Kutsumus

[janina]

"Minä olen niin hyvä ihminen että autan heikompiani..." Kutsumus -sanalla on mielestäni myös ällöttävän laupias kaiku...

Ei kai meistä kukaan noin naivi ole  ;D

[Kerde]

"Minä olen niin hyvä ihminen että autan heikompiani..." Kutsumus -sanalla on mielestäni myös ällöttävän laupias kaiku...

Ei kai meistä kukaan noin naivi ole  ;D

Joo, tuskinpa. Sille on ihan omat sanastot.  ;D

[dino]

"Minä olen niin hyvä ihminen että autan heikompiani..." Kutsumus -sanalla on mielestäni myös ällöttävän laupias kaiku...

Ei kai meistä kukaan noin naivi ole  ;D

Ei ehkä meistä mutta osa päättäjistä on.

[OldOne]

Niin, miten kutsumus liittyy palkkaan?

Siten että työnantaja ja julkinen mielipide käyttää sitä röyhkeästi matalapalkkaisuutemme perustelemiseen. Kutsumus ja palkkaus ei voi olla toisiaan poissulkevia asioita.

Ihminen voi olla kutsumusammatissa, kutsumuksen takia, mutta silti haluta työn vaativuuden mukaista palkkaa. Kutsumuksella kun ei osteta lapsille kaurapuuroa eikä makseta asuntolainaa. Kutsumuksesta huolimatta ihmisten täytyy tulla toimeen. ;D

[Vieras: Pulu]

No, minusta kutsumusta voi olla, mutta juuri ehkä sen takia sellaista työtä tekevälle pitäisi maksaa vielä enemmän, koska kutsumuksen ansiosta hän myös tekee työtään pieteetillä. (Ongelma olisi vain siinä, miten mitataan kenellä sitä on ja kenellä ei? Enkä sano, että ne tekisivät työtään yhtään huonommin, ketkä eivät "koe kutsumusta". Olipahan vaan ajatusleikki.) Puhutaanhan tänä päivänä myös niinsanotuista "leipäpapeista" jotka ovat opiskelleet papiksi ja tekevät papin työtä ilman omaa henkilökohtaista kristillistä vakaumusta -vain työnä.

Kutsumuksen ja palkanmaksun välissähän on se juopa, että on ajateltu, että kutsumustyötä tekevä ihminen saa tyydytyksen ja palkkionsa työstä sinänsä eikä tarvitse tai halua sen tähden materiaalista korvausta.

Tämä taas tuntuu perustuvan kristilliseen perinteeseen. Kirkko huolehti hoitotyöstä pitkään. Nunnat toimivat hoitajina eikä nunnaksi ryhtyneellä edes saanu olla omaa omaisuutta. Kirkko huolehti heidän ylläpidostaan. Samoin oli vielä siinä vaiheessa, kun hoitotyö ei enää ollut kirkon tehtävä. Esimerkiksi vaivaistalojen henkilökunta asui samassa pihapiirissä ja sai ruuan ja asunnon. Hoitajattarien asuntola oli käsite sairaalan yhteydessä vielä muutama vuosikymmen sitten. Yleensä ainoa tie ulos siitä tilanteesta oli mennä naimisiin, mikä oli sinällään hankalaa, kun miesten tapaamista varten piti olla johtajattaren lupa. Johtajatarhan asui myös samassa paikassa.. jne..

Kolumnissa käsiteltyyn aiheeseen sanoisin vielä sen, että kun televisiossa haastateltiin sitä Tampereen apulaiskaupunginjohtajaa siitä hoitajahässäkästä, niin tällä oli pokkaa sanoa "meillä ei ole hoidon taso lainkaan kärsinyt koska meillä on niin sitoutunutta työvoimaa"!

Olipa se sitten kutsumus, sitoutuminen tai humaanisuus, jokainen ymmärtää mitä tällä tarkoitetaan. Miksi palkata lisää hoitajia kun ne jo olevat kuitenkin hoitavat vaikka ylitöinä ne mummut, jotka on niskaansa myöten savessa vielä vuoron vaihtuessa?! Se sitoutuminen tarkoittaa sitä, että miksi palkata lisää työvoimaa, kun työntekijät tulevat vaikka vapaapäiviltä töihin kun hätätilassa pyytää. Hyvähän siinä on kehua sitten, että on sitoutunutta työvoimaa. Tässä yhteydessä tullaan juuri kolumnissa mainittuun lammasmaisuuteen. Oman työn moraali ei anna periksi (kutsumuksesta tai sen puutteesta huolimatta) tehdä työt huonosti tai jättää ne tekemättä (= jättää ihmiset kärsimään tai työkaveri pulaan).

Kyllä alettaisiin palkata lisää työvoimaa jos meillä hoitajien työmoraali laskisi samalle tasolle, kuin monissa muissa euroopan maissa. Olisi pakko lisätä hoitajien määrää vuorossa, kun siellä oleva työvoima ei saisi hommaa pyöritettyä, eikä olisi edes kiinnostunut siitä pyöriikö se...

[Kerde]

Kolumnissa käsiteltyyn aiheeseen sanoisin vielä sen, että kun televisiossa haastateltiin sitä Tampereen apulaiskaupunginjohtajaa siitä hoitajahässäkästä, niin tällä oli pokkaa sanoa "meillä ei ole hoidon taso lainkaan kärsinyt koska meillä on niin sitoutunutta työvoimaa"!

Olipa se sitten kutsumus, sitoutuminen tai humaanisuus, jokainen ymmärtää mitä tällä tarkoitetaan. Miksi palkata lisää hoitajia kun ne jo olevat kuitenkin hoitavat vaikka ylitöinä ne mummut, jotka on niskaansa myöten savessa vielä vuoron vaihtuessa?! Se sitoutuminen tarkoittaa sitä, että miksi palkata lisää työvoimaa, kun työntekijät tulevat vaikka vapaapäiviltä töihin kun hätätilassa pyytää. Hyvähän siinä on kehua sitten, että on sitoutunutta työvoimaa. Tässä yhteydessä tullaan juuri kolumnissa mainittuun lammasmaisuuteen. Oman työn moraali ei anna periksi (kutsumuksesta tai sen puutteesta huolimatta) tehdä työt huonosti tai jättää ne tekemättä (= jättää ihmiset kärsimään tai työkaveri pulaan).

Niin tai sitten tämä "sitoutunut työvoima" on naisia joilla muuten on hieman heikohko tilanne alkaa protestoimaan mitään. Meitä kun edelleen voidaan pompotella työhaastatteluissa raskaus/perhesuunnitelmilla ja raskaana ollessa sitäkin heikommassa asemassa ja hedelmällisessä iässä pidetään "sitoutuneena työvoimana" orjuuttamalla pätkätöissä JNE. Ehkä miesten onkin vaikeampi käsittää tätä naisten lammasmaisuutta siksi, että harvoinpa tarvii mennä maha pystyssä työhaastatteluun ja pokkana sanoa että ei oo lähivuosiin suunnitelmissa vauvaa...  ;D

Joskus ei oo vaihtoehtoja. (Enkä puhu itestäni, koska olen lapseni tehnyt opiskellessa.)

Mut joo, kutsumuksesta vois maksaa parempaa palkkaa. Mä en ainakaan antais yhdellekään leipääntyneelle sitruunanaamalle palkankorotusta.  ;D

[janina]

Naiset eivät ole lammasmaisia  Ei ainakaan allekirjoittanut ! (  Näin sivuhuomautuksena jotta taas eksyttäisiin aiheesta )

[Pou]

"Minä olen niin hyvä ihminen että autan heikompiani..." Kutsumus -sanalla on mielestäni myös ällöttävän laupias kaiku...

Ei kai meistä kukaan noin naivi ole  ;D

No ei toivottavasti. Kommentti ei ollut täällä kenellekään erityisesti. Mutta olenpa tavannut niitäkin jotka ovat ylevän ammattinsa vuoksi olevinaan vähän parempia ihmisiä (joita ei koske samat inhimilliset ongelmat kun potilaita). Muutamia vanhempia terveydenhuollon opettajia muun muassa.

Ja joo, sana olisi todellakin pitänyt määritellä ensin. Sen voi ymmärtää niin monella tapaa.

[Vieras: Unicornu]

Sehän siinä on, kun sosiaali- ja terveysala ei taloudellisesti tuota, vaan tekee tappioita. Mutta silti liksaa enemmän, kiitos!

[C/T]

Sehän siinä on, kun sosiaali- ja terveysala ei taloudellisesti tuota, vaan tekee tappioita.

Väärin!!! Tuosta argumentista pitäisi hiljalleen päästä eroon... Sillä jokainen potilas jonka me pystytään palauttamaan mahdollisimman nopeasti takaisin työelämään on yhteiskunnalle silkkaa voittoa verojen muodossa. Jokainen jonka me pystytään palauttamaan myös sairaalahoidosta kotiin mahdollisimman omatoimisena on myös voittoa koska sairaalahoito maksaa paljon enemmän, etc... Joten luultavasti yhteiskunnallisesti katsoen juuri sosiaali-ja terveysala ovat kaikista tuottavinta bisnestä. 

[Vieras: Unicornu]

Aivan! Mutta jostakinhan se argumentti on tullut. Ehkä päättäjät katsovat sitä asiaa vielä könttäsummana ja palveluita eniten käyttävät ne, jotka eivät ole "taloudellisesti tuottavia".

[Vieras: ipsatol]

No mikskäs sitä kutsukaan kun pitää-työstä-ihmisten-kanssa-mutta-kaupallinen-ala-ei-kiinnosta-vatun-vertaa? Kutsumus on mun mielestä sitä, että on miettinyt eri vaihtoehtoja ja tullut siihen tulokseen, että tää on se mun juttu, ei noi muut. Se, että päättää vaan jonkun ammatin on elämän tuhlaamista. (Mun mielestä siis...)

Meitä on monenlaisia hoitajia olet yks esimerkki mut eiks parempi liksa olis kiva vai?

[Vieras: ipsatol]

Aina menee väittelyks!

Kutsumus tulee hoitoalalle vain jos 3 maailmansota syttyy! Toivottavasti ei

[Vieras: kuningas]

Luulen että mun lähihoitajaopiskelujen aikana tehdyt miljoonat sairaslomapäiväkeikat on pääasiassa näiden kutsumustyötä tekevien böörnauttisairaslomat. Siis suuri kiitos heille siitä että mun leivän päällä on ollut koko opiskelujen ajan sekä juustoa että kinkkua. Joskus olen syönyt ulkonakin.    :happy:

[Vieras: msh -79]

Autonasentajakin tekee työtään kutsumuksesta .Autonasentajani sanookin ,että ei hän oikeastaan mitään työtä tee ,vaan harrastusta. Tosin hän veloittaa 30 euroa tunnille ellei jo enemmänkin.Minä siis tienaan 11 egeä tunnissa,vaikka olen kutsumuksesta töissä ,mistä pitäisi mielestäni maksaa vielä lisäbonus,sillä olenhan alalle vannoutunut ja vapaa-aikanikin kuluu usein tutkiessani alan kirjallisuutta yms.

Olemmeko siis ammattilaisia.No olemme.Pitäisi siis saada ammattilaisen palkkaakin.Kaikki ammattilaiset tienaavat enemmän kuin me.Vai emmekö olekaan ammattilaisia ,eli teemmekin hanttihommia,jotka voi hoitaa kuka tahansa kadulta repäisty ihminen.

(Sanoihan amerikkalainen arvostettu psykoterapeutti-jos puhun psykiatrian alasta, vuosia sitten TV:ssä,että terapeutti voi olla kuka tahansa terveellä maalaisjärjellä varustettu ihminen.Se siitä sitten.Eli koulutuksella ei saa tervettä järkeä,vaan se on siunaantunut ihmiseen jo kasvuiässä,geeneissä,ympäristöstä).

Jotain kuitenkin sairaanhoitajan on osattava ainakin somaattisella puolella sellaista mitä kadulta repäisty ihminen ei osaa eikä tiedä.

Jossain vaiheessa myös psykiatrinen työ kehittyy myös todella professionaaliseksi työksi,jossa tarvitaan myös harjoiteltuja ja opiskeltuja taitoja.(sanoihan Ruotsin psykiatrian vastaava lääkäri viime syksynä:Psykiatrinen hoito on kriisissä.Samaa sairautta hoidetaan täysin päinvastaisilla metodeilla eri sairaaloissa.Toisessa siis sanotaan ,noin ei saa missään nimessä tehdä ja toisessa sanotaan :juuri näin on oikein tehdä.

Moni psykiatrinen hoitaja on varmaan kanssani täysin eri mieltä ja pitää myös psykiatrista työtä professionaalisena työnä.Uskon sen ,jos sairaanhoitaja on jatkokouluttanut itsensä erikoisosaamisen asteelle terapeuttina.Ja varmasti silloin voisi vaatia professionaalisen ammattitaitonsa perusteella suurempaa palkkaa (oikeastaanhan palkkaa pitäisi aina maksaa tuotoksen mukaan,eikä tittelin mukaan)

Esim osastollamme on vuosikausia tuotettu ylijäämää ,eli on hoidettu enemmän potilaita kuin kunnat ovat maksaneet maksuja.Nämä rahat on jaettu kunnon stalinististen periaatteitten mukaan niitten osastojen paikkaamiseksi ,jotka ovat tehneet alijäämää ja tekevät tästedeskin.

Uskomatonta mutta totta.Kuntasektorilla voidaan menetellä näin epäoikeudenmukaisesti,että ne muut osastot saavat jopa korkeampaa palkkaa ja kannustinrahat jakaa ylihoitajisto pääasiassa muualle ,muttei meidän osastolle.Täysin p......ä koko meininki.Kannustimet jaetaan samanmielisille-poliittisesti samanmielisille.

Autonasennus ei kyllä ole mitään taivaita hipovaa hommaa.Maksoin etuiskunvaimentajien ja vaihteistoöljynja bensan suod vaihdosta 570 egeä.Viimeksi vaihdoin ne kaikki itse .Eli voisin tienata tuollaisilla pikkuhommilla paljon enemmän kuin ammattilaisena sairaalassa.

nim vakavasti ajatellen muita hommia

[Melnais]

Ja joo, sana olisi todellakin pitänyt määritellä ensin. Sen voi ymmärtää niin monella tapaa.

Mä päädyin erään ryhmätehtävän myötä miettimään hoitotyön ja yleensä ammattien kehitystä ja tulimma tulokseen ettei kutsumus viittaa nykypäivänä enää siihen kristilliseen, uhrautuvaan, "työ itsessään palkitsee"-ajatteluun kuin ennen. Vaan pikemminkin hakeutumiseen alalle jossa pystyy käyttämään parhaiten omaa kapasiteettiaan, ammattiylpeyteen ja työn tekemiseen hyvin.

Näistä tuo viimeinen on tietysti oivallista apetta lammasmaisuudesta puhuville, mutta työntekijän ammattiylpeys ja halu tehdä voitavansa lähtee kyllä itsestä, ei tilipussista tai ammattiliiton voimakkuudesta. Minä tiedän työni vaatimat resurssit, ja olen myös niiden puutteesta velvollinen ilmoittamaan suorasanaisesti kahvipöytäkyräilyn sijaan. Minun ei tarvitse tulla vapailta töihin tai edes vastata työstä tuleviin puheluihin. Minä hoidan työvuorossani niin hyvin ja paljon kuin ennätän, loppu jää seuraavalle vuorolle sillä tämä työ ei tule koskaan valmiiksi.

Minä arvostan työtäni ja jollei työnantaja sitä tee, hän saa etsiä uuden työntekijän. Se että ammattini on kutsumus on juuri se syy jonka vuoksi minua ei työssäni kyykytetä, sillä minulla on vastuu sen hoitamisesta hyvin.

Näin minä tämän näkisin.

[janina]

Ja joo, sana olisi todellakin pitänyt määritellä ensin. Sen voi ymmärtää niin monella tapaa.

Mä päädyin erään ryhmätehtävän myötä miettimään hoitotyön ja yleensä ammattien kehitystä ja tulimma tulokseen ettei kutsumus viittaa nykypäivänä enää siihen kristilliseen, uhrautuvaan, "työ itsessään palkitsee"-ajatteluun kuin ennen. Vaan pikemminkin hakeutumiseen alalle jossa pystyy käyttämään parhaiten omaa kapasiteettiaan, ammattiylpeyteen ja työn tekemiseen hyvin.

Näistä tuo viimeinen on tietysti oivallista apetta lammasmaisuudesta puhuville, mutta työntekijän ammattiylpeys ja halu tehdä voitavansa lähtee kyllä itsestä, ei tilipussista tai ammattiliiton voimakkuudesta. Minä tiedän työni vaatimat resurssit, ja olen myös niiden puutteesta velvollinen ilmoittamaan suorasanaisesti kahvipöytäkyräilyn sijaan. Minun ei tarvitse tulla vapailta töihin tai edes vastata työstä tuleviin puheluihin. Minä hoidan työvuorossani niin hyvin ja paljon kuin ennätän, loppu jää seuraavalle vuorolle sillä tämä työ ei tule koskaan valmiiksi.

Minä arvostan työtäni ja jollei työnantaja sitä tee, hän saa etsiä uuden työntekijän. Se että ammattini on kutsumus on juuri se syy jonka vuoksi minua ei työssäni kyykytetä, sillä minulla on vastuu sen hoitamisesta hyvin.

Näin minä tämän näkisin.

Olipa hyvin kirjoitettu ! Omat rajat ja itsensä kunnioittaminen 

[Vieras: elsamuel]

Naiset eivät ole lammasmaisia  Ei ainakaan allekirjoittanut ! (  Näin sivuhuomautuksena jotta taas eksyttäisiin aiheesta )

Eikä mun mielestä tota kutsumus sanaa sais välttämättä sekottaa koko palkkausasiaan.

Kyllä esim kirkonmiehet on kautta historian osanneet pitää palkka-asioissa puolensa...

Pitäis olla ammattikuntamme sisällä suvaitsevaisuutta myös niitä kollegoita kohtaan, jotka esimerkiksi ovat avoimesti jotakin uskontoa tunnustavia, on se sitten luterilaista tai ei...?

[Pou]

Mä päädyin erään ryhmätehtävän myötä miettimään hoitotyön ja yleensä ammattien kehitystä ja tulimma tulokseen ettei kutsumus viittaa nykypäivänä enää siihen kristilliseen, uhrautuvaan, "työ itsessään palkitsee"-ajatteluun kuin ennen. Vaan pikemminkin hakeutumiseen alalle jossa pystyy käyttämään parhaiten omaa kapasiteettiaan, ammattiylpeyteen ja työn tekemiseen hyvin.

Näistä tuo viimeinen on tietysti oivallista apetta lammasmaisuudesta puhuville, mutta työntekijän ammattiylpeys ja halu tehdä voitavansa lähtee kyllä itsestä, ei tilipussista tai ammattiliiton voimakkuudesta. Minä tiedän työni vaatimat resurssit, ja olen myös niiden puutteesta velvollinen ilmoittamaan suorasanaisesti kahvipöytäkyräilyn sijaan. Minun ei tarvitse tulla vapailta töihin tai edes vastata työstä tuleviin puheluihin. Minä hoidan työvuorossani niin hyvin ja paljon kuin ennätän, loppu jää seuraavalle vuorolle sillä tämä työ ei tule koskaan valmiiksi.

Minä arvostan työtäni ja jollei työnantaja sitä tee, hän saa etsiä uuden työntekijän. Se että ammattini on kutsumus on juuri se syy jonka vuoksi minua ei työssäni kyykytetä, sillä minulla on vastuu sen hoitamisesta hyvin.

Näin minä tämän näkisin.

Hyvä asenne sinulla! Noin määriteltynä voisin minäkin kai  kutsumusta tunnustaa. Valitettavan usein se vaan käsitetään (vieläpä tahallaan) sillei vanhanaikaisemmin. Miksipä suuri yleisö luopuisi argumentistaan perustella mm alamme huonoa palkkausta?

Mutta hei, joku hoitotieteilijähän voisi kehitellä käsiteanalyysiä tästä, josko vaikka jonkun nykyaikaisemman sanan tuolle kutsumukselle keksisi...

[Vieras: dreamer]

Havahduin aiheeseen viime viikonlopun ylioppilasjuhlissa kun minulta kysyttiin " miksi viihdyt noin huonopalkkaisessa työssä"?

En vastannut kysymykseen koska se esitti juuri sitä yleistä ajatusmallia hoitotyöstä. Vaikka palkka on mitä on (olematon), niin se ei saa johtaa ihmisiä kysymään noin henkilökohtaisesti loukkaavaa kysymystä. Voi olla että joidenkin kohdalla valinta on seurausta huonosta koulumenestyksestä, jolloin alemman palkkaluokan palkka on arkea.

Mutta ei. Olisin päässyt yo-todistuksella jo vuonna 2003 lukemaan ammattikorkeakouluun tietojen käsittelyä. Jokin ihme pikku kipinä sai minut kuitenkin laittamaan paperit hoitoalalle. Ei sairaanhoitajaksi silloin vielä.¨Ei alan valinta tyhmyydestä johdu, vaan soveltuvuudesta siihen.

Joten ensi kerralla kun joku kysyy saman kysymyksen, voinen todeta : "asia ei liity mitenkään koulumenestykseeni. Pidän työstäni ja sen edut ovat pienet, mutta koko ajan paranemassa".

Sillä yleensä kysymys esitetään juuri yo-juhlien tai valmistumisjuhlien yhteydessä..

[CSAR]

Toinen yo-juhlissa/muissa valmistujaisjuhlissa ylesisesti hoitajalle esitetty kysymys on: "Miksi et vieläkään ole mennyt lukemaan lääkäriksi? Kyllähän sinä sinne pääsisit?" Kysymys sisältää saman sisällön kuin ajatuspari mies joka ei päässyt poliisikouluun jäi vartijaksi. Ajatus siitä, että pitää työstään on joillekkin mahdoton, lisäksi kaikki eivät edelleenkään näe hoitajan työtä omana professiona vaan "lääkärin pikku apulaisena". Kumma kyllä hyvää levyseppähitsaajaa harvemmin painostetaan hakeutumaan metallurgian DI:ksi?

[kooma]

Kateus polkee läpi, tarvii melkein bluusit otsalle ;D

[Vieras: Jay-T]

Loistava teksti! Nyt puhutaan asiaa. Kaikki toki toimivat omalla tavallaan kampanjoidakseen asian eteen. Minä henkilökohtaisesti äänestän jaloillani; en yksinkertaisesti mene niihin töihin joissa minua riistetään. Työskentelen vaikka yritykseni parissa sen aikaa kun löytyy alalta niitä töitä joista pidän ja joissa minua arvostetaan. Jokainen tekee oman valintansa. Minä valikoin.

[Vieras: Unicornu]

Minulle tämä työ ei ole kutsumus. Minulle kutsumus tuli esim. siinä vaiheessa vastaan, kun työvuoroani oli jäljellä 10 min. Työkaverini yritti nakittaa minua vielä käyttämään vanhuksia vessoissa. Sen homman hän kykeni ihan hyvin tekemään toisen työkaverinsa kanssa. Minä pidin kirjaamista tärkeämpänä kuin sitä hommaa, jonka työkaveri pystyi toisen hoitajankin kanssa tekemään. Hoitoalalla kirjoittamaton sääntö on: älä jätä toista hoitajaa pulaan. Minä menin vain kirjaamaan. Se mitä ei ole kirjattu, niin sitä ei ole tehty. Näin minä ajattelen. Mutta siitä huolimatta minulla meni ylitöiksi, koska roskien sekä pyykkien vienti sattui olemaan myös minun vastuullani. Mutta vielä enemmän olisi mennyt ylitöiksi, jos olisin vain käyttänyt vanhuksia vessoissa ja jättänyt kirjaamatta niin kuin työkaverini kehoitti tekemään.

[Vieras: Unicornu]

Kuinka moni uskoltaa tunnustaa tekevänsä ylitöitä juuri sen vuoksi, että jatkovuorolaisten olisi helpompi jatkaa esim. kiireisenä päivänä? Kuinka moni saa palkkaa ylitöistä? Kuinka moni merkitsee ylös ylityöt?