Vaitiolovelvollisuus !

[{BS}]

Ainakin polilla potilastiedot tulee katsottua edellispäivänä tai aamusta.

Ja mihin hoitosuhde päättyy tai mistä se alkaa?

[{BS}]

Asiaan on saatu selvyys.

http://www.fimnet.fi/cgi-cug/brs/artikkeli.cgi?docn=000036776

Oman potilaan jatkohoitoa saa selvittää oppiakseen

Lääkäri saa katsoa hoidettavanaan olleen potilaan jatkohoidossa tehtyjä sairauskertomusmerkintöjä pyrkiessään jälkikäteen selvittämään diagnoosinsa oikeellisuutta ja hoidon onnistumista. Tietosuojavaltuutetun kannanoton mukaan oman potilaan jatkohoidon selvittäminen on laillista, kun päämääränä on ammatillinen kehittyminen. Kannanotto selventää lääkärin oikeutta käsitellä potilaansa tietoja sen jälkeen, kun ei enää osallistu tämän hoitoon.

- Lakia tulkitaan nyt niin, että potilaan tietojen seuraaminen on sallittua ammatillisen kehittymisen ja potilasturvallisuuden vuoksi. Minusta jokaisen lääkärin velvollisuus on seurata diagnoosiensa oikeellisuutta ja hoitotoimenpiteidensä seurauksia. Tietosuojavaltuutetun kannanotto helpottaa lääkärin asemaa, sanoo johtajaylilääkäri Aino-Liisa Oukka Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä.

Kannanottoon antoi aiheen potilastietojen katselua koskeva tapaus Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. Potilaan omaiset tekivät rikosilmoituksen potilastietojen katselusta, jota he eivät pitäneet tarkoituksenmukaisena.

Rikosilmoitus koski lääkäreitä ja hoitajia. Sairaanhoitopiiri katsoi, että heillä kaikilla oli ollut hoitosuhde potilaaseen. Aino-Liisa Oukan mukaan kyse oli juuri potilaiden hoidon seurannasta ja varmistamisesta sekä potilasturvallisuutta parantavasta ammatillisesta kehittymisestä.

Tapauksen esitutkinta lopetettiin. Syyttäjä kuitenkin lähetti päätökset esitutkinnan lopettamisesta tietosuojavaltuutetulle, koska katsoi, että juridisesti epäselvän tilanteen selventämiseksi tarvitaan ohjeita.

- Kannanotolla on yritetty ratkaista epäselvyys, joka on johtunut siitä, että potilasrekisterin käyttötarkoitus potilasoikeuslain mukaan kattaa hoidon seurannan ja hoitovirheen selvittämisen, mutta ammatillisen oppimisen tarkoitusta ei ole nimenomaisesti mainittu, kertoo ylitarkastaja Heikki Partanen tietosuojavaltuutetun toimistosta.

Hänen mukaansa potilastietojärjestelmien käyttöä koskevia ohjeita on syytä täsmentää kannanoton mukaisesti. Se helpottaa arviointia, jos epäillään, että potilastietoja on käsitelty epäasianmukaisesti.

Olennaista on salassapito

Hoitopäätöksistä tai hoitotoimenpiteistä vastuulliset ammattihenkilöt saavat tietosuojavaltuutetun mukaan selvittää hoitamansa potilaan jatkohoidossa tehtyjä merkintöjä diagnoosin oikeellisuuden ja siihen liittyvän perustellun hoidon selvittämiseksi, kun selvityksen tarkoituksena on ammatillinen kehittyminen.

- Lääkärillä on velvollisuus kehittyä työssään, ja tämä menettely palvelee sitä, Partanen toteaa.

Hän muistuttaa, että potilaan hoitoon osallistuneella lääkärillä on sekä salassapitovelvollisuus että jo entuudestaan tietoa potilaan sairaudesta. Kun lääkäri selvittää potilaan jatkohoitoa sairauskertomuksista, hänelle ei paljastu muuta uutta tietoa, kuin esimerkiksi erikoissairaanhoidossa tehty diagnoosi ja toimenpiteet jatkohoidossa.

Olennaista on se, että lääkärin salassapitovelvollisuus jatkuu, vaikka potilas onkin siirtynyt jatkohoitoon toiseen yksikköön.

- Lääkäri ei muutu hoitamansa potilaan suhteen sivulliseksi, vaikka ei enää hoida tätä, koska salassapitovelvollisuus jatkuu hoidon päättymisen jälkeenkin, Partanen korostaa.

Päätös vetää rajaa myös toiseen suuntaan: lääkäri ei voi surffailla potilastiedoissa miten sattuu ajatuksella, että niistä voisi oppia jotain.

Lääkärilehden jutussa keskitytään lääkäreihin, mutta päätös oli koskenut myös hoitajia.

[Torlohka]

Tämä oli aika mielenkiintoista...

[hemmo]

Vaitiolovelvollisuus saati salassapitovelvollisuus tuntuu olevan melkoisen haastava käsite jokaiselle. Sen noudattaminen ei ainakaan tunnu onnistuvan sitten missään. Eiköhän se niin mene, että jos ei ole hoitosuhdetta potilaaseen niin ei ole myöskään tarvetta tietää sen henkilökohtaisista asioista sen enempää kuin se itse haluaa ilmaistavan.

[Aadelheid]

Vaitiolovelvollisuus saati salassapitovelvollisuus tuntuu olevan melkoisen haastava käsite jokaiselle

Tätä oon monesti itse ihmetellyt, koska näin todella tuntuu olevan. Kyllä se pitäis jokaiselle hoitoalan ihmiselle olla itsestään selvää että työhön liittyvät asiat jää sinne työpaikalle lähtiessä.

[Julma]

Vaitiolovelvollisuus saati salassapitovelvollisuus tuntuu olevan melkoisen haastava käsite jokaiselle. Sen noudattaminen ei ainakaan tunnu onnistuvan sitten missään. Eiköhän se niin mene, että jos ei ole hoitosuhdetta potilaaseen niin ei ole myöskään tarvetta tietää sen henkilökohtaisista asioista sen enempää kuin se itse haluaa ilmaistavan.

Minun mielestäni ammatillisen kehityksen nimissä potilaista puhuminen on jopa suotavaa. Tämä ei tietenkään käsitä potilaan nimeä, osoitetta, syntymäaikaa tai muita yksilöiviä tietoja. Harvemmin sitä kuulee puhuttavan, että mikko rovio s. 21.12.1984 on käynyt täällä tänään vastaanotolla ja sillä tälläistä ja tälläistä vaivaa. Jostain vakipotilaista joskus tullut puhuttua nimelläkin, mutta jos kaikki keskusteluun osallistujat ovat potilaaseen olleet hoitosuhteessa niin onko sekään sitten väärin?

[hemmo]

Niin mihin se hoitosuhde sitten päättyykään? Itsekkin olen sitä mieltä, että tässä ammatissa riittää kyllä jatkuvasti uutta opittavaa ja sairauksien kirjo on melkoisen laaja, joten keskustelu ja tiedon jakaminen on paikallaan. Työpaikalla tietenkin potilaasta voi puhua yksilönä ja kehittää omaa osaamistaan. Sairauksista, oireista, hoidosta, jne voi kyllä puhua yleistettynä hoitosuhteen ulkopuolisten henkilöiden kanssa.

[Aadelheid]

Vaitiolovelvollisuus saati salassapitovelvollisuus tuntuu olevan melkoisen haastava käsite jokaiselle. Sen noudattaminen ei ainakaan tunnu onnistuvan sitten missään. Eiköhän se niin mene, että jos ei ole hoitosuhdetta potilaaseen niin ei ole myöskään tarvetta tietää sen henkilökohtaisista asioista sen enempää kuin se itse haluaa ilmaistavan.

Minun mielestäni ammatillisen kehityksen nimissä potilaista puhuminen on jopa suotavaa. Tämä ei tietenkään käsitä potilaan nimeä, osoitetta, syntymäaikaa tai muita yksilöiviä tietoja. Harvemmin sitä kuulee puhuttavan, että mikko rovio s. 21.12.1984 on käynyt täällä tänään vastaanotolla ja sillä tälläistä ja tälläistä vaivaa. Jostain vakipotilaista joskus tullut puhuttua nimelläkin, mutta jos kaikki keskusteluun osallistujat ovat potilaaseen olleet hoitosuhteessa niin onko sekään sitten väärin?

On eri asia esimerkiksi koulussa, koulutuksessa tms. puhua potilaskeisseistä. Tai kysyä vapaiden jälkeen töissä että mitä potilaalle X kävi/kuuluu. Mihin nyt taidettiin viitata puhumiseen muissa yhteyksissä. Kuten näitä esimerkkejä esimerkiksi bussista, facebookista ym. löytyy.

------------------------------------------------------------------------------------------------------

EDIT: Tehy lehden numerossa 15 oli juttua potilastietojen katselusta, Artikkelissa todettiin, ettei ammattitaidon kehittäminen ole riittävä syy potilastietojen katseluun. Artikkelissa mainittiin myös ettei jo päättynyt hoitosuhde oikeuta katsomaan potilaan tietoja. Tätä mieltä oli tietosuojavaltuutettu.

[minku]

Nostelen vanhaa ketjua, olen aivan suunnattoman ärsyyntynyt aiheeseen liittyen.

 

Olen kotihoidossa töissä, aiemmin olen työskennellyt erilaisissa laitoksissa. Nykyisessä työpaikassani olen törmännyt aika pahoihin vaitiolovelvollisuuden rikkomisiin. Pari esimerkkiä:

1. Olin työkaverin kanssa asiakaskäynnillä. Asiakas sitten alkoi työkaveriltani kysellä työkaverini entisestä asiakkaasta, joka oli muuttanut paikkaan missä itse aiemmin työskentelin. Työkaveri kertoi minkä tiesi, ja yhtäkkiä hän hoksasi: "Hei mutta tämä mun kaverihan tietää mitä sille kuuluu, kun tää oli aiemmin siellä töissä mihin se muutti!". Ja alkoi minulta kysellä, mitä asiakkaalle kuuluu. En kertonut mitään, vedoten tietysti vaitiolovelvollisuuteen. 

2. Menin asiakkaalle, ja hän alkoi kysellä naapuristaan, joka on myös asiakas, ja tiesi hyvin yksityiskohtaisesti naapurinsa sairaalareissut ja muut asiat. Vastasin, etten aio keskustella naapurin asioista, asiakas vastasi, että "Niin, enhän minäkään sen enempää tiedä, joku teidän työntekijöistä vaan nämä asiat kertoi". Ja vastaavia tapauksia on enemmänkin.

 

Olen ottanut asiat puheeksi työpaikalla, näiden tiettyjen työntekijöiden kanssa, tiimivastaavan kanssa ja ihan yleisesti tiimipalavereissa. Vastaus vaan on aina tyyliin "Se on kato täällä kotihoidossa vähän eri juttu kun osastolla, kun nää ihmiset tuntevat toisensa ja haluavat tietysti kuulumiset tietää..." No ei kyllä mun mielestä ihan noin mene. Ja vaikka mulle asiakas antais luvan toiselle asiakkaalle kertoa, niin ei se mun mielestä silti ole asiallista puhua toisen asioista, kertokoot itse mitä haluaa.

 

Onko tosiaan kotihoidossa ihan ok jutella toisen asioista, ihan vaan sillä perusteella, että "kun ne kuitenkin tuntee toisensa"? (No joo, tietysti tiedän, ettei ole.)

 

Nyt seuraava asia, minkä aion ottaa töissä esille, on kirjaaminen. Tänään esim. huomasin yhden työkaverin kirjaukset. On asiakkaat "Hilma Hämäläinen" ja "Siiri Koskinen". Hilman tietoihin oli kirjattu tyyliin "Menin Koskiselle käynnille, ja Hilma oli siellä. Asiakas Koskinen kertoi, että Hilma oli tullut kun avain oli unohtunut sisälle. Hilma viety kotiin, myöhemmin oli vielä käynyt uudestaan Siirin luona.". Ja tietysti Siirin tietoihin vastaavasti kirjattu Hilman vierailusta. Selattuani vähän enemmän, huomasin muutaman vastaavan kirjauksen. Olen pistänyt tämän kyseisen työntekijän jo kerran poistattaman kirjauksensa, kun oli asiakas x:lle kirjannut, että "Lainattu asiakas y:ltä z-lääkettä".

 

Kirjaamiseen liittyen kysymys. Se on mulle (ja olen ollut siinä kuvitelmassa, että muillekin) itsestäänselvää, että toisten asiakkaiden nimiä ei mainita kirjauksissa. En myöskään omaisista kirjaa nimellä, vaan puhun heistä omaisina. Tiedän myös, ettei asiakkaankaan nimeä käytetä kirjatessa. En vaan muista, miten tuo on perusteltu, ettei asiakkaan nimeä käytetä. Kertokaas, miksi noin on. Pitäähän mulla olla faktat ja perusteet tiedossa, kun otan työkaverit "puhutteluun" :D

[gettiz]

 

 

 

Eihän vaitiolovelvollisuutta saa rikkoa kun ainoastaan lastensuojelulain puitteissa!!

Tai jos on kyse rikoksesta, josta voi saada vähintään kuuden vuoden vankeusrangaistuksen eli esim törkeä pahoinpitely tai törkeä raiskaus. Seksuaalinen hyväksikäyttö tai tavallinen pahoinpitely ei sitä ole.

 

Ketju on vanha kuin taivas mutta mennään tällä. Tarkoitetaanko tuolla siis sitä, että laissa säädetty maksimirangaistus ilmoitettavasta rikoksesta tulee olla 6 vuotta tai enemmän, vai sitä että laissa säädetty minimirangaistus tulee olla 6 vuotta tai enemmän?

 

Minimirangaistus, näin mulle ainakin on opetettu. Eli melko iso pitää lain mukaan rikoksen olla ennen kuin vaitiolovelvollisuutta voisi rikkoa.

Itse en ole hirveän paljon miettinyt pykäliä, vaan ilmoitettu on jos se minun oikeuskäsityksen mukaan on oikein ja välttämätöntä. Esimerkiksi työtehtävissä havaitsemaani rattijuoppoa en saisi lain mukaan käräyttää, en vain antaisi itselleni sitä koskaan anteeksi jos tämä rattis ajaisi vaikka lapsen yli ja minä en olisi tehnyt asian eteen mitään..

Törmäsin eilen töissä tapaukseen josta ilmoittaminen on vähän kintaalla..

 

 

Olen aiemmin ollut töissä paikassa, jossa oli osassa potilashuoneita kameravalvonta. Kansliasta näimme, että että huoneessa hoidettavana ollut narkomaani teki huumekauppoja vieraidensa kanssa. Tuomiot ovat niin pieniä, ettei tämmöisistä saisi vaitiolon takia ilmoittaa. Kysyin asiasta osastonhoitajalta, joka lupasi asiaa selvittää (muttei ole vieläkään asiaan ottanut kuulemma kantaa). Sitten kysyin hypoteettisena kysymyksenä asiaa tutulta poliisilta, joka selvitti asiaa. Poliisin ohje oli, että anonyymi siviili-ilmoitus poliisille, niin ei kenellekään tule ongelmaa. Kuitenkin paikkakunnan huumerikolliset ovat poliisille tuttuja, ja jos he "sattumalta" ajavat sairaalan parkkipaikalta ohi kun tutut ovat poistumassa, voivat hyvin ratsata...

[minku]

 Pelottavaa mut tuntuu et monelle vastavalmistuneelle tämä on ihan outo asia et voidaan ruokapöydässä kertoa ja kysellä henk.kohtaisia asioita ja ennen kaikkea jakaa niitä niin avoimesti  :shock:

Mun mielestä tavallaan vielä pelottavampaa on, että "vanhojen" hoitajien mielestä on ihan ok jutella asiakkaiden asioista melkein kenen kanssa vaan, kun "ollaan me sen verran kauan tunnettu että kyllä näistä voi puhua...".

[hoplaa]

Mä oon törmännyt molempiin ääripäihin, että sekä nuoret että vanhemmat hoitajat saattavat jutella vaitiolovelvollisuuden piikkiin menevistä asioista, että eiköhän tää oo pitkälti persoonallisuuskysymys. Jos työpaikalla puhutaan avoimesti ja toimintatavat on yleistyny, on uuden työntekijän "lipsahtaa" mukaan siihen tuttuun kaavaan, sen enempiä ajattelematta. Oon ite aika tarkka kans etten juttele mistään mun työpaikan asioista tai asukkaista mitään sellaista mistä voisi ketään tunnistaa tai vahingoittaa ketään. Oon törmännyt samaan ilmiöön että naapurukset kyselevät toisistaan, mutta yleensä vain olen tokaissut että kipaisepa itse kysymään/tervehtimään, että en voi muiden asioista jutella. Nyt laitoshoitoon vaihdettuani aika paljon on vanhoja asiakkaita kohon ajoilta, mutta nää nyt on ollu kaks eri työpaikkaa, enkä oo tuonu ilmi sitä että tunnetaankin jonkun asukkaan kanssa jo entuudestaan, ellei asukas ole itse siitä maininnut/muista, eikä ne tiedot ole oikeastaan ikinä mitään relevanttia hoidon kannalta ollutkaan. Lähinnä et jos tietää hyvän kikan millä saa asukkaan ottamaan lääkkeensä niin silloin on tullut käytettyä niitä hyväksi todettuja keinoja :D

[minku]

Pitää nyt korjata hieman. En siis tosiaan tarkoittanut, että kaikki vanhat hoitajat puhuvat asiakkaiden asioista. Tarkoitin, että vastavalmistuneiden tietämättömyyttä pelottavampaa on se, että myös vanhemmissa, vuosia työtä tehneissä on niitä, ketkä eivät ymmärrä vaitiolovelvollisuutta.

[zibrus]

Tällä viikolla tuli kaksi kertaa muistutusta vaitiolovelvollisuudesta. Ensimmäisessä tilanteessa huomasin olevani samassa koulutuksessa entisen omapotilaani kanssa, ja oli positiivista nähdä hänet niin hyvässä kunnossa vuosien jälkeen. En osoittanut millään tavalla tuntevani kyseistä henkilöä, mutta en kuitenkaan hakeutunut hänen parikseen esim. verinäytteenotto-harjoitukseen. Samalla hissillä lähdettiin, mutta puhuttiin yleisesti koulutuksen annista eikä tilanne ollut hankala. Toinen tilanne sattui, kun oltiin kälyn pojan synttäreillä. Yhteisten sukulaisten lisäksi siellä oli myös pojan koulukavereita, joista yksi tokaisi tilanteeseen täysin sopimattoman lauseen joka nosti niskakarvani välittömästi pystyyn; hänen käyttämänsä haukkumasana palautti välittömästi muistiini kyseisen henkilön, jonka kanssa joitakin vuosia sitten sai vääntää nuorisopsykiatrialla päivästä toiseen. Tilanne oli todella epämiellyttävä, mutta sain pidettyä itseni täysin välinpitämättömänä. Oli ahdistavaa tavata tällainen henkilö tilaisuudessa, jossa on täysin siviilinä oman perheensä keskuudessa. En erityisesti innostu ajatuksesta, että jo lapsesta kieroonkasvanut ihminen tapaa minulle läheiset ihmiset, tekee julkisesti pilkkaa saati on päivittäin sukulaislapsen seurassa. Mutta, vaitiolovelvollisuus on ja pitää. En voi sanoa kälylle että pitäisi poikansa poissa tästä seurasta, enkä ilmaista miehelleni että haluan mahdollisimman pian lähteä. Vaitiolovelvollisuus kestää elämän loppuun asti, tämä ikuisuuskysymys tuli todeksi oikestaan konkreettiseksi nyt. Kauhukuva olisi, että vaikeasti sairas entinen potilas alkaisi seurustella perheenjäsenen kanssa, eikä voisi varottaa tai kommentoida asiasta ikinä mitään. Nää on näitä tämän työn varjopuolia, on paljon mitä ei haluaisi tietää eikä muistaa. On paljon, mitä pitää vain pitää sisällään - elämänsä loppuun asti. Jos nyt 10 vuoden jälkeen on kertynyt aikamoinen muistopankki erilaisista hoitosuhteista, mikä lasti sitten 40 vuoden jälkeen onkaan eläkkeelle jäädessä. Toivottavasti muisti jo antaa siinä vaiheessa armoa! :D

[Lääkärihoitaja]

Kauhukuva olisi, että vaikeasti sairas entinen potilas alkaisi seurustella perheenjäsenen kanssa, eikä voisi varottaa tai kommentoida asiasta ikinä mitään. Nää on näitä tämän työn varjopuolia, on paljon mitä ei haluaisi tietää eikä muistaa. On paljon, mitä pitää vain pitää sisällään - elämänsä loppuun asti. Jos nyt 10 vuoden jälkeen on kertynyt aikamoinen muistopankki erilaisista hoitosuhteista, mikä lasti sitten 40 vuoden jälkeen onkaan eläkkeelle jäädessä. Toivottavasti muisti jo antaa siinä vaiheessa armoa! :D

Kyllä mä sanoisin että en halua että seurustelet hänen kanssaan ja sillä selvä. Tai että olen työssäni saanut tietoja hänestä, joita en voi paljastaa tai jotain... Siis jos tuollainen tilanne joskus tulisi vastaan... hmm... 

[dino]

On paljon, mitä pitää vain pitää sisällään - elämänsä loppuun asti. Jos nyt 10 vuoden jälkeen on kertynyt aikamoinen muistopankki erilaisista hoitosuhteista, mikä lasti sitten 40 vuoden jälkeen onkaan eläkkeelle jäädessä.

25 vuotta duunia takana ja jos pyydettäis kertomaan viis potilaskeissiä yli vuoden takaa niin ei taitais onnistua. Dementia armahtaa - tai se että potilasjutut on yks epäkiinnostavimpia aiheita mietittäväks vapaa-ajalla. Eli ei lastia.. ;)

[gettiz]

Mulla kävi niin että lähipiiriin kuuluva ihminen esitteli uuden poikaystävänsä ja muistin samantien että olen tavannut ko. nuoren miehen useasti, käyttänyt aiemmin kaikkea sekaisin ja ollut vähän väliä huonossa hapessa ensiavun puolella. Muistin myös, että hänellä on melko raskas psyyketausta. Enhän minä mitään voinut sanoa, enkä osoittaa tuntevani henkilön ennestään. Onneksi heille tuli pian ero, koska mies jäi kiinni valehtelusta ja aineiden käytöstä ja nainen ei sitä suvainnut...

Kauhukuva olisi, että vaikeasti sairas entinen potilas alkaisi seurustella perheenjäsenen kanssa, eikä voisi varottaa tai kommentoida asiasta ikinä mitään.