Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Sukunajo

Mitä sh tekee psykiatrisella?

Recommended Posts

Sukunajo

Psyk. harjoittelu on edessä, ja toisaalta odotan sitä innolla ja toisaalta kauhulla...

Siis mitä kaikkea psykiatrisella yleensä kuuluu sairaanhoitajan toimenkuvaan ja siten siis myös opiskelijan?

Mitä siellä tehdään.

Olen menossa ihan aikuisten avo-osastolle (akuutille, jossa kuitenkin ollaan koko hoitojakson ajan, mutta omasta tahdosta siis).

Jos onnistus vaikka jollain lailla henkisesti valmistautumaan :P

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
puh

Siellä ollaan läsnä, annetaan lääkkeet ja joskus jopa muutama sana saatetaan vaihtaa potilaan kanssa...  :P (nimim. akuutilla suljetulla huuli pyöreänä harjoittelussa ollut ei-psykiatrisestisuuntautunut...)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: u-päivä

Pyytää, kehoittaa, käskee. Tämä kaikki ed.mainitussa järjestyksessä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Psykan puoli on opiskelijalle usein vaikea paikka, koska on niin vähän "temppuja" joihin on helppo paeta. Suurin juttu on se vuorovaikutus. Kaikki muu on sivuhommaa kuten lääkkeidenjako ym.

Kannattaa tarttua yhteen potilaaseen niin pääsee työhön sisälle ; hoitosuunnitelma, lääkitys, dg ym

Ota mukaasi avoin mieli ja kunnioittava asenne potilaita kohtaan. Psykiatrian harjoittelusta on sinulle tulevaisuudessa paljon hyötyä. Vuorovaikutustaitoja tarvitaan aina ja joka paikassa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
katumus

Menet vain kohtaamaa ihmisiä. Keskustelet aivan kuin keskustelisit kenelle tahansa ihmiselle. Ei ne psyk. osastot niin kamalia ole kuin usein kuvitellaan. Kyselemällä muilta hoitsuilta, opit paljon.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
mmhh

Ainakin itsestäni tuntuu siltä että tällä psykiatrisen hoitotyön alalla on oppinut hoitamisen ohella vähintään yhtä paljon ihmisen elämästä ja siitä mitä kaikkea siihen voikin kuulua, tai mitä siitä voi puuttua.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

No mitäs psykiatriset potilaat ovat:

- ihmisiä, joilla on aineenvaihduntahäiriö, joka vaikuttaa ajattelutapaan, tunteisiin ja asenteisiin

- traumaattisen kokemuksen kohdanneita

- joskus omilla kognitiivisilla - tai muilla - valinnoilla ajattelutapansa särkeneitä ihmisiä

- ihmisiä, joilla paineet ja vaatimukset sisältä tai ulkoa ovat vain isommat kuin työkalupakki

... ja edellisten yhdistelmiä. Valikoima erilaisia ihmisiä. Eivät alieneita muilta planeetoilta, tai täysin lääkkeillä hallittavia mekaanisia roboja, tai täydellisesti ihmeellisillä psykologisoinneilla ratkaistavissa olevia henkilöitä, tai ehkä täysin toivottomia, mitään-ei-tehtävissä-kuitenkaan -zombieita. Ihmisiä, joilla on valikoima erilaisia näkyviä ja piilotettuja tunteita, tuntemuksia ja ajatuksia, ja reagointitapoja niihin - kuulostaako oudolta vai tutulta? Ei kai mitään sen ihmeellisempää. Joillakuilla kenties bitti hermojen toiminnassa vinossa, joka vääristää koko paletin, ja jota yritetään hallita ja ohjata aika erilaisinkin keinoin.

Ihmisiä, joskus aika tavallisiakin - toisinaan jopa pelottaa, miten tavallisetkin ihmiset palavat loppuun, sairastuvat aikuisiän skitsofreniaan tms. Hankalintahan on, että aina sairaat ihmiset itse - tai heitä hoitavat hoitajatkaan - eivät kykene tunnistamaan, mikä on todella ihmisen omaa persoonaa, ja milloin tauti, aineenvaihdunta, tuntemukset, ohjaavat ihmistä ja vaikuttavat voimakkaasti jopa hänen kokemukseensa, käsityksiinsä - ja ulosantiinsa. Ihminen on myös melkoinen tunne-eläin, tunteet ja tuntemukset ohjaavat toisinaan jopa ns. logiikkaa melkoisesti. Jokaisella on korviensa välissä melkoinen määrä tiedostamatonta toimintaa.

Eiköhän jokaisella meistä ole ollut oma lottonsa saada joku altistava geeni, syntyä ikäviin oloihin, tai kohdata sarja tapahtumia, joiden seurauksena sitten paikat brakaa. No juu, on myös itsetietoisesti itseriittoisia, hankalia ja päihteet valinneita henkilöitä, eipä silti. Viehättäviä sosiopaatteja sun muita.

Lienee hyvä pitää oma pää avoimena, samalla tietyllä tapaa jämäkkänä, miettivänä - ja huolehtia omasta hyvinvoinnista ja kotipesästä. Kaikkeen ei kannata lähteä mukaan, toisaalla sitä voi oppia tunnistamaan hyvinkin ne aidot viestit, tarpeet, kuvioita takana, sortumatta yliempatiaan, mutta olla samalla herkkä kuuntelemaan, tunnistamaan, jopa arvioimaan. Ylipsykologisointia ja vatvomista kannattanee joskus välttää, sellainenkin voi pitää ihmistä paikallaan, jos joskus pitää tunnistaa tilanne, jolloin pysähtyä ja käydä ehkä jotain läpi. Tutkimuksista löytyy jotain tietoa, mitkä menetelmät ja hoidot pääsääntöisesti vievät oikeasti eteenpäin. Muilta saa varmasti toisenlaista näkemystä ja kokemusta, mistä on ehkä kysymys, ja miten tilanteita voi hallita. Ja taustalla sitten toivon mukaan on se johdonmukainen hoitomenetelmä, jolla edetään eteenpäin.

Stereotypioita ja ennakkoluuloja kannattanee kaiketi vähän vältellä, tietysti tietyt oman turvallisuuden varmistamiset sun muut on hyvä huomioia - mutta esimerkiksi kovissa kriisitilanteissa ei aina ole apua siitä huolestumiseen sun muuhun mukaan menosta. Tunteita lainkaan kuoppaamatta. Aika moni kuitenkin osaa yllättävän hyvin reagoida juuri ihmisenä toiselle, jos toinen osapuoli nyt on vielä vastaanottavassa kunnossa, niin ihan ne normaalit ja tasapainoiset reagoinnit ja käyttäytymistavat voivat nekin toimia yllättävän hyvin. Joskus saa asettaa rajaa tosiaan pyytämällä, käskemällä sun muuta, joskus taas yrittää saada sitä ihmistä rauhoittumaan tai ulos jostain vähän muilla konstein.

Yleensä elämässä kai pyrkimys olosuhteet huomioiden tavalliseen, normaaliin toimintaan on yksi aika hyvä linja. Tietysti erilaisissa kriisi-, terapia- tms. toiminnoissa jotkin valitut toimintatavat tutkitusti tuottavat keskimäärin parempia tuloksia. Joskus joillekin prosesseille ja asioille on myös vain annettava tilansa - ja aikansa. Jos vievät eteenpäin, hyvä, jos eivät, ei hyvä. Raskaammille potilaille tietystikään nämä ajatukset eivät sovi - ovat omia kokemuksia akuuttien kriisien kohtaamisesta muualla.

Nuo edeltävät lyhyet kommentit kertoivat itse asiassa jo pahuksesti, aika upeitakin ja napakoita yhteenvetoja melkein jokaisen ihmisen ihmiselosta ja sen kohtaamisesta. Perusviestihän tuolla selvästi on: kohtaat ihmisen toisena ihmisenä eikä mitään sen ihmeellisempää.

Itse puuhaan harjoittelua toisenlaisessa ympäristössä, ja ai että on ihanaa, että voi olla vähän "tyhmäkin", ts. kysyä kokeneemmilta ihan mitä tahansa, miten yksinkertaista tahansa, jos ei pysty muuten asiaa ratkaisemaan, penkomaan tai tarkastamaan. Sillä tavalla siirtyy heidän osaamistaan - ja erilaisten ihmisten kokemusta ja kirjoittamatontakin osaamista. Tai kirjaviisaus saa vielä vähän käsitellymmän muodon. Tietysti se oma joskus erehtyväinen järkikulta kannattaa pitää päällä koko ajan. Palasia loksahtelee paikalleen, uusia aseteltavia palasia löytyy - ja pysyy sopiva nöyryys eli ei yritä liikaa, liian vähän. Toisaalla joku ajoittain tenttaa asiakkaan läsnäollessa kaikenlaista, mitä pitäisi tietää ja osata. Lisäksi olen myös sanonut ääneen toiveen, että saa keskeyttää, tai jälkikäteen kommentoida, jos jokin menee/meni pieleen, tai jos on jotain hyvää lisättävää/opittavaa. Tässä paikassa on uskomattoman hyvin voinut myös kasvaa sopivaa vauhtia aina seuraavaan haasteeseen, jos joskus on ollut halu vähän paeta tai väistää jotain tilannetta, niin se on mennyt muutamassa päivässä ohitse.

Eiköhän se siitä, onnistunutta harjoittelua eli paljon oppimiskokemuksia!!!

Jos edellä on jotain umpityperää, arvoisat osastoilla toimivat oikaiskoot...  :nauraa:

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sukunajo

Onhan jo kai kaikilla osastoilla ja lähipiireissä psyk. potilaita,

omanlaisiaan ihmisiä, joita ei tosiaan voi sulkea mihinkään lokeroon tai määritelmään.

Vahvuuksia ja heikkouksia heillä ihan siinä missä kaikilla, joissain asioissa vain tarvitaan sitten ulkopuolista apua enemmän.

Tuntuu ehkä vain että somaattisella puolella on helpompi hoitaa sitä psyykkistä puoltakin, ikään kuin siinä "sivussa", ainakin niillä osastoilla missä olen ollut harjoitteluissa/töissä olen saanut käydä monia, todella elämän perusasioita laajasti käsitteleviä keskusteluja. Ja sitten kyllä kaikenlaista ihan pinnallista myös, toisaalta ehkä juuri ne pinnalliset keskustelut ovat jollain tasolla olleet antoisimpia, se että ollaan pystytty "olla vaan", tilanteesta huolimatta ja siitä huolimatta, että siviilissä emme todennäköisesti kohtaisi koskaan...(erilaisuus ihmisinä)

Olla läsnä taitaa siis oll aminulle ihan sopiva tavoite psykiatrisella puolellakin, ihan niin kuin ylevästi on ollut aikaisemmissakin harjoitteluissa. Ihan vakavasti ottaenkin.

Joka tapauksessa toivon, että kokemuksesta tulee hyvä&opettavainen, sillä kuten tässä yläpuolella jo ilmaistu on, se vuorovaikutus ja ihmisen kohtaaminen on osa kaikkea hoitotyötä.

Työyhteisö se ehkä minua eniten jännittää  :nauraa:

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Työyhteisö se ehkä minua eniten jännittää  :P

Karkeasti jos yleistää niin meidän puolen työyhteisöt on aika välittömiä paikkoja. Ei turhia hierarkisia järjestelmiä vaan jokainen tuo oman ammatillisen osaamisensa työyhteisöön tasavertaisesti. Enemmän minä jännittäisin somatiikan työyhteisöä  :nauraa:

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
JKKK

Työyhteisö se ehkä minua eniten jännittää  :)

Karkeasti jos yleistää niin meidän puolen työyhteisöt on aika välittömiä paikkoja. Ei turhia hierarkisia järjestelmiä vaan jokainen tuo oman ammatillisen osaamisensa työyhteisöön tasavertaisesti. Enemmän minä jännittäisin somatiikan työyhteisöä  8)

Veit janina jalat suustani  :P

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: nightingale

Pyytää, kehoittaa, käskee. Tämä kaikki ed.mainitussa järjestyksessä.

Ainakin itsestäni tuntuu siltä että tällä psykiatrisen hoitotyön alalla on oppinut hoitamisen ohella vähintään yhtä paljon ihmisen elämästä ja siitä mitä kaikkea siihen voikin kuulua, tai mitä siitä voi puuttua.

Aamen. Näin juuri.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
rkoskinen

Psykiatrisella akuuttiosastolla miehet pitävät jalkojaan pöydällä ja odottelevat sankaritekoja. Naisista en tiedä, istuu kansliassa päätteen äärellä  kai.  ;D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ensihoitajanhoitaja

Tuossa tulikin aikaisemmin hyvä selitys miksi ne potilaat siellä on. Sh:n vastuualueeseen kuuluu paikallisjohdon ja hoitotyön ohjaamisen / toteuttamisen asiat. Myös ne itsenäiseen ja ammatttiin sidotut vastuualueet, jotka määritellään shp:n omissa määritelmissä asian tiimoilta.Käytännössä sh on ihminen osastolla, jolle keskittyy ajan kuluessa hirveesti erilaista kokemusta, näkemystä, tietoa sekä taitoa - kommelluksia ja muita mukavia. Pokat on siellä saamssa hoitoa - hoitaja toteuttaa asiat niin että hoito kulkeutuu potilaaseen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: u-päivä

Ns. vaikeahoitoisten potilaiden kanssa hoitajan pitää näyttää tie ulos oravanpyörästä. Se ei ole aina kaunista, mutta kotilostakin syntyy perhonen. "Ei susta veronmaksajaa tule, mutta se ei ole se elämisen tärkein juttu!"Aika monta kertaa kuullut uran aikana hoitajan roolista ja distanssista, mutta henk.kohtaisesti olen sitä mieltä, että teeskentelyllä ei ole tässä hommassa sijaa.Tulokset ratkaisee...ei omat, mutta potilaan. :D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina
Ns. vaikeahoitoisten potilaiden kanssa hoitajan pitää näyttää tie ulos oravanpyörästä. Se ei ole aina kaunista, mutta kotilostakin syntyy perhonen. "Ei susta veronmaksajaa tule, mutta se ei ole se elämisen tärkein juttu!"Aika monta kertaa kuullut uran aikana hoitajan roolista ja distanssista, mutta henk.kohtaisesti olen sitä mieltä, että teeskentelyllä ei ole tässä hommassa sijaa.Tulokset ratkaisee...ei omat, mutta potilaan. :D
Tuohon ei ole mitään lisättävää ! Loistavaa ajatuksen rientoa :-* Olen ehdottomasti samaa mieltä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
abilify

Tuossa tulikin aikaisemmin hyvä selitys miksi ne potilaat siellä on. Sh:n vastuualueeseen kuuluu paikallisjohdon ja hoitotyön ohjaamisen / toteuttamisen asiat. Myös ne itsenäiseen ja ammatttiin sidotut vastuualueet, jotka määritellään shp:n omissa määritelmissä asian tiimoilta.

Käytännössä sh on ihminen osastolla, jolle keskittyy ajan kuluessa hirveesti erilaista kokemusta, näkemystä, tietoa sekä taitoa - kommelluksia ja muita mukavia.

Pokat on siellä saamssa hoitoa - hoitaja toteuttaa asiat niin että hoito kulkeutuu potilaaseen.

Mitäs teillä sitten tekee mielenterveys/mielisairaanhoitajat?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ensihoitajanhoitaja

Mulla on sellainen käsitys, että "työnjako" on se mielenterveyden perustehtävät - joka kuuluu kaikille. Sh sitten noiden lisäksi noita laajemman vastuualueen tehtäviä. Käytännössä myös toi touhu on sellaista työryhmätyöskentelyä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
TeeVee

Mulla on sellainen käsitys, että "työnjako" on se mielenterveyden perustehtävät - joka kuuluu kaikille. Sh sitten noiden lisäksi noita laajemman vastuualueen tehtäviä. Käytännössä myös toi touhu on sellaista työryhmätyöskentelyä.

Meillä ei hommat eroa milläänlailla, olit sit sh tai msh

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Jio

Meillä s-holet tekevät lääketilaukset, muutoin työn erot eivät kyllä näy.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: ipsatol

Mulla on sellainen käsitys, että "työnjako" on se mielenterveyden perustehtävät - joka kuuluu kaikille. Sh sitten noiden lisäksi noita laajemman vastuualueen tehtäviä. Käytännössä myös toi touhu on sellaista työryhmätyöskentelyä.

Meillä ei hommat eroa milläänlailla, olit sit sh tai msh

Ei meilläkään. Kaikki tekee kaikkea sopanjaosta lääkkeisiin ym. Paitsi "ongelmatilanteissa" näyttää helposti hommat kasautuvan joskus äsholeille

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×

Important Information

By using this site, you agree to our Terms of Use.