Mikä saa jaksamaan vanhustyössä?

[SHV]

Nyt on paljon puhuttu työssä jaksamisesta ja vanhustyöhön innokkaiden liian vähäisestä määrästä. Geriatria alana ei houkuttele nuoria niin paljon kuin joku "säpäkämpi" hoitotyön ala. Siksipä kiinnostaakin näin osoittain vanhustyötä kotisairaanhoidon kautta tekevänä, että miten teillä muilla, jotka työskentelette esim. vuodeosastoilla, joissa potilaat ovat pitkäaikaisia, pitkälle dementoituneita ja liikuntakyvyttömiäkin, mikä saa jaksamaan työssä, joka voi olla päivästä toiseen samanlaista potilaiden tilan pysyessä samanlaisena jopa vuosia? Mitä saatte työstä itse (palkan lisäksi :))? miten omaa työtä voi arvioida, kun ei saa palautetta potilaalta?

Asiakas ei em. paikoissa välttämättä reagoi millään lailla esim. hoitotoimenpiteissä, itselle on nimenomaan tärkeintä se vuorovaikutus asiakkaan kanssa, saa suoran palautteen hyvin tai huonosti hoidetusta työstä. Meillä täällä työpaikalla (sisältää monta erilaista yksikköä) on paljon puhuttu siitä, että yhdessä yksikössä esim. sairaanhoitajakato alkaa olla ihan jo uhkatekijä osaston toiminnan kannalta. onko teillä työpaikoilla ryhdytty tomenpiteisiin nuorten hoitajien saamikseksi osastolle, vai onko tämä vielä muualla niin suuri ongelma kuin tässä meillä?

[Vieras: dreamer]

Nyt on paljon puhuttu työssä jaksamisesta ja vanhustyöhön innokkaiden liian vähäisestä määrästä. Geriatria alana ei houkuttele nuoria niin paljon kuin joku "säpäkämpi" hoitotyön ala. Siksipä kiinnostaakin näin osoittain vanhustyötä kotisairaanhoidon kautta tekevänä, että miten teillä muilla, jotka työskentelette esim. vuodeosastoilla, joissa potilaat ovat pitkäaikaisia, pitkälle dementoituneita ja liikuntakyvyttömiäkin, mikä saa jaksamaan työssä, joka voi olla päivästä toiseen samanlaista potilaiden tilan pysyessä samanlaisena jopa vuosia? Mitä saatte työstä itse (palkan lisäksi ;D)? miten omaa työtä voi arvioida, kun ei saa palautetta potilaalta?

Asiakas ei em. paikoissa välttämättä reagoi millään lailla esim. hoitotoimenpiteissä, itselle on nimenomaan tärkeintä se vuorovaikutus asiakkaan kanssa, saa suoran palautteen hyvin tai huonosti hoidetusta työstä. Meillä täällä työpaikalla (sisältää monta erilaista yksikköä) on paljon puhuttu siitä, että yhdessä yksikössä esim. sairaanhoitajakato alkaa olla ihan jo uhkatekijä osaston toiminnan kannalta. onko teillä työpaikoilla ryhdytty tomenpiteisiin nuorten hoitajien saamikseksi osastolle, vai onko tämä vielä muualla niin suuri ongelma kuin tässä meillä?

Olen huomannut aikojen myötä, että musta ei pitkäaikaisosaston hoitajaa  saa. Akuuttiosasto, missä olen töissä, on muuttunut itse vuodeosastoksi ja onhan se puuduttavaa, jos potilas on 3 viikkoa samassa paikassa. Alkaa kyllästyttämään jo kun tuntee liian hyvin kaikki metkut.

Siis, potilasliikkuvuus on se asia, minkä vuoksi jaksan työssäni osastolla. Joskus on poikkeuksia kun Laaksoon jonottavat vie erikoissairaanhoidon paikkaa ka. 3-5 vk, mutta se on poikkeus.

Työstäni tekee rikkaan sen, että potilaat vaihtuu 3-8 päivän välein ja saa vaihtelua työhönsä.

Työn ulkopuolella en ajattele yhtään töitä ja teen kaikkea muuta mikä saa rentoutumaan...

[Vieras]

Samaa ap:n kanssa olen joskus pohtinut. Itselleni geriatria ei ollut se mun juttu, vaikka silläkin puolella olen töitä tehnyt. Perushoito ei mua pelota, sitä saa tehdä tehohoitohommissakin ihan jatkuvasti vaan se liukuhihnamaisuus ja päivien muuttumaton samankaltaisuus, kuivituskierrokset pitkäaikaisosastoilla (hui, vieläks niitä on???), ruuan lappaminen suuhun vauhdilla aspiraatiota uhmaten että ehtis kaikki syöttää jotta seuraava kuivituskierros ei myöhästyis, vatsantoimitus-ja suihkupäivät..  :) Laitosvanhusten arki on niin surkeeta että pahaa tekee. Ehkä jos olis henkilökuntaa ja sitäkautta aikaa kuntouttaa, lueskella yhdessä, muistella menneitä, tuolijumpata. Ja saatella hyvään kuolemaan. Se juju voiskin löytyä siitä laadukkaasta ja yksilöllisestä hoidosta ja hoivasta... ? Saa uneksia  :- Pliis kertokaa mulle ettei noita vatsantoimituspäiviä enää oo?

[Vieras: Smirk]

No mä kerron. Ei niitä enää ole. :)

[Vieras]

No mä kerron. Ei niitä enää ole. :)

Thank GOD! Siitä onkin hetki kun mä oon viimeksi pitkäaikaispuolella töissä ollut. Onneksi asiat on menneet parempaan ainakin tässä suhteessa

[Vieras: Smirk]

Täytyy takentaa sen verran, että mä en ainakaan niitä tee!  :) :)

[Vieras: Pulu]

Pliis kertokaa mulle ettei noita vatsantoimituspäiviä enää oo?

ää.. öööhh.. Helepottaako se yhtään jos sanon, että ne on öh -yksilöllisiä..   :)

Se, millä jaksaa, on se, kun ne kroonikotkin joskus yllättää.. samat jutut päivästä toiseen ja sitten yllättäen - PAM! Uusi juttu putkahtaa eetteriin! No ei vaiteskaan, vaikka se välillä niinkin alkaa olla, mutta huumori ja se, että toiselle tulee hyvä olo ja hyvä mieli, kärsimyksen helpottuminen.. Jaa-a, aika pahan heitit loppujen lopuksi, taisin ladella niitä oppikirjalatteuksia? Hmm.. (En osaa sanoa vaikka lähdin yrittämään, voi olla, etten jää vuodeosastolle..)

[Lottanen]

Niin,eihän vanhustyö ole kovin trendikästä tms.Mutta itse koen sen mielekkäänä.Syystä tai toisesta,vaikka haittapuolia on välillä jopa enemmän kuin niitä hyviä puolia,niin silti jokin saa minut jaksamaan.Mielestäni työyhteisöllä on suuri merkitys.Itse olen kiertänyt monta niin perussairaanhoidon osastoa,kuin erikoisyksikköjä ja kyllä se vaan niin on että sellaisessa työyhteisössä ei viihdy,joka ei ole valmis "kehittämään itseään".On ihan mukavaa tavata työkavereita myös vapaa-ajalla.Toki edellytys siihen on että työyhteisö voi hyvin.Toinen asia on tiimityö joka eri osastoilla koetaan niin kovin eri tavalla.Ketään ei myöskään ongelmatilanteissa jätetä yksin (tyyliin hankalat omaiset/potilaat) vaan pyritään yhdessä selvittämään asiat.Minulle tällaiset asiat mm. takaavat sen jaksamisen ja sen että työvuoron jälkeen ei jää mäihväämään työasioita.

Minusta ei ole puuduttavaa hoitaa pitkäaikaispotilaita,on mukavaa,että tietää jonkunverran potilaidensa elämästä ja tavoista.Minusta on mukavaa että jollekin saatan olla se ihminen jolle saa kerrottua asioita elämästään tai vaikka päivän kuulumisia,olivat ne sitten vaikka kahviokäynnistä.

Jouluna sai paljon mietittävää,kun jo edesmennyt potilas sanoi meidän hoitajien olevan kultaakin kalliimpaa.Hieno ajatus,mitä tehdä kalliilla korulla jos ei ole ihmistä vierellä joka hoitaa ja huolehtii,on läsnä.Tällaisia ajatuksia minulla.

Jaa,kyllä meidän sairaalassa ihan taatusti on melkein joka osastolla vatsapäivät.Mieluummin niin,että seurataan vatsantoimintaa kun annetaan mennä siihen pisteeseen että suoli räjähtää.Kokemusta on nimittäin sellaisestakin,ei tosin meillä tapahtunut mutta toisessa sairaalassa,josta potilas meille tuli...

[Vieras]

Jaa,kyllä meidän sairaalassa ihan taatusti on melkein joka osastolla vatsapäivät.Mieluummin niin,että seurataan vatsantoimintaa kun annetaan mennä siihen pisteeseen että suoli räjähtää.

Niin no en mä kyllä tuota tarkoittanutkaan, vaan sitä että kaikkien vatsat toimitetaan tiettynä viikonpäivänä riippumatta siitä onks toiminu eilen vai viikko sitten :P ja välttämättä tuo päivä ei aina ollut suihkupäivä, koska suihkupäivätkin oli kerran viikossa eikä tarpeen mukaan..  :o

[Lottanen]

Jaa,kyllä meidän sairaalassa ihan taatusti on melkein joka osastolla vatsapäivät.Mieluummin niin,että seurataan vatsantoimintaa kun annetaan mennä siihen pisteeseen että suoli räjähtää.

Niin no en mä kyllä tuota tarkoittanutkaan, vaan sitä että kaikkien vatsat toimitetaan tiettynä viikonpäivänä riippumatta siitä onks toiminu eilen vai viikko sitten :P ja välttämättä tuo päivä ei aina ollut suihkupäivä, koska suihkupäivätkin oli kerran viikossa eikä tarpeen mukaan..  :o

Jaaha,tsorge vaan.Ei mennyt väsyksissä lukiessa ihan jakeluun asti  :nauraa:

[Vieras: pikku peppi]

Miten olis vapaa aika? Jos vapaaajalla ja yksityis elämässä kaikki ok, niin luulis töissäkin menevän hyvin. ;) Mä ainakin relaan mökillä, keskellä metsää, istun nuotiolla, laitan tuikkuja ja kynttilöitä sinne tänne (odotan elokuun lämpimiä öitä/tähtitaivasta) sit otan myös kuppia. Marjastus ja syksyllä sienestys on aika mukavia juttuja myös. Saunominen on myös sielun puhdistusta. Mut jokaisella on ne omat niksit millä tavalla relaa. :happy: Suosittelen luontoa!! PARAS!! Nyt pitäis yrittää viel unta... yökyöpelinä olin 3 yötä ja heräilin 3 aikaa.... lomaa pitäis yrittää viettää ja maalle lähteä.. nuotio sytyttää ni olis palopojille tekemistä ;).... iltaisin vain uskaltaa ja aikaisin aamulla ja paljon vettä ämpäreissä ni nuotion ja vesipadan alle uskaltaa sytyttää tulta. Pakko saada pesu vesi tiskille ja itselle....

[Vieras: Unicornu]

Tänään kyllä tuntui, että en oikeasti jaksa. Esim. Meillä on aamutoimissa aikaa 10 min. jokaista asukasta kohti. Tunnin aikana siis kuuden huonokuntoisen vanhuksen aamutoimet ois tehtävä ja heidät vielä vietävä ruokasaliin. Tuo on minimiaika yhtä vanhusta kohden, joten väsynein vanhus (seitsemäs) jätetään petiin nukkumaan, jolloin hänelle ei tule aamupalaa. En ole vielä niin nopeaksi kehittynyt, että noin saisin hommat tehtyä. Mua neuvottiin karsimaan hommia, esim. jättämään peti petaamatta, roskat viemättä ja pesuja vähentää (ei naamaa, käsiä ja kainaloita kuulemma joka aamu tarvitse pestä). Mulla menee se 15 min. asukasta kohdin ja vien lopuille aamupalan huoneeseen. Tällaista tämä on silloin, kun osastolla on yksi henkilö vähemmän kuin mitä kuuluisi. Sitä joutuu vuodepotilaitakin hoitamaan välillä yksin.

Nyt on 3 potilasta vuodepotilaana toisessa päädyssä painehaavojen vuoksi. Heitä istutettiin päivittäin jopa 7 h ajan. Oikeastaan kyse ei ole ajan puutteesta, vaan sen organisoimisesta. Aika tosiaan jakaantuu tosi  epätasaisesti päivän aikana.

[Maaria]

Itse kun olin harjoittelussa vanhuspuolella ja keikkailin myöhemmin samaan paikkaan, ratkaisin asian niin, että otin ennen aamiaista pesuille vain ne muutamat, jotka olivat reilummin yön aikana kastelleet ja tarvitsivat välttämätöntä siistimistä ennen aamiaista. Muut saattelin saliin aamutakissa tai oloasussa, ja pesuja jatkettiin sitten sitä mukaan kun oli saatu aamiaiset syötyä. Oli sitten koko aamupäivä aikaa näille toimille. Niille jotka eivät halunneet lähteä saliin ennen aamutoimia, vein aamiaisen huoneeseen.

Tietysti on paljon paikasta ja tavoista kiinni se, miten toimitaan, mutta kodinomaisessa pienessä yksikössä toimi mielestäni ihan hyvin.

[Vieras: Unicornu]

Maaria: Hyvä idea muuten, mutta se käytäntö toimii vain silloin, kun vanhus aijotaan viedä suihkuun. Vanhusten siirtely edestakaisin vie liian paljon aikaa. Vain muutama vanhus ei tarvitse liikkumiseen apuvälineitä. Kun vanhukset viedään ruokasaliin, niin heidät jätetään istumaan sinne siihen asti, että saavat lounaan syötyä. Lounaan jälkeen on sitten vanhuksilla päivälevon vuoro, jonka myötä työntekijät menevät kirjaamaan ja raportoimaan seuraaville vuorolaisille. Aamupalan jälkeen on työntekijöiden ruokatauko ja sen jälkeen jatketaan aamutoimia. Muussa vaiheessa sitä ruokataukoa ei ehditä pitämään. Aamupalaveriin kuluu aikaa 15-30 min riippuen siitä, että keitä on kahvittelemassa ja mitä asioita otetaan esille. Tällä  hetkellä  on yksi ylipaikallakin.

[Vieras: Unicornu]

Tänään mulle yksi työkaveri sanoi, että mun ei kannata sen työntekijän sanomisista välittää, joka kehoitti mua vain karsimaan hommia. Hän siis oli toiselle työntekijälle minusta valittanut ja toinen työntekijä oli sitten kysynyt, että keitä hoidin ja tokaissut vain, että ihan hyvinhän se sitten sujui.

Minusta se on ärsyttävää, kun tullaan hästäämään toisten töistä, eikä tiedetä, että millainen tilanne vanhuksilla silloin on ollut. Eivät he joka päivä samoin liiku, eikä heillä joka päivä vatsakaan toimi. Eräs toiselle osastolle mennyt sanoikin mulle "läksiäiseksi", että parempi on tehdä "omalla tyylillään" ja sulkea välillä korvat toisten sanomisilta. Mä luulen, että jokainen työntekijä löytää sen oman tapansa toimia sitten nopeasti ja kokemuksen myötä myös oppii. Itse tykkään siitä, että teen asiat loppuun asti, jolloin ei jää monta huonetta lopuksi levälleen. Siinä yhteydessä petaan  pedin, kun vanhusta käytän wc:ssä. Lopuksi vien kaikista huoneista roskat, joissa oon käynyt. Roskien viennin yhteydessä voi samalla viedä likaiset lakanat pois ja huoneeseen mennessä tuoda sinne puhtaat. Milloin tahansa voi tulla omaisiakin vierailulle.

[Vieras: Unicornu]

Mulle jostain syystä jää vanhuksien sanonnat mieleen. "Sinustakin voi tulla samanlainen kuin minusta." "Sinä näytät virkeältä, mutta minä olen väsynyt." Jokainen päivä on kyllä työssä ollut erilainen ja ei voi tietää etukäteen, että mitä on vastassa. Hyvä, kun eräs vanhus on niin kuin "papukaija". Hän toistaa lähes kaiken mitä hoitajat hänelle sanovat. Pakostakin sen myötä sitä kiinnittää enemmän siihen asiaan huomiota, että miten vanhuksille yleensäkin puhuu.

[Hasu]

Tervehdys, olen ollut työssä vanhustyössä nyt 5 vuotta. Vanhustyössä jaksaa jos sitä haluaa tehdä ja jos siunaantuu resursseja työpaikan puolesta. Pitkäaikaishoidon koen hienona asiana, kun asukkaat oppii tuntemaan todella hyvin, silloin hoito sujuu yhteistyönä. Meillä on sama jengi ollut talossa jo 2 vuotta, ja kovin ovat tutuksi käyneet mummelit.

Meillä on onneksi niin pieni laitos, että koko organisaatiota, työn rakennetta voidaan muuttaa jotta saadaan työ mukavaksi hoitajille ja hoidokeille. Meillä esimerkiksi yökkö pesee  valmiiksi muutamia asukkaita, ja laittaa takaisin nukkumaan. Aikainen herätys ei ole kaikille yhtä ikävää kuin hirveä hoppu sitten myöhemmin.

Hoitajapula on tietenkin iso ongelma, mihin ei nyt näiltä näkymin ole tulossa suuria parannuksia. Meillä työskentelee kaksi kouluttamatonta henkilöä, jotka ovat mukana perushoidossa, mutta eivät puutu ns. lääkinnällisiin asioihin.

Työssäjaksamisista senverran että itse koen tärkeäksi kouluttaa itseäni jatkuvasti. Tähän työhön puutuu helposti, mutta jaksaminen on helpompaa kun jaksaa kehittää itseään. Toisaalta joskus on annettava periksi ja päätettävä, että tänään en ole superhoitaja vaan ihan tavallinen ihminen joka ei aina jaksa. Sitten jaksaa toisenä päivänä paremmin.

[Sukunajo]

Kyllä minulla täysin vuoteessa olevien, ei edes istumaan kykenevien dementikkojen kanssakin on ollut vuorovaikutusta. Kun potilasta kuuntelee korvilla, silmillä ja tunnolla, huomaa että hyvässä hoidossa jonnekin omiin muistoihinsa eksynyt rentoutuu, antaa syvälle puristetun nyrkin hiukan hellittää. Ei huuda kun tukkaa harjataan...

---minä en vanhustyötä jaksa, kun tiedän että minusta ei ole siihen.

Ne, joiden olen nähnyt vanhustyötä/pitkäaikaissairaanhoidossa toimivan menestyksekkäästi, ovat olleet ihmisiä paikallaan. Sellaisia, joilla on osastoa suurempi sydän, avoimet silmät ja rutkasti huumoria, jopa jokaiseen vatsantoimituslistan tapaamiseen. Ihmisiä, jota ihan oikeasti välittävät potilaistaan ja haluavat tuoda heidän elämäänsä jotain pientä luxusta, vaikka sitten vain hoitajan pikkutuhmat vitsit ;D

[Cardina]

Tänään tulee "silminnäkijässä" klo 22.35 "dokumentti" "Avuton vanhuus". Saapi puoli tuntia ihmetellä vanhustyön kurjuutta tv:stä käsin. Itse en ole varsinaisesti vanhustyössä ollut, mutta silti en usko tuon "dokumentin" juttuihin - olen meinaan kuitenkin saanut luvan tutustua (erään työn tiimoilta) niin rautaisiin ammattilaisiin, että tuo ohjelma on mun mielestä jo ihan sen alan ammattilaisten pilkkaa.    Ja mikä ärsyttävintä, tuo sensaationhakuinen ohjelmahan uppoaa moneen omaiseen kuin veitsi voihin...  ::hakkaa päätä seinään::

Ne, joiden olen nähnyt vanhustyötä/pitkäaikaissairaanhoidossa toimivan menestyksekkäästi, ovat olleet ihmisiä paikallaan. Sellaisia, joilla on osastoa suurempi sydän, avoimet silmät ja rutkasti huumoria, jopa jokaiseen vatsantoimituslistan tapaamiseen. Ihmisiä, jota ihan oikeasti välittävät potilaistaan ja haluavat tuoda heidän elämäänsä jotain pientä luxusta, vaikka sitten vain hoitajan pikkutuhmat vitsit ::)

Amen!

[Vieras: Pulu]

Tänään tulee "silminnäkijässä" klo 22.35 "dokumentti" "Avuton vanhuus". Saapi puoli tuntia ihmetellä vanhustyön kurjuutta tv:stä käsin.

Tuli katsottua, kysymys ns. "avohoidossa" ns. ilman hoitoa olevista sadoista jos ei tuhansista ihmisistä. Aiheesta on täällä keskusteltu jossain viestiketjussa aikaisemminkin, että kun kotipalvelu ja kotisairaanhoito yhdistetään kotihoidoksi niin kotiin hoidetaan ihmisen ehdottoman välttämättömät henkilökohtaiset tarpeet ja sitä kotia ei hoideta, se pitää ostaa erikseen jne.

Minulla dokumentti kirvoitti ajatusmylläkkää siitä, miten raskaassa työssä putkinäkölasit pamahtaa monellakin silmille. Erityisesti kosketti tämän kotona hoidettavan täysin liikuntakyvyttömän vanhuksen omaishoitajan jutut siitä, että ensin sovitaan miten heillä toimitaan ja sitten hoitajat ei toimikaan sopimuksen  mukaan ja hän jotuuu ryhtymään "hankalaksi omaiseksi". Kun työtä on paljon ja tekijöitä vähän, pyritään työt tekemään siten, että niistä edes selviytyy. Se tarkoittaa sitä, että hoitaja alkaa tehdä niitä niinkuin itse parhaaksi näkee ja silloin ei välttämättä kuunnella enää asiakasta tai potilasta. Tästä voisi kirvoittaa vaikka kokonaan oman keskustelunsa, miten kukakin kokee tämän ja kuinka paljon se on tullut tiedostetuksi toiminnassa

[Cardina]

Tänään tulee "silminnäkijässä" klo 22.35 "dokumentti" "Avuton vanhuus". Saapi puoli tuntia ihmetellä vanhustyön kurjuutta tv:stä käsin.

Minulla dokumentti kirvoitti ajatusmylläkkää siitä, miten raskaassa työssä putkinäkölasit pamahtaa monellakin silmille. Erityisesti kosketti tämän kotona hoidettavan täysin liikuntakyvyttömän vanhuksen omaishoitajan jutut siitä, että ensin sovitaan miten heillä toimitaan ja sitten hoitajat ei toimikaan sopimuksen  mukaan ja hän jotuuu ryhtymään "hankalaksi omaiseksi". Kun työtä on paljon ja tekijöitä vähän, pyritään työt tekemään siten, että niistä edes selviytyy. Se tarkoittaa sitä, että hoitaja alkaa tehdä niitä niinkuin itse parhaaksi näkee ja silloin ei välttämättä kuunnella enää asiakasta tai potilasta. Tästä voisi kirvoittaa vaikka kokonaan oman keskustelunsa, miten kukakin kokee tämän ja kuinka paljon se on tullut tiedostetuksi toiminnassa

Mutta miksi se selviytymisstrategia johon hoitajat ajautuvat pakonsanelemana, johtaa siihen, että HOITAJAT tuntevat syyllisyyttä eivät ylihoitajat tai poliittiset päättäjät sosiaali- ja terveyslautakunnissa?

[Vieras: Pulu]

Tänään tulee "silminnäkijässä" klo 22.35 "dokumentti" "Avuton vanhuus". Saapi puoli tuntia ihmetellä vanhustyön kurjuutta tv:stä käsin.

Minulla dokumentti kirvoitti ajatusmylläkkää siitä, miten raskaassa työssä putkinäkölasit pamahtaa monellakin silmille. Erityisesti kosketti tämän kotona hoidettavan täysin liikuntakyvyttömän vanhuksen omaishoitajan jutut siitä, että ensin sovitaan miten heillä toimitaan ja sitten hoitajat ei toimikaan sopimuksen  mukaan ja hän jotuuu ryhtymään "hankalaksi omaiseksi". Kun työtä on paljon ja tekijöitä vähän, pyritään työt tekemään siten, että niistä edes selviytyy. Se tarkoittaa sitä, että hoitaja alkaa tehdä niitä niinkuin itse parhaaksi näkee ja silloin ei välttämättä kuunnella enää asiakasta tai potilasta. Tästä voisi kirvoittaa vaikka kokonaan oman keskustelunsa, miten kukakin kokee tämän ja kuinka paljon se on tullut tiedostetuksi toiminnassa

Mutta miksi se selviytymisstrategia johon hoitajat ajautuvat pakonsanelemana, johtaa siihen, että HOITAJAT tuntevat syyllisyyttä eivät ylihoitajat tai poliittiset päättäjät sosiaali- ja terveyslautakunnissa?

Nyt heitit kyllä pahan! Onko kukaan hoitotieteilijä tai sosiologi vielä rohjennut sitä tutkia?

[Cardina]

Tänään tulee "silminnäkijässä" klo 22.35 "dokumentti" "Avuton vanhuus". Saapi puoli tuntia ihmetellä vanhustyön kurjuutta tv:stä käsin.

Minulla dokumentti kirvoitti ajatusmylläkkää siitä, miten raskaassa työssä putkinäkölasit pamahtaa monellakin silmille. Erityisesti kosketti tämän kotona hoidettavan täysin liikuntakyvyttömän vanhuksen omaishoitajan jutut siitä, että ensin sovitaan miten heillä toimitaan ja sitten hoitajat ei toimikaan sopimuksen  mukaan ja hän jotuuu ryhtymään "hankalaksi omaiseksi". Kun työtä on paljon ja tekijöitä vähän, pyritään työt tekemään siten, että niistä edes selviytyy. Se tarkoittaa sitä, että hoitaja alkaa tehdä niitä niinkuin itse parhaaksi näkee ja silloin ei välttämättä kuunnella enää asiakasta tai potilasta. Tästä voisi kirvoittaa vaikka kokonaan oman keskustelunsa, miten kukakin kokee tämän ja kuinka paljon se on tullut tiedostetuksi toiminnassa

Mutta miksi se selviytymisstrategia johon hoitajat ajautuvat pakonsanelemana, johtaa siihen, että HOITAJAT tuntevat syyllisyyttä eivät ylihoitajat tai poliittiset päättäjät sosiaali- ja terveyslautakunnissa?

Nyt heitit kyllä pahan! Onko kukaan hoitotieteilijä tai sosiologi vielä rohjennut sitä tutkia?

Jaa-a... taitais olla aika vaikea kerätä aineistoa :- Mitenköhän ylihoitajat tai poliitikot vastaisivat kysymykseen; "Miltä tuntuu, kun hoitajat ja potilaat voivat huonosti?"Tai no, vastauksen melkein arvaakin... ei se ainakaa ole syyllisyydentunne.Viime viikolla kysyinkin kyllä eräältä ylihoitajalta, kun hän valitti, että osastonhoitajien työaika menee vaan soitellessa keikkalaisia, että miltä se tuntuu, että kun oh on kuitenkin viikonloppuisin vapaalla ja silloin sh:n pitäisi hoitaa potilaatkin sen lisäksi, että soittaa keikkalaisia.Ylihoitaja vastas, että "eihän sitä nyt jokaisen puuttuvat tilalle voidakaan saada keikkalaista, mutta kyllä sitä pitää pärjätä". Kysyin, että eikö potilasturvallisuus vaarannu, kun on liian vähän hoitajia. Ylihoitaja vaan totes lakonisesti, että "järjestäkööt työnsä niin ettei vaarannu". :P

[Vieras: Sinde]

Opiskelija täällä hei... Ja nyt alkaa tulla sitten sitä epäammattimaista (?) kommenttia aiheeseen. Todettakoon heti alkuun, että työkokemusta vanhusten parissa on YHTEENSÄ "huikaisevat" neljä kuukautta.Mutta kuitenkin. Minua auttaa jaksamaan kaikenlainen pieni, kuten esimerkiksi*jokin hauska tapaus mikä on töissä sattunut*jotkut mukavat sanat, mitä asiakas on sanonut (kiittänyt, kehunut tms.)*pienet onnistumisentunteet (luottamuksen voittaminen mm. ynnä muut...)Nyt juuri ei muuta tuu mieleen...

[Vieras: Tomera]

Tein reilun vuoden ajan töitä palvelutalossa. Siellä minua auttoi jaksamaan huumori, asukkaiden välitön kiitos, yhteisöllisyys, ihanat työkaverit ja moni muu asia. Ehdin kiintyä asukkaisiin, etenkin "omiini", siis joiden vastuuhoitaja toimin. Minulle syntyi lämmin suhde moniin asukkaisiin, joten pidempien vapaiden jälkeen töihin oli ihana mennä taas katsomaan heitä. Myös työporukka oli mahtava, teimme yhdessä kaikenlaista myös vapaa-ajalla, ja pyrimme kehittämään työyhteisöä parempaan suuntaan. Teimme myös paljon kaikenlasita asukkaiden kanssa, grillijuhlia, tanssiaisia, bingoa, ostosretkiä jne.

Nyt olen aloittanut työt vanhusten pitkäaikaishoidon osastolla. Täällä on vaikeampi sanoa, mikä auttaa jaksamaan työssä. Osa asukkaista on kyllä ihania, ja voin yhtyä edellisten kommennteihin siitä, että kommunikoida voi monin eri tavoin. Kyllä vanhuksesta näkee, miten pieni silitys helpottaa ja antaa hyvää sekä turvallista oloa. On ihana katsoa, kuin toinen on kuivissaan ja hyvin syöneenä, tyytyväisenä, kokien olonsa turvalliseksi. Se on varmasti se kiitos minkä saa.

Nyt olen törmännyt työssäni todelliseen kiireeseen. Hirveästi on painettava töitä ja saatava kaikki mahdollisimman pian hoidetuksi. Kuntouttavasta työotteesta ei voi puhuakaan. Mummua ei ehdi käyttämään rollaattorilla vessassa, vaan on laitettava vaipat ja sitten vaihdettava ne. On mietittävä tarkkaan, mitä on ehdittävä, missä ajassa ja miten se on mahdollista. Laskin huvikseni, että jos jokaiselle asukkaalle annettaisiin puoli tuntia aikaa, se tekisi jo 7,5h. Sehän ei toteudu missään tapauksessa, vaan toiset saavat enemmän aikaa ja hoivaa kuin toiset. On pakko priorisoida haavainhoidot yms. "pakolliset" jutut edelle.

Se priorisointi ja etukäteen suunnittelu laskee työmotivaatiota ainakin omalla kohdallani. Minä hoidan kuitenkin ihmisiä, jotka eivät toimi kuin koneet saman kaavan mukaan. Joku voi olla hieman hitaampi toisena aamuna ja tarvisisi enemmän aikaa, toisella taas voi olla sydämellään joku asia joka täytyisi kuunnella. Ei tällaisiin asioihin voi varautua, mutta niihin ei voi myöskään aina reagoida siten kuin pitäisi. Joskus on sanottava, että jutellaan myöhemmin, tai että eipä käydäkään tänään vessassa vaan hoidetaan aamupesut tässä.

Kuka tällaista jaksaa? Kuka jaksaa lähteä töistä kotiin epäonnistumisen tunteen kanssa? Kyllä tässä miettii, mikä on järkevää oman jaksamisen kannalta. Syökö tällainen kiire lopulta niin paljon moraaliani pala palalta, että lopulta en edes muista miten olla hyvä hoitaja? Annanko kiireen viedä mennessään kaikki ne hyvät asiat, joita olen hoitajana halunnut toteuttaa, kuten yksilöllisyys, kuunteleminen, ajan antaminen, tukeminen.

Tiedän, että on paikkoja jossa voin helpommin toteuttaa näitä haluamiani asioita. Senpä vuoksi olen miettinyt työpaikan vaihtamista. Kohta työnantajien täytyy alkaa kilpailla liksan ohella myös työntekijöiden määrällä. Mitä enemmän työntekijöitä asiakasta kohti, sitä enemmän aikaa ja sitä enemmän mahdollisuuksia tehdä työnsä hyvin ja olla itseensä tyytyväinen.