Henkilökohtaiseksi avustajaksi

[PYRYHARAKKA]

Siirryn kohtapuoleen osastotyöstä asiakkaan henkilökohtaiseksi avustajaksi... Kaikki jotka ko. kaverin tuntevat pitävät mua täysin hulluna, tähän päädyin kuitenkin koska tälle todella haastavalle kaverille ei yksinkertaisesti löytynyt edes kortistosta ketään. Itse vastaan vaan työkavereiden ihmettelyihin että pitäähän mun sitä hoitaa osastollakin+5 muuta jos siinä solussa olen vuorossa ja nythän mä olen vastuussa vain tästä yhdestä asiakkaasta. Palkkakin on sama ja vuorotyö... Onko täällä muita avustajia kirjoittelemassa? :)

[ohjaaja]

Itse työskentelin n. 2vuotta henkilökohtaisena avustajana ja se riitti täysin. Lomaa ei pahemmin pystynyt pitänee vain ja ainoastaan silloin kun asiakas oli kuntoutuksessa muualla 2-4vko  ja siksi ajaksi työnantajan piti lomauttaa, että saan edes päivärahaa kun palkka ei juossut siltä ajalta. Työajat eivät täsmänneet vaikka piti vaan oli lähdettävä asiakkaan luokse esim. kesken syömisen, jos hän tarvitsi apua. Tottakai sinulla voi olla tilanne toinen ja asiakkaallasi on ehkä useampi avustaja joten homma ehkä toimiikin paremmin. Itse työskentelin yksikseni ja mitään herkkua se ei ollut ja palkkakin todella surkee työmäärää nähden.

Työniloa kuitenkin.

[PYRYHARAKKA]

No mulla on tosiaan sinäällään eri tilanne, että mulla on toimi sillä osastolla ja tunnen tyypin jo useemman vuoden ajalta. Avustajana mä toimin yksin mut mulla on siinä niin ihanat työkaverit et ne jelppaa kyllä jos taukoo tarvitsen. Voin sitten käytellä sitä pihalla ja harrastuksissa sikälimikäli ei mies oo leparikunnossa ihan täysin...

[SHV]

En ole itse ollut henkilökohtainen avustaja, mutta läheltä nähnyt muutaman tapauksen. yksi sellainen jä todella mieleen: kun itse olen kotisairaanhoidossa ja meillä oli sellainen asiakas, jolla oli avustaja. Harvoin satuimme yhtäaikaa, koska hänen työajat oli limitelty siten, ettei olisi kahta auttajaa paikalla. Hänellä oli siis aamulla muutama tunti ja iltapäivästä loput, mikä on todella sitovaa. Asiakas oli sillä tavalla vaativa, että siellä sai kyllä kuulla olevansa osaamaton jne ja pari kertaa törmäsin avustajaan pihalla, joka ihan itki ja sanoi, ettei kohta jaksa; asiakkaalla kohtuuttomia vaatimuksia avustajaa kohtaan, olisi pitänyt osata lukea ajatuksia suurin piirtein, jotta kaikki olisi mennyt kivuttomasti. Yritimme tukea tätä avustajaa kuuntelemalla ja antamalla hänen purkaa tunteitaan, sekä pidimme yhteispalavereja asiakkaan kanssa ja yritimme saada asiakkaallekin selväksi, ettei voi avustajaa ja muita auttajia kohdella sylkykuppina. (asiakas ei koskaan kyennyt hyväksymään sairauttaan, joka sitten lopulta vei mennessään, periaatteessa terminaalihoidossa oli sen aikaa, jonka hänet tunsin).

Eli niin paljon on kiinni siitä autettavasta, miten työssä viihtyy ja jaksaa. Jos ei kemiat kohtaa tai asiakas on todella vaativa, voi kyllä arvata, ettei helpolla pääse..

[otto]

No mulla on tosiaan sinäällään eri tilanne, että mulla on toimi sillä osastolla ja tunnen tyypin jo useemman vuoden ajalta. Avustajana mä toimin yksin mut mulla on siinä niin ihanat työkaverit et ne jelppaa kyllä jos taukoo tarvitsen. Voin sitten käytellä sitä pihalla ja harrastuksissa sikälimikäli ei mies oo leparikunnossa ihan täysin...

Eikö tuo ole enempi vierihoitajan homma kuin henkilökohtainen avustaja jos se "avustettava" on laitospotilas. Siis asuuko se osastolla vai kotonaan.

[PYRYHARAKKA]

Meidän laitoksessa me kuljetaan henkilökohtaisen avustajan nimikkeellä. Joo osastolla asuu tämä mies ja laitoshoidossa olut tosi nuoresta asti. Palkkaus meidän talossa avustajilla riippuu vähän koulutuksesta ja avustettavan tasosta (aika kirjava palkkauspolitiikka siis) Ite oon ollu toimessa jo monta vuotta joten palkka on hoitajan lisineen ja kokemuslisineen...

[Vieras: murmeli]

Ite oon ollu henkilökohtasena avustajana kotona asuvalle potilaalle ja se oli paras työ, mitä mulla on ikinä tähän mennessä ollu. Tosin kuten muutkin on kirjottanu, se on ihan potilaan luonteesta kiinni, onko työ mukavaa. Niin ja mä en ollut ainut hoitaja, joten en joutunut tekemään hullun pitkää tai pätkittäistä päivää.

[Vieras: Suna]

Piti käyttää hakutoimintoa, että löysin tämänkin ketjun ;) kuulostaa vähän erilaiselta, mitä odotan tältä tuoltä jota suunnittelen aloittavani. Vielä ei ole työpaikkaa, mutta pitäisi olla paljon kevyempää mitä nuo kertomuksenne, siis ei mitään saattohoitoa vaan avustamista arjessa.

Itselläni on kuitenkin elämänkokemusta hankalistakin ihmisistä ja miten toimitaan eri tilanteissa. Koulutusta ei ole, koska jätin kesken kunnes oma katraani on isompi.

Palkkahan on pieni, mutta itselleni riittää sen verran että sillä pärjää, rahanahne kun en ole.

Haluaisin kuulla vinkkejä ja muuta, mitä olisi hyvä tietää ennekuin aloitan ja aloitan kun löydän sopivan autettavan

[Lääkärihoitaja]

Hyväksymme jäseniksi vain terveydenhuoltoalan koulutuksen saaneita alan ammattilaisia tai ammattiin opiskelevia. Tästä pidämme tiukasti kiinni, koska haluamme pitää keskustelualueemme paikkana jossa hoitajat voivat keskustella keskenään, ilman sitoumuksia.

Mutta asiaan.

Riippuu hieman kuka on palkanmaksaja, mutta työsopimus on hyvä lukea läpi varsinkin irtisanomissuojan ja palkan maksun suhteen. Ei ole esim. laillista lopettaa työsuhdetta jos avustettava kuolee. Samoin työajoista pitää olla tarkka, ne on sovittava kirjallisesti etukäteen, ettei käy niin että avustettava soittelee ja siirtelee työvuoroja ja ruinaa apua ihmellisiin aikoihin (kokemusta on). Työn sisältö on myös hyvä olla kirjallisesti: pesetkö ikkunat, luotko lumet, ajatko omalla autollasi avustettavaa asioille, lähdetkö yönyli-reissuille? Vakuutukset? Oma ruokailu?

Tuossa nyt muutamia mitkä tuottaneet päänvaivaa joskus kun itse moista puuhasin...

[Vieras]

Koulutusta ei ole

Pahoittelen, mutta joudun poistamaan jäsenyytesi sääntöjemme vastaisena.

Tuomari

[Deianna]

Tervehdys!

Työskentelen henkilökohtaisena avustajana työnantajani kotona, ja hän on se joka palkkani maksaa (ei siis laitoksessa, joten en ehkä osaa aivan samaistua työhösi).

Oma esimieheni on todella mukava ja ajattelee työntekijöidensä etua. Meitä avustajia on yhteensä kolme.

Parempaa työpaikkaa en voisi toivoa, vaikka työ on todella sitovaa ja esimieheni saattaa illalla ilmoittaa, että tilanne on se ja se: aamulla töihin. Myös työajassa tulee joustettua avustettavan tarpeiden mukaan. Tämä on todella voimia vievää, vaikka siitä rahallisen korvauksen saankin.

Negatiivisena koen sen, että samalla kun toimin ihmisen oikeana kätenä, tulee ehkä liialtikin "vietyä töitä kotiin" ~ minähän niin sanotusti hänen käytännön elämäänsä pyöritän.

Positiivisia puolia taas ovat hyvän siteen ja hoitosuhteen luominen autettavaan. Olemme kummatkin toistemme luottamuksen arvoisia ja (hänen sanojaan lainaten) osaan jo lukea hänen ajatuksensa. Pystyn siis valmiiksi toimimaan, ennenkuin hänen tarvitsee minulta jotain kysyä.

Toivottavasti pestisi henkilökohtaisena avustajana tulee olemaan palkitsevaa, vaikkakin veikkaan: rankkaa.

Kaikkea hyvää Sinulle toivoen