Hoitoyksikkö/Lääkäriyksikkö

[Vieras: -Karoliina]

Hei,

ilmeisesti käytännöt ensihoidossa sairaalan ulkopuolella vaihtelevat paljon alueittain eli tuleeko paikalle ambulanssin hoitoyksikkö vai edellä mainitun lisäksi myös lääkäriyksikkö aina kun on vähänkin huonommassa kunnossa olevasta potilaasta kyse.

Olisin kysellyt tilannetta ja käytäntöä eri puolilla Suomea ja erityisesti pääkaupunkiseudulla ja lähikunnissa. Tokihan on hyvä jos lääkäri saadaan paikalle tarvittaessa mutta kuinka paljon ensihoitaja sitten pääsee käyttämään niitä taitoja, joita on koulussa 4 vuotta hankkinut?

En tiedä faktaa käytännöstä ja sen vuoksi kysyn asiaa, mutta olen sattunut näkemään sivusta(Helsingissä) lähinnä niitä tapauksia, joissa paikalla on ollut molemmat em. yksiköt. Silloin lääkäri intuboi jne. Jos tämä on vallitseva tapa, niin oletteko kokeneet hyväksi asiaksi ettei joudu itse tekemään toimenpiteitä, joita tulee eteen liian harvoin hyvän osaamisen kannalta vai onko turhauttavaa ettei useinkaan pääse itse tekemään ja samalla pitämään osaamista yllä? Kuinka yhteistyö sujuu?

Oikeastaan tällainen isompi kysymykseni on yritys hahmottaa ensihoitajan rooli potilaan ensihoidossa, koska maantieteellisestä sijainnista riippuen olen saanut sen tapaista kommenttia, että niistä voisi vähän liioitellen päätellä samojen juttujen olevan korpiseudulla sairaankuljettajien ja kaupungissa lääkäreiden hommaa.

Sain viime kesänä opiskelupaikan EH-koulutusohjelmasta mutta en päässytkään aloitamaan opiskelua vielä viime syksynä. Onkohan tämä nyt viime hetken epäröintiä ennen tulevan syksyn koulun alkua, mutta tuntuu yhtäkkiä ettei todellisuus sen suhteen mitä pääsee tekemään ja mitä työ on olekaan ihan se mitä toivoin. Ymmärrän, että paljon on ihan "tavallisia" keikkoja eikä mitään ihmeellistä tapahdu ja sehän on sitä työtä. Mutta sitten jos joskus pääsisi tekemään käden töitä ja lääkäri sitten tekeekin ne, käykö näin ja miltä se tuntuu. 

Mietin myös lääkikseen pyrkimistä (olen opiskellut aiemmin luonnontieteitä ja nyt ollut kotiäitinä joitakin vuosia), mutta toiminnallinen työ sopisi varmasti minulle paremmin ja ensihoitajan työ sellaisena miksi sitä opiskellaan olisi ehkäpä juuri se minun juttuni. En siis ole koskaan haaveillut lääkärin ammatista, kun taas ensihoitotyö ja tehohoitotyö ovat kiinnostaneet aina. Toisaalta kuten jo kysyin, onko sitä käytännössä kuinka olemassa? Tuleeko raja nopeasti vastaan?

Olen todella kiitollinen kaikista vastauksista, toivottavasti osasin asettaa kysymykseni oikein ja tein ymmärrettäväksi mitä oikeasti haluan tietää. En halua vähätellä kenenkään työtä, päinvastoin haluan tietää pääseekö taitoja oikeasti käyttämään, ja lopultahan haluan vain tietää mikä minua joskus odottaa.

[Von Hoitsulander]

Noita lääkäreitä pyörii keikkapaikoilla mutta se ei aina tarkoita sitä, että tekevät kaiken. Allekirjoittaneella useita kokemuksia joissa lääkäri sanoo, että no niin poeka, paneppas putkea kurkkuun. Tämä siis lääkärikohtaista, usein nuoret lääkärit eivät ota tätä opetusaspektia koska haluavat itse touhuta vielä. Kokeneet lääkärit usein (IMO) haluavat taasen valvoa laatua ja kouluttaa myös kentällä. Hyvä näin.

[TexWiller]

Aivan näin, että kyllä se paljolti riippuu siitä lääkäristä kohteessa, mitä kukin tekee. Toinen totuus on myös se, että näillä leveysasteilla joihin lääkäriyksikkönä kuuluisi tulla hulikopteri, tehdään paljon asioita pelkän konsultointi puhelun pohjalta. On selvä asia että joka paikassa kapasiteettia käytetään tarpeellinen määrä, mutta se olemassa oleva määrä onkin sitten eri juttu. Se että eh-lääkäri on kohteessa ei saisi merkitä sitä, että joka jamppa ja jaana pyyhkäisee hikeä otsikoltaan, kun ei tarvii tehdä temppuja, eli pääsee vähemmällä.

[Vieras: takapäivystäjä]

Oikeastaan tällainen isompi kysymykseni on yritys hahmottaa ensihoitajan rooli potilaan ensihoidossa, koska maantieteellisestä sijainnista riippuen olen saanut sen tapaista kommenttia, että niistä voisi vähän liioitellen päätellä samojen juttujen olevan korpiseudulla sairaankuljettajien ja kaupungissa lääkäreiden hommaa.

Ihmeellinen käsitys sinulla. Se, että toisaalla tulee lääkäri kohteeseen ei todellakaan läheskään aina tarkoita sitä että lääkäri tekee itse potilaalle yhtään mitään. Lääkärin läsnäolo pääsääntöisesti aikaansaa sen, että potilas saa paremman hoidon sairaalan ulkopuolella. Eli tietyllä tapaa suomalaiset ovat myös eriarvoisessa asemassa. Tämä tosin näkyy selvimmin vain erikoistapauksissa, missä potilas selvästi hyötyisi lääkehoidosta tai toimenpiteestä, jota hoitotason yksikkö ei voi toteuttaa.

Jos potilaalla on vaikka sydäninfakti on hoito useimmiten helppoa. Ensihoitaja konsultoi, lähettää filmin lääkärille, aloittaa hoidon jne. Tämä tietty onnistuu helposti (yleensä !) keneltä vaan koulutetulta henkilöltä. Jos ajatellaan samaa keikkaa vaikka helsingissä, voi paikalla hyvinkin olla se hoitoyksikkö ja lääkäriyksikkö. Hoito etenee kuitenkin täysin samoin, eikä lääkäri yleensä edes koske koko potilaaseen. Perustilanteessa hän kirjaa, soittelee ennakkoilmoitukset jne. Eritoten hoitoyksikön ollessa kohteessa lääkäri lähes aina "kovistelee" ko. yksikön ukkoja antamalla heille vastuun tilanteesta, antaen sairaankuljettajien kertoa mitä seuraavaksi tehdään. Yleensä kyselevät vielä perusteluja yms. Jos taas kyseessä on vaikka tajuttoman intubaatio, hankala tippatie, tai lähes mikä tahansa toimenpide, antaa lääkäri sen henkilöstä riippuen lähes aina sairaankuljettajan tehtäväksi. Helsingissä homma onnistuu helpommin, koska lääkärit toimivat niin tiiviisti laitoksen henkilökunnan kanssa, tuntevat erityisesti hoitotason henkilöt tarkoin ja useimmiten kaikki paikallaolijat tietävät koko ajan mitä seuraavaksi tapahtuu. Kyseessä on siis hyvin toimiva hoitotiimi, jonka yhtenä osana on lääkäri. Koptereissa taas tilanne on usein erilainen, varsinkin jos ja kun lääkärit eivät usein tunne sairaankuljettajia. Tällöin joku tajuttoman intubaatio yms. siirtyy helpommiin lekurille itselleen. Usein koptereissakin ko. toimenpiteen tekee kuitenkin lentoavustaja, joka yleensä on ns. hoitotason henkilö.

Vielä parempi esimerkki voisi olla vaikka kardioversio, jonka noheva sairaankuljettaja tekee siinä missä lääkärikin. Toinen vaan sedatoi potilaan kunnon aineilla ja toinen joutuu tyytymään bentso+opiaatti linjaan. Hoidon tulos on useimmiten sama. Päätelköön kukin sitten itse, oliko lääkärin paikallaolo hyvä vai huono asia ??

Periaatteessa potilaiden hoito ideaalitilanteessa siis tulisi mennä samoilla linjoilla. Tasalaatuisuuteen on tosin monilla paikkakunnilla todella pitkä matka. Se, että lääkärijohtoisesti potilaan hoito viedään useimmiten pidemmälle (laitetaan esim. a-neulaa etc.) ei tarkoita kuitenkaan sitä, että ilman lääkäriä potilas saisi jotenkin huonoa hoitoa eikä myöskään sitä, että lääkärin paikallaollessa hoitotaso olisi jotenkihn turha tai tarpeeton yksikkö.

[Pöllö]

Mitä keskusteluita eri palstoilla olen seurannut, kaupungeissa:

- ei tarvitse osata tai tehdä juuri mitään

- lääkäri tai muu tukiyksikkö on aina saatavilla minuuteissa

- tukiyksiköt tekee vaikeet hommat muiden puolesta

- niitteenkään oikeeasti tarvii tehdä mitään, kun

- lähin sairaala on kuitenkin aina vain parin minuutin kuljetuksen päässä joten

- kohteessa potilaita hoidetaan tosi vähän, jos koskaan

- hätätilapotilaita kohdataan tosi vähän

- protokollilla, oireisiin reagoimisilla ja pokan hoitoperiaatteilla, jonkun potskun tarvitsemalla hoidolla ei ole oikeestaan niin mitään välii näillä viiveillä ja etäisyyksillä

- eikä konsultaatioita edes ole tarvis käyttää ja tehdä silloinkaan mitään ite.

Muualla perusjesset tekevät kahdestaan kaiken ilman lekuria, heti ja ketään odottamatta. Hesassa ja muissa isommissa kaupungeissa perustaso ja oikeesti hoitotasokin on vaan huopaa, happea ja hanaa tai lekurin odottelua, oikeuksia muutamiin jippoihin on jopa vähennetty kun niissä tulee vaan traumoja lisää kun jannut ei osaa niitäkään. Oikeesti ensihoidon teoriasta ja kaikista jipoista ollaan umpijäljessä koko ensihoitojärjestelmän perustuessa oikeasti vaan sen lääkäriyksikön jonkinlaiseen olemassaoloon ja sairaaloihin, eikä mitään uutta lekurien olemassaolo peruslanssianssille tuo. Tiimityöskentely on myös täysin syvältä kun ei saa itte tehdä kaikkea kun jonkun toisen pitää päästä pätemään. Ja oikeesti ensihoidon kokonaistaso on kiinni siitä mitä jippoja itse kukin saa ja pääsee käsillään tekemään. Onhan se nyt, kun ei saa tehdä mitä lystää vaan joku saattaa joskus sanookin jotain johonkin. Oikeessa ensihoidossa hommaan kuuluu ainakin vartin tai mieluuskin puolen tunnin tai tunnin ajomatka potilaan luo, puoli tuntia kohteessa ja tunti pari matkaa sairaalaan. Kannattaa siis hakeutua siksi muualle ihan oikeisiin hommiin.

;D

Oliskohan sen lääkärin roolia kuitenkin myös koulutuksessa, laadun valvonnassa, hoitoketjun kehittämisestä häkestä päivystykseen ja ohjeistuksessa, uuden osaamisen siirrossa HUS:n päivystys-, ane- ja tehoalueilta kentälle, ja yksittäisen potilaan hoidossa eniten kokonaisuuden ohjaamisessa, diagnostiikassa ja ketään ensihoitajia laajemmissa toimintaoikeuksissa. Joku lääkäri seuraa, ohjaa, johtaa, pistää tekemään, toinen haluaa tehdä jotain temppuja itse ainakin ajoittain säilyttäen kosketuksen käden työhön. Jotain asioita tosiaan vain lääkäri tekee missä päin Suomea tahansa.

Muutama hesalainen lääkäri suhtautuu alansa kokonaiskehittämiseen suoraan sanoen melkein fanaattisesti. Jöötä ja koulutusvierihoitoa saavat sairaankuljettajat erityisesti hoitotasolla, ja jopa paikallisista maallikkoensivasteista lähtien on vastuulääkäreillä "jonkinmoinen" tuntuma. Jotta se kokonaisuus ja sen osaset toimisivat sen (hätätila)potilaan parhaan mukaisesti, tuloksellisesti ja tieteellisestikin luotettavin perustein. Niitä tuloksia tehdään muullakin kuin kouluosaamisella - vuorovaikutuksella, tiimityöskentelyllä, kokonaishoitoketjun kaikissa osissa. Ja kuitenkin, viime kädessä monesta hoitoketjun tuloksesta vastaa myös se tasoista alinkin - eli perustaso.

Hyvässä ensihoitojärjestelmässä osat täydentävät toisiaan, ja läheinen yhteistyö myös opettaa, jakaa vastuuta ja kouluttaa työskentelemään erilaisissa tilanteissa erilaisten kokonaisuuksien osana. Järjestelmässä voi edetä myös eteenpäin. Täällä se tarkoittaa jonkinmoista seulan läpäisyä, kokemusta alemmalta tasolta ja näyttöä asenteesta ja osaamisesta. Vain subjektiivisella tuntemuksella ei kaikkialla edetä eikä opita. Eikä noissa kuvaamissasi tapauksissa käynyt selväksi, mistä oli kyse, oliko oikein tapa toimia tehdä tietyt perusasiat siihen asti, kunnes ylipäätään saadaan enemmän kuin kaksi tekijää paikalle, oliko kyse epäonnistuneesta tai mahdollisesti vaikeasta intubaatiosta, jolloin voi olla syytä kokeneimman suorittaa se - tai intubaatiosta, jossa vaadittiin hieman lääkärin troppeja - jossain se olisi tehty hoitotason toimesta, jossain konsultaatiolla, jossain ei lainkaan?

Helsingin lähes 70 000 sairaankuljetustehtävästä moni on loputonta peruspuuhaa ja juoppojen hyysäämistä, mutta aatamia on noin 4000 ja berttaa 17 000 kappaletta vuodessa. Kuljettavia hoitoyksiköitä helpelillä on 3, 1 per 190 000 asukasta. Tukiyksiköitä 2, 1 per 280 000 asukasta, perustasoa 7, 1 per 80 000 asukasta - näistä osa ei aina toimi. Erilaiset paikat eivät ole ehkä niinkään erilaisia vastuissa ja käden työn määrässä. Vaan haasteet, kuormitus ja annetut oikeudet ovat eri paikoissa ja eri työnantajilla erilaisia hieman muillakin tapaa. Kuten ensihoidon tasokin. Päivystysalueillahan työ mm. pk-seudulla on jo erittäin vaativaa kaikilla työntekijätasoilla.

Hyvä kun kyselet, joskus näkee aika uskomattomia mielikuvia, uskomuksia - ehkä osin kokemuksiakin siitä, mitä työ muka on siellä täällä. Provosoin vaan pikkasen, jotta keskustelu ehkä toisi esiin aitoja kokemuksia ja vertailuja töistä eri paikoissa. Ja heitän samalla ironiaa erityisesti pelastustoimessa, ja paikoin ensihoidossa elävän, käsittämättömän muiden työn väheksymisen niskaan. Hyvä vain, jos tietynlainen työn sisältö jossain motivoi sinua oikeasti osaamaan, auttamaan ja kehittymään. Ja hyvä, että kyselet duuneista jo ennen opiskelemaan lähtemistä. Oikea tieto auttaa ajautumasta opiskelussa harhapoluille, ja opettaa varomaan alalla todella runsaasti esiintyvää sonnanjauhamista omasta erinomaisuudesta ja muiden surkeudesta. Ehdit opintojen, harjoittelun ja työnteon aikana näkemään ja kuulemaan kaikenlaista, josta on ihan omalla vastuullasi, poimitko oikean asian tai poimitko asian oikein. Omalta kohdalta skeidanjauhanta ja sellaisen kuunteleminen kannattaa karsia varmasti jo tässä vaiheessa pois.

Duuneissahan on todella jotain eroja Kilpisjärvellä ja Espoossa. Toisessa kettumaisia potilaita on enemmän ja toisessa tosiaan saatetaan ihmetellä samaa potilasta tuntien ajomatkan ajan ylhäisessä yksinäisyydessä potilaan mennessä käsiin. Toiseessa onnistutaan kuljettamaan käsittämätön tapaus sairaalaan - jonne hän menehtyy. Siinähän se yksi tärkeimpiä koulutustapahtumia onkin, osaat mitä vain, teet mitä vain, ja tulos on - nolla... Mutta erot alueissa ovat myös ehkä erilaisia kuin ajattelet. Valitettavasti maassa on toki myös kaupunkeja, joissa ensihoito on tasoa "todella perustaso", "karjankuljetus" (paitsi eläimiä ei kohdella aivan yhtä huonosti) ja "ylikuormitettu taksikyyti keskussairaalaan". Niitä erilaisia ensihoidon kukkasia (lue: sontaläjiä) löytyy toki myös pienemmissä paikoissa. Mutta minähän en tiedä, kun en sitä duunia tee. Onnea valitsemallasi opinnoissa, uralla ja elämässäsi.

Valvoja, bannia ja sapiskaa näin asiattomasta kommentista asialliseen kysymykseen!

[Perustorsti]

Mitä keskusteluita eri palstoilla olen seurannut, kaupungeissa:

- ei tarvitse osata tai tehdä juuri mitään

- lääkäri tai muu tukiyksikkö on aina saatavilla minuuteissa

- tukiyksiköt tekee vaikeet hommat muiden puolesta

- niitteenkään oikeeasti tarvii tehdä mitään, kun

- lähin sairaala on kuitenkin aina vain parin minuutin kuljetuksen päässä joten

- kohteessa potilaita hoidetaan tosi vähän, jos koskaan

- hätätilapotilaita kohdataan tosi vähän

- protokollilla, oireisiin reagoimisilla ja pokan hoitoperiaatteilla, jonkun potskun tarvitsemalla hoidolla ei ole oikeestaan niin mitään välii näillä viiveillä ja etäisyyksillä

- eikä konsultaatioita edes ole tarvis käyttää ja tehdä silloinkaan mitään ite.

Muualla perusjesset tekevät kahdestaan kaiken ilman lekuria, heti ja ketään odottamatta. Hesassa ja muissa isommissa kaupungeissa perustaso ja oikeesti hoitotasokin on vaan huopaa, happea ja hanaa tai lekurin odottelua, oikeuksia muutamiin jippoihin on jopa vähennetty kun niissä tulee vaan traumoja lisää kun jannut ei osaa niitäkään. Oikeesti ensihoidon teoriasta ja kaikista jipoista ollaan umpijäljessä koko ensihoitojärjestelmän perustuessa oikeasti vaan sen lääkäriyksikön jonkinlaiseen olemassaoloon ja sairaaloihin, eikä mitään uutta lekurien olemassaolo peruslanssianssille tuo. Tiimityöskentely on myös täysin syvältä kun ei saa itte tehdä kaikkea kun jonkun toisen pitää päästä pätemään. Ja oikeesti ensihoidon kokonaistaso on kiinni siitä mitä jippoja itse kukin saa ja pääsee käsillään tekemään. Onhan se nyt, kun ei saa tehdä mitä lystää vaan joku saattaa joskus sanookin jotain johonkin. Oikeessa ensihoidossa hommaan kuuluu ainakin vartin tai mieluuskin puolen tunnin tai tunnin ajomatka potilaan luo, puoli tuntia kohteessa ja tunti pari matkaa sairaalaan. Kannattaa siis hakeutua siksi muualle ihan oikeisiin hommiin.

Hyvä että nämä seikat on vihdoinkin tiedostettu myös siellä pääkaupunkiseudulla.

;)

[Vieras: -Karoliina]

"Ihmeellinen käsitys sinulla. "

No, siksi kysyin että onko oikea vai ihmeellinen käsitys  :-*

Tunnen kaksi alalla olevaa/ollutta, joista toisen mielestä sekaan ei aina oikein mahdu ja toisen mielestä työ  pk-seudun ympäryskunnissa on ollut mukavampaa koska Helsingin pelastuslaitoksella on hänen kokemuksensa mukaan toisinaan huono työilmapiiri. Subjektiivisia asioita, mutta näköjään on myös ihmisiä, joiden mielestä homma toimii oikeasti hyvin. Se on todellakin hyvä juttu ja positiivista.

Aiemmin kuulemieni kokemusten  ja ensihoitoalan liiton keskustelufoorumin lukemisen tuloksena tulee tosiaan käsitys, että käytäntö on kirjavaa.

Kiitos siis vastauksista, joukossa oli pari ihan selkokielistäkin.

[Pöllö]

Hyvä että nämä seikat on vihdoinkin tiedostettu myös siellä pääkaupunkiseudulla.

;D

                                                                                                           

Mää vaan ajan pakettiautoa.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Hups, sori, jossain vaiheessa luulin sunkin olevan näiltä kulmilta ton signaturen vuoksi.  ;)

Karoliinalle vielä - tämänkin kylän huonoja puolia voi ja pitääkin sanoa ääneen. Suurissa paikoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Samoin pienissä. Isoissa taloissa myös hankauksia tai huonoja paikkoja/osia on todennäköisemmin, kun ihmisiä ja ihmisyhdistelmiä on enemmän. Pienissä ollaan sitten enempi joko tai, mutta osataan sitä välillä sielläkin. Osa asioista on kiinni myös itsestäkin. Joissain paikoissa on sitten niitä marmattajia, jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään. Mutta hyvin tärkeää työelämässä on päästä tekemään työtä, josta pitää, työpaikassa, jossa viihtyy. Aina tämäkään ei ole kaikilla ihan mahdollista. :- Ehtinet kuulostella ja tutustuakin sinne ja tänne. Onnea opintoihin.