Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Mandy83

Kesätyö tk:n vuodeosastolla

Recommended Posts

Mandy83   
Mandy83

Ensinnäkin pyydän jo valmiiksi anteeksi, mikäli tämä teksti tulee "väärää" kohtaan. Ja sitten asiaan... Elikkä itselläni on alkamassa kesätyö eräässä tk:ssä muutaman päivän kuluttua ja mä kävelen kohta seinille. Jännittää niin saakulisti ja samalla alkaa miettimään sitä omaa osaamista/pärjäämistä. Olen tekemessä ensimmäistä sairaanhoitajan sijaisuutta ja kaikkea alkaa tämän vuoksi pyörittämään mielessänsä. Tiedän osaavani asioita ja sitä mitä en osaa niin sitten kysyn muilta... Ongelmallisena pidän sitä, ettei minulla ole kyseiselle osastolle i.v lupia, jolloin joudun sitten "vaivaamaan" muita saikkuja.... Kyseinen osasto ei onneksi oli hirveän akuutti, joten se helpottaa jollain tasolla omaa paniikkia, mutta kuitenkin on olemassa lääkärinkierrot, iki-ihana Effica järjestelmä ja potilaiden kotiuttaminen. Ja kaiken näiden lisäksi pitäisi osallistua vielä perushoitoon ja tarv. antaa neuvoja muille työntekijöille...

Luulen, että tämä reagointi on suhteellisen normaalia?

Selailen tässä sh:n käsikirjaa, jos se sit auttaisis hieman tähän aivomyrsky-fiilikseen 8)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Annastiina   
Annastiina

Ite alotan parin viikon päästä ensimmäisen sh:n sijaisuuden jo aiemmin tutulla osastolla ja ajatukset on aika samanlaiset. Iv-luvat puuttuvat minultakin koska enhän ole edes vielä valmis sh mutta eipä tuolla tunnu olevan kaikilla muillakaan sijaisilla tänä kesänä. Ihan mukavasti ovat kuitenkin apua saaneet kun ovat sitä tarvinneet. Meillä ei muutenkaan joka vuoroon sh riitä joten viikottain joudutaan konsultoimaan naapuriosaston saikkua  *nolona*

Muistetaan vaan nämä vanhat sanonnat että työ tekijäänsä neuvoo ja kysyvä ei tieltä eksy niin eiköhän me pärjätä siellä kuin kala vedessä  8)...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
eh-neito   
eh-neito

Ongelmallisena pidän sitä, ettei minulla ole kyseiselle osastolle i.v lupia, jolloin joudun sitten "vaivaamaan" muita saikkuja....

Päin vastoin. Ole onnellinen niin kauan kuin sinulla ei ole niitä lupia eikä sinun tarvitse kantaa kyseistä vastuuta. Vastuuta tässä työssä ehtii kantaa (huonolla palkalla) ihan riittämiin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Osku   
Osku

Tsemppiä vaan Mandy83! Jännittäminen on ihan normaalia tossa vaiheessa. Kesän jälkeen olet monta kokemusta rikkaampi ja monessa suhteessa itsevarmempi! :o

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Stinde   
Stinde

Ensinnäkin pyydän jo valmiiksi anteeksi, mikäli tämä teksti tulee "väärää" kohtaan. Ja sitten asiaan... Elikkä itselläni on alkamassa kesätyö eräässä tk:ssä muutaman päivän kuluttua ja mä kävelen kohta seinille. Jännittää niin saakulisti ja samalla alkaa miettimään sitä omaa osaamista/pärjäämistä. Olen tekemessä ensimmäistä sairaanhoitajan sijaisuutta ja kaikkea alkaa tämän vuoksi pyörittämään mielessänsä. Tiedän osaavani asioita ja sitä mitä en osaa niin sitten kysyn muilta... Ongelmallisena pidän sitä, ettei minulla ole kyseiselle osastolle i.v lupia, jolloin joudun sitten "vaivaamaan" muita saikkuja.... Kyseinen osasto ei onneksi oli hirveän akuutti, joten se helpottaa jollain tasolla omaa paniikkia, mutta kuitenkin on olemassa lääkärinkierrot, iki-ihana Effica järjestelmä ja potilaiden kotiuttaminen. Ja kaiken näiden lisäksi pitäisi osallistua vielä perushoitoon ja tarv. antaa neuvoja muille työntekijöille...

Luulen, että tämä reagointi on suhteellisen normaalia?

Selailen tässä sh:n käsikirjaa, jos se sit auttaisis hieman tähän aivomyrsky-fiilikseen :peukku:

Mulla oli kuusi viikkoa sitten aivan sama tilanne, no en mä nyt aivan seinille hyppinyt, mutta samanlaisia ajatuksia mietiskelin. Edelleen ollaan hengissä. Ja ihan hyvillä mielin jopa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Mandy83   
Mandy83

Ensinnäkin pyydän jo valmiiksi anteeksi, mikäli tämä teksti tulee "väärää" kohtaan. Ja sitten asiaan... Elikkä itselläni on alkamassa kesätyö eräässä tk:ssä muutaman päivän kuluttua ja mä kävelen kohta seinille. Jännittää niin saakulisti ja samalla alkaa miettimään sitä omaa osaamista/pärjäämistä. Olen tekemessä ensimmäistä sairaanhoitajan sijaisuutta ja kaikkea alkaa tämän vuoksi pyörittämään mielessänsä. Tiedän osaavani asioita ja sitä mitä en osaa niin sitten kysyn muilta... Ongelmallisena pidän sitä, ettei minulla ole kyseiselle osastolle i.v lupia, jolloin joudun sitten "vaivaamaan" muita saikkuja.... Kyseinen osasto ei onneksi oli hirveän akuutti, joten se helpottaa jollain tasolla omaa paniikkia, mutta kuitenkin on olemassa lääkärinkierrot, iki-ihana Effica järjestelmä ja potilaiden kotiuttaminen. Ja kaiken näiden lisäksi pitäisi osallistua vielä perushoitoon ja tarv. antaa neuvoja muille työntekijöille...

Luulen, että tämä reagointi on suhteellisen normaalia?

Selailen tässä sh:n käsikirjaa, jos se sit auttaisis hieman tähän aivomyrsky-fiilikseen :-X

Mulla oli kuusi viikkoa sitten aivan sama tilanne, no en mä nyt aivan seinille hyppinyt, mutta samanlaisia ajatuksia mietiskelin. Edelleen ollaan hengissä. Ja ihan hyvillä mielin jopa.

Hyvä kuulla, etten oo yksin näitten ajatusten kanssa. Ja kyllä tää tästä, kunhan pääsee töiden kimppuun. Kiitoksia tsemppaamisesta :nauraa:

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Pulu   
Vieras: Pulu

Kiitos jakamisesta. Helpottavaa että muillakin on käynnistysvaikeuksia!

Itsellä nyt jotenkin jostain syystä ammatillinen itsetunto jossain pakkasen rajassa. Kolme ja puoli vuotta tätä soppaa on sotkettu ja nyt se pitäisi lusikoida kiltisti.. Tk:ssa vaaditaan laajaa osaamista. Minun pitäisi nyt olla se äshoo ja tulevilla listoilla vastaavana hoitajana. Iv - lupia osastonhoitaja kävi jo hoputtamassa, mutta kun ei ole ollut tilaisuutta. Iv - hoitoa tarvitsevat potilaat ovat tulleet valmiiksi kanyloituna jatkohoitoon osastolle tai jonkun toisen vuoron aikana kanyloitu. Tänään meni tippa pieleen ja sain tilaisuuteni. Suonet oli kuin hämähäkin seittiä ja semmoisia arpeutumia että tuntui kuin kumipalloon ois yrittäny neulaa vängätä.. (eihän se ole normaalia, eihän?) Lääkäri ei jaksanut seurata tuhertamistani joten luvan yrittäminen siirtyi seuraavaan kertaan. Vanhemman kollegan kanssa yritin vielä pari kertaa. Pari vanhempaakin kollegaa yrittivät. Lopulta lääkärikin yritti.. ja yritykseksi jäi vielä siihen asti, kun minun vuoroni päättyi. Että ei ihme jotta jos minulta, joka en oo ku kerran harjotellu aikaisemmin kaksi vuotta sitten, ei osunut. Silti tuntui siltä kuin pitäis pyydellä anteeksi etten nyt onnistunut.

Muutenkin vaivaa hillitön riittämättömyyden tunne. Koko ajan miettii, onko nyt varmasti hoitanut oman tonttinsa? Tekeekö itsestään typerän jos epäröi tuota ja pyytää apua tähän? En tajua mikä vipu on nyt nupissa vinossa, sillä ei tämä ennen näin vaikealta ole tuntunut.. Mihin minä hävisin ja kuka hemmetti minun työpukuuni hyppäsi?  ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Rokkihippipunkkari   
Rokkihippipunkkari
Tk:ssa vaaditaan laajaa osaamista.

Tottapa totta. Vähän joka alaa pitäisi olla hanskassa. Itse olin varmaan ihan yhtä pallo hukassa vähän yli kolme vuotta sitten kun menin paikalliseen terveyskeskukseen "kesätöihin". Mutta kysymällä ja katsomalla oppii, ja vaikka niissä vastuuvuoroissa onkin, niin vanhemmilta hoitajilta voi kyllä kysyä. Munkin pelastukseni taisi olla semmoset about 30 v talossa olleet perushoitajat, joiden kanssa ensimmäiset "vastuuvuoroni" tein. Eikä niitä typeriä kysymyksiä oo :P

Tänään meni tippa pieleen ja sain tilaisuuteni. Suonet oli kuin hämähäkin seittiä ja semmoisia arpeutumia että tuntui kuin kumipalloon ois yrittäny neulaa vängätä.. (eihän se ole normaalia, eihän?)

No semmosia ne just pakkaa terkkerin vuodeosastoilla olemaan ne satavuotiaiden mammojen suonet. ;D Ei vaiskaan, ei ne kaikki niin vaikeita tapauksia ole. Mäkin pelkäsin tota kanylointihommaa aluksi, kun en ollut valmistumisen jälkeen ainakaan viiteen vuoteen kanyylin kanyylia laittanut, mutta kylhän se siitä sit alko sujua. Härkää sarvista vaan. Eikä se toimenpide itsessään ole kuin temppu temppujen joukossa, kauheaa meteliä siitä pidetään mun mielestä jo koulun penkilläkin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×