paranoidinen vanhus

[ohjaaja]

Kertokaapa hyvät ihmiset, miten saisin puolisoni isoäidin hoitoon kun omat lapset eivät ota kantaa mummon hyvinvointiin.

Mummo on kauan aikaan jo voinnut psyykkisesti huonosti. On asunnut palvelutalossa pariin otteeseen, mutta kun siellä on ns. alettu vainoamaan on purkanut vuokrasopimuksensa ja muuttanut yksityiselle vuokralle eikä kukaan ole kerennyt asiaan puuttumaan kun on tehnyt salassa kaiken. Lääkäriin mantaa ei saa, koska epäilee heitä. Kodinhoitajat ovat jopa pariin otteeseen käynnyt, muttei enään kun manta ei ota apua vastaan eikä laske heitä edes sisälle. Mummo on sitä mieltä ettei hän tarvitse mitään apua eikä hoitoa vaikkakin tilanne on näin sivusta seuraaville toinen. Lääkkeitä ei käytä, koska ne ovat myrkkyjä. Muutama vuosi sitten mummolla oli jakso psykiatrisessa sairaalassa jossa olikin viihtynyt. Lääkityskin onnistui hyvin ja möröt pysyivät poissa.

Itse työskentelen mielenterveyden puolella ja tiedän miten homma menee sillä puolen, mutta nyt kun kyse läheisestä vanhuksesta en ole varma miten tässä pitäisi toimia. Mieleeni on toki tullut että otan yhteyttä hoitavaan lääkäriin, mutta jotenkin tuntuun ettei minun sanaani uskota. Toivon saavani vinkkejä tähän asiaan.

[Jio]

Tukea kannattanee pyytää sieltä kotihoidon sektorilta/hoitajilta.  Heillä lienee myös sanansa sanottavana jos heitä ei lasketa sisällekkään.

[ketonoidanlukko]

Lähtisin kartoittamaan sitä kotona selviytymistä, tämän tyyppisiä pyyntöjä tulee aika paljon tyyliin, menkää nyt edes käymään siellä, kun kukaan ei oikeasti tiedä henkilön kyvyistä selviytyä jokapäiväisestä elämästä.

Yhteys kotisairaanhoitoon ja omaan lääkäriin ( miksei sinua uskottaisi ?)

-kykeneekö huolehtimaan itsestään: käykö kaupassa, syökö päivittäin, henkilökohtainen hygienia, vaatetus, pukeutuuko asian mukaisesti, kodin siisteys, joskus koko kämppä on jätteisiin hautautunut  ymv

-raha-asioiden hoito: ymmärtääkö rahanarvon, huolehtii laskut, vuokrat

-lääkitys: koska päivitetty onko tämänpäivän kuntoon sopiva

-fyysinen kunto: somaattiset sairaudet, peruslabra kontrollit koska katsottu, liikkuminen, paino jne

-psyykkinen tila: harhaisuus, muistitestit mmse:llä voisi aloittaa jne

listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, niinkun itse alalla työskentelevänä tiedätkin.

Kotikäynnistähän siinä pitää lähteä,  kehitellä joku vaaraton syy sisäänpääsylle vaikka rr mittaus, keskustelua niin ettei henkilö koe tilannetta uhkaavana kyllä ne ovet aukeavat, eikä pidä lannistua ja luovuttaa vaikka ulosheitetyksi tulisikin siinä tarvitaan taitoa ja pelisilmää.

Lääkkeiden ottamattomuuteen, harhoihin tai muuhun pärjäämättömyyteen en tarttuisi aluksi vaan pyrkisin luomaan tilanteen, jossa asiakas voi luottaa kotona käyvään henkilöön, tämähän ei tietenkään hetkessä tapahdu vaan vaatii aikaa.

Valitettavasti joskus kotihoito rientää paikalle ja kerta laakista laittaa "asiat kuntoon" ja silloin on takuuvarma että seuraavalla kerralla ovi ei aukene.

Nämä nyt vaan tällaisia yleisohjeita, kaikkihan pitää tapauskohtaisesti suunnitella.