Kutsumus

[Asswiper]

Toivoisin ettei yksikään henkilö, joka lukee tätä tekstiä, ajattelisi kutsumuksen liittyvän hoitotyöhön millään tavalla. Valitettavasti en vain itsekään usko, että asiat olisivat niin hyvin. Edelleen monet henkilöt pitävät hoitamista täysin epäprofessionaalisena työnä, ja me itse emme ole todellakaan tehneet tarpeeksi tämän 1800 luvulle kuuluvan ajattelun kitkemiseksi.

Edelleen löytyy suuri joukko niitä, joiden mielestä me emme ansaitse kunnon palkkaa, koska me teemme "kutsumustyötä". Ja kaikkein pahinta on se, että osa meistä uskoo itsekin siihen. Me olemme täysin hyväksikäytetty ammattikunta, pelkkä lammaslauma, joka tekee äärimmäisen raskasta ja vastuullista työtä ilman kunnollista korvausta.

Tähän ajatteluun kuuluu myös se, että emmehän me hyveelliset ja tunnolliset hoitajat voi lakkoon mennä. Tämä on jo tullut mainituksi useaan kertaan, mutta ensiksi meidän tulisi luopua kokonaan tästä uhrautuvasta ajattelutavasta tyyliin: "pakkohan ne on hoitaa". Niin kauan kuin tätä ajattelutapaa löytyy, tullaan meitä käyttämään härskisti hyväksi.

Välillä mietin itsekin, miksi hakeuduin alalle, no jos nyt totta puhutaan, niin kyseessä oli tavallaan eräänlainen ajatus "varman päälle pelaamisesta", meidän alalla nimittäin töitä löytyy, tai siis pätkätöitähän ne ovat, muutta kuitenkin. Mitään kutsumusta ei itselläni ole koskaan ollut, enkä ylipäätään voi ymmärtää miten 2000 luvulla joku voi tosissaan vedota alanvalinnassaan sellaiseen. Varmaan useimmilla muilla aloilla pidettäisiin tärähtäneenä henkilöä, joka ilmoittaisi silmät loistaen haluavan töihin kutsumuksen nimissä.

Omasta mielestäni alalla viime vuosikymmeninä olleet ovat hoitaneet edunajamisen todella surkeasti, ja häpeäpaalulle olisi varmasti käyttöä. Aika näyttää, onko meistä nuoremmista ikäluokista yhtään sen enempää mihinkään. Jaksan kuitenkin yhä uskoa. Nyt olisi vain käynnistettävä kasvojenkohotuskampanja koskien terveydenhuollon ammattilaisten työnkuvaa. Hoitotyön kehittäminen palkkojen nousun toivossa alkaa olla umpikujaan käyty tie. Sitä on tehty pitkään ja hartaasti, ilman mitään tulosta. Olisikin lopetettava pään hakkaaminen seinään tässä asiassa.

Totuus on kuitenkin se, ettei kukaan arvosta meitä, jos emme itse tee sitä ensin. Ainakin itse viihdyn potilastyössä, ja olisin valmis tekemään sitä ehkäpä lopun ikääni, kunhan siitä vain saisi kunnon korvauksen, ja työolot olisivat inhimilliset.

Harvalla maallikolla on käsitystä siitä, mitä me ihan oikeasti työssämme saamme kestää. Nämä asiat ovat tosin olleet tiedossa jo alalle hakeutuessa, itselleni suurimpana yllätyksenä alan epäkohdista on tullut se, miten törkeitä ja hävyttömiä jotkut omaiset voivat olla, erityisesti puhelimen välityksellä saa kuulla monen laista uhkailua ja haistattelua. Tämän lisäksi tietysti kohtaamme työssämme lähes jatkuvasti päihtyneitä, aggressiivisia ja vihamielisiä asiakkaita tai potilaita. Mielestäni sairaanhoitajien arvostus olisikin nostettava samalle tasolle muiden ammattikorkeakoulututkintoa vaativien alojen kanssa. Ja arvostuksen ainoa mittari on palkka, kaikki muu "arvostus" on  yhtä tyhjän kanssa.

-Assviper-

[nobu]

Hieno kirjoitus ja asioista kanssasi samaa mieltä

[Pernasoppa]

Itse hakeuduin alalle myös tuon varman päälle pelaamisen takia ja siksi, että koulutus oli lyhyt. Puolitoista vuotta ja sitten oli paperit kädessä, eikä niihin paljoa stressiä tarvinnut repiä. Sitten varmaan hurahdin johonkin RoperLoganThierneykulttiin kun piti jatkaa ja vielä mennä Suomen ykkössairaalaankin töihin, mutta se on eri asia.

[Kerde]

Mulle ei oo tullu ees mieleen, että tätä työtä vois tehdä ilman kutsumusta. Tottakai mullekin parempi palkka kelpaa, mut mä en tälle alalle jäis tuhlaamaan elämääni palkka-rutinoihin ilman sitä kutsumusta. Ja mä en usko, että muuttamalla potilaiden käsitystä hoitajista muutettaisiin MITÄÄN palkassa. Eikä mun mielestä potilaiden tarvi tietääkään kaikkea. Mä jopa luulen, että ne muutamat mummot on ihan tyytyväisiä jos eivät tiedä, että seinän takana riehuu narkkari. (Ja koen, että sen "salaaminen" kuuluu mun toimenkuvaankin)

Ja sinä päivänä mä vaihdan alaa, kun se kutsumus muuttaa multa pois. Olen silti samaa mieltä siinä, että työn kuvaan nähden palkkaa maksetaan huonosti. Mutta palkan takia en ikinä ammattia valitsisi. Sitä pitää tehdä minkä kokee omaksi jutukseen. Enkä mä usko, että mä oon lammas siks, etten tuhlaa kallista aikaani jatkuvaan palkka-rutinaan vaan keskityn kutsumukseeni tai elämiseen ja annan ammattiliitoille mahdollisuuden hoitaa hommansa. Tästä sitten päästäiskin rutisemaan ammattiliitoista, mutta sekään ei oo mun ykkösintresseissä.

[Asswiper]

Mulle ei oo tullu ees mieleen, että tätä työtä vois tehdä ilman kutsumusta. Tottakai mullekin parempi palkka kelpaa, mut mä en tälle alalle jäis tuhlaamaan elämääni palkka-rutinoihin ilman sitä kutsumusta.

Jokaisella ihmisellähän on omat syynsä, miksi haluavat johonkin tiettyyn ammattiin, mutta miksi sitä pitäisi nimittää kutsumukseksi, kun sanalla on niin huono kaiku. Ja mä en usko, että sitä parempaa palkkaa on koskaan tulossa, niin kauan kun hoitajat itse ylläpitävät tällaista "florence" ajattelua. Mun mielestäni nykyaikana joka ammattikunnalla on oikeus perätä omia etujaan, ja olla vähän itsekäskin. Yhteiskunta ei todellakaan ole enää samanlainen, kuin 1800 luvulla.

annan ammattiliitoille mahdollisuuden hoitaa hommansa. Tästä sitten päästäiskin rutisemaan ammattiliitoista, mutta sekään ei oo mun ykkösintresseissä.

Ammattiliitto on yhtä kuin me jäsenet, kuten foorumilla on jo todettukin. Se ei siis ole mikään ulkopuolinen instanssi, joka hoitaa asiat meidän puolesta, aktiivisuutta tarvitaan myös rivijäseniltä. Tämä passiivisuus oonkin meidän alan edustajien suuri heikkous.

[Jio]

Ja sinä päivänä mä vaihdan alaa, kun se kutsumus muuttaa multa pois. Olen silti samaa mieltä siinä, että työn kuvaan nähden palkkaa maksetaan huonosti. Mutta palkan takia en ikinä ammattia valitsisi. Sitä pitää tehdä minkä kokee omaksi jutukseen. Enkä mä usko, että mä oon lammas siks, etten tuhlaa kallista aikaani jatkuvaan palkka-rutinaan vaan keskityn kutsumukseeni tai elämiseen ja annan ammattiliitoille mahdollisuuden hoitaa hommansa. Tästä sitten päästäiskin rutisemaan ammattiliitoista, mutta sekään ei oo mun ykkösintresseissä.

-Toi "kutsumus" on kyllä kokenut inflaation mitä sanan merkitykseen tulee. Valitettavasti Kerttuliinin kaltaisia, perseruvella töitä paiskovia piisaa jotka pitävät sitä "kutsumuksena(-an)" ja ovat tyytyväisiä.

Niin kauan kuin näitä "kutsumuksestaan" uhrautujia  piisaa emme ainakaan itse saa asioitamme ajettua, työantajat pysyvät kyllä iloisina.

Kuinka pitkään tuo "kutsumus" on muuten pitänyt Kerttuliinia työelämässä?

[janina]

Eikö voi kokea olevansa oikealla alalla ja silti pitää puolensa eikä suostua mihin tahansa palkkaukseen ?

[Maaria]

Onko "kutsumus" sama asia kuin se että kokee olevansa oikealla alalla? Mulla ei varmana oo mitään kutsumusta, kun eihän mun pitänyt edes ryhtyä hoitajaksi. :nauraa: Puolivahingossa on tähän päädytty ja koko ajan tuntuu että nälkä vaan kasvaa syödessä. Hyvä kai niin. Mutta kyllä mä näitä hommia rahasta teen, niinkun mitä tahansa työtä. Ei se, että tykkää siitä mitä tekee, poissulje sitä tosiasiaa että sitä tekee ansaitakseen rahaa. Ja mielellään tietysti sen verran että saa kelpo korvauksen tekemälleen työlle, joka tällä hetkellä ei ihan toteudu.

*ugh...olen puhunut*

[Kerde]

Maaria, ei sen kutsumuksen tarvi olla syntymälahja vaan se voi tulla myöhemminkin.  :nauraa: Kyllä sulla se nälkä on. (Ja jos kokee kovaa kutsumuksen paloa ammattiliiton asioihin, niin sinne vaan.)

[Maaria]

Mun päässä sanalla "kutsumus" on jollain tavalla uskonnollinen tai muuten vaan "hurahtanut" sävy joten pois se minusta.  :nauraa:

"Käsitteenä kutsumus liitetään usein elämäntehtävään, ammatin valintaan, taiteelliseen tai tieteelliseen työhön, aatteelliseen tai uskonnolliseen toimintaan. Nykysuomen sanakirjan mukaan kutsumus on sisäinen kehotus tai halu johonkin; viehtymys, verenveto tai taipumus jollekin toiminta-alueelle; usein myös elämäntehtävä, jonka ihminen tuntee omakseen. "

http://www.facilitator.fi/artikkelit.htm

[Vieras: ipsatol]

Loistava teksti! 110% samaa mieltä.

[Vieras: ipsatol]

Eikö voi kokea olevansa oikealla alalla ja silti pitää puolensa eikä suostua mihin tahansa palkkaukseen ?

Miten sitten saa töitä tällä alalla,jos käy liian vaativaksi."Olemme orjia esimiesten silmissä" ja kokemusta on valitettavasti

[janina]

Eikö voi kokea olevansa oikealla alalla ja silti pitää puolensa eikä suostua mihin tahansa palkkaukseen ?

Miten sitten saa töitä tällä alalla,jos käy liian vaativaksi."Olemme orjia esimiesten silmissä" ja kokemusta on valitettavasti

Ai miten saa töitä jos on liian vaativa ? Ihan hyvin olen saannu töitä  :nauraa:

[Pärssinen]

eiköhän nyt ole työntekijän markkinat...itselläkin ois ollut ainakin kolme paikkaa kesäksi...

[Asswiper]

Kaikille niille, jotka julistavat olevansa kutsumusammatissa, niin vielä muistutus siitä, että meillä kaikilla hoitajilla ei todellakaan ole sitä itseään parempituloista puolisoa jakamassa menoja. On helppo hehkuttaa kutsumusta ja ammatin ihanuutta, jos tietää, ettei sitä työtä ole pakko tehdä, jos ei jossain vaiheessa enää huvita. Aika monen meistä täytyy oikeastikin elää hoitajan palkalla, ja mahdollisesti elättää perheensäkin sillä. Koko kutsumus- ajattelu on mielestäni kovin itsekästä, eikä todellakaan kuulu mielestäni nykyaikaan, ainakaan meidän alallamme.

Uskoisin, että kutsumus kyllä katoaa useimmilta viimeistään siinä vaiheessa, kun työn realiteetit tulevat esille, mutta jos oikein pitkään on ollut pois  töistä, niin helpostihan sitä saattaa alkaa ajatukset vääristymään...

[Kerde]

Kaikille niille, jotka julistavat olevansa kutsumusammatissa, niin vielä muistutus siitä, että meillä kaikilla hoitajilla ei todellakaan ole sitä itseään parempituloista puolisoa jakamassa menoja. On helppo hehkuttaa kutsumusta ja ammatin ihanuutta, jos tietää, ettei sitä työtä ole pakko tehdä, jos ei jossain vaiheessa enää huvita. Aika monen meistä täytyy oikeastikin elää hoitajan palkalla, ja mahdollisesti elättää perheensäkin sillä. Koko kutsumus- ajattelu on mielestäni kovin itsekästä, eikä todellakaan kuulu mielestäni nykyaikaan, ainakaan meidän alallamme.

Uskoisin, että kutsumus kyllä katoaa useimmilta viimeistään siinä vaiheessa, kun työn realiteetit tulevat esille, mutta jos oikein pitkään on ollut pois  töistä, niin helpostihan sitä saattaa alkaa ajatukset vääristymään...

Niin, miten kutsumus liittyy palkkaan? Otsikko on kutsumus, mut sisältö pelkkää palkka-jauhantaa. Se, että toivoo/vaatii/urputtaa foorumilla palkasta ei sulje pois kutsumusta. Ihmettelen kovasti, että mikä teitä poikia tälle alalle sit vetää, jos ei kutsumus eikä todellakaan raha? Helppo ja lyhyt koulutus on muihinkin ammatteihin ja töitä on tarjolla joissain muissakin ammateissa ihan kivasti.

Musta on niin ärsyttävää, että sotketaan puurot ja vellit.

[Asswiper]

Niin, miten kutsumus liittyy palkkaan? Otsikko on kutsumus, mut sisältö pelkkää palkka-jauhantaa. Se, että toivoo/vaatii/urputtaa foorumilla palkasta ei sulje pois kutsumusta. Ihmettelen kovasti, että mikä teitä poikia tälle alalle sit vetää, jos ei kutsumus eikä todellakaan raha? Helppo ja lyhyt koulutus on muihinkin ammatteihin ja töitä on tarjolla joissain muissakin ammateissa ihan kivasti.

Musta on niin ärsyttävää, että sotketaan puurot ja vellit.

Meitä hoitajia on aina voitu kyykyttää tuon kutsumuksen nimissä. Resursseja on voitu huoletta vähentää, koska me olemme suostuneet venymään tämän kutsumuksen nimissä. Palkkaa ei ole tarvinnut nostaa, koska on voitu vedota siihen, ettei me sitä tarvita, kun tehdään kutsumustyötä. Ja tuohon kysymykseen, että mikä meitä tälle alalle vetää, olen vastannut jo alkuperäisessä kirjoituksessa. Kyse on siis  todellakin "varman päälle pelaamisesta". En mä ainakaan halunnut kouluttautua sellaiselle alalle, jossa ei välttämättä oo töitä. Ja toisekseen, en halunnut myöskään sellaiselle alalle, tai sellaiseen työhön, jossa en uskoisi pärjääväni. Siksi hain sairaanhoitajakoulutukseen.

Jokaisen alan edustajat pyrkivät ajamaan omia etujaan, ja jos me emme lopeta ikuista venymistä ja nöyristelyä, niin  nykyinen kehitys vaan jatkuu, ja jäämme jälkeen yleisestä palkkakehityksestä entisestään. Näistä syistä tuo "kutsumus" on mun mielestä ihan täysi kirosana.

[Kerde]

Kutsumus on kirosana vaan jos siitä tekee sellaisen.

[dino]

Meitä hoitajia on aina voitu kyykyttää tuon kutsumuksen nimissä. Resursseja on voitu huoletta vähentää, koska me olemme suostuneet venymään tämän kutsumuksen nimissä. Palkkaa ei ole tarvinnut nostaa, koska on voitu vedota siihen, ettei me sitä tarvita, kun tehdään kutsumustyötä.

Ehdottomasti juuri näin! Jos itse saisin päättää niin sanoja "kutsumus" ja "hoitoala" ei saisi milloinkaan laittaa samaan lauseeseen. Ei missään eikä koskaan, eikä varsinkaan hoitajan suusta kuultuna!

[Kerde]

No mikskäs sitä kutsukaan kun pitää-työstä-ihmisten-kanssa-mutta-kaupallinen-ala-ei-kiinnosta-vatun-vertaa? Kutsumus on mun mielestä sitä, että on miettinyt eri vaihtoehtoja ja tullut siihen tulokseen, että tää on se mun juttu, ei noi muut. Se, että päättää vaan jonkun ammatin on elämän tuhlaamista. (Mun mielestä siis...)

[Jio]

No mikskäs sitä kutsukaan kun pitää-työstä-ihmisten-kanssa-mutta-kaupallinen-ala-ei-kiinnosta-vatun-vertaa? Kutsumus on mun mielestä sitä, että on miettinyt eri vaihtoehtoja ja tullut siihen tulokseen, että tää on se mun juttu, ei noi muut. Se, että päättää vaan jonkun ammatin on elämän tuhlaamista. (Mun mielestä siis...)

-Miksi muitten alojen ammatilaiset eivät hehkuta olevansa kutsumusammatissa? Ovatko he elämänsä tuhlareita?

[janina]

No mikskäs sitä kutsukaan kun pitää-työstä-ihmisten-kanssa-mutta-kaupallinen-ala-ei-kiinnosta-vatun-vertaa? Kutsumus on mun mielestä sitä, että on miettinyt eri vaihtoehtoja ja tullut siihen tulokseen, että tää on se mun juttu, ei noi muut. Se, että päättää vaan jonkun ammatin on elämän tuhlaamista. (Mun mielestä siis...)

-Miksi muitten alojen ammatilaiset eivät hehkuta olevansa kutsumusammatissa? Ovatko he elämänsä tuhlareita?

Onko joku hehkuttanut olevansa kutsumus ammatissa ?

[Ketorin]

Ihminen voi viihtyä ammatissaan mutta kutsumukseksi en menis nimittämään yhtään mitään.

Ja Kerttuli, kon toi palkka asia ja kutsumus liitetään tällä alalla palkanmaksajien puolella yhteen ihan kiitettävästi. Eli ko oot tänne lähtenny, sullon kutsumus - hittojakos rahan perään ruikutat. ELI kyllä, kutsumus on kirosana ja sitä ei tarttis kenenkään alalla työskentelevän enää enempää viljellä.

Minen ainakaan tätä työtä pelkällä kutsumuksella ala tekemään, eikäpä olis varakaan - sitä ku itte joutuu maksamaan kaikki menosa, eikä toellakkaan oo sitä rikasta puoliskoa kustantamassa "kutsumusta".

Tällä ko. termillä on alan ammattilaisia kyykytetty palkkakuopassa jo vuosikausia, että eiköhän me nyt haudata toi kutsumus ja viihdytään töissä (ne jotka siellä nyt silleen kamalasti viihtyy).

-Olen puhunut-

[Pou]

"Minä olen niin hyvä ihminen että autan heikompiani..." Kutsumus -sanalla on mielestäni myös ällöttävän laupias kaiku...

Työt työnä, (vaikka olisi mieleinenkin työ). Eihän ammatillinen hoitotyö voi perustua pelkästään jonkun "hyvyyteen" tai "haluun auttaa", sillä eihän kukaan voi aina haluta auttaa muita. En minä ainakaan. Kyllä kyse on myös ammatillisesta velvollisuudesta, vaikka useimmiten sen velvollisuuden ihan mielellään täytänkin....

[Kerde]

"Minä olen niin hyvä ihminen että autan heikompiani..." Kutsumus -sanalla on mielestäni myös ällöttävän laupias kaiku...

Työt työnä, (vaikka olisi mieleinenkin työ). Eihän ammatillinen hoitotyö voi perustua pelkästään jonkun "hyvyyteen" tai "haluun auttaa", sillä eihän kukaan voi aina haluta auttaa muita. En minä ainakaan. Kyllä kyse on myös ammatillisesta velvollisuudesta, vaikka useimmiten sen velvollisuuden ihan mielellään täytänkin....

No ei mulla sit oo kutsumusta...  ;D Pöh. Mä puhuin kutsumuksesta kutsumuksen siinä merkityksessä jonka Maarian on tähän topiciin aiemmin lainannut. Viihtyä ammatissaan. Junou... Tehdä siitä mistä tykkää? Keskustelua ois varmaan helpottanu jos kolumnissa jo ois määritelty mitä kukakin kutsumuksella tarkoittaa...