Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

PYRYHARAKKA

Vammaistyö

Recommended Posts

PYRYHARAKKA

Aloitetaanko täällä keskustelu vammaistyöstä... Eli onko täällä kohtalotovereita ja jos on niin minkälaista hommaa teetten? Itse olen toiminut kuntayhtymässä reilun kuuden vuoden ajan autististen ohjauksessa, autististen lasten osastolla ja suurimman osan aikaa haasteellisesti käyttäytyvien miesten kanssa. Kehitysvammatyö on  mielestäni aivan liian ala-arvostettua kun ottaa huomioon kuinka vaativaa se on ja miten paljon siihen loppujen lopuksi tarvitaan alan asiantuntemusta. Kertokaa omista kokemuksistanne...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: jousimies___

Vammaistyö on unelmien työ!!!!! Ihan senkin takia työskentelen alalla kun palkka on niin hyvä(c**,)Työpaikallani fyysisen väkivallan uhka on joka päiväistä, mutta sehän tuo vain lisää jännitysmomenttia ja actionia muuten tylsään hoitotyöhön :o Työkaverit ovat mukavia ja ilmapiiri rentoa...siis voisiko parempaa työtä olla!!!! Eritteet kuuluvat kuvaan,ne näyttelee yhtä pääosaa meidän osastolla.  *roiskeita*  :-X no mutta elämä on !   ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
henkkus

Vammaistyö on parasta mitä tältä alalta on tullut tähän mennessä vastaan. Olen tehnyt keikkaa paikallisessa laitoksessa muutaman vuoden, ja vastaa n ei ole tullut vielä sellaista osastoa mistä en tykkäisi. Varsinkin autisten kanssa työskentely on mukavinta mitä olen koskaan tehnyt, vaikkakin fyysisen väkivallan uhka on suuri päivittäin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
SHV

Kehitysvammatyö on  mielestäni aivan liian ala-arvostettua kun ottaa huomioon kuinka vaativaa se on ja miten paljon siihen loppujen lopuksi tarvitaan alan asiantuntemusta.

Aivan totta kirjoitit! Ala-arvostettu hoitotyön ala on.

Olin nuorena kouluttamattomana lukion jälkeen kehitysvammaisten hoitolaitoksessa muutamia kuukausia työssä. Se shokki, mikä minulle tuli, kun ensimmäistä kertaa kohtasin kehitysvammaisia ihmisiä, on kyllä vieläkin mielessä. Ihmisen rujouden ja vammaisuuden kohtaaminen ei ollutkaan niin itsestään selvää, vaikka en mikään herkkis olekaan.

Todellakin fyysisen väkivallan uhka oli koko ajan ja siellä sai kyllä myös sitä väkivaltaa kokea. Olin monenlaisilla osastoilla, mutta vaikeavammaisten osasto oli todellakin haastava. Hoitajat sillä osastolla olivat hyvin väsyneitä ja huomasin itsekin, että kokoaikainen ns. varuillaolo kävi voimille. Itse koinkin erittäin hankalana, kun en saanut kontaktia potilaaseen, tuli tunne, että pitää yrittää "parantaa" ja löytää syy käytökselle; joku syyhän siinä täytyi olla, jos ihminen hakkaa päätään asfalttiin, syö tupakantumpit, puree kädestään palasia, repii itsensä verille jne..  mutta oma voimattomuus kyllä tuli ilmi jo aika alkuvaiheessa.

Sairaanhoitaja-koulussa sitten peräänkuulutin tätä kehitysvamma-alan opiskelua, meille ei ainakaan opetettu edes juuri mitään perusteita, vaikka yhden sh-koulutuksen harjoittelun tein tuossa samaisessa paikassa. Kuitenkin perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa törmää väistämättä myös kehitysvammaisiin.

Oho, en osaa näköjään mitään kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi... :o

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
PYRYHARAKKA

Tuo kehitysvamma-alan aliarviointi mua eniten ottaa päähän tässä työssä :-. Mehän kuitenkin tarvitaan erikoisosaamista kehitysvammaisuuden lisäksi myös lapsista, vanhuksista, psykiatriasta ja vaikka mistä maan ja taivaan väliltä. Työssä tarvitaan paljon myös omaa luovuutta kun kaikki ei todellakaan aina suju niinkuin ns. normaaleiden asiakkaiden kanssa :nauraa:. Myös osastotyössä tarvitaan ohjaajan taitoja. Oletteko muuten kohtalotoverit huomanneet että mediassa väkivaltaa tapahtuu vain päivystyspolilla sairaanhoitajille? :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
henkkus

Kyllähän tuo on tullut huomattua. Voisin vaikka veikata että kehitysvammaisten parissa työskentelevät saavat osumaa enemmän kuin polilla. Mutta eihän siitä välitetä, taitaa olla vielä aikamoinen tabu tuo kehitysvammaisuus, vaikka ollaan kovasti ajamassa heitä kaupunkiin muiden ihmisten keskuuteen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
PYRYHARAKKA

Joo-o ihmisillä tuntuu olevan vallalla käsitys, että kehitysvammaiset on pääpiirteittäin 25-vuotiaita iloisesti itsepäisiä sossottavia monkkuja, joiden hoitaminen ei vaadi juuri kuumeen mittausta kummempia toimenpiteitä... On ihan hyvä, että kehitysvammaisia tuodaan jo ihmisten ilmoille mutta kaikkea kuitenkaan ei parane "suurelle yleisölle" näyttää, sen verran erikoisia persoonia sieltä löytyy ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Jaakko79

Eiks ne kaikki kehitysvammaiset olekkaan niitä kauniisti ja ihanasti käyttäytyviä downia, joita palkataan mäkkiin väsämään burgereita?  Miten nyt kukaan kehitysvammainen oikeasti vois olla väkivaltainen nehän on niin ihquja ainakin ennen vanhaan salkkareissa...  ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
selena

No niinpä! todella ärsyttävää kun kaikki mieltää vammaset semmosiksi hassuiksi iloisiksi downeiksi!  angry.png Tulisivat katsomaan mitä se oikeesti on... esim. huonon yleiskunnon omaava trakari-vauva jolla pahoja virheasentoja raajoissa ... Welcome to my my job.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
lizard

Itse kanssa työskentelen kehitysvammaisten kanssa pienryhmäkodissa Helsingissä, meillä on 11 eritavalla kehitysvammaista asukasta ja on totta että uhkaavat tilanteet ovat arkipäivää tässä työssä. Vaati todellakin erityisosaamista tämä sektori. Nyrkin uhka on kieltämättä myös totta mutta onneksi rautaisella ammattitaidolla näistäkin tilanteissa selviää joka meilllä kaikilla varmasti on. Pääsääntöisesti työ on kyllä todella antoisaa ja palkitsevaa ja ei ole kakta samanlaista päivää ja tässäkin työssä vaaditaan nopeaa päätöksen tekemistä erilaisissa tilanteissa.

Meillä on ikähaarukka 24-65 joten työssä on osattava vielä ottaa huomioon eri-ikäisten tarpeet ja osata tehdä tavoitteet jokaiselle tilanteen mukaan. Nuorempien kanssa on myös hienoa kun voi työllään vaikuttaa kehitykseen ja tukea elämisessä tarvittavien taitojen kehittymistä ja tukea tietä kokoajan itsenäisempään pärjäämiseen ja miksipä tämä ei toteutuisi myös vanhempien kanssa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
ST72

Itse työskentelen vaikeasti kehitysvammaisten kanssa koulumaailmassa. Meillä on TAAO-luokassa ohjaajia ns. yksi yhteen, joka on mielestäni erittäin hyvä asia. Näin ei kuitenkaan kaikissa vammaisten luokassa ole..

Työ on haastavaa ja antoisaa, joskin välillä rankkaakin. Samanlaista päivää ei ole ja tilanteisiin pitää kyetä reagoimaan nopeasti. Väkivaltaisuutta on myös meillä jonkin verran ja niistä ollaankin aloitettu ilmoittaminen ylemmälle tasolle, jotta johtoporras heräisi siihen, että työntekijöitä todellakin tarvitaan eikä niissä ole syytä säästää.. sijaisia ei saada ihan noin vain mut se taitaa olla trendi kaikkialla, mutta mulla on sellainen tuntuma, että vammaistyöhön on jokseenkin vaikeeta saada ihmisiä töihin (siihen kouluttautuu melko vähän ihmisiä). Nämä siis vain mun mietteitä..

Tällä hetkellä itselläni on sellainen vaihe menossa, että vaikka työstäni pidänkin niin haluaisin työskennellä välillä jossain muualla ja ehkäpä opiskella alaa lisää.. ;D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
lizard

Meillä ei kouluaikoina tullut tarpeeksi ihmisiä vammaistyön suuntaitumiseen joten kyseistä suuntaustumisohjelmaa ei sitten järjestetty ollenkaan. Taitaa kieltämättä olla niin että monet vähän pelkää kehitysvammaisia ja sen takia niitä sijaisiakin on vaikea saada täällä päin suomea on huutava pula keikkalaisista varsinkin asuntoloissa.

Ja vielä turvallisuudesta. Meillä yövuorossa valvoo vain yksi ohjaaja turvanaan turvaranneke mutta onneksi yöt ovat pääsääntöisesti rauhallisia. Itse en niinkään asukkaista yöisin pelkää vaan narkkareita sun muita joita lääkekaapin sisältö kiinnostaa. Pari kertaa on tullut yöllä tälläinen tilanne yksi tuli rappurallin kanssa ikkunasta sisään tosin oli valikoinut isoimman ja aggressivisemman asukkaan huoneen ikkunan joten taisi tukeutua säikähtää enemmän kuin asukkaat ja toinen tyytyi vain oven rynkytykseen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
ST72

Meillä kanssa silloin ammoisina opiskeluaikoina (oon valmistunut -95) oli hieman pulaa ihmisistä, joita vammaistyö todella kiinnosti ja syventävä oli jonkin aikaa silloin kysymysmerkkinä. Onneksi kuitenkin kasaan saatiin riittävä määrä ihmisiä ja ko. syventävä järjestettiin.. ;D

Meillä pyörii aika paljon harjoittelijoita lukuvuoden aikana ja suurimmasta osasta näkee, että niitä vähemmän kiinnostaa koko vammaistyö (varsinkin aikuisopiskelijoiden puolella on ollut ns. motivaatiopulaa). Harmi sinänsä. :D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Tuplalähis

Tuo kehitysvamma-alan aliarviointi mua eniten ottaa päähän tässä työssä :-. Mehän kuitenkin tarvitaan erikoisosaamista kehitysvammaisuuden lisäksi myös lapsista, vanhuksista, psykiatriasta ja vaikka mistä maan ja taivaan väliltä. Työssä tarvitaan paljon myös omaa luovuutta kun kaikki ei todellakaan aina suju niinkuin ns. normaaleiden asiakkaiden kanssa 

Olen aivan samaa mieltä. Työskentelen yksityisellä puolella kehareiden parissa ja meillä on puolet syvästi kehitysvammaisia ja puolet lievästi kehitysvammaisia. Viihdyn työssäni erinomaisesti, vaikka meillä on muutama ei kehitysvammainen asukas ja heistä osa välillä aggressiivisia.

No niinpä! todella ärsyttävää kun kaikki mieltää vammaset semmosiksi hassuiksi iloisiksi downeiksi!  angry.png Tulisivat katsomaan mitä se oikeesti on... esim. huonon yleiskunnon omaava trakari-vauva jolla pahoja virheasentoja raajoissa ... Welcome to my my job.

Itse näin virheasentoisia ihmisiä (aikuisia) viimeisessä työharjoittelupaikassani. Meillä muutama asukas on "hieman erinäköinen"  kuin me terveet.

Toivon että kehitysvammapuolelle tulisi hoitajia enemmän, joilla suuntaavana kehitysvammaisuus.

Opiskelijoille: suosittelen kehitysvammapuolen harjoittelupaikkoja!!!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
-i.m-

Vaikeasti vammaisia olen parina kesänä hoitanut. Rankkaa ja palkitsevaa työtä. Vammaiset jos ketkä ovat AITOJA. Monet lääkärit/hoitajat eivät osaa suhtautua mitenkään vammaisiin. Aikuisia pidetään aivan lapsina, heille lässytetään tai ääntä korotetaan. Huvitti, kun hoitaja rapsalla kertoi vaikeasti kehitysvammaisen rauhoittuvan kun hänelle puhuu kuin koiralle..  ;D 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Icecube

I.m osasi sanoa osuvasti tuosta vammaisten aitoudesta. Se on mielestäni vammaistyön kiehtovin ja palkitsevin puoli, aito vuorovaikutus, sillä pötkii pitkälle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Tiiiu

Päädyin melkein vahingossa töihin kehitysvammaisten pariin. Vuoden työskentelyn jälkeen päätin lähteä opiskelemaan alaa, jonka tunsin omakseni. Nyt onkin sitten jo lähes lähes lähihoitajan paperit taskussa, tarkoituksena on siis valmistua nyt keväällä.

Koulun harjoitteluihin olen pyrkinyt pääsemään mahdollisimman erilaisiin paikkoihin, että todella pystyisi tutustumaan kehitysvammaisuuden moniin puoliin. Eniten olen tykännyt vaikeasti kehitysvammaisten parissa työskentelemisestä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Nunaka

Kertokaapas mulle mikä koulutus on paras kehitysvammatyöhön. Olen itse akuuttipuolen lähihoitaja eli koulussa ei pahemmin puhuttu kehitysvammaisista. Nyt sitten valmistun sairaanhoitajaksi ja meillä ei ole sanaakaan puhuttu asiasta. Työharjoittelussa vaan huomasin, että mä en tosiaankaan ole koulusta saanut yhtään mitään aiheeseen liittyvää eli itsenäisesti tarvii opetella kaikki mitä haluaa asiasta tietää...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Naina

Kertokaapas mulle mikä koulutus on paras kehitysvammatyöhön. Olen itse akuuttipuolen lähihoitaja eli koulussa ei pahemmin puhuttu kehitysvammaisista. Nyt sitten valmistun sairaanhoitajaksi ja meillä ei ole sanaakaan puhuttu asiasta. Työharjoittelussa vaan huomasin, että mä en tosiaankaan ole koulusta saanut yhtään mitään aiheeseen liittyvää eli itsenäisesti tarvii opetella kaikki mitä haluaa asiasta tietää...

Eikös ne ole noita sosiaalipuolen koulutuksia missä enemmän perehdytään ko alueeseen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Liisa Ihmemaassa

Kertokaapas mulle mikä koulutus on paras kehitysvammatyöhön. Olen itse akuuttipuolen lähihoitaja eli koulussa ei pahemmin puhuttu kehitysvammaisista. Nyt sitten valmistun sairaanhoitajaksi ja meillä ei ole sanaakaan puhuttu asiasta. Työharjoittelussa vaan huomasin, että mä en tosiaankaan ole koulusta saanut yhtään mitään aiheeseen liittyvää eli itsenäisesti tarvii opetella kaikki mitä haluaa asiasta tietää...

Itse tein sisätautien harjoittelun vaikeasti vammaisten lastenosastolla. Olisi kaikin puolin hyvä ja antoisa harjoittelu. Hoidollisia asioita "temppuja" paljon, samalla sai hyvää yleistietoa kehitysvammaisuudesta, erityisesti siihen liittyen myös perhetyöhön. Molemmista uskon olevan hyötyä, haaveena kun on työllistyä tulevaisuudessa lastensairaanhoitoon. Tämä potilasryhmä - eri tavoin vammaiset lapset- näkyy kyllä sielläkin.

Liisa

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Teresa

Onko yleistä että vammaistyön puolella ei käytetä apuvälineitä, että esim. henkilö joka ei osaa/pysty kävelemään liikkuu sisätiloissa käsien avulla "raahautumalla"? Toivottavasti kysymykseni ei ole epäasiallinen. Järkytyin hieman kun kävin yhdessä paikassa tutustumassa..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Liisa Ihmemaassa

Onko yleistä että vammaistyön puolella ei käytetä apuvälineitä, että esim. henkilö joka ei osaa/pysty kävelemään liikkuu sisätiloissa käsien avulla "raahautumalla"? Toivottavasti kysymykseni ei ole epäasiallinen. Järkytyin hieman kun kävin yhdessä paikassa tutustumassa..

No ei ole ! Tosin asia sitten erikseen jos henkilö ei suostu apuvälineitä käyttämään tai fysiikka sitten "pystyyn" nostettaessa niin mahdoton, ettei minkään tyyppinen härpäke luonnistu. Mutta viimeiseen asti niin yksilöllisesti tehdään ja mitoitetaan. Liikkumiseen on olemassa monenlaista apuvälinettä; mahalauta yksinkertaisin minun näkemäni, kun ei muut toimineet. Laudan alla oli pyörät ja vauhtia sai sitten ko. henkilö huomattavasti enemmän kulkemiselleen, sisätiloissa vaan tosin käytössä.

Toinen syy lattialla olemiseen saattaa olla se, ettei henkilö pysty viettämään aikaa tuolissa kuin pieniä hetkiä, muutoin aika kuluisi sängyssä. Silloin annetaan "kulkea" vapaasti muu aika, pakollinen esim. ruokailut jätetään istumiselle.

Liisa

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Satu

No öö, kehitysvammapuolella kyllähän tuota näkyy paljonkin. Jos ei älyllinen kapasiteetti riitä apuvälineiden käyttöön ja fysiikka antaa periksi liikkua käsien avulla lattialla "raahautumalla" niin miksikäs ei? Ei meiksi usko että liikuntavammasten parissa jotka kehitystasoltaan on normaaleita jätettäisiin apuvälineet käyttämättä  ::)

- Satu L.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
nukka

Itte kyllä menetin välivuotta pitäessäni sydämmen täysn vammaistyölle. Kehitysvammaisten palvleukotiin meniin harjoitteluun, alkuun kokeilumielellä, kunei aikaisempaa kokemusta juurikaan ollut. Oikeastaan heti ensimmäisinä päivinä tiesin, että tämä on se minun juttu.

Tästä taisi jo aikaisemmin olla puhetta, mutta juuri tämä kehitysvammaisten aitous ja taito olla oma ittensä teki itteeni suuren vaikutuksen.

Ja kyllähän tämä ala on muutenkin opettanut aika paljon ja omia elämänasenteita hieman parempaan suuntaan muokannut. Osaavat olla,niin tyytyväisiä hyvinkin pieniin asioihin-  asioihin jotka meille ei-vammaisille ihmisille ovat muodostneet ittestäänselviksi, mutta ovat tärkeitä kumminkin. Just ne asiat joita ei ossaa arvostaa ennenkun ne on menettänyt.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
djs_nanna

Tällä hetkellä olen kehitysvammaisten palvelukodissa, jossa suurin osa on lievästi kehitysvammaisia nuoria, jotka harjoittelevat itsenäistymistä. Eli juuri niitä salkkarien ihqu-tyyppejä.  :) (tosin eipä se arki aina täälläkään niin ruusuinen ole..)

Monenlaisessa paikassa olen tätä ennen ollut töissä, olen hoitanut kehitysvammaisia lapsia, aikuisia ja vanhuksia, täysin petipotilaita ja niitä raahautujia sekä myös haastavasti käyttäytyviä kehitysvammaisia. Parhaiten olen viihtynyt tuossa jälkimmäisessä paikassa, osasyynä varmasti hyvä tiimityö lähimpien työkavereiden kesken.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×