevan kaapin takaa, sinne mahtui juuri ja juuri pieni aikuinen seisomaan ja siellä hän oli kai seisonut sen pari tuntia, koska muuten olisi kyllä näkynyt liikkeellä. Samainen potilas oli myös kerran lukitsematta jääneeseen lääkärin huoneeseen mennyt ja istui lääkärin takki päällä ja kirjoitti paperiresepteihin suttua.. Mainittakoon, ettei potilas ole ollut elämänsä aikana lääkäri kuitenkaan, mutta hyvinhän tuo olisi sujunut ;)

MIten muilla? oletteko työssänne/omaistenne kautta törmänneet näihin katoileviin dementiaa sairastaviin henkilöihin? Millaisia tilanteita on ollut? Onko kulunvalvontajärjestelmät miten yleisesti käytössä paikoissa, joissa on MYÖS dementikkoja?

[Annastiina]

Omaa työpaikkaani ei ole suunniteltu muistiongelmaisten hoitopaikaksi koska meillä ovia ei voida lukita päiväajaksi ja periaatteessa neljän tiimin väki liikkuu samassa kerroksessa eli tarkasti vahdittavia on täysin mahdotonta melkeinpä hoitaa... Osastolta löytyy parit dementiarannekkeet ja niiden pitäisi toimia jos niiden kanssa poistuu alimpaan kerrokseen asti. Jos on yhtään "vihmerämpi" potilas niin rannekkeen pois ottaminen ei ole mikään ongelma, vaikka sen teippailis niskaan tai minne kiinni... Usein karkailevat potilaat siirretään meiltä pois toiseen pitkäaikaissairaalaan missä ovet ovat koodilukittuina koko ajan...

Kuitenkin seampaan kertaan olen epätoivoisena säntäillyt kerroksesta toiseen ja jaellut tuntomerkkejä kadonneista potilaista. Pahin tapaus on kun potilas oli irrottanut itse rannekkeen pois ja lähtenyt päivävaatteissa maaliskuun loppupuolella torille yksinään (matkaan noin 2 km). Poliisit tavoitti miehen lenkkipolulta ja toimittivat takaisin. Tähän asti vielä kaikki tapaukset ovat loppuneet onnellisesti mutta aina nämä tilanteet mietityttää että mites ensi kerralla???

[Vieras: peperoni]

Tässä on vuosien mittaan kyllä aika lailla kokemusta kadonneista asukeista..Meillä on ovet lukossa, turvalukot ja kameravalvonta, mutta siitä huolimatta aina joku onnistuu karkaamaan. Omaiset saattavat päästää kulkiessaan dementoituneita vanhuksia ulos, ja sähkölukoissakin on ikävä kyllä häiriöitä ajoittain. Kaikki karanneet ovat löytyneet poliisietsinnän avulla, pahin tapaus taitaa olla eräänä syksyisenä iltana, kun asukas oli livahtanut ovesta ulos ja löytyi moottoritien reunaa kävelemästä! Olen kyllä kuullut joskus aikapäiviä sitten tapahtuneesta karkaamisesta, jossa vanhainkodissa asunut vanhus oli löytynyt ruotsinlaivalta! Kiitettävää omatoimisuutta.Ja on tainnut kukkarossakin olla tukku rahaa reissua varten.

[Vieras: Pulu]

sähkölukot pitävät vain niin kauan, kunnes oikea yhdistelmä löytyy painikkeista.. eräänkin kerran olen saanut dementikot kiinni niiden painelusta kokeilumielessä. Yhdessäkin paikassa oli numerokoodijärjestelmä sellainen, että se avasi oven jos oikea yhdistelmä tuli painettua vaikka välillä olisi painanut muitakin nappuloita! Eli papat pääsi pihalle näpyttelemällä summamutikassa niin kauan, että vaaditut neljä numeroa oli kertaalleen painettu.Dementiaranneke hälyttää todellakin vain siinä tapauksessa, että potilas on niin deme, ettei tajua sen olemassaoloa. Muuten nämä ihmiset sen usein riisuvat itse pois. Monta vuotta sitten jo aloin miettimään, miksi sellaisia "dementiavaatteita" ei voida kehittää, että vaikkapa mekon selkäpuolella on pieni tasku johon se hälytin laitetaan. Silloin ihminen ei tiedä sen olemassaolosta eikä saa sitä poistettua kuin riisuuntumalla. Vielä parempi olisi sellaiset dementikkojen (alus)vaatteet, joissa jo jonnekin ompeleisiin olisi ujutettu lanka johon oven turvaportti reagoi, kuten kaupoissa varashälyttimien tarroissa jne. Mutta onhan totta, että nämäkään eivät ole aukottomia, jos potilas riisuu vaatteen ja vaihtaa vaikkapa omat vaatteet päälle. Ovien eteenhän on mahdollista saada matot, jotka reagoivat kun niille astutaan. Nämäkin voi ajastaa toimimaan vain siihen aikaan, kun kyseisestä ovesta ei ole normaalisti kulkua. Tällöin voidaan ovia kokeilemaan lähtenyt saada napattua käsi kahvalla vielä talon sisäpuolelta, vaikka olisi seikkaillut huolto-ovelle asti. Taitavat vaan olla aika kalliita kun niitä niin harvoissa paikoissa käytetään?Eihän niitä katoamisia ja karkaamisia voi täysin estää. Joskus levottomuuteen voisi auttaa, kun edes pääsisi ovesta ulos vaikka ei pääse pihaa pitemmälle. Kuitenkaan monet eivät hyväksy sitä, että vanhusten hoitopaikkojen pihat olisi aidattu ja portit lukittu. "Eihän nämä IHMISET nyt mitään karjaa ole!" tai "tämä on VANHUSTEN hoitopaikka, ei päiväkoti!". Eli vankeja saavat olla, kunhan kukaan ei näe ja ulkopuoliset ei tiedä, että vankeina pidetään suljettujen ovien takana?

[otto]

Kerran tuli osastolle potilas jolle kekseliäs hoitokodin isäntä oli laittanut koiran tutkapannan vyöhön kiinni.

[dino]

Kerran tuli osastolle potilas jolle kekseliäs hoitokodin isäntä oli laittanut koiran tutkapannan vyöhön kiinni.

Aikaansa edellä tuo isäntä... Veikkaan että muutaman vuoden päästä isolla osalla dementikoista on oikea seurantalaite - todennäköisesti ei kuitenkaan tutkapanta vaan esim. tuollainen jo koirilla käytössä oleva gps-pohjainen systeemi. (http://www.tracker.fi/metsastys.htm )

[Vieras: Pulu]

Kerran tuli osastolle potilas jolle kekseliäs hoitokodin isäntä oli laittanut koiran tutkapannan vyöhön kiinni.

Aikaansa edellä tuo isäntä... Veikkaan että muutaman vuoden päästä isolla osalla dementikoista on oikea seurantalaite - todennäköisesti ei kuitenkaan tutkapanta vaan esim. tuollainen jo koirilla käytössä oleva gps-pohjainen systeemi. (http://www.tracker.fi/metsastys.htm )

Voi kun edes saataisiin se teknologia täysmittaisena käyttöön, mikä edes tällä hetkellä olis käytettävissä...

[Hansku]

Meillä on dementiarannekkeet, koska ovia ei voida pitää lukossa. Ranneke hälyttää kun osastolta yrittää poistua ja näyttää oven, josta ulos yritetään mennä. Tietty nämä nokkelat mummot ja vaarit ottaa sen jädestä pois, mutta nokkelat hoitsut yrittää keksiä paikkoja, josta ne ei huomaa/saa otettua hälytintä pois. Pahin tapaus taitaa olla joskus 5 vuotta sitten, kun yks mummu oli lähtenyt osastolta ulos, sitä etsittiin monta päivää ja viikon päästä se löytyi kuolleena puun alta... Aikas kamala juttu sekä omaisille että työvuorossa olleille hoitajille. Toivoa sopii, että mummu itse oli levollisesti nukkunut pois, kun oli lepäämään mennyt.

[Vieras: mermaid]

Meillä on myös kadonnut dementikkoja, mutta onneksi kaikki on löytyneet. Kerran yksi pääsi noin kilometrin päähän yöllä  ja joku ohikulkia oli päätellyt ettei vanhus ole kotioloissa, kun oli yöpaita päällä ja tossutkin väärissä jaloissa.

Meillä on kulunvalvonta sekä rannekeena, että klipsuna mutta kaikki osaavat ottaa ne pois.... Minulle yöllä sanoi yksi vanhus, että voinko katsoa onko se esine paidassa mikä pitääkin olla ja voisinko ottaa sen talteen ettei se hukkuisi.

Dementtiaosastolla on kuitenkin kaikki ovet lukittuja ja hissin oveenkin saimme lukon. Nykyisin kuitenkin tuntuu, että kaikki osastot saisivat olla lukittuja koska dementtia on lisääntynyt niin paljon ja yöllä pelottaakin, että joku voi karata osastolta jossa ei ole suuoranaista valvontaa. Olemme kuitenkin nykyisin laittaneet yön ajaksi demmenttia hälyttimet ulko oviin niitä kukaan vanhus ei ole vielä huomannut ottaa pois.

[Hansku]

Ja kun nuo pirut liikkuukin niin hiljaa yöllä... Ja päivälläkin. Just talvella löytyi yks hangesta kohmeessa, kun oli jotenkin päässyt ylos pieneltä osastolta.

[Kerde]

Mä palauttelin osastolle potilasta jonka joku ohikulkija toi päivystykseen. Koomista oli tietenkin se, ettei päästy takas osastolle, koska sillä höppänällä oli hälytin ranteessa ja hissit ei tietenkään toiminu sen kanssa. (Pyörätuolilla liikkuu, mut pääsi sitten tarvittaessa melko pitkälle ilman tuoliakin...)

[Omppu85]

Meillä kotihoidossa oli yksi mummu, joka asui sellaisella vanhustentalo alueella. Tämä mummu oli pahasti dementoitunut ja välillä tämä mummu saatiin "kiinni" ennen kuin oli päässyt pihaa pidemmälle. Mutta muutamaan otteeseen tätä mummua etsittiin melkein kaikkien kodinhoitajien voimin ja onneksi joka kerta löytyi.  Kerran kävi niin, että aamulla hoitajan mennessä ei mummu ollutkaan kotona ja taas aloitettiin etsinnät. Mummu löytyi tk:sta johon yövartija oli mummun vienyt 2-3 välillä yöllä. Loppujen lopuksi mummu sai paikan vanhainkodin demeltä...

Eräs toinenkin tapaus muistuu mieleen. Semmonen dementikko vaari, joka oli tk:n osastolla. En vieläkään käsitä kuinka se vaari pääsi pihalle, mutta vaari oli lähtenyt ja osannut (onneksi) mennä lähellä olevaan kotiinsa, josta talonmies toi vaarin takaisin.

Molemmat näistä on jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen, mutta heitä on aina mukava muistella.... ;D

[Gilly]

Minä olen kovasti ihmetellyt, miksei ole kehitetty sellaista ranneketta joka olisi sekä dementiaranneke että hälytinranneke. Meillä yksi mummo saatiin kerran kiinni pihalla,kun oli lähtenyt ulos kävelemään. Silloin hänelle vaihdettiin dementiaranneke. Noh, sitä aikamme pidettiin eikä mummo näyttänyt karkaamishalujaan. Eräs yö hän oli kotonaan yrittänyt painaa ranneketta, tarvitsi hoitajan apua. No silloin vaihdoin sitten tuohon malliin, mikä hälyyttää kun sitä painaa. Siitä on jo kauan aikaa. Eräs kerta sitten olivat hoitajat huomanneet että mummo puuttuu ja soittaneet poliisille yms. Sattumalta oli tämän mummon sukulainen nähnyt mummelin kävelevän n. 2 kilsan päässä paikasta jossa hänen PITI olla, ilman takkia, pelkät aamutossut jalassa ja ilman rollaa... Onneksi ei ollut pakkasta, ei satanut vettä, mutta oli silti kylmää..Ties mihin asti olisi mummo mennyt! Ja kenenkä vastuulla se on. Meillä ei pidetä asukkaita, joilla on karkaamistaipumus..

[SHV]

Nyt ainakin meidän alueella on sellanen rysähdys tapahtunut kotihoidon asiakkaiden voinnista, että alkaa todella monella yhtäaikaa olla vaikeuksia selvitä kotona huonontuneen muistin vuoksi. Tämähän merkkaa sitä, että palveluasuntoihin on hillitön tunku, mutta ne ei vedä ja ikäihmisten sijoittelussa on ongelmia. Vuodeosastopaikkaa ei ihan tarvitse, eikä sinnekään pääse, palveluasuntopaikkoja ei ole, kotihoidossa ei pärjää. Käytännössähän se on nyt valitettavasti ollut sitä, että kyllä sitä on saanut tiukasti painaa oven lukkoon viimeisenä mummon tyköä lähtiessä ja toivoa, että hän sieltä vielä aamulla löytyy... Kotiin ei saada ns. dementiarannekkeita tms. ainakaan täällä. TUrvapuhelin on, mutta sehän ei ilmoita, jos asukki lähtee vaikka ulos, vaan sillä on asiakkaan itsensä osattava hälyttää tarvittaessa apua.

[Annastiina]

Kotiin ei saada ns. dementiarannekkeita tms. ainakaan täällä.

Entäs kulunvalvonta?? Tai sitten oven eteen sellanen hälytysmatto?? Ihan käyttökelpoisia vaihtoehtoja  ;D

[SHV]

Kotiin ei saada ns. dementiarannekkeita tms. ainakaan täällä.

Entäs kulunvalvonta?? Tai sitten oven eteen sellanen hälytysmatto?? Ihan käyttökelpoisia vaihtoehtoja  ;D

olisihan noita, mutta kuka maksaa? Täällä palveluasuntoihinkin saatiin kulunvalvontasysteemi vasta pitkän jankkaamisen ja jahkaamisen jälkeen ja kallista lystiähän tuo oli. Vaikka miten toitotetaan, että kotihoito olisi halvin mahdollinen keino hoitaa ikäihmisiä, raha ratkaisee liian paljon päätösten teossa>:P

[Annastiina]

Kotiin ei saada ns. dementiarannekkeita tms. ainakaan täällä.

Entäs kulunvalvonta?? Tai sitten oven eteen sellanen hälytysmatto?? Ihan käyttökelpoisia vaihtoehtoja  ;D

olisihan noita, mutta kuka maksaa? Täällä palveluasuntoihinkin saatiin kulunvalvontasysteemi vasta pitkän jankkaamisen ja jahkaamisen jälkeen ja kallista lystiähän tuo oli. Vaikka miten toitotetaan, että kotihoito olisi halvin mahdollinen keino hoitaa ikäihmisiä, raha ratkaisee liian paljon päätösten teossa>:P

Totta... Ne hälytysmatot oli ihan törkeen hintasia (muistelen ettei tonni riittänyt), samoin kulunvalvonta... Toisaalta ärsyttää tää ainainen kädenvääntö tästä rahasta... Kyllähän kotihoito on halvempaa, ainakin näillä keinoin...Ärsyttää että toisen henkeä pidetään "halvempana"...

[djs_nanna]

laitan lusikan soppaan, vaikka keva-puolella työskentelenkin. Nimittäin pahin kauhukuva, mitä työssä voisi tapahtua on minulla juuri tuo asukkaan karkaaminen. Tähän asti olen selvinnyt säikähdyksillä, asukas on ollut piilossa osaston sisällä, tai lähtenyt omin päin kanttiinissa käymään. Mutta jos oikeasti pitäis tuolta umpimetsästä lähteä asukasta etsimään, niin aika kauheaa olisi.

[SHV]

Yhdenlaista häviämistä on muuten näin ksh:n kannalta tällainenkin: Yhden kerran sain mummon ja omaisen vihat niskaani, kun kävi niin, että aamulla työkännykän avattuani oli viesti asiakkaalta, että soittakaa heti, kun saadaan hänen jättämä viesti. Soitin monta kertaa, ei vastaa ja ja siinä työkaverin kanssa pähkäiltiin, että pakkohan se on lähteä katsomaan, onko jotain sattunut, kun en saa kiinni, kun yksinasuva huonokuntoinen henkilö oli, sydänoireita runsaasti taustalla, eikä yleensä meille soittele, ellei ole jotain hätää. Ajelin sen 30km:n matkan taloon ja siellä ei liikettä. Avainta ei siihen taloon ollut ja ikkunoista ei näkynyt mitään. Päädyin soittaman lähiomaiseksi merkitylle omaiselle, joka sanoi, ettei tiedä, missä em. henkilö on, mutta neuvoi vara-avaimen, jolla pääsin sisään ja tarkistin, että talo on tyhjä. Omainen oli jo aloittanut tahollaan soittokierroksen muille sukulaisille, jolloin selvisi, että asiakkaamme on naapurissa käymässä, eikä jaksa kävellä kotiinsa, joten oli sinne jäänyt odottelemaan, että toinen sukulainen tulee illasta viemään hänet kotiinsa. Tämä asiakas haukkui minut, kun aiheutin turhaa huolta omaisille kyselemällä hänen peräänsä, mutta edelleen koen toimineeni oikein, koska kuitenkin pikainen yhteydenottopyyntö oli kännykän vastaajan jätetty. Asiakkaan alkuperäinen asia koski muuten influenssarokotetta.. Miten te olisitte toimineet tuollaisessa tilanteessa?

Toisenlaista katoamista on myös se, että kotihoidon asiakas lähtee vaikka yöllä päivystykseen. Meille ei tule siitä useinkaan mitään tietoa ja seuraavana aamuna asiakkaita etsitään hoitopaikoista, koska kuitenkin periaate on se, että kun on sovittu käynti, meidän on asiakas tavoitettava tavalla tai toisella. Ei voida jättää, että kokeillaanpas huomenna uudelleen..

[Julle]

Toisenlaista katoamista on myös se, että kotihoidon asiakas lähtee vaikka yöllä päivystykseen. Meille ei tule siitä useinkaan mitään tietoa ja seuraavana aamuna asiakkaita etsitään hoitopaikoista

Hmmm, ollessani itse kotisairaanhoidossa oli aamun ensimmäinen työtehtävä (siis kahvinjuonnin, aamu-tv:n katselun ja turinoinnin jälkeen) katsoa tietsikalta, että kuinkas monta asiakasta tämänpäiväisistä on yön aikana kärrätty sairaalaan. Ettei siis vahingossakaan mene minnekään oven taakse turhaan huhuilemaan.

[SHV]

Toisenlaista katoamista on myös se, että kotihoidon asiakas lähtee vaikka yöllä päivystykseen. Meille ei tule siitä useinkaan mitään tietoa ja seuraavana aamuna asiakkaita etsitään hoitopaikoista

Hmmm, ollessani itse kotisairaanhoidossa oli aamun ensimmäinen työtehtävä (siis kahvinjuonnin, aamu-tv:n katselun ja turinoinnin jälkeen) katsoa tietsikalta, että kuinkas monta asiakasta tämänpäiväisistä on yön aikana kärrätty sairaalaan. Ettei siis vahingossakaan mene minnekään oven taakse turhaan huhuilemaan.

Jos asiakas on siirtynyt erikoissairaanhoidon puolelle yön aikana, se ei näy meillä missään. Tiedonkulkuongelmia on sen suhteen, kun ei "omaa" yöaikaista päivystystä ole, vaan se on ostettu muualta ja siellä on taas eri kirjaamisohjelma käytössä. Jos sama ohjelma, ei ole ongelmaa, kun kyllähän ne aamulla jokaisen sen päivän asikkaan paperit koneelta avataan ja tarkistellaan edelliskäynnin jutut jne ja samalla voisi tarkistaa, että onko jonnekin kiikutettu.

[trikki]

Vuosikausia työskentelin osastolla, jolla ei ollut minkäänlaista kulunvalvontaa.

Aika usein jouduin soitteleman poliisia avuksi etsimään karannutta potilasta.

Muutama esimerkki:

Kotiin lähtevä ja omaistan odottava ei malttanut odottaa ja lähti . Oli siviilit päällä ja hyvin hienon herrasmiehen olemus. Löytyi Hotelli Hesperian baaritiskiltä. Oli tilannut konjamiinin ja laskun tultua ei ollutkaan millä maksaa.

Yksi mummo lähti myös ja hakeutui lähistöllä olevan etnisen ravintolan pöytään. Oli tilannut ilmeiseti jo ja kun lasku saapui, ei ollutkaan rahaa.( Osastolle ei koskaan tullut potilaalle laskua)

Yksi taas oli lähtenyt taksilla sairaalavaatteissa sairaalan pääovelta. Naapuri soitti asiasta. Oli maksanut taksin. Soitin taksitarkastajalle ja haukuin kuljettajan, eipä tuo tietenkään mitään enää auttanut.

Yksi mummeli kulki kaupungin keskustan läpi sairaalan vaatteissa ja poliisit palautti kaukaa sairaalasta.

Saimme vihdoin lukon oveen noin vuosi sitten. Koodilla pääsee ulos

Yllättävästi omaiset availeva ovea potilaille kohteliaisuuttaan. Yksikin oli avannut potilaalle oven ja kuultuaan , että potilas on kadonut, lähti pyörällä hakeman lähikaduita. Potilas oli jo kaukana ja poliisi palautti.

Paras juttu oli kun yksi mies karkasi ja päätyi junaan. Konduktööri oli soittanut poliisi kun lippua ei löytynyt  ja potilas poistettiin Riihimäellä junasta ja mies tuli poliisin kyydissä meille takaisin.

Aina on pelko , kuka vastaa, jos potilas karkaa ja sattuu onnettomuus. Osastolla voi mennä hyvin tuntikin enenkuin aletaan kaivata ja siinä ajassa ehtii kauaksi. Kukaan ei ole yksiselitteisesti kertonut vastuu kysymyksistä.

[Piiu]

Eräällä tk-osastolla on ovet lukittu ja avausnappi sellaisen "kupin" alla piilossa.

Onneton opiskelija (minä  :) ) ei ymmärtänyt miten sieltä pääsee pois jolloin eräs dementoitunut ja karkaileva pappa tuli näyttämään miten ovesta pääsee. Oli kuulkaa hoitsut tyytyväisiä, kun rupesivat keksimään uusia konsteja pitää pappa osastolla  ;)

[Söppe]

Aikoinaan meillä oli osastolla eräs kyyryssä kulkeva pappa. Joka kerta käytävällä kävellessään kävi kokeilemassa josko olisi ovi auki.

Kerran sitten pääsi karkaamaan. Aloitettiin etsinnät ekana vuodeosaston ympäriltä ja laajennettiin vähitellen kunnes oli koko kirkonkylä etsitty.

Eräs hoitaja oli tulossa töihin kun huomasi tutun miehen kävelevän tien vieressä. Otti onneksi kyytiinsä ja toi osastolle. Noin kahdessa tunnissa oli pappa kävellyt n. 8 kilometriä.

Asiaa selviteltiin niin eräs omaisista sanoi :" Juu, pappahan on noita kaukopartiomiehiä sodan ajalta. On aikoinaan kävellyt Muurmannin radalle ja takaisin niin eihän tuo ole lenkki eikä mikään tuo 8 kilsaa."

Onneksi ei iskenyt muistot päälle ja lähtenyt metsään ryssää pakoon. Ei sitä olisi sieltä enää noin helpolla löytänyt.

[otto]

Minä jouduin yövuorossa lähitaisteluun yhden kaukopartiomiehen kanssa. Luuli jääneensä vanjan vangiksi, eikä vissiin aikonu helpolla periksi antaa. Onneksi oli jo ikä tehnyt paljolti tehtävänsä. Muutamaa vuotta riskimpänä se olis varmaan punaltanu multa niskat nurin.